Juhlatilamme Ravintola Keilalahti

*Sisältää yhteistyölinkkejä: venuu.fi*

Olen kirjoittanut monta tekstiä juhlatilan etsinnästä ja valinnasta. Löydät tekstit tunnisteen "juhlatila" alta. Halusin vielä loppukaneettina kirjoitella omasta juhlatilastamme, joka nykyään toimii nimellä Ravintola Keilalahti. Olen nimittäin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että käytin aika helkkarin monta tuntia juhlapaikkojen kahlaamiseen. Tämä teksti tulee olemaan täyttä hehkutusta eikä siihen ole mitään piilotettua markkinointisyytä, vaan taustalla on aito tyytyväisyys.

Ravintola Keilalahti oli meille täydellinen juhlatila. Se oli juuri sopivan kokoinen: kaikki noin kuusikymmentä vierastamme mahtuivat syömään ja seurustelemaan tilavasti. Saimme mahdutettua sisälle useita aktiviteetteja, jotka pyörivät jatkuvasti ja tanssilattiaakin jäi ilman, että välissä tarvitsi mööplätä. Paljon enemmänkin ihmisiä tilaan mahtuisi ilman ahtamista.

Meille oli tietysti bonus, että tila sijaitsi niin lähellä kotiamme, vain noin 10 kilometrin päässä. Pystyimme käymään paikalla fiilistelemässä milloin mitäkin ennen häitä. Pääsemme sinne myös nyt jälkeenpäin helposti fiilistelemään lounaan merkeissä (kunhan ravintolat taas joskus aukeavat). Tila oli myös vieraiden kannalta helpossa paikassa: Paikalle pääse helposti julkisilla eikä taksi esim. keskustaan tullut kovin kalliiksi.

Tila oli ihanan avara ja maisemat merenlahdelle upeat. Kesäisenä päivänä satapaikkainen terassi oli upea ja aika ainutlaatuinen lisä. Tila on vaalea ja moderni ja mahdollistaa monentyyppiset koristelut. Kovin maalaisromanttiseksi se ei toki taivu. Koristeluja pääsee tekemään poikkeuksetta jo perjantaisin, mikä ei ole todellakaan mikään normi ainakaan pääkaupunkiseudun juhlatiloissa. Yksi ainoita miinuksia ovat erittäin kapeat pöydät, joiden vuoksi isommista pöytäkoristesuunnitelmista kannattaa luopua. Hyvin pöytiin silti syömään mahtui.

Keilalahti vuokrataan kokonaispakettina eli tilan vuokrauksen lisäksi paikasta otetaan myös ruoat ja henkilökunta. Juomat saa ja alkoholipitoisten juomien kohdalla pitää kuitenkin tuoda omasta takaa. Alkoholipolitiikka oli meille ja tuntuu olevan monelle muullekin vain bonus. Saimme viedä juomat jo hyvissä ajoin Keilaniemeen säilytykseen, jolloin niitä ei tarvinnut raahata autosta erikseen kotiin ja ne saatiin viilenemään lauantaita varten. Se, ettei pitopalvelun kohdalla ollut valinnanvaraa, ei haitannut meitä pätkääkään, sillä kuten tekstissäni häidemme ruoasta kerroin, olimme ruokaan ja siihen johtaneeseen yhteistyö- ja suunnitteluprosessiin todella tyytyväisiä. Kakut sai tuoda muualta, ja tähän mahdollisuuteen mekin tartuimme, vaikka yhteistyökumppanivaihtoehtojakin oli enemmän kuin yksi.

Yksi parhaista asioista Keilalahden kanssa oli siivous. Siivous kuului automaattisesti tilavuokraan ja se sisälsi kaiken. Tavaroitakaan ei tarvinnut tulla hakemaan kuin vasta maanantaina, joten saimme ihan rauhassa viipyä siihen asti hääkuplassamme ilman velvoitteita. Eikä meidän tarvinnut valtuuttaa ketään muutakaan siivoamaan jälkiämme sunnuntain krapulatunnelmissa.

Voimme siis suositella Ravintola Keilalahtea lämpimästi hääjuhlien viettoon!

Kaksi hääjuhlaa - kannattiko?

Yksi eniten valtavirrasta poikkeavista päätöksistämme oli juhlia häitä kahdessa osassa - ensin ystävien kanssa Espoossa ja viikkoa myöhemmin sukujen kanssa Pyhäjärvellä. Perheemme toista pikkuveljeäni lukuunottamatta osallistuivat molempiin juhliin.

