Löytyikö Se Oikea?

Nyt en puhu sulhasesta; hänet löysin jo reilut kymmenen vuotta sitten. En puhu myöskään hääpuvusta, josta monet morsiamet puhuvat "The One" -termillä. Puhun juhlatilasta. Olemme käyneet nyt katsastamassa viisi eri juhlatilaa. Tai no, minä kävin kahdessa ensimmäisessä yksin, koska sulhaselle tuli yllättävä este.

Pääasiassa olemme katselleet tiloja, jotka vuokrataan ihan vain tilana ja pitopalvelu hoidetaan erikseen. Tänään kuitenkin kävimme tutustumassa erääseen lounasravintolana pääasiassa toimivaan paikkaan, josta ruoat hoidettaisiin tietysti tilaa vuokraavan yrityksen toimesta. Ja minä vähän ihastuin.

En halua vielä paljastaa paikan nimeä, mutta ympäristö olisi merellinen, esimerkkimenut näyttävät ihan hyviltä (ja sopuhintaisilta), juomat saa paikkaan hoitaa itse ja siivous hoituisi henkilökunnan toimesta. Lisäksi homma hoituisi suhteellisen kivuttomasti, kun ei tarvitsisi miettiä, mistä liinat, astiat, musavehkeet ym. Näitä kun ei kaikkialta saa vuokrattua paikan päältä. Tila on sulhasen mielestä ehkä aavistuksen pieni, mutta minä näen siinä paljonkin potentiaalia.

Olen aika innoissani, vaikka kyllä me vielä katselua hieman jatkammekin. :)

Korttiaskartelua embossaten

Innostuin tässä vähän askartelemaan ja ajattelin, että miksipä en esittelisi blogissani tekniikkaa, johon olen aivan ihastunut: sen nimi on kohokuviointi tai embossaus. Ehkä tästä saa joku ideoita kutsujen tai muiden häätuotteiden askarteluun. Voi olla, että prosessi on hieman työläs isoihin kappalemääriin...

Tykkään askarrella, mutta usein korttien askarteleminen jää ihan viime tippaan ennen eri tilaisuuksiin menoa, jolloin kyhäilen jotain nopeaa kymmenessä minuutissa ja kuivattelen glitter-liimoja vielä matkalla juhliin. Olenkin ajatellut jo pitkään, että pitäisi tehdä kortteja valmiiksi, jolloin ne voisi vain viimeistellä saajaa ja tilaisuutta ajatellen.


Löysin sattumalta muita juttuja etsiessäni Suomalaisesta kirjakaupasta (Hansa, Turku) tämän silikonileimasinsetin, joka minun oli pakko ostaa. Tästä sain innostuksen korttien askarteluun.

Alemmassa kuvassa on muita embossaukseen tarvittavia materiaaleja: Muovilevyt, joihin leimasimen voi kiinnittää, leimasintyyny, (kullanväristä) kohojauhetta sekä kynä, jolla voi itse piirtää tai kirjoittaa kuvioita, joihin jauhe kiinnittyy.

Ideana on siis se, että leimalla tai kynällä paperille tehdään haluttu kuvio värittömällä musteella. Musteen päälle ripotellaan kohojauhetta, joka sitten kuumennetaan, jolloin jauhe sulaa yhtenäiseksi kuvioksi.

Jo pelkkä itsenäinen kohokuvio on yleensä tosi kaunis ja olen käyttänyt sitä sellaisenaan koristeena. Tällä kertaa kuitenkin päätin myös maalata kuvat vesiväreillä. Alla kuvalliset ohjeet embossaukseen.

Painele leimasimeen huolellisesti mustetta. Tämän voi tehdä myös toisin päin
(=tuputella mustetyynyä leiman päällä).

Paina kuvio huolellisesti paperille haluttuun kohtaan. Painele kuvion päältä.

Ripottele kohojauhetta reilusti leimauksen kohdalle. Levittele ravistelemalla.
Kannattaa tehdä sellaisella alustalla, josta ylimääräisen jauheen saa kerättyä
helposti talteen, esim. taitettu paperi alla on hyvä.

Kuumenna kuvioita siten, että jauhe sulaa. Tämän näkee selvästi. Itse teen
homman pitkällä sytyttimellä. Paras olisi varmasti askartelukauppojen
kuumailmapuhallin. Olen kokeillut hiustenkuivaajaa, mutta siinä ei riitä lämpö.
Silitysrauta taas levittää kuviot ikävästi.

