Häälympialaiset

Halusimme häihimme sellaista ohjelmaa, mitä vieraat voivat tehdä oman kiinnostuksensa ja aikataulunsa mukaan. Jos halusi mieluummin vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa, se oli ihan ok tai jos kaipasi enemmän tekemistä, sitä tarjottiin. Häidemme ohjelmana toimivatkin häälympialaiset, joissa oli kuusi eri lajia.

Yksi lajeista oli tietovisa meistä hääparina. Sen sai tehdä pienessä ryhmässä ja jokainen sai pisteitä ryhmän tietämyksen mukaan. Yritimme keksiä erilaisia kysymyksiä yhteisen elämämme eri vaiheista, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus tietää jotain. Luimme juuri tänään vastauksia, kun teimme häätavarainventaariota, ja siellä oli muutamia aika hauskoja joukossa. :D

Kallein lajeistamme oli Speden speleistä tuttu nopeuspeli, jonka vuokrasimme Discolandista. Hintaa viikonlopun vuokralle kertyi 95€, mikä ei mielestäni ole lainkaan ryöstöä. Ja peli taisi olla aika kovassa käytössä. Tervetulokylttimme toinen puoli toimi tuloslistana, johon jokainen sai kirjoitella parhaita tuloksiaan.

Sulhasen hääaskartelun lempilapsi oli yhdellä pisteellä tarvittu laserleikkurilla pleksistä leikattu kuminauhapyssy. Pyssyllä oli tarkoitus kaataa maalitauluja. Maalitauluissa oli jotain peruspahiksia, mutta lisäksi USA:n presidentti Trump. Huumoriarvoa lisäsi se, että seuraavalla viikolla uutisoitiin perussuomalaisten viikonlopputapahtumasta, jossa oli maalitauluina ollut muiden puolueiden poliitikkojen naamoja. Meilläkin siis ammuttiin poliitikkoa, mutta ehken pidä tätä yhtä tuomittavana...

Loput kolme pistettä olivat myös tarkkuuspainotteisia. Sulhasen frisbeegolf-harrastus näkyi häissämme muutoinkin kuin potreteissa. Yksi pisteistä oli frisbeen heittäminen koriin. Toisella pisteellä heitettiin tikkaa, ja kolmannella oli tarkoitus puisen katapultin avulla polkaista hernepusseja maassa olevaan maalitauluun.

Pisteillä sai kokeilla taitojaan niin monta kertaa kun halusi, mutta paras pistemäärä piti valita viiden ensimmäisen tuloksen joukosta. Kaikilla pisteillä taisi vierailla porukkaa ihan tiheästi. Eniten vieraat tietysti kävivät pisteillä silloin kun me olimme kuvauksissa, joten en päässyt kovin montaa suoritusta ihailemaan. Tämän vuoksi pisteiltä ei myöskään ole kuvia aivan niin paljon kuin olisin itse toivonut.

Itse en myöskään ehtinyt kokeilla kuin tuota Speden spelien nopeuspeliä. Sulhanen sen sijaan kiersi kaikki pisteet tarkoituksellisesti jälkimmäisen valokuvauksemme jälkeen. Mutta häälympialaisten tarkoitus olikin ensi sijaisesti vieraiden viihdyttäminen. Illalla tietysti palkittiin kolme parhaiten menestynyttä osallistujaa.

Tekstin kuvat: Valo Films

Persoonalliset paikkakortit

Tämä teksti tulee haisemaan omakehusta, mutta mielestäni se on välillä ihan terveellistä. Lupailinkin jo viimeksi, että esittelen paikkakorttimme, jotka olivat omasta mielestämme huikea menestys. Aivan kaikki vieraamme eivät ole välttämättä samaa mieltä.

Olin jossakin nähnyt idean siitä, että pöytäkartassa on ihmisten naamakuvia, mutta me päädyimme siihen, että pöytäkarttamme on hyvinkin pelkistetty ja tylsä. Pöytäkartta meillä oli nimittäin digitaalisena aulan isossa televisiossa, jossa myöhemmin pyöri valokuvashow hääparista. Siinä luki vain ns. kaveriporukoiden nimet, joskin turkulainen ystäväpariskuntani joutui etsimään paikkaansa muita kauemmin, kun unohdimme lisätä heille tunnisteen pöytään, jossa istui lukiokavereitani.

Mutta sitten itse niihin paikkakortteihin. Meillä paikkakortteina toimivat ihmisten omakuvat. Noita kuvia etsiskelin jokusen tovin, kun selailin kaikki meidän kymmenettuhannet valokuvamme läpi. Samalla valikoin myös pariskuntakuvamme aulan näytöllä näytettäviksi. Suurin osa kuvista löytyi ihan omista valokuvistamme. Muutamia kuvia jouduimme pyytämään puolisoilta, osan varastin Facebookista ja osan saimme bestmaneilta.

Pyrimme tietysti valitsemaan hauskoja kuvia, mikä tarkoitti sitä, että ne saattoivat olla aika vanhoja tai ei-niin-edustavia, useimmiten molempia. Tulostimme kuvat ja liimasimme ne värikkäille kartongeille. Sitten ne leikeltiin tarkasti (sulhanen oli tästä tosi nipo) niin, että henkilö jäi ikään kuin paperinukeksi kuvaan eli taustaa ei näkynyt. Kartonkipalaan jätettiin leikeltäessa suikale, joka taitettiin kuvan alle, jolloin paikkamerkki pysyi itsestään pystyssä eikä erikoisempia pidikkeitä tarvinnut.

Paikkamerkkikuvat aiheuttivat heti juhlien alusta asti juuri sen, mitä olimme toivoneet: Ihmiset kiertelivät ihailemassa muiden kuvia ja naureskelivat toistensa kuville. Varmasti myös yritettiin pohtia, mistä tilanteesta kyseinen kuva on. Tämän vuoksi parhaita kuvia olivat tietysti ne, jotka löytyivät joko meidän tai bestmanien arkistoista, jolloin ihminen ei välttämättä ole itse koskaan edes nähnyt kyseistä kuvaa.

Toki meille vähän kommentoitiin, että olemmepas "kivoja" kuvia löytäneet, mutta uskon, että pääasiassa paikkamerkit olivat myös vieraiden mielestä hauskoja. Me olimme ideaan ihan supertyytyväisiä. Teimme paikkamerkkejä vasta torstaina ennen häitä ja Oona-kaaso oli tuolloin askarteluapuna. Hän sai ehkä jännetupentulehduksen, mutta muuten homma oli yllättävänkin helppo ja nopea.

Tämä paikkamerkkitapa sopi erityisesti meidän kaveri- & perhehäihimme. Jos sukulaisista olisi pitänyt tehdä vastaavat paikkamerkit, olisi varmaan tarvittu aika paljon enemmän aikaa ja apua myös ainakin vanhemmilta.

Kaikki kuvat: Valo Films, 3. kuvassa minun toimestani pientä muokkausta henkilöllisyyden peittämiseksi

Koristelut häissämme

Kaikki tekstin kuvat jälleen Valo Filmsin käsialaa.

Nyt kun olen esitellyt meidän ulkonäkömme sekä potrettikuvat, voimme siirtyä juhlatilamme koristeluun. Häidemme väriteema ei solahtanut aivan valtavirtaan ja veikkaampa, että kuvaillessani ideaani häidemme teemaväreistä blogin puolella, osa odotti kauhulla sirkus- tai sateenkaarihäitä. Myös itse vähän jännitin, sopivatko värit hyvin yhteen niin, ettei tunnelma ole levoton. Halusin, että kokonaisuus on kuitenkin kaunis ja tasapainoinen. Mielestäni onnistuimme erinomaisesti.

Tämä Oona-kaason taiteilema kyltti
toivotti vieraamme ulkona tervetulleiksi.

Ei ilmeisesti ole ihan tavatonta, että koristeiden riittävyys ja yhteensopivuus alkaa epäilyttää ihan viime metreillä. Minäkin mietin hääviikolla, että eihän meillä lopulta ihan hirveästi niitä koristeita ole. Jäisikö juhlatila ihan kolkoksi?

Juhlapaikkamme Ravintola Keilaniemi koostui koristelun kannalta kolmesta eri tilasta. Isosta ja korkeasta aulasta, matalammasta ravintolaosasta sekä isosta terassista. Aulatilan näyttävimmät elementit olivat isot kattovanteet, jotka ripustettiin roikkumaan aulan yli kulkevasta sillasta. Vanteet olivat melkoinen käsityöprojekti, mutta kyllä se näpertäminen oli vaivan arvoista. Ne olivat upeat! Vanteita oli neljä: yksi isompi ja kolme pienempää. Kokoero johtui ihan inhimillisestä virheestä, kun T. osti ensin yhden vanteen kokeeksi ja muisti koon väärin ostaessaan lisävanteita.

Vanteet on tehty siis ihan hulahula-vanteista, joiden ympärille on kieputettu silkkinauhaa. Ison Omenan kirjaston laserleikkurilla vietin tuntikausia leikaten erivärisiä perhosia kahdessa koossa. Perhoset olin pujotellut ja solminut erimittaisiin siimoihin. Siimat tietysti sotkeutuivat jo säilytyksen aikana, kun niitä piti aina välillä korjata siivouksen tieltä sekä vähän lisää kuljetuksen aikana. Ihan kaikkea emme kovasta yrityksestä huolimatta saaneet selvitettyä, mutta ei se haitannut.

Juhlatilaa koristivat myös lähes identtiset
pehmoleluapinamme. Toinen on T:n, toinen
minun, molemmat lapsuudessa saatu.

Vihkimisen jälkeen upea vihkikaaremme siirrettiin aulatilaan vieraskirjamme viereen. Tämän kaaren sisällä vieraamme pystyivät ottamaan polaroid-kuvia. Vihkikaaremme oli toinen paljon työtä vaatinut, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen osa koristelua. Se kruunaa vihkikuvamme ihanasti ja toimi myöhemmin sisällä loistavasti valokuvataustana. Vihkikaaremme on tosiaan tehty liimaamalla silkkipaperikukkia (ohje täällä) pahvikehykseen, joka vihkimisen ajan oli kiinnitetty Keilaniemen omaan vähän perinteisempään rautakehikkoiseen vihkikaareen. Kurkkaa tekstini vihkimisestä, jos haluat nähdä enemmän kuvia vihkikaarestamme.

Aulaan katettiin myös buffetpöytä. Sen ja lahjapöytämme koristeina oli erikokoisia pyöreitä maljakoita, joissa kellui gerberoita. Nämä olivat ainoat ostetut kukat häihimme. Muista kukista kerronkin tarkemmin ensi kerralla.

Ravintolaosassa näkyvimmät koristeluelementit olivat värikkäät riisipaperipallot, joita roikkui katosta. Ne olimme tilanneet AliExpressiltä. Pallot tekivät juhlatilasta todella kivan näköisen! Niiden ripustaminenkaan ei ollut hankalaa sulhasen älyn ja Keilaniemen reikäisten kattopaneelien ansiosta.

Samaa väriteemaa jatkoivat myös servetit, jotka ostin Ison Omenan Juhlamaailmasta. Niiden lisäksi valtavaa koristemäärää ei pöytiin tarvittu. Upeat paikkamerkkimme vaativat oman tekstinsä, mutta niiden lisäksi pöydissä oli kukkia. Lisäksi päätimme vielä perjantaina levitellä kattovanteista jääneet paperiperhoset pöytiin. Tämä oli hyvä idea ja toi lisää yhtenäisyyttä aulan ja ravintolaosan koristeluun. Lisäksi perhoset pääsivät juhlan aikana koristamaan myös häävieraitamme, mikä oli mahtavaa!

Terassille emme suunnitelleet sen kummempaa koristusta vaan upea maisema sai olla oma koristeensa. Ravintolan ulkokukkaistutukset sopivat hyvin väreihimme ja lisäksi ulkopöytiin vietiin kukkia.

Juhlatilan koristelu onnistui mielestäni uskomattoman hyvin! Koristeita oli juuri sopivasti ja ne sopivat hyvin yhteen, vaikka lopullisesti kokonaisuutta pääsi hahmottamaan vasta perjantai-iltana. Koristelu vaati paljon töitä sekä meiltä että kaasoilta ja bestmaneilta, joten suurkiitokset vielä heille.

Aulassa pyöri myös isossa telkkarissa valokuvashow meistä.

Ensi kerralla asiaa monia kiinnostaneesta kukkienkasvatusprojektista...

P.S. Töiden puolesta on ollut aika raskas viikko. Koneen ääreen istahtaessani pohdin, jaksaisinko kirjoittaa mitään, mutta kun rupesin selailemaan hääkuvia, tuli taas innostunut, energinen ja onnellinen olo. Hääterapiaa... :D

Hääviikko: Torstai

Huh. Päivä on ollut toiminnantäyteinen, mutta stressi alkaa vähän helpottaa. Aamupäivällä minä suuntasin kasvohoitoon Painiityn helmeen, jossa Santra teki minulle taas ihanan, rentouttavan kasvohoidon. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka naamassa ei kovin paljoa korjaamista ollutkaan, oli hetki rentouttavuudessaan rahan arvoinen.

Kotiin palattuani käytin hyvän tovin laitellessani sähköposteja eri suuntiin ja sumpliessani kaikkia pikku juttuja. Sulhanen oli samaan aikaan hävinnyt hoitamaan omia juttujaan Helsinkiin: hän nouti vuokrapuvun, kävi etsimässä itselleen hääkengät (hyvissä ajoin, kuten huomaatte), huollatti kihlasormuksemme ja kaiverrutti omaansa myös vihkipäivämäärän sekä kävi parturissa. Lisäksi hän hoiti vähän tulostushommia työpaikallaan.

Iltapäivällä kaasosiskoni Oona tuli Turusta auttamaan viime hetken hommissa ja apu oli todellakin tarpeen. Oona askarteli silkkipaperikukkia ison kasan lisää ja veikkaan, ettei hän halua enää ikinä eläessään nähdäkään silkkipaperia. Minä taas tein valmiiksi viimeisen kattovanteen. Sulhasen tultua kotiin ryhdyimme tekemään paikkakortteja, joihin tärkeät osat sulhanen oli tulostanut. Homma sujui yllättävän joutuisasti, vaikka tässä hommassa Oona sai varmaan leikkelystä jännetupentulehduksen.

T. puuhasi paikkakorttien lisäksi vähän meidän kisapistehommiimme liittyen sekä taiteili vihkikaarta, johon silkkipaperikukat tulevat. Kaari viimeistellään huomenna juhlapaikalla. Voi olla, että muutama kukkanen pitää vielä huomenna taitella.

Viimeistelimme iltasella myös vihkimiseen liittyviä asioita T:n kanssa. Ystävämme, joka oli tärkeä osa tapaamisessamme, puhuu vihkimisessämme. Teimme hänelle puheeseen runkoa, jota hän saa muokata, täydentää ym.

Huomisen ohjelmassa on kukkien hakua Vantaalta (parvekekukat eivät olleet menestys, mutta siitä lisää myöhemmin) sekä juhlapaikan koristelu. Ollaan jo perjantain puolella, joten voi sanoa, että huomenna on hääpäivä. Hui!

Hääviikko: Keskiviikko

Eilenillalla nukkumaanmenosta ei oikein meinannut tulla mitään, vaikka univelka aiheuttikin aikamoista väsymystä. Sykkeet olivat aika korkealla, kun stressi ei ottanut laantuakseen. Tänä aamunakin tunnelma oli aika kireä eikä sekään helpota asiaa, että olemme molemmat syöneet aika huonosti.

Vielä tuunaamattomat korvikset.

Sulhanen lähti aamulla tekemään viimeiset laserleikkuut. Vaihdoimme lennosta aamulla suunnitelmaa hääprinttien osalta. Emme teekään niitä kutsujen tapaan polttamalla, sillä menusta meinasi olla vähän vaikea saada selvää. T:llä oli kuitenkin kisailupisteisiin liittyvää leikattavaa, joten hän lähti kirjastolle.

Minä kulutin aamupäivän uusia printtejä suunnitemalla. Nappasin avuksi Canva-ohjelman, jota monet ovat kehuneet. Ja hyvähän se olikin! Euron hinnalla saimme käyttöömme teemaan sopivat kehykset, joista latasin pari eri versiota. Kirjoittelin menun, iltapalan, ohjelman ja drinkkibaarin drinkit sekä muokkailin niistä kivat printit. Nyt illemmalla tein vielä käyntikorttikokoisina kaikki ruokalajit yksitellen, jotta saamme jokaisen ruoan eteen allergiatiedoilla varustetut lappuset. Aamupäivällä tuunasin myös korvakoruparia, joka on toinen vaihtoehto hääkorviksiksi. Kaasot saavat antaa mielipiteensä perjantaina siitä, kumpiin päädyn...

Välissä kävimme vierailemassa Keilanimessä juhlapaikallamme. Siellä pidimme palaverin Elisan kanssa, joka iloksemme on paikalla myös perjantaina, kun koristelemme sekä lauantaina juhlassa. Kävimme läpi vielä viimeisen kysymyslistan ja muistuttelimme kaikille mieleen muutamat sovitut asiat. Elisa myös vilautti laskelmaa, jossa on lähes lopullinen summa pitopalvelun hinnaksi (joka meillä siis sisältää myös tilavuokran). Vähän vajaa viisi tonnia tulemme pulittamaan tilasta, ruoista, tarjoilusta sekä siivouksesta.

Juomat mahtuivat yllättävän hyvin kaappiin.

Saimme myös kanniskella jo eilen haetut alkoholijuomat Keilaniemen jääkaappiin, mikä oli tosi hyvä! Poikien ei tarvinnut eilen purkaa pakettiautoa kokonaan kylmäkellariimme/kotiimme, vaan juomat odottelivat yön yli autossa.

Tapaamisen jälkeen suuntasimme Prismaan, josta ostimme alkoholittomat juotavat: limut, kivennäisvedet, drinkkitarpeet sekä alkoholittomat oluet, siiderit ja kuoharit. Sitäkin ostettavaa riitti kahden kärryllisen verran. Lisäksi ostelin muutamia juttuja vessakoriin. Tämän jälkeen haimme ruoat mukaan ja tulimme kotiin.

T. otti tässä välissä päikkärit minun kirjoitellessani ruokalappusia. Tämän jälkeen hän lähti hakemaan bestmaniltaan panojengin panemat hääoluet sekä A-kyltin, johon rustailemme tervetulotoivotuksen vieraille. Minä puolestani jatkoin puuhastelua paikkakorttien kanssa, jotka viimein alkavat olla tulostusta vaille. Vähän ne vaativat askartelua vielä senkin jälkeen.

Illan viimeiset tunnit olemme käyttäneet aikataulun varmistamiseen sekä vihkijän osuuden miettimiseen. Mitättömiä pikkujuttuja siis... Paljon hommaa on huomiselle, mutta ihan tuhottomasti en joutunut sinne asioita tältä päivältä jättämään.

Huomenna saan onneksi oman pienen rauhoittumishetken, kun menen sokerointiin ja kasvohoitoon, joka ainakin kuukausi sitten oli aivan ihanan rentouttava.

Hääviikko: Maanantai ja tiistai

Me aloitimme hääviikkomme melko poikkeuksellisella tavalla, nimittäin maanantai meni kaveriporukalla mökkeillessä ja illalla Aitoon Kirkastusjuhlilla festaroidessa. Tämä oli kiva irtiotto hääaskareista, mutta toisaalta tämän ajan käyttäminen hääjärjestelyihin olisi voinut helpottaa loppuviikon stressiä. Eilen ei siis juurikaan hääjuttuja tullut puuhattua, vaikka isäntänämme toiminut bestman yrittikin pientä palaveria ehdotella.

Tänään olemme palanneet sitten hääpuuhien pariin. Sulhanen lähti kahden bestmaninsa kanssa Eckerön risteilylle hakemaan meille hääjuomia ja tuolla he nyt ulkona lastailevat niitä autosta varastoon. Minä taas olen askarrellut viimeistä kattovannetta sekä puuhannut paikkakorttien parissa, mikä vaatii vielä jonkin verran hommaa.

Kunhan sulhanen tuosta kotiutuu, pitää varmaan tehdä aikataulutusta seuraaville päiville sekä valmistella huomisen toivottavasti viimeistä laserleikkurisessiota.

Tällainen pikakatsaus hääviikkoomme. Nyt alkaa jo vähän jännittää...

Viikko häihin: Stressitaso korkealla

Toiveissani oli, että meille ei jäisi viimeiselle viikolle ennen häitä mitenkään älyttömästi puuhaa, vaan ainoastaan ne välttämättömät jutut, mitä ei ole voinut tehdä aiemmin. Joopa joo... Syytän kyllä osittain sulhasta, joka ei ole suostunut istumaan alas miettimään juttuja ennen kuin on ollut pakko. Olen kuitenkin myös itse jättänyt askartelujuttuja liian myöhään, vaikka aikaa on ollut reilusti.

Viime päivinä on ollut vähän stressaavaa, kun hommaa on ollut paljon ja toisaalta vähän koko ajan on joutunut sulhasta ahdistelemaan hääasioilla. Varsinaisesti mitään pakollista ei ole tekemättä: kaikki tärkeät asiat on tehty tai tiedossa, miten ja milloin ne hoidetaan. Jos jotain työlistalla olevista asioista jää tekemättä, ei se valtavasti häiden kulkuun vaikuta, mutta olisihan se kiva saada kaikki huolella mietityt yksityiskohdat kuntoon.

Mitäs me sitten olemme tehneet? Laserleikkurilla on kulutettu vielä tänäänkin useampi tunti. Nyt on kuitenkin kaikki kattokoristeisiin tarvittavat perhoset leikattu ja yksi T:n projektikin toteutettu. Leikkurille on vielä yksi aika varattuna, sillä keksin viimein, miten menu- ja ohjelmalaput teemme. Sain tähän idean Nisti ja Nööri -blogin Tuulilta ja Henkalta, jotka ovat taas aiemmin saaneet ideoita meidän leikkuuhommistamme, joten vuoroin vieraissa. :) Toteutamme siis paperituotteet samoin kuin kutsujemme tekstin eli laserilla polttamalla. Tänään teimme buffetpötään menukyltin ja vielä pitäisi tulostella pikkulaput jokaiseen ruokalajiin sekä pöytiin ohjelma-/menulappuset.

Kattovanteet ovat edistyneet hyvin, enää on yksi hieman kesken ja yksi tekemättä. Hyvänä taustana ovat toimineet jalkapallon mm-ottelut, joita katsellen olen askarrellut. Silkkipaperikukkia valokuvataustaksi pitäisi myös vielä tehdä. Kirjastossa meillä oli tekeillä toinenkin projekti: vieraslahjamme ovat myös melko diy-henkisiä, mutta paljastetaan ne vasta häiden jälkeen.

Pikkuostoksia on myös tullut tehtyä. Ostin Flying Tiger Copenhagenista pyöreitä maljakoita kahdessa koossa. Lisäksi ostin Finnmarilta ison pyöreän maljakon. Näihin meillä on tarkoitus laittaa gerberoita kellumaan. Tänään kävin ostamassa servettejä, sillä juhlapaikkamme ei saanut oikeaa värikoodia hankittua tukun kautta. Kirjoittelen tekemistäni kosmetiikkaostoksista oman tekstinsä.

Olemme myös viimeistelleet istumajärjestystä. Tänään sain valitettavasti tiedon kolmen vieraamme tulon peruuntumisesta. Yhdellä pariskunnalla on oikein hyvä syy jättäytyä pois, yhdestä avecista en tiedä tarkemmin. Toivottavasti muita peruutuksia ei enää tulisi... Paikkakortteihin saimme mielestämme loistavan idean ja sitä olemme myös toteuttaneet, joskin hommaa niiden osalta vielä riittää.

Eilen ja tänään olemme pohtineet drinkkibaarin sisältöä ja nyt meillä on hyvä lista drinkkejä mietittynä. Myös alkujuoman koostumuksen päätimme. Sulhanen lähtee bestmanien kanssa vasta ensi tiistaina alkoholiostoksille Eckerölle, joten päätökset näiden osalta on voinut jättää näin myöhään. Alkoholittomat juomat ostamme pääasiassa maista, sillä totesimme niiden olevan halvempia marketeissa.

Kukkahommia seuraamme päivittäin. Parvekkeella kukkii, mutta osa kukista ehtii lakastua ennen häitä ja osa taas ei kyllä ehdi kukkaan ennen häitä. Instagramiin laitoinkin kuvia viime viikonloppuna, kun kävimme tulevan anopin kukkapenkkejä ihailemassa. Silloin näytti hyvältä, mutta pelkona on, että kukat ehtivät lakastua ennen ensi lauantaita. Anoppi lupasi kukkia ahkerasti lannoittaa ja kastella. Sain onneksi avunantoilmoituksen pariltakin ystävältä, että heidän puutarhoissaan saa hätätapauksessa vieraille. Ihanaa! :)

Aika sekava teksti vähän kaikesta, mitä on meneillään ja vielä paljon kaikkea muutakin tässä on tehty ja tekemättäkin. Eikä meillä muuten niin kiire tulisi, mutta huomenna suuntaamme vielä pariksi päiväksi festroimaan Kirkkareille eli Aitoon kirkastusjuhlille. Olin aika kahden vaiheilla, kannattaako lähteä, kun stressitaso oli jo valmiiksi koholla, mutta sulhanen oli kovasti lähdön kannalla. Toisaalta itsestäkin on kiva lähteä, mutta vähän huolettaa, miten kiireinen loppuviikko meille tulee hääasioiden tiimoilta...

Viime päivinä on ensimmäistä kertaa hiipinyt mieleen myös pieni jännitys: Viikon päästä olen rouva L.

Vieraat varmistuneet ja päivät täyttyneet hääpuuhilla

Odotettu kesäloma on alkanut viimein, ja keskittyminen hääjuttuihin on viime viikkoja helpompaa. Loman alun juhlistamisen lisäksi viimeiset pari päivää ovatkin sujuneet hääasioiden parissa.

Perjantaina oli Espoon hääjuhlamme osalta viimeinen päivä ilmoittaa meille osallistumisesta. Määräaikaan mennessä 59 vieraastamme kahdeksasta ei ollut vielä kuulunut mitään. Laitoimme kaikille heille eilen viestit ja saimme vastaukset parissa tunnissa. Lopputulema on se, että kaksi pariskuntaa ja kaksi puolisoa eli kuusi ihmistä ei pääse paikalle lomamatkojensa ym. vuoksi. Kun kyse on heinäkuun puolivälin lomakaudesta, on lukema mielestäni varsin hyvä. Olisi ollut liikaa odottaa, että aivan kaikki olisivat päässeet paikalle.

Oppilailta ja vanhemmilta saatu upea kiitoskimppu.

Vieraiden varmistuminen tarkoittaa siis sitä, että voimme ilmoitella pitopalvelulle lopullisen vierasmäärän sekä erityisruokavaliot. Emme ole itse asiassa vielä varmistaneet menuammekaan, sillä sen viilaaminen on jäänyt meiltä vähän roikkumaan. Eilen istuimme tämän asian kanssa alas ja pohdimme, olemmeko tyytyväisiä Keilanimen viimeisimpään ehdotukseen. Pienenpieniä muutoksia aiomme vielä ehdottaa ja pari asiaa tarkentaa.

Toinen asia, jota pohdimme, olivat hääkakkujemme maut. Kirjoittelen hääkakkuasiasta vielä tarkemmin erikseen, mutta jo nyt voin paljastaa, että hääkakkumme tulevat espoolaiselta Chictastic Baking -nimiseltä konditoria-ravintolalta. Heillä on useita houkuttelevankuuloisia makuja ihan peruskakkuvalikoimassa, joten kyse on vain siitä, mitä valitsemme. Tarkoitus olisi myös vähän maistella kakkuja etukäteen.

Eilenillalla nukkumaanmenomme venähti vähän turhan myöhään, kun intouduimme T:n kanssa lisäilemään biisejä hääsoittolistoille. Homma meinasi loppuvaiheessa lähteä vähän käsistä, kun sulhaseni intoutui kuuntelemaan YUP:ta ja Egotripin varhaistuotantoa sekä Seminaarimäen mieslaulajia, mutta pääsääntöisesti olemme musiikista hyvin samoilla linjoilla. Vihkimisen sisääntulomusiikki/-musiikit aiheuttavat vielä päänvaivaa, vaikka pari hyvää vaihtoehtoa on valmiina.

Tänään vietimme hauskan päivän Heli-kaasoni kanssa kattoon tulevia koristevanteita näpertäen. Vanteet koristelemme silkkinauhalla, jonka kieputus sujuu helpommin kahdelta, joten siihen kaipasin apukäsiä. Nyt kaikki jo ostetut vanteet on silkkinauhoitettu, ja ensimmäinen vanne on perhosineen päivineen valmis.

Vanteet tulevat häissämme vähän eri asentoon.

