maanantai 20. toukokuuta 2019

Polttarit takana

Huh huh, mikä viikonloppu takana! Tänään on töissä meinannut vähän ihan hullun paljon väsyttää, mutta olihan se sen arvoista. Lauantaiaamuna minut siis haettiin kotoa polttareiden viettoon. Polttareiden paikaksi paljastui pian Turku, jossa sain viettää ikimuistoisen viikonlopun.

Kerron polttareistani tarkemmin, kunhan toivottavasti saan lisää kuvia mukana menossa olleilta. Nyt oli vain pakko tulla päivittämään, kuinka hauskaa oli! Olo on kiitollinen. Minkä vaivan ihanat kaasot olivatkaan monien muiden avulla polttareideni eteen nähneet! Kaikki oli niin minun näköistäni ja viimeisen päälle suunniteltua. Olivat saaneet säänkin suunniteltua aivan täydelliseksi. ;)

Toki minua vaivaa myös pieni haikeus siitä, että polttarit ovat nyt takana päin. Vaikka itse en polttareideni eteen mitään tehnytkään, olen ehtinyt niitä jo kovasti odottaa (välillä tuntuu, että enemmän kuin häitä). Voin siis vain kuvitella, millainen haikeus ja tyhjiö häiden jälkeen tulee. Tai ehkä pitää vain hankkia sellainen stressi, että tuntuu vain huojentavalta, että ne ovat ohitse. :D

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Alle kaksi kuukautta häihin

Olen melko varma, että joku on salaa nopeuttanut ajan kulumista. Siinä mielessä se ei haittaa lainkaan, että minulla alkaa reilun kahden viikon päästä kesäloma (13 työpäivää). Toisaalta töissäkin on vaikka mitä hommaa vielä ennen lomaa, ja häät lähestyvät hurjaa vauhtia. Jotenkin tuntuu siltä, ettei viime aikoina olla saatu oikein mitään aikaiseksi.

Kävin äsken häiden tehtävälistan läpi ja sai sieltä onneksi pari kohtaa vetäistä pois, mutta aika vähän. Hirmu lista tehtävää olisi vielä työn alla. Ajatus siitä, että tehdään hyvissä ajoin kaikki mahdollinen valmiiksi, oli hyvä, mutta toteutus on jälleen jäänyt vähän puolitiehen. Mikään hirveä stressi ei kuitenkaan ole, sillä minulla on kuitenkin kuusi viikkoa lomaa ennen häitä, joten eiköhän siinä jotakin ehdi.

Viime viikolla kävimme katsastamassa sulhaselle vuokrapukua. Vierailimme Tapiolan juhlapuvussa sekä Niinattaressa. Ajattelin, että yritän saada sulhasen itsensä kirjoittamaan noista käynneistä (T. on muuten ihan viihdyttävä kirjoittaja, joten toivotaan, että hän suostuu) sekä tulevista, sillä aivan täydellistä pukua ei vielä ainakaan minun mielestäni ole löytynyt. Sulhanen toki itse tekee tuon ratkaisun.

Minä kävin itse eilen taas sovittelemassa hääpukuani Ateljee Aariassa. Mukaani sain Heli-kaasoni, joka oli innoissaan tulossa mukaani. Pukuni alkoikin olla melko lailla valmis. Enää viimeiset viilaukset sekä pitsien kiinnitys ja siinä se. Eli periaatteessa juhannusviikolle sovitussa sovituksessa saattaisin saada puvun mukaani. Pieni varaus asiassa vielä pidetään, sillä vähän toivon, että saisin ainakin vyötärön seudulta makkaroita pikkuisen pienemmiksi tässä muutaman viikon aikana. Jos käy niin, että onnistun tuossa tavoitteessa, Terhi lupasi ottaa pukua vielä vähän sisään juhannuksen jälkeen. Heli oli haltioissaan puvustani, mikä tietysti tuntui kivalta. Oli myös mukava jakaa puvun yksityiskohdat jonkun tutun kanssa ihan kunnolla eikä vain kuvien välityksellä. Mukavaa oli myös se, että Heli räpsi sovituksesta kuvia, joita voin sitten aikanaan blogissa esitellä, kun kuvaan koko teettämisprosessia. Kyyneleitä ei sentään olla vielä hääpukusovituksissani nähty, mutta pienen rytmihäiriön sain eilen. :D

Ennen puvun sovitusta oli hankittava sopivat rintsikat hääpuvun alle. Minulla kun ei ennen maanantaita tuntunut olevan oikein yhtään sopivia saatika hyvän värisiä. Sopivat rintaliivit löytyivät luottoliikkeestäni ja samalla parit muutkin rintsikat. Illalla kotona vaihdoinkin vielä mielipidettä ja tilasin neljännet rintsikat. Hups! Mutta kirjoittelen rintsikkashoppailustakin vielä oman tekstinsä. Muista asusteista sen verran, että kenkäni laitoin viihdoin viime viikolla postiin Ronjalle, joka meinasi alkaa niitä mahdollisesti viikonloppuna työstää.


Myös nettikauppoja on pitänyt sulhon kanssa selailla. Olemme nimittäin päätyneet siihen, että hankimme vieraslahjat, joille on kyllä käyttöä ainakin osalla vieraista jo häissä. Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, tulee tästäkin hieman kokeellinen tee-se-itse -projekti, jossa hyödynnämme mahdollisesti jälleen kirjastoa. Pitää ehkä tehdä jokin lahjoitus Espoon kirjaston pajoille. ;) Tämän projektin raportoinnin teen kuitenkin todennäköisesti vasta häiden jälkeen, jotta mahdollisille vieraslukijoillemme jää joitakin yllätyksiä.

Sulhasella on myös oma projekti kaveriporukan kanssa. Muutama kaverimme on jo jonkin aikaa tehnyt itse olutta. T. onkin haaveillut omasta hääoluesta. Kaverit olivat pohtineet, että voisivat tehdä meille häälahjaksi hääolutta. Koska sulhasellani on myös lievää kontrollifriikin taipumusta, soluttautui hän Panojengiin, joksi pojat ovat tietysti itsensä nimenneet. Meille on siis tulossa häihin myös ihan meitä varten pantua olutta. Tätä varten T. on tilaillut ja hakenut tarvikkeita, mutta minä luonnollisesti vannoutuneena viininjuojana pysyn erossa tuosta touhusta.

Myös muita hääjuomia olemme tässä pohdiskelleet ja tilasimme toiselta bestmanilta maisteluviinejä laivalta, kun hän lähti tekemään pienen Viron-pyörähdyksen. Viininmaisteluillan kaasojen ja bestmanien kanssa olemme sopineet kesäkuun alkuun. Tuon jälkeen käymme itse toivottavasti toisen bestmanin pakettiautoa lainaten risteilyllä hakemassa häihin tarvittavat juomat. Maisteltavaksi tilasimme/ostamme neljää valkoviiniä ja neljää punaviiniä. Onneksi ainakin kaasoista löytyy valkoviinintuntijoita, koska itse juon lähinnä punaviiniä ja kuoharia.

Tällaisia hommia on siis tullut viime aikoina häiden eteen tehtyä. Nyt varasin ensi viikolla laserleikkuuajan, jotta saan lisää paperiperhosia kattokoristeisiin. Kattokoristeissa on sen verran tekemistä, että se homma olisi syytä saada taas liikkeelle pian. Menukin on vielä lopullisesti päättämättä, vaikka hyvä runko siihen jo on. Kakkuasia on nytkähtänyt eteenpäin ja siitäkin kirjoittelen varmaan lisää pikapuoliin.

Häiden ohjelmapuoli vaatii myös paljon säätämistä, joten sitäkin pitäisi ahkerasti viedä eteenpäin. Tämä voisi olla viikonlopun agendana, kunhan saan sulhasen takaisin työmatkalta Bostonista. Myös muutamia koristeostoksia on syytä tehdä pikkoin. Ulkonäköpuolelta minulta taas puuttuvat täysin korut sormuksia lukuunottamatta.

lauantai 11. toukokuuta 2019

Vihkisormukseni

Kihlasormukseni
vappukäsissä
Vihkisormuksen osalta meidän ei tarvinnut tehdä etsintöjä eikä pohdintoja, sillä kaikki oli mietitty valmiiksi jo kihlaa teetettäessä. Teetimme siis kihlasormukseni Kultaseppä Tarkkasella. Koska kaikki sujui Mikan kanssa asioidessa paremmin kuin hyvin ja lopputuloksena oli kihlasormus jota edelleen ihaillen tuijottelen, ei vihkisormuksen teettämistä tarvinnut pähkäillä. Vihkisormuksen mallikin oli jo kihlaa suunniteltaessa tiedossa.