Jos käytät tulta, harjoittele lämmittämistä vähän, jotta näet, missä kulmassa
sytytintä kannattaa pitää. Itsellä oli vähän hakemista, joten aluksi paperi
vähän tummui joidenkin kuvioiden kohdalta ja ympäriltä.

Maalasin kuviot vesiväreillä. Mielestäni vesivärit antavat mukavan elävän
väripinnan verrattuna esim. tusseihin tai puuväreihin.

Leikkasin kuivuneet kuviot irti ja kiinnitin osaksi eri kortteja.

Minulla on kotona paljon erilaisia korttipohjia ja taustapapereiden jämiä, joten askartelin erilaisia kortteja kotoa löytyvistä tarpeista. Tällaisia tuli:

Jos kiinnostuit, voit vielä katsoa Sinellin ohjevideon hommasta.

Pieni mainostus: Wedbox -hääkuvasovellus

Moni muukin teistä varmasti lukee Makea-hääblogia. Blogi on viime aikoina viettänyt hiljaiseloa, mutta tänään bongasin sieltä uuden tekstin, jossa mainostettiin Wedbox-hääkuvasovellusta.  Koska minulla ei ollut parempaakaan tekemistä, päätin testata sovelluksen saman tien. Jos haluat omaani kattavamman kuvauksen sovelluksen käytöstä, käy lukemassa Makean puolelta.

Sovelluksen saa ladattua iPhonelle App Storesta tai Android-puhelimelle Play-kaupasta. Itselläni on Android-puhelin, jolla ohjelma vie reilut 46 Mt tilaa. Sovellus oli käyttökunnossa hyvin nopeasti ja pikaisen kokeilun perusteella vaikuttaa ihan näppärältä. Häävieraiden pitää tietysti ladata sovellus itselleen, jos haluavat kuvia jakaa, mutta ohjelma on sen verran yksinkertainen käyttää, että onnistuu tumpelommaltakin puhelimen käyttäjältä.

Viime aikoinahan ovat yleistyneet hää-hashtagit, joilla kuvia saa koottua Instagramiin. Mielestäni tämä sovellus on kuitenkin mukavampi, koska kuvia ei tarvitse julkaista mihinkään, vaan ne tulevat vain hääparin sekä heidän valitsemiensa henkilöiden nähtäväksi. Lisäksi kuvanlaatu lienee parempi. Ilmaisessa versiossa kuvat säilyvät sovelluksessa kaksi kuukautta häiden jälkeen. Sovellukseen voi ostaa erilaisia lisäominaisuuksia, kuten latauksen paremmalla kuvanlaadulla tai lisäaikaa kuvien säilytykseen. Lisäominaisuudet ovat minusta melko hintavia, mutta jos sovellus on niin toimiva kuin miltä nyt pikatutustumisella vaikuttaa, saattavat ne olla ihan hintansa väärti.

Lisätietoa sovelluksesta löytyy osoitteesta https://foto-app.fi

Hyvästit irtokarkeille eli ensimmäinen askel kohti unelmien hääkroppaa

Kirjoitin jo aiemmin tarpeestani laihduttaa ennen häitä (ja ihan muutenkin terveyden ja itsetunnon kannalta). Laitoinpa itselleni pienen haasteenkin hääpuvun teettämiseen liittyen. Aiemman tekstini aiheesta löydät täältä. Teksti sai ennätysmäisen paljon lukijoita, joten ilmeisesti aihe on kiinnostava.

Nyt on aika siirtyä tuumasta toimeen. Laihdutusyrityksiä minulla on tosiaan takana jo useita. Tälläkin kertaa tarvitsin kuitenkin pienen henkisen valmistautumisajan ennen elintapojeni korjausta. Viime viikolla olenkin nauttinut vielä irtokarkeista, viinistä ja rasvaisista juustoista ilman omantunnontuskia. Jotkut asiantuntijat sanovat, että tällainen on ihan tyhmää: Muutokset pitäisi tehdä niin, ettei tunnu joutuvansa luopumaan mistään.

