maanantai 22. tammikuuta 2018

Bloggareiden kihlaustarinoita videomuodossa

Reilu viikko sitten Mennään naimisiin -häämessuilla Iltalehden toimittaja haastatteli minua ja muutamaa blogikollegaani siitä, miten kosinta tapahtui. Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan tuon videonpätkän, jos jaksaa katsoa myös mainoksen. :)

https://m.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201801192200680108_rk.shtml


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Messupäivä Kaapelitehtaalla





















Tänään pääsin taas häähömpöttelemään ihanassa seurassa, kun olin kutsuvieraana Love Me Do -häätapahtuman blogimiitissä. Aamu alkoi mukavasti, kun saimme Kiasman luota kyydityksen Kovasen VIP-bussilla Kaapelitehtaalle. Pienen odottelun jälkeen meidät ottivat vastaan messuemäntämme Fanny ja Susanna.












Pääsimme heti aluksi nauttimaan Festa Zannonin loihtimasta brunssista. Menu oli oikeastaan juuri sellainen, että voisin hyvin kuvitella jotakin vastaavaa häihimme. Meillähän on tarkoitus panostaa alkuruoka-/ tapastyyppisiin syötäviin lämpimän ruoan sijasta. Tälläkään kertaa vehnätön ruokarajoitteeni ei haitannut yhtään, sillä sain syödä lähes kaikkea, jopa jälkkärikakkua. Kaikki oli superherkullista! Ja tietysti häämessuille uskolliseen tyyliin brunssiin kuului myös kuohuvaa. Brunssilla pääsimme jutustelemaan toisten bloggareiden, messujen tuotantotirehtöörin Nonna Sjöbergin sekä Häät-lehden päätoimittajan Sari Yli-Salomäen kanssa. Lisäksi paikalla piipahti tapahtumaa juontanut Kristoffer Ignatius.












Brunssin jälkeen lähdimme kiertelemään messuilla. Hyvin nopeasti jäin muusta seurueesta jälkeen, mutta se ei haitannut, sillä sain keskittyä niihin asioihin, jotka minua kiinnostivat. Kävinkin monia kivoja keskusteluita näytteilleasettajien kanssa. Aikaa kiertelyyn oli vain vajaa puolitoista tuntia ennen muotinäytökseen suuntaamista. Aluksi ajattelin, että se riittää minulle hyvin, mutta olin väärässä. Olisi pitänyt mennä jo eilen kiertelemään messuille... No, onneksi tämä ei ole viimeinen kerta, kun sitä pääsen tekemään.


Päivän suurin hitti oli ehkäpä Meikkistudio ElinaK:n piste, jonne suuntasimme bloggaripusseja hakemaan heti kiertelyn alkuvaiheessa. Sain mukaani koristetimantteja kasvoille, mutta ihastuin vieläkin enemmän kasvoille tehtävään glitterkoristukseen. En olisi malttanut pestä sitä ollenkaan pois, mutta kun sulhanen oli juuri saanut imuroitua synttärikenkieni levittämät hileet pois asunnostamme, päätin olla sotkematta. Voi olla, että ihan tällaista ei häissä nähdä, mutta voi myös olla, että jatkossa bilemeikkiini kuuluu aina hileitä...

Kimallusta elämään!
Rakastuin tähän!
Tapasin taas uusia ja ihan potentiaalisia valokuvaajia. Lisäksi innostuin vähän koristeellisemmista hääkakuista, vaikka olimme jo kääntymässä vähän jonkun itsetehdyn kakkubuffetin puoleen. Maistoin myös Konditoria Pink Lemonin tekemiä vegaanisia tryffeleitä, jotka olivat taivaallisia. Miestenkin vaatteita ja erityisesti asusteita oli runsaasti. Jo aiemmin olen monen muun bloggarin tapaan ihastellut Woobsin puisia asusteita. Nyt sain tutustua myös Naskalin kierrätysnahasta (mm. nyrkkeilyhanskoista) tehtyihin rusetteihin, joihin kyllä ihastuin. Kunhan tuo sulhanen saa väitöskirjansa pistettyä eteenpäin, alan esitellä hänelle näitä asusteita. Näytteilleasettajia oli runsaasti eri aloilta. Minua harmittaa, etten ehtinyt käydä ihailemassa kattauskilpailun kattauksia. Aikaa ei ollut tarpeeksi.

