Kesän viimeiset häät

Viime lauantai oli useammasta lähteestä kuulemani mukaan vuoden suosituin hääpäivä: 180818. Mekin vietimme päivän juhlien ystävien häitä. Häitä juhlittiin Sipoossa Hedåsenin juhlatilassa. Paikka oli todella kiva: iso kulmikas sali mahdutti kaikki vieraat ja tanssitilaakin jäi runsaasti. Lisäksi ulkona oli paljon hengailutilaa ilman häiriötä mistään ympäristöstä. Kääntöpuoli on taas se, että paikka oli vähän huonosti julkisilla saavutettavissa ja vähän kaukana, minkä vuoksi mekin valitsimme kulkupeliksi auton, emmekä olleet ainoita.

Ensikosketuksen häiden rockahtavaan teemaan saimme, kun huomasimme sekä kaasojen että bestmanien (molempia kolme) pukeutuneen kokomustaan. Myös tilan koristelussa ja kattauksessa oli käytetty väreinä vain mustaa, valkoista ja harmaata.

Vihkiminen tapahtui papin toimesta kristillisellä kaavalla juhlapaikalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin nähnyt tämän tavan käytännössä. Vihkiseremonia oli aivan mahtavan persoonallinen! Ystäväparimme musiikkivalinnat sisääntulo- ja poistumismusiikeiksi olivat hienot (en kuollaksenikaan osaa sanoa nimiä) ja papiksi oli valikoitunut aivan upea tyyppi, joka oli tapaamisessa paljastunut sulhasen tapaan suureksi Queen-faniksi. Vihkipuhe oli todella hauska, persoonallinen ja lämmin. Pieni erikoisuus vihkitilaisuudessa oli myös se, ettei sulhanen odottanut valmiina paikoillaan, vaan hänkin sai oman hetkensä valokiilassa, kun hän asteli ensin musiikin tahdissa "estradille". Perässä seurasi sitten morsian isänsä saattamana.

Kehut täytyy antaa myös bändille, joka soitti kolme settiä. Aluksi musiikki oli hyvin iskelmävoittoista, mikä vähän yllätti minut, mutta löytyi arsenaalista loppuiltaa kohden perinteisempiäkin bilebiisejä sekä parin varmasti toivomia rock-kappaleita. Tuli tanssittua kunnolla.

Itse pitäydyin tällä kertaa lähinnä alkoholittomissa juomissa maanantaina alkaneen dieetin vuoksi. En pitänyt tätä loukkaavana (jos joku nyt niin ajattelisi), sillä sulhanen on itse jättänyt alkoholin. Olin antanut itselleni luvan nauttia viiniä ruoan kanssa, mutta jotenkin se ei maistunut.


Pieni "moka" järjestelyissä mielestäni oli: Hääpari oli ajattelevaisesti järjestänyt illaksi bussikuljetuksen Itä-Vantaan ja Tikkurilan suunnille, mistä suuri osa vieraista tuli ja mistä matkaa oli helppo jatkaa muuallekin. Tästä mahdollisuudesta ei kuitenkaan ollut informoitu etukäteen. Monen autoilijan kyyti olisi voinut olla toisennäköinen, jos olisi tiennyt olevan muitakin poistumisvaihtoehtoja kuin taksi. No, olimme kuskina olleen T:n kanssa molemmat iloisia, kun sunnuntai ei mennyt sohvan pohjalla krapulassa. Voi olla, että kyydistä oli päätetty sen verran myöhään, ettei ilmoitusta saanut kutsuihin ja hääkiireissä tuollainen voi helposti jäädä unohduksiin.

Nyt jännityselementtinä on, ovatko seuraavat häät, joita juhlimme, omamme. Ainakaan tiedossa ei ole loppuvuodelle taikka ensi vuodelle häitä ennen meitä, ellen muista väärin...