Neljät häät Suomi

En harrasta telkkarin pitämistä päällä ihan vain taustameluna ja meillä kaikki ohjelmat katsotaankin netin suoratoistopalvelujen kautta. Tykkään kuitenkin katsoa telkkaria samalla kun teen ruokaa ja keittiö-olohuone -yhdistelmämme antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Kovin keskittymistä vaativia sarjoja en kokkaillessa katso, vaan enemmän erilaista hömppää, esim. laulukilpailuohjelmia. Yksi tähän tarkoitukseen sopiva ohjelma on myös Neljät häät Suomi.

Olenkin nyt silloin tällöin katsellut kyseistä ohjelmaa ja ajattelin kirjoitella omia mielipiteitäni siitä. Tänä aamuna olen ehtinyt jo pari jaksoa katsella, kun heräsin sulhasen lähtiessä töihin. Minut lääkäri määräsi loppuviikoksi parantelemaan eilen pyörällä kaatuessa saamiani ruhjeita.

Olen nähnyt ohjelman ulkomaisia vastineita (varmaan jenkkiversio) vain ohimennen ja pieniä pätkiä. En siis osaa verrata kunnolla niihin, mutta lyön aika paljon vetoa siitä, että suomalaiset morsiamet ovat toisiaan kohtaan keskimäärin aika paljon kiltimpiä. Mielestäni kommentointi pysyy suurimman osan kohdalla melko asiallisena. Ärsyttävää on toki se, että häitä arvioidaan omista mieltymyksistä katsoen. "Itse en kyllä laittaisi tuollaista päälleni" tms. Toki näitä kommentteja varmasti morsiamilta tuotannon toimesta pyydetään.

Tästä tullaan kuitenkin ohjelman suurimpaan ongelmaan. Toisten häiden arvostelu kun on ihan hirvittävän vaikeaa ja myös aivan täysin tarpeetonta. Ok, jos ruoka loppuu kesken tai vieraiden tulee odotella hääparia tuntikausia seisoskellen toimettomina, puhutaan jo jonkin sortin mokista suunnittelussa. Joku voisi myös ajatella, että jos menee tuollaiseen ohjelmaan eikä panosta esim. koristeluun lainkaan, saa siitä pisteiden muodossa ihan luvallisesti rokottaa. Mutta häiden tulee kuitenkin olla hääparin näköiset. Morsiamet arvostavat eri asioita puvuissaan eivätkä kaikki puvut sovi kaikille. Juhlien ohjelma on hääparin näköistä ja esim. leikkien runsaus tai niiden puute on parin valinta. Sekä leikittömyys että niiden paljous näyttäytyy helposti tylsänä morsmaikuille, jotka eivät tunne hääparia eivätkä muita vieraita. Koko konsepti on siis pikkuisen pöljä.

Minua myös ärsyttävät suunnattomasti jaksojen kuvaukset, joissa mehustellaan kauhuskenaarioilla ja häiden täystyrmäyksellä, vaikka tällaisia asioita ei missään jaksossa ole nähty: "Jennin juhlapaikalla hirvenpäät herättävät kauhua." Vaikka todellisuudessa toinen morsian kommentoi: "On se vähän sellainen pelottava ja iljettävä." Ohjelman juontaja jakaa ainakin erään Facebook -keskustelun perusteella mielipiteitä. Itse pidin aluksi juontajaa ihan superärsyttävänä, kun hän piikittelee morsianten asiallisiakin mielipiteitä. Toisaalta on ihan hauskaa, kun piikittely osuu omastakin mielestä kohdalle vaikkapa jonkun älyttömän kriittisen tai vain omalta kulmaltaan katsovan morsiamen kommenteista.

