maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kakkuhommia

Kuva: Valoisia kuvia
Kuten olette jo Instassa, oman blogini sekä muiden hääblogipäivässä mukana olleiden bloggareiden blogeista nähneet, saimme nauttia lauantaina ehkä yhdestä maailman kauneimmista kakuista. Ja lisäksi se oli hyvää (gluteenitonta!), mutta erityisesti kakun ulkonäkö oli henkeäsalpaava! Kakunhan meille loihti Kakkuhelmen Pia.

Hain kakun Kakkuhelmen pisteeltä Vallilasta perjantaina ja kuljetin sen pääkallopaikallemme Radisson Blu Plazaan. Ja koska en aja autoa, mutta olen itsenäinen nainen, hoidin kuljetuksen joukkoliikenteen voimalla. Voi luoja, mikä munaus!

En ollut osannut odottaa, että Pia tekee meille niin monumentaalisen luomuksen. Enkä ole koskaan ostanut tuollaista hienoa, koristeltua täytekakkua. Luulin siis, että kakun saa umpinaisessa pahvilaatikossa, jota voi kantaa naruilla tai muilla. No, pieleen meni. Kakullehan ei ole mitään standardilaatikoita, vaan pahvilaatikon pohjan ja kannen väliin viritellään korkeuden mitoittamat pahvikulmat. Ja kakku tuli kantaa kahdella kädellä. Pikkuisen aiheutti hankaluuksia, kun minulla oli vielä iso paketti askartelutarvikkeita mukanani.

Vielä Kakkuhelmestä ulos astuessani pohdin, pitäisikö kuitenkin ottaa taksi. Eihän se paljoa maksaisikaan. Noo, eihän tuota kävelyä ole kuin muutama sata metriä. Ei ole joo, mutta se bussissa oleminen olikin oma ongelmansa, kun kädet oli varattava kakun kantamiselle jostakin tukevasta kiinni pitämisen sijasta.

Kuva: Valoisia kuvia
On täysi ihme, että kakku selvisi lähes täydellisenä hotellille asti. Ihan muutaman viirun se sai laatikon reunoista, mutta ei se onnistunut kakun kauneutta pilaamaan. Olisiko taksi ollut hintansa väärti? No kyllä! Tai olisiko kannattanut kysyä apua eikä vain ajatella, että kyllä tämä tästä? No kyllä! Minun olisi tehnyt mieli pyytää jotakuta kanssamatkustajaa ottaa minusta kuvan kakkua bussissa varjellessani, mutta en olisi kyennyt kaivamaan kännykkää taskusta. :D

Mitä tästä opimme? Älä ikinä kuljeta kondiittorin tekemää kakkua linja-autossa tai muussa julkisessa liikennevälineessä! Ja suosittelen kyllä myös kakun/kakkujen kuljetuksesta maksamista, jos haluaa hääpäivän yhteyteen vähän vähemmän stressiä. Kakkukuljetusten hinnat saattavat kuulostaa hurjilta, mutta kyllä sekin saattaa olla ihan sen arvoista jo pelkän stressittömyyden vuoksi.

Kuva: Valoisia kuvia
Ja täytyy sanoa, että tätä kakkua ihailtuani sekä Kakkuhelmen Instaa (@kakkuhelmi_oy) selattuani olen alkanut haaveilla tällaisesta kunnollisesta kakusta itsetehtyjen buffet-kakkujen sijaan, mutta pitää katsoa, miten budjetin kanssa käy ja mitä mieltä sulhanen on...

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Glitterii

Kuva: Valoisia kuvia
Kuten aiemmassa hääblogipäivää kuvanneessa tekstissäni lupailin, kirjoittelen heti yhdestä tämän hetken suosikkiaiheestani, nimittäin glitteristä. Meillähän oli tosiaan eilen Glitternistiltä Minna tekemässä ihania glittermeikkejä. Olen jo aiemmin päässyt tutustumaan glittereihin, mutta lopullinen hurahdus tapahtui nyt.

