Suunnittelutapaaminen kuvaajien kanssa

Huomasin, että en olekaan muistanut vielä kirjoitella viimeviikkoisesta tapaamisestamme valo- ja videokuvaajien kanssa. Kuvauksestahan meillä vastaavat ihanat siskokset Asta ja Ilona Valofilmsiltä. Voit lukea tähän ratkaisuun päätymisestämme täältä sekä videokuvaukseen johtaneista ihmeellisistä käänteistä täältä.

Tapasimme viime viikon tiistaina juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä. Söimme lounasta, joka oli jälleen todella hyvää ja juttelimme samalla hääpäivämme etenemisestä ja kuvauksesta päivän aikana. Pyörittelimme aikataulua suuntaan ja toiseen. Tässä ammattilaisen näkemys on todella kullanarvoista. Meillä oli luonnollisesti jonkinlainen suunnitelma päivän kulusta. Yhdessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että väli, jonka olimme ajatelleet riittävän yhteiskuville vieraiden kanssa, on aivan liian tiivis ja siirsimme näiden kuvien ottamista vähän myöhemmäksi.

Ilonan ottama selfie minusta ja kuvaajistamme.
Myös T. oli siis paikalla, mutta pysytteli poissa kuvista.

Potrettikuvista olin itse ajatellut, että ne päivällä vihkimisen jälkeen otetut ovat ihan riittävät, mutta sekä sulhanen että kuvaajat liputtivat ns. kultaisen hetken aikana eli hieman ennen auringonlaskua otettujen kuvien puolesta. Tulemmekin siis karkaamaan pieneksi hetkeksi vihkimisen jälkeen ja uudelleen vähän myöhemmin illalla ottamaan potrettikuvia. Jälkimmäiseen sessioon varaammekin vähän enemmän aikaa, sillä tällöin aikataulu ei ole niin tiivis.

Aiemmin päivällä otettaville kuville löysimme aivan loistavan kuvauspaikan ihan juhlapaikkamme vierestä, mikä olisi aikataulun kannalta mahtavaa. Harmi vain, että tuo paikka on Innofactor-nimisen yrityksen pihassa. Viikolla sinne pääsi ihan avoimesti kulkemaan, kun alueella sijaitsee myös lounasravintola. Lauantaina paikka on kuitenkin kiinni, tiukasti aidattu ja vartioitu. Ihanat kuvaajamme eivät jääneet neuvottomiksi, vaan Ilona yritti käydä kyselemässä lupaa lauantaikuvaukseen. Paikka on kuitenkin kiinni eikä kukaan porttia avaamassa, joten vaikka Innofactorilta oltiin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, on tilanne se, ettei pihalle pääse kuvaamaan ilman pelkoa hälytyksestä, vaikka aidan ylitykseen mietittiin jo keinoja. Jos jollain on kontakteja kyseiseen yritykseen, niin kuulen mieluusti. ;)

B-vaihtoehtomme kuvaukselle ja ykkösvaihtoehtomme iltakuvaukselle oli Hanasaari, jossa olimme käyneet sulhaseni kanssa aiemmin tutkimassa maastot. Ilona ja Asta pitivät paikkaa oikein loistavana potrettimaastona, joten suuntaamme näillä näkymin sinne sekä päivällä että illemmalla. Hanasaaren hotellilta kuvauslupa heltisi ilman ihmeempiä selvityksiä. Sielläkin muuten voi juhlia häitään, vaikka hotelli mainostaa itseään kokoushotellina; miljöö ainakin olisi upea!

Maisemaa Hanasaaressa.

Kuvauspaikkojakin oli tosi hyvä katsoa valokuvaajien kanssa yhdessä. Itse en todellakaan olisi osannut ajatella kaikkia asioita, joita kuvaamiseen liittyy. Paras valo potrettien kannalta on kuulemma valoisa varjo eli ei suoraan auringonpaisteessa. Asta oli myös innoissaan roikkuvista puunoksista ym., joita itse emme olleet ajatelleetkaan.

Kaikenkaikkiaan tapaaminen oli oikein hedelmällinen. Muutamia asioita unohdin kokonaan vielä sanoa, esim. liittyen siihen, että haluan mahdollisimman paljon kuvia eri yksityiskohdista kuten koristeista ja ruoista, jotta saan sitten ihanaa kuvistusta kun häiden jälkeen esittelen teille häitämme. Tämä nyt ehkä on sanomattakin selvää, mutta hyvä on varmaan tämäkin käydä läpi. Sähköposti onneksi kulkee. :) Valokuvaus on onneksi yksi sellainen asia, jonka onnistumista en häissämme jännitä yhtään. Ehkä vähän pelottaa aikataulu, mutta uskon vieraidemme pärjäävän ilman meitäkin kuvaustemme aikana.

Koemeikki

Pahoittelen blogin hiljaiseloa! Energia häiden osalta alkaa tässä loppumetreillä mennä konkreettisiin hääjärjestelyihin, ja juhannuskin tuossa välissä katkaisi häähommat. Näin viime metreillä ei myöskään tapahdu niin paljoa selkeitä yksittäisiä asioita, joista voisi kirjoittaa, vaan sitä tulee puuhailtua vähän sitä ja tätä. Lisäksi näin lähellä häitä on aika paljon asioita, joita ei ihan täysin halua enää paljastaa, kun muutama vieraammekin tätä blogia on eksynyt lukemaan. :)

Tänään kävin kuitenkin koemeikissä GMC-studion Minnan käsittelyssä. Tapasin Minnan nyt ensimmäistä kertaa, sillä aiempi viestittely on tapahtunut sähköisesti ja puhelimitse. En ole mikään sosiaalisten tilanteiden jännittäjä, mutta tietysti toiveissa oli, että meikkaajan kanssa löytyy jonkinlainen yhteinen sävel. Näin tapahtuikin.

Minulla ei ollut näyttää Minnalle kuin pari hassua "vähän sinne päin" -kuvaa meikistä, mutta sanallisten toiveideni perusteella hän nappasi hyvin kiinni ideasta: Meikkipohjan tulisi olla mahdollisimman luonnollinen, ei mitään hurjaa maskia, jonka takaa omaa ihoa on hankalaa erottaa. Silmissä taas saa olla korostusta.

Minna rupesi puuhaamaan silmien kimpussa ja pian hän totesikin, että nyt iski visio. Minna ehdotti, että laitamme silmieni ulkonurkkiin muutaman irtoripsitupsun. Minullehan ei tule mitään ripsienpidennyksiä tms. Tämä tuo varmasti vähän lisää intensiteettiä.

Olin etukäteen jännittänyt erityisesti tuota meikkipohjaa, pääasiassa siksi, etten itse osaa luonnollista sellaista tehdä. Jännitin ihan turhaan. Meikkipohja on aivan ihana! Se on niin kevyt, ettei oikeastaan edes huomaa minulla meikkiä olevankaan. Pohja on myös pysynyt erinomaisena koko päivän, vaikka kaupungilla pyöriessäni kasvoni perinteisesti hikosivat. Pitää ehkä koittaa vielä kyynelehtiä tässä illalla ja katsoa, selviääkö meikki itkutestistä.

Myös silmät näyttävät tosi hyviltä! Minna lisäsi silmiin tummuutta pikkuhiljaa, jotta molemmat näimme, ettei meikki mene överiksi. Myös kulmista tuli tosi siistit. Olen lukenut, että jotkut morsiamet jännittävät meikkaajan pilaavan kulmakarvat ja aika monet jopa tekevät ne itse, vaikka meikkaaja hoitaisikin muun. Tämän suhteen itselläni ei ollut suurempia pelkoja enkä joutunut pettymään.

Mielestäni hyvä merkki meikin onnistumisesta on se, että tekee mieli peilata itseään jokaisesta heijastavasta lasista. Näytin varmaan aika tollolta tänään kaupungillä pyöriessäni.

