Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätös. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätös. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Kaksi hääjuhlaa - kannattiko?

Yksi eniten valtavirrasta poikkeavista päätöksistämme oli juhlia häitä kahdessa osassa - ensin ystävien kanssa Espoossa ja viikkoa myöhemmin sukujen kanssa Pyhäjärvellä. Perheemme toista pikkuveljeäni lukuunottamatta osallistuivat molempiin juhliin.

Kuva: ValoFilms

Kahden juhlan järjestäminen vaati tietysti enemmän töitä. Ei ihan kaksinkertaista määrää, koska kutsut tekstiä lukuunottamatta sujuivat samalla kaavalla ja koristeita hyödynsimme molemmissa häissä. Hommaa kuitenkin oli, ja väkisinkin Espoon hääjuhlamme vei suuremman osan huomiostamme, koska siellä tapahtui vihkiminen ja valokuvaus. Sukuhääjuhlamme ei kuitenkaan ollut mikään sivutuote tai pakollinen paha, vaan ihan yhtä lailla se kokonaisuus oli huolella mietitty.

Olen äärimmäisen onnellinen, että päädyimme tähän ratkaisuun. Totta kai oli kurjaa, etteivät sukulaiset päässeet olemaan läsnä vihkimisessämme, mutta totesimme haluavamme sinne ne henkilöt, joiden kanssa arkemmekin pääasiassa jaamme. Onneksi vain harva sukulainen tästä mielensä pahoitti.


Mielestäni saimme molemmista hääjuhlista enemmän irti, kun pystyimme pitämään tunnelman vierasjoukolle sopivana. Kenenkään ei tarvinnut jähmeillä, vaikka toki molemmissa häissä oli paikalla toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Meillä oli aikaa rupatella useampien ihmisten kanssa eikä meidän tarvinnut rajata kutsuvierasmäärää yhtään, kun jaoimme juhlan kahtia.

Toki rahaakin kahteen hääjuhlaan meni, mutta ainakin jos koko sukua ajatellaan, päästiin halvemmalla, kun heidän ei tarvinnut matkata Espooseen ja yöpyä siellä. Koska Pyhäjärven hääjuhla toteutui pitkälti talkoovoimin, saatoimme jopa säästää kustannuksissa. Tarkkaa laskelmaa emme ole tehneet.

Voin siis suositella harkitsemaan tätä ratkaisua, etenkin jos vieraslista meinaa paisua tai juhlien tunnelma arveluttaa. Eihän tämä varmasti valtaväestön ratkaisuksi muodostu tulevaisuudessa, mutta onpahan tämä yksi vaihtoehto.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Hääkukat

Viimeksi kirjoittelin häidemme koristelusta. Kukat, jotka luonnollisesti ovat osa koristelua, ansaitsevat kuitenkin aivan oman tekstinsä. Kukat olivat meillä rahallisesti pihistyslistalla. Tähän vaikutti se, ettei meillä ollut sen kummempaa visiota, että haluamme juuri sitä tai tätä lajiketta pöytäkukkiin eikä minulla ollut kimpunkaan suhteen erityisiä toiveita värikkyyden lisäksi, mistä joitakin ideoita aiemmin esittelin. Tässä asiassa minuun iski myös pieni ekoahdistus, vaikkei meillä muuten mitkään ekohäät olleetkaan.

Kuva: Valo Films

Päädyimmekin siihen, että koristelu hoidetaan luonnonkukkien ja itse kasvatettujen kukkien yhdistelmällä. Olen kuvannut kasvatusprojektiani pähkähulluksi monessa kohtaa ja sitä se kyllä olikin johtuen erityisesti kahdesta tekijästä: Minulla ei ole juurikaan kokemusta kukkien kasvatukseesta ja lähinnä tapan huonekasveja. Lisäksi asumme kerrostalossa, joten kasvatus tapahtui parvekkeella. No, huonostihan siinä sitten kävikin. Parvekekukistamme häihin päätyi vain pieni kourallinen samettikukkia ja ketoneilikkaa, jotka sattuivat olemaan kukassa oikeaan aikaan. Nekin kuitenkin olivat surkean pieniä ja lyhyitä.


Pieni paniikki meinasi jossain vaiheessa iskeä, mutta onneksi apu oli lähellä. Viikkoa ennen häitä appivanhemmat kutsuivat meidät tutkimaan pihansa kukat ja kertomaan niistä mielipiteet. Osa oli pihaan istutettu meitä varten. Hääviikolla puhelimeeni ilmestyi Vantaan kukka-apu -niminen WhatsApp-ryhmä. Siihen kuuluivat kaksi omakotitalossa asuvaa ystävää, jotka laittelivat kuvia pihaltaan löytyvistä kukista. Niitä saisi kuulemma tulla hakemaan.

Kuva: Valo Films
Kuva: Valo Films





















Näistä kolmesta paikasta sekä tienpientareilta löytyikin sellainen kukkameri, että lopulta kukkia taisi olla liikaakin. Itse en ole ihan varma, koska T:n äiti otti vastuun kukka-asetelmista täysin. Annoin tämän vastuun hänelle ilomielin!

Kuva: Valo Films
Kuva: Valo Films





















Ja lopulta pöytien kukka-asetelmat olivat upeat! Paremmat kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Ne olivat keskenään erilaisia, mutta se ei meitä haitannut lainkaan - päinvastoin. Kukat saivat myös paljon kehuja.

Kuva: Valo Films
Kuva: Valo Films





















Entäs kimppu sitten? Minullahan oli itse asiassa kolmekin vaihtoehtoa, joista sain itseäni miellyttävän kimpun valita. Mikä tahansa niistä olisi sopinut, mutta valitsin kimpun, joka koostui pääasiassa keltaisista liljoista. Se puhutteli minua valinnan hetkellä kaikkein eniten ja lisäksi ainoan kummityttöni nimi on Lilja. Mutta kuinkas moni muu on saanut hääaamuna kolme kimppuvaihtoehtoa? :)

Kuva: Valo Films
Kuva: Valo Films

Ainoa harmitus kimpun suhteen oli se, ettemme muistaneet kumpaankaan potrettikuvaukseen ottaa kimppua mukaan. Se ei minua tuolloin haitannut lainkaan, koska pidin kimppua minulle vähän turhana kukallisen hääpukuni vuoksi, mutta nyt jälkikäteen harmittaa, ettei ole yhtään kimpullista potrettia.

Kuva: Valo Films

Pieni kukkakauppareissu meidänkin häävalmisteluihimme kuului (tai bestman sen lopulta hoiti), sillä jo hääsuunnittelun alusta asti olin ollut ihastunut kelluviin gerberoihin. Niitä häissämme nähtiinkin lahja- ja buffetpöytiä koristamassa. Tämän homman jouduin jättämään äitini vastuulle, koska se oli pakko hoitaa vasta hääaamuna. Hyvältä näytti, vaikka vessakoripöydältä kukat olivatkin unohtuneet, kun en ehtinyt aamun kiiressä antaa kunnon ohjeita.