Kävimme maaliskuun puolivälissä polkaisemassa vihkisormusprojektin teettämisosan Mikan kanssa käyntiin. Valmiin lopputuloksen sain käteeni (siis vain hetkeksi) toissapäivänä. Prosessi olisi ollut paljon nopeampikin, jos olisimme tehneet virallisen tilauspyynnön heti emmekä olisi vatvoneet kaiverruspäätöstä. Sormuksen teettämisen kanssa ei siis ole niin hirveää hoppua kuin esimerkiksi mekon kanssa, vaikka toki suosituilla kultasepillä kesän alku on melko kiireistä. Tarkkasellakin lähdetään juhannukselta todennäköisesti lomille, minkä takia minun pitää käyttää kihlasormus kiillotettavana jo ennen juhannusta ja yrittää varjella sitä pari viikkoa.

Minun sormusyhdistelmäni näyttävämpi osapuoli on kihlasormus. Tämän vuoksi vihkisormus ei ehkä aiheuttanut sellaista valtaisaa ihastustunneryöppyä yksinään. Yhdessä sormukset kuitenkin muodostavat kauniin, melko klassisen yhdistelmän. Odotan kovasti, että saan molemmat sormukset sormeeni, mutta pari kuukautta pitäisi vielä malttaa.


Olin itse jotenkin ajatellut, että sormusten pitojärjestys on se, että ensin tullut on alempana. Tähän ei ilmeisesti ole mitään virallista protokollaa eikä minua sellainen kiinnostaisikaan. Kun ryhdyin vihkisormusta kihlan pariksi sovittelemaan, totesin sormusten näyttävän paremmilta siten, että vihkisormus on alla ja kihlasormus päällä (jos ajatellaan sormen juuresta päin). Vihkitoimituksen aikana vihkisormus tietysti pujotetaan kihlan päälle, mutta vaihdan varmaan vaivihkaa sormusten järjestystä ainakin ennen kuvien ottamista. Toki pitää ehkä vielä muutama varmistussovitus tehdä. ;)

Kultaseppäämme Mika on sitä mieltä, että joskus tähän voisi vielä lisätä kolmannen sormuksen esim. hääpäivänä, jolloin kihlasormus jäisi kahden identtisen rivisormuksen väliin. Itse en ole aivan vakuuttunut siitä, että nakkisormeni kestäisivät kolmannen sormuksen, mutta eihän sitä tiedä, mihin mieli muuttuu. Minusta on ikävuosien karttuessa tullut melkoinen harakka kaiken kimmeltävän suhteen.


Vihkisormuksen hinnaksi tuli 1250€. Sormuksessa on 20 pientä timanttia, yhteensä 0,2ct. Kihlasormus oli kolme vuotta sitten lähempänä 2000€, koska siinä on isompi keskikivi (0,25ct) ja 16 pientä sivukiveä (yhteensä 0,15ct). Ihan tarkasti en muista valmiiden sormusten hintoja, koska niitä ei nyt vihkisormusasiassa edes tutkittu. Mutta en usko teettämisen tulleen valmista sormusta ainakaan paljoa kalliimmaksi. Itselle on myös tärkeä asia, että tietää sormuksen olevan suomalaista käsityötä. Lisäksi sormuksia kuuluu käydä näyttämässä kultasepällä vuoden välein, jolloin timanttien istutukset tarkistetaan ja sormus hiotaan ja putsataan. Tämä palvelu kuuluu myyntihintaan.

Mika Tarkkasta ja hänen tiimiään voin edelleen suositella lämpimästi! Sen lisäksi, että kyseessä on rautainen, hyvän silmän omaava ammattilainen, on Mika valloittava tyyppi, jonka kanssa on ilo asioida.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Polttaripainajaisia


Sain eilen kaasoltani WhatsApp-viestin muodossa pakkauslistan polttareita varten. Kaasonihan ovat muistaneet minua jo alkuvuodesta lähtien pienillä kirjeillä, joissa on vihjauksia polttareiden suhteen. Olen saanut hammasharjan, suklaata ja Bride to Be -nauhan, jotka on käsketty pakata valmiiksi. Saa siis nähdä, joko polttarit ovat aivan kulman takana vai härnäävätkö kaasoni minua taas jo kovinkin hyvissä ajoin. :) Laukun toki pakkasin kuuliaisesti jo eilenillalla. Juuri nyt olen matkalla Turkuun äitienpäivänviettoon, joten tuskin vielä tänä viikonloppuna koittaa lähtö.