Höpö höpö, sanon minä. Tällainen ajattelumalli sopii varmasti, jos ruokasuhde on suhteellisen kunnossa. Itse kuitenkin koen, että joudun luopumaan valtavista irtsaripusseista ja jätskiövereistä kapeamman uuman toivossa. Eikä kukaan voi tulla minulle sanomaan, että kyllä minä niistä saan nauttia, vaikka laihtua yritänkin. En ole jättämässä herkuttelua kokonaan, mutta kohtuullinen nauttiminen on minulle äärimmäisen hankalaa.

Mitä siis aion tehdä? Ensimmäinen askel on irrottautua sokerikoukusta, johon olen valitettavasti itseni kesäkuun aikana päästänyt lipsumaan. Aseenani taistelussa sokeria vastaan minulla on säännöllinen ruokarytmi runsaine annoksineen. Alussa punnitsenkin ruokani ainakin osittain saadakseni varmistuksen sille, että syön tarpeeksi. Kunhan saan varmistettua, että en sorru hölmöihin ratkaisuihin liian vähän syömisen vuoksi, alkaa sitten ruokavalion tarkempi tutkiminen.

Toinen laihtumista tukeva tekijä on sitten liikunta. Laihdutuksessa merkittävämpi tekijä on ruokavalio, vaikka jenkkien Suurin pudottaja -ohjelma antaakin asiasta erilaisen kuvan. Liikunnan merkitystä ei kuitenkaan pidä täysin unohtaa. Itselleni liikunta on nimenomaan henkiseltä kannalta todella tärkeää. Vaikka en liikunnalla merkittävää määrää kaloreita karistaisikaan, vaikuttaa liikunta siten, ettei sen jälkeen tee mieli epäterveellistä ruokaa. Liikunta myös todistetusti kohottaa itsetuntoa, ja monesti sitä huomaakin katsovansa itseään ihan uusin silmin kunnon hikilenkin tai -jumpan jälkeen, vaikka varmasti muutos ei vielä oikeasti kropassa näy.

Tänään alankin siis liikkua taas viime viikkoja ahkerammin. Ihan jo kroppani huutaa sitä, sillä selkäni sekä niska-hartiaseutuni ovat olleet viimeiset pari viikkoa tosi jumissa ja kipeät. Minulla on jäsenyys Fressille, joten tulen käymään siellä jumpissa ja salilla. Lisäksi hyödynnän läheistä maauimalaa, jossa uin ja vesijuoksen mielelläni etenkin auringonpaisteella. Kävely ja pikkuhiljaa myös vauhdikkaampi lenkkeily kuuluvat tietysti kesällä ohjelmaan. Ja mitä kaikkea tässä vielä keksiikään...

Edistymistäni laihdutusasioissa voi seurata ylhäältä, erilliseltä välilehdeltä. Tämän aamun lähtöpaino, josta viittätoista kiloa lähdetään tiputtamaan, on hulppeat 86,1kg. Aamupalasmoothie on nautittu, nyt pilatekseen! Kivaa viikkoa kaikille!

Jos haluat seurata kirjoituksiani

Lisäsin blogini nyt Bloglovin'-sivustolle, josta voit sitä halutessasi seurata.

Follow my blog with Bloglovin

Blogini löytyy myös blogit.fi -sivustolta, jossa sitä voi seurata.



Myös tämän sivun sivupalkkiin voit lisätä sähköpostiosoitteesi, jolloin saat viestin uudesta tekstistä. Tai sitten voit olla kanssani perinteinen ja tallentaa blogini selaimesi kirjanmerkkeihin. :)

Värikäs kotimme

Meillä molemmilla on lapsena ollut samanlainen pehmoapina.
Nyt ne istuvat kirjahyllyn päällä. Minun apinallani on
valitettavasti vesirokko. ;)

Jo bloginpidon alussa vilauttelin ajatusta, että kirjoittaisin tekstin kotimme värimaailmasta. Tämä menee hieman ohi varsinaisen hääaiheen, mutta toiminee taustana, kunhan jossakin vaiheessa pääsen esittelemään häiden visuaalista ilmettä.

Muutimme nykyiseen omistuskolmioomme kolmisen vuotta sitten ja teimme asunnossa pintaremontin lähes lattiasta kattoon, vaikka kämppä olikin hyvässä kunnossa. Halusimme kodista kuitenkin oman näköisemme emmekä pelkää tehdä hieman erikoisempia ratkaisuja. T. varsinkin on erittäin näppärä nikkaroimaan, remontoimaan ja suunnittelemaan. Minä taas olen toiminut luovana johtajana, vaikka kyllä minullakin tela, suti, ym. remonttivälineet kädessä pysyivät.