Kuva: Valo Films

Niin, ja nyt joku varmaan ihmettelee, että enkö esittele lainkaan vieheitä tai kaasojen kimppuja, rannekukkia tms. No en, koska niitä ei ollut. Emme pitäneet sellaisia tärkeinä, joten sellaisia ei tullut.

Kuva: Valo Films

Suosittelisinko luonnonkukkia tai itse kasvatettuja kukkia tai niiden yhdestelmää? Kyllä, jos sinulla on oma tai lainapiha, jossa kasvattaa useita eri lajeja eikä sinulle ole niin justiinsa, mitä kukkia koristeeksi tulee. Jos haluat juuri tiettyjä ruusuja tms., kannattaa pitäytyä kukkakaupan valikoimissa, koska ikinä ei voi olla sataprosenttisen varma, milloin mikäkin kasvi kukkii. Ja kannattaa ehkä perehtyä kukkien kasvatukseen hieman allekirjoittanutta enemmän...

Kuva: Valo Films

Haluan lopuksi vielä vinkata eteläpohjalaisesta Pienestä kukkafarmista, joka kasvattaa avomaalla leikkokukiksi tarkoitettuja kukkia. Jos tiedätte muita vastaavanlaisia suomalaisia kasvattajia, saa vinkata!

lauantai 3. elokuuta 2019

Virallinen häämatka varattu

Viimeksi kerroin minihäämatkastamme Lappiin. Matkustamista rakastavina ihmisinä haluamme kuitenkin tehdä myös pidemmän, ulkomaille suuntautuvan häämatkan. Meillä oli kohteita listattuna vaikka kuinka ja keksimme jatkuvasti lisää milloin mistäkin, kuten kerroin jo viimeksi häämatkahaaveiluista kirjoittaessani. Silti tuntui siltä, ettemme löydä mitään täydellistä vaihtoehtoa ja ihana reissusuunnittelu meinasi ajoittain alkaa jo ahdistaakin.

Ajankohtana meillä on joulu, mikä hankaloitti yhtälöä hintojen ollessa lentojen ja varmaan majoituksenkin osalta pahimmillaan tuplat hiljaisempiin aikoihin verrattuna. Joulu on kuitenkin järkevin aika lähteä, sillä silloin minun on mahdollista pitää kolmen ja puolen viikon loma, kun otan palkattomia päiviä normaalin joululoman lisäksi. Tuo on jo kivan pituinen pätkä, vaikka me jouduimme silti karsimaan kohdelistalta joitakin paikkoja, joihin matkustaminen on tosi vaivalloista.

Sugar Beach Filippiineillä on yksi kaikkien aikojen
suosikkipaikkojamme.

Lopulta saimme päätöksen tehtyä hääjuhliemme väliviikolla kotona mujutessamme, ja nyt on varattuna sekä yhdet lennot sekä sukellusreissu. Mihin päin sitten päädyimme lähtemään? Häämatkalla palaamme takaisin Sri Lankalle, jossa olimme viime helmikuussa ja yhden viikon vietämme sukeltamassa Malediiveilla. Miten päädyimme tähän yhdistelmään?

Malediivit tuntui jotenkin ihanalta häämatkakohteelta: Sukelluksen pitäisi olla erinomaista ja lukuisat saaret ovat täynnä toinen toistaan ihanampia valkohiekkaisia saaria turkoosin meren ympäröiminä. Malediiveihin liittyy kuitenkin paljon ikäviä puolia, joista monet turistit ovat autuaan tietämättömiä. Malediivit on uskonnonvapauden suhteen yksi huonoimmista paikoista elää. Jokaisen Malediivien kansalaisen tulee olla muslimi ja islaminvastaisesta käytöksestä voidaan rankaista jopa kuolemantuomiolla 10-vuotiaasta lähtien. Alkoholi ja esiaviollinen seksi ovat lailla kiellettyjä ja naisten kulkemista shortseissa tms. vähintääkin paheksutaan. Mikään tästä ei kuitenkaan päde resort-saarilla, jonne turistit kuskataan pikaveneillä suoraan lentokentältä. Ilmeisesti hallinto on vastikään vaihtunut vähemmän radikaaliin suuntaan, joten muutosta parempaan voi olla luvassa.

Malediivien meininki kuulosti sen verran ikävältä, että pohdimme, viitsiikö koko maahan edes matkustaa. Olimme kuitenkin jo sen verran ihastuneita ajatuksesta viikonmittaisella sukellusreissulla veneessä asuen, että periaatteet saivat vähän venyä. Päädyimme kuitenkin siihen, ettemme halua viettää lomaamme noilla resort-saarilla ja toisaalta "tavallisten ihmisten" seassa asuminenkaan ei houkutellut esim. tiukkojen pukeutumissääntöjen vuoksi.

Paholaisrausku edellisellä liveaboard-reissullamme
Komodolla Indonesiassa.

Sri Lankalta lennetään Malediiveille usein ja melko halvalla, koska ne sijaitsevat lähekkäin. Lisäksi Sri Lankalle löytyi huomattavasti halvempia lentoja kuin Malediiveille. Ostimmekin Lennot Helsingistä Dubain kautta Colomboon ja samaa reittiä takaisin. Saammepa yhdistettyä reissuun pienen pyrähdyksen Dubaissakin, sillä mennessä meillä on yhdentoista tunnin vaihto Dubaissa kätevästi aamusta iltaan. Dubai ei ole etenkään T:ta kiinnostanut matkakohteena juurikaan, mutta tuon mittainen pysähdys on juuri sopiva meille. FlyDubai on meille uusi lentoyhtiö, mutta toivomme sen peittoavan Aeroflotin, jolla viimeksi lensimme Sri Lankalle: mennen tullen huonoimmat lentokokemukset ikinä.

Loman aluksi meillä on varattuna ns. liveaboard -sukellusreissu, eli kiertelemme Malediivien sukelluskohteita veneellä asuen reilun parinkymmenen muun ihmisen kanssa. Sukelluksia päivässä kertyy kolme eli viikon jälkeen luulisi sukelluskiintiön olevan aika täysi. Haavena olisi valashain näkeminen, mutta tyydymme myös muihin haihin, paholaisrauskuihin ja kilppareihin, vaikka niitä olemmekin jo aiemmin nähneet. ;) Löysimme oikein hyvänhintaisen reissun: majoituksineen, ruokineen ja sukelluksineen hintaa kertyy seitsemälle yölle vajaa 1500€. Joitain lisäkuluja tuohon tulee sukellusvarusteista, juomista, tipeistä ym.

Viime kerralla ihastuimme Sri Lankan Weligamaan.
Malediiveilla sukeltelun jälkeen palaamme Sri Lankalle, jossa lopullinen kohde on vielä arvoitus. Voi olla, että palaamme Weligamaan, jossa vietimme hiihtoloman surffaillen, mutta saatamme tutustua myös muihin rantakohteisiin. Voi olla, että tällä kertaa majoitus pitää varata etukäteen, kun on kyse kiireisestä sesongista. Yleensä reissuilla etsimme majoituksen vasta paikan päällä.

