perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hääkengät


Keskiviikon ostosreissulla yllätin itsenikin ja ostin hääkengät. Aivan täydellisestä heräteostoksesta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä olin kyseisiä kenkiä ihaillut jo netissä. Kävin jokin aika sitten kenkäkaupassa etsimässä jotain vähän tennareita siistimpiä kesäkenkiä (ei löytynyt), ja samalla vähän vilkuilin vaaleiden korkokenkien osastoa hääkengät mielessäni. Mikään ei kuitenkaan iskenyt.

Lisäksi minua vähän pelotti ostaa korkokenkiä, sillä ostin alkuvuodesta uudet mustat peruskorkkarit. Ne ovat muuten tosi mukavat korkokengiksi mutta minulle liian korkeat. Kaksissa häissä, joissa kenkiä olen pitänyt, ne ovat hyvin nopeasti löytäneet tiensä pöydän alle minun hilluessani tanssilattialla sukkahoususillani tai avojaloin.

En halua epämukavia kenkiä hääpäivääni pilaamaan ja tämän vuoksi päätinkin katsastaan netistä, löytyisikö luottomerkiltäni Eccolta mitään sopivaa. Ja sieltähän ne sopivat kengät löytyivät. Kengät eivät ole yhtään sellaiset, joita olisin alunperin kuvitellut itselleni. En käytä tuollaisia ollenkaan. Jokin niissä kuitenkin iski ja päätin käydä katsomassa, löytyisikö niitä liikkeestä. Ison Omenan Eccosta löysin kengät ja totesin niiden olevan kivat myös luonnossa. Koko vain oli liian iso. Onneksi lähikauppakeskuksessamme Sellossa oli oikeaa kokoa ja kävin vielä samana päivänä kokeilemassa kenkiä siellä.

Syy, miksi ehkä vähän hätiköin kenkien kanssa on se, että nyt ne olivat 40 prosentin alennuksessa, mikä Eccon kengissä on jo tuntuva alennus. Kengät osoittautuivat tosi mukaviksi jalassa, mikä on minulle harvinaista todella leveän jalan vuoksi. Päätin siis olla jahkaamatta asiaa ja ostin kengät. Maksoin niistä 80 euroa, mikä on kestävistä nahkakengistä halpa hinta. Itse olen siis käyttänyt Eccon tennareita jo vuosia. Ensimmäinen pari kesti pahimpia talvikelejä lukuunottamatta ympärivuotisessa käytössä useampia vuosia. Nyt on toinen pari menossa varmaan kolmatta vuotta, ja vaikka olen superlaiska huoltamaan kenkiäni, ovat ne ihan moitteettomassa kunnossa (no vähän pölyiset joo).

Jonkun mielestä nämä ovat varmaan vähän tylsät eivätkä lainkaan tarpeeksi juhlavat hääkengiksi. Ja ehkä joku ajattelee, että kengissä tämä morsian sentään pitäytyy valkoisessa, mutta ehei. Enpä taidakaan pitäytyä, vaan minulla on idea kenkien tuunaamiseksi, jolloin niistä tulee myös spesiaalin päivän arvioiset. Tätä projektia en aio tehdä itse, vaan käännyn osaavamman ihmisen puoleen, mutta siitä lisää, kunhan projekti etenee. ;)


P.S. Tämä ei ole yhteistyöteksti, vaan olen aidosti rakastunut Eccon kenkiin.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Luonnonkukkia vai parvekekukkia?

Aika tarkalleen vuosi sitten ihastelimme T:n äidin kukkapenkkiä Vantaalla ja päätimme, että häitämme koristavat luonnonkukat. Vakaa tarkoitukseni oli tehdä talven aikana tutkimusta kukista ja nyt kesällä tarkkailla kukkia vuosi ennen häitämme. No, se nyt sitten vähän jäi ja olen paneutunut luonnonkukka-aiheeseen vasta viime päivien aikana. Olen pyrkinyt pitämään silmäni auki kukkapaikkojen suhteen, mutta vähän huonolta on näyttänyt.

Nettitutkimuksen aloitin Luontoportti-sivuston kukkientunnistuspalvelun avulla. Luulin jo saaneeni tarpeekseni kyseisestä nettisivusta eräällä surullisenkuuluisalla yliopistokurssilla, mutta Luontoportti on osoittautunut ihan käteväksi sivuksi sekä työssä että harrastuksissa. Aloitin siis klikkailemalla kukkakasvien tunnistuspalveluun kasvupaikaksi Uudenmaan ja kukinta-ajaksi heinäkuun. Näin sain rajattua näkyville kaikki häidemme aikaan tällä seudulla kukkivat kasvit. Kävin ne läpi ja listasin ylös kivannäköiset.