Kuvat tietenkin kertovat enemmän kuin sanat, joten tässäpä näitä tulee:

Työhuoneeseemme valitsimme väriksi sinisen. Käytimme yhden tehosteseinän maalaamiseen yhden kokonaisen päivän, aamusta iltaan. Kuvassa se ei niin hyvin tule esiin, mutta seinä on maalattu liukuen alaosan tummasta yläosan vaalenevaan siniseen. Ei muuten ollut ihan yksinkertaista... Innoittajana meillä oli meri, vaikka voi olla, että sävy tuo enemmän mieleen taivaan.



Myös kylppärissä/vessassa värinä on sininen tai oikeastaan turkoosi. Koska kylpyhuonekalustevalmistajien väripaletti on todella tylsä, päädyimme ostamaan valkoiset kalusteet ja T. maalasi ne töissään maaliruiskulla halutun turkoosin sävyllä. Vetimiäkään ei löytynyt kauppojen valikoimista, vaan tilasimme ne eBaysta. Kylpyhuoneen taso taas on yksi T:n hienoimmista taidonnäytteistä. Bambuisessa tasossa on muoviin upotettua lasimurskaa ja alla valot, jotka saavat tason hehkumaan.

Makuuhuoneeseemme olemme hakeneet inspiraatiota viidakosta, joten värinä on vihreä. Maalikauppan tiskillä tuijottelimme värisävyjä tuntitolkulla ennen kuin olimme varmoja siitä, mikä on oikea. Seiniin oli tarkoitus tehdä viidakon lehvästöä muistuttavia kuvioita hieman tummemmalla vihreällä, mutta se homma on vähän jäänyt. Sen sijaan T. teki seinälle upean palmuvalaisimen, jonka sain viime syntymäpäivänäni lahjaksi.

Keittiömme on keltainen. Tilasimme keittiömme Domukselta ja heiltä onneksi löytyi aika hyvä valikoima kalusteiden värejä. Koska olohuoneemme on suorassa yhteydessä keittiöön, jatkaa sen väritys samaa värimaailmaa. Olohuoneen seinä on minun käsialaani. Se on myöskin hieman kokeileva, mutta olen keltaoranssinkirjavaan lopputulokseen tyytyväinen. Samalla harjatekniikalla maalasin myös osan Ikeasta ostetun kirjahyllyn ovista.

Olohuoneen kuvioitu seinä ja kaapinovet. Kuvassa myös T:n
minulle tekemä korupuu. Seinillä meillä on paljon itse otettuja
valokuvia ulkomaanmatkoilta.

Asuntomme on meille hyvin rakas, mutta tiedän sisustusmakumme olevan melko erikoinen. Välttämättä kovin monelle ei tulisi mieleen maalata olkkarin isointa seinää oranssiksi. Mutta ehkä nyt ymmärrätte paremmin sen, miksi meidän väripalettimme ei häissäkään tule olemaan sitä hillittyä sorttia...

Liian lihava morsian

Kuten jo tuossa sivupalkissa kerron, tulee hääblogini sisältämään jonkin verran myös painonpudotukseen liittyvää asiaa. Lähes kaikki naimisiin menneet ystäväni ovat olleet jonkinlaisella pienellä häädieetillä. Kyse on kuitenkin ollut muutaman ylimääräisen kilon karistamisesta ja kiinteytymisestä.

Itselläni tilanne ei ole niin positiivinen, että voisin ottaa muutaman kuukauden spurtin, jolloin karistan kehostani vähäisen rasvakerroksen viime tipat. Ylipainoa on vuosien varrella kertynyt varmaan jo lähemmäs kolmekymmentä kiloa (riippuu siitä, mitä pitää ihanne-/normaalipainona). Olen oikeastaan aina aikuisiällä ollut ylipainoinen. Laihdutusyrityksiä on takana lukemattomia. Painoa onkin ajoittain pudonnut reilustikin, mutta aina läskit hiipivät takaisin kavereiden kanssa.