Uskon, että syksy kuluu vähän sujuvammin, kun on taas jotain mitä odottaa.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Hääsuunnittelun täyttämä viikko

Keskiviikkona siintää edessä seuraava ajallinen tasaetappi: häihimme on aikaa tasan neljä kuukautta. Miten nämä viimeiset kuukauden ovatkaan huvenneet kuin silmissä? Saan jatkuvasti olla keksimässä jotain treffikuoreemme. :D

Häiden vääjäämätön lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että pitkään kestäneestä suunnittelusta siirrytään monen asian kohdalla toteutukseen. Talvilomareissu Sri Lankalle toimi eräänlaisena vedenjakajana hommien suhteen: Hoidamme tämän sitten reissun jälkeen. Matka on nyt tehty, ja rinkkojen huuhtomista lukuunottamatta matkan jälkitohinatkin suoritettu. On siis aika suunnata huomio hääaskareisiin.

Torstaina suuntaan Ateljee Aariaan valikoimaan Terhin kanssa hääpukuuni tulevia pitsejä. Koska meikäläisen väritoiveet eivät ole yleisen hääpukumuodin mukaisia, on Terhi joutunut keksimään luovia keinoja toteuttaa pukuni pitsikuviointia. Ihanaa on se, ettei Terhi ole missään vaiheessa sanonut, ettei tämä ehkä ole mahdollista tai että nyt menee liian hankalaksi, vaan hän on kokeillut uusia tapoja homman toteuttamiseksi. Olen todella innoissani siitä, että hääpukuni suunnittelu etenee! Samalla vähän jännittää pukuprojektin eteneminen, sillä olin toivonut karistavani ennen puvun tekoa huomattavasti enemmän senttejä kropastani. No, vielä ei ole tarkoitus ottaa tarkkoja mittoja.

Perjantaina menemme T:n kanssa käymään juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä ja keskustelemaan Päivin kanssa hääpäivämme kulusta sekä menusta. Keilaniemestä sanottiin, että menu olisi hyvä suunnitella 2-3kk ennen häitä, mutta me minä haluan olla ajoissa liikkeellä myös tarjottavien ruokien suhteen, vaikuttavathan ne esimerkiksi viinien valintaan. Lisäksi jälkiruoka-/kakkuasia on meillä vielä ihan auki, joten haluamme kuulla, millaisia (etenkin minkä hintaisia) vaihtoehtoja meillä Keilaniemen puolesta on. Kakku meidän on mahdollista tilata myös muualta. Myös monet koristeluun, ohjelmaan, astioihin ja tarjoiluun liittyvät kysymykset vaativat selkeytystä, ja vastaukset vaikuttavat suunnitelmiimme esimerkiksi mahdollisen drinkkibaarin suhteen.

Perjantaina saan vieraakseni kaasoistani Oonan ja Helin. Tarkoitus on viettää iltaa hääaskarteluja tehden. Varmasti isossa osassa ovat myös häistä (ja kaikesta muustakin) höpöttäminen sekä viinin juominen. ;)

Ainakin näitä silkkipaperikukkia olisi tarkoitus tehtailla.

Yksi seuraavien viikkojen homma on myös kultaseppämme Mika Tarkkasen tapaaminen vihkisormuksen suunnittelun merkeissä. Mika oli minua yrittänyt tavoitella kihlasormuksen huollon tiimoilta, joten tämän saan toivottavasti hoidettua samalla reissulla, kun Helsingin Arabiaan ajelemme. Vielä päivämäärää tapaamiselle ei ole sovittuna, mutta mahdollisesti myös tällä viikolla tai ensi viikolla alkaa vihkisormukseni suunnittelu.

Piakkoin pitäisi aloittaa myös hääkukkiemme idättäminen. Tämä homma minua jännittää kyllä kovasti. En oikein jaksaisi paneutua asiaan sen vaatimalla vakavuudella eli tutkimalla eri kukkien vaatimuksia ja itämisaikatauluja tai lannoitteiden koostumuksia. Haluaisin vain kokeilla vähän sitä ja tätä, mutta siitä voisi tulla jonkin sortin katastrofi. Joka tapauksessa lisääntyvä valo ja lämpö mahdollistavat kukkien idätyksen aloittamisen varmasti seuraavan kuukauden sisällä.

Eli aika isoja palasia olisi tarkoitus hoitaa tässä tämän ja tulevien viikkojen aikana, hui!

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Mikä rouvalle nimeksi ?

Olen kirjoittanut hääblogia sen verran kauan, ettei oikein meinaa pysyä enää päässä, mistä asioista olen jo kirjoittanut. Tämän vuoksi saattaa joistain asioista tulla vähän päällekkäisiä tekstejä, vaikka yritän toki tarkistaa, etten toista itseäni liikaa. Joskus käy kuitenkin niin, että jostain asiasta luulee jo kirjoittaneensa. Näin on käynyt minulle sukunimiasian kanssa.

Yksi merkittäviä, elämää muuttavia asioitahan naimisiin mennessä on (jos pari näin haluaa) toisen tai joskus molempien sukunimen muutos. Minulle asia on ollut alusta asti hyvin selvä, joten ehkä sen vuoksi olen luullut asioita täällä kirjallisesti pohtineenikin: Minä tulen ottamaan tulevan aviomieheni sukunimen.

Miksi? Jos joku haluaisi ottaa väittelykisan asiasta, en varmasti osaisi aukottomasti asiaa perustella, mutta onnekseni minun ei tarvitse. En ole sitä mieltä, että vaimon tulee ottaa miehensä sukunimi. Enkä ole sitäkään mieltä, että pariskunnalla tai perheellä täytyy olla yhteinen sukunimi. Mutta minä jostakin syystä haluan ottaa tulevan aviomieheni sukunimen. Haluan ikään kuin nimenkin perusteella olla tiivis yksikkö. Rissaset, Vataset, Pääkköset... Jotenkin siinä on sellaista kivaa kaikua. (Mikään mainituista ei ole tuleva sukunimeni. Viimeisen jätän taakseni.) Tämä ajatus on monilla vahvana, etenkin jos ajatuksissa on perheenlisäys. Me emme ole lainkaan varmoja, haluammeko kasvattaa perhettämme jälkikasvulla, mutta se ei mielestäni ole syy olla ottamatta yhteistä sukunimeä.

Totta kai sukunimen muutos aiheuttaa myös pientä kriisiä. Olenhan häidemme aikaan ollut noin 31,5 vuotta Pääkkönen. Uusi nimi vaatii totuttelua enkä ole (ihan oikeasti!) edes vielä alkanut harjoitella uutta nimmaria (pitää ehkä kohta aloittaa). Samalla myös irtaudun yhdellä tavalla omasta perheestäni, vaikka toki ensimmäinen irtiotto on tapahtunut jo sangen kauan sitten, kun muutin 16-vuotiaana pois kotoa, ja tuota suurempaa välirikkoa en toivo koskaan tapahtuvan.