Lapsuusaikana muotia olivat sellaiset glittergeelit, jotka kuivuivat epämääräiseksi norsun ihoa muistuttavaksi läntiksi, varsinkin lapsen kädellä levitettynä. Nyt puhutaan kuitenkin aivan eri sortin glittereistä. Minä lähes vakavissani harkitsen häämeikin korostamista glitterillä, mutta luulen, että se menee vähän överiksi. Sen sijaan polttareihin joko ihan glittermeikkaajan tilaaminen tai glitteripaketin ostaminen olisi oikeinkin hauska idea.

Tarpeethan hommassa ovat hyvin yksinkertaiset. Glitterin saa kiinnitettyä vaseliinilla, jos sen ei ole tarkoitus kestää erityistä hankaamista tms. Kovempaan menoon tarkoitettua liimaakin on saatavilla. Levityksen voi tehdä sormella, mutta Glitternistiltä saa tilattua hommaan soveltuvia siveltimiä. Päälle suihkuteltiin jotain lakkaa, olisiko ollut ihan hiuksiin tarkoitettua versiota...

Miksi minulla nyt oli niin kiire tämän kirjoitukseni kanssa, johtuu siitä, että kohta on vappu. Ja mikäs sen parempi tilaisuus kuorruttaa naamaa tai hiuksia glitterillä. Tuo ylioppilaslakkiinkin ihan uutta särmää. :D Saimme nimittäin nyt hääblogipäivämme yhteydessä Glitternistiltä alekoodin: HÄÄNISTI, jolla saa yli 20€:n tilauksista -25%. Koodi on voimassa 30.6. saakka. Lisäksi koodilla GSPOT saa aina postituksen ilmaiseksi yli 20€ tilauksiin.

Jos haluat glitteriä vappuhulinoita säväyttämään, kannattaa tilaus tehdä heti. Kysyin eilen asiaa, ja vielä tiistaina tehtyjen tilausten pitäisi ehtiä vapuksi perille, mutta koska Suomen posti on epävarma, kannattaa toimia heti.

Ja tämä ei ole siis ihan vain mainostusmielessä kirjoitettu teksti, sillä olen oikeasti itse ihan innoissani. Todisteena siitä pistin itse juuri oman tilaukseni eteenpäin ja toivon, että paketti ehtii perille tämän viikon aikana, jotta saan vappuna ystävän synttäreillä taas sädehtiä. Onneksi eilen saamani pinkki purkki ainakin on käytössä.

Takana mahtava päivä!

Eilen koitti viimein päivä, jota helmikuusta asti olen odottanut ja jännittänytkin. Instagram-tiliäni (@jotainkeltaista) seuraavat ovatkin jo saaneet kuvapommituksen kautta tietoja hääblogipäivästä, jonka järjestin mahtavien yhteistyötahojen kanssa. Tekstejä päivästä tipahtelee tulevien viikkojen aikana useampia, sillä päivään liittyi monia isompia ja pienempiä yksityiskohtia, jotka ansaitsevat oman tilansa blogissa.

Skumppaa kului päivän aikana, kuten asiaan kuuluu. :)
Kuva: Valoisia kuvia
Hääblogipäiväämme kanssani olivat toteuttamassa useat eri yritykset, jotka tietenkin saavat tilaa blogissani kuvien ja linkkien muodossa. Tätä olin toki heille luvannut, kun yhteistyösta sovittiin. Suurin jännityksen aiheeni päivään liittyen olikin se, miten eri tahot oman osansa hoitaisivat. Olisihan ollut ikävää, jos joku osanen olisikin ollut suuri pettymys. En nimittäin blogini puolella halua kirjoittaa mitään, mitä en voi allekirjoittaa. Samaa linjaa vetävät kaikki muutkin hääbloggarit, jotka mukana olivat. Tuntuisi kuitenkin ikävältä, varsinkin näin järjestäjänä, antaa huonoa palautetta jostakin, mitä on ilmaiseksi saanut. Huoleni osoittautui onneksi turhaksi sillä kaikki päiväämme toteuttamassa olleet tahot ylittivät odotukseni.