Pienenä vinkkinä muuten muille koemeikkiin menijöille: Laitoin itse valkoisen paidan ja Minna totesi sen olleen erinomainen idea, sillä tällöin näkee paljon paremmin, miten homma toimii sitten hääpuvun kanssa (olettaen, että se on valkoinen). Yritin itse myös väsätä hiukseni jotenkin samankaltaisesti kuin ne tulevat hääpäivänä olemaan, kun koekampausta ei nyt meikin yhteyteen onnistuttu järjestämään. Viritelmä oli kyllä melko heikkö yritys, mutta jotain sinne päin...

Nyt on yksi stressinaihe vähemmän, vaikka luotto Minnaan oli jo ennen koemeikkiä ihan vain portfolion perusteella aika kova. Innolla odotan sitä, että reilun parin viikon päästä kaikki ulkonäköön liittyvät palaset yhdistyvät.

Kampauskokeilua

Keskiviikkona kävin keskustelemassa hääkampaajani Noora Toiviaisen kanssa siitä, mihin malliin hiukseni hääpäivänä asetellaan. Esittelin Nooralle Pinterestiin ja Instagramiin tallentelemiani ideakuvia ja hän tuntui hyvin saavan kiinni siitä, mitä haetaan. Noora kyseli paljon tarkentavia kysymyksiä, osan sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan.

Olin vähän alustavasti huolissani hiusteni riittävyydestä sopivaan kampaukseen. Pituus on siis ahkeran kasvattelun vuoksi kunnossa, mutta paksuutta saisi olla tuplasti lisää. Nooran mukaan hiusten ohuus ei niinkään ole ongelma. Se, että hiuksissani on vain oma väri, tekee hiuksista kuitenkin lerput. Tämä oli minulle yllätys. Hyvällä pohjatyöllä tähänkin löperöpäähän Noora saa kampauksen kuitenkin luotua.

Hiuksiani vähän kreppailtiin ja sinne suihkuteltiin ja tuputeltiin varmaan puoli kiloa erilaisia aineita. Noora käskikin minun kokeilla hiuksia käsillä ponnarille, kun oli pohjatyöt tehnyt. Hiuksia tuntui toden totta olevan puolet enemmän.

Lähtökohtani kampauksen suhteen oli se, että hiukset tulee nostaa pois niskasta. Olen aiemminkin tainnut mainita päähikoilustani, eli varmaan 70% erittämästäni hiestä poistuu pään ja naaman kautta. Helteisenä heinäkuun päivänä olisi siis aikamoinen kampausitsemurha laittaa avonainen kiharakampaus. Toisaalta en halua kuitenkaan tiukkaa nutturaa, vaan sellaisen fiiliksen, että hiuksia on päässä runsaasti. Tämä onnistuu jonkinlaisen ison, kiharaisen nutturan avulla.

Noora kokeili hiuksieni laittoa ja nutturan paikkaa, mutta varsinaista koekampausta hän ei ehtinyt tehdä, sillä vähän turhan myöhään kyselin häneltä aikaa tähän hommaan. Kuvissa näkyvä kampaus on siis vain nopea kokeilu, jotain sinne päin. Sen pohjalta keskustelimme vielä nutturan koosta ja paikasta sekä kiharaisuudesta. Uskon, että lopputulos hääpäivänä on erinomainen! Vielä pitäisi päättää, laitanko jotakin kukkia tms. Se riippuu vähän myös korvakoruista, joiden etsintä on vielä työn alla.

Häämatkahaaveilua, osa 7: Paratiisisaaria

Olen jo monien tekstien verran haaveillut häämatkastamme täällä blogin puolella ja sitäkin enemmän privaatisti omassa päässäni. Viimeksi kerroin ajatuksestamme suunnata heinäkuun lopulla Lappiin vaeltamaan. Tämä ajatus ei ole kadonnut mihinkään, mutta Lapin reissu häiden jälkeen olisi vain sellainen pikkuhäämatka (engl. minimoon, vitsit mikä termi!), ja oikea häämatka tultaisiin tekemään myöhemmin.

Cayos Cochinos Hondurasissa voisi olla myös
potentiaalinen häämatkakohde niistä paikoista,
joissa on aiemminkin jo käyty.

Nyt olemme päätymässä siihen, että teemme tuon häämatkan joulun aikaan. Jouluna minulla on opettajan etuutena palkallista lomaa reilut kaksi viikkoa. Kun siihen päälle ottaa vielä muutaman lisäpäivän palkatonta vapaata loppiaisviikolla, onnistuu lomailu yli kolmen viikon ajan. T:n pitää ottaa vähän enemmän palkatonta tai ahkeroida syksyllä tunteja varastoon. Joulussa matka-ajankohtana on vain se ikävä puoli, että lennot ovat tosi kalliit ja luultavasti joka paikassa on porukkaa.

Häämatkahaaveet ovatkin tässä viime viikkoina muuttuneet ihan oikeiden suunnitelmien tekemiseen. Ongelmana on se, että se suunnitelma muuttuu vähintään viikon välein. Jompikumpi saa aina jonkin uuden idean, jota lähdemme tutkimaan. Olemme pohtineet paluuta Meksikon Tyynenmeren puoleiselle rannalle, jossa vietimme pari vuotta sitten pitkän pätkän. Myös uudet reissut Indonesiaan ja Filippiineille ovat käyneet mielessämme.

Uutena tuttavuutena olemme haaveilleet Tyynenmeren saarista. Monet noista saarista ovat niin kaukana, että kolmen viikon lomastakin kuluisi liian suuri osa matkustamiseen, jos sinne haluaisi lähteä. Melko inhimillisen matkan päässä, n. 500 kilometriä Filippiineiltä itään, sijaitsee Palaun saarivaltio, jonka Tapio bongasi vanhasta sukellusalan lehdestä. Palaussa houkuttimena ovat maailman parhaimpiin lukeutuvat sukellusvedet sekä kivat pikkusaaret hiekkarantoineen. Palau on kieltänyt lähivesillään kaupallisen kalastuksen ja perustanut haidensuojelualueen, joten sukellusvesien uskoisi olevan täynnä elämää. Ihan halpa tämä reissu ei kuitenkaan tulisi olemaan, joten voi olla, että teemme Tyynenmeren saarihyppelyn, kun olemme rikkaita. :D

Kuva Filippiineiltä Coronin lähisaarelta

Toinen paratiisisaarikohde, joka tuli eilen mieleemme, ei ole aivan uusi idea, vaan jo aiemmin olemme haaveilleet suuntaamisesta Andamaanien saarille, jotka kuuluvat Intialle. Eräs ystävämme lomaili Andamaaneilla vuosia takaperin, ja paikka kuulosti ihanalta. Andamaaneilta pitäisi löytyä upeita hiekkarantoja, erinomaista sukellusta, hyvällä tuurilla surffiaaltojakin sekä letkeää tunnelmaa. Lisäksi kyllä myös turisteilta suljettuja saaria, joilla elää maailman eristäytyneimpiä heimoja. Tämä saariryhmä sijaitsee myös aika tavalla Tyynenmeren saaria lähempänä.

Olen myös kurkkinut perinteisiä häämatkakohteita, kuten Malediiveja ja muita ihania saaria, mutta saas nähdä, mihin tämä mieli vielä kääntyy ennen kuin lennot oikeasti on varattu. Pian pitäisi kuitenkin toimia, jotta hinnat eivät humpsahda ihan kamaliksi.

Hääasiat mielessä kohti toukokuuta

Miten ihmeessä tämä alkuvuosi on hujahtanut näin nopeasti?! Minulla on enää 24 työpäivää ennen kesäloman alkua. Parin viikon päästä hääpäiväämme, joka pitkään tuntui siintävän jossakin hamassa tulevaisuudessa, on enää kaksi kuukautta aikaa. Pitkään seuraamieni hääblogien kirjoittajat rouviintuvat yksi toisensa jälkeen.