Sukunimipäätöksen tekeminen olisi ehkä jotenkin selkeämpää, jos toinen nimi olisi toista kovasti kauniimpi tai jännittävämpi. Tulevan puolisoni sukunimi on kauniin kuuloinen, sisältäen A- ja L- kirjaimia. Nimi ei suoraan tarkoita mitään, mutta luo mielleyhtymiä, jotka taas eivät ole niin suloisia. Vanha sukunimi taas on melko arkinen eikä erityisen kaunis, joskaan ei kamalan rumakaan. Mutta tuo sukunimen muutos jotain käytännön hyötyä: Pääsen eroon ääkkösistä nimessäni. Ne kun ovat pikkuisen hankalia matkaillessa. Ei maailman suurin ongelma, mutta ei niitä ikäväkään tule.

Yksi vaihtoehto olisi tietysti ottaa molemmille uusi sukunimi: joko keksien täysin uuden tai jonkun suvun muun nimen ottaminen. Tämä ei olisi mahdoton vaihtoehto meillekään, mutta emme ole saaneet mitään ahaa-elämystä asiasta, joten tämä tuntuu vähän teennäiseltä. Vaikka olemme kyllä keksineet kaikenlaisia hassunhauskoja sukunimiä, jotka todennäköisesti kyllä meiltä evättäisiin nimilain vastaisina...

Huomenna tasan seitsemän kuukautta siihen, että sanomme tahdon ja minusta tulee rouva L. Tai kuten meillä vitsaillaan vanhanaikaista tapaa mukaillen: Rouva tohtori T.L.

P.S. Muistathan ehdottaa suosikkiasi Vuoden hääblogiksi perjantaihin mennessä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Hääyö Radisson Blu Plazassa

Kuva: Valo Films
Purin teille pari kuukautta sitten ahdistustani koskien hääyönviettohotellia. Hotellit ovat niin kovin hintavia siihen nähden, kauanko siellä vietetään aikaa häiden jälkeisenä yönä. Ainakin meillä on tarkoitus juhlia ihan pitkälle yöhön. Tämän vuoksi meillä oli vaatimuksena hotellille, että siellä voisi seuraavana päivänä kölliä puolta päivää reilusti pidemmälle. Lisäksi toivoimme saavamme aamupalamme hotellihuoneeseen vasta joskus puoliltapäivin. Toiveemme olisivat varmaan täyttyneet keskustan hienommissa hotelleissa, mutta hintalappu alkoi monessa vähintään kolmosella. Hyh!

Aloitin etsintäni Ruoholahden/Jätkäsaaren suunnilta, sillä ajattelin sen olevan kätevä sijainti Espoosta juhlimasta palaaville vieraillemme: Mukavasti Helsingin keskustan tuntumassa, merellisellä sijainnilla, mutta vain vartin taksimatkan päässä juhlapaikaltamme. Pohdin myös Sellon Glo -hotellia, jossa vierailimme reilu viikko takaperin, mutta se olisi ollut meille liian arkinen sijaitessaan samassa kompleksissa päivittäisruokakauppamme kanssa.

 
Kuva: Valo Films
Sitten sen keksin! Miten ilmeinen vaihtoehto, jota en kuitenkaan ollut tajunnut ajatella, kun jämähdin liikaa läntisemmän keskustan suuntaan! Vietimme huhtikuussa puuhaamaani hääblogipäivää, jonka keskuspaikkana toimi Radisson Blu Plaza -hotelli. Tuolloin en hotellissa raaskinut yöpyä, kun koti kuitenkin sijaitsee sangen lähellä, mutta olin todennut miljöön miellyttäväksi ja palvelun sekä ruoan erinomaiseksi. Lisäksi sijainti on loistava! Plaza-hotellihan sijaitsee aivan Rautatientorin nurkassa, joten vieraiden on helppo saapua ja lähteä, taittuupa seuraava etappi sitten junalla, linja-autolla tai lentokoneella.

Tajusinkin siis viimein ottaa yhteyttä henkilöihin, joiden kanssa olin hääblogipäivän järjestelyistä sopinut ja päädyimme yhteistyöhön. Tämän seurauksena me saimme erinomaisen tarjouksen Radisson Blu Plazan Plaza-sviitistä, jollaisen kaltaisesta huoneesta en ollut osannut edes haaveilla. Tulette siis kuulemaan hääyöstämme seikkaperäisesti (siis sen hotellihuoneen osalta...) Olen ihan superinnoissani!

Kuva: Valo Films
Samasta hotellista varasimme myös huonekiintiön vieraitamme varten. Myös näille huoneille hinta on listahintaa huomattavasti edullisempi ja samoin oli tarjous muutamasta muusta hotellista, joista sitä ehdin kysellä, joten suosittelen hotellikiintiön varaamista vieraita varten, jos kauempaa tulevia on enemmän kuin muutama. Huonekiintiöhommahan menee siten, että hääpari sopii hotellin kanssa jonkin määrän huoneita sekä yöpymisen hinnan. Parille luodaan koodi, jonka voi lähettää vieraille esim. hääinfossa. Koodin avulla vieraat varaavat huoneet, jos näin haluavat tehdä. Vieraat sitten tietysti itse maksavat yöpymisestä.

Näin on siis yksi huolenaihe vähemmän hääjärjestelyissä!

torstai 16. elokuuta 2018

Meikkaja ja kampaaja varattu

Taas on yksi palanen hääsunnittelussa loksahtanut paikalleen. Tuskailin taannoin hääkampaus ja -meikkausasioiden äärellä, ja tuntui vaikealta luottaa itseään varsinkaan sen meikin osalta kenenkään käsiin. Ahkera googlaus kuitenkin palkittiin.

Löysin nimittäin GMC-studion ja Minnan. Heiltä löytyi niin passeleita paketteja hääväelle ja lupasivat tulla paikan päälle hääväkeä kaunistamaan, joten uskaltauduin ottamaan yhteyttä. Minut vakuutti erityisesti se, että häät tuntuivat olevan yrityksellä iso prioriteetti. Kokemus kun on mielestäni tässä asiassa valttia. Heidän kuvagalleriastaan löytyi paljon minua miellyttäviä kuvia: luonnollisia, mutta juhlavia meikkejä.

Instagramissa (@by.noorat) olin jo jonkin aikaa seurannut kampaaja By.NooraT:tä. Kun bongasin jostakin, että Minna ja Noora ovat aiemmin tehneet yhteistyötä, päätin kysyä, pääsisikö Noora tekemään kampaukseni. Onneksi päivä oli vielä vapaana molemmilla!

Meikkaaja ja kampaaja kaunistavat itseni lisäksi myös kaasojani. Kaasoilleni lupasin, että maksan osan heidän kampaaja- ja meikkaajalaskustaan. Iso laskuhan kampauksesta ja meikkauksesta tulee, mutta kyllä kai sitä häissään saa kerran elämässä ulkonäköönsä törsätä. Mietin jossakin vaiheessa itse meikin tekoa, mutta kaasosiskoni kauhistui ajatuksesta todeten samalla, että hänkin aikoo meikauttaa itsensä häihini. Ehkä ihan hyvä, koska olen aika huono meikkipohjan tekijä.


Tulen käymään koemeikissä, koska meikistä olen epävarma ihan oman kokemattomuuteni vuoksi. Kampauksen suhteen en ole ihan varma, tarvitsenko koekampausta. Voi olla, että vain keskustelemme asiasta. Päätämme sitten, tarvitseeko kampausta vielä kokeilla.

Hääpäivän ulkonäköosuus alkaakin siis olla kohtapuoliin kasassa asusteita lukuunottamatta. Tai siis, pukuahan aletaan tietysti tehdä vasta ensi vuonna, mutta ajatus on vireillä ja tekijä valittuna. Ai niin, ja pitäisi varmaan päättää, millaisen kampauksen ja meikin haluan. Noo, onhan tässä aikaa.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Hääpuvun teettäminen: Ensimmäinen suunnittelutapaaminen

Tänään oli jännittävä päivä. Kävin nimittäin ensimmäisessä suunnittelutapaamisessa hääpukuni osalta. Aloin jo heti hääsuunnittelun alkuvaiheessa haaveilla teetetystä hääpuvusta, sillä valmiit, valkoiset hääpuvut eivät oikein iskeneet. Asetin itselleni painonpudotustavoitteen, jonka saavutettuani saisin teettää hääpuvun. No, painoa on viimeisen vuoden aikana tullut lisää lähtemisen sijasta, mutta ajatus teetetystä hääpuvusta alkoi muokkautua niin konkreettiseksi, etten enää jaksanut välittää tuosta itseasetetusta tavoitteesta.

Viime vuoden loppupuolella laittelin viestejä muutamalle hyvää palautetta saaneelle ompelijalle, jotta näkisin, onko unelmapukuni ylipäätään mahdollinen säädyllisellä budjetilla. Ylärajaksi asetin 1500€, mikä sekin on aika merkittävä ja niskakarvoja nostattava summa vaatteesta. Sain ompelijoilta ihania ja positiivisia vastauksia ja meinasinkin vähän tuskastua, että miten ikinä voisinkaan tehdä päätöksen heidän välillään. Päätin jättää asian hautumaan, kunnes se olisi ajankohtaisempi.

Nyt ompelijat alkavat pikkuhiljaa tämän kesän kiireiden laantuessa varailla ensi vuoden kalenteria, joten päätin ottaa tässä asiassa seuraavan askeleen. Kävin uudelleen läpi sähköpostit sekä ompelijoiden nettisivut. Jokin minut sai kääntymään Ateljee Aarian Terhi Löfmanin puoleen. Varasin hänelle suunnitteluajan, joka ei vielä sido ostopäätökseen.

Tänään kävin Terhin kanssa luonnostelemassa tulevaa hääpukuani ja sain matkaani tarjouksen hinnasta, jolla se toteutuisi (1400€). En halua esitellä pukuani tarkemmin ennen kuin vasta hääpäivänä, mutta ihana siitä on kyllä tulossa. Sen verran voin paljastaa, kuten jo aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, että pääväri puvussa on valkoinen (tarkemmin vaalea ivory), mutta väriä tullaan näkemään niin yläosassa kuin helmassakin.


Terhi tuntui saaneen ideastani hyvin kiinni ja antoi ammattilaisen varmuudella näkemyksen asioihin, joista en ollut varma tai joita en ollut osannut edes ajatella. Hän luonnosteli minulle puvun mallin ja esitteli kangasvaihtoehtoja. Ihan kaikkia kaipaamiamme kankaita Terhiltä ei valmiina löytynyt, sillä värimaailma ei ole se hääpuvuissa yleisin. Vakuutuin kuitenkin siitä, että kaipaamiamme kankaita löytyy ja pitsejä pystytään yhdistelemään.

Vielä en ole virallista varausta tehnyt, mutta saatanpa naputella sen heti tämän tekstin julkaisun jälkeen. Ei tässä varmasti enempää tarvitse miettiä, vaikka jonkinlaista tiukkaa säästöohjelmaa pitää alkaa harjoittaa...

Ja vaikka painonpudotus ei ole oikein viime aikoina luonnistunut, en ole heittänyt kirvestä kaivoon, vaan nyt minulla on tarkka tähtäin, mihin mennessä painoa on mahdollista tiputtaa. Juttelimme Terhin kanssa, että pukua ruvetaan kunnolla tekemään joskus maalis-huhtikuun tienoilla, jolloin otetaan mittoja ja olisi varmasti hyvä olla suurin piirtein siinä koossa kuin aion heinäkuussa olla.

Jos hääpuvun teettäminen kiinnostaa, kannattaa lukea ammattilaisten kertomasta koostamani ohjeet.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hääkengät


Keskiviikon ostosreissulla yllätin itsenikin ja ostin hääkengät. Aivan täydellisestä heräteostoksesta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä olin kyseisiä kenkiä ihaillut jo netissä. Kävin jokin aika sitten kenkäkaupassa etsimässä jotain vähän tennareita siistimpiä kesäkenkiä (ei löytynyt), ja samalla vähän vilkuilin vaaleiden korkokenkien osastoa hääkengät mielessäni. Mikään ei kuitenkaan iskenyt.

Lisäksi minua vähän pelotti ostaa korkokenkiä, sillä ostin alkuvuodesta uudet mustat peruskorkkarit. Ne ovat muuten tosi mukavat korkokengiksi mutta minulle liian korkeat. Kaksissa häissä, joissa kenkiä olen pitänyt, ne ovat hyvin nopeasti löytäneet tiensä pöydän alle minun hilluessani tanssilattialla sukkahoususillani tai avojaloin.

En halua epämukavia kenkiä hääpäivääni pilaamaan ja tämän vuoksi päätinkin katsastaan netistä, löytyisikö luottomerkiltäni Eccolta mitään sopivaa. Ja sieltähän ne sopivat kengät löytyivät. Kengät eivät ole yhtään sellaiset, joita olisin alunperin kuvitellut itselleni. En käytä tuollaisia ollenkaan. Jokin niissä kuitenkin iski ja päätin käydä katsomassa, löytyisikö niitä liikkeestä. Ison Omenan Eccosta löysin kengät ja totesin niiden olevan kivat myös luonnossa. Koko vain oli liian iso. Onneksi lähikauppakeskuksessamme Sellossa oli oikeaa kokoa ja kävin vielä samana päivänä kokeilemassa kenkiä siellä.

Syy, miksi ehkä vähän hätiköin kenkien kanssa on se, että nyt ne olivat 40 prosentin alennuksessa, mikä Eccon kengissä on jo tuntuva alennus. Kengät osoittautuivat tosi mukaviksi jalassa, mikä on minulle harvinaista todella leveän jalan vuoksi. Päätin siis olla jahkaamatta asiaa ja ostin kengät. Maksoin niistä 80 euroa, mikä on kestävistä nahkakengistä halpa hinta. Itse olen siis käyttänyt Eccon tennareita jo vuosia. Ensimmäinen pari kesti pahimpia talvikelejä lukuunottamatta ympärivuotisessa käytössä useampia vuosia. Nyt on toinen pari menossa varmaan kolmatta vuotta, ja vaikka olen superlaiska huoltamaan kenkiäni, ovat ne ihan moitteettomassa kunnossa (no vähän pölyiset joo).