Tavoitteenani olisikin pudottaa häihin mennessä painoa ja mielellään paljon. Aikaahan tässä on. Hääpukua kuitenkin pitäisi alkaa miettiä jo varmaan reilun vuoden päästä ihan tosissaan, ja silloin olisi hyvä olla ainakin jonkinlainen käsitys morsiamen koosta. Eli en voi aloittaa häädieettiä tammikuussa 2019, vaan se on tehtävä nyt. Heti. Tai siis maanantaina. ;)

Kuten edellisessä tekstissäni kerroinkin, olen alkanut haaveilla hääpuvun teettämisestä. Unelmapukuani ei nimittäin tule löytymään kaupan rekistä, ei edes pienillä muokkauksilla sinne päin. Teetetty hääpuku, ja ihan jo uutena ostettukin, olisi kuitenkin aikamoisen kallis investointi. Olisi inhottavaa käyttää pitkälle toistatuhatta euroa mekkoon, joka päällä näyttäisin varmasti kauniilta, mutta todennäköisesti silti kiinnittäisin katseeni kuvissa (joista niistäkin on maksettu hurjia summia) roikkuviin alleihin tai pömppövatsaan. Liian monta kertaa olen ennen ulkomaanreissuille lähtöä suunnitellut painon pudotusta ja liian usein joutunut tuijottelemaan niitä lomakuvia, joissa huomio kiinnittyy väkisinkin vartalon epäedullisiin kohtiin. Reissuja tulee kuitenkin uusia ja voin aina ajatella, että no, seuraavalla kerralla sitten. Häiden suhteen en voi lohduttautua samalla tavalla. Olen ajatellut mennä naimisiin vain kerran.

Noin kuukausi sitten Meksikossa

Ja hillitkää nyt sormenne, jos ajattelitte alkaa kirjoittaa niitä "kaikki ovat kauniita juuri sellaisina kuin ovat" kommenttejanne. Minusta tämä vartalopositiivisuus, "body positivity" -liike on ihana! Mutta jos näkee peilissä aina vain keskinkertaisen version itsestään, on kenenkään ulkopuolisen turha tulla sanomaan, että kurvit ovat jees tai että sinullahan on niin kauniit silmätkin. Itse haluan elätellä haaveita siitä, että näytän hääpäivänäni kauniimmalta kuin koskaan. Ja paino on valitettavasti minun kohdallani merkittävä tekijä. Tai no, ei niinkään se vaa'an lukema vaan vyötärönympärys. Lisäksi omalla kohdallani puhutaan oikeasti jo merkittävästä lihavuudesta, joten painoa pitäisi pudottaa jo ihan terveydellisistä syistä. Jos siis häät ja hääpuku toimivat motivaattorina, ketä se haittaa?

Olenkin siis päättänyt pistää itselleni pienen haasteen. Minulla ei todennäköisesti olisi oikein varaa teettää hääpukua. Mutta jos saisin ensi vuoden heinäkuun loppuun mennessä pudotettua painostani 15 kiloa, olisin mielestäni ansainnut unelmieni hääpuvun. Tavoite on realistinen ja terveellinen, jos vain aloitan kroppani ja erityisesti elämäntapojeni työstämisen nyt. Heti. Tai siis maanantaina... ;)

Lisään blogiini välilehden, josta edistymistäni voi seurata. Kanssakulkijat: Kannustattehan kommenteillanne, jotta pysyn ruodussa?!

Ideointikirjanen

Tylsän sadepäivän ratoksi olen uppoutunut tänään hääsuunnittelun pariin. Tai ehkä ei vielä voi kunnon suunnittelusta puhua, vaan ennemminkin kyse on ideoinnista ja haaveilusta. Olen selaillut Pinterestiä pitkiä pätkiä ja tuijotellut erilaisia hääpukuja myös liikkeiden sivuilta.

Aloin lisäksi kirjata ideoitani muistikirjaseen. Vaikka pääasiassa muistiinpanot on helpoin tehdä koneella, tykkään kirjoitella käsin joitakin pieniä huomioita ja ideoita muistiin. Annoin oman aukeamansa erilaisille osa-alueille, kuten koristelulle, kutsuille, ruoalle, juomille, puvulle ja ohjelmalle. Muutamia muistiinpanoja laitoinkin jo ylös lähinnä Pinterestin inspiroimana.

Ideointikirjaan pääsi myös pientä hahmottelua unelmien hääpuvusta. En kuitenkaan piinaa teitä kuvilla, sillä olen maailman huonoin piirtäjä. Lisäksi haluan pitää hääpuvun tarkkaan varjeltuna salaisuutena. Olen nimittäin alkanut haaveilla hääpuvun teettämisestä. Minä en halua perinteistä valkoista hääpukua. Ikäväkseni olenkin saanut jo paljon ideoita, eikä suunnittelemaani pukua tai edes sen suuntaista varmasti kaupasta löydy... Ikävää tämä on siinä mielessä, ettei hääpuvun teettäminen ole halvinta mahdollista hupia. Olenkin alkanut pohtia, pitäisikö minun pistää tähän itselleni pieni haaste, joka liittyisi painonpudotukseen. Jos tietty kilomäärä tippuu esim. vuodessa, olisin oikeutettu teettämään itselleni hääpuvun. Minulla siis on ihan oikeasti ainakin parikymmentä kiloa ylipainoa eli painonpudotus ei kohdallani liity pelkästään ulkonäköön. Miltä kuulostaa?

Hääpaikan etsintä

Aloitin hääsuunnittelun ryhtymällä kartoittamaan sopivaa tilaa häiden järjestämiselle. Ja nyt tosiaan voin puhua ihan vain itsestäni, sillä puolisoni ei ole juurikaan hommaan osallistunut. Aloitin juhlapaikkojen etsinnän erilaisten asiaan vihkiytyneiden palveluiden avulla. Eniten käytin venuu.fi -sivustoa (yhteistyölinkki), jossa pystyi mukavasti asettamaan hakukriteereitä. Sijainnin (pääkaupunkiseutu) lisäksi meillä kriteerinä on se, että tilaan saa tuoda omat juomat. Lisäksi tietysti henkilömäärä on merkitsevä tekijä.

Kaikkia pääkaupunkiseudun juhlapaikkoja ei sivustolta kuitenkaan löytynyt. Tein eri hakusanoilla hakuja ja törmäsin edullisethaat.fi -sivuston juhlatilaluetteloon, josta löytyi muutamia ihan varteenotettavia vaihtoehtoja lisää. Myös www.seurantalot.fi/ oli hyödyllinen osoite. Sieltä pystyy kunnittain hakemaan Suomen seurantaloja, joista monet ovat verrattain edullisia häänviettopaikkoja, jos hienoinen jumppasalimaisuus tai puupanelointi eivät häiritse. :) Yksittäisiä juhlatiloja löytyi muiden hääblogien suosituksista, ja yhden vinkkasi siskoni.

Tein löytämistäni tiloista taulukon, johon merkkasin tilan maksimihenkilömäärän, hinnan, sijainnin, vuokrausajan, kuinka myöhään saa juhlia, hoidetaanko catering itse, nettisivun sekä omia huomioitani. Tiloista löytyi tietoa hyvin vaihtelevasti. Läheskään kaikista ei näe hintoja ja esimerkiksi joistakin seurantaloista tietoja löytyy hyvin auttavasti. Kuvien laatu on myös melko vaihtelevaa.

Osan juhlatiloista olen tässä vaiheessa piilottanut taulukosta, koska ne eivät todennäköisesti sovellu meidän häillemme. Yleisin syy listalta poistoon on ollut liian kallis hinta. Käymme ensin tutustumassa edullisempiin tiloihin, ja toivon, että niistä löytyy häillemme kelvollinen paikka. Suoraan sanottuna en usko, että täydellistä paikkaa löytyy, vaan varmasti joitakin kompromisseja on tehtävä. Minä olen kuitenkin valmis koristelemaan, joten mieluummin säästän tilavuokrassa ja pistän vähän enemmän rahaa koristeluun, kunhan kokonaisuudessaan jäädään plussan puolelle.

Viime viikolla ryhdyin ottamaan yhteyttä eri paikkojen yhteyshenkilöihin ja sopimaan tutustumiskäyntejä juhlapaikkoihin. Ensimmäisiä paikkoja menemme katsomaan huomenna, keskiviikkona. Eli viimein pääsen tekemään jotakin konkreettista pelkän netin selaamisen ja haaveilun sijasta.