Seuraavana työlistallani on useampien sähköpostien lähettäminen: Keilaniemeen pitäisi lähettää menuasiasta viestiä ja kakkujen osalta pitäisi tiedustella maistelumahdollisuuksia. Nyt alkaisi olla myös jo korkea aika varailla aikoja koekampaukseen ja -meikkiin sekä sopia tapaamista valokuvaajien kanssa. Neljäkymmentä päivää ennen häitä hujahtavat varmasti varsin nopeasti. Onneksi olen niistä jokaisen lomalla. ;)

Sormus, puku ja askartelut edistyvät

Kuten maanantaina lupailin, on tämä viikko ollut täynnä hääsuunnitteluun liittyviä juttuja. Kirjoittelen tämän viikon edesottamuksista kronologisessa järjestyksessä. Valitettavasti perjantaille suunniteltu vierailu juhlapaikalla siirtyi viikolla eteenpäin, mutta toisaalta minulla oli paremmin aikaa valmistautua askarteluiltaan.

Keskiviikko: Vihkisormuksen suunnittelutapaaminen
Keskiviikkona suuntasimme sulhasen kanssa Helsingin Arabiaan tapaamaan kultaseppä Mika Tarkkasta, joka on suunnitellut kihlasormukseni. Varsinaista suunnittelua vihkisormuksen osalta ei oikeastaan tarvinnutkaan enää tehdä, sillä olimme pohtineet vihkisormuksen ulkonäköä jo kihlasormusta suunniteltaessa. Mika tovereineen olikin tehnyt suunnitelmiemme pohjalta jo aikanaan mallisormuksen, jota nyt pääsin testailemaan.

Kihlaa teetettäessä teimme päätöksen, että tämä ensimmäinen tulee olemaan se näyttävämpi osa kokonaisuutta, koska kihlasormus komeilee kädessäni yli kolme vuotta ilman kaveria. Vihkisormus on sitten melko yksinkertainen rivisormus. Hieman haaveilin, että sormuksessa olisi joku pieni juju, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, ettei sellaista tarvita. Sormus on täydellinen pari kihlasormukselleni, jota edelleen ihaillen tuijottelen, jos nyt en ihan päivittäin niin ainakin viikoittain.

Mika sanoi, että voisimme pohtia päätöstä vielä jonkin aikaa, mutta varmasti huomenna jo laittelen hänelle viestiä, että sormus valmistukseen vain! :)

Torstai: Hääpuvun suunnittelutapaaminen
Torstaina lähdinkin töiden jälkeen Etelä-Haagaan tapaamaan Terhi Löfmania Ateljee Aariaan. Päivän teemana meillä oli hääpukuni pitsien valinta. Kuten jo aiemmin olen vihjaillut, ei hääpuvussani pitäydytä yksinomaan valkoisessa, vaan väriä pitää löytyä. Tämän vuoksi päädyinkin puvun teettämiseen. Oikeanväristen pitsien löytyminen pukuuni valmiina osoittautui haastavaksi tehtäväksi, mutta Terhi ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi vaan päätti kokeilla pitsien värjäämistä.

Torstaina pääsin näkemään Terhin värjäystuloksia livenä enkä olisi voinut olla iloisempi. Viimeistään nyt varmistui, että tein aikanaan täysin oikean päätöksen, kun valitsin Terhin monen hyvän vaihtoehdon joukosta pukuani tekemään. Värjäyskokeilut olivat onnistuneet täydellisesti, ja Terhin valitsema kokeilupitsikin valikoitui toiseksi pukuuni tulevista pitseistä. Valitsimme lisäksi nettikaupasta toisen pitsin, jota Terhi sitten yhdistelee sopivasti pukuun. Homma tulee olemaan melkoista palapeliä.

Värjätyt pitsit haluan vielä pitää
salassa. ;)

Lisäksi Terhi otti minusta vielä mitat, mutta vakuutti, että saan vielä kutistua tai paisua rauhassa (pyrin edellä mainittuun). Seuraavan tapaamisen sovimme pääsiäisviikolle, jolloin pitäisi olla ensimmäinen koeversio puvusta valmiina. Iiks, en malta odottaa!

Perjantai: Askarteluilta kahden kaason kanssa
Kaasosiskoni Oona tuli meille viikonlopuksi aloittelemaan talvilomaansa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kutsuin paikalle toisen kaasoni Helin, joka on hinkunut päästä askartelutalkoisiin. Laura, jota askartelu ei alunperinkään innostanut niin paljoa, ei tällä kertaa ollut mukana.

Huomaa viinilasien määrä. :D

Illan keskiö kääntyi vähän omasta syystäni askartelusta viininjuontiin ja herkutteluun, sillä olin (taas) aliarvioinut keittiössä tarvittavan ajan ja kokkailin vielä pitkään sen jälkeen, kun molemmat apulaiset olivat saapuneet paikalle. Sitten herkuttelimme falafeleilla, tsatsikilla, guacamolella ym., joita olin tehnyt. Tässä vaiheessa viiniä oli mennyt jo jokunen lasi, joten vähän alkoi mietityttää, miten askarteluhommien käy, mutta hienostihan sekin sujui.

Olin ajatellut, että voisimme askarrella lisää silkkipaperikukkia, joiden olisi tarkoitus koristaa ainakin valokuvausseinää, jonka edessä vieraat voivat ottaa polaroid-kuvia vieraskirjaamme varten. Kukille keksittiin kyllä illan aikana muutakin käyttöä, esim. kaasojen päässä. ;) Saimme kukkia ihan kivan kasan aikaiseksi, vaikka askarteluun käyttämä aikamme jäikin lopulta ennakoitua vähäisemmäksi. Silkkipaperit loppuivat kesken, joten niitä täytyy ostaa lisää.

Eilen kokeilimme vielä Oonan kanssa kattokoristeeksi ajatellun hulavanteen koristelua. Ajatukseni oli, että vanne peitetään joko silkkinauhalla tai teipillä. Teippi osoittautui liian läpinäkyväksi. Silkkinauhasuunnitelmaakin muokattiin matkan varrella, mutta uskon lopputuloksen olevan oikein kiva. Nyt pitäisi vielä vähän testailla, mitä kaikkea vanteeseen laitetaan roikkumaan ja tuleeko kokonaisuudesta hyvä. Tämän jälkeen kannattaa vasta ostaa lisävanteita yhden koeversion kaveriksi.

Seuraavaksi pitäisikin istua sulhasen kanssa alas pohtimaan häiden ruokapuolta sekä kysymyksiä, joita täytyy muistaa kysyä pitopalvelulta. Tässä aion hyödyntää muiden bloggareiden asiasta tekemiä hyviä listauksia. Hanna kirjoitteli juuri tällä viikolla samasta asiasta, ja Sarah on tehnyt kattavan listan jokin aika sitten.

Hääkutsut - mitä ne maksoivat?

En ole blogissani aiemmin kirjoittanut juurikaan budjetistamme tai summista, joita olemme eri osa-alueisiin käyttäneet. Tämä ei johdu siitä, että haluaisin jotenkin piilotella asiaa. Me vain emme ole tehneet niin tarkkaa budjettisuunnitelmaa kuin lähes kaikissa hääsuunnitteluoppaissa käsketään tehdä. Tällä hetkellä jonkinlainen hintalappu on tiedossa ja häämme (kahdet juhlat) tulevat maksamaan noin 14000 euroa. Saa nähdä, mihin suuntaan tuo summa elää.

Olenkin nyt lisännyt blogiini Mitä maksaa? -välilehden, johon lisäilen eri asioiden hinnat sitä mukaa kun ne ne varmistuvat. Esim. valokuvauksen ja minun pukuni hinta on jo sovittu. Tiedossa on tietysti myös hääkuihimme kulunut summa, sillä kutsut ovat lähteneet vastaanottajilleen jo lähes kuukausi sitten. Hääkutsumme (joista olemme uskomattoman ylpeitä) esittelin jo aiemmin.

Mitä itse tehdyt kutsumme siis maksoivat?

Suurin yksittäinen kuluerä olivat postimerkit. Meillä kutsuja lähti lopulta matkaan 64 kappaletta. Ostin suurimman osan postimerkeistä vähän ennen niiden edellistä kallistumista eli taisin säästää huimat kuusi euroa. :D Yhteensä postimerkit maksoivat 88,50€.

Seuraavaksi kallein osa-alue oli sprayliima, jolla liimasin kutsun eri osat toisiinsa. Minulla oli entuudestaan noin puoli purkkia sopivaa liimaa jäljellä, mutta se ei riittänyt. Kävin ostamassa Clas Ohlsonilta purkin, joka maksoi 10€. Se osoittautui kuitenkin hukkaostokseksi, sillä liima ei sopinut tarkoitukseen. Piti siis ostaa Sinellistä uusi purkki askarteluun sopivaa liimaa, joka olikin vähän kalliimpi maksaen 19€.

Kutsujen pohjana toimi vesivärilehtiö (A3, 300g/m²), jota löytyy ihan Prismasta ja maksaa 10€/10 arkkia. Arkkeja jäi jäljelle vielä tulevia askarteluja varten. Vesivärimaalausta varten värit minulla oli jo olemassa. Ostin puolivälissä prosessia Suomalaisesta kirjakaupasta uuden siveltimen, kun vanhasta irtosi karvoja. Sivellin maksoi 4,50€, ja siitä irtosi karvaa ihan yhtä lailla. Suomalaisesta ostin myös tusseja kuorten kirjoitusta varten. Ostin kolme erilaista, sillä halusin testailla, mikä sopisi tarkoitukseen (kuorten kiiltävä pinta saattaa olla epäsopiva joidenkin tussien kanssa). Tussit maksoivat yhteensä 7,85€. Taisin päätyä käyttämään ihan Stabilon mustaa perustussia, joka maksoi euron. Onneksi muillekin tusseille tulee varmasti tulevissa askarteluprojekteissani käyttöä.

Sinellin Outlet, joka sijaitsee Vantaan Varistossa osoittautui hyväksi paikaksi (vilpitön suositus, ei maksettu mainos). Löysimme sieltä kutsun päällysosaan sopivaa helmiäiskartonkia 100 kappaleen pakkauksen viidellä eurolla. Lisäksi ostimme yhdeksän pakettia (á 10kpl) helmiäiskirjekuoria, jotka maksoivat yhteensä 13,50€. Yhden kuoren hinnaksi jäi siis vaivaiset 15 senttiä. Myös hopeiset sinettilakkatangot löytyivät Outletistä: Neljän kappaleen pakkaus maksoi 4,80€. Kuparin väristä sinettilakkaa/-vahaa (mikä on oikea termi?) meillä oli entuudestaan.

Laserleikkurin käyttö Isossa Omenassa oli ilmaista. Yhteensä kutsumateriaalit maksoivat vajaat 75€. Postimerkkeineen kutsut kustansivat siis 163€, jolloin yhden valmiin kutsun hinnaksi kuorineen ja lähetyksineen tuli noin 2,5€. Jos tähän lisättäisiin työtuntiemme hinnat (kaksi korkeakoulutettua ihmistä, melkoinen määrä tunteja) nousisi hinta tietysti paljon korkeammaksi, mutta harrastusprojektihan tämä oli. Vain aivan loppuvaiheessa projekti alkoi tuntua työläältä. Mielestäni projekti oli kuitenkin sekä taloudellisesti että lopputuloksen kannalta kannattava.

Hääkutsumme

Hei vaan! Suomessa ollaan jälleen ja työviikko on imaissut totutusti mukaansa. Blogi on viime aikoina elellyt vähän hiljaisempaa aikaa, mutta siihen tulee tästä eteenpäin muutosta (toivottavasti aikataulu sen sallii), sillä häihin liittyviä konkreettisia asioita on seuraaville viikoille luvassa rutkasti. Palataan kuitenkin ensin vähän taaksepäin. Tässä tulee viimein teksti meidän hääkutsuistamme, joita ainakin muutamat teistä ovat odottaneet näkevänsä. Toivottavasti lopputulos on kaiken etukäteishehkutuksen arvoinen. :)

Hääkutsumme toteutettiin siis ihan omin voimin ilman painotaloja tai suunnittelijoita. Täysin käsityötä kutsut eivät silti ole, vaan otimme nykytekniikan avuksi ja hyödynsimme Ison Omenan kirjaston tarjoamaa upeaa mahdollisuutta käyttää laserleikkuria.