Valmiina tunnille. Hyvin valittu paita.
Aloitimme aamun HiMO Clubilla twerkkaustunnilla, jonka meille piti ihana Emmi. Kirjoittelinkin tunnista vähän ennakkoajatuksia. Heti salille päästyämme pääsimme mukaa tanssisalin tunnelmaan. Meneillään oli toinen tunti eri ohjaajan johdolla, jonka jytä kaikui ja sai tanssijalan vipattamaan. Olisin kyllä tarvinnut korvatulpat, jos sille tunnille olisin osallistunut. Emmi osoittautui kokeneeksi, taitavaksi ja ihanaksi ohjaajaksi. Hän sai meidät rentoutumaan alusta asti. Itse ainakin innostuin twerkkauksesta ja voisin kokeilla sitä uudelleen, mutta vielä enemmän houkuttelevat esim. raeggeton-tunnit tms., joita Emmi myös pitää.


Tanssitunnin jälkeen kävimme pikapikaa suihkussa ja suuntasimme Radisson Blu Plaza -hotelliin Rautatientorin nurkaan. Meille oli varattu Kirjasto ja Bar 7 Blings -tilat, ja sinne oli katettu ihana ruokapöytä, ja buffet-pöytä notkui coctail-paloista. Tilat, joissa saimme loppupäivän viettää, olivat aivan upeat! Ja täytyy sanoa, että henkilökunta respassa, ravintolassa sekä baarissa oli aivan huippua! Saimme todella ystävällistä palvelua päivän alusta loppuun!

Kuva: Valoisia kuvia
Ruoka oli oikein hyvää, vaikka minä en edes oikein ymmärrä tuonlaisten hienouksien, kuten pateiden ym. päälle. Kakun olimme saaneet Pialta Kakkuhelmestä, ja se sai minut kyllä pohtimaan, haluaisinko sittenkin jonkun oikean hääkakun itse tehtyjen sijaan. Niin upea se oli! Kakun kuljettaminen hotellille vaatiikin aivan oman tekstinsä...

Kuva: Valoisia kuvia
Kakkuhelmen loihtima ihana kakku
Kuva: Valoisia kuvia
Loppupäivä menikin pikkuhiljaa ruoasta nauttiessa. Lisäksi saimme TS-salongilta mahtavat Tanjan ja Sinin tekemään meille pikakampauksia. Kaikki meistä taisivat odottaa jotakin nopeita lettejä ym., mutta tytöt taikoivatkin meille toinen toistaan upeampia kampauksia. Hiuksiin sopivat kasvot meille taikoi Glitternistin ihana Minna. Olen taas aivan glitterhuumassa. Tästä lisää vielä todennäköisesti tänään, sillä Glitternisti ilahduttaa myös lukijoitamme loistavalla tarjouksella. Minna antoi meille mukaan myös pienet glitter-purkit.

Ida Sinin käsittelyssä
Kuva: Valoisia kuvia

Kuva: Valoisia kuvia
Samaan aikaan, kun osa oli tällättävänä, muut saivat askarrella askartelupisteellä, jonka tavarat meille oli lahjoittanut Askartelumaailma Charlotta, jonka myyntipiste on Helsingin Annankadulla sijaitseva Askarelli. Erilaisia tarvikkeita oli vaikka kuinka paljon, mutta silti jokainen kaipasi vielä jotakin lisää, joten tehdyt kortti- ja hääkarkkirasiamallit viimeistellään kotona. Itse en ehtinyt testailla kaikkea, mutta onneksi tarpeita jäi minulle kotiin, joten pääsen vielä kokeilemaan esim. sinetin tekoa.


Oli myös aivan mahtavaa, kun ei itse tarvinnut stressata päivän kuvaamisesta, sillä mukana olivat Valoisien kuvien energiset siskokset Ilona ja Asta. Olenkin merkkaillut kuviin, mitkä ovat heidän ottamiaan. Muut kuvat  ovat omia räpsyjä.

