Meillä on paljon kavereita. Kun ensimmäiseksi aloimme miettiä häävieraslistaa, aloitimme ystävistämme. Listaan kertyi sellainen kuutisenkymmentä nimeä. Ja tämä käsittää siis oikeasti vain sellaiset ystävät, joiden kanssa oikeasti olemme molemmat tekemisissä, ei esimerkiksi työkavereita. Emme ole mitään supersosiaalisia ihmisiä; meille vain on sattunut molemmille muodostumaan vuosien varrella tosi isot kaveriporukat, jotka ovat tietysti vielä laajentuneet puolisoiden myötä.
Suku taas ei näyttele arkipäivässämme suurta roolia. Minulla on iso, ihana suku, mutta näemme tosi harvoin, ja vain muutamien sukulaisteni kanssa koen olevani läheinen. T:n suku taas on aivan oma lukunsa. Hän on tekemisissä vain hyvin pienen joukon kanssa: muut ovat toisistaan vieraantuneita jo edellisen sukupolven ansiosta.
Pitkällisen pohdinnan tuloksena tulimme siis seuraavanlaiseen tulokseen: Varsinaisen hääjuhlan vietämme niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa vietämme arkemmekin: Ystävät ja perhe. Näiden ihmisten läsnä ollessa menemme aikuisten oikeasti naimisiin. Tämän lisäksi pidämme jonkinlaiset kesäjuhlat minun melko laajalle suvulleni. Kolmas juhla koostuu ravintolaillallisesta T:n perheen ja muutamien sukulaisten kanssa.
Yritin T:lle ehdottaa, että hänenkin sukuaan kutsutaan näihin sukukekkereihin, mutta hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei. Olisi kuulemma hassua, jos paikalla olisi minun iso joukko minun sukuani ja hänen puoleltaan vain muutama ihminen. Ehkäpä näin.
Mitä mieltä olette? Kuulostaako ratkaisu tosi kummalliselta vai onko muilla tarkoitusta erotella hääjuhlia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti