keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Hääpäivän aamu

Hääpäivänä meillä oli Helin ja Oonan kanssa kello soimassa klo 8.30. Unta ei riittänyt ihan sinne asti, vaan heräilin puoli kahdeksan jälkeen ja jännitys valtasi sen verran, ettei uni enää tullut. Meikkaajamme Minnan kanssa oltiin sovittu aloitus yhdeksäksi ja kampaaja Nooran oli tarkoitus saapua kymmeneltä. Äitini tuli paikalle hieman ennen yhdeksää, sillä oli ajateltu hänen istuvan ensimmäisenä meikattavaksi, jotta me saamme rauhassa laittaa aamupalaa valmiiksi ja käydä suihkussa. Tämä suunnitelma meni vähän mönkään, sillä äiti ei ollut pystynyt pesemään hiuksiaan, kun heidän edellisyöksi ottamassaan huoneistossa ei ollutkaan shampoota.


Oona istuikin sitten meikkaajantuoliin ensimmäisenä. Noora saapui jo puoli kymmeneltä ja äiti pääsi Nooran käsittelyyn saatuaan hiuksensa kuivaksi. Samalla Heli, minä ja paikalle saapunut Laura laittelimme brunssia esille, kävimme kukin vuorollamme suihkussa ja föönailimme hiuksemme kuivaksi, kuten Noora oli etukäteen ohjeistanut tekemään. Aamiaisella meillä oli leipää eri päällysteillä, parmankinkkua melonin ympärillä, manchego-juustoa, viinirypäleitä ja vaahtokarkkeja. Ja tietysti pienet lasit skumppaakin joimme.


Skumpan kanssa kävi muuten hauska ilmiö. Olin Nooralle valittanut jo koekampauksessa taipumustani päähikoiluun. Hän kommentoikin kesken kampauksen, ettei pääni ollut lainkaan hikinen. Kampauksen jälkeen menin kuitenkin meikkiin ja kasvoni olivat punalaikukkaat. Totesin ääneen, että taisi se pieni kuoharilasillinen, jonka join kampausta tehdessä, aiheuttaa taas kuumotusta. Aa, siitä se johtuu, Noora totesi ja kertoi huomanneensa, että yhtäkkiä aloin ikään kuin hehkua ja pää alkoi hiota.


Kerron sekä kampauksesta että meikistäni vielä erikseen kunnon kuvien kera, mutta jo nyt täytyy todeta, etten olisi voinut parempaa tiimiä kauneudenhoidostamme vastaamaan valita. Sekä Noora että Minna ovat ihania ja tavattoman hauskoja ihmisiä, ja sen lisäksi rautaisia ammattilaisia. Sekä minä, kaasot että äiti olimme kaikki älyttömän tyytyväisiä heidän työhönsä.


Aikataulu oli hyvin suunniteltu, ja meikit ja kampaukset olivat hyvissä ajoin valmiita. Sekä Minna että Noora varmistivat vielä työnsä jäljet ennen lähtöään. Kuviakin yritimme kovasti ottaa, mutta valaistus olohuoneessamme ei ollut erityisen hyvä.

Tässä vaiheessa olikin alkanut pienimuotoinen säätäminen, kun äitini ei ollut saanut puhettaan tulostettua etukäteen ja hän yritti saada meidän tulostintamme toimimaan oman läppärinsä kanssa. (Tulostimemme toimii ainoastaan minun läppärini kautta, joka tuolloin oli Keilaniemessä.) Kun tulostus ei meillä toiminut, äiti ja isä suuntasivat kirjastoon (kiitos taas Espoon kirjasto!) tulostamaan puheen. Heidän tullessaan takaisin, heillä alkoikin olla jo aikamoinen kiire laittamaan valmiiksi kukkajuttuja, jotka olin jättänyt äidin huoleksi.


Myös minua alkoi vähän ahdistaa, sillä olisin vielä pukeutumisen jälkeen, ennen lähtöä halunnut istahtaa rauhassa alas, mutta halusin myös äitini, isäni ja kaksi veljeäni pois kolmiostamme ennen kuin minä ja kaasot aloimme vaihtaa vaatteita ja tehdä lähtöä. Varsinaista kiirettä meille ei tullut, mutta lähtö ei ollut sellainen mukavan rauhallinen kuin olisin toivonut.

Olin tilannut meille jo edellisenä päivänä taksin varttia vaille kolmeksi. Tuossa oli jo aika paljon varoaikaa, kun paikalla piti olla vasta n. 15.20 ja ajoaikaa kuluu meiltä juhlapaikalle ehkä 15 minuuttia. Taksikin oli paikalla vähän ajoissa, joten olimme juhlapaikalla jo ennen kolmea. No, saipahan siinä sitten rauhassa vetää henkeä.


Kaikenkaikkiaan olin koko hääaamun hämmentävän rauhallinen. Kaasotkin kommentoivat, että olin oikein viilipyttymäinen morsian. Eikä se ollut mitään esitystä: ei minua jännittänyt juurikaan, ei ollut viimehetken stressiä eikä varsinkaan katumusajatuksia. :D Kaikki oli hoidettu niin hyvin kuin olimme pystyneet, ja vaikka jotain olisikin jäänyt tekemättä tai miettimättä, ei minulla ollut enää juurikaan mahdollisuutta siihen vaikuttaa.

Jälkikäteen olen todennut, että ehkä muutaman ajatuksen olisi voinut suoda vielä aikataulun läpikäymiseen, jolloin olisimme ehkä huomanneet, mitä emme ole muistaneet ohjeistaa bestmaneille. Mutta mitäs pienistä...

Hääviikko: Perjantai


Perjantai-iltana koristelu-urakan jälkeen, kun olin saanut kaksi kaasoakin luokseni, ei innostanut ruveta bloginkirjoitushommiin. Kerronkin perjantaipäivästä nyt häiden jälkeen.

Oman parvekkeen muutamat kukat mukaan

Perjantaiaamuna T. suuntasi vielä kirjastolle viimeistelemään laserleikkuuprojektiaan, joka oli hänelle selkeästi häiden tärkein osa-alue. ;) Oona-siskoni taas jatkoi silkkipaperikukkien väsäystä. Minä taisin toimittaa kaikkia epämääräisiä pikkuasioita ja kasasin tavaroita kokoon juhlapaikalle lähtöä varten.

Sulhasen rakkaimman askarteluprojektin
viimeistelyä

Puolen päivän kieppeillä teimme kierroksen Vantaan Kukka-apuun eli kävimme sulhasen vanhemmilla sekä kahden ystävän luona noutamassa ja keräämässä kukkia. Kukista tulee vielä oma tekstinsä. Kukkakierros vei oman aikansa ja pääsimme suuntaamaan juhlapaikalle vähän myöhässä.



Juhlapaikallamme koristelun sai aloittaa klo 15 ja olimme tuosta noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Paikalla olikin jo hötäkkä päällä, kun henkilökunta järjesteli pöytiä. Me rupesimme koristeluhommiin, kuka mihinkin ja aluksi näytti, että kaikki sujui oikein mallikkaasti ja hyvässä aikataulussa. Minä kävin yhdessä välissä toisen bestmanin kanssa tekemässä pienen tavaranlainauskierroksen koululla.

Oona viimeistelee vihkikaarta.

Sulhanen ja toinen bestmaneista tekivät viimeisen hakureissun, sillä he kävivät hakemassa pianoni juhlapaikalle. Samaan kuormaan olimme jättäneet myös kattovanteet ja tämä oli virhe. Pojat hakivat myös ruokaa meille kaikille, joten reissussa kesti ja he olivat vasta seitsemän jälkeen takaisin paikalla. Meidän taas olisi tullut olla ulkona klo 20. Viimeinen tunti olikin melkoista säätöä, häsellystä ja siimojen setvimistä. Osa hommista olikin pakko jättää pojille vielä seuraavaan päivään.

Siimat meinasivat aiheuttaa harmaita hiuksia.

Perjantain koristelut olisi ehdottomasti pitänyt organisoida paremmin, mutta koska en saanut sulhaseen oikein keskusteluyhteyttä tässä asiassa, en pystynyt itsekään olemaan aivan niin organisoitunut kuin tavallisesti. Kaikilla alkoi myös jännitys kasvaa, mikä hieman lisäsi stressiä.

Sulhasen äiti toimi floristinamme.

Koristelurupeaman aikana paikat alkoivat kuitenkin näyttää siltä miltä pitikin ja oli ihanaa nähdä, kuinka hyvin kaikki suunnitelmamme toteutuivat ja sopivat yhteen. Väri-iloittelustamme olisi voinut tulla kaamea sekamelska, mutta onnistuimme mielestämme tekemään väripläjäyksen tyylikkäästi.


Koristelun jälkeen suuntasimme eri teille. Pojat kävivät vielä vähän niittämässä meille polkua valokuvausta varten ja minä suuntasin Helin ja Oonan kanssa kaupan kautta meille. Laura suuntasi hotellille puolisonsa ja lapsensa kanssa yötä viettämään. Loppuillan ohjelmaan kuului kuohuviinin juomista, musiikin lisäämistä soittolistaan sekä kynsien lakkaamista.

Oona-kaaso hoiti varpaankynsien huollon
ja lakkauksen.

Nukkumaanmeno venyi hieman tarpeettoman myöhään ja puolen yön jälkeen totesinkin omaksi ja kaasojen ihmetykseksi, että tänään minusta tulee vaimo. Uni tuli onneksi nopeasti enkä hämmästyksekseni pyörinyt sängyssä asioita stressaten.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Terveiset rouva Lantelalta

Kuva: ValoFilms

Häät osa yksi takana. Olemme naimisissa. Lauantai oli kaikin puolin ihana päivä. Oli mahtavaa nähdä, kuinka pitkän suunnittelun osaset viimein liittyivät yhteen. Niistä muodostuivat upea, värikäs juhlatila, loistava ruoka- ja juomakattaus, iloinen ja jopa riehakas tunnelma, rakkaudentäyteinen vihkiminen. Kaikki ei mennyt täysin sulavasti, mutta se ei menoa haitannut eikä mitään kamalaa päässyt tapahtumaan.

Kuva: ValoFilms

Ensimmäiset vuorokaudet avioparina ovat olleet ihania! Olemme niin täynnä rakkautta kuin vain ihmiset voivat olla. Jo pariin kertaan olemmekin kysyneet toisiltamme, miksei tätä ole tullut tehtyä aikaisemmin, kun naimisissa olo on niin mukavaa. ;) No, ehkä nyt oli juuri oikea aika.

Kuva: ValoFilms

Ja parastahan on, että meillä juhlahumu jatkuu. Torstaina pakkaamme kimpsut ja kampsut ja suuntaamme Pohjanmaalle. Lauantaina naimisiinmenomme juhlistamista on tarkoitus jatkaa yhdessä sukujemme kanssa.

Sormeni jo syyhyävät päästä kertomaan teille häidemme kaikista pienistäkin yksityiskohdista sekä isommista elementeistä. Blogini tarina ei siis ole lopussa, vaan paras osio on alkamassa. Olen jo saanut Ilonalta ValoFilmisistä ensimmäisen, upean kuvakattauksen, mutta eri osasista kertoakseni haluan tietysti käsiini kaiken mahdollisen materiaalin. Yritän kuitenkin ehtiä tällä viikolla kertoa hääviikkomme perjantaista sekä aamuvalmisteluistamme. Ehkäpä saisimme myös tänään häämatkan varattua... Se on sadepäiväohjelmassamme. :)

Kuva: ValoFilms


P.S. Jouduin eilen yllättävään tilanteeseen hotellin aamupalalla: Minulta kysyttiin, haluanko liittyä Radissonin kanta-asiakasohjelmaan (halusin, koska minulla on ketjusta loistavat kokemukset). Liittyäkseni minun piti täyttää hakemuspaperi, johon vaaditaan allekirjoitus. Olemme seurustelleet yli 12,5 vuotta, olleet kihloissa kolme ja puoli, suunnitelleet häitäkin jo yli kaksi vuotta. En ollut silti kertaakaan harjoitellut uutta allekirjoitustani. No, ensimmäinen kokeilu tuli sitten tehtyä "tositilanteessa". Vaatinee vielä hieman harjoitusta...


perjantai 12. heinäkuuta 2019

Hääviikko: Torstai

Huh. Päivä on ollut toiminnantäyteinen, mutta stressi alkaa vähän helpottaa. Aamupäivällä minä suuntasin kasvohoitoon Painiityn helmeen, jossa Santra teki minulle taas ihanan, rentouttavan kasvohoidon. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka naamassa ei kovin paljoa korjaamista ollutkaan, oli hetki rentouttavuudessaan rahan arvoinen.

Kotiin palattuani käytin hyvän tovin laitellessani sähköposteja eri suuntiin ja sumpliessani kaikkia pikku juttuja. Sulhanen oli samaan aikaan hävinnyt hoitamaan omia juttujaan Helsinkiin: hän nouti vuokrapuvun, kävi etsimässä itselleen hääkengät (hyvissä ajoin, kuten huomaatte), huollatti kihlasormuksemme ja kaiverrutti omaansa myös vihkipäivämäärän sekä kävi parturissa. Lisäksi hän hoiti vähän tulostushommia työpaikallaan.

Iltapäivällä kaasosiskoni Oona tuli Turusta auttamaan viime hetken hommissa ja apu oli todellakin tarpeen. Oona askarteli silkkipaperikukkia ison kasan lisää ja veikkaan, ettei hän halua enää ikinä eläessään nähdäkään silkkipaperia. Minä taas tein valmiiksi viimeisen kattovanteen. Sulhasen tultua kotiin ryhdyimme tekemään paikkakortteja, joihin tärkeät osat sulhanen oli tulostanut. Homma sujui yllättävän joutuisasti, vaikka tässä hommassa Oona sai varmaan leikkelystä jännetupentulehduksen.

T. puuhasi paikkakorttien lisäksi vähän meidän kisapistehommiimme liittyen sekä taiteili vihkikaarta, johon silkkipaperikukat tulevat. Kaari viimeistellään huomenna juhlapaikalla. Voi olla, että muutama kukkanen pitää vielä huomenna taitella.

Viimeistelimme iltasella myös vihkimiseen liittyviä asioita T:n kanssa. Ystävämme, joka oli tärkeä osa tapaamisessamme, puhuu vihkimisessämme. Teimme hänelle puheeseen runkoa, jota hän saa muokata, täydentää ym.

Huomisen ohjelmassa on kukkien hakua Vantaalta (parvekekukat eivät olleet menestys, mutta siitä lisää myöhemmin) sekä juhlapaikan koristelu. Ollaan jo perjantain puolella, joten voi sanoa, että huomenna on hääpäivä. Hui!

torstai 11. heinäkuuta 2019

Hääviikko: Keskiviikko

Eilenillalla nukkumaanmenosta ei oikein meinannut tulla mitään, vaikka univelka aiheuttikin aikamoista väsymystä. Sykkeet olivat aika korkealla, kun stressi ei ottanut laantuakseen. Tänä aamunakin tunnelma oli aika kireä eikä sekään helpota asiaa, että olemme molemmat syöneet aika huonosti.

Vielä tuunaamattomat korvikset.
Sulhanen lähti aamulla tekemään viimeiset laserleikkuut. Vaihdoimme lennosta aamulla suunnitelmaa hääprinttien osalta. Emme teekään niitä kutsujen tapaan polttamalla, sillä menusta meinasi olla vähän vaikea saada selvää. T:llä oli kuitenkin kisailupisteisiin liittyvää leikattavaa, joten hän lähti kirjastolle.

Minä kulutin aamupäivän uusia printtejä suunnitemalla. Nappasin avuksi Canva-ohjelman, jota monet ovat kehuneet. Ja hyvähän se olikin! Euron hinnalla saimme käyttöömme teemaan sopivat kehykset, joista latasin pari eri versiota. Kirjoittelin menun, iltapalan, ohjelman ja drinkkibaarin drinkit sekä muokkailin niistä kivat printit. Nyt illemmalla tein vielä käyntikorttikokoisina kaikki ruokalajit yksitellen, jotta saamme jokaisen ruoan eteen allergiatiedoilla varustetut lappuset. Aamupäivällä tuunasin myös korvakoruparia, joka on toinen vaihtoehto hääkorviksiksi. Kaasot saavat antaa mielipiteensä perjantaina siitä, kumpiin päädyn...

Välissä kävimme vierailemassa Keilanimessä juhlapaikallamme. Siellä pidimme palaverin Elisan kanssa, joka iloksemme on paikalla myös perjantaina, kun koristelemme sekä lauantaina juhlassa. Kävimme läpi vielä viimeisen kysymyslistan ja muistuttelimme kaikille mieleen muutamat sovitut asiat. Elisa myös vilautti laskelmaa, jossa on lähes lopullinen summa pitopalvelun hinnaksi (joka meillä siis sisältää myös tilavuokran). Vähän vajaa viisi tonnia tulemme pulittamaan tilasta, ruoista, tarjoilusta sekä siivouksesta.

Juomat mahtuivat yllättävän hyvin kaappiin.
Saimme myös kanniskella jo eilen haetut alkoholijuomat Keilaniemen jääkaappiin, mikä oli tosi hyvä! Poikien ei tarvinnut eilen purkaa pakettiautoa kokonaan kylmäkellariimme/kotiimme, vaan juomat odottelivat yön yli autossa.

Tapaamisen jälkeen suuntasimme Prismaan, josta ostimme alkoholittomat juotavat: limut, kivennäisvedet, drinkkitarpeet sekä alkoholittomat oluet, siiderit ja kuoharit. Sitäkin ostettavaa riitti kahden kärryllisen verran. Lisäksi ostelin muutamia juttuja vessakoriin. Tämän jälkeen haimme ruoat mukaan ja tulimme kotiin.

T. otti tässä välissä päikkärit minun kirjoitellessani ruokalappusia. Tämän jälkeen hän lähti hakemaan bestmaniltaan panojengin panemat hääoluet sekä A-kyltin, johon rustailemme tervetulotoivotuksen vieraille. Minä puolestani jatkoin puuhastelua paikkakorttien kanssa, jotka viimein alkavat olla tulostusta vaille. Vähän ne vaativat askartelua vielä senkin jälkeen.

Illan viimeiset tunnit olemme käyttäneet aikataulun varmistamiseen sekä vihkijän osuuden miettimiseen. Mitättömiä pikkujuttuja siis... Paljon hommaa on huomiselle, mutta ihan tuhottomasti en joutunut sinne asioita tältä päivältä jättämään.

Huomenna saan onneksi oman pienen rauhoittumishetken, kun menen sokerointiin ja kasvohoitoon, joka ainakin kuukausi sitten oli aivan ihanan rentouttava.

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Hääviikko: Maanantai ja tiistai

Me aloitimme hääviikkomme melko poikkeuksellisella tavalla, nimittäin maanantai meni kaveriporukalla mökkeillessä ja illalla Aitoon Kirkastusjuhlilla festaroidessa. Tämä oli kiva irtiotto hääaskareista, mutta toisaalta tämän ajan käyttäminen hääjärjestelyihin olisi voinut helpottaa loppuviikon stressiä. Eilen ei siis juurikaan hääjuttuja tullut puuhattua, vaikka isäntänämme toiminut bestman yrittikin pientä palaveria ehdotella.


Tänään olemme palanneet sitten hääpuuhien pariin. Sulhanen lähti kahden bestmaninsa kanssa Eckerön risteilylle hakemaan meille hääjuomia ja tuolla he nyt ulkona lastailevat niitä autosta varastoon. Minä taas olen askarrellut viimeistä kattovannetta sekä puuhannut paikkakorttien parissa, mikä vaatii vielä jonkin verran hommaa.

Kunhan sulhanen tuosta kotiutuu, pitää varmaan tehdä aikataulutusta seuraaville päiville sekä valmistella huomisen toivottavasti viimeistä laserleikkurisessiota.

Tällainen pikakatsaus hääviikkoomme. Nyt alkaa jo vähän jännittää...

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Viikko häihin: Stressitaso korkealla

Toiveissani oli, että meille ei jäisi viimeiselle viikolle ennen häitä mitenkään älyttömästi puuhaa, vaan ainoastaan ne välttämättömät jutut, mitä ei ole voinut tehdä aiemmin. Joopa joo... Syytän kyllä osittain sulhasta, joka ei ole suostunut istumaan alas miettimään juttuja ennen kuin on ollut pakko. Olen kuitenkin myös itse jättänyt askartelujuttuja liian myöhään, vaikka aikaa on ollut reilusti.

Viime päivinä on ollut vähän stressaavaa, kun hommaa on ollut paljon ja toisaalta vähän koko ajan on joutunut sulhasta ahdistelemaan hääasioilla. Varsinaisesti mitään pakollista ei ole tekemättä: kaikki tärkeät asiat on tehty tai tiedossa, miten ja milloin ne hoidetaan. Jos jotain työlistalla olevista asioista jää tekemättä, ei se valtavasti häiden kulkuun vaikuta, mutta olisihan se kiva saada kaikki huolella mietityt yksityiskohdat kuntoon.

Mitäs me sitten olemme tehneet? Laserleikkurilla on kulutettu vielä tänäänkin useampi tunti. Nyt on kuitenkin kaikki kattokoristeisiin tarvittavat perhoset leikattu ja yksi T:n projektikin toteutettu. Leikkurille on vielä yksi aika varattuna, sillä keksin viimein, miten menu- ja ohjelmalaput teemme. Sain tähän idean Nisti ja Nööri -blogin Tuulilta ja Henkalta, jotka ovat taas aiemmin saaneet ideoita meidän leikkuuhommistamme, joten vuoroin vieraissa. :) Toteutamme siis paperituotteet samoin kuin kutsujemme tekstin eli laserilla polttamalla. Tänään teimme buffetpötään menukyltin ja vielä pitäisi tulostella pikkulaput jokaiseen ruokalajiin sekä pöytiin ohjelma-/menulappuset.

Kattovanteet ovat edistyneet hyvin, enää on yksi hieman kesken ja yksi tekemättä. Hyvänä taustana ovat toimineet jalkapallon mm-ottelut, joita katsellen olen askarrellut. Silkkipaperikukkia valokuvataustaksi pitäisi myös vielä tehdä. Kirjastossa meillä oli tekeillä toinenkin projekti: vieraslahjamme ovat myös melko diy-henkisiä, mutta paljastetaan ne vasta häiden jälkeen.

Pikkuostoksia on myös tullut tehtyä. Ostin Flying Tiger Copenhagenista pyöreitä maljakoita kahdessa koossa. Lisäksi ostin Finnmarilta ison pyöreän maljakon. Näihin meillä on tarkoitus laittaa gerberoita kellumaan. Tänään kävin ostamassa servettejä, sillä juhlapaikkamme ei saanut oikeaa värikoodia hankittua tukun kautta. Kirjoittelen tekemistäni kosmetiikkaostoksista oman tekstinsä.

Olemme myös viimeistelleet istumajärjestystä. Tänään sain valitettavasti tiedon kolmen vieraamme tulon peruuntumisesta. Yhdellä pariskunnalla on oikein hyvä syy jättäytyä pois, yhdestä avecista en tiedä tarkemmin. Toivottavasti muita peruutuksia ei enää tulisi... Paikkakortteihin saimme mielestämme loistavan idean ja sitä olemme myös toteuttaneet, joskin hommaa niiden osalta vielä riittää.

Eilen ja tänään olemme pohtineet drinkkibaarin sisältöä ja nyt meillä on hyvä lista drinkkejä mietittynä. Myös alkujuoman koostumuksen päätimme. Sulhanen lähtee bestmanien kanssa vasta ensi tiistaina alkoholiostoksille Eckerölle, joten päätökset näiden osalta on voinut jättää näin myöhään. Alkoholittomat juomat ostamme pääasiassa maista, sillä totesimme niiden olevan halvempia marketeissa.

Kukkahommia seuraamme päivittäin. Parvekkeella kukkii, mutta osa kukista ehtii lakastua ennen häitä ja osa taas ei kyllä ehdi kukkaan ennen häitä. Instagramiin laitoinkin kuvia viime viikonloppuna, kun kävimme tulevan anopin kukkapenkkejä ihailemassa. Silloin näytti hyvältä, mutta pelkona on, että kukat ehtivät lakastua ennen ensi lauantaita. Anoppi lupasi kukkia ahkerasti lannoittaa ja kastella. Sain onneksi avunantoilmoituksen pariltakin ystävältä, että heidän puutarhoissaan saa hätätapauksessa vieraille. Ihanaa! :)

Aika sekava teksti vähän kaikesta, mitä on meneillään ja vielä paljon kaikkea muutakin tässä on tehty ja tekemättäkin. Eikä meillä muuten niin kiire tulisi, mutta huomenna suuntaamme vielä pariksi päiväksi festroimaan Kirkkareille eli Aitoon kirkastusjuhlille. Olin aika kahden vaiheilla, kannattaako lähteä, kun stressitaso oli jo valmiiksi koholla, mutta sulhanen oli kovasti lähdön kannalla. Toisaalta itsestäkin on kiva lähteä, mutta vähän huolettaa, miten kiireinen loppuviikko meille tulee hääasioiden tiimoilta...