Minusta suurin huijaus ohjelmassa on kuitenkin palkinto, jonka jakson voittaja saa. Joka jaksossa mainitaan, kuinka voittajapari saa "unelmiensa häämatkan johonkin romanttiseen kohteeseen". Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku lähtee häämatkalle Mallorcalle tai Alanyaan, mutta unelmoiko kovin moni oikeasti siitä? Joo, minä olen matkustelun suhteen aika pilalle hemmoteltu kohteista puhuttaessa, mutta kyllä nyt ihan muiden hääblogeja ja nettikeskusteluita lukiessakin olen huomannut, että kun puhutaan "unelmien häämatkasta", ajatukset sinkoutuvat ennemmin esim. Malediiveille, Caribialle tms. En tiedä, mitä pareille on luvattu, kun he ovat kisaan lähteneet, mutta minä ainakin olisin ihan älyttömän pettynyt avatessani kuoren, jossa lukee, että tervemenoa Rodokselle. Eivätkä nuo ohjelmankaan parit ole henkeään haukkoneet... Hotellit kohteissa näyttävät kyllä hyvätasoisilta ja palveluita tuntuu piisaavan, joten jos kaipaa häämatkalta hyvää ruokaa, altaalla löhöilyä ja yhteisiä joogahetkiä, niin ei ole varmasti valittamista. Ja siis tämä matkaohjelma kuuluu varmasti monien unelmahäämatkaan. :)

Parhaiten ohjelmaa vastaan tietysti äänestää laittamalla Ruudun kiinni tämän osalta, mutta ehkäpä katson vielä pari viimeistäkin jaksoa. Eihän sitä tiedä, jos siinä meneekin juuri joku erinomainen idea sivusuun. ;) Joskin ohjelma keskittyy niin vahvasti morsianten kommentointiin, että koristeluita, ruokaa ja ohjelmaa näkee vain niin vilaukselta, etten itse ole ainakaan vielä saanut mitään neronleimauksia.

Mitäs mieltä te olette kyseisestä sarjasta? Oletteko saaneet hyviä vinkkejä?

Lattea Love Me Do

Käväisin eilen työpäivän jälkeen Love Me Do -häämessuilla. Odotukseni olivat korkealla, koska olin lukenut paljon kehuja edellisistä messuista, ja nämä olivat minulle ensimmäiset. Täytyy sanoa, että petyin. Nyt täytyy kyllä todeta, että vika saattoi osittain olla ihan minussa itsessäni ja olosuhteissa, mutta kyllä messut jättivät minut aika kylmäksi.

Minua harmitti jo etukäteen se, etten päässyt messujen blogimiittiin työpäivän vuoksi. Menin messuille yksin, mikä oli suuri virhe. On tilaisuuksia, joihin monet ujostelevat mennä yksin: leffaan, syömään tms., ja se pelko pitäisi ylittää. Häämessut eivät kuulu niihin. Vinkiksi siis kaikille: Ota sulho, kaveri, äiti, kuka vaan mukaan.

Ehdin messuilemaan vasta vähän ennen neljää ja minusta tuntui, että näytteilleasettajat alkoivat olla jo vähän väsymyksen kourissa. En tiedä, oliko myös yksinään kulkeminen pelote esitelijöille, mutta noin puolella tiskeistä en saanut edes katsekontaktia keneenkään. Kävin muutamia hyviä ja informatiivisia keskusteluita esim. valokuvauksesta, puvun teettämisestä ja cateringista. Ihan turha reissu ei siis ollut.

Kattauksia oli kiva katsella, vaikka eivät
ihan omaa makua vastanneetkaan.

Aivan hirveästi messut eivät minulle kuitenkaan antaneet. Kaikenkaikkiaan minulle tuli aavistuksen amatöörimäinen kuva järjestelyistä ym. Opasteita oli huonosti. En tiedä, miten paikalle ovat löytäneet ihmiset, jotka eivät tunne Kaapelitehdasta. Minäkin olin viimeiseen asti epävarma paikasta, kun en nähnyt mitään mainoksia, vaikka olen käynyt siellä monesti harrastuksen vuoksi. Sisällä ei ollut mitenkään merkattu, missä muotinäytöslava oli, vaan tajusin asian, kun näin ylhäältä värivalojen heilunnan. Tai sitten olen todellinen puusilmä...