Jonkun mielestä nämä ovat varmaan vähän tylsät eivätkä lainkaan tarpeeksi juhlavat hääkengiksi. Ja ehkä joku ajattelee, että kengissä tämä morsian sentään pitäytyy valkoisessa, mutta ehei. Enpä taidakaan pitäytyä, vaan minulla on idea kenkien tuunaamiseksi, jolloin niistä tulee myös spesiaalin päivän arvioiset. Tätä projektia en aio tehdä itse, vaan käännyn osaavamman ihmisen puoleen, mutta siitä lisää, kunhan projekti etenee. ;)


P.S. Tämä ei ole yhteistyöteksti, vaan olen aidosti rakastunut Eccon kenkiin.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Vihkijä maistraatista

Tänään lähetin tärkeimmän häihimme liittyvän sähköpostin. Tärkeintähän häissä on virallinen vihkiminen, vaikka se välillä tuntuu jäävän mekko-, kukka- ja kattaushössötysten jalkoihin. Meillä se tapahtuu siviilivihkimisenä (lue tarkemmin täältä). Tänään lähetin sähköpostin Uudenmaan maistraattiin, jossa esitin toiveeni varata vihkijän. Rupesin jo maaliskuussa selvittämään, miten vihkijä varataan, mutta tuolloin tuntui vielä liian aikaiselta varata vihkimistä, sillä sitä varten piti miettiä aikatauluakin jo tarkemmin. Sunnuntain suunnittelusession jälkeen olimme kuitenkin valmiita tekemään tämän tärkeän päätöksen.


Siviilivihkimiseen vihkijä varataan joko maistraatista tai käräjäoikeudesta. Mikään koulutukseen liittyvä titteli ei takaa vihkioikeutta, vaan se on nimenomaan virkaan/työpaikkaan liittyvä asia. Itse olisin kovasti halunnut ystävämme meitä vihkimään, sillä hän on vihkimisiä jonkin verran hoitanut. Ensi kesänä hän on kuitenkin asianajajana yksityisessä firmassa, eikä täten omaa oikeutta vihkiä meitä tai ketään muutakaan.

Minä otin ensimmäisenä yhteyttä Uudenmaan maistraattiin (muut maistraatit täällä), sillä heidän sivuiltaan löytyi helposti sähköpostiosoite, josta vihkimistä pystyi varaamaan. Oma osoitteensa oli virka-aikana sekä sen ulkopuolella pidettäville vihkimisille. Käsittääkseni käytännöt eri maistraateissa ja käräjäoikeuksissa vaihtelevat suuresti. Uudenmaan maistraatista todettiin, että vihkijän voi varata milloin vain. Joissakin maistraateista taas on somen mukaan todettu, että vihkijän voi varata vasta samana vuonna tai vasta keväällä ennen kesähäitä, mikä herättää ymmärrettävästi huolta.


Vihkijää varatessa maistraattiin tuli ilmoittaa molempien vihittävien nimet, syntymäajat, osoitteet, puhelinnumerot sekä sähköpostit. Lisäksi viestissä piti lukea vihkimisen tarkka ajankohta ja tarkka osoite sekä kieli, jolla vihkimisen haluaa. Virka-ajalla maistraatissa tehtävä vihkiminen on ilmainen, mutta kun meidät vihitään lauantaina juhlapaikallamme, tulee vihkiminen kustantamaan 250€ (tai enemmän, jos hinta nousee) plus matkakulut.

Nyt sitten odotellaan vastausta ja vahvistusta siihen, että meillä tosiaan on vihkijä. Aivan pian on vastassa myös se hetki, kun häihimme on enää alle vuosi aikaa. Hui ja ihanaa! :)

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Suunnitelmia sulhasen kanssa

Meidän hääsuunnittelumme on ollut pääasiassa minun kontollani. Sulhasen kanssa olemme ajoittain keskustelleet joistakin asioista ja olen kysellyt häneltä mielipiteitä. Hän oli myös yhtä lailla päättämässä, missä juhlimme. Pääasiassa se olen kuitenkin ollut minä, joka keräilee Pinterestiä täyteen hääideoita ja tekee erilaisia listoja ja taulukoita.

Eilen illalla kuitenkin kysäisin sulhaselta, tulisiko hän suunnittelemaan kanssani häitämme (kirjoitin ensin häitäni, pieni freudilainen?), kun kavereiden häät olivat vielä tuoreessa muistissa. Eikä minun edes tarvinnut suostutella T:tä. Ja kylläpä olikin hyvä suunnittelusessio!

Aloitimme aikataulurungon pohtimisesta ja samalla mietimme ylipäätään häiden ohjelmaa. Me molemmat olimme samoilla linjoilla siitä, että haluamme paljon sellaista tekemistä, mitä vieraamme voivat tehdä silloin kun on sopivaa aikaa. Jokainen voi siten itse päättää, haluaako viettää hääpäiväämme mieluummin jutustellen tuttujen kanssa vai kaipaako enemmän aktiviteetteja seurustelun kylkeen. Meidän kaveriporukkamme vähän eroavat siinä, että toisten kanssa usein teemme jotain yhteistä, toisten kanssa taas tulee vain höpötettyä tuntikausia.

Teimme myös alustavan suunnitelman aikataulusta. Kysyin tässä juuri kaasojenkin mielipidettä suunnitelmastamme. Lähinnä tärkeintä on miettiä vihkimisen sekä ruokailun ajankohdat, koska ne määrittävät muun päivän kulkua, ja ne pitää tietysti sopia etukäteen. Kunhan lyömme aikataulun lukkoon, voimme varata vihkijän, mitä olin jo tekemässä maaliskuussa, mutta totesin sen hätäilyksi.

Pistin T:n selailemaan myös läpi Pinterestin hääaiheiset kansioni (pukuideointia lukuunottamatta) ja kertomaan, mikä näyttää kivalta ja jos on jotain ehdotonta ei:tä. Vastaanotto oli yllättävänkin positiivinen, vaikka tiedänkin makumme kohtaavan erikoisen hyvin. Ja kun ottaa huomioon, että Pinterest-kansioideni värimaailma nostaisi varmasti aika monelta karvat pystyyn, olin erittäin positiivisesti yllättynyt, kun T. totesi, että kaikki näyttää kivalta ja kommentoi monia ideoita.

Oli ihanaa polkaista yhteistä suunnitteluakin taas kunnolla eteenpäin! Ja innostuin taas itsekin ihan uudella tavalla, kun ideoimme kaikkia hauskoja ohjelmia ja yksityiskohtia. Näistä tulee ihan varmasti juuri meidän näköisemme häät ja sehän on tärkeintä! Kannattaa ehdottomasti ottaa sulhanen suunnitteluun mukaan, sillä me morsiamet olemme joskus liikaa kiinni muualla näkemissämme ideoissa, kun taas sulhaset saattavat keksiä sellaisiakin ideioita, joita ei sosiaalisten medioidenkaan syövereistä löydy. Eli vaikka olen hauskuuttanut teitä sulhaseni lennokkailla ideoilla (Häät sulhasen tapaan -tekstisarja), on T:llä oikeasti myös ihan loistavia ideoita!