Alitajuntani alkoi selvästi heti käsitellä aihetta. Lievään työstressiin liitettynä näin pitkän ja monivivahteisen unen, jossa polttarit eivät sujuneet aivan toiveideni mukaan. Ensinnäkin polttarini olivat täynnä vieraita ihmisiä, joita ei ollut kutsuttu edes häihin. Tai he olivat kai jotenkin tutuntuttuja, vaikka aamulla asiaa ajateltuani en osaa sanoa, että muistaisin ketään tiettyä henkilöä. Ystäviäni paikalla ei kuitenkaan juurikaan ollut, koska he eivät olleet pääseet polttareihini.

Ohjelmassa oli Bollywood-tanssia, joka olisi sinäänsä ihan hauska ohjelmanumero. Näin yhdessä tv-ohjelmassa juuri Bollywood-tanssia ja mietin, että olisi kiva mennä taas jollekin tuontyyppiselle tanssitunnille. Tanssitunti kuitenkin järjestettiin yhdessä omaa työpaikkaani lähellä sijaitsevassa koulussa, joka on sisäilmaongelmien vuoksi rempassa/odottaa purkua. En ole kyseisessä koulussa koskaan käynytkään. Unessa jumppasali oli täynnä remonttimateriaalia ym. ja se oli ihan pimeä. Jotenkin sieltä saatiin kuitenkin joku tanssitila raivattua.

Loppu-uni alkaa olla jo sekava, mutta jotkut meidän koulumme oppilaat ilmaantuivat yhtäkkiä paikalle rettelöimään ja jouduin keskellä polttareita kasvatustehtäviin. Tässä vaiheessa taisi uni muuttua toiseksi tai heräsin.


Huh, onneksi todelliset polttarini ovat vasta edessä päin ja olen melko varma, että tilanne poikkeaa unestani melkoisesti. :D Oikeasti siis odotan polttareitani aivan puhtaasti innolla, toisin kuin sulhaseni, joka vähän jännittää, mitä tuleman pitää.

tiistai 7. toukokuuta 2019

Häämatkahaaveilua, osa 7: Paratiisisaaria

Olen jo monien tekstien verran haaveillut häämatkastamme täällä blogin puolella ja sitäkin enemmän privaatisti omassa päässäni. Viimeksi kerroin ajatuksestamme suunnata heinäkuun lopulla Lappiin vaeltamaan. Tämä ajatus ei ole kadonnut mihinkään, mutta Lapin reissu häiden jälkeen olisi vain sellainen pikkuhäämatka (engl. minimoon, vitsit mikä termi!), ja oikea häämatka tultaisiin tekemään myöhemmin.

Cayos Cochinos Hondurasissa voisi olla myös
potentiaalinen häämatkakohde niistä paikoista,
joissa on aiemminkin jo käyty.
Nyt olemme päätymässä siihen, että teemme tuon häämatkan joulun aikaan. Jouluna minulla on opettajan etuutena palkallista lomaa reilut kaksi viikkoa. Kun siihen päälle ottaa vielä muutaman lisäpäivän palkatonta vapaata loppiaisviikolla, onnistuu lomailu yli kolmen viikon ajan. T:n pitää ottaa vähän enemmän palkatonta tai ahkeroida syksyllä tunteja varastoon. Joulussa matka-ajankohtana on vain se ikävä puoli, että lennot ovat tosi kalliit ja luultavasti joka paikassa on porukkaa.

Häämatkahaaveet ovatkin tässä viime viikkoina muuttuneet ihan oikeiden suunnitelmien tekemiseen. Ongelmana on se, että se suunnitelma muuttuu vähintään viikon välein. Jompikumpi saa aina jonkin uuden idean, jota lähdemme tutkimaan. Olemme pohtineet paluuta Meksikon Tyynenmeren puoleiselle rannalle, jossa vietimme pari vuotta sitten pitkän pätkän. Myös uudet reissut Indonesiaan ja Filippiineille ovat käyneet mielessämme.