Kirjoittelin jokin aika sitten pohdinnoistani vihkisormuksen kaiverruksesta. Sulhasen motivoiminen kaiverruksen suhteen vaati kultasepältämme huhuiluviestin. Istutin sulhasen torstaina alas ja kysyin, onko ehdotuksia. Omassa mielessäni oli herännyt ajatus kaiverruttaa sormukseen hääpäivän lisäksi myös tapaamispäivämäärämme, jolloin juhlimme vuosipäiväämme. Tuntui kuitenkin siltä, että jos sormukseen kaiverruttaa tapaamispäivän ja hääpäivän, tuntuu se ikäänkuin alulta ja lopulta. Eihän hääpäivänä parisuhteen osalta mitään lopu, vaan päinvastoin alkaa. Ratkaisuksi keksin tähän kolmiosaisen päivämäärän 4.11.06 - 13.7.19 - ∞ (ääretön). Lisäksi päivämäärien eteen tulevat nimemme sydän välissään. Tämä kelpasi myös sulhaselle, joten jos kaiverruttaja hyväksyy tämän idean mahdollisena, on vihkisormuksen kaiverrusongelma ratkaistu. Tulevan vihkisormukseni pääsemme siis varmaan hakemaan lähiviikkoina.

Reilu kuukausi sitten kävimme edellisen kerran hääpaikallamme keskustelemassa hääpäivämme kulusta: isommista ja pienemmistä yksityiskohdista. Tuolloin emme kuitenkaan vielä kunnolla päässeet suunnittelemaan hääpäivän ruokavalikoimaa, vaan saimme pieniä vinkkejä mukaamme. Sovimme, että lähetämme Keilaniemeen listan heidän menuissaan meitä viehättäneistä ruokalajeista. Takaisin päin saimme menuehdotelman sen pohjalta. Muokkailimme ruokalistaa sähköpostin välityksellä, mutta minusta alkoi tuntua siltä, että loppuviilaus olisi helpointa tehdä kasvotusten. 

Sähköpostit tulivatkin nyt eri henkilöltä kuin aiemmin ja yrittäessäni sopia aikaa Päivin kanssa, jonka kanssa aiemmin olimme tavanneet ja viestitelleet, sainkin vastauksen, että hän on siirtynyt toisiin tehtäviin. Aluksi tämä aiheutti tietysti vähän harmitusta, sillä Päivi oli hoitanut meidän näkökulmastamme hommat hyvin. Lisäksi pelkäsimme, että joudumme käymään uudelleen läpi kaikki asiat, jotka olimme Päivin kanssa käyneet läpi.

Pidimme viime perjantaina uuden tapaamisen Keilaniemessä uuden yhteyshenkilömme Elisan kanssa. Lisäksi menuasioista oli kanssamme keskustelemassa keittiömestari Markus. Huoli yhdyshenkilön vaihdoksesta oli turha. Olimme vähintäänkin yhtä vakuuttuneita homman onnistumisesta. Lisäksi oli ihan mahtavaa, että paikalla oli myös ruoka-asiantuntija, jolta löytyi ideoita ja vinkkejä pohdintoihimme. Jouduimme kyllä käymään Elisan kanssa monet hääpäivämme yksityiskohdat uudelleen läpi, mutta keskustelu oli jälleen hedelmällistä ja saimme paljon uusia, hyviä vinkkejä.

Seuraava häähomma onkin sitten menun päättäminen. Saamme toivottavasti tässä piakkoin Markukselta uuden ehdotuksen menuksi keskustelemiemme muokkausten pohjalta. Kunhan menu on päätetty, pääsemme pohdiskelemaan viiniasioita. Mietinnässä on, käydäänkö alkoholit hakemassa Latviasta vai tilataanko netistä. Sulhanen olisi nettitilauksen kannalla, mutta postimaksut nostavat juomien hintaa. Eilen vierailimme T:n bestmanin luona, joka oli sitä mieltä, että Latvian reissu voisi olla oikein mukava poikien reissu. Sulhanen saa nyt hyödyntää Excel-taitojaan tutkaillessaan, kumpi vaihtoehto tulee kannattavammaksi.

Hääkukkahommat työllistävät minua ensi kuussa myös melkoisesti, taimia kun pitää siirrellä suurempiin ruukkuihin idätysastioista. Joka toinen päivä olen sitä mieltä, että kukkaprojekti oli loistava idea ja joka toinen päivä pidän itseäni täysin idioottina kyseiseen hommaan ryhtymisen vuoksi. Koristehommiakin pitäisi saada pikkuhiljaa eteenpäin, jotta viimeisillä viikoilla voi keskittyä akuutimpiin asioihin, joita vielä ei voi hoidella. Pitänee pikkuhiljaa varailla myös koemeikin ja mahdollisen koekampauksen aikoja.

Muistin muuten juuri, etten ole lähettänyt hääkenkiänikään maalattaviksi, kuten olin sopinut tekeväni, joten reissu Postiin on myös edessä ensi viikolla. Hääpukuakin sovittelen seuraavan kerran jo parin viikon päästä, joten kyllä tässä hääasiat alkavat pyöriä mielessä koko ajan kiivaampaa tahtia.

Myös kavereiden kanssa keskustelut pyörivät yhä useammin häissä, mikä tuntuu vähän hassulta. Aloitimme hääsuunnittelun niin aikaisin, että pitkään tuntui ihan tyhmältä puhua koko häistä enkä halunnut saada häähullun mainetta höpöttämällä puolentoista vuoden päässä siintävistä juhlista. Nyt häät alkavat olla niin lähellä, että lähes jokainen juttukumppani kysyy järjestelyiden etenemisestä, mikä on ihan mukavaa.

Naamavärkki kuntoon ennen häitä

Tulen laittamaan häissämme ulkonäkööni tolkuttoman määrän rahaa, kun lasketaan yhteen puku, asusteet, meikit ja kampaus: niin paljon, etten oikeastaan edes halua ajatella asiaa. Toivon siis myös näyttäväni hyvältä. Lisäksi on tietysti häiden valokuvaus, joka myös maksaa sievoisen summan, joten toivoisin, että ne kuvat onnistuisivat.

Olisi siis hirvittävän ärsyttävää, jos hääpäivänä naamaa koristaisi valtava finni tai pikkunäppylöitä siellä täällä taikka iho näyttäisi samealta ja tunkkaiselta. Ei tämä varmasti häiden tunnelmaan millään tavalla vaikuttaisi, mutta kaikki edellä mainittu huomioon ottaen, pyrin tekemään kaiken sen eteen, ettei näin käy.

Minulla ei ole koskaan ollut suurempia iho-ongelmia. Mitään massiivista tehohoitokuuria ei siis tarvita. Olen käynyt kasvohoidossa vain pari kertaa elämässäni enkä arjessani lotraa valtavia määriä eri aineita. Seerumin otin kyllä jokin aika sitten käyttöön. Päätin kuitenkin, että ennen häitä olisi hyvä käydä hoidattamassa kasvot ainakin pari kertaa ihan ammattilaisella.

Ennen Sri Lankan reissua halusin käydä poistattamassa ihokarvoja sokeroinnilla ja löysin alle kilometrin päässä kotoamme sijaitsevan Painiityn Helmi -hius- ja kauneushoitolan. Kauneushoitolapuolesta vastaa Santra, josta sain heti hyvän vaikutelman, ja hän hoiti hommansa ammattilaisen varmoin ottein. Toista aikaa varatessani totesinkin, että pitää jutella Santran kanssa häitä edeltävistä kasvohoidoista.

Santra totesi, että koska mitään suurempia huolenaiheita ihoni suhteen ei ole, voisin käydä noin kuukautta ennen häitä perusteellisessa kasvohoidossa, jossa tehtäisiin kunnon puhdistus. Hääviikolla taas toteutettaisiin heleyttävä ja kosteuttava hoito. Minusta tämä kuulosti hyvältä kombolta ja varasinkin tuossa eilen Santralta ajat, kun kalenteri oli heinäkuulle asti tullut. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä Santra jää lomalle juuri tuon meidän hääviikkomme lopussa.

Toki ihonhoidon perusta nojaa vahvasti ravintoon ja nesteytykseen. Viime viikkoina olen syönyt vähän mitä sattuu, mikä on näkynyt poikkeuksellisen voimakkaasti ihossani. Pitääkin pistää tässä myös se puoli kuntoon, sillä ei kosmetologikaan valtavia ihmeitä saa aikaan. Pitää keskittyä juomaan paljon, jättämään sokeri ja kovat rasvat mahdollisimman vähille ja syömään monipuolista ruokaa. Samat asiat onneksi toimivat myös painonhallinnan ja turvotuksen vähentämisen kannalta edullisesti.