Kuva: ValoFilms

Kahden juhlan järjestäminen vaati tietysti enemmän töitä. Ei ihan kaksinkertaista määrää, koska kutsut tekstiä lukuunottamatta sujuivat samalla kaavalla ja koristeita hyödynsimme molemmissa häissä. Hommaa kuitenkin oli, ja väkisinkin Espoon hääjuhlamme vei suuremman osan huomiostamme, koska siellä tapahtui vihkiminen ja valokuvaus. Sukuhääjuhlamme ei kuitenkaan ollut mikään sivutuote tai pakollinen paha, vaan ihan yhtä lailla se kokonaisuus oli huolella mietitty.

Olen äärimmäisen onnellinen, että päädyimme tähän ratkaisuun. Totta kai oli kurjaa, etteivät sukulaiset päässeet olemaan läsnä vihkimisessämme, mutta totesimme haluavamme sinne ne henkilöt, joiden kanssa arkemmekin pääasiassa jaamme. Onneksi vain harva sukulainen tästä mielensä pahoitti.

Mielestäni saimme molemmista hääjuhlista enemmän irti, kun pystyimme pitämään tunnelman vierasjoukolle sopivana. Kenenkään ei tarvinnut jähmeillä, vaikka toki molemmissa häissä oli paikalla toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Meillä oli aikaa rupatella useampien ihmisten kanssa eikä meidän tarvinnut rajata kutsuvierasmäärää yhtään, kun jaoimme juhlan kahtia.

Toki rahaakin kahteen hääjuhlaan meni, mutta ainakin jos koko sukua ajatellaan, päästiin halvemmalla, kun heidän ei tarvinnut matkata Espooseen ja yöpyä siellä. Koska Pyhäjärven hääjuhla toteutui pitkälti talkoovoimin, saatoimme jopa säästää kustannuksissa. Tarkkaa laskelmaa emme ole tehneet.

Voin siis suositella harkitsemaan tätä ratkaisua, etenkin jos vieraslista meinaa paisua tai juhlien tunnelma arveluttaa. Eihän tämä varmasti valtaväestön ratkaisuksi muodostu tulevaisuudessa, mutta onpahan tämä yksi vaihtoehto.

Sukuhääjuhla Pyhäjärvellä

Palataanpa ajassa taaksepäin viime kesään, jolloin moni asia oli vielä toisin...

Olen kertonut monen tekstin verran Espoossa viettämästämme hääjuhlasta, johon osallistui lähiperheemme lisäksi ystäviä. Viikkoa myöhemmin, heinäkuun loppupuolella juhlistimme naimisiinmenoamme sukujemme kanssa Pyhäjärvellä. Pyhäjärvi valikoitui paikaksi siksi, että se on vanhempieni entinen kotikunta, jossa minäkin olen jokusen vuoden lapsena asunut. Myös sulhaseni vahemmat ovat molemmat Pohjanmaalta kotoisin, joten koimme sijainnin hyväksi sukulaistemme kannalta.

Juhlaa vietimme Pyhäjärven Väentuvalla, joka on paikallisen kyläyhdistyksen omistama tila. Etenkin etelän hintoihin tottuneena tilavuokra tuntui todella edulliselta, kun pääsimme paikalle jo perjantaina koristelemaan, ja poikkeusluvalla yövyimmekin tuvalla, joten meidän ei erikseen tarvinnut ottaa hotellihuonetta edeltäväksi yöksi. Väentupa olisi ollut meille hivenen ahdas tila, jos sää olisi ollut sateinen, mutta onneksi pieni riskinotto kannatti: tuo hääviikonloppu taisi olla se kesän kuumin. Aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten siirsimme koko juhlan ulos.

Koristelussa hyödynsimme samoja koristeita kuin Espoon hääjuhlassa. Riisipaperipalloja ripusteltiin sinne, tänne. Harataudella tehdyt perhosrenkaat olivat Espoon häiden purkuhommissa menneet auttamattomasti solmuun eivätkä kuljetukset varmaan helpottaneet asiaa. Iso osa perjantai-illasta menikin siihen, että saimme vanteista edes yhden auki ja esille.

Myös silkkipaperikukista tehty vihkikaaremme pääsi koristamaan keinua. T:n äiti toimi jälleen floristina ja loihti juhlaan jälleen upeita kimppuja mökin kukkapenkin sekä tienvierustojen kukista.

Näihin häihin emme tilanneet kaikenkattavaa pitopalvelua, vaan valmistimme valtaosan ruoasta itse perheidemme avustuksella. Emme olleet ihan uskaltaneet toivoa niin suurta osanottajajoukkoa kuin häihin lopulta väkeä tuli. Tämän vuoksi ruokahuollon lopullinen suunnittelu jäi hitusen viime tinkaan. Tajusimme muutama viikko ennen juhlaa, että ehkä olisi syytä tilata osa ruoasta ulkopuolelta. Onneksi Arjan ruokala ja pitopalvelu pystyi meitä kiireisestä viikonlopusta huolimatta avustamaan ja toimitti meille kolmea eri salaattia sekä täytekakkuja.

