perjantai 30. maaliskuuta 2018

Hääpäivän ulkonäkö hukassa

Häiden osalta olen suunnitellut monia asioita, mutta yksi asia, jonka pohtimiseen olen käyttänyt hämmentävän vähän aikaa, on oma ulkonäköni. Kroppaprojekti on toki käynnissä ylimääräisten makkaroiden häätämiseksi kehostani (ja viimein on tullut vähän tuloksiakin). Hääpuvun suhteen minulla alkaa myös olla jo aika paljon ideoita, ja todennäköisesti tässä keväällä/kesällä otan uudelleen yhteyttä ompelijoihin ja sovin tapaamisia.

Sen sijaan se, millaisen kampauksen ja meikin haluan, on minulle vielä melkoinen mysteeri. Myös asusteet, kuten korut ja kengät laukusta puhumattakaan, ovat täysi arvoitus. Toki moni näistä asioista on riippuvainen siitä puvusta. Koruja ainakaan en aio edes pohtia ennen kuin tiedän, millainen puku minulle suurin piirtein on tulossa. Ompelijalla saattaa myös olla ehdotuksia asiaan.

Kengät olisi hyvä hankkia hyvissä ajoin, jotta pukua voi sitten sovitella niiden kanssa. Kenkiin pitää myös tottua. Kenkien ulkonäköä tärkeämpi asia minulle on mukavuus. Jalkani ovat kenkien löytymisen kannalta hyvin hankalat, sillä minulla on pahimman luokan lättäjalka, joten suurin osa kengistä on minulle liian kapeita. Liian korkea korko tuottaa myös ahdistusta illan aikana, enkä haluaisi ostaa monia kenkiä. Jonkinlaiset ballerinat on ehkä kuitenkin pakko olla varalla.

Jokin tällainen kampaus voisi tulla kysymykseen.
Kampaus ja meikki ovat sellaisia asioita, joita voisin ruveta tässä pikkuhiljaa miettimään. Kampauksen suhteen minulla on vähän ajatuksia, mutta niiden toteutuksesta en ole ollenkaan varma. Haluan hiukset pois niskasta, sillä minulle tulee muuten varmasti ällö hikitukka jossakin vaiheessa iltaa. Sulhanen kuitenkin tykkää hiuksistani, kun ne ovat auki, joten en halua mitään tiukkaa nutturaa, vaan jotakin vähän ilmavampaa. Ongelman aiheuttaa se, että vaikka hiukseni ovat nyt pituuden puolesta enemmän kuin riittoisat millaiseen kiharakampaukseen tahansa, saisi paksuutta olla tuplat tämänhetkiseen.

Ehkä jotakin tällaista...
Meikkiä en ole osannut suunnitella ollenkaan. Olen vain panikoinut siitä. Olen tässä viimeisen vuoden aikana alkanut pitkästä aikaa käyttää juhlissa ja muissa spesiaalitilanteissa (arkisin en meikkaa ollenkaan) meikkivoidetta ja puuteria. Aiemmin olen siis vain meikannut silmät ja tuputellut vähän aurinkopuuteria ja punaa. Ihoni on ollut todella hyvä, mutta nyt ikä alkaa pikkuisen näkyä, joten olen kaivannut vähän tasaisuutta. Meikki kuitenkin ennemminkin korostaa pieniä juonteita, joita kasvoistani löytyy. Tämä johtuu varmasti kokemattomuudestani meikkaajana, mutta silti minua huolettaa, osaako ammattimeikkaaja tehdä pohjan, joka piilottaa eikä korosta epäkohtia. Toisaalta osaan tehdä itselleni mielestäni kivoja silmämeikkejä ja pelkään, etten olekaan tyytyväinen meikkaajan tekemään. Eli meikin suhteen ei suunnitelmia, mutta paljon ahdistusta. Naama kun on kuitenkin melko iso osa ulkonäköä. :D

Olen vähän ajatellut, että ensi kesänä juhlittaviin kavereiden häihin kävisin laittamassa kampauksen ja meikin jossakin nähdäkseni, millaiset niistä tulevat. Pitää siis alkaa kartoittaa Espoon tarjontaa... Olisi mahtavaa, jos meikkaus ja kampaus onnistuisivat samassa paikassa.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Hääblogikuulumisia