Mitä makeaa häihin?

Voihan jälkiruoka! Kuten olen jo vähän aiemmin asiaa sivunnutkin, päätösvaikeuksia aiheuttaa tällä hetkellä jälkiruoka, jota häissämme tarjoamme. En sano hääkakku, koska emme välttämättä kaipaa juuri hääkakkua, vaikka toki se mukavin vaihtoehto olisi. Vaihtoehtoja löytyy eikä meillä ole mitään vahvoja tunteita asiaa kohtaan, vaikka molemmat makeasta pidämmekin. Tässä se ongelma ehkä piilekin. Esittelen vaihtoehtomme:

Syksyn Love Me Do:ssa pääsin maistamaan
Patisserie Teemu & Marcuksen kakkua.
Tällöin en kyllä tiennyt vehnästä...

Pitopalvelun kautta tilattu kakku
Ravintola Keilaniemen kautta on mahdollista tilata kakku kahden toimijan väliltä valiten. Keilaniemessä he eivät siis itse kakkuja tee, mikä on fiksua, sillä tämän alan osaajaa ei omasta takaa löydy. Yhteistyökumppaneina toimivat Patisserie Teemu & Marcus sekä Kanniston leipomo. Kakulle on säädetty vakiohinta kakun ominaisuuksista riippumatta: 5,90€/hlö. Tämä tuntuu vähän kalliilta. Ymmärrän siis kakkujen hinnan, käsityötähän se on, mutta välttämättä ei tee taas mieli maksaa lähes neljääsataa euroa asiasta, joka ei ole itselle niin hirvittävän tärkeä. Katsastin molempien palveluntarjoajien sivut tänään ja totesin myös ongelman: Kanniston leipomo ei lupaa tuotteidensa olevan täysin gluteenittomia kontaminaation vuoksi, ja Teemu & Marcus taas käyttävät gluteenittomana jauhoseoksena Sunnuntai-merkkiä. Tämä jauhoseos sisältää vehnätärkkelystä, joka ei minulle allergian vuoksi sovi. Toisen merkin käyttämistä voisi toki tiedustella. Pisteet molemmille yrityksille siitä, että nämä tiedot ovat selkeästi näkyvillä nettisivuilla!

Pitopalvelun tekemä jälkiruoka
Koska hääkakku ei ole meistä kummallekaan mikään sydämenasia, voisimme tarjota häissämme aivan hyvin myös jotakin jälkiruokaa kakun sijasta. Esimerkkinä pyörittelimme pitopalvelun Päivin kanssa tavatessamme suklaamoussea tuoreiden mansikoiden kera. Ei aivan niin juhlava ratkaisu, mutta varmasti maistuva sellainen. Lähetin juuri kyselyn Keilanimeen, minkä hintaiseksi tämä tulisi. Jälkiruoka kakun sijaan kun olisi sitten ehkä vähän sellainen köyhän miehen versio, mutta jos siinä oikeasti tekee isompaa säästöä, olemme kompromissiin valmiita.

Kakku jostain muualta
Meidän on mahdollista tilata kakku jostain ihan muualtakin kuin Keilaniemen käyttämiltä yhteistyökumppaneilta. Tällöin luonnollisesti hoidamme itse kakun kuljetukseen liittyvät järjestelyt (käytännössä ostaisimme palvelun leipomolta). Tämä vaihtoehto tulee kyseeseen, jos löydämme hyvän kakuntekijän vähän huokeammilla hinnoilla. Kakuntekijöiden etsiminen onkin minulla tällä hetkellä listalla, ja yksi hyvä, messuilta tuttu ehdokas on jo löytynyt...

Kakkuhelmen tekemä upea luomus hääblogipäivässämme.
Kuva: Valo Films

Itse tehdyt kakut
Vaihtoehtona meillä on myös tehdä kakut häihimme itse. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa hääsuunnittelua olen pyöritellyt ajatusta kakkubuffetista, johon leipoisin kakut itse (ehkäpä jonkun muun avustuksella). Olen jonkin verran erilaisia kakkuja ja muita juhlatarjottavia tehnyt, joten ihan mahdoton ajatus tämä ei ole, mutta olisihan se melkoisen työlästä, etenkin kun iso osa työstä jäisi väkisin häitä edeltäville päiville. Tänä aamuna olen kuitenkin etsiskellut netin syövereistä erilaisia hyvänkuuloisia kakkureseptejä, joita tässä kevään ja kesän aikana voisi kavereiden ja työkavereiden iloksi testailla. Vaihtoehtoina on erityisesti mousse- ja juustokakkuja, jotka onnistuvat riskittömämmin myös gluteenittomina ja joista saa nättejä vähemmällä vaivalla. Minun kakkuni ovat nimittäin yleensä hyvän makuisia, mutta eivät niin kauniita.

Synttäreilleni tekemäni kinuskitäytekakku.
Tällöin en noudattanut vielä gluteenitonta ruokavaliota.

Vinkkejä saa antaa... :)

Vuokrasaunavinkkejä polttareita silmällä pitäen

*Yhteistyöteksti Venuu.fi -sivuston kanssa*

Moni tämän vuoden aikana kaason tai bestmanin roolissa toimiva henkilö on varmaan jo vähintääkin aloittelemassa polttarisuunnitteluita. Linkkailehan tämä teksti vaikka omille kaasoillesi tai bestmaneillesi. Aika moni morsian tuntuu edelleen haaveilevan morsiussaunasta osana polttareita, ja kuuluuhan saunominen usein myös miesten polttariohjelmaan ilman sen suurempia seremonioita. Päätinkin tutustua Venuun valikoimaan tästä näkökulmasta, sillä valitettavasti kaikilta ei oman porukan sisältä löydy sopivaa mökkiä tai omakotitaloa tarkoitukseen.

Olen katsauksessani keskittynyt taas pääkaupunkiseudun tiloihin. Pelkäsin vähän sitä, osoittautuisivatko kaikki saunatilat niin kalliiksi, että niihin riittäisivät vain rikkaimpien polttarinjärjestäjien kukkarot, mutta yllätyin positiivisesti. Toki monet tilat ovat etenkin lauantaisin melko hintavia, mutta mukavia poikkeuksiakin löytyy, etenkin jos on valmis matkustamaan vähän keskustasta kauemmas. Kaikkiin luettelemiini juhlatiloihin saa tuoda omat ruoat ja juomat, mikä usein on budjettiystävällisempi vaihtoehto. Osa paikoista kuitenkin tarjoaa myös mahdollisuuden pitopalvelun hyödyntämiseen.


Pähkinäsauna, Pähkinärinne, Vantaa

Tämä mukavannäköinen kokous-/saunatila pitää sisällään myös uima-altaan, jossa voi käydä viilentymässä saunomisen välissä. Tilaan mahtuu 15-20 ihmistä, ei toki kaikki saunaan samaan aikaan. Keittiö astiastoineen mahdollistaa omat tarjoilut. Tila on vuokrattavissa viikonloppuisin 300€ hintaan klo 22.00 saakka. Tila tulee siivota itse, ellei halua maksaa noin satasen lisämaksua siivouksesta.

Rongo-talo / Sauna ja takkahuone, Mankkaa, Espoo

Tämä upeannäköinen saunatila on mielestäni todellinen löytö! Saunan luvataan mahduttavan jopa 15 ihmistä, ja suihkujakin on peräti neljä. Saunomisen lomassa voi vilvoitella tyylikkäässä takkahuoneessa tai lillua poreammeessa. Pukuhuoneen jääkaappi pitää juomat kylminä, mutta sen ihmeellisempiä välineitä ruoanlaittoon ei ole. Tilaan on kuitenkin mahdollista tilata pitopalvelu. Hinta tälle tilalle on mielestäni vähintäänkin kohtuullinen: viikonloppuisin tilan saa käyttöönsä viiden ja yhdentoista välillä 310€ hintaan (lisätunnit mahdollisia 60€/h).