Viime päivinä on ensimmäistä kertaa hiipinyt mieleen myös pieni jännitys: Viikon päästä olen rouva L.

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kakkumaistelua

*Kakuista saadaan pieni alennus blogiyhteistyönä.*

Perjantai-iltapäivällä pidimme sulhasen kanssa pienen herkkuhetken, kun suuntasimme Chictastic Baking -leipomoon Suomenojalle maistelemaan hääkakkuja. Minullahan oli ollut suuruudenhulluja suunnitelmia leipoa itse hääkakut, mutta päätin, että jos löydän sopivan tekijän, en kyllä vaivaudu. Ja sopivahan löytyi! Olin kiinnittänyt jo aiemmin häämessuilla huomiota Chictasticin tekemiin kakunkoristeisiin, jotka ovat aivan ihania! Otin siis jokin aika sitten yhteyttä yrityksen takaa löytyvään Pinjaan.

Näytteitä kakunkoristeista, jotka odottivat perjantaina
vitriinissä kakkuihinpääsyä.

Päädyimme siihen, että vaikka emme itse kakkuja teekään, tulee meille silti kakkubuffet kolmella eri kakkumaulla. Päädyimme kolmeen makuun, jotka löytyvät ihan Chictasticin peruskakkuvalikoimasta: tuplasuklaatäytekakku, vadelma-valkosuklaamoussekakku sekä mango-passionjuustokakku. Kävimme siis perjantaina ostamassa maistiaispalat näitä kaikkia ja maistelimme niitä hieman, jotta voisimme tarvittaessa vielä tehdä muutoksia ajatukseen. Chictastic järjestää joka perjantai kakkuperjantain, jolloin myynnissä on tiettyjä kakkuja paloittain. Olimme tälle perjantaille saaneet toivoa haluamiamme kakkuja, jotta saimme niitä maistella. Aivan mahtavaa palvelua, etenkin kun minua varten kaiken piti olla gluteenitonta ja vehnätöntäkin! Kannattaa käydä kurkkaamassa Chictasticin Facebook-sivuilta, mitä kakkuja, leivoksia ym. on tulevana perjantaina aina tarjolla. Heillä on myös herkullisenkuuloisia lounaslistoja!


Päädyimme pysymään maisteltaviksi valituissa kakkumauissa, mutta pientä viilausta niihin vielä tehdään. Sulhasen suosikiksi nousi yllätyksettömästi suklaatäytekakku, joka tehdään häihimme vielä vähän vadelmaisempana versiona. Itse ihastuin eniten mango-passionjuustokakkuun. T:n ilme oli maistellessa vähän miettiväinen, joten kysyin, onko jotain hampaankolossa kakkujen suhteen. Hän totesi, että mousse- ja juustokakkujen pohjat (jotka olivat ohuet ja täytekakkumaiset) olivat vähän turhan höttöiset hänen makuunsa. Pinjalla oli heti tähän ehdotus: Tehdään pohjat digestivekekseistä. Minustakin tämä oli hyvä parannus, ja olen itse tehnyt juustokakkuihin aina jonkin keksipohjan.


Maistelun ohella sovimme tapaamisessa myös kaikista yksityiskohdista sekä vegaanisesta kakusta, joka tulee olemaan myös mango-passionjuustokakkua. Otamme kakut kuljetuksella, koska se on meille huomattavasti helpompaa ja oli hyvin sopuhintaista. Leipomon kautta järjestyvät myös kakkutelineet. Täytyy muuten vielä tässä yhteydessä todeta, että mielestäni Chictasticin hinnat ovat mielestäni todella kilpailukykyiset, mikä oli meille yksi tärkeä valintakriteeri, kun kakut eivät olleet panostuslistamme kärkipäässä. Näillä hinnoilla en todellakaan rupea itse vääntämään kakkuja (ja koekakkuja).

Kakut nautiskelimme loppuun myöhemmin kotisohvalla. Hääkakku ei oikeastaan ollut meille mitenkään erityisen tärkeä osa-alue häistä, mutta odotamme kyllä molemmat innolla, että pääsemme kakkuja syömään. Olen todella tyytyväinen kakkuihimme sekä yhteydenpitoon ja palveluun, jota olemme saaneet!

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Suunnittelutapaaminen kuvaajien kanssa

Huomasin, että en olekaan muistanut vielä kirjoitella viimeviikkoisesta tapaamisestamme valo- ja videokuvaajien kanssa. Kuvauksestahan meillä vastaavat ihanat siskokset Asta ja Ilona Valofilmsiltä. Voit lukea tähän ratkaisuun päätymisestämme täältä sekä videokuvaukseen johtaneista ihmeellisistä käänteistä täältä.

Tapasimme viime viikon tiistaina juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä. Söimme lounasta, joka oli jälleen todella hyvää ja juttelimme samalla hääpäivämme etenemisestä ja kuvauksesta päivän aikana. Pyörittelimme aikataulua suuntaan ja toiseen. Tässä ammattilaisen näkemys on todella kullanarvoista. Meillä oli luonnollisesti jonkinlainen suunnitelma päivän kulusta. Yhdessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että väli, jonka olimme ajatelleet riittävän yhteiskuville vieraiden kanssa, on aivan liian tiivis ja siirsimme näiden kuvien ottamista vähän myöhemmäksi.

Ilonan ottama selfie minusta ja kuvaajistamme.
Myös T. oli siis paikalla, mutta pysytteli poissa kuvista.

Potrettikuvista olin itse ajatellut, että ne päivällä vihkimisen jälkeen otetut ovat ihan riittävät, mutta sekä sulhanen että kuvaajat liputtivat ns. kultaisen hetken aikana eli hieman ennen auringonlaskua otettujen kuvien puolesta. Tulemmekin siis karkaamaan pieneksi hetkeksi vihkimisen jälkeen ja uudelleen vähän myöhemmin illalla ottamaan potrettikuvia. Jälkimmäiseen sessioon varaammekin vähän enemmän aikaa, sillä tällöin aikataulu ei ole niin tiivis.

Aiemmin päivällä otettaville kuville löysimme aivan loistavan kuvauspaikan ihan juhlapaikkamme vierestä, mikä olisi aikataulun kannalta mahtavaa. Harmi vain, että tuo paikka on Innofactor-nimisen yrityksen pihassa. Viikolla sinne pääsi ihan avoimesti kulkemaan, kun alueella sijaitsee myös lounasravintola. Lauantaina paikka on kuitenkin kiinni, tiukasti aidattu ja vartioitu. Ihanat kuvaajamme eivät jääneet neuvottomiksi, vaan Ilona yritti käydä kyselemässä lupaa lauantaikuvaukseen. Paikka on kuitenkin kiinni eikä kukaan porttia avaamassa, joten vaikka Innofactorilta oltiin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, on tilanne se, ettei pihalle pääse kuvaamaan ilman pelkoa hälytyksestä, vaikka aidan ylitykseen mietittiin jo keinoja. Jos jollain on kontakteja kyseiseen yritykseen, niin kuulen mieluusti. ;)

B-vaihtoehtomme kuvaukselle ja ykkösvaihtoehtomme iltakuvaukselle oli Hanasaari, jossa olimme käyneet sulhaseni kanssa aiemmin tutkimassa maastot. Ilona ja Asta pitivät paikkaa oikein loistavana potrettimaastona, joten suuntaamme näillä näkymin sinne sekä päivällä että illemmalla. Hanasaaren hotellilta kuvauslupa heltisi ilman ihmeempiä selvityksiä. Sielläkin muuten voi juhlia häitään, vaikka hotelli mainostaa itseään kokoushotellina; miljöö ainakin olisi upea!

Maisemaa Hanasaaressa.

Kuvauspaikkojakin oli tosi hyvä katsoa valokuvaajien kanssa yhdessä. Itse en todellakaan olisi osannut ajatella kaikkia asioita, joita kuvaamiseen liittyy. Paras valo potrettien kannalta on kuulemma valoisa varjo eli ei suoraan auringonpaisteessa. Asta oli myös innoissaan roikkuvista puunoksista ym., joita itse emme olleet ajatelleetkaan.

