Kaksi hääjuhlaa - kannattiko?

Yksi eniten valtavirrasta poikkeavista päätöksistämme oli juhlia häitä kahdessa osassa - ensin ystävien kanssa Espoossa ja viikkoa myöhemmin sukujen kanssa Pyhäjärvellä. Perheemme toista pikkuveljeäni lukuunottamatta osallistuivat molempiin juhliin.

Kuva: ValoFilms

Kahden juhlan järjestäminen vaati tietysti enemmän töitä. Ei ihan kaksinkertaista määrää, koska kutsut tekstiä lukuunottamatta sujuivat samalla kaavalla ja koristeita hyödynsimme molemmissa häissä. Hommaa kuitenkin oli, ja väkisinkin Espoon hääjuhlamme vei suuremman osan huomiostamme, koska siellä tapahtui vihkiminen ja valokuvaus. Sukuhääjuhlamme ei kuitenkaan ollut mikään sivutuote tai pakollinen paha, vaan ihan yhtä lailla se kokonaisuus oli huolella mietitty.

Olen äärimmäisen onnellinen, että päädyimme tähän ratkaisuun. Totta kai oli kurjaa, etteivät sukulaiset päässeet olemaan läsnä vihkimisessämme, mutta totesimme haluavamme sinne ne henkilöt, joiden kanssa arkemmekin pääasiassa jaamme. Onneksi vain harva sukulainen tästä mielensä pahoitti.

Mielestäni saimme molemmista hääjuhlista enemmän irti, kun pystyimme pitämään tunnelman vierasjoukolle sopivana. Kenenkään ei tarvinnut jähmeillä, vaikka toki molemmissa häissä oli paikalla toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Meillä oli aikaa rupatella useampien ihmisten kanssa eikä meidän tarvinnut rajata kutsuvierasmäärää yhtään, kun jaoimme juhlan kahtia.

Toki rahaakin kahteen hääjuhlaan meni, mutta ainakin jos koko sukua ajatellaan, päästiin halvemmalla, kun heidän ei tarvinnut matkata Espooseen ja yöpyä siellä. Koska Pyhäjärven hääjuhla toteutui pitkälti talkoovoimin, saatoimme jopa säästää kustannuksissa. Tarkkaa laskelmaa emme ole tehneet.

Voin siis suositella harkitsemaan tätä ratkaisua, etenkin jos vieraslista meinaa paisua tai juhlien tunnelma arveluttaa. Eihän tämä varmasti valtaväestön ratkaisuksi muodostu tulevaisuudessa, mutta onpahan tämä yksi vaihtoehto.

Vieraslahjana kustomoidut tölkkipussukat

Kuva: ValoFilms

Vieraslahjat eivät olleet meille mikään pakollinen juttu, mutta kun keksimme omasta mielestämme hyvät idean, niin miksipä ei? Emme halunneet antaa turhaa krääsää eikä karkkikaan tuntunut omalta vaihtoehdolta. Päädyimme lopulta tuotteeseen, jonka olemme itse kokeneet äärimmäisen hyödylliseksi: neopreeniset tölkkipussukat.

Kuva: ValoFilms

Olemme varmaan ensimmäistä kertaa törmänneet tällaisiin pussukoihin jossakin etelän lämmössä, jossa ne ovat olleet superkäteviä. T. toi joskus Australiasta tuliaisiksi meille tällaiset kotiin, kun emme niitä oikein tuntuneet Suomesta löytävän. Nykyään nämä taitavat olla tavallisempia. Suosittelen näitä kyllä kaikille saunojille.

Emme tietenkään halunneet mitä tahansa tölkkipussukoita, vaan pieni käsityöprojekti tästäkin saatiin aikaan. Ja missäpä muualla tämä askartelu oli mahdollista suorittaa kuin Ison Omenan kirjaston pajalla. T. suunnitteli pussukoihin tulleen logon, jossa on meidän pususilhuettimme eräästä vanhasta valokuvasta sekä hääpäivämme.





