Aalto Inn Laajalahti kokous- ja saunatila, Otaniemi, Espoo

Tämä tilavannäköinen saunatila on hieman edellisiä kalliimpi, mutta halusin listata sen kuitenkin tämän komean, pyöreän saunan vuoksi, joka omasta mielestäni sopisi erinomaisesti polttareihin.

Tilavuokraa pitää ilta-ajan osalta tiedustella erikseen. Tilaa tosiaan riittää ja mahdollisuudet pienimuotoiseen ruoanlaittoon löytyvät. Viereisessä Otahallissa taas onnistuvat varmasti liikunnallisemmat aktiviteetit, joita voi yhdistää polttariohjelmaan.

Rauhanaseman tupa ja sauna, Pasila, Helsinki

Hieman keskeisemmältä sijainnilta löytyy sympaattinen Rauhanasema, jonka alakerrassa on vuokralla sauna ja tupa. Viihtyisännököisessä tuvassa aikaa mahtuu viettämään isompikin porukka, mutta saunaan mahtuu vain noin kuusi henkilöä kerrallaan. Viikonloppuna tilavuokra on 350€ puoliltapäiviltä puoleenyöhön. Myöhempäänkin tilassa saa lisämaksusta oleilla. Merkittäviä ruoanlaittomahdollisuuksia tässä tilassa ei ole, mutta esimerkiksi jääkaappi ja mikro löytyvät.

Villa Frosterus / Rantasauna, Soukanniemi, Espoo

Mökkipolttarit kivenheiton päässä metroasemalta, miltä kuulostaa? Villa Frosteruksen rantasauna kuuluu mielestäni myös tämän tekstini löytöosastolle. 250€:lla tämän ihanan merenrantasaunan saa kuudeksi tunniksi käyttöönsä (pidempi aika mahdollinen lisämaksusta). Noin kymmenen henkeä mahduttavan saunan lisäksi tilassa on pukuhuone sekä tupa, jossa onnistuu vaikkapa makkaran tai vaahtokarkkien paisto takassa. Rannasta uimaan voi pulahtaa laiturilta.

Saunakellari, Malmi, Helsinki

Tämä urbaani saunatila on esittelemieni tilojen kalliimmasta päästä. Päivävuokra viikonloppuisin on n. 600€. Tila on kuitenkin mielestäni hintansa väärti, jos polttariohjelman haluaa suunnitella pääasiassa yhdessä paikassa tapahtuvaksi. Tästä tilasta löytyy nimittäin saunan ja kylpyammeen lisäksi vaikka mitä ohjelmavälineitä erilaisista peleistä karaokevehkeisiin ja bändisoittimiin. Myös keittiö on hyvin varusteltu ja mahdollistaa kokkailut paikan päällä.

¨

Eurohostel - Sauna, Katajanokka, Helsinki

Jos haluaa muun polttariohjelman välissä suorittaa pikaisen morsiussaunan tai vaikka peseytymisen urheiluaktiviteetin, kaupunkisuunnistuksen tai muun jäljiltä, voi hyvä vaihtoehto olla tämä melko yksinkertainen, mutta myös edullinen saunatila. Sauna sijaitsee hyvällä paikalla Katajanokalla ja tilat ovat tyylikkäät, mutta seurustelutilaa ei juurikaan ole. Saunan lisäksi on vain pesu- ja pukuhuoneet, joissa ei kauaa aikaa vietetä. Tilaa on noin 10 hengelle. Jääkaappi juomien viilentämiseksi löytyy. Neljän tunnin vuokrahinta on vain 130€.

M/S Saunaship Helsinki

Hieman persoonallisemman saunakokemuksen haluaville on tajolla vaikkapa tämä saunalaiva.

Kahdentoista hengen saunalaiva ei ymmärrettävästi ole aivan halpaa huvia (tuntihinta lähes 200€), mutta olisihan tällainen aika hieno! Laivan kannella voi myös grillailla ja laivalta löytyy minikeittiökin ruoanlaittoon.

Ai että! Alkoipa tehdä mieli itsekin järjestää polttareita. Harmi, kun kukaan ei ole minua kaasoksi huolinut! Mutta olisihan näissä ideaa vaikkapa häätiimin kiittämisillanviettoon, jos häiden jälkeen rahanreikiä kaipaa. Vai mitä mieltä olette näistä tiloista?

Lisää polttaritilaideoita löydät tietysti Venuusta.

Eloa hääkenkiin

Esittelin jo viime kesänä alennusmyynneistä tekemäni hääkenkälöydön. Luottomerkiltäni Eccolta löytyivät sopivat valkoiset kengät ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Eiväthän ne maailman juhlavimmat tai kauneimmat kengät ole, mutta mukavat jalassa ja ihan nätit. Olisin jo viime kesänä moneen tilaisuuteen halunnut ne laittaa, mutta päätin säästellä häihin. Ehkä ne ovat hääkengiksi aavistuksen tylsät kuitenkin...

Olin kuitenkin jo ennen kenkien ostoa törmännyt Facebookissa mielenkiintoiseen ilmoitukseen, jossa myytiin valkoisia korkokenkiä, joihin oli maalattu sininen kukkakuvio. Tutkimalla löysin Uniikki askel -nimeä kantavan Facebook-sivun ja otin yhteyttä kenkien maalaajaan.

Uniikin askeleen takaa löytyi visuaalisuuden moniosaaja Ronja Rikissa, jonka maalaamiin kenkiin ihastuin. Laitoinkin hänelle hetimmiten viestiä kysyäkseni kenkämaalauksen suuntaa-antavaa hintaa sekä reunaehtoja kengille. Sain vastauksen, että nahka- tai tekonahkakengät olisivat parhaat pinnaltaan. Täten nahkaiset Eccot täyttivät hyvin myös tämän ehdon, ja uskalsin kengät ostaa. Hintakin oli työhön nähden mielestäni kohtuullinen.

Koska haluan hääpukuni ja kenkieni sointuvan hyvin yhteen, jätin kenkäasian hautumaan. Nyt kun hääpukusuunnittelu on edennyt vähän pidemmälle, ja minulla on enemmän tietoa mekon yksityiskohdista, laitoin uudelleen viestiä Ronjalle ja kyselin, onnistuisiko ostamieni kenkien koristelu. Mukaan laitoin teiltä pimittämiäni kuvia mekkoni pitseistä sekä kengistäni. Sain nopean ja kivan vastauksen, ja Ronjalla oli kuulemma heti ideoita kenkien maalaukseen. Hän lupasi tehdä luonnoksen ideoistaan ensi viikonloppuna. En malttaisi odottaa. Väriä on luvassa siis myös hääkenkiin. Uskon, että kengistä tulee ihanat! Ja kuten mekko ja sormuskin, minua varten ainutlaatuisiksi tehdyt. :)

Suunnittelutapaaminen juhlapaikalla

Tällä viikolla hääsuunnittelu ei ole ollut aivan samanlaista tykitystä kuin edellisellä viikolla. Perjantaina pääsimme kuitenkin käymään juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä keskustelemassa häistämme ravintolan myyntipuolesta vastaavaan Päivin kanssa, joka toimii yhteyshenkilönämme juhlapaikalle. Juhlapaikkaan tutustuessamme ja sitä varatessamme Keilaniemen myynnistä vastasi eri henkilö. Päivin tapasin ensimmäisen kerran viime syksynä häämessuilla, ja jo silloin tuli sellainen olo, että olemme hyvissä käsissä. Sama fiilis jatkui tälläkin kertaa, ja myös sulhanen totesi tapaamisen jälkeen, että onpa asiantuntevan oloinen nainen. Ja tämähän on tärkeää, sillä kyse ei ole meillä vain juhlapaikasta, vaan myös pitopalvelusta, sillä ruoat tulevat luonnollisesti ravintolan kautta.