Elämme tällä hetkellä hyvin kummallista kesää. Lämpö on meitä hellinyt, mutta toisaalta kuivuus piinaa luontoa. Viime kesä taas oli kylmyydessään jo surkuhupaisa. Näistä kesistä ei siis oikein voi vetää mitään johtopäätöksiä ensi kesää ajatellen. Tämä yhdistettynä siihen, että olen törmännyt luonnonkukkiin maitohorsmaa, pietaryrttiä ja siankärsämöä lukuunottamatta todella vähän, alkoi huolestuttaa minua.

Hyvin nopeasti keksinkin uuden idean ja päätin jo aloittaa sen toteuttamisen. Välillä olen käänteissäni melko nopea ja vähän huolestuttaa, menenkö taas pää edellä puuhun. Päädyin kuitenkin kokeilemaan, josko voisin kasvattaa hääkukkamme itse. Mehän asumme siis kerrostalossa, joten ensi kesänä parveke (kylläkin iso sellainen) tulee olemaan melko täynnä. Toivon voivani hyödyntää myös tulevan anoppilan pihaa.


Kävinkin tänään muissa asioissa Bauhausissa, jonka vieressä on Plantagen. Kävi ilmi, että Bauhausin puutarhamaailman siemenhylly oli Platagenia kattavampi. Mukaan tarttui molemmista paikoista useampi pussi erilaisten värikkäiden kasvien siemeniä. Niitä en tietysti vielä tarvitse, vaan siemenet idätetään kevättalvella. Saa nähdä, mitä tästäkin projektista tulee. :D

P.S. Instagramia @jotainkeltaista seuraavat jo ehkä huomasivatkin, että maistraatista tuli tänään vahvistus vihkimisajallemme. Jee!

Origamiperhosia

Tein perhoset 10,5cm-sivuisista
neliöistä, sillä tällön A4-kokoisesta
paperista menee mahdollisimman vähän
hukkaan.
Olen yrittänyt viime päivinä päästä vähän konkreettisemmin kiinni koristeluumme. Tarkoitukseni oli vähän rajata ideoita, koska tällä hetkellä haluaisin kaikkea mahdollista. Mutta kuten sulhonikin älykkäästi toissa iltana totesi: "Ei se rajaaminen Pinterestiä selaamalla tapahdu." Ja niinpä niin, olenkin saanut koko ajan vain uusia ideoita, joista yhtä lähdin eilen kokeilemaan ihan omin pikku kätösin.

Haaveilen vähän sellaisista hulavanteesta tehdyistä renkaista, joissa roikkuu asioita (ks. täältä). Olen tallennellut jotakin ideoita Pinterestiin jo kauan sitten, mutta paljon vihreää sisältävinä ne eivät ole jotenkin iskeneet. Sellaiset, joissa roikkuu valonauhoja, ovat kauniita, mutta valoisassa juhlatilassamme eivät toimisi. Viimein muutama idea yhdistyi päässäni ja sainkin idean, mitä meillä katosta voisi roikkua. Yksi osa ideaani ovat origamiperhosketjut.

Yhden perhosen taitteluun ei mene
paljon minuuttia pidempään.
Ensimmäinen tehtävä oli testata, kuinka helppoja tuollaisia origamiperhosia olisi tehdä. Jos yhden tekeminen olisi kovin työlästä, olisi turha lähteä haaveilemaan useampien kymmenten tai jopa satojen taittelusta. Löysin pari eri ohjetta (linkit vievät Youtube-videoihin), joista ensimmäistä lähdin toteuttamaan ja olinkin jo ehtinyt tehdä useampia perhosia, kun sulhanen tuli kotiin ja totesi, että ne näyttävät ihan yöperhosilta. Hmm... Ei haluttu tulos; etenkin, kun minulla on ihan järjetön yöperhoskammo.

Ensimmäiset versiot, jotka muistuttivat yöperhosia.

No, etsimme yhteistuumin toisen ohjeen, joka paljastui lähes samaksi kuin ensimmäinen, mutta siipien kulmien pyöristyksellä. Olimme molemmat sitä mieltä, että nämä näyttävät paremmilta. Onneksi sain muokattua suurimman osan jo tekemistäni perhosista tähän uuteen malliin.