Logo leikattiin irti kirjaston vinyylileikkurilla, joka leikkaa valmista kangaspainotarraa. Tämän jälkeen koitti homman suuritöisin osuus, jossa ylimääräinen tarra irrotettiin pinsettien avulla alustastaan. Lopuksi tarrat painettiin pussukoihin kirjaston lämpöprässin avulla. Suunnittelun jälkeen tähän projektiin aikaa ei mennyt kuin pari tuntia, joten aika helppo operaatio.





















Tölkkipussukat olivat paitsi kiva vieraslahja, myös todella käteviä häissä. Uskon, että pussukoiden käyttö vähensi ilmiötä, joka vaivaa monia ilmaisen viinan bileitä: puolikkaita tai lähes täysiä tölkkejä ja pulloja jää lojumaan ympäriinsä. Osa ihmisistä pitää myös tölkkejä ruman näköisinä; tässä pelastus siihenkin pulmaan.

Kuva: ValoFilms

Tilasimme kasan tölkkipussukoita AliExpressistä, jossa ne maksoivat noin euron kappale tilaamallemme noin seitsemänkymmenenkappaleen erälle. Värivaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka paljon, joskin on tietysti vähän arpapeliä, millainen sävy lopullisessa tuotteessa on. Me olimme oikein tyytyväisiä. Sininen olisi voinut olla turkoosimpi, mutta muuten värit sopivat täydellisesti häidemme värimaalimaan.

Emme ole aivan varmoja, kuinka moni vieras tajusi ottaa pussukan mukaan. Osalle muistimme niitä mainostaa. Jonkin verran pussukoita joka tapauksessa jäi vielä toisiinkin kekkerihin, mutta niissä pussukat sitten viimeistään tekivät kauppansa. Jäi meillekin onneksi muutama.

Drinkkibaari ja muut häidemme juomat

Meidän häissämme alkoholijuomissa ei säästelty. Halusimme tarjota vieraillemme, jotka näissä kekkereissä koostuivat pääasiassa kavereista, hauskan illan, johon useissa muissakin tilaisuuksissa kuuluu alkoholi. Meitä ei pelottanut vieraiden liiallinen humaltuminen eikä ylilyöntejä juurikaan sattunut, vaikka alkoholitarjoilu alkoi heti juhlien alkaessa.

Vieraiden saapuessa paikalle heille oli tarjolla Hugo-drinkit. Näihin päädyimme niiden raikkauden ja keveyden vuoksi, ja ne sitoivat myös hauskasti polttarini (joista en vieläkään ole kirjoittanut, kääk!) hääjuhlaan, sillä valmistin kyseisiä drinkkejä osana polttariohjelmaani. Keilaniemen henkilökunta oli valmistanut drinkit valmiiksi meidän tuomistamme sekä heiltä tilaamistamme aineista.

Heti vihkimisen jälkeen avautui baari, jossa sai tehdä itselleen drinkkejä tai turvautua tölkkeihin tai pulloihin, jos oli laiskemmalla tuulella tai halusi maistella huolella valitsemiamme juomia. Tarjolla oli useampaa eri olutta, lonkeroa tavallisena sekä appelsiiniversiona sekä paria eri siideriä. Erikoisuus, jota sulhanen mieluusti vieraille esitteli, oli sulhasen panojengin valmistama hääolut, joka sai vierailta kehuja.

Drinkkibaariin olimme valinneet drinkeiksi viisi eri vaihtoehtoa, mutta vieraat saivat toki käyttää myös luovuuttaan käsillä olevien tarpeiden puitteissa. Tarjolla oli Sulhasen suosikkia, joka tunnetaan paremmin gin & tonicina. Ostimme pienen määrän Napue-giniä sekä siihen sopivaa kalliimpaa Fever Tree -tonicia. Tämä drinkki osoittautui monen muunkin suosikiksi, ja ainekset loppuivat melko nopeasti. Varalla oli halvempaa giniä ja tonic-vettä, jotka myös tekivät hyvin kauppansa.

