Häiden jännittävin hetki

Minun osaltani häissämme jännittävin hetki ei ollut se, kun odottelin hääjuhlan alkamista tai se kun lähdin isäni kanssa kävelemään kohti vihkipaikkaamme eikä edes se, kun oli aika vastata "tahdon". Häidemme jännittävin hetki koitti minun kohdallani siinä vaiheessa, kun saavuimme takaisin potrettikuvauksista. Vieraamme odottelivat varmaan jo hieman nälkäisinä ruokailun alkamista, mutta he joutuivat odottamaan vielä pienen tovin pöytiin istumisen jälkeen. Minä nimittäin lauloin tässä välissä.

Olen harrastanut laulua jossakin muodossa lähes koko ikäni ja jo hääsuunnittelun alusta saakka haaveilin salaa siitä, että esittäisin häissämme jonkin kappaleen. Pelkäsin kuitenkin tosi paljon sitä, etten liikutuksen vuoksi pystyisi laulamaan, sillä olen vähän itkuherkkä.

Suhteellisen aktiivisesti kuitenkin pohdin, mitä häissämme laulaisin. Joitakin vaihtoehtoja minulla oli, mutta mikään ei oikein tuntunut loksahtavan. Halusin laulaa suomeksi, sillä tiesin sulhasen arvostavan sitä ja itsekin ajattelen, että tunneasiat on hyvä käsitellä äidinkielellä. Lähimmäksi valintaa pääsivät jotkin Anna Puun biisit, mutta jokin kaikessa tuntui tökkivän.

Päädyinkin sitten kirjoittelemaan itse kappaleita. Olen siis aina ollut sellainen pöytälaatikkobiisintekijä, mutta aina ajatellut, etteivät kappaleet kovin hyviä ole. Olin kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen (no, ainakin joka toinen päivä) pariin kappaleeseen, jotka kirjoitin, sävelsin ja soinnutin.

Itse en ole kovin kummoinen säestäjä, mutta siihenkin löytyy onneksi apu ystäväpiiristäni. Saara-ystäväni kanssa olemme esiintyneet jo yläasteella, joten kysyin häneltä, voisiko hän toimia taas säestäjänäni. Saara lupautui hommaan ja lähetin hänelle biiseistä nuotit ja laulunauhat kysyen, mitä hän oli mieltä. Saara oli sitä mieltä, että omilla biiseillä mennään ja pidimme harjoittelusession pari viikkoa ennen häitä. Saara asuu Turussa, joten sen enempää yhteistä aikaa meillä ei ollut.

Hääpäivänä jännitti ihan hurjasti. Ensimmäinen kappale, joka oli vähän iloisempi, meni ihan kohtuullisesti. Toinen, vähän melankolisempi ja tekstiltään henkilökohtaisempi biisi meni aika lailla pöpelikköön, koska minua itketti vähän joka välissä, mutta sellaista se on. Olin kuitenkin tyytyväinen, että päädyin esittämään sulhaselle ja muulle hääväelle juuri nuo omat kappaleet. Sulhasta en kyllä pystynyt oikeastaan laulamisen aikana katsomaan, sillä parin vilkaisun jälkeen aloin herkistyä niin pahasti, että totesin olevan parempi katsoa muita ihmisiä.

Kun puhuin muutaman sanan ennen laulamista, en maininnut kappaleiden olleen omatekemiäni. Osa vieraista ja sulhanen epäilivät tätä kyllä. Yksi ystäväni oli päivitellyt ääneen, kuinka osuvat kappaleet olinkaan laulettavaksi löytänyt. :D

Tekstin kuvat: Valo Films

Morsiamen ulkonäkö: Kengät ja asusteet

Osaa teistä alkaa jo varmaan ärsyttää nämä loputtomat morsiamen ulkonäköä koskevat tekstit. Minusta yksi teksti vain ei olisi riittänyt kertomaan kaikista yksityiskohdista ja upeista tekijöistä. Hääpäivän ulkonäköni teemaksihan muodostui vähän vahingossa suomalainen käsityöosaaminen. :) Tämä on kuitenkin viimeinen. Esittelyvuorossa ovat tällä kertaa hääkenkäni sekä muut asusteet.