Blogini päivitystahti on viime aikoina ollut tavallista väljempi, sillä hääasiat eivät ole edistyneet ja huomio on kohdistunut muihin asioihin. Kun häävalmistelut aloittaa näin ajoissa, on väkisinkin kausia, jolloin häitä ei edistetä juuri mitenkään. Varsinkin kun se sulhasen mielestä on pikkuisen liian aikaista. Ei siis ole kyse mistään hää-ähkystä, vaan ihan vain siitä, ettei nyt ole mitään häihin liittyvää työn alla (päätin jättää sen vihkiajan varaamisenkin vähän myöhemmäksi).

Loppusyksystä minusta tuntui, ettei hääblogeissa riitä lukemista, kun monilla muilla bloggareilla tekstejä syntyi vähemmän. Nyt taas itselläni on ollut parin viikon tauko blogien lukemisessa, ja tänään olen sitten kirinyt tuota aikaa kiinni lukemalla blogitekstejä tuntikausia. Yhtäkkiä niitä tuleekin kuin liukuhihnalta.

Tämän vuoden hääsesonki alkaa jo pikkuhiljaa kolkutella ovella, mikä näkyy myös blogiteksteissä. On ihanaa nähdä, kuinka häävisiot alkavat käydä konkreettisiksi, itsellä kun kaikki on vielä niin ilmassa. Viime aikoina on selvästi ollut hääkenkienostobuumi. :)

Myös muutamia uusia blogeja on tullut lukulistalleni, mikä on piristävää! Enää en jaksa aktiivisesti etsiä uutta luettavaa, mutta aina sieltä täältä osuu uusia blogeja silmään. Älä siis epäröi vähän mainostaa omaasi, jos olet aloitteleva bloggaaja. Kommenttikenttään voit hyvin lisätä oman blogisi, jota en välttämättä ole vielä bongannut. Yhtä uutuutta minun on pakko mainostaa, vaikkei se täysin hääblogi olekaan. Nyt on viimein saatu blogikentälle häistä bloggaava sulhanen! Käy kurkkaamassa (K)Akkavalta -blogi, jos vielä et sitä ole löytänyt. Tähän mennessä sieltä löytyy pari hääaiheista tekstiä perhe-elämään keskittyvän blogin sisältä.




Ekologisuus häissä

Ekologisuus on aiheellisesti suuri teema vähän kaikilla elämänalueilla eivätkä häät ole poikkeus. Häät vietetään sillä ajatuksella, että se on kerran elämässä -tapahtuma, joten moni saattaa ajatella, että no, kai minä nyt tämän kerran saan olla ajattelematta koko maailman parasta. Suomessa avioliittoja kuitenkin solmitaan vuodessa lähes 25 000 (lähde). Vaikka kaikkia häitä ei vietetä suurella hulabaloolla, riittää kunnon pirskeitä sen verran, että jos jokainen pari juhlii välittämättä huomisesta, tässä käy vielä hullusti.

Itse haluankin siis pitää huolta siitä, että häissämme pohditaan myös sitä, mikä on vaikutuksemme ympäristöön.Täydellisiä ekohäitä ei todellakaan ole luvassa enkä yritä jeesustella, että kaikessa pitää pohtia vain ympäristöä, mutta ehkä toivoisin, että itse pystyn pitämään järjen kädessä, mitä ostoksiin ym. valintoihin tulee ja ehkä voin inspiroida jotakuta muuta pohtimaan omia valintojaan.

Tässä siis muutamia asioita, joita hääjärjestelyiden lomassa voisi pohtia:

Jotain uutta vai jotain vanhaa
Hääkirppikset ovat tulleet jäädäkseen sekä Facebookiin että ihan omaksi sivustokseen. Häätavara liikkuukin ihailtavaa tahtia ja jonkun toisen täydellistä päivää täydentänyt asia pääsee tuottamaan iloa uudelleen. Tai jos joku on sattunut tekemään hutiostoksen, saattaa se ollakin toiselle kelpoaarre.