Morsiamen mehukestit taas sisälsi Malibu-likööriä ja appelsiini- tai ananasmehua. Tämä makea sekoitus on joskus nuorempana ollut suosikkini, mutta maistui yllättävän hyvin allekirjoittaneelle myös hääpäivänä. Kaason kaato taas oli pienoinen vitsi: Heli- ja Oona-kaasot nimittäin nautiskelivat polttareissani vodkaa ja Muumi-limua sisältävää drinkkiä, joka oli kuulemma karmeaa ja tosi vahvaa. Tytöt olivat melko hilpeitä loppuillan. En ole varma, uskaltautuivatko kaasot kokeilemaan drinksua uudelleen.

Klikkaamalla kuvan suuremmaksi saat
paremmin selvää ohjeista.

Tasapuolisuuden nimissä myös bestmaneille piti keksiä jokin drinkki ja päädyimme siihen, että Bestmanien bileliemenä saisi toimia rommikola. Halusimme sisällyttää drinkkibaariin myös monien suosikin, Aperol sprizin, joka meidän häissämme kulki nimellä Vieraan virkiste. Drinkkibaaria ajatellen oli tosi kätevää tilata drinkkeihin tarvittavat härpäkkeet, kuten hedelmälohkot pitopalvelulta sen sijaan, että olisimme itse niitä edellisenä iltana tai samana aamuna pilkkoneet ja asetelleet esille.

Ruokajuomaksi valitut viinit esittelinkin jo aiemmin. Nyt jälkikäteen voin todeta, että ainakin minun mielestäni valinnat olivat oivallisia. Kahvin kanssa meillä oli kolmea eri sorttista avecia: perinteistä konjakkia sekä kermalikööriä oli tietysti tarjolla, mutta oma lisämme oli portviini, johon ihastuimme toissakesäisellä Portugalin reissulla.

Halusimme pitää huolen myös vieraistamme, jotka eivät syystä tai toisesta alkoholia käyttäneet. Tarjolla oli maustettuja vesiä, jotka olivat todella onnistuneita. Toisessa oli limeä ja mansikoita, toisessa appelsiinia. Lisäksi olimme ostaneet erilaisia limppareita ja kivennäisvesiä sekä alkoholittomia siidereitä ja lonkeroita.

Hääjuomien menekki sekä niihin kulutettu raha ovat usein kysyttyjä kysymyksiä, joihin yritän kasata vastauksia myöhemmin, joskin täytyy sanoa, että meidän häissämme tämä on hieman hankalaa kaksien juhlien vuoksi. Ehkä niiden yhdistelmä kuitenkin antaa kuvan isoista häistä, joissa on sekä kavereita että sukulaisia...

Kaikki tekstin herkulliset kuvat on ottanut Valo Films.

Häidemme ruoka

Palataanpa pienen tauon jälkeen meidän häihimme, joista riittää vielä monta yksityiskohtaa jaettavaksi. Tällä kertaa käsittelyssä on yksi omasta mielestäni tärkeimmistä osasista häissä, nimittäin ruoka. Ruoasta meillä vastasi Keilaniemi Ravintolat, joiden tiloissa juhlatkin vietimme. Nykyään yritys toimii nimellä Vadelma Catering.

Meille oli alunpitäenkin tärkeää, että saimme itse valita, mitä häissämme syödään. Emme siis halunneet valita valmiista menuvaihtoehdoista, vaan halusimme päästä valitsemaan jokaisen ruokalajin itse. Keilaniemessä homma toimi ihan äärettömän hyvin! Saimme heidän valmiita menuehdotelmiaan sekä listan tapas-tyylisistä ruokalajeista, ja näiden pohjalta ryhdyimme kasaamaan omia suosikkejamme.

Yksin emme kuitenkaan menua olisi osanneet kasata, joten oli mahtavaa, että pystyimme järjestämään tapaamisen salin puolesta ja asiakasyhteistyöstä huolehtivan Elisan sekä keittiömestari Markuksen kanssa. Yhdessä kasasimme meille ja budjetillemme sopivan menun, johon Markus osasi antaa erinomaisia ehdotuksia. Yksityiskohtaisimpiinkin kysymyksiimme vastattiin asiallisesti. Yksi kysymyksistäni kuului esimerkiksi näin: Eihän iltapalakana, jota olemme suunnitelleet, ole liian kuivaa, mutta ei myöskään sellaista vetistä, että valuu sormille?