Isämme olivat iso apu ruoanlaitossa, sillä molemmat savustivat meille lohta, ja lisäksi T:n isä toi Lappajärveläistä ylämaankarjaa maistettavaksi kaikille. Äitini ja siskoni häärivät apunani keittiössä, kun valmistin salaattien ja lohen lisäksi poroleipäsiä, chimichurrikanaa, tzazikia ja juustokakkua. Lisäksi keittelimme perunoita. Iso apu juhlapäivänä meille oli äitini ystävä Sari, joka hoiti ruokien esillepanoa ja siivoamista.

Isäni kalansavustushommissa

Aloitimme hääjuhlamme nostamalla maljan hääparille. Tämän jälkeen siirryimme hetkeksi sisätiloihin katsomaan Valofilmsin meille tekemää häätraileria. Ihanat tytöt olivat ahkeroineet, jotta saimme jo viikkoa myöhemmin oleviin juhliimme videon näytille.

Muuna ohjelmana häissämme oli jo edelliseltä viikonlopulta tuttuja pihapelejä kuten tarkkuuspolkaisua ja frisbeenheittoa, joita paikalla olleet sukulaislapset tuunasivat vielä mielenkiintoisemmiksi. Alla näette minun ja sulhaseni suorituksen pelissä, johon serkkujemme lapset meidät haastoivat: Toinen polkaisee hernepussin laudalla ja toinen nappaa sen kiinni ämpärillä.

Pääsimme ottamaan häävalssimme uudelleen, kun tanssimme myös näissä häissä. Tällä kertaa meillä ei ollut live-esiintyjää, vaan tanssimme John Denverin Annie's Songin alkuperäisversion tahtiin. Iloksemme myös moni muu intoutui valssaamaan ja haastavasta nurmialustasta huolimatta näimme hienoja suorituksia lavatansseja harrastavilta sukulaisilta.

Yksi jo varhain tehdyistä päätöksistä pyörtyi sukuhäiden ohjelmaa suunniteltaessa. Olimme olleet pitkään sitä mieltä, että kenkäleikkiä meille ei tule, mutta sukujuhlan ohjelmaan se tuntuikin sopivan kuin nenä päähän. Otimme kisaan mukaan molempien vanhemmat. Siskokaasoni Oona oli keksinyt meille tukun hyviä kysymyksiä. Hän toimi myös tuomarina ja kuulemma me voitimme, mutta itse asiassa en ole ihan varma, menikö se nyt laskujen mukaan oikeasti niin.

Kenkä takaisin jalkaa sulhon avustuksella

Kahtena perättäisenä viikonloppuna en raaskinut törsätä kampaajaan ja meikkaajaan, joten ulkonäköpuoli hoitui omakätisesti. Siskoni teki kampaukseni viime hetkillä, samalla kun osa vieraista jo saapui paikalle. Meikit laitoin itse ja olin yllättävän tyytyväinen hieman kiireessä tehtyyn lopputulokseen. Sulhanen esiintyi näissä häissä omassa, mustassa puvussaan, koska vuokrapukua ei viitsitty tänne ottaa mukaan, kun jatkoimme hääjuhlamme jälkeen seikkailua ympäri Suomen vielä parin viikon ajan.

Sukuhääjuhlamme onnistui omasta mielestämme yli odotusten. Oli aivan ihanaa saada pitkästä aikaa niin iso osa suvusta yhteen! Saimme myös paljon kiitoksia juhlasta isäni sukulaisilta, sillä jatkoimme juhlimista seuraavana päivänä tätini syntymäpäivillä naapurikunnassa.

Tämän tekstin kuvista kiitos kuuluu siskolleni, joka käytti kameraamme kiitettävän aktiivisesti!

Häävalssi

Olen lukenut monta koskettavaa tarinaa häävalssista yhtenä illan kohokohtana. Meillä häävalssi ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä, mutta en vaihtaisi sitä poiskaan. Alusta pitäen olimme jostain syystä vanhoillisesti sillä kannalla, että tanssimme nimenomaan valssin. Mikään koreografioitu häätanssi ei olisi sopinut meille ollenkaan.

Häävalssiksemme olimme yhdessä valinneet John Denverin Annie's Song -kappaleen. Olimme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että olisi kiva, jos häävalssimme olisi suomenkielinen. Kyseisestä kappaleesta on melko tunnettukin suomennettu versio: Olet mun kaikuluotain, jonka on kääntänyt Hector ja esittänyt mm. Freeman ja Ville Valo. Minusta tuo suomennos on luotaantyöntävä enkä kerta kaikkiaan voinut kuvitella, että häävalssimme laulettaisiin noilla sanoilla.