Myös hääpuvut tekevät nähdäkseni kauppansa hyvin kirppiksillä. Jos itse ei löydä sopivaa hääpukua käytettynä, voi ainakin pohtia, pistäisikö sen kuitenkin kiertoon omien häiden jälkeen kaapissa pölyttymisen sijaan. Itse aion teetättää pukuni, joten se tulee tietysti uutena. Häiden jälkeen tulen muokkaamaan mekon siten, että sitä voi käyttää myös häiden jälkeen, joten puku ei toivottavasti jää vain kaappiani koristamaan. Samalla tuen suomalaista työtä.

Saisinko tämän lainaksi?
Häähuumassa tulee ehkä helposti hankittua asioita ennen kuin miettii, tarvitseeko jotakin edes ostaa. Kun kirpparilla jotain osuu silmään, niin tilaisuuteen on tartuttava, eikö vain? Mutta tarvitseeko kaikkea ostaa itselle? Olisiko muutamalla ystävällä hanallinen boolimalja, jotka saisi lainaan? Tai voisiko valokuvausseinän vuokrata? Toki voi ajatella, että jos ostaa asioita käytettynä ja myy eteenpäin, se on vähän kuin vuokraamista.

Vähemmän on enemmän
Mitä vähemmän häihinsä haalii erilaisia asioita kuten koristeita, sitä vähemmän se kuormittaa ympäristöä. Itse en todellakaan ole mikään minimalismin edustaja, joten tähän minun tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Tarvitseeko pöydässä olla kukkia ja kaitaliinoja ja paperikoristeita ja helmikoristeita ja ja ja...? Todennäköisesti kokonaisuus on myös tyylikkäämmän näköinen, jos ihan kaikkia Pinterestistä bongattuja ideoita ei toteuta omissa häissään.

Kukat, voi kukat!
Häissä kuin häissä on oltava kukkia, on varmasti monen ajatus. Myös itse haluan häihimme kukkia, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Olenkin kirjoitellut omista kimppuajatuksistani. Kukat ovat ehkä suurin yksittäinen juttu ruoan ohella, joissa voi tehdä merkittäviä valintoja ekologisuuden sekä myös eettisyyden näkökulmasta. Kukkien ympäristövaikutusten pohtiminen voi kuitenkin olla kuluttajalle vaikeaa: kotimaisia ei tarvitse kuskailla lentokoneilla, mutta ne on kasvatettava kasvihuoneissa.

Afrikan ja Etelä-Amerikan kehittyvistä maista tulevissa kukissa on kuitenkin myös muita hankaluuksia: Usein työntekijät työskentelevät kurjissa oloissa, huonolla palkalla ja kukkatilat kuormittavat ympäristöä torjunta-aineilla sekä valtavalla vedenkulutuksella.

Koska kaikkia kukkia ei kotimaisina saa, kannattaa pohtia, saisiko kukkia Reilun kaupan versioina. Reilun kaupan kukkatiloilla pidetään huoli siitä, että työntekijöiden työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset, palkka verrattain hyvä sekä satsataan ympäristöstä huolehtimiseen.

Mieti toki myös sitä, voisiko koristelua ainakin osittain toteuttaa muutoin kuin kukilla. Kuuntele asiantuntijoita, kun he varoittavat jonkin kukan saatavuuden hankaluudesta tiettynä vuodenaikana.

Tässä pari hyvää artikkelia asiasta:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kukkakimpun-alkuperan-jaljil-1
http://www.maailma.net/kampanjat/suosi-asiallisissa-oloissa-kasvatettuja-kukkia

Ruoka
Jonkin verran on näkyvissä trendiä kasvisruokahäistä tai vegaanisista häistä. Tämä on varmasti erinomainen asia, jos pari itse noudattaa kasvisruokavaliota tai vegaaniutta. Itse sekäsyöjänä en tällaiseen ole valmis lähtemään, mutta jonkin verran varmasti pohdimme myös häidemme ruoan ilmastollisia vaikutuksia, koska näin teemme arjessammekin.