Tapaamisemme ei ollut erityisen järjestelmällinen, vaan keskustelimme asioista vähän siinä järjestyksessä kuin ne tulivat mieleen. Minulla oli toki ennalta laadittu lista kysymyksistä, joita kysyä ja asioista, joita pitää varmistaa. Kaikkiin sain vastauksen. Päiviltä tuli lisäksi paljon huomioita eri asioista, ja hän kyseli häidemme yksityiskohdista ja toiveistamme. Olin ajatellut, että perjantaina päättäisimme myös menumme, mutta se jäi vielä hautumaan. Tapaamisemme kesti jo nyt kaksi ja puoli tuntia, joten menun suunnittelu oli syytä jättää toiseen ajankohtaan. Siihenkin saimme kuitenkin ideoita ja vaihtoehtoja, joten nyt pitää vain istahtaa rauhassa alas sulhasen kanssa.

Minusta oli mahtavaa, että Päivi kertoi heillä jo valmiina olevista asioista sekä vaihtoehdoista, joita meillä olisi eri asioiden toteuttamiseen. Heiltä löytyvät esimerkiksi valmiina pienet kukkamaljakot, jotka vastaavat tarpeitamme varmasti hyvin ja sopivat kokonsa puolesta tietysti jo valmiiksi heidän pöytiinsä. Lisäksi Päivi ehdotti, että ostamme vain tonkkaviinejä, jotka he voivat valuttaa karahveihin. Halvempaa ja meille helpompaa, kuin lasipullot! Päivi osasi myös suositella esim. kukkien ja koristeiden osalta hyviä palveluntarjoajia.

Keskustelimme myös juhlan aikataulusta ja kulusta. Päivi halusi, että nimeämme jonkun hääseurueemme jäsenen, joka on yhteyshenkilönä heihin päin. Näin heidän ei tarvitse häiritä hääparia päivän aikana, jos jotain kysyttävää ilmenee. Lisäksi he suostuvat ottamaan ohjeita esim. kahvittelun aikaistamisen suhteen ainoastaan tältä henkilöltä, jotta vaikkapa yli-innokkaat äidit eivät pääse tekemään omia muutoksia muusta ohjelmasta tietämättä. Mielestäni erinomainen systeemi! Saimme myös vinkkejä pöytien järjestämiseen, jolloin pääsemme suunnittelemaan istumajärjestystä.

Kakkuasia on meille ollut todella iso kysymysmerkki. Olemme siis ihan kahden vaiheilla, tuleeko meille kakkua lainkaan. Saatamme päätyä siihen, että meillä on vain jotakin jälkiruokaa. Kakussa arveluttaa hinta. Kakkujen hinnaksi tulisi Keilaniemen yhteistyökumppaneilta reilut kolme ja puolisataa euroa, mikä on minusta melko hurja summa. Jälkiruokien hinnasta emme vielä kyselleet tarkemmin. Jos kakku olisi meille itsellemme tärkeä osa hääpäivää, panostaisimme siihen toki. Meistä kumpikaan ei mitenkään erityisiä odotuksia ole kakulle kuitenkaan ladannut, vaan meistä vaikkapa suklaamousse voisi olla aivan yhtä kiva jälkkäri. Aivan täysin en ole hylännyt itse tehtyä kakkubuffettia ajatuksena, kun nyt sain varmistuksen, että se on ravintolan puolelta ok, mutta saa nähdä, jaksanko ottaa sellaista haastetta kuitenkaan vastaan.

Menun suunnitteluun saimme lisäideoita siitä, että ravintolan keittiömestari on Filippiineiltä, joten aasialainen ruoka on hänen vahvuutensa (ja meille lähellä sydäntä). Lisäksi kuulemma possuruoat ovat sellainen spesialiteetti, jota kannattanee hyödyntää. Myös kasvisruoat, myös vegaaniset sellaiset, onnistuvat kuulemma erinomaisesti, mikä ilahduttaa varmasti vegaanisiskoani ja muita lukuisia kasvissyöjiä juhlassamme. Keilaniemellä oli valmiita menuehdotelmia, mutta saamme täysin itse räätälöidä oman kokonaisuutemme. Tästä olemme todella tyytyväisiä, mutta täytyy sanoa, että lähes rajattomilta tuntuvat mahdollisuudet tuovat oman haasteensa suunnitteluun. :)

Kuten tekstistäni on varmasti tulkittavissa (ja tämä ei ole maksettu mainos), olemme ainakin tällä hetkellä molemmat todella tyytyväisiä juhlapaikkamme valintaan ja ravintolan (tällä hetkelä erityisesti Päivin) toimintaan! Innolla odotan suunnittelun seuraavia vaiheita.

Hääsuunnittelun täyttämä viikko

Keskiviikkona siintää edessä seuraava ajallinen tasaetappi: häihimme on aikaa tasan neljä kuukautta. Miten nämä viimeiset kuukauden ovatkaan huvenneet kuin silmissä? Saan jatkuvasti olla keksimässä jotain treffikuoreemme. :D

Häiden vääjäämätön lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että pitkään kestäneestä suunnittelusta siirrytään monen asian kohdalla toteutukseen. Talvilomareissu Sri Lankalle toimi eräänlaisena vedenjakajana hommien suhteen: Hoidamme tämän sitten reissun jälkeen. Matka on nyt tehty, ja rinkkojen huuhtomista lukuunottamatta matkan jälkitohinatkin suoritettu. On siis aika suunnata huomio hääaskareisiin.

Torstaina suuntaan Ateljee Aariaan valikoimaan Terhin kanssa hääpukuuni tulevia pitsejä. Koska meikäläisen väritoiveet eivät ole yleisen hääpukumuodin mukaisia, on Terhi joutunut keksimään luovia keinoja toteuttaa pukuni pitsikuviointia. Ihanaa on se, ettei Terhi ole missään vaiheessa sanonut, ettei tämä ehkä ole mahdollista tai että nyt menee liian hankalaksi, vaan hän on kokeillut uusia tapoja homman toteuttamiseksi. Olen todella innoissani siitä, että hääpukuni suunnittelu etenee! Samalla vähän jännittää pukuprojektin eteneminen, sillä olin toivonut karistavani ennen puvun tekoa huomattavasti enemmän senttejä kropastani. No, vielä ei ole tarkoitus ottaa tarkkoja mittoja.

Perjantaina menemme T:n kanssa käymään juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä ja keskustelemaan Päivin kanssa hääpäivämme kulusta sekä menusta. Keilaniemestä sanottiin, että menu olisi hyvä suunnitella 2-3kk ennen häitä, mutta me minä haluan olla ajoissa liikkeellä myös tarjottavien ruokien suhteen, vaikuttavathan ne esimerkiksi viinien valintaan. Lisäksi jälkiruoka-/kakkuasia on meillä vielä ihan auki, joten haluamme kuulla, millaisia (etenkin minkä hintaisia) vaihtoehtoja meillä Keilaniemen puolesta on. Kakku meidän on mahdollista tilata myös muualta. Myös monet koristeluun, ohjelmaan, astioihin ja tarjoiluun liittyvät kysymykset vaativat selkeytystä, ja vastaukset vaikuttavat suunnitelmiimme esimerkiksi mahdollisen drinkkibaarin suhteen.

Perjantaina saan vieraakseni kaasoistani Oonan ja Helin. Tarkoitus on viettää iltaa hääaskarteluja tehden. Varmasti isossa osassa ovat myös häistä (ja kaikesta muustakin) höpöttäminen sekä viinin juominen. ;)

Ainakin näitä silkkipaperikukkia olisi tarkoitus tehtailla.

Yksi seuraavien viikkojen homma on myös kultaseppämme Mika Tarkkasen tapaaminen vihkisormuksen suunnittelun merkeissä. Mika oli minua yrittänyt tavoitella kihlasormuksen huollon tiimoilta, joten tämän saan toivottavasti hoidettua samalla reissulla, kun Helsingin Arabiaan ajelemme. Vielä päivämäärää tapaamiselle ei ole sovittuna, mutta mahdollisesti myös tällä viikolla tai ensi viikolla alkaa vihkisormukseni suunnittelu.