Toinen versio, josta tuli parempi. Liimasin paperiliimalla
tuon pienen taitoksen, koska ei pysynyt pelkästään
taittamalla.
Molemmat mallit ovat tosi helppoja ja nopeita tehdä, joten siitä tämä idea ei jää kiinni. Eli näitä voi kokeilla, vaikkei olisi koskaan taitellut yhtään mitään. Yksittäinen siimaan ripustettu perhosketju ei näytä juuri miltään (muistuttaa ehkä vähän jotain vauvan mobilea), mutta uskon, että osana kokonaisuutta näyttää vähän paremmalta. Pinkkiä paperia minun pitää vielä hankkia, niin on kaikki häävärit kasassa. :) Pitää vielä harkita, että muutenkin ostan uusia papereita, kun nämä käyttämäni olivat vuosia vanhoja ja ehkä vähän haalistuneita ja osa hapertuneita, vaikka olen säilyttänyt niitä kansiossa.


Tässäpä olisi nyt sitten iltapuhdetta vähäksi aikaa. :D

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Vajaa vuosi häihin - mitä on valmiina?

Ihmiset suunnittelevat häitään hyvin eri tahdissa; sen on saanut tässä Facebookin hääryhmistä ja toisten blogeista oppia. Toisilla on jo vuotta aiemmin yksityiskohdatkin mietittynä, toinen ääripää taas pistää juhlat kasaan parissa kuukaudessa. Molemmat ovat aivan yhtä oikeita tapoja, kunhan suunnittelijat saavat haluamansa häät ilman, että suhde kariutuu siinä välillä. :)

Meidän suunnitelmamme ovat jotakin siltä väliltä. Hääsuunnitelmat laitettiin vireille jo reilut kaksi vuotta ennen häitä, mutta suunnittelu on ollut hidasta ja aluksi edettiin pitkälti ideoinnin tasolla. Myös juhlapaikan etsintä oli melkoinen projekti. Mitä konkreettista olemme tehneet (siis pääasiassa minä olen tehnyt), kun aikaa häihin on 361 päivää?

- Vieraslista on pääosin päätetty. Pientä viilausta tehdään varmasti kutsujen lähetykseen saakka, muttta suurimman osan kavereista on jo käsketty laittaa päivämäärä muistiin. :) Sukulaisiahan meillä ei varsinaisiin häihin kutsuta, vaan juhlimme suvun kesken erikseen.
- Juhlapaikka on varattu ja koska juhlimme ravintolassa, myös pitopalvelu tulee heiltä (juomat hoidamme itse). Olemme maksaneet tilaa ja pitopalvelua koskevan varausmaksun. Menun päättäminen jäänee ensi vuoteen.
- Valokuvaaja on varattu ja varausmaksu maksettu.
- Kaasot on pyydetty ja he ovat suostuneet tehtäväänsä. Ensimmäisen yhteisen tapaamisen järjestimme tämän kuun alussa.
- Maistraattiin on lähetetty pyyntö vihkijän varaamiseksi. Vastausta odotellaan.
- Juhliemme väriteema on päätetty ja koristeideoita on pilvin pimein. Yksityiskohtien hiominen on alkuvaiheessa.

Eli aika vähän on varsinaisesti tehtynä. Tässä ei tietenkään näy tuntikausien pohdinta, ideointi, googlailu ym. Monia asioita olen kyllä jo pohtinut paljonkin. Seuraavana olisikin koristeluiden yksityiskohtien miettiminen, häiden tärkeimpien musiikkielementtien päättäminen sekä kampaajan ja meikkaajan varaaminen. Ja paljon, paljon muuta. Ei tässä hommat lopu. Onneksi lomaakin on vielä pari viikkoa jäljellä. Ilmat vain ovat sen verran hyvät, ettei kehtaisi kököttää koneen ääressä sisällä. :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Mitä häät merkitsevät muille?

Tänään vähän filosofisempaa pohdintaa. Tässä taannoin eräs miespuolinen perhetuttumme totesi, että hän on jo alkanut suunnitella puhetta tyttärensä häihin. Tämä kyseinen tytär on minua pari vuotta nuorempi, parisuhteessa kyllä, mutta ei kihloissa. Tämä keskustelu herätti minut miettimään, mitä häät merkitsevät muille kuin itse hääparille.


Usein kuulee tai näkee morsiamen toteavan, että on unelmoinut häistä lapsesta saakka. Vaikka mieshenkilöt eivät tätä usein myönnäkään, on myös heillä saattanut vuosien varrella kertyä ajatuksia tulevista häistä, avioliitosta tai puolisosta. Lisäksi on kuitenkin myös ryhmä, jonka unelmat minä ainakin olen unohtanut täysin: vanhemmat ja ehkäpä myös muut läheiset. Moni äiti on odottanut jo vuosia näkevänsä tyttärensä ensi kertaa morsiuspuvussa tai poikansa alttarilla jännittämässä. Isät taas ovat saattaneet tuttavamme tavoin miettiä, mitä sanoo hääpuheessaan tai odottaa malttamattomana tyttären saattamista alttarille.