Suomen ihanimmat häät -ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella iso osa morsiamista paheksui yhden morsiamen päättäväisyyttä siinä, ettei hän halunnut liharuokaa häihinsä. Muut morsmaikut pitivät sitä tosi itsekkäänä. Onko niin, että häissä saa olla itsekäs vieraslistan, musiikin, koristeluiden ja ohjelman suhteen ("Nehän on teidän häät!"), mutta auta armias, jos haluat ajatella eläinten oikeuksia tai ilmastonmuutosta, ja itsekkyytesi ylettyy ruokaan saakka?! Sanoisin kaikille, jotka pohtivat täysin kasvishäitä, että siittä vaan! Kasvisruoka voi olla aivan yhtä maukasta ja juhlallista kuin sekaruokakin, eivätkä vieraat siihen kuole, jos joutuvat kerran syömään vähän eettisemmin.

Myös lähiruoka on noussut trendikkääksi, ja hyvä niin. Lähellä tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä vähemmän ja tiedät, minne rahasi menevät. Voi siis esimerkiksi pohtia, tulisiko hääkakku suomalaisista marjoista eksoottisten hedelmien sijasta. Jos tämä asia tuntuu itselle tärkeältä, kannattaa se varmaan huomioida jo pitopalvelua tai ravintolaa valitessa. Jos ruoat tekee itse, on valintapäätökset tietysti helpompi tehdä.

Häämatkalle
Meidän taloudessamme suurimman kuorman hiilijalanjälkeemme tuo lentäminen. Niin ihanaa kuin matkustelu onkin, on se myös maapallomme kannalta hyvin kuluttavaa, jos sen tekee lentäen. Häämatkalle lähtiessä voikin pohtia, olisiko kotimaanmatka vaihtoehto. Itse siihen tuskin tyydymme, saatammepa tehdä jopa kaksikin häämatkaa, joten tässä asiassa on itselläni eniten peiliinkatsomista...

Olipas paasaamista! Häiden suunnitteluun liittyy tuhansia päätöksiä ja rahaa palaa yleensä väistämättä hurja määrä. Ymmärrän siis sen, ettei pitopalveluhärdellin keskellä jaksa enää kysellä ruoan alkuperää. Ja sen, että halpoja tuontikukkia ostamalla saattaa kotimaisiin verrattuna säästää merkittäviä summia rahaa. Mutta ehkä voisimme kaikki miettiä asiaa ainakin jossakin kohtaa hääsuunnitteluamme. Meillä kun on vain tämä yksi maapallomme.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Suhteenhoitoviikonloppu Tampereella

Blogini on viime aikoina ollut tavallista hiljaisempi, sillä energiaa on mennyt muihin asioihin eivätkä hääjärjestelyt ole juuri nyt edenneet mihinkään.

Viime viikonloppuna teimme minireissun Tampereelle sulhaseni kanssa. Ostin hänelle joululahjaksi liput Semmareiden eli Seminaarimäen mieslaulajien konserttiin. Kuoro on ollut T:n suosikki jo pitkään. Keikkoja vaan ei ollut täällä pääkaupunkiseudulla, joten ajattelin, että voimme tehdä pienen irtioton arjesta samalla.

Lähdimme Tampereelle lauantaina puolenpäivän aikaan ja palasimme eilen sunnuntaina viiden kieppeillä. Se oli juuri tähän väliin sopiva pikku reissu. Me emme juurikaan harrasta hotelleissa huvikseen yöpymistä, joten ihan kivaa vaihtelua sekin. Yövyimme Scandic Hotel Stationilla, joka oli hinta-laatu -suhteeltaan viime kesänä hyväksi todettu: Ei mitään luksustasoa, mutta 130 euron hintaan sai yöpymisen lisäksi aamupalat.

Oli tarkoitus, että olisimme käyneet vähän paremmin syömässä, mutta aikataulu meni vähän hassusti, joten illalliseksi söimme burgerit hotellin ravintolassa. Ihan hyvät nekin. Lauantai-illan keikka oli sopivasti Tullipihan Pakkahuoneella, joka näkyi hotellihuoneemme ikkunasta tien toisella puolella. Matkaa hieman hyisessä talvikelissä ei siis tarvinnut tehdä pitkään.