Kultasepät olivat messuilla hyvin edustettuina. Jos siis olisi ollut tarvetta sormusten katselulle, olisi kokemukseni saattanut olla erilainen. Meillä on kuitenkin tarkoituksena teettää vihkisormukseni samalla sepällä, joka teki kihlasormukseni, joten osallistuin vain kilpailuihin. Satuin myös kiertelemään huonoon aikaan, kun ylhäällä oli ilmeisesti näytös menossa, joten lähes kaikki valokuvaajat ja pukusuunnittelijat olivat siellä.

Kirjoittelen vielä erikseen kansainvälisestä muotinäytöksestä ja hääpukuajatuksista, joita se itsessäni herätti. Vaikka messut jättivät nyt vähän nihkeän fiiliksen, odottelen innolla alkuvuoden messuja. Toivottavasti silloin saisin uudelleen kutsun blogimiittiin (tämän kirjoitukseni jälkeenkin...) ja messukokemus olisi antoisampi!

Odottelen innolla muiden bloggaajien kokemuksia messuilta!

Ihastuin näihin laseihin!

Trendikästä, mutta ei meille

Seuraavaksi esittelen muutamia pääasiassa hääblogeista ja Pinterestistä bongaamiani häihin liittyviä valintoja, jotka tuntuvat olevan muodikkaita tällä hetkellä. Näitä teemoja ei kuitenkaan meidän häissämme nähdä. Ja huomaathan, ettei tämän tekstin tarkoitus ole kritisoida ketään tai kenenkään häitä ja niihin liittyviä valintoja. Ihanimmat häät ovat sellaiset, jotka ovat hääparin näköiset! Häitä on niin paljon erilaisia kuin on hääparejakin.

Rustiikki

Rustiikki on kai ollut kaikkien huulilla jo jonkin aikaa. Jos Pinterestistä hakee mitään hakusanalla häät (suomeksi tai englanniksi), tulee vastaan varmasti kuvia luonnonmateriaaleista ja/tai vanhoista uuden käyttötarkoituksen saaneista asioista. Idea on ihana eikä minulla ole mitään rustiikkia vastaan, mutta tätä teemaa ei meille valita. Toki pyrimme kierrättämään asioita ym. ja kasveilla tulee olemaan osa koristeluissa, mutta rustiikkikuvia ei minun Pinterest-kansiostani löydy. Yksi syy tähän on jo häiden teemaväri, joka tulee olemaan joko keltainen (kuten blogin nimikin antaa ymmärtää) tai oranssi tai jotain sekotelmaa näistä, kunhan tulos ei ole liian sirkusmainen.

Pelkistettyä

Kun lukee hääblogeja, moni kirjoittaja kertoo, että häiden koristelut tulevat olemaan yksinkertaisen tyylikkäitä. No, tämä morsian eikä tämä pari ole yksinkertainen eikä tyylikäskään, joten miksi häidenkään pitäisi olla. Värejä, glitteriä, rönsyjä ja liioittelua meille, kiitos! Okei, ei ihan kaikkea kuitenkaan...

Hempeät, maanläheiset, tyylikkäät värit

Tämä liittyy usein edelliseen. Aika monia tulevien vuosien morsianten blogeja lukiessaan törmää seuraaviin väreihin ja niiden yhdistelmiin: vaaleanpunainen, valkoinen, beige, tummansininen, harmaa. Kuten jo edellä kävi ilmi: ei näitä meille. Meillä on jo kotona sellainen väripaletti huoneiden seinissä ja sisustuksessa (keltaista, oranssia, sinistä, vihreää, turkoosia), että kyllä värikylläisyyden tulee näkyä myös hääkoristeissa. Itse olen tunnettu siitä, että päällä on yleensä keltaista tai oranssia, ja olen saanut vuosien varrella tartutettua tätä myös sulhaseen (enkä ole edes yrittänyt). Saapa siis nähdä, minkä värinen pukuni tulee olemaan...