Häät sulhasen tapaan

Puolisoni ei ole maailman paras kumppani häiden suunnittelun kannalta. Ensinnäkin T. on ollut oikeastaan sitä mieltä, että avioliitto on melko turha riitti, jolla ei ole suurempaa merkitystä sitoutumisen kannalta. Onneksi hän kuitenkin suostui kosintaani ja on suunnittelemassa kanssani häitä, koska hyvät bileet ovat aina hyvät bileet. Ja kyllä hän senkin myöntää, että häissä on aina ollut ihan mukavaa. Ja pääasiahan tietysti on se, että hän näkee yhteisen tulevaisuutemme jatkuvan hautaan saakka, oli se sitten missä liitossa tahansa.

Keskustelu sulhasen kanssa on kuitenkin ajoittain hieman haastavaa, sillä usein ideointi karkaa vähän käsistä tai ainakin sellaisille uomille, joista en voi olla aivan samaa mieltä. Sulholla nimittäin on ajoittain melko lennokkaita ideoita. Listaan alle muutamia:

- MacGyver -teemahäät. Avopuolisoani on eri lähteistä tituleerattu tämän kultti-tv-sarjan tähdeksi, eikä suotta. Hän on melkoisen kykeneväinen kaikenlaisiin suorituksiin tilanteissa, joissa monilla menisi sormi suuhun. Mutta haluammeko ottaa häiden teemaksi ihanat kasarivaatteet ja miesten takatukat? Puhumattakaan MacGyver -juomapelistä. Ööö, ei kiitos!
- Edellisen jatkona: 80-luvun teemahäät. Ihan kiva idea, mutta jos toteutetaan se joissain muissa juhlissa. Ehdin jo nähdä itseni leopardikuosisessa hääpuvussa.
- Surffausteemaiset rantahäät esim. Porin Yyterissä. Ihana idea, johon tarttuisin saman tien, jos voisin olla lähes 100% varma hyvästä ilmasta. Sulhasen sanoin: "Otetaan riski." Suomen kesässä? Joo, ei kiitos!
- Verkkarit hääpuvun alle. Tämä idea tuli siitä, että sulhanen haluaisi häihin jotain kivoja aktiviteetteja esim. mökki-olympialaistyyliin (mikä kuulostaa tosi hyvältä). Sanoin, että olisi hyvä, jos ne aktiviteetit voisi toteuttaa hameessa ja korkokengissä. Sulhanen totesi, että pistetään kutsuun, että tulkaa verkkareissa. Minä ilmoitin haluavani itse olla hameessa ja korkokengissä. Sulhasen ratkaisu: Korkokengät nurkkaan ja hääpuvun alta verkkarit esiin, "kun olet tarpeeksi keikistellyt". No niinpä...

Tähän tekstiin saadaan varmaan jatko-osa, kun jatkamme keskustelua ja ideointia...

Kotiutumista ja juhlahumua

Blogini on ollut viimeisen parin viikon aikana alun tekstitykistystä hiljaisempi. Kolmen kuukauden reissumme tuli päätökseensä, kun palasimme Suomen kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Viimeinen viikko reissusta oli "kiireistä" kaupunkilomailua eikä kirjoittelemiseen ollut juuri aikaa taikka energiaa.

Suomeen palattuamme suuntasin suoraan valmistelemaan pikkuveljen ylioppilasjuhlia, jotka juhlittiin onnistuneesti lauantaina aurinkoisessa säässä. Nyt sitten palaillaan kotiarkeen: Kämppä näyttää hävityksen kauhistukselta, kun sekaisin ovat sekä rinkasta levitetyt matkaromppeet että muuttolaatikoista säilytyksestä kaivetut tavarat. Hommaa siis riittää.

Hääasioille ei ole ollut niin paljoa aikaa ajatuksia uhrata. Sen verran kuitenkin, että minun vanhemmilleni ja siskolleni on nyt ilmoitettu häiden ajateltu ajankohta: vuoden 2019 kesä. Ensimmäinen kysymys oli, miksei jo ensi vuonna. Eivätpä vanhempani paljoa tiedä tämän päivän hääsuunnittelusta paikkojen varaamisineen ym... :)

Nyt sitten pitäisi ihan tosissaan alkaa tutustua mahdollisiin häätiloihin. Listaahan tein netistä löytämistäni vaihtoehdoista jo reissussa, Tästä se lähtee...