Lauantaina jaoimme ihanan gluteenittoman leivoksen
Pella's cafessa
Semmareiden keikka oli huikean hyvä, joskin odottamaamme lyhyempi. Lavashow oli superhauska! Voin suositella kaikille. Viikonloppu oli muutenkin täysi onnistuminen. Vaikka me vietämmekin paljon aikaamme yhdessä eikä suhteessamme ole ollut mitään kupruja, oli ihanaa, kun minilomallamme kummallakaan ei ollut muita puuhia mielessä, vaan keskityimme vain toistemme kanssa olemiseen. Mitään yltiöromanttisia silmiintuijottelijoita emme ole, mutta vaahtokylvyssä kävimme ja juteltavaa riitti yötä myöten.


Ja pikku vinkki vitonen, jos hotelliloma alkoi kuulostaa innostavalta: Lähikauppakeskuksessamme Sellossa on tällä viikolla tarjousviikko-Sembalot. Sulhanen bongasi sieltä mielestäni aivan huippuhyvän tarjouksen. Eli jos hotelliloma Espoon Leppävaarassa kuulostaa kivalta, käy tutkimassa. Tarjoushintaan 136€ (tai 152€ vähän hienommassa huoneessa) kuuluu yöpymisen lisäksi kolmen ruokalajin illallinnen kahdella viinillä sekä aamiainen ja huoneen luovutus vasta klo 14. Lue kuitenkin ehdot hyvin.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Onko liian aikaista varata vihkijää?


Facebookin hääryhmässä vastaan tuli kauhistunut teksti siitä, kun maistraatista oli ilmoitettu, että vihkijää ei saa varata kuin vasta hyvin lähellä hääpäivää ja varaus varmistetaan vasta todella viime tipassa. Nämä käytännöthän siviilivihkijän varaamisen suhteen vaihtelevat melkoisesti. Itse en ollut koskaan kuullut, että kenelläkään olisi ollut ihmeempiä ongelmia täällä pääkaupunkiseudulla, mutta pakkohan asia oli tarkistaa.

Uudenmaan maistraatin sivuilta löytyi heti sähköpostiosoite (erikseen virka-aikana ja sen ulkopuolella vihittäville pareille), josta sitten tiedustelin, milloin varausta hääpäivällemme voisi tehdä. Vastauksena tuli, että varauksenhan voi tehdä vaikka heti. Pitäisi vain lähettää tietyt tiedot maistraatille. Kirjoittelen tästä prosessista vielä erillisen ohjeistustekstin.

Eli voisimme varata vihkijän hääpäiväksemme vaikka heti. Mutta onko vielä liian aikaista? Häihimme on reilut vuosi ja neljä kuukautta aikaa. Moni asia ja ajatushan voi vielä muuttua. Ja jos vihkijän varaa, pitäisi samalla lyödä lukkoon myös kellonaika, jolloin vihkimisen haluaa tapahtuvan. Mikä tarkoittaa sitä, että koko hääpäivän ohjelma pitäisi olla jollakin tavalla hanskassa.


Minä vielä voisinkin istahtaa alas ja ruveta suunnittelemaan hääpäivän aikataulua saman tien. Mutta tuo toinen puolikas tästä tulevasta avioliitosta ei ole aivan sitä mieltä, että hänen täytyy käyttää kiireisestä arjestaan aikaa häidemme aikataulun pohtimiseen, kun aikaa kuitenkin on melko ruhtinaallisesti. Ei siis ole kyse siitä, etteikö T:tä kiinnostaisi. Kyllä hän haluaa olla osana häidemme suunnittelua. Mutta aikaahan on vielä vaikka kuinka... Ehkä minunkin siis täytyy vain malttaa mieleni, vaikka olisi niin kivaa rastia yksi asia yli tehtävälistalta.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Häämatkahaaveilua, osa 5: Machu Picchu

Olen kirjoitellut aiemminkin häämatkahaaveiluistani. Toissapäivänä luin viimeisimmästä Sport-lehdestä juttua vaelluksesta Perun Andeilla, ja vanha haave vaelluksesta inkaraunioille Machu Picchulle heräsi henkiin.


