|
Louhisaaren kartanon puutaarhasta |
Kukat menevät meillä todennäköisesti häiden pihistysosioon. Haluan ehdottomasti kesäisiin häihimme kukkia, mutta en halua upottaa niihin valtavasti rahaa. Kukathan käsittääkseni maksavat melko paljon. Lisäksi minua mietityttää kaupasta ostettavien leikkokukkien eettisyys. Esimerkiksi ruusuja rahdataan Suomeen lentokoneella Afrikasta, mikä ei ole se kaikkein ilmastoystävällisin ratkaisu.
Kukkien suhteen minulla ei ole mitään vahvaa visiota siitä, mitä haluan. Paitsi että värejä pitää löytyä: mitä enemmän, sen parempi. Tällöin luonnonkukat saattavat olla oikein hyvä vaihtoehto häiden koristelua ja jopa omaa kimppuanikin ajatellen. Asiaan pitää kuitenkin tutustua tarkemmin, sillä mikään viherpeukalo en todellakaan ole, vaan onnistun tappamaan kaikki viherkasvit, jotka eivät ole kuukausia ilman vettä kestäviä nahkealehtisiä. Luulenkin, että ensi kesän operaationa on erilaisten kukka-asetelmien teon harjoittelu ja luonnonkukkalajeihin tutustuminen. Talvella voin esityönä vähän opiskella.
Always yours -blogin Tanja onkin jo luonnonkukkien asetteluun tutustunut.
|
Anopin kukkapenkki |
Toissapäivänä vierailimme T:n vanhempien pihassa (vanhemmat ovat itse mökillä) ja ihastelimme molemmat T:n äidin kukkapenkkiä. Ihanan värikkäitä kukkia riitti vaikka millaisia, mutta erityisesti huomiomme kiinnittyi ketoneilikka-nimisiin pieniin, pinkkeihin kukkiin. Molemmat totesimme, että näitä tulee meidän häihimme. Kukat ovat superkauniin värisiä!
|
Ketoneilikoita |
|
Näiden nimeä en tiedä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti