Häämessuilla sulhasen kanssa

Pink Lemonin messupiste

Onpahan ollut melkoinen työviikko, minkä vuoksi viime viikonlopun messuhulinoista raportointiin ei ole energiaa riittänyt. Nyt junassa matkalla Turkuun on kuitenkin aikaa palata viime viikonlopun Love me do -messuihin. Näistä messuista pääsinkin nauttimaan kahtena päivänä ja aloitan sepustuksen kronologisesti lauantaista, jolloin kiersimme messut sulhasen kanssa.

Tämä oli T:lle ensimmäinen (ja melko varmasti viimeinen) kokemus häämessuista. En joutunut häntä messuille pakottamaan, ja hän oli oikein aktiivinen tutkimaan tarjontaa. Erityisesti kiertelimme katselemassa T:lle sormusvaihtoehtoja, sillä hän vähän harkitsee, pitääkö kihlasormuksensa vai vaihtaako sen johonkin vähän persoonallisempaan vihkisormukseen. Lisäksi puhutimme varmaan kaikkia miesten pukeutumiseen erikoistuneita messuesittelijöitä, sillä sulhanen ei ollut ennen messuja juuri lainkaan pohtinut pukeutumisasioitaan. Nyt tämäkin asia on siis laitettu vireille. Lisäksi jututimme muutamaa messuilla mukana ollutta häämuusikkoa. Myös esiintyjien palkkaaminen häihimme on vasta pohdinta-asteella, mutta ainakin yhdeltä duolta pyysimme tarjouksen.

Näihin Bewoodenin rusetteihin T ihastui.

T'uomo Menswearin pisteellä T. päätyi jopa
sovittelemaan kenkiä.

Näytteilleasettajia oli messuilla laajasti ja paljon kaikkea mielenkiintoista sattui silmään. Sen sijaan esimerkiksi esillä olleet kukat ja kattaukset eivät meitä inspiroineet. Jos joku on keskusteluamme sivusta seurannut, on saanut hyvät naurut tai paheksunut ankarasti, kun olemme kilvan kauhistelleet kattausten tylsyyttä ja kukkakimppujen hautajaistunnelmaa.

Ihan kiva idea, että hiukopalat voisi kantaa kimpussa,
mutta toteutus ei nyt ihan osunut kohdilleen...

Ehkä johtuu osittain mustasta taustakankaasta,
meille tulivat mieleen ennemmin hautajais-
kukat kuin hääkimput.

Tässä ihan kiva paikkakortti-idea, joskaan ei meidän
häidemme tyylinen.

Tässä taas ennemmin hilpeyttä herättänyt yksityiskohta.
Sulhasen kommentti tähän taisi olla: "Vittu, mitä paskaa!"
Pahoitteluni tekijälle...

Itse jututin muutamaa floristia, sillä halusin vähän kuulla, tietävätkö he kukkiensa alkuperää ja mistä niitä tulee. Gardenlivingin pisteellä oli esillä vihreitä köynnöksiä, joiden alhainen hinta yllätti minut. Yhden noin metrin-puolentoista pituisen köynnöksen hinta oli kuulemma vain pari-kolme euroa. Tämä saattaa siis olla varsin varteenotettava vaihtoehto Kiinasta tilaamilleni muoviköynnöksille (tilasin siis vain muutaman kokeeksi). Kyseinen liike sijaitsee Mankkaalla eli aivan työpaikkani lähimaastossa, joten käymme varmasti siellä pistäytymässä.

GardenLivingin kattaus: Nämä toivat taas mieleeni
rituaalimurhat. Onkohan vika kuitenkin minussa...?

Sain hyviä vastauksia Pukinmäen puutarhan pisteellä kysymyksiini kukkien alkuperästä ja eettisyydestä ja vakuutuksen siitä, että kukkien alkuperä on selvitettävissä.

Hauska, vähän erilainen gerbera.

Kaikenkaikkiaan messukäynti sulhasen kanssa oli todella antoisa, vaikkemme varsinaisesti sen perusteella vielä päätöksiä tehneetkään. Keskustelua kuitenkin saimme aikaan ja ehkäpä näistä ideoista vielä jotain poikii.

Koristeideointia ja paikkakorttikokeilua

Olen tänään joutunut parantelemaan lievää vatsapöpöä kotosalla. Aamupäivä meni sohvalla How I Met Your Mother -maratonin parissa, mutta olon tässä iltapäivällä helpotettua jaksoin vähän puuhailla hääjuttujen parissa. Ja nyt otin vähän tiukemman asenteen koristeluasioihin, jotka ovat roikkuneet työlistalla, koska en ole osannut tarttua asiaan.

Juhlatilamme Ravintola Keilaniemen sivuilta löytyy kätevästi sekä tilan pohjapiirros että 3D-virtuaaliesittely, joiden avulla koristeiden suunnittelu on itse asiassa tosi kätevää. Päädyinkin merkkailemaan pohjakarttaan mahdollisia koristepaikkoja ja -ideoita. Olen tosi huono visualisoimaan asioita päässäni, joten tarvitsen jotakin tällaisia apuvälineitä, joiden avulla suunnittelen.

Listaa tehtyäni mietin, mitä koristeista voisin lähteä ihan toteuttamaan. Paikkakortteihin minulla on ollut idea valmiina jo jonkin aikaa, joten päätin, että on aika kokeilla, miltä ideani näyttäisi valmiina. Äsken teinkin muutaman paikkakorttiprototyypin, joita pääsen esittelemään piakkoin kotiutuvalle sulhaselle. Samoin kuin sitä koristepohjakarttaa, jonka en usko säilyvän muuttumattomana...

Paikkakortit ajattelin yhdistää kutsujen teemaan. Kutsupohjakokeiluistani voit lukea täältä ja laser-leikkauksesta täältä. Ideana on kirjoittaa embossaus-tekniikalla nimet valkoisella kortteihin ja maalata vesiväreillä liukuvärjäten sen päältä.

Kuumailmapuhallin on helpottanut tätä hommaa
melkoisesti tulella leikkimiseen verrattuna.

Mielestäni kokeilu oli ihan onnistunut, mutta jokin näissä vielä tökkii... Minulla oli nyt käytössäni hopeahilettä sisältävää kohojauhetta. Yritän varmaan etsiä jostain täysin valkoista. Se saattaisi näyttää paremmalta, koska nyt lopputulos on hieman rakeinen. Nämä kortit ovat myös ehkä aavistuksen liian isoja. Täytyy siis jatkaa kokeiluja.

Mutta onpa kiva taas välillä ihan oikeasti tehdä jotakin konkreettista häiden eteen! Laitoin muuten ensimmäisen Wish-tilauksen menemään häihin liittyen. Tilaan testiksi muutamaa erilaista tekoköynnöstä, sillä näitä tarvittaisiin kaavailemiini koristeluihin paljonkin. Aitona en taida köynnöksiä raaskia ostaa, mutta jos tekoversiot olisivat kelvollisia, voisin jatkaa suunnitelmiani niiden pohjalta.

Mitäs olette mieltä paikkakorttikokeilustani? Onko parannusehdotuksia?

Kun sulhanen sotkee suunnitelmat

Bloggailulle on ollut viime aikoina liian vähän aikaa ja energiaa, joten nyt sairaslomailun "kunniaksi" pistetään tulille ihan kaksi tekstiä päivässä. ;) Nyt pitää kyllä jo rauhoittua, kun olkapäätä ja käsivartta jomottaa häiritsevästi.

Näillä lähdetään kokeilemaan uusia ideoita.

Ikuisuuskysymys hääsuunnittelussa: Miten paljon sulhanen osallistuu häiden suunnitteluun? Varmasti aika monet häät ovat edelleen morsiamen unelmapäivä, jossa sulhanen on saanut vaikuttaa lähinnä muutamaan ruokalajiin ja hääautoon. Alkaa kuitenkin olla vähän loukkaavaa ajatella, että näin on valtaosassa häistä. Sulhaset nimittäin osallistuvat ihastuttavan paljon hääsuunnitteluun. Ja tietysti on mielestäni ihan ok, että morsian suunnittelee kutsut ja koristeet, jos sulhaselle kertakaikkiaan on ihan sama.

Meillä minä olen häidemme pääsuunnitteluvastaava, mutta kaikki päätökset tehdään yhdessä (paitsi minun ulkonäkööni liittyen). Ja mitä konkreettisemmin puhutaan asioista, sitä enemmän sulhanen on läsnä. Esimerkkinä: Minä hoidin juhlatilojen kartoitushärdellin, valitsin paikat, joita kävimme katsomassa ja otin yhteyttä sopiakseni katselmuksen. Sulhanen oli kuitenkin yhden päivän katsauksia (yllättävä työmeno) lukuunottamatta mukana katsomassa hääpaikkoja, ja päätöksen teimme vahvasti yhdessä.

Minä olen myös kartuttanut Pinterest-taulujani ja blogiani erilaisilla kutsu- ja koristeluideoilla jo puolitoista vuotta ja kokeillutkin joitakin päästäkseni jotain puuhailemaan. Nyt, kun ideoiden lopullinen karsiminen ja näiden suunnitelmien saattaminen oikeiksi, käsin kosketeltaviksi asioiksi alkaa olla ajankohtaista, on sulhasenkin aika osallistua. Ja hänhän osallistuu...

Uskon, että tästä olisi tullut ihan nätti suuremmilla leimoilla.

Sain mielestäni mahtavan idean häidemme kattauksen pääelementiksi, ja minun piti päästä kokeilemaan sitä heti. Kattaushan oli tuottanut minulle melkoisesti päänvaivaa. Pienten alkukokeilujen jälkeen olin vakuuttunut ideani erinomaisuudesta: pöytiin meille tulisivat paperiset kertakäyttökaitaliinat, jotka koristelisin suurilla mandalaleimoilla eri värejä käyttäen. Tilasin vielä Teippitarhalta keltaista ja pinkkiä pitsiteippiä, joilla kaitaliinojen reunat voisi koristella, jotta lopputulos ei olisi niin teollinen kuin miltä se äkkiseltään voi kuulostaa. Käytin melkoisesti aikaa etsiessäni Etsystä sopivia suuria mandalaleimasimia liinojen toteuttamiseksi. Mitään en kuitenkaan vielä tilannut.

Sitten esittelin ideani sulhaselle. Vastaanotto ei ollut kovin positiivinen. Ulkonäkö oli kyllä T:nkin mieleen, mutta sitten herra otti käyttöönsä käytännöllisyyden, jota minultakin löytyy yleensä ihan aimo annos, mutta ei näin äärirationaalisissa mittasuhteissa. Sulhasen mielestä kertakäyttökaitaliinat ovat epäekologisia. Pitää paikkansa, ja tätä olin sentään itsekin tajunnut vähän pohtia. Sitten hän rupesi tutkailemaan tilaamiani pitsiteippirullia. Pikaisten mittomisten ja laskutoimitusten jälkeen hän oli romuttanut ideani lopullisesti toteamalla, että pelkät pitsiteipit pöytäliinoihimme tulisivat maksamaan noin 70 euroa. Kuulostaa vähän tyyriiltä etenkin kertakäyttötuotteiksi (no joo, voisihan ne pitsit irrottaa liinoista, mutta olisivatko enää siistejä...)

Kokeilin reunaan myös halvempaa washi-teippiä,
mutta tulos on jokseenkin hirveä. :D

Onneksi sulhaseni ei ole sitä sorttia, joka vain tuomitsee muiden ideat esittämättä itse mitään tilalle (inhoan sellaisia ihmisiä). Ideointi lähtikin vauhdikkaasti käyntiin, ja muutamien ei-minusta-niin-houkuttelevien ideoiden jälkeen löysimme mahdollisesti aika kivan ratkaisun. Tästä tuloksena olivatkin mm. leimasinmallien laser-leikkuu -kokeilut, joista kirjoittelin aiemmin. Nyt ajatuksena olisikin painaa kuvioita suoraan kankaaseen, jos vain saamme sen siististi tehtyä. Olimme ajatelleet ostaa Ikeasta halpoja pöytäliinoja, kunnes tajusimme siellä käydessämme, että liinathan ovatkin polyesteria eivätkä puuvillaa, kuten jostain syystä olimme luulleet. Siihen painaminen ei onnistukaan. Otimme kuitenkin kokeilukappaleeksi mukaan yhden puuvillaisen kaitaliinan.

Tähän pitäisi kokeilla, miten painaminen
onnistuu.

Jos teillä on vinkkejä halvoista puuvillaisista pöytäliinoista, ne otetaan mieluusti vastaan. Mutta älä ehdota Knoppa-lakanoita. Voi olla, että näitäkin vielä harkitsemme, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin liian ohuet ja läpinäkyvät, vaikka meidän juhlapaikaltamme valkoiset pöydät löytyvätkin. Pitänee selailla ainakin markettien, Tokmannien ym. valikoimat läpi.

Näin siis sulhanen sotki hienot kattaussuunnitelmat, mutta hyvä näin. Häähömpällä on hyvä olla joku vähän järkeistämässä touhua. Varsinkin kun se joku on myös antanut muutamassa asiassa periksikin.

Ihana messulauantai

Eilen pääsin viettämään mukavaa ja häähömpötyksentäyteistä lauantaita Kaapelitehtaalla Love Me Do -häämessuilla. Osallistuin messuilla häälogimiittiin, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Yhteinen aamu muiden bloggareiden kanssa alkoi Kiasman vierestä, josta meille oli järjestetty Kovasen minibussikyyditys messuille.

Alussa odottelimme messuille pääsyä jonkin aikaa, kun tapaamista emännöinyt Susanna odotteli meitä eri paikassa. Messuille oli melkoinen jono jo heti kymmeneltä niiden auetessa. Me pääsimme onneksi marssimaan jonon ohi meille varattuun tilaan. Kauaa emme siellä vielä viettäneet aikaa, vaan pääsimme tutustumaan heti messuihin.

Ensiksi kävimme tutustumassa Fujifilmin Instax -kameroihin, jotka ovatkin suosittuja häiden vieraskirjojen ja photoboothien toteuttamisessa ja liikkuvat hääkirppareilla aika hyvää tahtia. Meiltä löytyy kaveripiiristä muutamia polaroid-kameroita, joten ostohommiin ei kameroiden osalta tarvitse ryhtyä, mutta noissa filmeissäkin on melkoinen menoerä. Meilläkin kuitenkin on tarkoitus toteuttaa vieraskirja polaroid-kuvia hyödyntäen, pienellä twistillä tosin...

Ennen lounasta meillä oli reilu puoli tuntia aikaa kierrellä messuja ja teinkin vain aika yleisluontoista katsausta, kunnes bongasin meidän juhlatilamme Keilaniemi Ravintoloiden messupisteen. Tämä piste tuskin jäi monelta huomaamatta upeiden hedelmätaideteosten ansiosta, joita taitava kokki kaiverteli messuvieraiden iloksi. Ehkäpä ensi kesänä meidänkin nimemme koristavat vesimelonia. :)

Jäin pisteelle toviksi juttelemaan myynnistä vastaavan Päivin kanssa, joka vakuutti minut siitä, että olemme hyvissä käsissä ensi heinäkuussa. Pitääkin laittaa ensin Päiville kasa tilaan liittyviä kysymyksiä sähköpostilla ja tehdä vielä vierailu paikan päällä ennen kuin haaveilen enempää koristeluista.

Ehdin myös vilkaista nopeasti kattauskilpailun (Insta: @juhlakattaukset) osallistujapöydät ja löysinkin heti oman suosikkini. Mahtoikohan johtua värimaailmasta...?

Yhdentoista aikaan kokoonnuimme nauttimaan lounasta ja jutustelemaan muiden bloggareiden kanssa. Lounaasta vastasi tänä vuonna Food Camp Finland, ja miten vastasikin! Saimme nauttia todella upeista ruokalajeista. Minulle näin fiini ruoka oli ihan elämyksellistä.

Nyt kun elegantit ja hienostuneet häät ovat nousemassa oman kokemukseni mukaan rustiikkisuuden rinnalle häätrendeissä, on tällaiselle ruokailupalvelulle, kuten yritys itseään kutsuu, varmasti tilausta. Etenkin jos suunnittelee häihinsä istuvaa illallista buffetin sijasta, kannattaa kääntyä tähän suuntaan.

Meidän viihtymisestämme lounaan ajan vastasi ihana Ida-Maria, joka oli loistavan asiakaspavelun ilmentymä! Hän myös kauhisteli yllättyneenä, kun kerroimme kokemuksista, joita pitopalveluihin yhteyden ottaminen on meidän kohdallamme tuottanut.

Lounaan jälkeen jatkui messualueen kiertely. Tutustuin vain harvaan pisteeseen kunnolla, pääasiassa vain vähän katselin. Ninka Designin pisteellä ihastelin erityisesti hiuskoruja. Kunhan pukuasia etenee ja teen ehkäpä joitakin päätöksiä kampauksen suhteen, käännyn mahdollisesti heidän puoleensa hiuskoruasiassa. Voi olla, etten löydä sopivaa valmiista mallistoista, mutta toiveiden mukaan tehdyt korut onnistuvat myös heidän kauttaan.

Kävin moikkaamassa myös ihania Valo Filmsin tyttöjä Astaa, Ilonaa ja Amandaa, joista ensin mainittu vastaa meidän häidemme valokuvauksesta. Jäin kyllä taas harmittelemaan mielessäni sitä, ettei meillä oikein ole varaa ostaa heiltä myös videokuvausta, koska jostain vain on pakko tinkiä.

Törmäsin samaan ongelmaan kuin aiemminkin messuilla: Monet asiat jättävät minut vähän kylmäksi, koska nykymuoti ei vastaa omia mieltymyksiä. Näin kävi esim. kukkafirmojen pisteillä. Kaikki kimput kun ovat täynnä kaikenlaista vihreää. Ja kun minun mielestäni kukkien juju on juuri niiden värikkyydessä...

Kukkakauppa Cawellin pisteeltä

Piipahdin myös Manschett -nimisen miesten pukeutumisliikkeen pisteellä moikkaamassa nopsasti iloista asiakaspalvelijaa. Olen bongannut tämän Turussa sijaitsevan liikkeen jo aiemmin ja saanut kyseisestä paikasta todella hyvän kuvan. Hieno messupiste ja ystävällinen sekä palvelualtis asenne vakuuttivat minut siitä, että yritän saada T:n raahattua Turkuun pukuja katselemaan. Vaikka messupisteellä minulle kyllä vakuutettiin, ettei tarvitse heti tulla paikanpäälle, vaan kuvia voidaan sulholle laittaa WhatsAppilla.

Tämän jälkeen ohjelmassamme oli muotinäytöksiä, mutta jottei tämä teksti veny mahdottomaksi, pistän muotinäytöksistä ulos oman kuvapläjäyksensä myöhemmin.




Muotinäytösten jälkeen palasimme omaan bloggaritilaamme kakulle ja skumpalle. Kakun meille oli toimittanut Patisserie Teemu & Markus, joka järjesti messuilla myös Suomen suurimman hääkakkujen maistelutilaisuuden. Onneksi meille oli varattu oma kakku, sillä tuo tilaisuus oli niin suosittu, ettei edes lähelle päässyt, kun kuljin alueen ohi. Meille tehty kakku oli ilokseni gluteeniton ja maistui erinomaiselta! Pohja oli jonkinlaista porkkanakakkua ja kardemumman ansiosta toi mieleen vähän piparit ja joulun, mikä ei näin syksyllä haittaa lainkaan. Meillä meinasi olla vähän ongelmia leikkaamisen kanssa. Onneksi näissä häätapahtumissa pääsee harjoittelemaan kakunleikkausta. :D


Täytyy sanoa, että olin tällä kertaa ehkä vähän huono messuvieras. Johtui ehkä väsymyksestä. Nautin suunnattomasti muiden hääbloggaajien kanssa jutustelusta, mutta messuja kierrellessä en jaksanut keskittyä asian vaatimalla tavalla. Johtui ehkä osittain siitä, että isot palaset on meidän häidemme osalta varattu. Lupaan kuitenkin tsempata tammikuun messuilla (19.-20.1..2019), jotka ovatkin taas kaksipäiväiset. Toivottavasti saisin tuolloin vaikka sulhasen tai kaason/kaasoja kanssani kiertelemään toiseksi päiväksi ja jospa toisena päivänä pääsisin nauttimaan taas blogimiitistä.

Kiitos Love Me Do ja kaikki mukana olleet! Nyt aion hautautua sohvalle lueskelemaan uunituoretta Häät-lehden 25-vuotisjuhlanumeroa, jonka sain matkaani messuilta.

Blogimiitissä lisäkseni olivat seuraavien blogien kirjoittajat:

Kristallihäät
Enää ei voi vaihtaa
Tyttö tahtoo
From Bennet to Bingley
Häähumussa
Bride and co.
Bridelisa
Mon Rêve d'Amour
Satumaista
sekä emäntänämme Never Say Never

Kun inspiraatio iskee

Viime aikoina on ollut vähän vaikea tarttua hääasioihin. Mitään kovin akuuttia ei ole tällä hetkellä työn alla. Eri hotelleihin pitäisi vielä laitella viestejä hääyöpaikkaa sekä hotellikiintiötä silmälläpitäen, mutta jostain syystä se tuntuu nyt kovin raskaalta hommalta. Häämatkaakin pitäisi suunnitella, mutta sitä taas en halua tehdä yksin ja sulhanen ei nyt(kään) jotenkin ole ollut hääsuunnittelumoodissa.

Olen yrittänyt kasata ajatuksiani koristelun suhteen, koska siinä riittäisi hommaa, ja kohta olisi hyvä päästä ihan oikeasti askartelemaan eikä vain tehdä erilaisia kokeiluja. Tämä 320 päivää, mikä häihin on aikaa, sujahtaa kuitenkin sitten nopeasti, kuten olen muiden blogeja seuratessani huomannut.

Koristelut ovat tuottaneet minulle kuitenkin melko paljon päänvaivaa, erityisesti pöytien osalta. Tänäänkin tuijottelin aikani Pinterestiin tallentelemiani kuvia, ja meinasi jopa vähän alkaa ahdistaa, kun en osannut tarttua mihinkään. Kaikkea ihanaa oli tarjolla, mutta mikään niistä ei kuitenkaan sellaisenaan iskenyt, vaan jotenkin kaipasin jotakin omaa ideaa.

Ja sitten jostakin se idea lähti syntymään, pala palalta. Ensin mietin toisenlaista juttua, sitten se lähti muotoutumaan järkevämmäksi. Ja sitten kun se idea lähtee syntymään, ei minua pysäytä enää oikein mikään. Sitä pitää päästä kokeilemaan hetihetiheti. Ja niinpä minä hyppäsin pyörän selkään ja suhautin Sellon Citymarketiin hakemaan kertakäyttökaitaliinaa soitettuani ensin kyseiseen puljuun tarkistaakseni, että tuotetta löytyy hyllystä. Mukaan tarttui myös leimasimia ja paketillinen erivärisiä leimasinmusteita, kun sattuivat olemaan oikein sopivia koevedoksiin.

Tarkemmin esittelen ideaani myöhemmin, kunhan se tässä vähän ehtii jalostua, mutta voin paljastaa, että pöytään olisi nyt tulossa valkoista kertakäyttökaitaliinaa, jota ajattelin tuunailla värejä käyttäen, tietysti. Tänään pääasiallinen tarkoitus oli kokeilla, onnistuuko koristelu lainkaan, sillä en ollut varma, millainen pinta kaitaliinassa on. Se osoittautui kuitenkin tarkoituksenmukaiseksi.