Meillä T. on myös selvästi se käytännöllisempi tyyppi, vaikken minäkään mikään haihattelija ole. Sulhaseni osaa kuitenkin ottaa huomioon asioita, joita minä en olisi huomannut. Oli myös hauskaa, kun hän jatkuvasti komensi minua: "Laita nyt tämäkin ylös sinne johonkin!" "Teepä tästäkin sinne erillinen lista, että muistetaan." En myöskään kestäisi sitä, että sulhaselleni kaikki olisi "ihan sama". T. onneksi sanoo selkeästi, mitä hän haluaa ja mitä ei. Jotkin asiat ovat tietysti yhdentekevämpiä ja hän toki kysyy myös minulta, mitä minä haluan. Esimerkiksi hääkakkujen kohdalla hän totesi kuvia katsellessaan, että näkee niissä vain hintalapun, mutta jos minä ehdottomasti haluan hienon kakun, niin toki sitä mietitään. Onneksi hääkakku ei ole minun prioriteettilistani kärjessä.

Suunnittelusession seurauksena minä pääsenkin taas todenteolla pohtimaan ja tekemään konkreettisia asioita. Haluan viimeistään syksyllä kelien huonontuessa päästä askartelemaan kutsuja ja koristeita, jotta työt jakautuvat mahdollisimman tasaisesti tulevan vuoden ajalle. Erityisesti kun on lueskellut tämän kesän morsianten kuvauksia siitä, kuinka kuitenkin tuli kiire, vaikka tiedän heidänkin olleen erinomaisen hyvissä ajoin liikenteessä. Tänään olen myös selaillut mahdollisia hotelleja omaa hääyötämme sekä vieraille varattavaa hotellikiintiötä silmälläpitäen.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Meillä on valokuvaaja!

Huh! Viime viikot ovat olleet melkoisen kiireisiä työnhaun vuoksi. On pitänyt kirjoittaa hakemuksia, kuvata vastauksia videohaastatteluihin ja kunnon haastatteluihinkin olen saanut kivan määrän kutsuja. Minulla siis on kiva työpaikka, mutta vain määräaikaisella sopimuksella. Haen nyt siis opettajan virkoja, mikä tarkoittaisi sitä, että työnhakua ei välttämättä tarvitsisi tehdä enää koskaan. :D

No, nyt kiire helpottaa kerralla kunnolla. Haastattelut on hoidettu ja kun tämän päivän saa töissä pakettiin, alkaa viikon talviloma. Jotain stressitasoista kertoo se, että heräsin tänä aamuna neljältä enkä enää saanut unta. Onneksi on olympialaiset ja hääblogitekstejä lukematta ja kirjoittamatta. :)

Keskiviikkona tapahtui kuitenkin edistystä myös häiden osalta. Valittelin jokin aika sitten, kun en ollut onnistunut löytämään sopivaa valokuvaajaa. Vihjaisin kuitenkin, että yksi kuvaaja oli jäänyt kummittelemaan mieleeni.

Valoisien kuvien messuständi
Kyseessä on siis yritys nimeltään Valoisia kuvia. Törmäsin yritykseen ja sen päänaiseen Ilonaan Mennään naimisiin -häämessuilla tammikuun puolivälissä. Ensin kiinnitin huomioni ihanaan messuständiin; sen jälkeen positiivisen erilaisiin, väreillä ja firman nimen mukaisesti valoilla leikitteleviin kuviin. Kun vielä juttelin Ilonan kanssa, tykkäsin myös hänen ajatuksistaan ja asenteestaan.

Valoisia kuvia tekee häävalokuvauksen lisäksi videokuvausta. Videot ovat upean näköisiä, mutta valitettavasti budjettimme ei siihen riitä. Valoisilla kuvilla on kyllä hyvä pakettihinta, jos haluaa heiltä sekä valokuvauksen että häiden videoinnin. Ilona kertoikin, että koska videokuvauskalustoon on investoitu melkoisesti, he priorisoivat niitä, jotka ottavat valokuvauksen lisäksi videoinnin.

Jätin siis yrityksen tuolloin taka-alalle, vaikka Ilona sanoikin, että jatkossa he pyrkivät kasvattamaan valokuvaajien määrää, jolloin yksittäisiä valokuvaajia on helpompi irrottaa keikoille. Aikani valokuvaajia tutkittuani kuitenkin tuskastuin ja laitoin Ilonalle viestiä. Valitettavasti hän itse on häidemme aikaan varattu toisaalle, mutta hän suositteli siskoaan Astaa meille kuvaajaksi.

Tänä keskiviikkona tapasimme Ilonan ja Astan kanssa meillä. Minä pyyhälsin tapaamiseen reilusti myöhässä, koska työhaastatteluni kesti tuplasti sen verran kuin odotin. T. oli kuitenkin hyvin ottanut naiset vastaan. Asta on todella innoissaan meidän värikkäistä häistämme ja hänellä oli hyviä ideoita kuvaukseen. Itsestäni tuntui, etten vielä ollut kuvauksen kannalta ajatellut moniakaan asioita, mutta onhan tässä aikaa pohtia.

Tapaamisen pohjalta kuitenkin teimme lopullisen päätöksen palkata Asta häitämme kuvaamaan. Nyt kunhan saamme varausmaksulaskun, on taas yksi palanen ihan virallisestikin hoidettu.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Ravintola Keilaniemi

Kuten jo aiemmassa tekstissäni hehkutin, olemme viimein tehneet päätöksen ja varanneet juhlapaikan heinäkuulle 2019. Nyt kerron hieman tarkemmin, millaisessa paikassa hääjuhlaamme vietetään.


Juhlapaikaksemme valikoitui Ravintola Keilaniemi, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Keilanimessä, aivan merenrannassa. Kyseessä on lounsaravintola, joka sijaitsee toimistorakennuksen alakerrassa. Ravintolassa ei ole a-oikeuksia, eli saamme viedä omat alkoholijuomat tarjottaviksi. Ravintola jatkuu isoon lasiseinäiseen aulaan. Lisäksi ravintolaan kuuluu suuri, merelle päin antava terassi.

Tila on ihanan valoisa, ja hyvällä säällä terassi mahdollistaa hääjuhlien siirtämisen ulos. Terassin edustalla on nurmikenttä, johon voi myös ajatella jotakin ohjelmaa. Ravintolan suurin etu muihin paikkoihin nähden oli se, että sieltä löytyy sopiva ja kaunis paikka vihkimiselle sekä ulkoa että sisältä. Eihän juhlan tärkeintä osuutta sovi suorittaa ihan missä sattuu.