Uutena tuttavuutena olemme haaveilleet Tyynenmeren saarista. Monet noista saarista ovat niin kaukana, että kolmen viikon lomastakin kuluisi liian suuri osa matkustamiseen, jos sinne haluaisi lähteä. Melko inhimillisen matkan päässä, n. 500 kilometriä Filippiineiltä itään, sijaitsee Palaun saarivaltio, jonka Tapio bongasi vanhasta sukellusalan lehdestä. Palaussa houkuttimena ovat maailman parhaimpiin lukeutuvat sukellusvedet sekä kivat pikkusaaret hiekkarantoineen. Palau on kieltänyt lähivesillään kaupallisen kalastuksen ja perustanut haidensuojelualueen, joten sukellusvesien uskoisi olevan täynnä elämää. Ihan halpa tämä reissu ei kuitenkaan tulisi olemaan, joten voi olla, että teemme Tyynenmeren saarihyppelyn, kun olemme rikkaita. :D

Kuva Filippiineiltä Coronin lähisaarelta

Toinen paratiisisaarikohde, joka tuli eilen mieleemme, ei ole aivan uusi idea, vaan jo aiemmin olemme haaveilleet suuntaamisesta Andamaanien saarille, jotka kuuluvat Intialle. Eräs ystävämme lomaili Andamaaneilla vuosia takaperin, ja paikka kuulosti ihanalta. Andamaaneilta pitäisi löytyä upeita hiekkarantoja, erinomaista sukellusta, hyvällä tuurilla surffiaaltojakin sekä letkeää tunnelmaa. Lisäksi kyllä myös turisteilta suljettuja saaria, joilla elää maailman eristäytyneimpiä heimoja. Tämä saariryhmä sijaitsee myös aika tavalla Tyynenmeren saaria lähempänä.

Olen myös kurkkinut perinteisiä häämatkakohteita, kuten Malediiveja ja muita ihania saaria, mutta saas nähdä, mihin tämä mieli vielä kääntyy ennen kuin lennot oikeasti on varattu. Pian pitäisi kuitenkin toimia, jotta hinnat eivät humpsahda ihan kamaliksi.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Hääasiat mielessä kohti toukokuuta

Miten ihmeessä tämä alkuvuosi on hujahtanut näin nopeasti?! Minulla on enää 24 työpäivää ennen kesäloman alkua. Parin viikon päästä hääpäiväämme, joka pitkään tuntui siintävän jossakin hamassa tulevaisuudessa, on enää kaksi kuukautta aikaa. Pitkään seuraamieni hääblogien kirjoittajat rouviintuvat yksi toisensa jälkeen.

Kirjoittelin jokin aika sitten pohdinnoistani vihkisormuksen kaiverruksesta. Sulhasen motivoiminen kaiverruksen suhteen vaati kultasepältämme huhuiluviestin. Istutin sulhasen torstaina alas ja kysyin, onko ehdotuksia. Omassa mielessäni oli herännyt ajatus kaiverruttaa sormukseen hääpäivän lisäksi myös tapaamispäivämäärämme, jolloin juhlimme vuosipäiväämme. Tuntui kuitenkin siltä, että jos sormukseen kaiverruttaa tapaamispäivän ja hääpäivän, tuntuu se ikäänkuin alulta ja lopulta. Eihän hääpäivänä parisuhteen osalta mitään lopu, vaan päinvastoin alkaa. Ratkaisuksi keksin tähän kolmiosaisen päivämäärän 4.11.06 - 13.7.19 - ∞ (ääretön). Lisäksi päivämäärien eteen tulevat nimemme sydän välissään. Tämä kelpasi myös sulhaselle, joten jos kaiverruttaja hyväksyy tämän idean mahdollisena, on vihkisormuksen kaiverrusongelma ratkaistu. Tulevan vihkisormukseni pääsemme siis varmaan hakemaan lähiviikkoina.