Kutsujen ensimmäinen vaihe toteutettiin kuitenkin hyvinkin perinteisin menetelmin vesiväreillä. Maalasin kutsujen pohjaksi väriliukuja paksulle vesivärilehtiölle (A3, 300g/m² Prismasta). Tästä löytyy video, jossa on hyviä vinkkejä liukumaalaukseen. Väreinä käytin keltaista, oranssia ja punaista. Pohjat näyttivät ennen leikkausta aavistuksen kököiltä, mutta kun ne oli leikattu pienemmiksi, olimme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Kokonainen A3-kartonkin maalattuna.

A3-kokoisesta kartongista leikattiin laserleikkurilla kahdeksan kutsupohjaa. Myös kutsujen teksti toteutettiin leikkurin avulla. Tällöin ei tietysti leikattu läpi asti, vaan laser säädettiin heikommaksi siten, että se vain kaiversi tekstin kutsun pintaan. Tämä sai aikaan melko ammattimaisen vaikutelman, ainakin meidän mielestämme. Hiphei! kutsun alussa oli aluksi vain T:n vitsillä kirjoittama juttu kokeilukutsussamme, kun jotain piti keksiä, mutta se jäi sitten elämään ja päätyi lopullisiinkin kutsuihin, koska se on itse asiassa aika meidän näköisemme tapa aloittaa kutsuteksti: ei liian muodollista muutoin asiallisissa kutsuissa.

Tekstiversioita oli itse asiassa neljää erilaista, sillä emme
halunneet teititellä sinkkuina tulevia kavereitamme tai
serkkujamme.

Toinen osa kutsuistamme oli päällyskuvio, joka leikattiin laserilla valkoisesta helmiäiskartongista. Helmiäiskartonkia löysimme onneksemme edullisesti Sinellin Variston Outlet-myymälästä. Nämä päällyskuviot liimasin suihkutettavalla liimalla liukuvärjäyksen päälle. Kuvion kaavan ostimme Etsystä ja T. muokkasi sitä vähäsen Inkscape-ohjelmalla. Hän myös lisäsi malliin nimemme ja hääpäivämäärämme sisältävän osan, joka niinikään liimattiin kutsun kansipuolelle. Spray-liimaa saa esim. Sinellistä ja Hobbypointista. Testasin myös Clas Ohlsonilta saatavaa, yleiskäyttöön tarkoitettua sparyliimaa, mutta se oli tosi kökköä ja jätti kuvioiden väliin liimaverkkoa.

Vanha tietokoneen seinälevy tms. toimitti asetuspohjan
virkaa. Näin sain päällyskuvion osumaan paremmin
kohdalleen.

Hyvästä suojauksesta huolimatta parvekesohvamme lienee
melko liimainen. Opettaja-lehdille tuli viimein käyttöä...

Kutsut saivat kuoreen kaverikseen hääinfot, joiden osalta menimme sieltä, missä aita on matalin. Infoista kirjoittelin jo aiemmin. Kuoriin sen sijaan taas panostimme hieman enemmän. Myös kirjekuoret löytyivät Sinellin Outletistä. Olin etukäteen ajatellut ihan perusvalkoisia kuoria tai ehkä helmiäisvalkoisia. Sinellissä katseemme kiinnittyivät kuitenkin fuksian/kirkkaan pinkin värisiin helmiäiskuoriin, ja erityisesti T. liputti niiden puolesta. Päädyimme ostamaan sekä valkoisia että pinkkejä kuoria ja lähetimme kutsut sukulaisille valkoisissa ja ystäville ja perheille pinkeissä kuorissa.

Kukaan ei jaksa nuolla kuuttakymmentä kirjekuorta.

Kutsujen tekstit kirjoitin mustalla tussilla peruskaunollani. Siistimpääkin jälkeä olisi voinut tehdä, mutta siinä vaiheessa aikaa ja energiaa ei hienompaan kalligrafiointiin enää riittänyt. Lisäsimme kuoriin kuitenkin laserleikatut perhoset, jotka suhautin kiinni samalla liimasuihkeella, jota kutsuissa käytin: pinkkeihin kuoriin valkoiset ja valkoisiin pinkit perhoset. Valkoiset perhoset leikkasimme osana kannen päällyskuviota helmiäiskartongista, jolloin saimme hyötykäyttöön muuten hukkapalaseksi joutuvan kartongin. Pinkit perhoset leikkasimme erikseen pinkistä tulostuspaperista. Laserleikkuusta kirjoittelin aiemmin täällä. Viimeisen silauksen muodostivat nimillämme varustetut sinetit, jotka painoimme pinkkeihin kuoriin hopeisella ja valkoisiin kuparinvärisellä vahalla. Sinettileimasimen T. on tehnyt jo vuosia sitten itse.

Päädyimme jo jonkin aikaa sitten, kun postimerkkien hinnat olivat kallistumassa, perinteisiin kihlajaismerkkeihin, joissa on kaksi sormusta. Aika moni hääpari on tuntunut pohtivan merkkejä, koska sopivia ei ole oikein löytynyt. Minusta nuo perusmerkit kuitenkin passasivat meille ihan kivasti. Ihanaa olisi ollut teettää omat merkit tätä varten, mutta aivan hirveää rahantuhlaustahan se olisi ollut. Omat merkit tulevat kuitenkin huomattavasti perusmerkkejä halvemmiksi ja kyse on melko pienestä yksityiskohdasta. Kukaan vieras tuskin kaipailee erikoisia merkkejä, vaikka uniikit hääpostimerkit varmasti aiheuttaisivat ihastusta.

Tällaiset meidän kutsuistamme siis lopulta tuli. Mitäs tykkäätte? Me ainakin olemme tyytyväisiä, joskin täytyy sanoa, että melkoinen homma näissä kyllä oli.