Sain maistella vaahtokarkkeja sekä
suussasulavia vegaanitryffeleitä.
Naskalin nahkarusetteja
Tämän pöydän bongasin messujen keskeltä
ja tämä on ihana!
Pääsimme osallistumaan eturivin paikoilla kahteen eri muotinäytökseen: ensin kansainvälisten ja myöhemmin suomalaisten suunnittelijoiden pukujen näytökseen. Näistä kirjoitan oman tekstinsä, sillä tällä kertaa vähän ihastuin; en edelleenkään kokovalkoisiin pukuihin, mutta joihinkin yksityiskohtiin.

Muotinäytösten välissä pidettiin häähuutokauppa, jossa myytävää tavaraa oli kyllä myös hääskenen ulkopuolelta. Pelkäsimme jo, että huutokaupasta tulee ihan kauhea farssi, kun paikalla ei tuntunut olevan meidän bloggareiden lisäksi kuin muutama hassu ihminen, joista osa paljastui tavaroiden lahjoittajiksi. Kyllä huutoja silti jonkin verran tuli, myös (tai erityisesti) meidän bloggareiden joukosta, ja rahaa saatiin kerättyä hyväntekeväisyysjärjestö Hopelle. Jos näitä järjestetään jatkossa, kannattaa ehdottomasti tulla paikalle, sillä tavaraa irtosi vähäisen osanottajamäärän vuoksi älyttömän halvalla niiden arvoon verrattuna. Harmi, kun ei sattunut osumaan mitään ihan itselle sopivaa kohdalle!

Huutokauppa viivästyi ja viivästytti aikataulua aika pahasti. Sen jälkeen kuitenkin päästiin palkitsemaan Vuoden Hääblogiäänestysten voittajat. Voittajia olikin sitten vain kaksi, sillä Mutsis on - Wedding Edition -blogi vei voiton sekä Vuoden Hääblogi että Vuoden Uusi Hääblogi -kategorioissa. Kaikkia kunnia Emilialle, jonka blogiin en häpeäkseni ennen tätä päivää ollut vielä tutustunut (korjaan asian lukemalla ahkerasti tekstejä takautuvasti), mutta täytyy sanoa, että koska hyviä blogeja oli kisassa paljon, olisin suonut toisen kategorian voiton menevän jollekin muulle blogille (enkä tällä oikeasti tarkoita itseäni). Ehkä siis jatkossa blogi voisi olla ehdolla vain toisessa kategoriassa... Mutta tämä on siis vain meikäläisen mielipide. Vuoden kaupallinen hääblogi -sarjan voitto meni Makea -hääblogille.


Päivän päätteeksi saimme vielä Oriflamen kosmetiikkaa ja Viking Linen lahjakortin sisältävän messukassin sekä uusimman Häät-lehden mukaamme. Päivä oli taas superkiva! Nyt harmittaa, että blogimiittiin (ehkä) pääsee seuraavan kerran vasta lokakuussa. Häämessuilu ei minun osaltani lopu silti vielä tammikuun osalta tähän, sillä ensi sunnuntaina suuntaan äitini ja siskoni kanssa Turun häämessuille.






lauantai 20. tammikuuta 2018

Ammattilaisten vinkit hääpuvun teettämiseen

Olen itse kallistumassa sille kannalle, että teetän hääpukuni. Alunperin minulla oli tähän asetettuna painonpudotushaaste. Minulla alkaa kuitenkin olla asiasta niin vahva visio eivätkä valkoiset rekkimekot sykähdytä minua lainkaan, joten luulen, ettei minulla ole enää vaihtoehtoja, vaikka kiloja ei tippuisikaan haluttua määrää...

Ilokseni viime viikonlopun Mennään naimisiin -messujen blogimiitissä pukusuunnittelijat Ira Kostoulas Atelje Herasta ja Katariina Tuttavainen Ilmatar Corsetry & Couturesta tulivat kertomaan meille mittatilaushääpuvun tekoprosessista. Sain itse hyödyllistä tietoa, jota jaan mielelläni eteenpäin. Tässä siis heidän vinkkejään minun muistiinpanojeni ja muistini mukaan:

- Tutustu aluksi eri pukusuunnittelijoiden tyyliin nettisivujen, blogien ja Instagramin avulla. Vaikka kaikki ompelijat varmasti osaavat tehdä erilaisia pukuja, parhaan tuloksen saa, jos ompelija aidosti inspiroituu sinulle mieluisasta tyylistä. Yhteyttä voi ottaa heti kun siltä tuntuu. Ompelijoiden kalenterit täyttyvät nopeasti.