Mitä siis tekee tee se itse -nainen? No, suomentaa sanat itse. Koska tokihan minä nyt Hectoria paremmat sanat saan aikaiseksi. :D Olimme pyytäneet, että erästä miespuolista ystäväämme laulamaan kappaleen ja hän lupautui etenkin kuultuaan, mikä kappale meillä oli toiveissa. Hän oli saman tien soittanut sulhaselleni kappaleestaan äänittämänsä version ja sanonut, että tämä on yksi hänen suosikeistaan.

Lähestyin sitten tätä laulajaystäväämme sanoitusideallani ja artisti itse vielä muokkasi sanoja vähän, mihin olin antanut hänelle täydet valtuudet. Tämän osuuden kuitenkin jätimme sulhaselta pimentoon. Hän oli kyllä vähän keskustellut ystävän kanssa, että jos osa kappaleesta tulisi suomeksi, mutta muisti kysellä minulta asiasta vasta hääviikolla. Sanoin, että olemme sopineet asiasta.

Sitten itse hääpäivään. Mehän emme olleet sitten ehtineet harjoitella häävalssia yhtään. Toki olemme vuosien varrella ehtineet valssin jos toisenkin valssata ystävien häissä ym., mutta olisi sitä jonkun harjoituksen ennen häitäkin voinut pitää... Ystävämme versio kappaleesta oli vieläpä melko nopea (mikä toimi musiikillisesti erinomaisesti), joten häävalssimme oli melkoisen koomista tärväämistä. Katsoin äsken videolta tanssimme, ja meidän ilmeemme vaihtelivat kauhunsekaisen ja huvittuneen välillä, kunnes lopuksi aloimme repeillä totaalisesti. Hauskaa meillä oli kyllä! Ja niin oli yleisölläkin. Päättyi valssimme sentään komeaan taivutukseen.

Eli taas sarjassamme vinkkivitosia: Harjoitelkaa häätanssia, edes kerran!

Häävalssin jälkeen tanssittiin vielä pari valssia. Minä tanssin isäni kanssa ja T. äitini. Menimme muistaakseni jotenkin sekaisin niin, ettei sulhanen tanssinut ollenkaan oman äitinsä kanssa, mutta onneksi tämä saatiin korjattua sitten sukujuhlissa. Toisena valssina soi YUP:n Valssi tanssitaidottomille, joka etenkin hieman epäonnistuneen häävalssimme jälkeen sopi tilanteeseen kuin nenä päähän. Enempää valsseja emme olleet tajunneet valita ja bestman joutuikin ikävään tilanteeseen eli valitsemaan umpimähkään jonkun valssin soitettavaksi Spotifysta. Koko valssihommaan olisi voinut siis panostaa vähän enemmän.

Alla vielä meidän suomennoksemme:

Sua rakastaa anna

Sä täytät mun maailmain kuin kesäinen yö vain,

niinkuin keväiset vuoret, syksyn sateinen maa,

lailla talvisen myrskyn, läpi virtaavan meren.

Sä täytät mun maailmain, sen teethän sä ain.

Sua rakastaa saanhan, kunnes kuoleman kohtaan.

Voisin hukkua nauruus, käsilles’ nukahtaa.

Saanhan sylissäs olla, mä en lähde sun luota.

Sua rakastaa anna ja rakasta mua.

Sä täytät mun maailmain kuin kesäinen yö vain,

niinkuin keväiset vuoret, syksyn sateinen maa,

lailla talvisen myrskyn, läpi virtaavan meren.

Sä täytät mun maailmain, sen teethän sä ain.

Tekstin kuvat: Valo Films

Muu ohjelma häissämme

Häidemme ohjelmasta ison osan muodostivat häälympialaiset, joiden lajeihin ihmiset saivat ottaa osaa oman kiinnostuksensa mukaan. Ennen ruokailua minä lauloin yllätyksenä sulhaselle. Tämän lisäksi meidän suunnitelemaamme ohjelmaa oli vain häävalssi, joka tanssittiin kahvin ja kakun jälkeen. Häävalssistamme kirjoitan erillisen tekstin myöhemmin.

Ruokailun ja kahvittelun välissä esiintyivät lapsuudenystäväni Turusta. Olin pyytänyt, että ystäväni Saara, joka säesti minun lauluani, laulaisi häissä ja hän onneksi suostui empimättä. Häntä säesti hänen miehensä, jonka kanssa olimme lähes koko alakoulun samalla luokalla. Heidän esittämänsä kappaleet olivat meille yllätys.

Kappaleet olivat Cascadan Everytime We Touch sekä Aviciin I Could Be The One, esiintyjille sovitettuina versioina. Molemmat kappaleet olivat upeita, eikä se ollut yllätys, kun näin taitavat esiintyjät ja muusikot olivat kyseessä. Minusta oli ihanaa, että saimme häihimme elävää musiikkia, vaikkemme bändiä halunneetkaan. Ja kappalevalinnat olivat aivan nappeja: sovitukset olivat kauniita, eivätkä kappaleet ole aivan perinteisimpiä häissä esitettäviä kappaleita.