Teemahäät

Olen ollut ihanissa 20-luvun teemalla vietetyissä häissä ja kuullut hurmaavista beach party -häistä, joissa olisin halunnut olla mukana. Myös Pinterest ja hääblogit ovat pullollaan ideoita ihanista teemoista. Teema häissä ei siis ollut mitenkään poissuljettua. Emme ole kuitenkaan keksineet mitään hyvää teemaa, joka tuntuisi molemmille omalta ja johon haluaisimme tarttua, joten miksi väkisin yrittää? Jos jotakin tässä tulee mieleen, niin siihen kyllä tartutaan. Aikaahan on pohtia.

Häät ulkomailla

Häät ulkomailla ei varmasti ole mikään suuren luokan trendi, mutta ilmeisesti niiden suosio kasvaa koko ajan. Meille ulkomailla hääjuhlan viettäminen olisi ollut melko luontevaa, sillä matkustelemme paljon. Minusta olisi myös ihanaa viettää häitä ulkona, mutta en kerta kaikkiaan voi kuvitella Suomen säässä lähteväni kokeilemaan onneani. Häät ulkomailla vaatisi kuitenkin vierailtamme sellaista rahallista panostusta, että pelkäisimme osan jäävän pois juhlasta rahan takia. Myöskään itsellämme ei ole sellaista rahamäärää heittää häihin, että voisimme kustantaa esim. vieraiden majoituksen. Valitsemme ihmiset lähes varman auringon sijaan.

Sikaribaari

Sikaribaari on saanut jostain syystä viime aikoina hurjan suosion. Noissa mainitsemissani 20-luvun häissäkin sellainen oli, ja hauskahan se tuntui olevan. Itse kuitenkin suhtaudun tupakkatuotteisiin hyvin negatiivisesti enkä esimerkiksi ole koskaan maistanutkaan tupakkaa. Tämän vuoksi sikaribaari olisi jollakin tavalla sopimaton meidän häihimme. Sulhanen kyllä tuntuu olevan sitä mieltä, että sellainen olisi ihan kiva...


Marmori

Marmorointi on kuulemma tuleva kuuma juttu hääkoristeluissa. Ainakin kakun kuorrutteen marmorointia olen nähnyt useammassakin paikassa. Ei miellytä omaa silmää lainkaan, joten ei jatkoon! (Sulhanen on samaa mieltä.) Viereinen kuva ei ole asiasta varmasti paras esimerkki, mutta eivät ne hienotkaan tekeleet vetoa minuun.

Englanninkieliset tekstit

Koska Pinterest on nykymorsioiden suurimpia ideariihiä, ja siellä valtaosa kuvista tulee rapakon takaa, ovat ideat tietenkin englanniksi. Moni suomalainen pari kopioikin ideoita sellaisenaan ja onhan "Just married" -tekstejä nähty hääautojen perässä jo tovi. Me olemme kuitenkin molemmat suomen kannalla kielivalinnassa, sillä se on äidinkielemme. Olemme molemmat aina lähtökohtaisesti inhonneet kodin sisutuksessa käytettäviä tarroja teksteillä "Home is where your heart is" ym. ja tämä sama inho jatkuu häiden tekstivalinnoissa. Meillä siis "sulhanen ja morsian", ei "bride and groom".

Nähdäänkö näitä asioita teidän häissänne tai onko jotakin ehdotonta ei-ei:tä?

Ei kirkkohäitä

Yksi määrittävä tekijä häille on se, missä paikassa ja millä kaavalla pari vihitään. Me menemme naimisiin juhlapaikalla (joka on vielä arvoitus) siviilivihkimisen kaavalla. Tähän on yksi selkeä syy: Sulhanen ei kuulu kirkkoon (eikä ole koskaan kuulunutkaan), joten kirkkohäät ovat poissa laskuista.

Minä olin aiemmin lapsuudessa ja nuoruudessa ajatellut meneväni kirkossa naimisiin. Kuulun itse kirkkoon ja nuorempana vietin paljonkin aikaa kirkon nuorisotoiminnassa. Lisäksi olen lukenut yliopistolla teologiaa sivuaineenani. En voi silti sanoa olevani erityisen harras taikka uskovainen ihminen, ja suhteeni kirkon opetukseen on ristiriitainen.