Nämä ihanat pöytäkoristeet ravintolalta
oli tehty meille yllärinä.

Ja sitten itse hääpäivänä. Valokuvaajamme Valo Filmsiltä kehuivat, etteivät ole vähään aikaan nähneet niin kuvauksellista pöytää. Ruoka tosiaan näyttikin jo ihan älyttömän hyvältä ja myös maistui siltä. Moni morsian sanoo, ettei hääpäivänä oikein maistu mikään tai ei muista ruokaa. Minulle maistui ja muistan kyllä, että hyvää se oli. Myös se vähä palaute, mitä vierailta olen saanut, on ollut positiivista. Häiden aikaan ihastuneita huokauksia kuului erityisesti pöydästä, jossa istui pari gluteenitonta vierasta, sillä focacciaa lukuunottamatta kaikki ruoka häissämme oli jo valmiiksi gluteenitonta.

Etukäteen vähän pohdimme sitä, voimmeko jättää varsinaisen pääruoan pois ja mennä vain tuollaisella kevyemmällä tapas-tyyppisellä ja salaattipainotteisella menulla. Meistä kun häissä aina paras osa ovat alkupalat, ja pääruoka on vähän sellainen pakollinen vatsantäyte. Minusta kokonaisuus toimi erinomaisesti! Eri ruokalajeja oli paljon, ja ruokaa oli riittävästi, joten uskon kaikkien saaneen tarpeeksi syödäkseen - jopa pikkuveljeni, joka on vähän nirso kasvisten suhteen.

Häämenumme näytti siis tältä:

Kuninkaallista vihersalaattia ja balsamico‐vinegrettiä

Red curry ‐paahdettuja kukka‐ ja romanescukaaleja ja suolapaahdettuja pähkinöitä

Eriväritomaatti‐punasipulisalaattia, rucolaa, pinaattia ja paahdettuja kurpitsan siemeniä

Balsamico‐paahdettua paprikaa, marinoitua artisokkaa ja aurinkokuivattua tomaattia

Rakuunalla ja valkosipulilla marinoitua manchegojuustoa ja oliiveja

Kesäperunasalaattia, parsaa, retiisiä, mehustettua puna‐ ja kevätsipulia

Falafeleja ja tzatsikia

Chimichurry‐marinoitua maissikananpoikaa ja rapeaa lehtikaalia

Tomaatti‐mozzarella‐pestosalaatti

Keilaniemen rosmariini‐focacciaa

Sitruunaista hummusta

Yrttilevitettä

Merisuolalla maustettua voita

Ja jos jollakin meinasi illan biletyksen lomassa alkaa vatsa kurnia, oli meillä tarjolla myös iltapalaa. Iltapalaksi oli pitaleipiä, joiden väliin sai joko nyhtökana- tai nyhtökauratäytteen. Minusta iltapala oli myös oikein onnistunut! Sulhanen ei iltapalaa ehtinyt edes syödä, mutta ei kuulemma ollut nälkäkään.

Olen iloinen, että käytimme aikaa menun hiomiseen, vaikka varmasti olisimme saaneet häät aikaiseksi karjalanpaistilla ja perunoillakin. Toivon muidenkin, jotka arvostavat häissä erityisesti alkuruokia ja pääruoka tuottaa päänvaivaa, kokoavan rohkeasti omanlaisensa menun.

Kaikki tekstin kuvat: Valo Films. Kollaasit olen koonnut heidän kuvistaan.

Häälympialaiset

Halusimme häihimme sellaista ohjelmaa, mitä vieraat voivat tehdä oman kiinnostuksensa ja aikataulunsa mukaan. Jos halusi mieluummin vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa, se oli ihan ok tai jos kaipasi enemmän tekemistä, sitä tarjottiin. Häidemme ohjelmana toimivatkin häälympialaiset, joissa oli kuusi eri lajia.