Kuva: Valo Films

Aloitetaan kengistä: Kuten maaliskuussa kerroin vuotta ennen häitä ostamani Eccon nahkakengät olivat minun makuuni vähän tylsät. Olin onneksi löytänyt Ronja Rikissan eli Ronja Hautamäen, joka monen muun taiteilun ohella maalaa myös kenkiä. Niinpä lähetin kenkäni Ronjan koristeltavaksi. Kengistä tuli aivan upeat ja tylsyys oli tiessään! Vaikka kenkien yksityiskohtiin moni ei varmaan hääpäivänä ehtinyt kiinnittää huomiota, olivat maalaukset minulle tärkeä elementti. Vähän valkoiset kengät ottivat kaksien hääjuhlien tuoksinassa iskua, mutta pitää yrittää saada likatahroja jollakin irti pilaamatta maalauksia.

Kuva: Valo Films

Hääjuhlan tuoksinassa kengistä ei tullut otettua oikein kunnon kuvia. Jos haluat nähdä, miltä kenkäni näyttivät vastamaalattuina, käy kurkkaamassa Uniikki askel -Facebook-sivu, josta vähän alas rullamalla löytyy kuvia kengistä.

Tässä kuitenkin pari yksityiskohtaa. Kenkien teema sopi mielestäni täydellisesti sekä minun muuhun ulkonäkööni että koko hääjuhliemme koristeisiin.

Valkoiset sandaalit eivät olleet ainoat hääpäivänä käyttämäni kengät. Kerron pian tarkemmin potrettien ottamisesta, ja sieltä selviää, miksi tarvittiin myös kumisaappaita. Onneksi keltaiset Hai-saappaat sopivat väreihin erinomaisesti.  ;)

Jo useissa kuvissa ovatkin vilahdelleet korvakorut, jotka valitsin häihin. Ratkaisin korvakoruasian lopullisesti kaasojen avustuksella vasta häitä edeltävänä iltana. Olimme kaikki sitä mieltä, että nuo perhoskorvikset sopivat paremmin juhlaan ja sulhasenkin oransseihin yksityiskohtiin.

Kuva: Valo Films

Jouduin tekemään hieman salapoliisin työtä, koska en muistanut, kenen tekemät nämä korvakorut olivatkaan. Löysin kuitenkin tiedon tänään vähän muistia ja internetiä kaivelemalla. Löysin korut Mai Niemi Finnish Fairytale shopista ja ne ovat Minkan eli Minna Kytösen tekemät. Kannattaa muuten pyörähtää esim. Helsingin Tuomiokirkon vieressä sijaitsevissa Torikortteleissa ja muutenkin suomalaisia käsitöitä myyvissä liikkeissä, jos hääkorut (tai korut ylipäätään ovat hukassa). Suomi on täynnä taitavia tekijöitä ja kivijalkaliikkeet tuppaavat nykyään vähän unohtumaan nettikauppojen viidakossa.

Kuvan ottanut Pyhäjärven juhlissa Oona-kaaso.

Muita koruja korvisten lisäksi en osannut kaivata, paitsi tietysti sormukset. Sormukseni esittelinkin jo aiemmin. Sekä kihla- että vihkisormukseni teetettiin Tarkkasella ja rakastan niitä edelleen. Nyt reilun kuukauden käytöllä olen jo tottunutkin kahteen sormukseen hyvin. Pitää varmaan vielä käydä liittämässä sormukset yhteen, sillä jonkin verran niitä joutuu aina korjailemaan ja yhdistettyjä sormuksia olisi helpompi käsitellä.

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Häälaukku meni minulla pihistyslistalle, sillä tiesin, etten sitä juurikaan tarvitse. Onneksi minulla sattui olemaan entuudestaan väreihin sopiva pikkulaukku, johon mahtuivat kännykkä ja korjausmeikit.

Kuva: Valo Films

Morsiamen ulkonäkö: Meikki

*Yhteistyössä GMC-Studio ja Kosmetiikkaviidakko-verkkokauppa*

Kuva: Valo Films

Hääpäivän meikki oli yksi niistä asioista, joka jännitti minua kovasti etukäteen. Syitä oli muutamia: En ollut koskaan ollut ammattilaisen meikattavana, omat meikkaustaidot eivät ole mitkään huikeat ja olen lukenut paljon huonoa koemeikeistä. Käytinkin siis jonkin tovin etsiäkseni sopivantuntuista meikkaajaa. Nettihaulla löytyi joitakin varteenotettavia vaihtoehtoja, joista parhaalta vaikutti GMC-studio, jonka takaa paljastui taitava meikkaaja Minna. Täältä voit lukea tarkemmin valintakriteereistäni.