Piakkoin pitäisi aloittaa myös hääkukkiemme idättäminen. Tämä homma minua jännittää kyllä kovasti. En oikein jaksaisi paneutua asiaan sen vaatimalla vakavuudella eli tutkimalla eri kukkien vaatimuksia ja itämisaikatauluja tai lannoitteiden koostumuksia. Haluaisin vain kokeilla vähän sitä ja tätä, mutta siitä voisi tulla jonkin sortin katastrofi. Joka tapauksessa lisääntyvä valo ja lämpö mahdollistavat kukkien idätyksen aloittamisen varmasti seuraavan kuukauden sisällä.

Eli aika isoja palasia olisi tarkoitus hoitaa tässä tämän ja tulevien viikkojen aikana, hui!

Tänä vuonna naimisiin

Hyvää uutta vuotta kaikille ihanille lukijoilleni! Ja ihanista ihaninta häävuotta kaikille tänä vuonna naimisiin meneville! Vuosi 2019, joka vielä toissakeväänä hääsuunnittelun aloitusvaiheessa tuntui kaukaiselta, on viimein täällä.

Häihimme on tosin vielä reilu puoli vuotta aikaa, joten ihan nurkan takana häämme eivät onneksi ole. Tehtävää kun on vielä aika paljon. Viime aikoina suunnittelu ei ole juurikaan edistynyt, mutta eiköhän homma tässä taas käynnisty, sillä kaikkea kivaa hääaiheista on tammikuu minun osaltani täynnä.

Tammikuu on tunnetusti häämessukuu. Jo ensi viikolla koittavat Mennään naimisiin -messut, jossa näytteilleasettajia riittää ympäri maan ja näytökset hurmaavat laadukkuudellaan. Viikko tästä eteenpäin onkin näytteilleasettajamäärällään huumaava Love me do, jossa paljastetaan Vuoden hääblogi 2019 -voittaja. Olethan muistanut äänestää? Kirjoittelen messuista vielä tarkemmin lähempänä. Jopa sulhanen totesi, että ehkäpä hänkin voisi jompaan kumpaan tapahtumaan kanssani osallistua. Tällä tavoin hän totesi tukevansa harrastustani tarkoittaen bloggaamistani, jota hän kutsuu tällä hetkellä mediaimperiumikseni. Minä kyllä huomautin, että meillä on ihan nuo hääsuunnitelmatkin puolitiessä, minkä vuoksi messukäynti voisi olla hyödyllinen...

Ihanat kaasoni taas ovat jo ahkerasti juonimassa jotakin pääni menoksi ja pistivät seuraavan kaasotapaamisen alulleen. Tapaammekin ensi viikon sunnuntaina hääsuunnittelun merkeissä. Tätä ennen olisi syytä pitää jonkinmoinen suunnittelusessio sulhasen kanssa, jotta osaan antaa tytöille tietoa esimerkiksi ohjelman suhteen. Kaikki kolme ovat edelleen innokkaasti kyselleet häistämme ja suunnitelmien etenemisestä. Välillä tuntuukin, että pitää itse vähän tsempata, jotta osaan antaa vastauksia. :D

Kaiken kaikkiaan uskon, että tämä vuosi tulee olemaan ihana ja toivon sitä myös kaikille teille! On ollut mukava lukea vastailijoiden toiveita uudelle vuodelle järjestämäni arvonnan yhteydessä. Osallistumisaikaa arvontaan on vielä 4.1. asti.

Jos taas messuliput kiinnostavat, Mennään naimisiin -messuille on lippuja tarjolla useammassakin eri paikassa. Sara arpoo blogissaan lippuja, mutta ole nopea, sillä osallistumisaika päättyy tänään, tiistaina. Ihanat Valofilmsin kuvaajat ikuistavat messut videomuodossa ja arpovat Instagramissa lippuja @valofilms. Ole nopea tämänkin kanssa; liput arvotaan huomenna. Hieman enemmän aikaa osallistua on Riikka Couturen Facebooks-sivuilla.

Koristeideointia ja paikkakorttikokeilua

Olen tänään joutunut parantelemaan lievää vatsapöpöä kotosalla. Aamupäivä meni sohvalla How I Met Your Mother -maratonin parissa, mutta olon tässä iltapäivällä helpotettua jaksoin vähän puuhailla hääjuttujen parissa. Ja nyt otin vähän tiukemman asenteen koristeluasioihin, jotka ovat roikkuneet työlistalla, koska en ole osannut tarttua asiaan.

Juhlatilamme Ravintola Keilaniemen sivuilta löytyy kätevästi sekä tilan pohjapiirros että 3D-virtuaaliesittely, joiden avulla koristeiden suunnittelu on itse asiassa tosi kätevää. Päädyinkin merkkailemaan pohjakarttaan mahdollisia koristepaikkoja ja -ideoita. Olen tosi huono visualisoimaan asioita päässäni, joten tarvitsen jotakin tällaisia apuvälineitä, joiden avulla suunnittelen.

Listaa tehtyäni mietin, mitä koristeista voisin lähteä ihan toteuttamaan. Paikkakortteihin minulla on ollut idea valmiina jo jonkin aikaa, joten päätin, että on aika kokeilla, miltä ideani näyttäisi valmiina. Äsken teinkin muutaman paikkakorttiprototyypin, joita pääsen esittelemään piakkoin kotiutuvalle sulhaselle. Samoin kuin sitä koristepohjakarttaa, jonka en usko säilyvän muuttumattomana...

Paikkakortit ajattelin yhdistää kutsujen teemaan. Kutsupohjakokeiluistani voit lukea täältä ja laser-leikkauksesta täältä. Ideana on kirjoittaa embossaus-tekniikalla nimet valkoisella kortteihin ja maalata vesiväreillä liukuvärjäten sen päältä.

Kuumailmapuhallin on helpottanut tätä hommaa
melkoisesti tulella leikkimiseen verrattuna.

Mielestäni kokeilu oli ihan onnistunut, mutta jokin näissä vielä tökkii... Minulla oli nyt käytössäni hopeahilettä sisältävää kohojauhetta. Yritän varmaan etsiä jostain täysin valkoista. Se saattaisi näyttää paremmalta, koska nyt lopputulos on hieman rakeinen. Nämä kortit ovat myös ehkä aavistuksen liian isoja. Täytyy siis jatkaa kokeiluja.

Mutta onpa kiva taas välillä ihan oikeasti tehdä jotakin konkreettista häiden eteen! Laitoin muuten ensimmäisen Wish-tilauksen menemään häihin liittyen. Tilaan testiksi muutamaa erilaista tekoköynnöstä, sillä näitä tarvittaisiin kaavailemiini koristeluihin paljonkin. Aitona en taida köynnöksiä raaskia ostaa, mutta jos tekoversiot olisivat kelvollisia, voisin jatkaa suunnitelmiani niiden pohjalta.

Mitäs olette mieltä paikkakorttikokeilustani? Onko parannusehdotuksia?

Juhlatiloja, jotka löysin liian myöhään

*Yhteistyöteksti Venuu.fi -sivuston kanssa*

Tein viime vuonna aikamoisen selvitystyön etsiessäni meille sopivaa juhlatilaa. Voit lukea vinkkejäni juhlatilojen etsinnän perusjutuista ja yksityiskohtaisemmasta kartoituksesta ja löydät listan juhlatiloista tämän tekstin kautta.

Vaikka listani meidän kriteerimme täyttävistä juhlatiloista on melko kattava, joihinkin tilavaihtoehtoihin olen törmännyt vielä päätöksenteon jälkeen. Olen silti tyytyväinen päätökseemme pitää juhlamme Ravintola Keilanimessä. Ajattelin kuitenkin esitellä muutaman uuden löydön.

Träskberga, Söderkulla, Kalkkiranta

Träskberga on hiljattain kunnostettu nuorisoseurantalo isolla juhlasalilla, jonne saa tuoda omat ruoat ja juomat. Juhlasalin lisäksi löytyvät erilliset huoneet esim. tarjoilu- ja biljardipöydälle sekä tilava terassi. Myös pihaa talon ympärillä löytyy. Hinnoittelu on selkeä ja edullinen. En tiedä, onko tämä tila ollut remontissa etsintöjeni aikaan vai enkö ole vain törmännyt tähän, sillä tämä olisi voinut olla meille lähes täydellinen vaihtoehto. Sijainti on hivenen syrjäinen, mutta esim. bussikuljetus Helsingistä olisi voinut ratkaista vieraiden liikkumisongelmat.

