Arvonta suoritettu

Viime viikolla esittelin Milestone Weddingcards -pakkaa, jonka lupasin arpoa yhdelle onnekkaalle lukijalle. Internetin arpakoneonnetar suosi tällä kertaa Satua, joka kommentoi julkaisua kahdeksantena. Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille osallistuneille!

Milestone Original Wedding Cards + Arvonta!

Olette jo ehkä muissa blogeissa törmänneet näihin Milestonen Original Wedding Cards -kortteihin. Samanlaisiahan on jo joitakin vuosia ollut vauva-ajan tapahtumien taltioimiseen. Siihen tarkoitukseen kortit sopivat mielestäni upeasti ja taisimme joskus ostaa ystävälle vauvalahjaksi tuollaiset kortit. Näistä hääkorteista en taas ollut aivan varauksettoman innostunut.

Pääsin kuitenkin tutustumaan kortteihin lähemmin, kun Kiddex lahjoitti kaikille huhtikuiseen hääblogipäiväämme osallistuneille bloggareille omat kortit. Ja kyllä minäkin muiden bloggareiden tavoin vähän innostuin. Ovathan nämä erityisesti hääblogia kirjoittavalle aivan mahtava lisä blogin kuvitukseen. Tai jos taltioi muuten hääsuunnittelua kuvien muodossa. Näiden avulla saisi luotua aika kivan albumin.

Nämä kortit ovat selvästi sellaiset, että monet pohtivat, raaskiiko ostaa vai meneekö hömpötysosastolle: loistava lahjaidea siis! Eli jos tuttavapiirissänne on tapana ostaa kihlajaislahjoja, tässä yksi hyvä idea. Itseäni hieman harmittaa, että isohko kasa kortteja jää tavallaan käyttämättä, koska se osa suunnittelua on jo takana. Mutta on näistä vielä iloa tässäkin vaiheessa ja tulette varmasti näkemään kortteja käytössä täällä blogin puolella.

Hääblogipäivän jäljiltä minulle jäi käsiini yksi ylimääräinen paketti hääkortteja. Jos kortit kiinnostavat, nyt on loistava tilaisuus voittaa sellaiset itselle tai tuttavapiirin tulevalle hääparille. Osallistu arvontaan kommentoimalla alle, miten käyttäisit kortteja sekä sähköpostiosoitteesi. Vastausaikaa on tiistaihin 29.5. klo 18 saakka.

Harry & Meghan

En seuraa mitenkään aktiivisesti Brittien tai Ruotsin kuningashuoneita enkä aiemmin ole vaivautunut katsomaan kuninkaallisia häitäkään. Nyt kun omat häät kolkuttelevat ovella, ja hääasioista on tullut harrastus, piti eilen viettää muutama tunti ruudun ääressä prinssi Harryn ja Meghan Marklen häitä ihastellen. Mitään teemaan sopivaa katsomoa en sentään perustanut.

TV:n katsojille näytettiin tietysti vain kirkollinen osuus häistä, ja varsinainen hääjuhla vietettiin suljettujen ovien takana. Suurin spekulointi häiden yhteydessä liittyi tietysti morsiamen pukuun. Puku osoittautui Clare Waight Kellerin suunnittelemaksi yksinkertaisen tyylikkääksi luomukseksi, jota täydensivät kuningattaren lainaama tiara sekä valtaisa huntu. Iltajuhlassa morsian vaihtoi pukua myöskin hyvin yksinkertaiseen Stella McCartneyn suunnittelemaan pukuun. Itse pidin molempia pukuja todella kauniina! Morsian on hyvin kaunis ja linjakas nainen, jolloin yksinkertainen toimii erinomaisesti.

Vieraiden pukeutumisessa minua ihastuttivat hatut, joita oli kutsussa toivottu naisvieraiden käyttävän. Heräsi jopa villi idea liittää hattu oman hääjuhlan pukukoodiin, mutta ehkäpä ei sittenkään. :D Eivät hatut taitaisi sopia meidän rentoon siviilivihkimiseen, ja niiden hankkiminen aiheuttaisi vieraille turhaan harmaita hiuksia.

Hääjuhlassa minua kummastutti sulhanen, joka näytti ajoittain surumieliseltä ja ajoittain todella pitkästyneeltä. Ehkä se oli hermostuneisuutta. Minä en nähnyt prinssi Harrystä jumaloivaa rakkautta, joka joidenkin katselijoiden mukaan hänestä paistoi. Ehkä en osaa lukea brittien kasvonilmeitä...

Hääjuhlien väripilkku oli chicagolaispiispa, joka piti pitkän ja eläväisen puheen rakkaudesta. Puhe oli mielestäni hyvä, joskin hieman itseään toistava. Se ei tainnut aivan upota jäyhään brittiyleisöön ja oli varmasti peruskaavasta poikkeava.