Mennään naimisiin -lehden Paulan ja Adieu Madmoiselle, Bonjour Madam -blogin Saran Paula oli pakannut meille hyödylliset stressisuklaat hääsuunnittelun hermonmenohetkiin. Niinatar lahjoitti meille sukkanauhat. Amikalta saimme hiustuotteita, jotka tulivat tuossa upeanvärisessä pussukassa. Make Up Storelta sain taas lisäystä luomivärikokoelmaan. Sara oli saanut mukaan Kiddex Oy:n, joka lahjoitti meille Milestone Wedding Cardsit. Atelje Tuhkimotarinan Heidi taas antoi meille alennuskoodit Tuhkimotarina Shopiin.



Mukana miitissä olivat lisäkseni:

- Krista: Kristallihäät
- Essi: Häämimmit
- Hanna: Tyttö tahtoo
- Anniina: Something Gold
- Anna: Bride & Co.
- Tanja: Always Yours


Essi puuttuu kuvasta, kun joutui lähtemään aiemmin.
Kuva: Valoisia kuvia

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Twerkkaus - uhka vai mahdollisuus?

Ensi lauantaina vietämme siis hääblogipäivää, jonka aloitamme vauhdikkaasti. Love Me Do -messuilla sain kutsun kokeilla twerkkaamista tai muuta tanssilajia HiMO Clubilla. Ensin ajatukseni olikin varata tanssisalilta näytetunti, mutta kun ajatus hääblogipäivästä syntyi, otinkin heti yhteyttä HiMOlle ja kyselin, olisiko heillä halukkuutta osallistua päiväämme pitämällä meille näytetuntia.

HiMO Clubilta oltiin heti innokkaasti mukana. Keskustelimme mahdollisesta tuntivaihtoehdosta ja olin itse kiinnostunut mm. twerkkauksesta ja sitä suositeltiin meille salilta. Emmi, joka twerkkaustunnin meille pitää, on kuulemma ohjaajana supersuosittu. Emmin Facebook-sivuilta voi katsoa mm. videoita twerkkaustunneilta ja myös Instassa @emmisdance kannattaa kurkata, jos haluaa nähdä, miltä tunneilla näyttää.

Twerkkaustunti kiinnostaa minua todella paljon! Olen sellainen, että tuollaisilla tunneilla osaan heittäytyä menoon, vaikka en välttämättä näytä ihan samalta kuin tanssimimmit videoilla. Toisaalta homma näyttää ihan superraskaalta hetkutuksineen ja kyykkyasentoineen. Tuota jos tekisi viikottain, saisin varmasti laiskottelevat vatsa- ja reisilihakset hommiin. Varsinkin, kun pepussani riittää hetkuteltavaa... Ehkä tästä tuleekin uusi innostava harrastus, jolla kilot häitä varten karisevat. :D

Muutamissakin polttareissa, joissa olen ollut, on ohjelmana ollut jonkinlainen tanssitunti. Ne ovat olleet tosi kivoja kokemuksia! Itse tykkään tuollaisista jutuista, joissa kaikki pääsevät olemaan mukana eikä vain morsian osallistu, siis ajatellen myös omia polttareita. Itse voisin kuvitella, että twerkkaus tai jotkin muut hieman eksoottisemmat tanssitunnit voisivat olla kivaa ohjelmaa polttareihin, sillä välttämättä kovin moni ei ole kokeillut ja tilanne on sellainen, jossa ei tarvitse suorittaa.