Yksi lajeista oli tietovisa meistä hääparina. Sen sai tehdä pienessä ryhmässä ja jokainen sai pisteitä ryhmän tietämyksen mukaan. Yritimme keksiä erilaisia kysymyksiä yhteisen elämämme eri vaiheista, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus tietää jotain. Luimme juuri tänään vastauksia, kun teimme häätavarainventaariota, ja siellä oli muutamia aika hauskoja joukossa. :D

Kallein lajeistamme oli Speden speleistä tuttu nopeuspeli, jonka vuokrasimme Discolandista. Hintaa viikonlopun vuokralle kertyi 95€, mikä ei mielestäni ole lainkaan ryöstöä. Ja peli taisi olla aika kovassa käytössä. Tervetulokylttimme toinen puoli toimi tuloslistana, johon jokainen sai kirjoitella parhaita tuloksiaan.

Sulhasen hääaskartelun lempilapsi oli yhdellä pisteellä tarvittu laserleikkurilla pleksistä leikattu kuminauhapyssy. Pyssyllä oli tarkoitus kaataa maalitauluja. Maalitauluissa oli jotain peruspahiksia, mutta lisäksi USA:n presidentti Trump. Huumoriarvoa lisäsi se, että seuraavalla viikolla uutisoitiin perussuomalaisten viikonlopputapahtumasta, jossa oli maalitauluina ollut muiden puolueiden poliitikkojen naamoja. Meilläkin siis ammuttiin poliitikkoa, mutta ehken pidä tätä yhtä tuomittavana...

Loput kolme pistettä olivat myös tarkkuuspainotteisia. Sulhasen frisbeegolf-harrastus näkyi häissämme muutoinkin kuin potreteissa. Yksi pisteistä oli frisbeen heittäminen koriin. Toisella pisteellä heitettiin tikkaa, ja kolmannella oli tarkoitus puisen katapultin avulla polkaista hernepusseja maassa olevaan maalitauluun.

Pisteillä sai kokeilla taitojaan niin monta kertaa kun halusi, mutta paras pistemäärä piti valita viiden ensimmäisen tuloksen joukosta. Kaikilla pisteillä taisi vierailla porukkaa ihan tiheästi. Eniten vieraat tietysti kävivät pisteillä silloin kun me olimme kuvauksissa, joten en päässyt kovin montaa suoritusta ihailemaan. Tämän vuoksi pisteiltä ei myöskään ole kuvia aivan niin paljon kuin olisin itse toivonut.

Itse en myöskään ehtinyt kokeilla kuin tuota Speden spelien nopeuspeliä. Sulhanen sen sijaan kiersi kaikki pisteet tarkoituksellisesti jälkimmäisen valokuvauksemme jälkeen. Mutta häälympialaisten tarkoitus olikin ensi sijaisesti vieraiden viihdyttäminen. Illalla tietysti palkittiin kolme parhaiten menestynyttä osallistujaa.

Tekstin kuvat: Valo Films

Persoonalliset paikkakortit

Tämä teksti tulee haisemaan omakehusta, mutta mielestäni se on välillä ihan terveellistä. Lupailinkin jo viimeksi, että esittelen paikkakorttimme, jotka olivat omasta mielestämme huikea menestys. Aivan kaikki vieraamme eivät ole välttämättä samaa mieltä.

Olin jossakin nähnyt idean siitä, että pöytäkartassa on ihmisten naamakuvia, mutta me päädyimme siihen, että pöytäkarttamme on hyvinkin pelkistetty ja tylsä. Pöytäkartta meillä oli nimittäin digitaalisena aulan isossa televisiossa, jossa myöhemmin pyöri valokuvashow hääparista. Siinä luki vain ns. kaveriporukoiden nimet, joskin turkulainen ystäväpariskuntani joutui etsimään paikkaansa muita kauemmin, kun unohdimme lisätä heille tunnisteen pöytään, jossa istui lukiokavereitani.

Mutta sitten itse niihin paikkakortteihin. Meillä paikkakortteina toimivat ihmisten omakuvat. Noita kuvia etsiskelin jokusen tovin, kun selailin kaikki meidän kymmenettuhannet valokuvamme läpi. Samalla valikoin myös pariskuntakuvamme aulan näytöllä näytettäviksi. Suurin osa kuvista löytyi ihan omista valokuvistamme. Muutamia kuvia jouduimme pyytämään puolisoilta, osan varastin Facebookista ja osan saimme bestmaneilta.