Teatterimuseo, Kaapelitehdas, Helsinki

Ihanan persoonallinen juhlatila keskeisellä paikalla Helsingissä. Teatterimuseota en löytänyt etsinnöissäni, mutta tila olisi varmasti soveltunut meidänkin häihimme erinomaisesti. Tuntiveloitus ei ole halvimmasta päästä, mutta sijainti ja järjestelyjen helppous sekä lukuisat suositukset Venuun sivuilla saavat minut uskomaan, että tila on tuon rahan arvoinen. Täällä pidetyistä rock-häistä löytyy juttu viimeisimmästä Häät-lehdestä (2/2018).



Juhlatila M6, Helsingin keskusta

Tähän kattojen yllä sijaitsevaan tilaan törmäsin jossakin vähän varauspäätöksen tekemisen jälkeen ja melkein alkoi kaduttaa. Tämän parempaa sijaintia ei ole, jos haluaa järjestää urbaanit häät, joissa vieraiden ei tarvitse pohtia, millä häihin saapuu tai sieltä poistuu. Tila on melko yksinkertainen, mutta näköalat toiminevat koristeina jo itsessään ja toisaalta valkea, yksinkertainen tila mahdollistaa monenlaiset koristelut. Mielestäni vuokrahintakaan ei tällä sijainnilla ole lainkaan paha.

Dylanin tilat, Pääkaupunkiseutu

Eri puolilla pääkaupunkiseutua sijaitsevat brunsseistaan tunnetut Dylan-ketjun ravintolat tarjoavat myös vuokratiloja. Näihin tutustuin etsiessäni juhlatilaa 30-vuotissynttäreilleni. Noihin juhliin tilat olivat hieman kalliit, mutta häitä ajatellen vuokrat ovat sijainteihin nähden kohtuullisia. Esim. Kauppatorin kupeessa sijaitseva Block by Dylan tarjoaa mahtavat tilat loistavalla sijainnilla. Meille ongelmaksi olisi muodostunut ravintoloiden A-oikeudet, jotka eivät mahdollista omien juomien hankkimista, mutta jos tämä ei ole ongelma, kannattaa näitä tiloja harkita.

Ravintola Picante, Pitäjänmäki, Helsinki

Tämä Pitäjänmäessä sijaitseva lounasravintola tarjoaa ruoat ja valoisat tilat yksityistilaisuuksiin. Erillistä tilavuokraa ei veloiteta, vaan maksat ainostaan ruoista sekä työtunneista ja omien juomien tuominen on sallittua, joten tässä saattaa säästää pitkän pennin. Tiloissa on pieni vivahde ruokalamaisuutta, mutta toisaalta sisustus ja kalusteet ovat modernit ja mahdollistavat erilaisia koristeluita. Tilaan mahtuu jopa 150 henkilöä, joten tämä tila mahdollistaa suuremmatkin juhlat. Tässä tilassa peruutus onnistuu muuten vielä viikkoa ennen juhlia, jos jompikumpi puolisko hääparista tuleekin katumapäälle. ;)

Ravintola Kattohaikara, Kalasatama, Helsinki

Ravintola Kattohaikara on persoonallinen lounasravintola hyvien kulkuyhteyksien päässä ja upeilla näköaloilla. Kesällä juhlat voivat jatkua tilavalla parvekkeella. Koska tämäkin on lounasravintola eikä A-oikeuksia löydy, voi tännekin tuoda omat juomat. Myös ruoat saa halutessaan hoitaa muualta. Juhlatilan värimaailma ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta meille tämä olisi sopinut kuin nenä päähän. Tähän tilaan en kuitenkaan ole aiemmin törmännyt.

Ravintola Lepuuttaja, Kalasatama, Helsinki

Tämäkin henkilöstöravintola sijaitsee Kalasatamassa, metron tavoitettavissa. Tilasta näyttäisi olevan moneksi ja täältä löytyvät monien himoitsemat, mutta harvoista tiloista löytyvät pyöreät pöydät. Juomat tänne saa tuoda itse, mutta pitopalvelusta vastaa Theron Catering, jonka antimista olen itse saanut nauttia viime tammikuun Mennään naimisiin -häämessuilla ja sen perusteella voin yritystä suositella. Ravintolasta voi vuokrata kaikki tilat tai vain osan, mikä mahdollistaa eri kokoisten tapahtumien järjestämisen: tänne luvataan mahtuvan jopa 300 ihmistä.

Tätä kirjoittaessa tuli taas sellainen olo, että kumpa sitä saisi järjestää useammat häät, kun mahdollisuuksia on niin monia. Mutta kyllä näissä yksissä (tai no itse asiassa meillä kaksissa) häissäkin on ihan tarpeeksi hommaa ja hintaa... Toivottavasti näistä olisi taas apua jollekin muulle häitään suunnittelevalle.

Häämatkahaaveilua, osa 6: Vaellus Lapissa

Sulhanen luki viime viikonloppuna Ylen uutissivuilta jutun naisesta, joka vietti vuoden vaellellen Lapissa. Tämän seurauksena hän alkoi taas haaveilla vaellusreissusta Lappiin. Sitten hän vain totesi, että emmehän me ensi kesänä varmaan ennätä tehdä mitään ihmeellistä, kun on ne häät. Minä tietysti totesin ensin, että kyllähän sitä ehtii kesällä vaikka mitä, jos hoitaa hääasioita ahkerasti nyt syksyn ja talven harmaudessa, *vink, vink*. Mutta sitten totesin itseni vähän yllättäen, että voimmehan me lähteä häämatkalle Lappiinkin.

Ajatus ei oikeastaan ole ollenkaan pöllömpi. Juhlimme häitämme suvun kesken Pyhäjärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla viikkoa Espoossa vietettävän kaverihääjuhlamme jälkeen. Tällöin olisimme siis jo valmiiksi melkoisesti lähempänä Lappia. Voisimme yöpyä matkalla jossakin kivassa hotellissa esim. Rovaniemellä, sillä ajettavaa vaikkapa Urho Kekkosen tai Lemmenjoen kansallispuistoihin vielä Pyhäjärveltäkin riittää.

Ja mikäpä sen parempaa häälomailua kuin ainoastaan toistemme seurasta nauttiminen kauniin luonnon keskellä. Joku tietysti varmasti kaipailee häämatkalta vähän enemmän luksusta, mutta se ei nyt ole koskaan ollut ensisijaisesti se meidän juttumme. Toki tämä olisi vain tällainen minihäämatka, sillä haluan toki tehdä lisäksi ikimuistoisen ulkomaille suuntautuvan häämatkan joskus säämielessä kökömpään aikaan vuodesta eli seuraavana syksynä/talvena (edellinen osa häämatkahaaveiluista löytyy täältä).





















Emme missään nimessä ole mitään kokeneita eräsankareita, mutta pari Lappiin suuntautunutta ja pari täällä etelämpänä toteutettua vaellusreissua on tullut tehtyä. Nautimme luonnon helmassa eristyksissä olemisesta sekä askeettisuudesta, joka vaellusreissuille kuuluu. Ja Lapissa vain on sitä jotain taianomaisuutta. Omat isovanhempani asuivat lapsuusikäni ajan Utsjoella, joten Lappiin liittyy sikälikin lämpimiä tunteita. Kevon reitin, jonka päätteellä isovanhemmillani oli leirintäalue, kulkemisesta olen haaveillut jo pitkään, mutta reitti on ilmeisesti kovin vaativa, joten sinne lähteminen rinkka selässä vaatii vähän useampia pudotettuja kiloja ja ahkeraa lenkkeilyä/jalkatreeniä.

Lappiin suuntautuva vaellus voisi kuitenkin olla hyvinkin mahdollinen vaihtoehto heti häiden jälkeen tapahtuvaksi häämatkaksemme. Tämän tekstin kuvat ovat reilun parin vuoden takaa Urho Kekkosen kansallispuistosta.