Häiden musiikit olivat mielestäni onnistuneesti valittuja sisääntulomusiikkia lukuunottamatta. Olisin kaivannut jotakin mahtipontisempaa, mutta en tiedä, mikä brittihovin häissä on ollut perinteenä. Kuoron esittämä Stand by Me oli todella ihana ja pidin myös sellonsoitosta, joskin se oli aika pitkä pätkä odottelun lomassa.

Kuva: Mark Jones, Flickr

Oma hääbudjetti ei tunnu yhtään niin pahalta, kun kuuli, että näihin häihin rahaa on mennyt noin 30 miljoonan euron verran. No, meidän häissämme tietysti turvajärjestelyiden tarve on hieman vähäisempi, ja vieraitakin tulee vain hieman yli kymmenesosa kirkkoväen määrästä.

Minua jäi myös mietityttämään ajatusleikki siitä, että mitä jos jompikumpi Britannian prinsseistä olisikin rakastunut todella rumaan tai vaikkapa hirvittävän lihavaan naiseen. Tämä nyt on vähän rumasti sanottu. Toki jokainen morsian on omalla tavallaan kaunis, mutta onhan kuninkaallisten häiden vetovoimana olleet toinen toistaan kauniimmat morsiamet.

Kateutta ilmassa

No, otsikko on ehkä vähän turhan dramaattinen. Minulla on viime aikoina taas ollut kaikenlaista kiirusta (esim. jääkiekon mm-kisat, joiden seuraamisesta voin "onneksi" Suomen mokailun myötä luopua), joten blogini päivitystahti on ollut ennätysmäisen ja hävettävän harva. No, välillä näin. Minulla on ollut myös aiempaa vähemmän aikaa lueskella muiden blogeja. Tänään junamatkalla Espoosta Turkuun olen ehtinyt päivittää tietouttani muiden hääbloggareiden kuulumisista.

Ja tiedättekö, minuun iski suuri kateus ja kaiho. Omat hääsunnitelmamme eivät moneen kuukauteen ole edenneet millään tavalla. Sen sijaan tämän kesän morsiot suorittavat vihoviimeisiä hääjärjestelyitä: hakevat juomia, päivittävät varmistuneita vieraslistoja, ostelevat asusteita... Lisäksi tietenkin saan lukea ihania polttaripohdintoja ja -kertomuksia. Voi kun jo olisi ensi kesä!

Toisaalta uskon, että moni tämän kesän morsian taas ottaisi mieluusti häävalmisteluihin jokusen ekstrapäivän, -viikon tai -kuukauden. Nautin kyllä myös valmisteluiden suorittamisesta rauhassa, mutta kun juuri nyt ei jotenkin suunnittelu kulje. Sulhasen elämäntilanne kun on hyvin, hyvin kiireinen. Kaipaisin tässä vaiheessa vähän yhteistä suunnitteluaikaa. Toisaalta taas itsellänikin on työelämässä se kiireisin aika vuodesta, kun työn alla ovat koululla arvioinnit, kevätjuhla sekä katseiden suuntaaminen ensi syksyyn.

Ehkäpä siis yritän tehdä tässä ensi viikkoina pieniä häihin liittyviä juttuja, kuten kampaajan ja meikkaajan kartoittamista. Parin viikon päästä minulla alkaakin sitten odotettu kesäloma, jonka ensimmäiset kolmisen viikkoa vierähtävät Espanjan ja Portugalin lämmössä. Ei paha sekään...

Askartelu on välineurheilua

Hääblogipäiväämme sain Askartelumaailma Charlottasta ihanan paketin erilaisia askarteluvälineitä, joista pääsimme askartelemaan kortteja, hääkarkkirasioita ym. Itse en ehtinyt kokeilla kaikkea haluamaani bloggaripäivän aikana, mutta onneksi ylimääriset tarvikkeet matkasivat mukanani vielä kotiin. Olen siis päässyt hyödyntämään niitä mm. kevään juhlien korttiaskartelussa. Tässä muutamia oivalluksia, joita itse sain, kun ammattilainen oli koonnut hyviä tuotteita kokeiltavaksi.

Ensimmäinen asia, joka ahkeran korttiaskartelijan kannattaa omistaa, on paperileikkuri. Olen jo aiemmin manannut, kuinka turhauttavaa ja työlästä on yrittää saksien avulla saada korttipohjista tai koristepapereista suorareunaisia. Paperileikkurin kanssa homma on hieman helpompaa, joskin vaatii edelleen tarkkuutta, sillä paperin on oltava juuri oikeassa asennossa.

T:n serkulle ja hänen miehelleen tein hääkortin, jossa hyödynsin vihreää pitsiä, jossa on valmiina tarrakiinnitys taustalla. Se oli ihan superhelppoa kiinnittää siististi! En ollut nähnyt tällaista ennen, joten oli kiva päästä kokeilemaan.