Machu Picchu on ollut minulle jo pitkään suuri haave matkakohteena, ja nyt tuli taas mieleen, että se olisi kyllä tarpeeksi eksoottinen ja varmasti mieleenpainuva kohde myös häämatkalle. Ja jos pätäkkää löytyy aikanaan tarpeeksi, voisi samaan reissuun yhdistää myös ne Galapagos-saaret, joille pääsystä myös olemme molemmat haaveilleet.

Machu Picchulle, joka sijaitsee vajaan 2,5km korkeudessa, pääsee ilmeisesti ihan jollain kuljetuksellakin, mutta varmasti elämyksellisempää olisi kivuta vuorta ylös vuorokauden verran ja nähdä rauniot ensimmäistä kertaa auringon noustessa. Tällaista reissua varten vain pitäisi taas saada kunto vähän paremmaksi kuin tällä hetkellä.

Olen vähän kahden vaiheilla, mitä itse haluaisin häämatkalta. Toisaalta olisi ihanaa kerrankin asustella vähän luksusmaisemmissa olosuhteissa kuin yleensä matkoillamme. Se toisi tiettyä eroa normaaliin matkailuumme, joka on ollut moniin muihin verrattuna melko spesiaalia. En yleensä haaveile mistään all inclusive -hotelleista, mutta ehkä häämatkalle sellainen hemmottelu sopisi. Toisaalta olisi ihana tehdä jotain tuollaista todella mieleenpainuvaa.

Tässä yksi hyvä esimerkki siitä, millaisissa murjuissa sitä on
tullut öitä vietettyä. Mutta tämän yön jälkeen oli edessä yksi
mahtavimmista elämyksistä ikinä reissuilla.
Tiedän, että T. on jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla ja luulen itsekin kallistuvani sinne suunnalle. Uskon, että häämatka on kuitenkin ikimuistoisempi, jos on päässyt kiipeämään vuorelle inkaraunioille, sukeltamaan kilpikonnien, haiden ja rauskujen kanssa tai surfaamaan huippuaalloille kuin se, että on maannut hotellissa altaan reunalla drinkkejä siemaillen. Olkoonkin kuinka hieno hotelli ja hyvä drinkki tahansa...

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kirjasto apuna hääjärjestelyissä

Ja nyt ei siis puhuta siitä ilmeisimmästä asiasta eli hääkirjoista, joita kirjastoista myös voi lainailla. Kirjastot (ainakin pääkaupunkiseudulla) ovat nimittäin viimeisen kymmenen vuoden aikana monipuolistuneet aivan valtavan uskomattomiksi paikoiksi. Joko tiesit, että kirjastosta voi kirjojen ohella lainata ainakin ompelukoneen, työkaluja, sukset tai vaikka lautapelejä, muutamia esimerkkejä antaakseni?

Mitä kirjasto voisi antaa häitään järjestäville pareille? Vastaus lyhykäisyydessään: Vaikka mitä! Erityisesti häiden askartelu- ja koristelupuoli hyötyvät kirjaston palveluista, jos niitä osaa käyttää. Ja mikä parasta, ilmaiseksi tai pelkkien materiaalien hinnalla. Alla muutamia ideoita, miten kirjastoja voisi hyödyntää hääjärjestelyissä. (Valitettavasti tämä teksti on hyödyllisempi pääkaupunkiseudun asukeille kuin muille, mutta aina voi yhdistää Helsingin-reissuun myös kirjastokäynnin, eikö totta? Ja kannattaa toki tarkistaa oman lähiympäristön kirjastojen tarjonta.)

Kuvat ja kuvaus
Valokuvat ovat monilla häissä keskeinen teema. Kirjastosta löytyy erilaisia palveluita kuvien suhteen: Esimerkiksi kunnon kuvankäsittelyohjelmat saattavat olla sen verran hintavia, ettei niitä viitsi ostaa itselleen. Jos kuitenkin haluaa esimerkiksi kutsuja tai hääjuhlaa varten muokata kuviaan laadukkailla ohjelmilla ja näytöillä, löytyy kirjastoista apuja tähänkin. Paperisia kuvia voi digitoida tai skannata. Kirjastoista löytyy myös väritulostimia, joilla saa tulosteltua menuja ym. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, paljonko yksi ihminen saa tulostaa (ilmaiseksi). Kirjastoista voi myös lainata videokameran esimerkiksi häiden taltiointia varten.