- Kaikki suunnittelu tapahtuu asiakkaan kanssa, ja pukua aletaan tehdä vasta, kun asiakas on varmasti tyytyväinen. Tämä oli itselleni huojentava tieto. Pelkäsin, että pukusuunnittelijat haluavat pitää kiinni tietyistä omista tyylillisistä jutuistaan asiakkaan toiveen kustannuksella. Tätä oli nimittäin havaittavissa kihlasormuksen teettämistä kilpailutettaessa.

- Mittatilauspukujen hinta vaihtelee noin 1500-2500 euron välillä. Hintaan vaikuttavat eniten materiaalit, niiden määrä sekä käsityön määrä. Silkki ja muut luonnonkuidut ovat yleensä keinokuituja kalliimpia. Isot tyllihelmat ym. syövät paljon materiaalia, mikä tietysti maksaa. Helmikirjailut, yksittäisten pitsipalojen ompelu ym. maksavat taas paljon niiden vaatiman työmäärän vuoksi. Ompelijat osaavat tarjota materiaaleista halvempia vaihtoehtoja asiakkaan toiveen mukaan.

- Ompelijoilla on näyttää asiakkaalle useita eri materiaalinäytteitä, jotta on mahdollista vertailla, miten mikäkin laskeutuu ym. Erilaisten pitsien vaikutus puvun ilmeeseen on myös suuri, joten on tärkeää vertailla eri pitsejä ja löytää juuri itseä miellyttävä. Luonnon- ja keinokuitujen eroakin ompelijat valottivat: Luonnonmateriaalit hengittävät paremmin, mutta ryppyyntyvät helposti. Keinokuidut ovat helpompia käyttää.

- Pukua sovitetaan yleensä 3-4 kertaa. Ensimmäinen malli tehdään lakanakankaasta, jotta nähdään istuvuus kunnolla, jotta ei tule yllätyksiä kalliin kankaan kanssa.

- Varsinkin viimeisiin sovituksiin kannattaa ottaa mukaan kaikki mahdolliset alusvaatteet, kengät ym. Esimerkiksi litistävien sukkahousujen vaikutus puvun istuvuuteen saattaa olla yllättävän suuri. Tavoitteena mittatilauspuvussa kuitenkin on se, että se istuu hääpäivänä kuin hansikas. Viimeisessä sovituksessa mukana kannattaa olla myös se henkilö, joka hääpäivänä on apuna pukeutumisessa ja esim. vessakäynneillä. Ompelija osaa antaa vinkit puvun oikeaoppiseen pukemiseen ja kiinnittämiseen.


- Jos morsiamella on tavoitteena laihtua tai lihoa ennen häitä, kannattaa asiasta mainita heti suunnittelun alussa, jotta aikataulu ja pukukin voidaan suunnitella sen mukaan. Viimeiset mittojen muutokset voidaan tehdä vielä melko myöhäänkin, mutta hyvä tähtäin voisi olla, että hääpäivän mitoissa on suurinpiirtein kolmisen kuukautta ennen häitä.


Ompelijoiden sivuilta löytyy myös vinkkejä mittatilauspuvun suunnitteluprosessiin, joten niitä kannattaa lueskella, jos puvun teettäminen kiinnostaa. Mittatilauspuvun hinta saattaa äkkiseltään kuulostaa korkealta, mutta uuden puvun ostaminen ja korjausompelun tekeminen ei välttämättä tule juurikaan halvemmaksi. Eri asia ovat sitten käytettyjen pukujen löydöt, mutta meikäläisen kroppa on ainakin niin perustallaajasta poikkeava, että en pidättelisi hengitystä...