Kaikenkaikkiaan tapaaminen oli oikein hedelmällinen. Muutamia asioita unohdin kokonaan vielä sanoa, esim. liittyen siihen, että haluan mahdollisimman paljon kuvia eri yksityiskohdista kuten koristeista ja ruoista, jotta saan sitten ihanaa kuvistusta kun häiden jälkeen esittelen teille häitämme. Tämä nyt ehkä on sanomattakin selvää, mutta hyvä on varmaan tämäkin käydä läpi. Sähköposti onneksi kulkee. :) Valokuvaus on onneksi yksi sellainen asia, jonka onnistumista en häissämme jännitä yhtään. Ehkä vähän pelottaa aikataulu, mutta uskon vieraidemme pärjäävän ilman meitäkin kuvaustemme aikana.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Koemeikki

Pahoittelen blogin hiljaiseloa! Energia häiden osalta alkaa tässä loppumetreillä mennä konkreettisiin hääjärjestelyihin, ja juhannuskin tuossa välissä katkaisi häähommat. Näin viime metreillä ei myöskään tapahdu niin paljoa selkeitä yksittäisiä asioita, joista voisi kirjoittaa, vaan sitä tulee puuhailtua vähän sitä ja tätä. Lisäksi näin lähellä häitä on aika paljon asioita, joita ei ihan täysin halua enää paljastaa, kun muutama vieraammekin tätä blogia on eksynyt lukemaan. :)

Tänään kävin kuitenkin koemeikissä GMC-studion Minnan käsittelyssä. Tapasin Minnan nyt ensimmäistä kertaa, sillä aiempi viestittely on tapahtunut sähköisesti ja puhelimitse. En ole mikään sosiaalisten tilanteiden jännittäjä, mutta tietysti toiveissa oli, että meikkaajan kanssa löytyy jonkinlainen yhteinen sävel. Näin tapahtuikin.

Minulla ei ollut näyttää Minnalle kuin pari hassua "vähän sinne päin" -kuvaa meikistä, mutta sanallisten toiveideni perusteella hän nappasi hyvin kiinni ideasta: Meikkipohjan tulisi olla mahdollisimman luonnollinen, ei mitään hurjaa maskia, jonka takaa omaa ihoa on hankalaa erottaa. Silmissä taas saa olla korostusta.

Minna rupesi puuhaamaan silmien kimpussa ja pian hän totesikin, että nyt iski visio. Minna ehdotti, että laitamme silmieni ulkonurkkiin muutaman irtoripsitupsun. Minullehan ei tule mitään ripsienpidennyksiä tms. Tämä tuo varmasti vähän lisää intensiteettiä.

Olin etukäteen jännittänyt erityisesti tuota meikkipohjaa, pääasiassa siksi, etten itse osaa luonnollista sellaista tehdä. Jännitin ihan turhaan. Meikkipohja on aivan ihana! Se on niin kevyt, ettei oikeastaan edes huomaa minulla meikkiä olevankaan. Pohja on myös pysynyt erinomaisena koko päivän, vaikka kaupungilla pyöriessäni kasvoni perinteisesti hikosivat. Pitää ehkä koittaa vielä kyynelehtiä tässä illalla ja katsoa, selviääkö meikki itkutestistä.


Myös silmät näyttävät tosi hyviltä! Minna lisäsi silmiin tummuutta pikkuhiljaa, jotta molemmat näimme, ettei meikki mene överiksi. Myös kulmista tuli tosi siistit. Olen lukenut, että jotkut morsiamet jännittävät meikkaajan pilaavan kulmakarvat ja aika monet jopa tekevät ne itse, vaikka meikkaaja hoitaisikin muun. Tämän suhteen itselläni ei ollut suurempia pelkoja enkä joutunut pettymään.

Mielestäni hyvä merkki meikin onnistumisesta on se, että tekee mieli peilata itseään jokaisesta heijastavasta lasista. Näytin varmaan aika tollolta tänään kaupungillä pyöriessäni.

Pienenä vinkkinä muuten muille koemeikkiin menijöille: Laitoin itse valkoisen paidan ja Minna totesi sen olleen erinomainen idea, sillä tällöin näkee paljon paremmin, miten homma toimii sitten hääpuvun kanssa (olettaen, että se on valkoinen). Yritin itse myös väsätä hiukseni jotenkin samankaltaisesti kuin ne tulevat hääpäivänä olemaan, kun koekampausta ei nyt meikin yhteyteen onnistuttu järjestämään. Viritelmä oli kyllä melko heikkö yritys, mutta jotain sinne päin...

Nyt on yksi stressinaihe vähemmän, vaikka luotto Minnaan oli jo ennen koemeikkiä ihan vain portfolion perusteella aika kova. Innolla odotan sitä, että reilun parin viikon päästä kaikki ulkonäköön liittyvät palaset yhdistyvät.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kampauskokeilua

Keskiviikkona kävin keskustelemassa hääkampaajani Noora Toiviaisen kanssa siitä, mihin malliin hiukseni hääpäivänä asetellaan. Esittelin Nooralle Pinterestiin ja Instagramiin tallentelemiani ideakuvia ja hän tuntui hyvin saavan kiinni siitä, mitä haetaan. Noora kyseli paljon tarkentavia kysymyksiä, osan sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan.

Olin vähän alustavasti huolissani hiusteni riittävyydestä sopivaan kampaukseen. Pituus on siis ahkeran kasvattelun vuoksi kunnossa, mutta paksuutta saisi olla tuplasti lisää. Nooran mukaan hiusten ohuus ei niinkään ole ongelma. Se, että hiuksissani on vain oma väri, tekee hiuksista kuitenkin lerput. Tämä oli minulle yllätys. Hyvällä pohjatyöllä tähänkin löperöpäähän Noora saa kampauksen kuitenkin luotua.

Hiuksiani vähän kreppailtiin ja sinne suihkuteltiin ja tuputeltiin varmaan puoli kiloa erilaisia aineita. Noora käskikin minun kokeilla hiuksia käsillä ponnarille, kun oli pohjatyöt tehnyt. Hiuksia tuntui toden totta olevan puolet enemmän.

Lähtökohtani kampauksen suhteen oli se, että hiukset tulee nostaa pois niskasta. Olen aiemminkin tainnut mainita päähikoilustani, eli varmaan 70% erittämästäni hiestä poistuu pään ja naaman kautta. Helteisenä heinäkuun päivänä olisi siis aikamoinen kampausitsemurha laittaa avonainen kiharakampaus. Toisaalta en halua kuitenkaan tiukkaa nutturaa, vaan sellaisen fiiliksen, että hiuksia on päässä runsaasti. Tämä onnistuu jonkinlaisen ison, kiharaisen nutturan avulla.


Noora kokeili hiuksieni laittoa ja nutturan paikkaa, mutta varsinaista koekampausta hän ei ehtinyt tehdä, sillä vähän turhan myöhään kyselin häneltä aikaa tähän hommaan. Kuvissa näkyvä kampaus on siis vain nopea kokeilu, jotain sinne päin. Sen pohjalta keskustelimme vielä nutturan koosta ja paikasta sekä kiharaisuudesta. Uskon, että lopputulos hääpäivänä on erinomainen! Vielä pitäisi päättää, laitanko jotakin kukkia tms. Se riippuu vähän myös korvakoruista, joiden etsintä on vielä työn alla.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Alle kuukausi häihin

Alkuperäisen kuvan ottanut
ystäviemme häissä
Juho Einovaara
Olen samaan aikaan kauhuissani ja innoissani: Meidän häihimme on aikaa alle kuukausi! Aloimme tehdä ensimmäisiä oikeita suunnitelmia häidemme suhteen keväällä yli kaksi vuotta sitten. Voisi siis ajatella, että tähän mennessä kaikki on aika hyvällä mallilla. Olo on myös tämän suhteen hyvin kaksijakoinen: Yhtenä hetkenä olen rento ja rauhallinen ja sitä mieltä, että eihän tässä mitään hätää ole ja toisena taas huomaan sykkeeni nousevan ja kiristeleväni alitajuisesti hampaitani pohtiessani tekemättömien hommien listaa. Ja stressaan myös siitä, että alan stressata - eikö olekin luonnollista? :D

No, tehdäänpä listaa vielä tekemättömistä asioista. Olen jakanut itselleni asiat neljään kategoriaan: tehtävää, askarreltavaa, ostettavaa ja tapaamiset.