Kun joskus ensimmäisiä kertoja olemme häistä yhdessä keskustelleet, varmaankin joskus ensimmäisten ystävieni häissä, olen todennut T:lle joutuvani luopumaan kirkkohääunelmastani. Hän taas totesi, että onhan se avioliittoon siunaaminen mahdollista (mies juuri ja juuri tiesi sellaisen tavan olevan olemassa). Myhäilin hieman itsekseni. En siksi, että olisin saanut tahtoni läpi, vaan koska tiesin, ettei T. tulisi ikinä suostumaan siunaamiseen. Hän on hyvin uskontovastainen ateisti.

Meni muutama vuosi, ja olimme ensimmäisen kerran häissä, joissa aviopari siunattiin avioliittoon varsinaisen vihkimisen jälkeen. Kysyin T:ltä, mitä mieltä hän oli seremoniasta. Vastaus oli odotusteni mukainen: Vähän oli liikaa sitä Jumala-juttua. Eikä niin vähänkään... Olin myös itse tullut siihen tulokseen, ettei kirkon vihkikaava ole meitä (ei lopulta edes minua) varten. (Vihkikaavaan voit tutustua täällä.)

Tähän toivoisin myös muiden avioon aikovien kiinnittävän huomiota. Kirkon taholta kuulee, että nykyään useat pariskunnat toivovat, että toimituksessa olisi mahdollisimman vähän sitä Jumalaan liittyvää asiaa. Voi hyvänen aika, ihmiset! Jos ette ole kiinnostuneet siitä Jumala-jutusta, älkää menkö kirkossa naimisiin! Ymmärrän mainiosti sen, että kirkkohäät ovat ne, mistä aina on haaveiltu, ja se pitkän käytävän päähän kulkeminen urkujen soidessa kuuluu osaksi hääfantasiaa. Kirkko on ihana ja juhlava paikka naimisiin menemiselle, perinteistä puhumattakaan! Mutta se Jumala vähän niin kuin kuuluu asiaan... Ihanat häät saa myös kirkon ulkopuolella. Tämä meni nyt vähän asian viereen ja paasaamisen puolelle, mutta mielestäni arvoilla on merkitystä etenkin häissä ja siihen, mitä toimituksessa luvataan, pitäisi kiinnittää huomiota.

Siviilivihkiminen on vakiintunut siis meidän vaihtoehdoksemme jo paljon ennen kuin menimme kihloihinkaan. Yhdestä asiasta en kuitenkaan aio tinkiä: Minä en aio mennä naimisiin jossakin kalseassa maistraatin tilassa muutaman todistajan läsnä ollessa. Haluan vihkijän hääpaikallemme, maksoi mitä maksoi. Tämä oli myös yksi, joskin vähäisempi, syy siihen, miksi hylkäsin ajatuksen kirkollisesta siunaamisesta. Se tarkoittaisi väkisinkin ensin virallisesti naimisiin menemistä ja tämän jälkeen avioliiton siunaamista.

Viime kesänä olimme ystäväni häissä, joissa näimme ensimmäistä kertaa vihkitoimituksen tapahtuvan siviilivihkimisenä hääpaikalla. Tilaisuus oli ihana! Juuri sen tyylinen, millaisen vihkimisen mekin haluamme. Olimme menneet kihloihin muutamaa kuukautta aikaisemmin, joten omat häät olivat noissa häissä erityisen paljon pinnalla. Ja nuo häät vahvistivat tunnettamme siitä, että meidän häistämme tulee ihanat! Yhden elementin kirkkohääkaavasta haluaisin omaan vihkitilaisuuteemme, jos se vain sulhaselle passaa: Korinttolaiskirjeen kohdan, joka usein häissä luetaan. (Alkaa: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus...")

Mitä mieltä olette: Olenko liian kriittinen kirkkohääajatukseni kanssa?