Tämä 3D-tulostettu lisko koristaa keittiömme kattoa
peittäen samalla vanhan lampunreiän.
3D-tulostus
Miltä kuulostaisi itse suunniteltu kakunkoriste? Tai pöytänumerot? 3D-tulostimella sellainen olisi aivan mahdollista toteuttaa. 3D-tulostinta ei kuitenkaan välttämättä löydy kotoa, töistä tai lähipiiristä, joten kirjastosta löytyvä 3D-tulostin on mahtava palvelu.

Laminointikone
Jos haluaa toteuttaa esim. häiden ohjelmalehtisiä tai menun vähän siistimmin, mutta vähäeleisesti ilman kehyksiä, on laminoiminen hyvä idea. Esim. valokuvaseinän voisi toteuttaa myös laminoiduin kuvin. Laminoinnissa paperi sujautetaan muovikalvon sisään, joka kuumentamalla sulatetaan siistiksi päällykseksi. Itse laminoin töissä jatkuvasti asioita, mutta koska kaikkien työpaikoilta ei laminointikonetta löydy, kannattaa suunnata kirjastoon.

Itse värityskuvasta taiteilemani pinssi
Rintanappikone
Miltä kuulostaisivat vieraslahjaksi tai vaikka varaa päivä -ilmoituksiksi pinssit tai magneetit? Yhtenäiset pinssit voisivat olla kiva lisä myös polttareihin... Myös tällaisia voi tehdä itse, kun välineet ovat kunnossa. Kirjastolta saa ostettua materiaaleja, mutta he osaavat myös neuvoa, mistä voi ostaa vähän isompia eriä tukkuhintaan. Itse olen töiden puolesta lainannut pinssikoneen koululle, joten jos haluaa askarrella oman kodin suojissa, kannattaa kysellä, saisiko koneen lainaksi.


Vinyylileikkuri
Vinyylileikkurilla voi leikata omia tarroja tai kangaspainatuksiin tarkoitettua vinyyliä. Joistakin kirjastoista löytyy myös lämpöprässejä, joilla vinyyliä voi lämmöllä painaa kankaalle. Saisiko juhlapaikalle laittaa seinään häiden ajaksi parin monogrammin tarrana? Tai voisiko hääparin pöytäliinassa olla jokin painatus?

Laser-leikkuri
Laser-leikkurilla pystyy leikkaamaan hyvinkin pikkutarkkaa kuviota ja mikä parasta, tietokoneohjatusti. Jos siis oma saksikäsi ei ole kovin vakaa ja leikattavaa on paljon, kannattaa ehdottomasti miettiä, sopisiko laser-leikkuri tähän tarkoitukseen. Itse toteuutamme todennäköisesti omat kutsumme osittain laserilla leikaten.

Tämä onnittelukortti on Hong Kongista, mutta tällaisia
kuvioita voi tehdä laser-leikkurilla.

Muut leikkurit
Korttipohjien ym. leikkely käsin oikeankokoiseksi on ihan hullua hommaa eikä todennäköisesti tyydytä tarkimman askartelijan silmää. (Nimimerkillä: Kokemusta on) Isot kartonkiarkit kuitenkin saattavat tulla merkittävästi valmiiksi leikattuja pohjia halvemmiksi. Ja aina ei löydy juuri haluattua muotoa laajastakaan korttipohjavalikoimasta. Kirjastoissa on tarjolla erilaisia leikkureita, yksinkertaisesta paperileikkurista kuvioleikkuriin. Ilmeisesti kuvioleikkureilla pystyy myös kohokuvioimaan paperia.

Kampasidontalaite = kierrevihkolaite
Jos haluaakin tehdä häiden paperituotteista, esim. menusta, ohjelmasta, ym. informaatiosta yhtenäisen lehtisen, voisi olla hauskaa tehdä niistä kierrevihko. Toimii ehkä paremmin vähän pienemmissä häissä, mutta ideaa voi jalostaa. Tällä tavalla voisi toki tuottaa myös esim. polttarikirjat. Kirjastoissa voi siis käyttää myös tällaista kierrevihkojen tekoon tarjoitettua sidontalaitetta.