Ruokailujen lomassa pidettiin myös puheita. En kerta kaikkiaan muista, missä välissä mikäkin puhe oli, mutta sisällöstä onneksi muistan enemmän. Ja sekä lauluesitykset että puheet meillä ovat videolla.

Puheita pitivät minun äitini sekä T:n isä. Lisäksi bestmanit pitivät yhteisen puheen ja kaasoista puheenvuoron käytti Laura. Kaikki puheet olivat erilaisia ja omalla tavallaan ihania. Äitini puhe oli melko pitkä, mikä saattoi tuntua minusta vielä pidemmältä, koska jutut olivat minulle tuttuja. Kaikki ystäväni, joiden kanssa olen jutellut asiasta, ovat kuitenkin sanoneet, ettei puhe tuntunut heistä pitkältä, koska jutut olivat hauskoja. Kaikki puheet saivat aikaan naurunremakoita yleisössä eikä kyyneleiltäkään vältytty. Olin erityisen tyytyväinen siihen, etteivät puheet olleet täynnä sisäpiirijuttuja, vaan koko kuulijakunta pystyi nauttimaan kaikista puheista. Puheita oli mielestäni oikein sopiva määrä.

Ohjelmasisältö oli mielestäni kaikenkaikkiaan oikein sopiva häihimme. Aikataulu ei ollut liian täyteen ahdettu, vaikka vähän kiire ryhmäkuvien ja iltapotrettien kanssa tulikin. Häälympialaisten ansiosta kuitenkin tekemistä oli kaikille niillekin, jotka eivät halunneet vain nauttia toistensa seurasta.

Ainoa minua on pikkuisen harmittamaan jäänyt asia on se, ettei meillä ollut oikeastaan mitään sellaista ohjelmanumeroa, missä me hääparina olisimme olleet vuorovaikutuksessa koko vierasporukkaan (kenkäleikki, joku tutustumisleikki, tms.) Minä yritin ehdottaa alkuun tutustumisleikkiä, jossa hääparin takana vieraille näytetään ohje, kenen pitää nousta seisomaan. Hääparin pitää sitten arvata, mikä on ollut nousemisen peruste eli vieraita yhdistävä tekijä. T. ei tähän jostain syystä lämmennyt, mutta jos nyt saisin tehdä jotain toisin, vaatisin tämän tai jonkin vastaavan ohjelmanumeron järjestämistä. Oppikaa siis virheistäni. :)

Drinkkibaari ja muut häidemme juomat

Meidän häissämme alkoholijuomissa ei säästelty. Halusimme tarjota vieraillemme, jotka näissä kekkereissä koostuivat pääasiassa kavereista, hauskan illan, johon useissa muissakin tilaisuuksissa kuuluu alkoholi. Meitä ei pelottanut vieraiden liiallinen humaltuminen eikä ylilyöntejä juurikaan sattunut, vaikka alkoholitarjoilu alkoi heti juhlien alkaessa.

Vieraiden saapuessa paikalle heille oli tarjolla Hugo-drinkit. Näihin päädyimme niiden raikkauden ja keveyden vuoksi, ja ne sitoivat myös hauskasti polttarini (joista en vieläkään ole kirjoittanut, kääk!) hääjuhlaan, sillä valmistin kyseisiä drinkkejä osana polttariohjelmaani. Keilaniemen henkilökunta oli valmistanut drinkit valmiiksi meidän tuomistamme sekä heiltä tilaamistamme aineista.

Heti vihkimisen jälkeen avautui baari, jossa sai tehdä itselleen drinkkejä tai turvautua tölkkeihin tai pulloihin, jos oli laiskemmalla tuulella tai halusi maistella huolella valitsemiamme juomia. Tarjolla oli useampaa eri olutta, lonkeroa tavallisena sekä appelsiiniversiona sekä paria eri siideriä. Erikoisuus, jota sulhanen mieluusti vieraille esitteli, oli sulhasen panojengin valmistama hääolut, joka sai vierailta kehuja.

Drinkkibaariin olimme valinneet drinkeiksi viisi eri vaihtoehtoa, mutta vieraat saivat toki käyttää myös luovuuttaan käsillä olevien tarpeiden puitteissa. Tarjolla oli Sulhasen suosikkia, joka tunnetaan paremmin gin & tonicina. Ostimme pienen määrän Napue-giniä sekä siihen sopivaa kalliimpaa Fever Tree -tonicia. Tämä drinkki osoittautui monen muunkin suosikiksi, ja ainekset loppuivat melko nopeasti. Varalla oli halvempaa giniä ja tonic-vettä, jotka myös tekivät hyvin kauppansa.