Ystäväni synttärikortissa taas hyödynsin "timanttinauhaa", jossa on myös liimapinta valmiina. Tämä vaatii jo hieman sorminäppäryyttä, mutta on huomattavasti helppokäyttöisempää kuin se, että pitäisi paperiliimalla liimailla yksittäisiä koristeita. Todella kapealla kaksipuolisella teipillä taas sain kiinnitettyä melko helposti kortin reunaan kultakoristeista nauhaa. Tällaiseenkaan en ollut syystä tai toisesta ennen törmännyt. Tyttö tahtoo -blogin Hanna vinkkasikin minua kokeneempana askartelijana, että kaksipuolinen teippi toimii moneen asiaan parempana kiinnikkeenä kuin liima, joka lähtee helposti kupruilemaan.

Askartelumaailma Charlottasta sain lainaksi myös välineet sinettien tekemiseen kuumaliimapistoolin avulla. Taas täysin uusi aluevaltaus minulle. Tämän testaamista olen kiireiden ja laiskuuden vuoksi lykännyt, mutta viimein tänään otin selvää, miten homma sujuu. Ja sujuihan se.

Olemme joskus T:n kanssa tehneet sinetit joulukorttien kuoriin sulattamalla sinettivahaa kynttilässä. Ihan hirveää hommaa! Kuumaliimapistoolilla sinettien teko oli hyvin helppoa, kunhan ensin sai kokeiltua, mikä on oikea määrä vahaa. Sinettivahaa siis työnnetään ohuissa pötköissä pistooliin, joka sähkön avulla sulattaa sen. Annostelu on mielestäni aika helppoa. Sinetin painamiseenkaan ei mielestäni tarvinnut mitään kovin ihmeellistä.

Sain lainaksi myös sinettivahan kanssa käytettäviä leimasinmusteita. Sinetti painetaan ensin tähän leimasimeen ja sen jälkeen vahaan. En tiedä, olivatko nuo musteet päässeet jo kuivahtamaan, sillä en saanut niillä juurikaan vaikutusta, vaikka ajatus pienestä lisähohdosta pinnassa on kiva.

Jotkut taitavat olla sitä mieltä, että vanhalla kunnon sulatettavalla vahalla saa parempaa jälkeä kuin tuolla pistoolitaktiikalla. Omasta mielestäni helppous on kyllä tässä niin suuri valtti, että jos päädymme sinetöimään kuoremme, kuten vähän olemme suunnitelleet, aion kyllä hankkia kuumavahapistoolin avuksi.

Suurkiitokset vielä Askartelumaailma Charlottalle, joka mahdollisti hääblogipäivämme askartelupisteen. Kivijalkamyymälähän kyseiseltä yritykseltä löytyy Helsingin Kampista nimellä Askarelli.

Häät hotellissa

Kun lähdimme tekemään juhlatilatutkimusta, päädyimme siihen, että me haluamme juhlapaikan, jossa ei ole A-oikeuksia. Jos tämä ei ole suurempi kynnyskysymys, suosittelen ehdottomasti tutustumaan ravintoloihin ja hotelleihin juhlatiloina. Hääjärjestelyissä säästää melkoisesti aikaa ja hermoja, kun tila, ruoka ja juoma hoituvat samaa kautta. Myös muita yhteistyötahoja, kuten valokuvaajia ja floristeja voi olla mahdollista löytää yritysten suosittelemina.

Kuva: Valoisia kuvia

Vietimme muutama viikko sitten hääblogipäivää hotelli Radisson Blu Plazassa, joka osoittautui todella tunnelmalliseksi ja kauniiksi hotelliksi, joka sijaitsee vieläpä aivan Helsingin ytimessä. Meidän käytössämme oli ns. Juhon sali/Bar 7 Blings (en ole nyt ihan varma virallisesta nimityksestä) sekä Kirjastobaari. Juhon sali oli lasimaalauksineen aivan älyttömän komea tila ja sitä vuokrataan pieniä hääjuhlia varten. Saliin mahtuu istuvia vieraita n. 40. Se, missä saattaa syntyä jopa säästöä tällaisten "pakettiratkaisujen" kohdalla on se, että esim. Juhon salille ei ole vuokrahintaa, vaan myyntitakuu, joka on todella inhimillinen 500€. Hotellin suurempaa ravintolapuolta voi hyödyntää isommissa hääjuhlissa.

Radisson Blu Plazassa järjestettiin maaliskuussa myös suurempi talvihäätapahtuma, jossa vietettiin viisiä häitä kerralla. Parit vihittiin vuoronperään Juhonsalin kirkkomaisten lasimaalausten ääressä, minkä jälkeen seurueille oli varattu omat tilat ravintolasta ja juhlat jatkuivat biletyksen merkeissä DJ:n tahteihin. Ja mikäs sen kätevämpää kuin siirtyä viettämään hääyötä yläkerran huoneeseen tai sviittiin. Jos siis kiinnostaa oikeasti vain päästä naimisiin kivoilla juhlilla, mutta koristeiden miettiminen tms. ei kiinnosta vähääkään, on tämä oikein mahdollinen ratkaisu. Ei ehkä meille, mutta varmasti monille muille.