Tehtävää:
kisapisteiden suunnittelu ja järjestelyt (Ohjelmaideoinnista voit lukea tarkemmin täältä.)
valokuvien valitseminen näytöllä pyörivään kuvasarjaan meistä (Alustavan etsinnän olen tehnyt, nyt pitäisi karsia kuvat.)
vihkiseremonian lukkoon lyöminen (melko valmiiksi jo mietittynä)
hääkakkujen maistelu (sovittu kahden viikon päähän)
häämatkan varaaminen (Melko varmoja jo olemme kohteesta, mutta lopullinen päätös tekemättä ja matka varaamatta.)
soittolistojen viimeistely
istumajärjestyksen tekeminen
tietovisakysymysten keksiminen

Askarreltavaa:
kattovanteiden tekeminen loppuun
paikkakortit
valokuvaustausta/vihkikaari silkkipaperikukista
pöytäkyltit (pöytien nimet)
tietovisailu paperille
menut ja nimi- & allergialaput buffetpöytään ja kakkuihin
tienvarsikyltit
opastekyltit vessaan, tupakkapaikalle tms.?
vieraslahjat
kelluvat gerberat
vessakorikyltti
rekvisiittaa kisapisteille
koristeet/opaste/tervetulotaulu häätilan ulkopuolelle (Juhlapaikkamme ei sisääntulon puolelta hengi hääjuhlan tuntua, joten vieraille olisi hyvä tehdä kauempaakin näkyvästi selväksi, että ovat oikeassa paikassa.)


Ostettavaa:
gerberamaljakot
vessakorikamat
vieraslahjoihin materiaalia
juomatarpeet
        - alkoholit
        - alkoholittomat
        - oheistarpeet drinkkeihin tms. (pitopalvelulta)
lahjat kaasoille ja bestmaneille
korvakorut morsiammelle

Tapaamiset:
valokuvaajat (ensi viikon ti)
kosmetologi (hääviikolla, kävin ensimmäisen kerran tällä viikolla)
koemeikki (parin viikon päästä)
hääpuvun (loppu)sovitus (ensi viikon ti)

Eli ei tämä nyt ihan lyhyt ja mitätön lista ole ja epäilen unohtaneeni tästä varmasti vielä jotakin. Onneksi moni asia on kuitenkin suhteellisen nopeasti hoidettavissa, kunhan sen vain hoitaa. Ongelmallisinta on ollut löytää aikaa, jolloin sulhanen on ollut paikalla ja hääsuunnitteluun motivoitunut, sillä monet näistä jutuista ovat sellaisia, joita en voi yksinäni pähkäillä.

Tämä viikonloppu ei tuo asiaan helpotusta, sillä sulhanen on tällä hetkellä polttareissaan. :/ Olen kuumeisesti yrittänyt urkkia polttareiden tapahtumia T:n kavereiden instagramista, mutta ei heistä juuri kukaan ole mitään päivittänyt ja sulhaseni ei harrasta somea. Sain kuitenkin vähän vinkkiä omissa polttareissani toisen bestmanin vaimolta, joten tiedän suurinpiirtein, missä päin maailmaa ja missä meiningeissä liikutaan.

Onko mielipiteitä meidän viimeisen kuukauden työlistasta?

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Sulhasen puvun etsintä

Pari kuukautta sitten minua alkoi jo salaa vähän huolestuttaa, että aikookohan sulhanen aktivoitua hääpukeutumisensa suhteen. Onneksi T. alkoi lopulta itsekin puhua, että kyllä nyt täytyy varmaan ruveta tekemään jotain puvun suhteen. Ja ilmeisesti olimme ihan kohtalaisen hyvissä ajoin liikkeellä. Sulhaset näemmä aktivoituvat näihin asioihin vähän myöhään eikä ilmeisesti ole ihan tavatonta, että pukua mennään kyselemään hääviikolla.

Ensin piti tietysti miettiä, ostetaanko vai vuokrataanko. Ja alussa itse asiassa pohdittiin sitäkin, laittaako sulhanen vain viime vuonna väitöstilaisuuteen ostetun hyvin istuvan mustan puvun. Tästä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, koska musta puku olisi ollut vähän tylsä vaihtoehto. Mallina etsittiin pääasiassa ihan perinteistä tummaa pukua, koska frakki, saketti tai bonjour-pukukin olisi liian fiini rennohkoon hääjuhlaamme eivätkä ne oikein miellytä kumpaakaan meistä.

Sulhanen päätyi lopulta siihen, että etsinnät ainakin aloitetaan vuokrapuvuista. Hän toivoi puvulta vähän jotain eksotiikkaa, jolloin sen ostaminen olisi mahdollisesti turhaa, koska uudelleenkäyttömahdollisuudet vähän erikoisemmalla puvulla olisivat mahdollisesti melko vähäiset. 

Aloitimme etsinnät kotia lähimpänä sijaitsevasta miesten pukuvuokrausliikkeestä, Tapiolan juhlapuvusta, joka itse asiassa sijaitsee aivan minun työpaikkani lähellä Pohjois-Tapiolassa. Menimme liikkeeseen ilman ajanvarausta, mutta aika keskellä päivää, joten saimme olla ihan omassa rauhassa. Palvelu liikkeessä oli asiantuntevaa. Myyjä halusi nähdä kuvan minun (vielä keskeneräisestä) puvustani ja ehdotteli sen perusteella vaihtoehtoja sulhaselle sanoen ajoittain myös vahvasti oman mielipiteensä. Pari ihan hyvää vaihtoehtoa löytyikin, mutta ei kuitenkaan vielä aivan täydellistä pakettia. Hinnat olisivat olleet todella kilpailukykyiset ja palvelu tuntui toimivan muokkaustenkin osalta, joten on vähän harmi, ettei täydellistä pukua tuolta löytynyt.

Seuraavana päivänä lähdimme keskustaan ja kävimme Niinatar-hääpukuliikkeessä Kampin lähellä. Niinatar on tunnetumpi naisten hääpukuliikkeenä, mutta heidän Instagramistaan olin saanut selville heidän laajentaneen myös miesten pukuihin, joten ehdotin sulhaselle siellä käymistä ja hän varasi sovitusajan. Niinattaressa vuokrapukujen valikoima oli yllättävän suppea, mutta palvelu pelasi täälläkin ihan hyvin ja sovitustilat olivat mukavat. Ihan mukiinmenevännäköinen sininen puku sulhaselle Niinattaresta löytyikin, ja jos olisimme siniseen pukuun päätyneet, olisi tämä saattanut olla se oikea vaihtoehto.

Näiden sovitusten jälkeen sulhanen lähti viikoksi työmatkalle, joten pukuasia jäi vähän hautumaan. Katsastimme, mitä sellaisia puvunvuokrausliikkeitä olikaan vielä jäljellä, joissa kannattaisi piipahtaa. Varasimme yhden iltapäivän, jolloin suuntasimme keskustaan puvunetsintätehopäivän muodossa.

Aloitimme tämän katselmuksen Frakkipalvelu NAM:ista Helsingin jäähallin nurkilta. Palvelu oli täälläkin hyvää, joskaan mitään omia ideoita myyjä ei meille tuonut. Sulhanen kokeili täällä harmaata ja sinistä kokonaisuutta, jotka eivät kuitenkaan oikein osuneet. Sininen puku, jota sulhanen kokeili, oli liian arkisen näköinen, sillä kankaassa ei ollut oikein mitään kiiltoa tms. ja harmaa puku istui huonosti.

Tämän jälkeen piipahdimme nopeasti Suomen pukuvuokraamossa Kruununhaassa, jossa valikoima oli kuitenkin painottunut mustiin pukuihin ja juhlallisempiin pukuihin kuten frakkeihin, jotka olimme poissulkeneet. T. kokeili nopeasti sinistä puvuntakkia, vaikka minä totesin kyllä heti sen olevan sama tylsähkö malli kuin edellisessä paikassa.

Viimeisenä suuntasimme Gasell GP-liikkeeseen Iso-Roballe. Tästä liikkeestä minulla oli nettisivujen perusteella paras fiilis, lähinnä pukujen valikoiman suhteen. T. soitti liikkeeseen aiemmin päivällä ja kysyi, onko samalle iltapäivälle sovitusaikoja. Meille löytyi puolen tunnin rako, joka meitä palvelleen Petrin mielestä ei riittäisi mihinkään, mutta voisimme kuulemma aloittaa. Petri aloitti tapaamisen kyselemällä häidemme paikasta sekä luonteesta ja katsomalla kuvia puvustani. Hän otti alusta asti tilanteen erinomaisesti käsiinsä ja lähti pukemaan sulhastani kysellen hänen tuntemuksiaan, mutta ehdotellen vahvasti omia visioitaan. Puoli tuntia venähti tunniksi ja kokeilimme sopivan puvun löydyttyä vähän eri asustutsvaihtoehtoja.