Morsiamen mehukestit taas sisälsi Malibu-likööriä ja appelsiini- tai ananasmehua. Tämä makea sekoitus on joskus nuorempana ollut suosikkini, mutta maistui yllättävän hyvin allekirjoittaneelle myös hääpäivänä. Kaason kaato taas oli pienoinen vitsi: Heli- ja Oona-kaasot nimittäin nautiskelivat polttareissani vodkaa ja Muumi-limua sisältävää drinkkiä, joka oli kuulemma karmeaa ja tosi vahvaa. Tytöt olivat melko hilpeitä loppuillan. En ole varma, uskaltautuivatko kaasot kokeilemaan drinksua uudelleen.

Klikkaamalla kuvan suuremmaksi saat
paremmin selvää ohjeista.

Tasapuolisuuden nimissä myös bestmaneille piti keksiä jokin drinkki ja päädyimme siihen, että Bestmanien bileliemenä saisi toimia rommikola. Halusimme sisällyttää drinkkibaariin myös monien suosikin, Aperol sprizin, joka meidän häissämme kulki nimellä Vieraan virkiste. Drinkkibaaria ajatellen oli tosi kätevää tilata drinkkeihin tarvittavat härpäkkeet, kuten hedelmälohkot pitopalvelulta sen sijaan, että olisimme itse niitä edellisenä iltana tai samana aamuna pilkkoneet ja asetelleet esille.

Ruokajuomaksi valitut viinit esittelinkin jo aiemmin. Nyt jälkikäteen voin todeta, että ainakin minun mielestäni valinnat olivat oivallisia. Kahvin kanssa meillä oli kolmea eri sorttista avecia: perinteistä konjakkia sekä kermalikööriä oli tietysti tarjolla, mutta oma lisämme oli portviini, johon ihastuimme toissakesäisellä Portugalin reissulla.

Halusimme pitää huolen myös vieraistamme, jotka eivät syystä tai toisesta alkoholia käyttäneet. Tarjolla oli maustettuja vesiä, jotka olivat todella onnistuneita. Toisessa oli limeä ja mansikoita, toisessa appelsiinia. Lisäksi olimme ostaneet erilaisia limppareita ja kivennäisvesiä sekä alkoholittomia siidereitä ja lonkeroita.

Hääjuomien menekki sekä niihin kulutettu raha ovat usein kysyttyjä kysymyksiä, joihin yritän kasata vastauksia myöhemmin, joskin täytyy sanoa, että meidän häissämme tämä on hieman hankalaa kaksien juhlien vuoksi. Ehkä niiden yhdistelmä kuitenkin antaa kuvan isoista häistä, joissa on sekä kavereita että sukulaisia...

Kaikki tekstin herkulliset kuvat on ottanut Valo Films.

Kakkubuffet

*Yhteistyössä Chictastic Baking* Kaikki tekstin kuvat: Valo Films

Häidemme jälkiruokapuoli toteutettiin perinteisesti kakkujen muodossa. Emme kuitenkaan halunneet tyytyä yhteen makuun, vaan meillä oli tarjolla kolmea erimakuista kakkua sekä yksi vegaaninen kakku. Kaikki kakkumme olivat gluteenittomia. Kävimme etukäteen maistelemassa kakkuja, mistä kirjoittelinkin aiemmin.

Sulhasen suosikki: Suklaatäytekakku vadelma-suklaatäytteellä

Morsiamen suosikki: Mango-passionjuustokakku

Kakut eivät olleet meille mikään sydämenasia. Valitsimme kuitenkin maut huolella, ja onnistuimme mielestämme hyvin. Kakut olivat herkullisia! Sen sijaan koristeiksi kelpuutimme Chictastic Bakingin sivuillakin näkyvät peruskoristeen, jotka kyllä nekin olivat omasta mielestäni tosi kauniita. Chictasticilta olisi kyllä saanut vaikka minkälaisia hauskoja ja kauniita koristeita. Kannattaa kurkata Instagramista @chictasticbaking!

Vadelma-valkosuklaamoussekakku

Mango-passionjuustokakku vegaanisena versiona

Valitettavasti hieman aliarvioimme kakkujen menekin, vaikka olimme varanneet useampia kakkuannoksia kuin vieraita oli. Minä sain hieman ohimennen illalla kuulla, että ainakin joku kakuista oli loppunut vähän kesken. Ilmeisesti kaikki vieraat olivat kuitenkin kakkua saaneet. Suosittelenkin ottamaan kakkuja vähän reilummin, jos suunnittelette kakkubuffettia. Meillä kyse ei ollut rahallisesta säästöstä, vaan emme halunneet turhaa ruokahävikkiä.