Usein kuitenkin kuulee ja itsekin viljelen ajatusta: "Nämä ovat meidän/teidän häät. Niissä saa tehdä juuri niin kuin paria huvittaa." Saako? Moni ajattelee, että se riippuu häiden maksajista. Jos maksaa häänsä itse, saa niistä myös päättää itse. Jos taas saa rahallista tukea vanhemmilta, olisi monien mielestä kohteliasta huomioida heidän näkökulmansa. Itse en osaa vastausta antaa. Me emme ole juurikaan mielipiteitä muilta kyselleet, ehkä vähiten vanhemmilta. Tämä ei ole ollut tietoinen päätös, on vain ollut helpompi pitää häät suurinpiirtein meidän kahden asiana. Jonkin verran olen toki pallotellut ajatuksia kaasojen kanssa, mutta sekin on enemmän ollut sitä, että minä kerron ideoita ja kaasot antavat niistä mielipiteensä.

Häät tapahtumana ovat perusasioiltaan pysyneet melko perinteisinä, vaikka kaikenlaisia uusia tuulia toki virtaa jatkuvasti etenkin Atlantin takaa. Avioliiton merkitys taas on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Tytärtä ei esimerkiksi nykyään tarvitse erityisesti saada avioon taloudellisen turvan vuoksi, sillä me naiset voimme elättää aivan hyvin itsemme. Perheen perustamiseenkaan ei tarvita välttämättä avioliittoa, sillä enää ei pidetä merkityksellisenä sitä, millaisessa suhteessa lapsi on syntynyt. Perheen määritelmä on muuttunut. Myös vanhapiika ja -poika -termit ovat hävinneet käytöstä; enää on vain sinkkuja, ja tämäkin "elämäntapa" on yhteiskunnassa täysin hyväksyttävää eikä herätä kohotettuja kulmakarvoja.

Silti sukujemme vanhempi polvi saattaa pitää häätilaisuutta erilaisena riittinä kuin me ja asettaa sille erilaisia odotuksia. Joku isä saattaa pettyä, kun tytär ilmoittaa, ettei häntä kyllä saateta ja luovuteta alttarilla. Omat sukumme saattavat olla murheissaan, kun eivät pääse seuraamaan vihkimistämme (joka ei edes tapahdu kirkossa). Jonkun isovanhempi suuttuu, kun ei saa juhlia tärkeänä päivänä sisarustensa kanssa, koska he eivät hääparille ole niin läheisiä.

Olen edelleen sitä mieltä, että häiden tulee olla hääparin juhla. Ehkä meidän kuitenkin tulee ottaa huomioon, että päätöksemme saattavat tuntua läheisistä kummallisilta, jopa epäreiluilta. Muillakin voi olla odotuksia tärkeän päivämme suhteen.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Treffikuori

Huomenna on päivä, joka tuntui vielä vähän aikaa sitten todella kaukaiselta: Häihimme on aikaa tasan vuosi. Valitettavasti emme tule sulhasen kanssa juhlistamaan -1 -vuotishääpäiväämme mitenkään, sillä minä lähden tänään Turkuun ja T. taas huomenna frisbeegolf-reissulle poikaporukalla. Voi kyllä olla, että jos olisin yrittänyt jotakin juhlistamista ehdottaa, sulhaseni olisi vain tuhahdellut minulle.

Päätin kuitenkin, että häihin johtava vuosi voisi olla jollakin tavalla spesiaali. Olen aiemmin lukenut blogeista treffipurkista (esim. täällä), johon joka kuukaudelle keksitään joku yhteinen tekeminen (huom. Samaa nimeä käytetään myös häissä olevasta purkista, johon vieraat saavat keksiä morsiusparille tekemistä). Tämä johonkin muistin syövereihin hautautunut idea putkahti mieleeni, kun löysin uudelleen Offerilla -nettisivuston, josta voi ostaa lahjakortteja erilaisiin palveluihin todella edullisesti.

Kuori on tehty embossaus-tekniikalla, johon opastusta täällä.
Kulunut vuosi on ollut vähän kiireinen ja yhteinen aika on ollut välillä kortilla T:n pitkien työpäivien vuoksi. Olemme myös melkoisia kotihiiriä, vaikka tykkäämme kyllä tehdä kaikkea erilaista ja kokeilla uusia juttuja. Olemme vain hieman laiskoja lähtemään mihinkään, kun lähtemisen aika olisi. Päätinkin, että tämä voisi olla hauska tapa saada jotain pientä ekstraa yhteisiin hetkiin ja "pakottaisi" meidät tekemään muutakin kuin köllöttelemään sohvalla telkkaria katsellen.