Wikipedia-artikkeli esittelee twerkkauksen olevan "seksuaalisesti provosoiva tanssityyli", mikä varmasti aiheuttaa jonkin verran ennakkoluuloja lajia kohtaan. Olen itsekin kuullut ystäviltä kauhistuneen kertomuksen heidän eksyttyään twerkkausbileisiin. Itse kuitenkin lähden avoimin mielin katsomaan, tuleeko ahdistunut ja yliseksuaalinen olo vai hauskaa liikuntaa tyttöporukalla. Uskon vahvasti jälkimmäiseen. Lohduttavaa on myös se, että ilmeisesti pepun kuuluukin tanssin tiimellyksessä vähän hyllyä. ;)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Tapahtumatuotantoa harjoittelemassa

Ensi viikolla pääsemme taas ihanian hääbloggarikollegoiden kanssa viettämään toivottavasti hauskaa päivää yhdessä. Tällä kertaa kyse ei ole häätapahtuman blogimiitistä, vaan ihan itse alulle panemastani tapahtumasta, jota olen eri yhteyksissä kutsunut vähän vaihtelevilla nimillä Hääbloggari- tai Hääblogipäiväksi.

Sain tammikuussa idean ryhtyä selvittämään, olisko pientä yhteistä päivää mahdollista järjestää ihan omin voimin, messuja kun on tiedossa seuraavan kerran vasta syksyllä. Heti alkuun sain apua Mennään naimisiin -lehden päätoimittajalta Paula Kirvesmäeltä, joka järjesti yhteyden Radisson Blu Plazan kanssa, jossa suurin osa päivästämme vietetään.

Vastaukset yhteydenottoihini ovat vaihdelleet suuresti, ja varmasti lähestymiseni joihinkin tahoihin on ollut vääränlainen, enkä ole osannut varautua kaikkiin kysymyksiin. Välillä on meinannut stressiäkin pukata, kun on tuntunut, ettei ole vielä mitään kivaa kasassa. Aluksi kun tuntui, että kaikki onnistui, mutta sitten alkoi tulla vastaukseksi ei:tä. Moni ihana bloggarikollega on kysellyt, tarvitsenko apua, mutta vastuuta on ollut vähän vaikeaa jakaa, kun on halunnut olla koko ajan kärryillä siitä, mitä on kenenkin kanssa sovittu.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että kiva päivä on tiedossa. Toivon ainakin niin... Tällä kertaa kun päivän onnistuminen on aika lailla omasta työpanoksesta kiinni. Täytyy sanoa, että jos jatkossa päätän vastaavaan hommaan ryhtyä, pitää ajoittaa se omien lomien kanssa paremmin. Ja laittaa viestejä vielä aiemmin liikkeelle. Nyt osa jutuista jäi vähän viime tippaan.

Huomaan myös, että omien häiden suunnittelu sekä blogin kirjoittelu ovat tämän tapahtuman suunnittelun myötä jääneet vähän paitsioon. Tulevan viikon aikana tiedossa kuitenkin ennakkojänskätystä päivään liittyen sekä tietysti fiiliksiä sen jälkeen.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Hääjuomat


Monet morsiamet (kyllä, tästä asiasta olen nähnyt vain morsianten kommentteja) sanovat, etteivät halua häistään mitään örvellystä ja haluavat säännöstellä vieraiden alkoholinsaantia. Toisaalta monien huoli on se, että juomat riittävät. Olisihan noloa, jos alkoholijuomat loppuisivat kesken hauskanpidon.

Hauskaa voi ehdottomasti olla ilman viinaa, mutta kyllä minä kuulun siihen koulukuntaan, joka haluaa huolehtia häiden juomatarjoilusta siinä missä ruokapuolestakin. Yksi hääpaikan valintakriteereistä oli se, että sinne saa viedä omat huomat, sillä ravintolan hinnoilla emme olisi kyenneet tarjoamaan vieraille juomia.

Koska meillä häitä vietetään pääasiassa kaveriporukalla, on tunnelma toivottavasti lähempänä hyviä bileitä kuin sukujuhlia. Tietenkään tavallisia kotibileitä vastaavia juhlia ei ole tarkoitus järjestää, laitetaanhan häihin sen verran rahaakin. Alkoholia kuitenkin juhlissamme kuluu todennäköisesti ihan reippaasti. Mitäs juomia on sitten tarkoitus hankkia? Emme ole kovin tarkkaan vielä juomia suunnitelleet, mutta ajatuksia on heitelty ilmoille. Aika perinteisillä linjoilla mennään tässä suhteessa.