Chictastic Baking valikoitui kakkutoimittajaksemme runsaan valikoiman, kilpailukykyisten hintojen, kauniiden kakkujen, ystävällisen palvelun sekä erityisruokavalioiden erinomaisen huomioimisen vuoksi. Kaikki nämä asiat täyttyivät loppuun asti. Suosittelen tätä pientä espoolaisyritystä lämpimästi! Saimme Chictastic Bakingiltä pienen alennuksen kakuista blogiyhteistyön merkeissä. Lisäksi he antoivat meille veloituksetta kakkualustat lainaan.

Täytyy muuten sanoa, että kakkuteline, joka joillekin on todella iso metsästyksen kohde, oli minulle aivan samantekevä asia. En hääpäivän jälkeen muistanut ennen kuin katsoin kuvia, millaisilla telineillä kakkumme seisoivat. Kuvissa vähän häiritsevät kyllä ainesosat sisältävät post-it -laput, joita ravintolan henkilökunta ei ollut ilmeisesti uskaltanut napata kakuista irti. No, pieniä murheita...

Häidemme ruoka

Palataanpa pienen tauon jälkeen meidän häihimme, joista riittää vielä monta yksityiskohtaa jaettavaksi. Tällä kertaa käsittelyssä on yksi omasta mielestäni tärkeimmistä osasista häissä, nimittäin ruoka. Ruoasta meillä vastasi Keilaniemi Ravintolat, joiden tiloissa juhlatkin vietimme. Nykyään yritys toimii nimellä Vadelma Catering.

Meille oli alunpitäenkin tärkeää, että saimme itse valita, mitä häissämme syödään. Emme siis halunneet valita valmiista menuvaihtoehdoista, vaan halusimme päästä valitsemaan jokaisen ruokalajin itse. Keilaniemessä homma toimi ihan äärettömän hyvin! Saimme heidän valmiita menuehdotelmiaan sekä listan tapas-tyylisistä ruokalajeista, ja näiden pohjalta ryhdyimme kasaamaan omia suosikkejamme.

Yksin emme kuitenkaan menua olisi osanneet kasata, joten oli mahtavaa, että pystyimme järjestämään tapaamisen salin puolesta ja asiakasyhteistyöstä huolehtivan Elisan sekä keittiömestari Markuksen kanssa. Yhdessä kasasimme meille ja budjetillemme sopivan menun, johon Markus osasi antaa erinomaisia ehdotuksia. Yksityiskohtaisimpiinkin kysymyksiimme vastattiin asiallisesti. Yksi kysymyksistäni kuului esimerkiksi näin: Eihän iltapalakana, jota olemme suunnitelleet, ole liian kuivaa, mutta ei myöskään sellaista vetistä, että valuu sormille?

Nämä ihanat pöytäkoristeet ravintolalta
oli tehty meille yllärinä.

Ja sitten itse hääpäivänä. Valokuvaajamme Valo Filmsiltä kehuivat, etteivät ole vähään aikaan nähneet niin kuvauksellista pöytää. Ruoka tosiaan näyttikin jo ihan älyttömän hyvältä ja myös maistui siltä. Moni morsian sanoo, ettei hääpäivänä oikein maistu mikään tai ei muista ruokaa. Minulle maistui ja muistan kyllä, että hyvää se oli. Myös se vähä palaute, mitä vierailta olen saanut, on ollut positiivista. Häiden aikaan ihastuneita huokauksia kuului erityisesti pöydästä, jossa istui pari gluteenitonta vierasta, sillä focacciaa lukuunottamatta kaikki ruoka häissämme oli jo valmiiksi gluteenitonta.

Etukäteen vähän pohdimme sitä, voimmeko jättää varsinaisen pääruoan pois ja mennä vain tuollaisella kevyemmällä tapas-tyyppisellä ja salaattipainotteisella menulla. Meistä kun häissä aina paras osa ovat alkupalat, ja pääruoka on vähän sellainen pakollinen vatsantäyte. Minusta kokonaisuus toimi erinomaisesti! Eri ruokalajeja oli paljon, ja ruokaa oli riittävästi, joten uskon kaikkien saaneen tarpeeksi syödäkseen - jopa pikkuveljeni, joka on vähän nirso kasvisten suhteen.