Työkalut ja ompeluvälineet
Jos hääparista kumpikaan ei omista laajaa työkaluvalikoimaa, mutta esimerkiksi opastekylttejä olisi kiva tehdä itse, voi katsastaa kirjaston tarjonnan myös tältä osin. Työkaluja toki saa usein lainaksi myös tutuilta, mutta joskus kirjasto voi olla lähempänä ja helpompi vaihtoehto. Kirjastoissa saa käyttää myös ompelukoneita, saumureita ja kirjontaompeluun tarkoitettuja koneita, jos hääjärjestelyihin haluaisi sisällyttää ompelua, mutta omaa konetta ei löydy eikä keneltäkään jouda lainaksi.


Ainakin Elielinaukion Kaupunkiverstaasta, Ison Omenan palvelutorilta sekä Entressen, Soukan, Tapiolan ja Sellon kirjastoista löytyy yllä olevia palveluita. Tarkempaa infoa saat helmet.fi -sivustolta. Moni laitteista vaatii vähän opastusta, joten ota kirjastoon yhteyttä ja varaa itsellesi aika, jolloin henkilökunta on opastamassa sinua laitteiden käytön saloihin. Ota myös etukäteen selvää, tarvitsetko mukaan omia materiaaleja tai kannattaako tarpeita ostaa ennemmin jostakin muualta kuin kirjastoista (esim. pinssipohjat, laminointitaskut, 3D-muovi). Tarkista kuitenkin materiaalien sopivuus kyseisen laitteen kanssa. Kirjastoissa ei pyritä tekemään voittoa materiaalien myymisellä, mutta voi silti olla edullisempaa ostaa isoja eriä muualta. Kirjastoa ei myöskään ole varsinaisesti tarkoitettu massatuotantoon, joten ota selvää, mikä on sallittua.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kaksi vuotta kihloissa

Insta-tiliäni seuraavat tietävätkin, että toissapäivänä meillä oli "melkein-vuosipäivä" kihloihin menon osalta. Minähän tosiaan kosin karkauspäivänä vuonna 2016, joten virallista vuosipäivää kihlauksellemme emme ehdi viettämään ennen naimisiin menoa, ja tämän jälkeen varmaan keskitytäänkin juhlimaan erityisesti hääpäivää. Vuosipäivää vietämme marraskuussa tapaamisemme muistolle, sillä sen tarkemmin emme osaa määrittää seurustelun alkamista.

Meillä häiden suunnittelu ei alkanut saman tien kihlautumisen jälkeen. Tai no, kihlajaisillallisellamme juttelimme kyllä ajatuksistamme tulevien häiden suhteen, mutta mitään tiettyä ajankohtaa ei päätetty. Tämäkin asia sai kypsyä omalla painollaan, kuten kaikki suhteessamme tähän mennessä on tapahtunut.

Sysäys häiden suunnitteluun tulikin vajaa vuosi sitten, reilun vuoden kihlautumisen jälkeen, kun lomailimme Meksikossa. Tällöin ehdotin T:lle, että juhlisimme häitä vuonna 2019, ja tämä sopi sulhaselle. Sain viimein päästää sisäisen häähulluni valloilleen. Minähän en nimittäin ole salaa keräillyt Pinterest-kansiota hääasioista tai huokaillut hääpukuliikkeiden ikkunoissa, vaikka yhteiselomme pituus olisi sellaisen oikeuttanutkin. Mutta lähes siltä istumalta pistinkin sitten homman liikkeelle: Ensimmäisen viikon sisään olin ehtinyt perustaa blogin, liittyä Facebookin hääryhmiin ja kartoittaa pääkaupunkiseudun juhlatilatarjontaa.


Kihloihin meno ei varsinaisesti muuttanut suhteessamme mitään merkittävästi, mutta on silti mukavaa, että pitkästä suhteesta on ikäänkuin joku näkyvä merkki. Sormus vasemmassa nimettömässäni kertoo, että kuulun jonkun elämään pysyvästi. Ja onhan häiden suunnittelu ihan kivaa hommaa. :)