Pyrimme tietysti valitsemaan hauskoja kuvia, mikä tarkoitti sitä, että ne saattoivat olla aika vanhoja tai ei-niin-edustavia, useimmiten molempia. Tulostimme kuvat ja liimasimme ne värikkäille kartongeille. Sitten ne leikeltiin tarkasti (sulhanen oli tästä tosi nipo) niin, että henkilö jäi ikään kuin paperinukeksi kuvaan eli taustaa ei näkynyt. Kartonkipalaan jätettiin leikeltäessa suikale, joka taitettiin kuvan alle, jolloin paikkamerkki pysyi itsestään pystyssä eikä erikoisempia pidikkeitä tarvinnut.

Paikkamerkkikuvat aiheuttivat heti juhlien alusta asti juuri sen, mitä olimme toivoneet: Ihmiset kiertelivät ihailemassa muiden kuvia ja naureskelivat toistensa kuville. Varmasti myös yritettiin pohtia, mistä tilanteesta kyseinen kuva on. Tämän vuoksi parhaita kuvia olivat tietysti ne, jotka löytyivät joko meidän tai bestmanien arkistoista, jolloin ihminen ei välttämättä ole itse koskaan edes nähnyt kyseistä kuvaa.

Toki meille vähän kommentoitiin, että olemmepas "kivoja" kuvia löytäneet, mutta uskon, että pääasiassa paikkamerkit olivat myös vieraiden mielestä hauskoja. Me olimme ideaan ihan supertyytyväisiä. Teimme paikkamerkkejä vasta torstaina ennen häitä ja Oona-kaaso oli tuolloin askarteluapuna. Hän sai ehkä jännetupentulehduksen, mutta muuten homma oli yllättävänkin helppo ja nopea.

Tämä paikkamerkkitapa sopi erityisesti meidän kaveri- & perhehäihimme. Jos sukulaisista olisi pitänyt tehdä vastaavat paikkamerkit, olisi varmaan tarvittu aika paljon enemmän aikaa ja apua myös ainakin vanhemmilta.

Kaikki kuvat: Valo Films, 3. kuvassa minun toimestani pientä muokkausta henkilöllisyyden peittämiseksi

Koristelut häissämme

Kaikki tekstin kuvat jälleen Valo Filmsin käsialaa.

Nyt kun olen esitellyt meidän ulkonäkömme sekä potrettikuvat, voimme siirtyä juhlatilamme koristeluun. Häidemme väriteema ei solahtanut aivan valtavirtaan ja veikkaampa, että kuvaillessani ideaani häidemme teemaväreistä blogin puolella, osa odotti kauhulla sirkus- tai sateenkaarihäitä. Myös itse vähän jännitin, sopivatko värit hyvin yhteen niin, ettei tunnelma ole levoton. Halusin, että kokonaisuus on kuitenkin kaunis ja tasapainoinen. Mielestäni onnistuimme erinomaisesti.

Tämä Oona-kaason taiteilema kyltti
toivotti vieraamme ulkona tervetulleiksi.

Ei ilmeisesti ole ihan tavatonta, että koristeiden riittävyys ja yhteensopivuus alkaa epäilyttää ihan viime metreillä. Minäkin mietin hääviikolla, että eihän meillä lopulta ihan hirveästi niitä koristeita ole. Jäisikö juhlatila ihan kolkoksi?

Juhlapaikkamme Ravintola Keilaniemi koostui koristelun kannalta kolmesta eri tilasta. Isosta ja korkeasta aulasta, matalammasta ravintolaosasta sekä isosta terassista. Aulatilan näyttävimmät elementit olivat isot kattovanteet, jotka ripustettiin roikkumaan aulan yli kulkevasta sillasta. Vanteet olivat melkoinen käsityöprojekti, mutta kyllä se näpertäminen oli vaivan arvoista. Ne olivat upeat! Vanteita oli neljä: yksi isompi ja kolme pienempää. Kokoero johtui ihan inhimillisestä virheestä, kun T. osti ensin yhden vanteen kokeeksi ja muisti koon väärin ostaessaan lisävanteita.