Häämenumme näytti siis tältä:

Kuninkaallista vihersalaattia ja balsamico‐vinegrettiä

Red curry ‐paahdettuja kukka‐ ja romanescukaaleja ja suolapaahdettuja pähkinöitä

Eriväritomaatti‐punasipulisalaattia, rucolaa, pinaattia ja paahdettuja kurpitsan siemeniä

Balsamico‐paahdettua paprikaa, marinoitua artisokkaa ja aurinkokuivattua tomaattia

Rakuunalla ja valkosipulilla marinoitua manchegojuustoa ja oliiveja

Kesäperunasalaattia, parsaa, retiisiä, mehustettua puna‐ ja kevätsipulia

Falafeleja ja tzatsikia

Chimichurry‐marinoitua maissikananpoikaa ja rapeaa lehtikaalia

Tomaatti‐mozzarella‐pestosalaatti

Keilaniemen rosmariini‐focacciaa

Sitruunaista hummusta

Yrttilevitettä

Merisuolalla maustettua voita

Ja jos jollakin meinasi illan biletyksen lomassa alkaa vatsa kurnia, oli meillä tarjolla myös iltapalaa. Iltapalaksi oli pitaleipiä, joiden väliin sai joko nyhtökana- tai nyhtökauratäytteen. Minusta iltapala oli myös oikein onnistunut! Sulhanen ei iltapalaa ehtinyt edes syödä, mutta ei kuulemma ollut nälkäkään.

Olen iloinen, että käytimme aikaa menun hiomiseen, vaikka varmasti olisimme saaneet häät aikaiseksi karjalanpaistilla ja perunoillakin. Toivon muidenkin, jotka arvostavat häissä erityisesti alkuruokia ja pääruoka tuottaa päänvaivaa, kokoavan rohkeasti omanlaisensa menun.

Kaikki tekstin kuvat: Valo Films. Kollaasit olen koonnut heidän kuvistaan.

Häiden jännittävin hetki

Minun osaltani häissämme jännittävin hetki ei ollut se, kun odottelin hääjuhlan alkamista tai se kun lähdin isäni kanssa kävelemään kohti vihkipaikkaamme eikä edes se, kun oli aika vastata "tahdon". Häidemme jännittävin hetki koitti minun kohdallani siinä vaiheessa, kun saavuimme takaisin potrettikuvauksista. Vieraamme odottelivat varmaan jo hieman nälkäisinä ruokailun alkamista, mutta he joutuivat odottamaan vielä pienen tovin pöytiin istumisen jälkeen. Minä nimittäin lauloin tässä välissä.

Olen harrastanut laulua jossakin muodossa lähes koko ikäni ja jo hääsuunnittelun alusta saakka haaveilin salaa siitä, että esittäisin häissämme jonkin kappaleen. Pelkäsin kuitenkin tosi paljon sitä, etten liikutuksen vuoksi pystyisi laulamaan, sillä olen vähän itkuherkkä.

Suhteellisen aktiivisesti kuitenkin pohdin, mitä häissämme laulaisin. Joitakin vaihtoehtoja minulla oli, mutta mikään ei oikein tuntunut loksahtavan. Halusin laulaa suomeksi, sillä tiesin sulhasen arvostavan sitä ja itsekin ajattelen, että tunneasiat on hyvä käsitellä äidinkielellä. Lähimmäksi valintaa pääsivät jotkin Anna Puun biisit, mutta jokin kaikessa tuntui tökkivän.

Päädyinkin sitten kirjoittelemaan itse kappaleita. Olen siis aina ollut sellainen pöytälaatikkobiisintekijä, mutta aina ajatellut, etteivät kappaleet kovin hyviä ole. Olin kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen (no, ainakin joka toinen päivä) pariin kappaleeseen, jotka kirjoitin, sävelsin ja soinnutin.

Itse en ole kovin kummoinen säestäjä, mutta siihenkin löytyy onneksi apu ystäväpiiristäni. Saara-ystäväni kanssa olemme esiintyneet jo yläasteella, joten kysyin häneltä, voisiko hän toimia taas säestäjänäni. Saara lupautui hommaan ja lähetin hänelle biiseistä nuotit ja laulunauhat kysyen, mitä hän oli mieltä. Saara oli sitä mieltä, että omilla biiseillä mennään ja pidimme harjoittelusession pari viikkoa ennen häitä. Saara asuu Turussa, joten sen enempää yhteistä aikaa meillä ei ollut.

Hääpäivänä jännitti ihan hurjasti. Ensimmäinen kappale, joka oli vähän iloisempi, meni ihan kohtuullisesti. Toinen, vähän melankolisempi ja tekstiltään henkilökohtaisempi biisi meni aika lailla pöpelikköön, koska minua itketti vähän joka välissä, mutta sellaista se on. Olin kuitenkin tyytyväinen, että päädyin esittämään sulhaselle ja muulle hääväelle juuri nuo omat kappaleet. Sulhasta en kyllä pystynyt oikeastaan laulamisen aikana katsomaan, sillä parin vilkaisun jälkeen aloin herkistyä niin pahasti, että totesin olevan parempi katsoa muita ihmisiä.

Kun puhuin muutaman sanan ennen laulamista, en maininnut kappaleiden olleen omatekemiäni. Osa vieraista ja sulhanen epäilivät tätä kyllä. Yksi ystäväni oli päivitellyt ääneen, kuinka osuvat kappaleet olinkaan laulettavaksi löytänyt. :D

Tekstin kuvat: Valo Films