Reilu kuukausi sitten kävimme edellisen kerran hääpaikallamme keskustelemassa hääpäivämme kulusta: isommista ja pienemmistä yksityiskohdista. Tuolloin emme kuitenkaan vielä kunnolla päässeet suunnittelemaan hääpäivän ruokavalikoimaa, vaan saimme pieniä vinkkejä mukaamme. Sovimme, että lähetämme Keilaniemeen listan heidän menuissaan meitä viehättäneistä ruokalajeista. Takaisin päin saimme menuehdotelman sen pohjalta. Muokkailimme ruokalistaa sähköpostin välityksellä, mutta minusta alkoi tuntua siltä, että loppuviilaus olisi helpointa tehdä kasvotusten. 

Sähköpostit tulivatkin nyt eri henkilöltä kuin aiemmin ja yrittäessäni sopia aikaa Päivin kanssa, jonka kanssa aiemmin olimme tavanneet ja viestitelleet, sainkin vastauksen, että hän on siirtynyt toisiin tehtäviin. Aluksi tämä aiheutti tietysti vähän harmitusta, sillä Päivi oli hoitanut meidän näkökulmastamme hommat hyvin. Lisäksi pelkäsimme, että joudumme käymään uudelleen läpi kaikki asiat, jotka olimme Päivin kanssa käyneet läpi.

Pidimme viime perjantaina uuden tapaamisen Keilaniemessä uuden yhteyshenkilömme Elisan kanssa. Lisäksi menuasioista oli kanssamme keskustelemassa keittiömestari Markus. Huoli yhdyshenkilön vaihdoksesta oli turha. Olimme vähintäänkin yhtä vakuuttuneita homman onnistumisesta. Lisäksi oli ihan mahtavaa, että paikalla oli myös ruoka-asiantuntija, jolta löytyi ideoita ja vinkkejä pohdintoihimme. Jouduimme kyllä käymään Elisan kanssa monet hääpäivämme yksityiskohdat uudelleen läpi, mutta keskustelu oli jälleen hedelmällistä ja saimme paljon uusia, hyviä vinkkejä.

Seuraava häähomma onkin sitten menun päättäminen. Saamme toivottavasti tässä piakkoin Markukselta uuden ehdotuksen menuksi keskustelemiemme muokkausten pohjalta. Kunhan menu on päätetty, pääsemme pohdiskelemaan viiniasioita. Mietinnässä on, käydäänkö alkoholit hakemassa Latviasta vai tilataanko netistä. Sulhanen olisi nettitilauksen kannalla, mutta postimaksut nostavat juomien hintaa. Eilen vierailimme T:n bestmanin luona, joka oli sitä mieltä, että Latvian reissu voisi olla oikein mukava poikien reissu. Sulhanen saa nyt hyödyntää Excel-taitojaan tutkaillessaan, kumpi vaihtoehto tulee kannattavammaksi.


Hääkukkahommat työllistävät minua ensi kuussa myös melkoisesti, taimia kun pitää siirrellä suurempiin ruukkuihin idätysastioista. Joka toinen päivä olen sitä mieltä, että kukkaprojekti oli loistava idea ja joka toinen päivä pidän itseäni täysin idioottina kyseiseen hommaan ryhtymisen vuoksi. Koristehommiakin pitäisi saada pikkuhiljaa eteenpäin, jotta viimeisillä viikoilla voi keskittyä akuutimpiin asioihin, joita vielä ei voi hoidella. Pitänee pikkuhiljaa varailla myös koemeikin ja mahdollisen koekampauksen aikoja.

Muistin muuten juuri, etten ole lähettänyt hääkenkiänikään maalattaviksi, kuten olin sopinut tekeväni, joten reissu Postiin on myös edessä ensi viikolla. Hääpukuakin sovittelen seuraavan kerran jo parin viikon päästä, joten kyllä tässä hääasiat alkavat pyöriä mielessä koko ajan kiivaampaa tahtia.

Myös kavereiden kanssa keskustelut pyörivät yhä useammin häissä, mikä tuntuu vähän hassulta. Aloitimme hääsuunnittelun niin aikaisin, että pitkään tuntui ihan tyhmältä puhua koko häistä enkä halunnut saada häähullun mainetta höpöttämällä puolentoista vuoden päässä siintävistä juhlista. Nyt häät alkavat olla niin lähellä, että lähes jokainen juttukumppani kysyy järjestelyiden etenemisestä, mikä on ihan mukavaa.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Hääkynnet

Jatketaanpa näillä pinnallisilla ulkonäköasioilla, joita häihin ainakin minun osaltani liittyy. Häitä silmällä pitäen minulla onkin useampia kasvatusprojekteja. Hääkukat itävät jo hienosti, kuten Instan puolelta on voinut nähdä. Hiuksetkin ovat jo pidemmät kuin tarvitsisi (joskin volyymia saisi olla tuplasti lisää).