Ja näinpä sulhaselleni löytyi sopiva asukokonaisuus, jonka pieniä yksityiskohtia vielä lähempänä ehkä mietitään. Nyt toivon, että T. on myös laittanut Petrille viimein varausviestin. Valikoitu kokonaisuus oli siis todella hyvä, mutta myös huomattavasti hintavampi kuin muut pohtimamme vaihtoehdot, minkä vuoksi päätös ei syntynyt salamana. Puku on kuulemma todella hyvälaatuinen eikä vastaavaa muualta saa, joten pienen pohdinnan jälkeen sulhanen päätyi kuin päätyikin tähän kokonaisuuteen. Ja jäähän hinta silti vielä kauas minun pukuni hinnasta...


Nyt on kuitenkin sulhasenkin asu pääasiassa päätetty ja yksi asia ruksittu pois tehtävälistalta. Pidetään kuitenkin sulhasenkin lopullinen tyyli salassa. Onko veikkauksia, millaiseen pukuun lopulta päädyimme?

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Hääviinien valinta

Eilen oli odotettu ilta, kun kokoonnuimme häätiimimme kanssa pääasiallisena tehtävänämme valita häihimme viinit sekä tutustuttaa koko porukka toisiinsa. Pieniä vastoinkäymisiä kohtasimme, sillä Oona-siskoni on kipeänä eikä päässyt tulemaan. Onneksi muut pääsivät paikalle, vaikka kipeänä oli muitakin. Kahden bestmanin Timon ja Villen sekä kahden paikallaolleen kaason Helin ja Lauran lisäksi menossa oli mukana myös Villen vaimo Mia.

Myös edustalla näkyvä mansikka-limevesi sai hyvän arvion
ja päätynee hääjuomaksi.

Olimme sulhasen kanssa päättäneet maistattaa viinejä suhteellisen aidoissa olosuhteissa, joten kokkailin meille vähän menumme mukaisia ruokalajeja: hedelmäistä vihersalaattia, tomaatti-mozzarellasalaattia, chimichurri-marinoitua kanaa, falafeleja ja tsatsikia. Jälkkäriksi oli mango-passionjuustokakkua. Häämenumme on toki hieman laajempi, mutta makumaailma oli melko varmasti hyvin samanlainen kuin häissämmekin. Olimme tulleet pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, ettei häissämme tarjota lämmintä ruokaa, vaan buffet koostuu alkupalatyylisistä kylmistä paloista, joilla kuitenkin saisi lähteä nälkä.


Koska sää oli eilenkin helteinen ja aurinkoinen, siirsimme maistelutilaisuuden taloyhtiömme pihalle piknik-tyyppisesti. Tämä oli hyvä valinta ja oli tosi hauskaa istuskella ulkona syömässä ja viinejä maistelemassa, vaikka pikkuisen saimme puoli kuuden aikaan jännittää, iskeekö ukkonen. Se meni onneksemme ohi eikä niskaan tullut vettä. Vähän oli myös astioissa ym. raahaamista, mutta isolla porukalla sekin sujui hyvin.

Maistelu-urakkamme ei ollut aivan pieni. Yhteensä maistelimme kymmentä viiniä: kolmea kuohu-, kolmea valko- ja neljää punaviiniä. Pitikin alussa malttaa pitää annokset pieninä, jotta viimeiseksi maistelluista punaviineistäkin olisi mahdollista tehdä järkevä arvio. Raati oli valinnoista melko yksimielinen, mikä helpotti päätösten tekoa. Maistelut toteutimme sokkona, eli emme tienneet, mitä viiniä juomme milloinkin.

Sulhanen valmisteli sokkotestiä ja viilensi
viinit ihan lämpöantureiden avulla oikeaan
tarjoilulämpötilaan.

Viinivaihtohdot valikoituivat Eckerö Linen valikoimasta, sillä tulemme hakemaan valtaosan juomista laivalta. Odotamme reissun tekoa heinäkuun alkuun saakka, sillä Viron alkoholivero laskee tuolloin tuntuvasti ja sen pitäisi vaikuttaa suoraan myös laivan alkoholien hintoihin. Isoja määriä ostettaessa tästäkin koituu säästöä. Maisteluviinit Timo oli hakenut vähän aikaa sitten Eckeröllä käydessään. Täydensimme ostoksia vielä parilla kuoharipullolla Alkosta.

Aloitimme tietysti alkumaljatyyppisesti kuohuviineistä. Kuohuviinit rajasimme espanjalaisiin cava-viineihin, sillä niitä juomme pääsääntöisesti, joten se on vähän sellainen meidän juttumme. Timo oli tuonut laivalta kuuden pullon boksin Parés Balta Cava Brutia, jota olimmekin jo ehtineet eri tilaisuuksissa vähän maistella. Ensimmäisellä kerralla tuo kuohari maistui vähän turhan sitruksiselta, nyt se maistui vähän mauttomalta. Tämä viini sijoittui toiseksi. Toiseksi viiniksi valikoimme kaveriporukkamme pitkäaikaisen vakkariviinin Castellblanc Cava Secon, joka on puolikuiva. Tämä cava olikin meidän kaikkien mielestä liian makea eikä kovin hyvää, joten vakioviini sai väistyä, mitä vähän etukäteen epäilinkin, koska itse suosin kuivempia kuohareita. Kolmas viini oli Eckeröllä myynnissä oleva Freixenet Cordon Negro Cava Brut, joka sai raadilta parhaan vastaanoton. Hieman Parés Baltaa maukkaampi viini oli kuitenkin helposti juotava, sopivan kuiva, joten se valikoitui alkumaljaksemme sekä halukkaille bailujuomaksi.

Kuoharivalinnan selvittyä aloitimme ruokailun ja siirryimme arvioimaan valkoviinejä. Tämä oli itselleni haastavin tehtävä, sillä en juurikaan juo valkoviinejä. Onneksi porukasta löytyi asiantuntevia valkkarisuita, jotka kertoivat selkeät mielipiteensä. Valkoviineissä päädyimmekin siihen, että meillä tarjoillaan ruoan kanssa yhtä valkkaria ja sitten seurusteluviinininä toista. Ensimmäinen viini oli chileläinen Cono Sur Bicicleta Riesling, joka sai heti kättelyssä raadilta erinomaiset arvostelut. Maku oli jopa minun suussani todella pehmeä ja miellyttävä. Toisena viininä maistoimme niin ikään chileläistä Espirítu de Chilen Gewürztraminer Semillon -viiniä. Asiantuntevan raatimme jäsenistöstä osa tunnisti viinin gewürztramineriksi jo kukkaisen tuoksun ja maun perusteella. Myös tämä viini sai erinomaiset arviot, joskin raatilaiset olivat sitä mieltä, että tämä viini saattaa jakaa porukkaa hieman persoonallisen makunsa vuoksi. Viimeisenä maistoimme saksalaista Blue Nun Rieslingiä, joka sai raadilta murska-arvion: liian makeaa ja epämiellyttävää, ei jatkoon. Tulimme siihen tulokseen, että ruoan kanssa tarjoillaan Cono Suria ja seurusteluviininä juodaan hieman aromikkaampaa Espirítua.


Lautaset alkoivat olla jo punaviinien kohdalla melko tyhjillään, joskin itse pidin muutaman maistelupalasen vielä käsillä, jotta saisin punaviinejäkin maisteltua vähän ruoan kanssa. Punaviineistä aloitimme espanjalaisella Los Monteros tintolla, jonka rypäileitä ovat Monastrell ja Temparnillo. Tämä viini haisikin jo tosi pahalta eikä makukaan pelastanut asiaa. Hylkäsimme tämän viinin saman tien. Toiseksi maistoimme eteläafrikkalaista Riddersberg Cabernet Sauvignon Shirazia, jonka olimmekin T:n kanssa jo aiemmin avanneet. Tämä oli ihan toimiva, joskin hieman pliisu viini. Seuraava viini oli chileläinen Santiago 1541 Cabernet Syrah Malbec, joka on yksi vakiosuosikeistani. Tämä viini sai myös sokkotestissa itseltäni sekä muilta erinomaiset arviot. Viini on maukas, mutta kuitenkin melko kevyt. Viimeisenä viininä maistoimme italialaista Casa Vinironia Appassimento Edizione Oroa, joka nousi raadin suosikiksi vahvalla maullaan. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tämä viini vaatisi kaverikseen tuhdimpaa ruokaa lihan tai rasvaisten juustojen muodossa. Pihvin ja juustojen kaveriksi tulemme tätä varmasti tulevaisuudessakin ostamaan, mutta pitkän pohdinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että hääviininä tarjoamme Santiagoa.