Vanteet on tehty siis ihan hulahula-vanteista, joiden ympärille on kieputettu silkkinauhaa. Ison Omenan kirjaston laserleikkurilla vietin tuntikausia leikaten erivärisiä perhosia kahdessa koossa. Perhoset olin pujotellut ja solminut erimittaisiin siimoihin. Siimat tietysti sotkeutuivat jo säilytyksen aikana, kun niitä piti aina välillä korjata siivouksen tieltä sekä vähän lisää kuljetuksen aikana. Ihan kaikkea emme kovasta yrityksestä huolimatta saaneet selvitettyä, mutta ei se haitannut.

Juhlatilaa koristivat myös lähes identtiset
pehmoleluapinamme. Toinen on T:n, toinen
minun, molemmat lapsuudessa saatu.

Vihkimisen jälkeen upea vihkikaaremme siirrettiin aulatilaan vieraskirjamme viereen. Tämän kaaren sisällä vieraamme pystyivät ottamaan polaroid-kuvia. Vihkikaaremme oli toinen paljon työtä vaatinut, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen osa koristelua. Se kruunaa vihkikuvamme ihanasti ja toimi myöhemmin sisällä loistavasti valokuvataustana. Vihkikaaremme on tosiaan tehty liimaamalla silkkipaperikukkia (ohje täällä) pahvikehykseen, joka vihkimisen ajan oli kiinnitetty Keilaniemen omaan vähän perinteisempään rautakehikkoiseen vihkikaareen. Kurkkaa tekstini vihkimisestä, jos haluat nähdä enemmän kuvia vihkikaarestamme.

Aulaan katettiin myös buffetpöytä. Sen ja lahjapöytämme koristeina oli erikokoisia pyöreitä maljakoita, joissa kellui gerberoita. Nämä olivat ainoat ostetut kukat häihimme. Muista kukista kerronkin tarkemmin ensi kerralla.

Ravintolaosassa näkyvimmät koristeluelementit olivat värikkäät riisipaperipallot, joita roikkui katosta. Ne olimme tilanneet AliExpressiltä. Pallot tekivät juhlatilasta todella kivan näköisen! Niiden ripustaminenkaan ei ollut hankalaa sulhasen älyn ja Keilaniemen reikäisten kattopaneelien ansiosta.

Samaa väriteemaa jatkoivat myös servetit, jotka ostin Ison Omenan Juhlamaailmasta. Niiden lisäksi valtavaa koristemäärää ei pöytiin tarvittu. Upeat paikkamerkkimme vaativat oman tekstinsä, mutta niiden lisäksi pöydissä oli kukkia. Lisäksi päätimme vielä perjantaina levitellä kattovanteista jääneet paperiperhoset pöytiin. Tämä oli hyvä idea ja toi lisää yhtenäisyyttä aulan ja ravintolaosan koristeluun. Lisäksi perhoset pääsivät juhlan aikana koristamaan myös häävieraitamme, mikä oli mahtavaa!

Terassille emme suunnitelleet sen kummempaa koristusta vaan upea maisema sai olla oma koristeensa. Ravintolan ulkokukkaistutukset sopivat hyvin väreihimme ja lisäksi ulkopöytiin vietiin kukkia.

Juhlatilan koristelu onnistui mielestäni uskomattoman hyvin! Koristeita oli juuri sopivasti ja ne sopivat hyvin yhteen, vaikka lopullisesti kokonaisuutta pääsi hahmottamaan vasta perjantai-iltana. Koristelu vaati paljon töitä sekä meiltä että kaasoilta ja bestmaneilta, joten suurkiitokset vielä heille.

Aulassa pyöri myös isossa telkkarissa valokuvashow meistä.

Ensi kerralla asiaa monia kiinnostaneesta kukkienkasvatusprojektista...

P.S. Töiden puolesta on ollut aika raskas viikko. Koneen ääreen istahtaessani pohdin, jaksaisinko kirjoittaa mitään, mutta kun rupesin selailemaan hääkuvia, tuli taas innostunut, energinen ja onnellinen olo. Hääterapiaa... :D