Häätapahtumat jatkuvat: Love Me Do tänään ja huomenna

Vielä en ole ehtinyt kirjoittaa kaikkia suunnittelemiani tekstejä viime viikonlopun Mennään Naimisiin -messuihin liittyen, kun seuraavaa häätapahtumaa jo pukkaa. Tänään ja huomenna voi suunnata Kaapelitehtaalle Love Me Do January Fair -häätapahtumaan. Messut tituleeraavaat itseään Suomen suurimmiksi, mutta mielestäni niiden suurin valtti on edullinen 5€ hintainen lippu, joka sisältää narikan. Tuolla hinnalla voi hyvin ottaa suuremmankin suunnitteluporukan mukaan.


Meillä oli Heli-kaasoni kanssa alustavasti vähän puhetta, että olisimme menneet tänään messuille pyörimään. Heli lähti kuitenkin sukuloimaan ja minäkin totesin, että parempi lepäillä tämä päivä, kun jo viime viikolla alkanut flunssa ei ole aivan täysin hellittänyt vieläkään. Sulhanen taas tekee tällä hetkellä aivan viimeisiä korjauksia väitöskirjaansa, joten hänen huomionsa ei tällä hetkellä riitä puolentoista vuoden päässä siintäviin häihin asti, vaikka onkin luvannut, että joillekin messuille voisi lähteä mukaan.

Huomenna pääsen kuitenkin täysimääräisesti messuhuumaan, kun osallistun blogimiittiin. Viime syksyn miittiin en suureksi harmikseni päässyt huonosti sattuneen lauantaityöpäivän vuoksi (opettajalla näitä ei ole kovin montaa vuodessa), joten nyt odotan tapaamista innolla. Syksyllä muut bloggarit kehuivat päivää vuolaasti.

Ehdin syksyllä käväistä työpäivän jälkeen messuilla pikaisesti, mutta silloin fiilikset eivät olleet parhaat mahdolliset. Uskon olevani kuitenkin nyt paremmassa tilassa messufiilistelylle. Valokuvaajien haastattelua on edelleen tiedossa. Lisäksi odotan taas hääpukumuotinäytöksiä, joita Love Me Do:ssa on kaksi erilaista: kansainvälinen ja kotimainen.

Viimeksi messuilla oli myös erilaisia häätilpehööriyrityksiä. Tuolloin ei jotenkin innostanut sellaisten tutkiminen, mutta nyt kiinnostaisi näprätä vähän kaikkea pikkusälää. Yritän silti pitää ostohalut kurissa kahdestakin syystä: Haluan tehdä hääpäätökset yhdessä sulhasen kanssa, vaikka välillä saattaakin vaikuttaa siltä, että tämä on minun oma projektini. Lisäksi häihin on vielä oikeasti aika pitkä aika, joten ainakaan uutena en halua liikaa tavaraa haalia. Jos käytettynä sattuu jotakin täydellistä tielle, niin sitten asia on eri.


Mutta jee! Ihanaa päästä huomenna messuilemaan! Ja ai niin, valitaanhan messuilla tosiaan myös Vuoden Hääblogi 2018 -voittajat. Vaikka en erityisesti odota itse voittavani, niin kovia kisaajia on vastassa, on mielenkiintoista kuulla tulokset. :)

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kultajousen Princess -mallisto


Kultajousi esitti meille bloggaajille kutkuttavan haasteen viime viikonlopun Mennään naimisiin -häämessuilla avokätisesti palkitun kilpailun muodossa. Tällä tekstilläni siis osallistun Kultajousen kilpailuun, mutta kuten aiemminkaan, en kirjoita mitään, mitä en voisi allekirjoittaa.

Wanhan Sataman häämessuilla Kultajousi esitteli kuusi uutta Princess-sarjan timanttisormusta. Mukana messuhulinassa oli myös Princess-sarjan uusi keulahahmo, Huippumalli haussa -sarjasta tuttu Sofia Öster (Insta: @soofiia1), joka ystävällisesti poseerasi minullekin. Valokuvauksen taso ei ole ihan samaa luokkaa kuin noissa Kultajousen omissa mainoskuvissa, mutta malli on silti kaunis! Hauskana yksityiskohtana täytyy sanoa, että kuvaussessiota hieman häiritsi herrasmies, joka ei malttanut olla vuolaasti kehumatta kaunista "morsianta". Ja tällä tarkoitettiin siis luonnollisesti Sofiaa...