Yksi kasvatusprojektini ovat kynnet. Minulla on äärimmäisen hauraat, helposti liuskoittuvat ja katkeilevat kynnet. En tiedä, mistä se johtuu. Aurinko tuntuu kuitenkin aina lisäävän kynsien kasvua. Purkista otetulla D-vitamiinilla ei ole samaa vaikutusta, vaikka annostus on melko runsas. Nyt keväällä, vajaat kolme kuukautta ennen häitä, onkin hyvä aika siirtää katse kynsiin.

Tämä on nimittäin yksi osa-alue, johon en aio käyttää juurikaan rahaa. Suurin operaatio, joka kynsiini on ammattilaisen toimesta tehty, on geelilakkaus. Pidennyksinä minulla on ollut vain markettitason muovikynsiä, joista yleensä vähintään kaksi kymmenestä on irronnut iltaan mennessä. Ja koska jostain on pakko häissä säästää, teen sen kynsissä. En aio siis laittaa häihini keinotekoisia pidennyksiä, vaikka se ehkäpä helpoin ratkaisu olisi.


Olisi kuitenkin mukavaa, jos häissä voisin esitellä uunituoretta vihkisormustani kauniisti hoidetussa kädessä. Katkennut kynsi ei varmasti tule olemaan häitämme pilaava asia, mutta aion ainakin yrittää kasvatella hieman tavallista pidempiä ja tasamittaisia kynsiä häitä varten. Kuten kasvojenhoitoa käsittelevässä tekstissä mainitsin, on myös kynsien osalta yksi tärkeä elementti ruokavaliossa. Ruokavaliota täydennän vielä aikamoisella satsilla purkista tulevia lisäravinteita (jotka minulle on ihan lääkärin toimesta syksyllä määrätty). Olen pitänyt lisäravinteista vähän taukoa, mutta nyt otan ne taas jokapäiväiseen käyttöön, sillä olen huomannut hiusten irtoilevan aikamoista tahtia, ja pitkän sairastelurupeaman jälkeen se tuntuu muutenkin hyvältä ajatukselta.

Toinen tärkeä osa kynsiprojektiani on lakkaaminen. Lakatut kynnet kestävät paremmin normaalia kulutusta. Minulla on myös paha tapa tasoittaa katkelleita kynsiäni pureskelemalla, mutta lakattuja kynsiä ei tee mieli järsiä. Lähes kaikki vanhat lakkani ovat kuivahtaneet tai loppuneet, joten eilen piipahdin muiden ostosten lomassa Citymarketissa käydessäni myös kosmetiikkahyllyllä. Onnekseni siellä oli hyvä tarjous Essien lakoista, jotka ovat olleet jo pitkään suosikkejani: kaksi valinnaista kynsilakkaa kahdellakympillä. Mukaan tarttuikin ihanan keväinen persikan sävy "Tart deco" sekä väritön, pikakuivattava päällyslakka. Jälkimmäisen normaalihinta oli Cittarissa 15,90€, joten tarjous oli hyvä! Eilen illalla käytin sulhasen mökilläolon hyödyksi ja lakkailin kynnet. Tuolla päällyslakalla oli merkittävä vaikutus lopputulokseen, sillä yleensä jälki on ollut vähän epätasainen, ja pitkästä kuivattelusta huolimatta olen saanut kynsiini lakanakuviot yön aikana.


Nyt pitää vain malttaa olla repimättä lakkoja irti, jos ne vähän alkavat jossakin välissä halkeilla (toinen paha tapani). Sulhanen saa myös luvan kestää pientä kynsilakankatkua, kun paikkailen mahdollisia koloja. Tämä nyt ostamani lakka ei tule päätymään kynsiini hääpäivänä, joten kesän aikana pitäisi päättää myös hääkynsilakan sävy. :)