Purkki tuntui minusta kuitenkin vähän hassulta, sillä en halunnut laittaa kahtatoista tekemistä purkkiin, josta sulhanen niitä summamutikassa nostelisi. Halusin päättää, mitä teemme missäkin kuussa, sillä kesällä on tietysti kiva tehdä ihan eri asioita kuin talvella. Tämän vuoksi päädyin muokkaamaan alkuperäistä treffipurkki-ideaa treffikuoreksi: joka kuukauden 13. päivä kuoreen ilmestyy uusi tekeminen, jonka toteuttamiseen meillä on kuukausi aikaa.


Ensimmäinen yhteinen tekeminen löytyy kuoresta tänään, kun T. palaa kotiin ja löytää keittiönpöydälle jättämäni kuoren. Ostin Offerillalta lahjakortin tunnin melontaan Helsingin melontakeskuksessa. Tämä on mukavaa kesätekemistä. Kaiken ei tietenkään tarvitse olla maksullista, vaan ajattelin, että tulevaisuudessa kuoresta voisi löytyä esim. telttailuretki, pulkkailua (jos ensi talvenakin saadaan lunta), vohvelikestit kotona, ym. Itse olen superinnoissani tästä ideasta! Saa nähdä, mitä sulhanen tuumaa...


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Vihkijä maistraatista

Tänään lähetin tärkeimmän häihimme liittyvän sähköpostin. Tärkeintähän häissä on virallinen vihkiminen, vaikka se välillä tuntuu jäävän mekko-, kukka- ja kattaushössötysten jalkoihin. Meillä se tapahtuu siviilivihkimisenä (lue tarkemmin täältä). Tänään lähetin sähköpostin Uudenmaan maistraattiin, jossa esitin toiveeni varata vihkijän. Rupesin jo maaliskuussa selvittämään, miten vihkijä varataan, mutta tuolloin tuntui vielä liian aikaiselta varata vihkimistä, sillä sitä varten piti miettiä aikatauluakin jo tarkemmin. Sunnuntain suunnittelusession jälkeen olimme kuitenkin valmiita tekemään tämän tärkeän päätöksen.


Siviilivihkimiseen vihkijä varataan joko maistraatista tai käräjäoikeudesta. Mikään koulutukseen liittyvä titteli ei takaa vihkioikeutta, vaan se on nimenomaan virkaan/työpaikkaan liittyvä asia. Itse olisin kovasti halunnut ystävämme meitä vihkimään, sillä hän on vihkimisiä jonkin verran hoitanut. Ensi kesänä hän on kuitenkin asianajajana yksityisessä firmassa, eikä täten omaa oikeutta vihkiä meitä tai ketään muutakaan.

Minä otin ensimmäisenä yhteyttä Uudenmaan maistraattiin (muut maistraatit täällä), sillä heidän sivuiltaan löytyi helposti sähköpostiosoite, josta vihkimistä pystyi varaamaan. Oma osoitteensa oli virka-aikana sekä sen ulkopuolella pidettäville vihkimisille. Käsittääkseni käytännöt eri maistraateissa ja käräjäoikeuksissa vaihtelevat suuresti. Uudenmaan maistraatista todettiin, että vihkijän voi varata milloin vain. Joissakin maistraateista taas on somen mukaan todettu, että vihkijän voi varata vasta samana vuonna tai vasta keväällä ennen kesähäitä, mikä herättää ymmärrettävästi huolta.


Vihkijää varatessa maistraattiin tuli ilmoittaa molempien vihittävien nimet, syntymäajat, osoitteet, puhelinnumerot sekä sähköpostit. Lisäksi viestissä piti lukea vihkimisen tarkka ajankohta ja tarkka osoite sekä kieli, jolla vihkimisen haluaa. Virka-ajalla maistraatissa tehtävä vihkiminen on ilmainen, mutta kun meidät vihitään lauantaina juhlapaikallamme, tulee vihkiminen kustantamaan 250€ (tai enemmän, jos hinta nousee) plus matkakulut.

Nyt sitten odotellaan vastausta ja vahvistusta siihen, että meillä tosiaan on vihkijä. Aivan pian on vastassa myös se hetki, kun häihimme on enää alle vuosi aikaa. Hui ja ihanaa! :)