Kun kihlasormuksen osto oli ajankohtaista, kiersin sormusliikkeitä ahkerasti. Jo silloin totesin Kultajousen myymälöiden valikoimien olevan suuria. Minulle tuli silti yllätyksenä, että pelkästään Princess-sarjaan kuuluu 126 eri sormusmallia, jotka on kaikki saatavana kelta- ja valkokultaisina.

Kuvassa mallit 45571 sekä 51144
Viikonloppuna esitellyt uutuudet edustavat muutamaa eri muoti-ilmiötä: Tarjolla on hieman muokattuja versioita klassisista rivisormuksista ja vastaus sirorunkoisten mallien kysyntään yksikivisen ja allianssisormuksen muodossa. Omat suosikkini ovat halo-malliset sormukset, joissa pienet timantit kiertävät isompaa keskitimanttia. Olen syttynyt näihin varsinkin viime aikoina, kun niitä on tutuillakin näkynyt. Mikä lie ilmiö tämä on, että kaikki kimaltava on alkanut kiinnostaa, mutta nämä halo-sormukset ainakin vastaavat siihen ihastukseen. Harmi, kun ne eivät kyllä istu ollenkaan oman kihlasormukseni pariksi!

Princess-mallistosta löytyy kattava valikoima erilaisia sormuksia, joiden hintahaitari on 500€ ja 12000€ välillä eli vaihtoehtoja eri budjeteillekin löytyy. Joku voisi ajatella (ehkä minäkin), että suuren ketjumyymälän mallisto on tylsä eikä tarjoa tarpeeksi persoonallisuutta, mutta mielestäni mallistosta löytyy yllättävänkin erilaisia sormusmalleja. Löysin jopa yhden mallin, joka muistuttaa melko paljon omaa, ihanaa kihlasormustani.

Princess-sormuksilla on Suomalaisen työn Avainlipputunnus, sillä ne suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Tämä jos mikä on itselleni merkityksellinen myyntivaltti, ja ajoi omalta osaltaan meidät aikanaan teetättämään kihlasormukseni. Jotenkin sitä helposti tulee ajatelleeksi, että ketjuliikkeiden sormukset, joista ajoittain saa edullisia tarjouksia, eivät voi olla kovin eettisiä. No, ilmeisesti minä ainakin erehdyin tässä asiassa.

Jos Princess-mallisto tai muut Kultajousen sormukset kiinnostavat, kannattaa ensi viikonloppuna suunnata Love Me Do January Fair -tapahtumaan, jossa Kultajousi on taas mukana. Messuilta tunnetusti saa parhaat tarjoukset... Jos et pääse messuille, niin ei huolta: Nyt näkyy Kultajousissakin vielä olevan tammikuun ale käynnissä.




tiistai 16. tammikuuta 2018

Lehtihyllyissä tänään: Mennään naimisiin

Me, jotka olimme viikonloppuna Mennään naimisiin -messuilla, olemme saaneet jo maistiaisen uudesta Mennään naimisiin -lehdestä. Tänään se on kaikkien saatavilla lehtipisteissä. Niille, jotka pohtivat, kannattaako lehteä ostaa, annan muutamia tärppejä, joista itse erityisesti kiinnostuin. En ole vielä ehtinyt lehteä kannesta kanteen lukea, mutta senkin aika koittaa pian.

Näin alkuvuodesta tietysti kiinnostaa, mitkä ovat tämän vuoden häätrendit; ei siksi, että haluaisin itse olla erityisen trendikäs morsian, vaan siksi, että osaa odottaa, millaisia asioita kaupoista on helppo löytää. Ja onhan se kiinnostavaa. Lehdessä onkin lähinnä morsiuspukuihin liittyen paketti siitä, mitä tuleva häävuosi pitää sisällään. Catwalk-asut ovat kyllä mielestäni aina jotenkin vähän, miten sen sanoisi nätisti, kummallisia. Mutta en väitäkään ymmärtäväni mitään muodista.

Yksi uusi villitys ovat glitterkoristelut ja tatuoinnit, joista lehdessä on myös juttua. Minussa herännyt harakka tykkää... :)

Vaikka meille ei varmasti tule vegehäitä (vegaanisisko/-kaaso pitää kyllä huomioida), olen silti kiitollinen siitä, että häiden ekologisuuteen kiinnitetään huomiota. Tämän yritän myös itse pitää mielessä, kun välillä hääsuunnittelussa meinaa lähteä mopo käsistä ostosten ym. suhteen.