Häiden alkuun olisi kiva järjestää kaikille jotkut pienet alkujuomat samalla, kun ihmiset odottavat vihkimisen alkamista. Jotakin melko kevyttä ja raikasta varmasti tässä vaiheessa. Vihkimisen jälkeen todennäköisesti nostetaan maljat kuohuviinin muodossa. Ruoan kanssa tarjolla on tietysti puna- ja valkoviiniä, mutta myös joitakin laadukkaampia oluita voisi olla tarjolla ruoan kanssa.

Loppuillan tunnelmasta humaltumisen muodossa vastaavat viinitonkkien lisäksi olut-, siideri- ja lonkerotölkit. Emme kuulu niihin ihmisiin, joita tölkit kovasti häiritsevät. Voisimme kuitenkin harkita kustomoitujen neopreenisten tölkkisukkien (en keksinyt parempaa termiä) hankkimista. Ne voisivat samalla toimia mahdollisesti vieraslahjoina.


Olemme pohtineet myös drinkkibaaria. Tällöin baarista voisi tilata itselleen jonkin juoman parista-kolmesta eri vaihtoehdosta. Tämä vaatisi yhden henkilön baariin töihin. Voisi toki olla niinkin, että jokainen saisi halutessaan sekoitella itselleen drinkin ohjeiden mukaan, mutta eihän se olisi yhtä hienoa. Myös booli/boolit voisivat olla vaihtoehtona drinkeille. Sekä booli että drinkit muiden juomien lisäksi olisivat melko varmasti liikaa. Joka tapauksessa haluan, että myös laadukkaita alkoholittomia vaihtoehtoja on tarjolla.

Juomat tulemme melko todennäköisesti hankkimaan ulkomailta. Viro on tietysti perinteinen vaihtoehto, mutta verojen noustua, monet suuntaavat katseensa nykyään Riikaan. Ei mahdoton vaihtoehto meillekään. Toinen alkoholikohdemaa voisi olla Slovakia, jonne matkaamme ensi keväänä jääkiekkoa katsomaan. Harkitsemme reissun tekoa autolla, jolloin hääjuomat voisi tuoda samalla reissulla. En ole kyllä selvittänyt Slovakian hintatasoa, mutta jotenkin luulisin sen olevan Suomea ja Viroa edullisempi...

torstai 5. huhtikuuta 2018

Sukupuoliroolit parisuhteessamme

Koska hääsuunnittelumme ei tällä hetkellä etene, ajattelin kirjoittaa ylipäätään meistä vähän erilaisesta näkökulmasta. Aiemminhan olen kirjoitellut historiastamme sekä lässytekstin yhteiselostamme. Mielestäni perinteiset sukupuoliroolit ovat monessa asiassa Suomessa jo vähän murenemassa, mutta tietyt asiat pitävät edelleen kutinsa monessa heterosuhteessa.

Joku voisi ajatella, että on ihan vanhanaikaista enää edes puhua sukupuolirooleista. Ehkäpä onkin, mutta itse on kuitenkin monta kertaa tullut peilattua omaa suhdetta sellaiseen perinteiseen mielikuvaan. Meidän suhteessamme nimittäin on asioita, jotka noudattelevat hyvinkin stereotyyppistä jakoa parisuhteessa miehen ja naisen välillä. Toisaalta taas jotkin asiat heittävät täysin häränpyllyä yleiseen ajattelutapaan. En aio nyt joka kohdassa toistella, että tämähän nyt on karsea yleistys ym., pidä se mielessä lukiessa.