Värien kokeilua

Törmäsin tänään myös ihanaan Teippitarha -nimiseen nettikauppaan, josta saatan tilailla lisäkoristelua kaitaliinoihin. Ihmettelin sivuille päätyessäni, että onko tosiaan olemassa nettikauppa pelkille teipeille, mutta valikoima on sen verran laaja, että kaipa sille oma sivusto tarvitaan. :) En ole kaikkea vielä ehtinyt selata läpi, mutta värejä tuolta taatusti meidänkin tarpeisiimme löytyy riittävästi.

Esim. tällainen pitsiteippi voisi tuoda kankaan tuntua
paperisiin kaitaliinoihin. Kuva: teippitarha.fi

Yritän tässä piakkoin saada Heli-kaasoni kanssani ideoimaan koristelupuolta. Sulhaselta kyllä kysyin, haluaako hän osallistua, mutta hänkin totesi tämän olevan ehkä enemmän kaasoni heiniä. Mutta jospa sitä häämatkaa pohdittaisiin jossakin välissä...

Pohdintaa häiden istumajärjestyksen tekemisestä

Asia, jolle en ole juurikaan uhrannut ajatuksia vielä suunnittelun tässä vaiheessa, on häiden istumajärjestys. Asian merkityksellisyys kuitenkin muistui mieleen viime lauantain hääjuhlan tuoksinassa. En ollut siis tyytymätön paikkaani, vaan mieleen vain tuli se, että pöytäseurueella on melko suuri merkitys häävieraiden viihtyvyydelle.

Jotkut morsiamet aloittavat istumajärjestyksen suunnittelun jo hyvin varhaisessa vaiheessa häiden suunnitteluprosessia, vaikka toki lopullisen järjestyksen voi miettiä vasta, kun ilmoittautuminen häihin on kaikkien osalta tapahtunut. Aiemmin hommaa on joutunut hoitamaan aika pitkälle kynä-kumi -systeemillä, pikku lippulappusilla tai jollakin muulla luovalla menetelmällä. Onneksi myös häihin on nykyään tarjolla tekniikkaa avuksi. Monet morsiamet ovatkin hehkuttaneet Tahtoo-sovellusta korvaamattomana apuna tässä hommassa. Itse en ole vielä tuota kokeillut, mutta varmasti tulen sovellusta hyödyntämään.

Jotkut hääparit haluavat pistää häissään pakkaa sekaisin, ja sijoittavat eri porukoihin kuuluvia ihmisiä samaan pöytään hajottaen samalla tiettyjä klikkejä. Tämä estää varmasti tehokkaasti kuppikuntien muodostumisen. Toisaalta taas häävieraat joutuvat näkemään aika paljon enemmän vaivaa kesksutelun ylläpitämiseksi, ja joillekin tilanne saattaa olla hyvinkin ahdistava. Itselläni on myös ainakin se tilanne, että kavereita tulee nähtyä liian harvoin, joten on ihanaa, jos hääjuhlassa ehtii vaihtaa myös kuulumisia ystävien kanssa.

Kaikki häävieraat eivät myöskään luontevasti kuulu tiettyyn porukkaan, joten heidän sijoittamisensa saattaa olla ongelmallista. Tällöin ihmistuntemus ja pieni keittiöpsykologia tulevat tarpeellisiksi, kun pitää miettiä, ketkä tulisivat hyvin juttuun.

Viime viikonlopun häissä tuli myös mieleen, että istumajärjestyksiin kannattaa jättää muuttovaraa polttareihin saakka. Voi nimittäin olla, että siellä tiettyjen henkilöiden välille syntyy kemiaa, joka saattaa ratkaista istumäjärjestyspulmia. Jos hääparilla on pientä epävarmuutta pöytäseurueiden muodostamisesta, kannattaa asiasta vinkata kaasoille ja bestmaneille. He voivat antaa oman mielipiteensä ja olla tarvittaessa herkällä korvalla polttareissa, jos täytyy pohtia, kenellä voisi hääpöydässä riittää juttua. Voi toki olla, että näillä henkilöillä on polttareissa morsiamen ja sulhasen ohella niin paljon muuta mielessä, ettei tällaiselle asialle riitä aikaa.