Lehdessä on juttua myös meille häädieettiä suunnitteleville ja toteuttaville. Vaikka tietoa löytyy joka paikasta, lisävinkit selkeässä muodossa eivät ole koskaan pahitteeksi. Lehdessä personal trainer Marianne Kiukkonen antaa vinkkejä alttarikuntoon.

Kestosuosikkejani Mennään naimisiin -lehdissä ovat tarinat oikeista häistä sekä häämatkavinkit, joita kauniit kuvat elävöittävät.

Tällä kertaa oli hauskaa bongailla lehden sivuilta tuttuja. Mennään naimisiin -sivuston uudet bloggarit esiteltiin lehdessä, joten oli kiva lukea blogimiitistä tuttujen Häämimmien ja Adieu Madmoiselle, Bonjour Madam:in esittelyt. Myös blogimiitin emäntämme löytyvät lehtien sivuilta. Sannin kadehdittavista häistä Espanjassa ja Jonnan Japaniin suuntautuneesta häämatkasta voi lukea uudesta lehdestä. Lisäksi bongasin ainakin kahdesta jutusta vanhan koulutoverini, valokuvaaja Maria Kiraly-Leinon ihania kuvia.

Ja ehkä joku haluaa tämänkin jo laittaa kalenteriin:

30-vuotisjuhlat: Miten meni?


Olen lykännyt tämän tekstin kirjoittamista, sillä en jaksanut käydä läpi synttäreiltä otettuja kuvia. Nyt muistikortti on kuitenkin koneessa, ja jaksoin tällekin asialle uhrata aikaa.

Syntymäpäivieni teema oli siis hohtaa pimeässä. Vieraani olivat varustautuneet ihailtavasti ja luovasti teeman mukaisesti, vaikka olin luvannut, että myös paikan päällä pääsee koristautumaan. Jouluvalot, koiran kaulapantavalot, valotikut ym. oli hyödynnetty ihailtavasti. Vieraat myös tarttuivat ihailtavasti kynsilakkapulloihin, ihomaaleihin ja hiusgeeleihin, joita olin ostanut.

Pahoittelen "kuvanmuokkauksen" laatua. :D
Valitettavasti tämä on ainoa kuva T:n tekemästä upeasta
hatusta ja tässäkin jonkun ihan vieraan hyypiön päässä.
Meillä oli mukana kaksi Claes Ohlsonilta ostamaani uv-lamppua. Ne osoittautuivat hiteiksi koristautumisnurkkauksen yläpuolella, sillä baarissa oli sen verran valoisaa, etteivät tuotteet päässeet muualla ihan täysin oikeuksiinsa.

Gin&tonicit. Tonic-vesi loistaa uv-valossa.
Ruoaksi olin tehnyt kinkku- ja jauhelihapiirakkaa sekä kahta eri kasvispiirakkaa, joista toinen oli vegaaninen. Tein lisäksi hillajuustokakun ja lime-valkosuklaajuustokakun sekä vegaanisen mustikka-suklaakakun. Lisänä vielä Turkinpippuri- ja Marianne-marenkeja. Kaiken tein gluteenittomana ja laktoosittomana. Täytyy sanoa, etten itse muistanut maistella ruokia kovinkaan paljon, mutta kyllä ne kehuja saivat. Naposteltavina oli vielä sipsejä, suolapähkinöitä ja karkkia. Valitettavasti ruoista ei kukaan ehtinyt/tajunnut ottaa kuvia...

BadaBing -yökerho, jossa juhlat vietimme, osoittautui oivalliseksi paikaksi järjestää tuollaiset juhlat! Tila oli aivan mahtava ja henkilökunta ystävällistä. Juomatakuu oli todella maltillinen ja omien ruokien tuominen todella mahtavaa.

Oli hauskaa, joskin täytyy sanoa, että synttärisankarilta karkasi vähän mopo käsistä viinilasillisten kanssa... Tässä vielä oma lookini synttäripäivänä. Askartelin itselleni aika viime tingassa glitterkengät, joihin olin supertyytyväinen, ja joihin sain idean aikanaan Saralta. Kengät saivat vähän iskua illan aikana, eikä hilepäällyste kestänyt. Ja kyllä taas kuvia katsellessa vahvistui se, että tälle kropalle on tehtävä jotain! :/