Ruoka tilataan luonnollisesti ravintolasta. Menuehdotelmia on erilaisia ja kaikki on muokattavissa toiveidemme mukaiseksi. Olemme käyneet pariin otteeseen ravintolassa lounaalla, ja ruoka on ollut oikein maistuvaa! Minulla on siis hyvät odotukset häidemme ruokien suhteen. Sovimme kuitenkin myynnistä vastaavan henkilön kanssa, että teemme päätöksiä menun suhteen vasta lähempänä juhlaa.

Muutama juttu meitä arveluttaa ravintolassa ja tiedämme niiden aiheuttavan pienen riskin juhlien täydelliselle onnistumiselle. Ravintola avautuu tosiaan aulaan, jossa kaikuu jonkin verran. Emme ole varmoja, kuinka pahasti kaikuminen häiritsee musiikin soittamista ym. Huonon sään sattuessa tilan käyttö pitää miettiä tosi hyvin. Tanssitilaa itse ravintolassa ei ole mitenkään hulppeasti enkä ole varma, onko hassua, jos juhlinta tapahtuu aulan puolella.


Kaikin puolin olen kuitenkin oikein tyytyväinen valintaamme. Yhteydenpito ravintolan kanssa  on sujunut moitteettomasti. Nyt odottelemme varausmaksulaskua saapuvaksi. Ensimmäiset isot summat häiden osalta lähtevät siis maksuun pikapuoliin. Iiks!

Tekstin kuvat saatu Ravintola Keilaniemeltä.

torstai 23. marraskuuta 2017

Jabadabaduu! Hääpäivä ja hääpaikka päätetty!

Piiitkällisen tutkimisen, vertailun ja vehtaamisen jälkeen olemme viimein tehneet päätöksen, että häitämme juhlitaan Ravintola Keilaniemessä Espoossa. Kerron paikasta enemmän paremmalla ajalla, mutta nyt vain hehkutuksena, kun olemme viimein saaneet jotain oikeaa ja konkreettista varattua. Tai no, varausmaksu pitää vielä maksaa ja sitten kaikki on virallista.

Ja kun varaus on tehty, on tietysti hääpäiväkin päätetty: Häitämme juhlitaan 13.7.2019. Sulhanen kysyi (ironisesti kylläkin), voidaanko häitä nyt juhlia epäonnen numeroisena päivämääränä. Ehkä me selviämme tuosta esteestä...

Kuva saatu Ravintola Keilaniemeltä

lauantai 21. lokakuuta 2017

Minulla on kaaso!

Siskon kanssa mökillä joskus 90-luvun puolivälissä.
Kaasoajatuksistani kirjoittelin jo aikoja sitten. Olin kuitenkin ajatellut pyytää kaasoja vasta sitten, kun hääpaikka ja sen myötä hääpäivä on päätetty. Tämä prosessi kuitenkin kestää ja kestää, joten en enää malttanut olla kysymättä siskoani kaasoksi.

Vegaaniruokien äärellä siskoni
suostui kaasokseni. :)
Minulla on ollut koko viikon syysloma. Teimme siskoni Oonan kanssa kahden päivän reissun Tallinnaan tiistaista torstaihin. Tiistaina lounaalla puhe kääntyi hääasioihin, joten minusta tuntui siltä, että nyt on oikea aika kysyä siskoani kaason pestiin.

Nykyään monet tuntuvat "kosivan" kaasojaan mielikuvituksellisilla tavoilla ja liittävän yleensä tähän jonkinlaisen lahjan. Olen ihastuksella näitä ideoita katsellut, mutta jotenkin se ei tuntunut omalta tavalta, vaan minulla olisi ollut jotenkin teennäinen olo. Siksipä kysyinkin ihan vaan suoraan siskoltani, joka oli todennut, ettei oma hääsuunnittelu ole vielä ajankohtaista, että kiinnostaisiko hääsuunnittelu noin kaason roolissa.

Säikähdin ensin, että siskoni ei halua kaasoksi, sillä hänen ilmeensä meni kärsivän näköiseksi, mutta kyse olikin vain meikäläisille tyypillisestä liikutuksesta. Sisko suostui ilomielin ja tunnusti ihan vähän jopa pyyntöä toivoneensa.

Vaikka en osannut heti tuoreelle kaasolle ladella tehtävälistaa, johon toivon hänen uppoutuvan, on siskoni ottanut roolinsa tosissaan. Ensitöikseen hän kahlasi koko blogini läpi, sillä en ole tästä tutuilleni mitään numeroa pitänyt. Tänään luulin puhelimeni seonneen totaalisesti, kun se yhtäkkiä pingahteli viestimerkkiääntä toisensa perään. Oona se vain oli, joka lähetteli ideakuvia värikkäistä hääkoristeluista. :D

Häävalssia on jo harjoiteltu.
Olen oikein onnellinen valinnastani!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Pitopalveluvertailua

Emme edelleenkään ole tehneet lopullista päätöstä siitä, missä vietämme häät. Meillä on kaksi vaihtoehtoa, joista olenkin vähän jo kertonut. Toinen paikoista on ravintola, joten ruoat tulisivat luonnollisesti talon sisältä. Toinen taas vuokrataan pelkkänä tilana, joten sinne pitää hoitaa ulkopuolinen pitopalvelu.

Olimme hieman jo kallistumassa tuon ravintolan puolelle, joten pyysin sieltä tarjousta. Pienten sekkannusten vuoksi tarjouksen saaminen kesti, mutta sain sen viime viikon puolivälissä. Tarjouksen loppusumma oli yllättävän korkea. Tällä pitopalvelulla hinta ilmoitettiin siten, että ruoan hinta per henkilö on erikseen ja lisäksi tulevat astiat, henkilökunnan työtunnit, pöytäliinat, kakku ym. Monissa muissa paikoissa ilmoitetaan hinta per henkilö, mikä sisältää kaiken edellä mainitun tai suurimman osan niistä (esim. kakku monissa erikseen).

Käytinkin viime perjantain sairaslomapäivästä ison osan googlailemalla Espooseen toimittavia pitopalveluita ja laitoin muutamaan tarjouspyynnön. Olen saanut vastauksen yhdestä paikasta ja yksi tarjous minulla oli Love Me Do:n seurauksena. Kun nyt olen Excel apunani vertaillut pitopalveluita, olen tullut siihen tulokseen, että ruokien ottaminen tuolta ravintolalta tulee melkein 1000€ kalliimmaksi kuin muilla. Ja mukana on yksi pääkaupunkiseudun johtavista pitopalveluista, joka on saanut paljon kehuja.

Toki tulee huomioida, etteivät menut ole aina aivan täysin vertailukelpoiset, mutta nyt ei puhuta ihan pienestä erosta. Tuolla ravintolalla tilavuokra on hieman halvempi, mutta siinä ei puhuta kahden sadankaan erosta toiseen vaihtoehtoomme. Odottelen vielä saavani joitakin tarjouksia, ja sitten täytyy taas istuttaa sulhanen tutustumaan asiaan kanssani. Toivon todella, että syyslomani päättyessä voin teillekin ilmoittaa, että juhlapaikka on vihdoin viimein päätetty!