Luojan kiitos omissa häissä ei ole sitä tilannetta, että tarvitsisi miettiä, voiko joku istua jonkun toisen lähellä vai pitääkö tiettyjä henkilöitä sijoittaa kauas toisistaan! Toki kannattaa miettiä myös keinoja saada häävieraita irti omilta paikoiltaan ja seurustelemaan vapaammin, jos kokee sen vapauttavan tunnelmaa. Me ainakin toivomme, etteivät vieraat omissa häissämme tapita tiukasti tuoleissaan, vaan yritämme keksiä keinoja saada porukkaa liikuskelemaan ja jutustelemaan.

Näihin Ravintola Keilaniemen pöytiin pitäisi alkaa nyt
väsätä omaa istumajärjestystämme

Mitä jäi käteen Turun häämessuilta?

Nyt ovat takana kolmet perättäisinä viikonloppuina käydyt häämessut, viimeisimpänä Turussa. Turkuhan siis on synnyinkaupunkini, jossa vanhempani ja sisarukseni edelleen asuvat. Oli siis helppoa käydä viikonlopun aikana kotona Turussa, nähdä kavereita ja piipahtaa messuilla äidin ja siskon kanssa.


Juhlaverkon ständillä oli kivannäköinen asettelu hääparille, vaikkei aivan meidän tyyliämme.












Piipahtamiselta se vähän tuntui. Minulla ei ollut messuille mennessä suurensuuria odotuksia näytteilleasettajalistan perusteella, sillä häitämme kuitenkin juhlitaan eri suunnalla. Kuten jo ennakoivassa tekstissäni kirjoitin, messuilla oli useita juhlatiloja esillä. Muiden häämessujen tapaan kultasepänliikkeet olivat myös hyvin edustettuina. Lisäksi pitopalvelufimoja oli useita.

Vihreä on nyt niin kovin
muodikasta...

Mutta onneksi kattauksissa oli uskallettu käyttää vähän värejäkin.

Messut ovatkin mielestäni omimmillaan kihlaparille, joka tekee aivan ensimmäisiä suunnitelmiaan häitään ajatellen. Noista vuokrattavista tiloista äitini esimerkiksi kommentoi, että paikalla oli esittelijöitä sellaisista paikoista, joista hän ei ollut kuullutkaan, vaikka on jonkin verran järjestötoiminnan puitteissa erilaisia tiloja kartoittanut. Ja kun eri juhlatilojen kartoittaminen on melkoinen savotta, antavat messut hyvän startin etsinnöille.





















Onko kenellekään ylläri, että tämä kiinnitti huomioni? :D Tämä löytyi FresCo ravintoloiden pisteeltä.

Olivathan messut kuitenkin aikamoisen laimeat Helsingin kaksien messujen rinnalla. Jos siis haluaa kunnon häähuumaa muotinäytöksineen, tilpehööreineen, kaikkineen, kannattaa harkita pääkaupunkiseudulle suuntautuvan messuretken tekemistä. Käsittääkseni tämä on ainakin tänä vuonna ollut kuitenkin ainoa iso häätapahtuma Turussa, joten ei turkulaisten hääparien tätä kannata suoriltaan ohittaa. Tänä vuonna lippuhintakin oli vielä kuudella eurolla hyvin inhimillinen.

Jotain tällaisia kyllä saatan harkita. Nämä ovat EuranErikoispaperit Oy:n käsialaa.

Kiitokset vielä tapahtuman toimitusjohtajalle Maaritille, jolta saimme seurueeni kanssa ilmaisliput messuille! Nyt siis joksikin aikaa taukoa häämessuilusta.