Perinteistä

Kodin askareiden jakautuminen: Minä teen ruokaa ja pesen lattiat. T. taas korjaa asioita, huolehtii teknisistä laitteista ja vaihtaa lamput. Meillä ei ole mitään tarvetta murtaa tätä asetelmaa. Minä laitan mielelläni ruokaa (kun voin samalla töllätä kaikkea tyhjäpäistä telkkarista) eikä minulla ole paloa korjailla kodin pikkuasioita tai selvittää, millainen olisi hyvä imuri. T. taas käy mieluusti valmiiseen pöytään ja nauttii nikkaroimisesta ja asioiden selvittämisestä. Toisaalta esim. pyykeistä ja tiskeistä huolehdimme melko tasapuolisesti.

Auton ajaminen: Miehet yleensä ajattelevat olevansa naispuolista puolisoaan parempia kuskeja. En tiedä, kuinka usein tämä pitää paikkansa, mutta meillä tämä luulo on täysin oikeutettu. Minulla on ajokortti, mutta en ole koskaan ajanyt säännöllisesti. Viime keväänä ja kesänä vähän harjoittelin ajamista uudelleen vuosien tauon jälkeen. Se oli kamalaa. Kesän Lapin-reissulla ajoin melkein puolet matkasta. Itkin vain neljästi. Nyt en ole taas ajanut kohta vuoteen. Enkä aio opetella, ennen kuin T. ostaa suunnittelemansa sähköauton (=ei vaihteita).

Hellyydenkipeys: Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Ei ehkä enää pidä ollenkaan paikkaansa eikä kyllä T:nkään kohdalla. Mutta kyllä minä olen meistä se, jolla halipula on kroonisempaa. T. joutuu välillä toppuuttelemaan, että nyt pitää tehdä muutakin kuin pussailla. Meidän perheessä minä olen myös se romanttisempi tyyppi. T. on paljon käytännöllisempi.

Ei niin perinteistä

Penkkiurheilu: Minä olen viettänyt lapsuuteni katsellen kaikkea mahdollista urheilua: jääkiekkoa, mäkihyppyä, formuloita, yleisurheilua ym. (isin tyttö...) Penkkiurheiluhulluus on pysynyt myös aikuisena, vaikka en jatkuvasti seuraakaan mitään sarjoja. Tätä kirjoittaessa taustalla pyörii HIFK-Kärpät liigavälierä. Ja taustalla vain siksi, että minun joukkueeni on TPS. Olympialaisten aikaan voin seurailla kaikkea ammunnasta taitouintiin ja kelkkailusta curlingiin. T:n mielestä urheilun katselu on aivotonta ajanhukkaa. Miten olenkin onnistunut löytämään yhden niistä kolmesta suomalaismiehestä, jotka eivät osaa arvostaa urheilunkatselusta innostunutta naista? Parisuhteessa on kuitenkin tehtävä uhrauksia: T. antoi minulle 30-vuotislahjaksi omatekoisen lahjakortin, jolla lupaa viedä minut ensi vuoden jääkiekon MM-kisoihin.

Casal, Rakkaus, Romanttinen, Onnellinen Pari, VintageSiivousnipotus: Moni mies naureskelee puolivitsillä (tai enemmän tosissaan) siivouksesta niuhottavasta puolisosta: "Nosta sukat." "Astiat koneeseen." "Hyi kun on sotkuista." "Nyt pitää siivota." Ei meillä. T. on kanssani hätää kärsimässä, sillä minun toleranssini sotkuisuudelle on omaa luokkaansa. T. tekee kanssani ihmiskokeita: Kuinka kauan menee, että huomaan villapaidan keskellä eteisen lattiaa tai löydän mädäntyneen kurkun jääkaapin lokerosta? Yleensä hän luovuttaa ennen kuin huomaan. Ei siis ole kyse pelkästään laiskuudesta, vaikka kyllä silläkin oma osansa on. Minä en vain kiinnitä tuollaisiin asioihin huomiota. Meillä siivouksesta nipottaa siis mies. Ja ihan aiheesta, myönnän...


Mitenkäs teillä? Vai onko ihan pöhkö aihe edes pohtia? :)