Vaikka pidimme annokset maltillisina, alkoi loppuvaiheessa olla jo melkoisen hiprakkainen olo. Tästä olikin hyvä jatkaa päätösten varmistamista antamalla hylätyille viineille vielä uusia mahdollisuuksia tai nauttimalla valituista viineistä. Ilta jatkui etenkin isäntäparin kohdalla melko kosteasti pitkälle yöhön. :D Yhdentoista jälkeen tajusimme siirtyä sisätiloihin. Osa seurueestamme joutui lähtemään jo aiemmin kotiin, mutta seurueemme myös täydentyi illan mittaan parilla puolisolla.

Kiitokset vielä asiantuntevalle ja viihdyttävälle raadille sekä mielipiteistä että seurasta!

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Vieraat varmistuneet ja päivät täyttyneet hääpuuhilla

Odotettu kesäloma on alkanut viimein, ja keskittyminen hääjuttuihin on viime viikkoja helpompaa. Loman alun juhlistamisen lisäksi viimeiset pari päivää ovatkin sujuneet hääasioiden parissa.

Perjantaina oli Espoon hääjuhlamme osalta viimeinen päivä ilmoittaa meille osallistumisesta. Määräaikaan mennessä 59 vieraastamme kahdeksasta ei ollut vielä kuulunut mitään. Laitoimme kaikille heille eilen viestit ja saimme vastaukset parissa tunnissa. Lopputulema on se, että kaksi pariskuntaa ja kaksi puolisoa eli kuusi ihmistä ei pääse paikalle lomamatkojensa ym. vuoksi. Kun kyse on heinäkuun puolivälin lomakaudesta, on lukema mielestäni varsin hyvä. Olisi ollut liikaa odottaa, että aivan kaikki olisivat päässeet paikalle.

Oppilailta ja vanhemmilta saatu upea kiitoskimppu.

Vieraiden varmistuminen tarkoittaa siis sitä, että voimme ilmoitella pitopalvelulle lopullisen vierasmäärän sekä erityisruokavaliot. Emme ole itse asiassa vielä varmistaneet menuammekaan, sillä sen viilaaminen on jäänyt meiltä vähän roikkumaan. Eilen istuimme tämän asian kanssa alas ja pohdimme, olemmeko tyytyväisiä Keilanimen viimeisimpään ehdotukseen. Pienenpieniä muutoksia aiomme vielä ehdottaa ja pari asiaa tarkentaa.

Toinen asia, jota pohdimme, olivat hääkakkujemme maut. Kirjoittelen hääkakkuasiasta vielä tarkemmin erikseen, mutta jo nyt voin paljastaa, että hääkakkumme tulevat espoolaiselta Chictastic Baking -nimiseltä konditoria-ravintolalta. Heillä on useita houkuttelevankuuloisia makuja ihan peruskakkuvalikoimassa, joten kyse on vain siitä, mitä valitsemme. Tarkoitus olisi myös vähän maistella kakkuja etukäteen.

Eilenillalla nukkumaanmenomme venähti vähän turhan myöhään, kun intouduimme T:n kanssa lisäilemään biisejä hääsoittolistoille. Homma meinasi loppuvaiheessa lähteä vähän käsistä, kun sulhaseni intoutui kuuntelemaan YUP:ta ja Egotripin varhaistuotantoa sekä Seminaarimäen mieslaulajia, mutta pääsääntöisesti olemme musiikista hyvin samoilla linjoilla. Vihkimisen sisääntulomusiikki/-musiikit aiheuttavat vielä päänvaivaa, vaikka pari hyvää vaihtoehtoa on valmiina.

Tänään vietimme hauskan päivän Heli-kaasoni kanssa kattoon tulevia koristevanteita näpertäen. Vanteet koristelemme silkkinauhalla, jonka kieputus sujuu helpommin kahdelta, joten siihen kaipasin apukäsiä. Nyt kaikki jo ostetut vanteet on silkkinauhoitettu, ja ensimmäinen vanne on perhosineen päivineen valmis.

Vanteet tulevat häissämme vähän eri asentoon.

Seuraavana työlistallani on useampien sähköpostien lähettäminen: Keilaniemeen pitäisi lähettää menuasiasta viestiä ja kakkujen osalta pitäisi tiedustella maistelumahdollisuuksia. Nyt alkaisi olla myös jo korkea aika varailla aikoja koekampaukseen ja -meikkiin sekä sopia tapaamista valokuvaajien kanssa. Neljäkymmentä päivää ennen häitä hujahtavat varmasti varsin nopeasti. Onneksi olen niistä jokaisen lomalla. ;)

torstai 30. toukokuuta 2019

Loppukirin paikka


Häihimme on alle viisikymmentä päivää, vähän reilut kuusi viikkoa. Enää aikaa häihin ei lasketa vuosissa eikä edes kuukausissa, vaan viikoissa. Pari viime viikkoa eivät ole olleet mitään häätykitystä, sillä työkiireet väkisinkin opettajalla kasautuvat tähän lomaa ennakoivaan aikaan. Lisäksi aikani on mennyt televisioruudun äärellä Leijonia kannustaen, ja kannattihan se kannustaa.

Minä en siis ole sitä sorttia, joka katsoo finaalin, kun Suomi sinne silloin tällöin pääsee, vaan olen katsonut kaikki Suomen pelit analyyseineen päivineen (tietysti maksukanavalta) ja lisäksi paljon muitakin matseja. Muiden joukkueiden pelejä katsellessa olen kyllä samalla kylvänyt lisää hääkukkia ja askarrellut kattokoristeita, joten ovat ne hääasiatkin siinä sivussa edenneet. Suomi-Saksa -pelin katsoin pari tuntia pelin jälkeen kirjaston laserleikkurin äärellä perhosia tuottaen.

Sulhaselle on myös todennäköisesti nyt löytynyt puku, jos se vain vielä on vapaana. T. ei innosta kiljuen lupautunut kirjoittamaan tekstiä pukujen sovituksista. Täytynee hoitaa sekin itse, kunhan sulhanen tekee päätöksen puvun suhteen ja saa sen varattua itselleen. Löytämämme pukupaketti on siis aivan täydellinen, mutta myös melko reilusti muita kokonaisuuksia hintavampi. Sulhasenkin pukukokonaisuus pidetään kuitenkin todennäköisesti salassa hääpäivään saakka.


Eilen sain odotetun paketin. Ronja sai hääkenkäni maalattua paljon nopeammin kuin uskalsin toivoa, ja tulos on lumoava! Haluan pitää kenkienkin tarkan ulkomuodon salassa häihin asti, joten nyt joudutte monia asioita vähän odottelemaan. Vaikka kengät ovatkin jo monia muita mukavammat jalassa, pitää niitäkin ehkä hieman sisäänajaa, joten kopsuttelen kengillä alakerran naapureiden iloksi kotona. Kovasti tekisi mieleni laittaa kengät jo esim. kevätjuhlaan jalkaan, mutta olen aivan varma, että joku tallaisi niiden päälle tai astuisin johonkin kakkaan, joten säästän kenkiä hääpäiväksi. Sen jälkeen ne saavat kyllä olla vaikka ihan arkikäytössä.


Minulla on tosiaan enää kaksi työpäivää ennen lomaa. Ensi viikolla alkaakin siis loppukiri hääjärjestelyidemme osalta. Paljon asioita on vielä suunnittelematta, päättämättä, hankkimatta ja tekemättä, joten tylsää ei varmasti pääse olemaan. Kuusi viikkoa lomaa ennen häitä mahdollistaa kuitenkin melko stressittömät häävalmistelut, jos en sorru laiskotteluun. Ja mitä en jaksa tehdä, on varmasti merkityksetöntä juhlan onnistumisen kannalta. Näin ainakin pitää ajatella.