Kävin koemeikissä kesäkuun lopulla ja jo se oli aivan täydellisen onnistunut! Kerroin Minnalle, että halusin ensisijaisesti luonnollisen, mutta silti juhlavan meikin ja hän onnistui kertalaakista, vaikka esimerkiksi silmämeikkiä ei vielä tehty aivan niin tarkasti kuin varsinaisena juhlapäivänä.

Koemeikki

Myös hääpäivänä Minna sai taiottua minusta upean morsiamen. Erityisen onnellinen olin meikkipohjasta. Minulla on melko hyvä iho ja meikkaan tosi harvoin. Hirvittävä pakkelikerros olisi siis ollut minulle turha eikä olisi näyttänyt minulta. Myös sulhanen uhkasi kieltäytyä naimisiinmenosta, jos ilmaantuisin vihkimiseen kauheassa pakkelikerroksessa. Meikkipohja oli täydellinen! Meikkiä ei oikeastaan edes huomannut, mutta silti näytin huolitellulta.

Taksissa matkalla juhlapaikalle

Silmät osaan meikata mielestäni ihan kivasti itsekin, ja Minna osasi tehdä silmistäni juuri oikealla tavalla korostetut. Lisäksi hän ehdotti koemeikin yhteydessä, että laittaisimme sitten hääpäivänä myös muutamia ripsitupsuja silmien ulkonurkkiin. Tällaista en ollut osannut ajatella. Mitään keinoripsiä en nimittäin ollut edes harkinnut, koska jotenkin sekään ei ole yhtään minua. Liimatut ripsitupsut sen sijaan olivat loistava lisä. Ne antoivat katseeseen juuri sopivasti s
yvyyttä ja voimaa näyttämättä kuitenkaan yliampuvilta. Vähän tupsuja siinä illan mittaan varisi silmistä kyyneleiden ym. vaikutuksesta, mutta pääasiassa ne pysyivät ihan hyvin. Minna kysyi jo koemeikissä, haluaisinko koemielessä ripsitupsut, mutta totesin, että ehkä riittää sitten hääpäivänä. Tajusin kyllä sitten kotimatkalla, että olisi ehdottomasti kannattanut kokeilla ripsiä ihan vain siksi, että voisin olla varma, että silmäni kestäisivät ripsiliimaa. Eihän minulla koskaan ennen sellaista silmissäni olisi ollut ja ne kai kuitenkin joskus allergisoivat. Suosittelen siis ehkä kokeilemaan, jotta välttyy hääpäivänä ikäviltä ylläreiltä. Onneksi minun silmäni ottivat liiman vastaan ihan kivasti.

Kuva: Valo Films

Myös huulet olivat todella onnistuneet! En oikein itse tiennyt, millaiset huulet haluaisin. Olen viime aikoina käyttänyt aika vahvoja värejä huulipunissa, mutta häämeikkiin en räikeää punaa halunnut. Väriä minussa ja häissä oli muutenkin. Minna ratkaisi asian puolestani. Hän käytti ensin huulteni pohjustukseen Kryolanin contour pencil -meikkikynää sävy natural 925. Tämän päälle hän laittoi Joe Blascon huulikiiltoa sävyssä Glaze. Kun näin tuon huulikiillon ensimmäisen kerran, ehdin jo vähän älähtää hämmentyneenä, sillä huulikiilto näytti todella vaaleanpunaiselta. Mutta kun sitä laittoi hyvin, hyvin kevyesti meikkikynällä värjättyjen huulten päälle, olikin yhdistelmä todella kaunis ja ammattimainen. Laura-kaasonikin ihastui yhdistelmään niin, että otti meikkien tiedot talteen.

Kuva: Valo Films

Sain Minnalta blogiyhteistyön merkeissä päivänaikana tarvittavat meikinkorjausvälineet: yllämainitut huulimeikit, Joe Blascon värittömän puuterin sekä tuon Kryolanin meikkikynän mustana rajauksentekoa varten. On muuten hyvä, enkä sano sitä vain mainosmielessä. Kyselin Minnalta vielä jälkikäteen, mitä meikkivoiteita ym. hän käytti tuon taianomaisen meikkipohjan tekoon ja laitoin äsken tuotteet tilaukseen. Ehkä siis viimeistään syyskuun lopussa, kun pääsen häävieraaksi, saatte vertailun vuoksi kuvia, joissa olen meikannut itseni noilla samoilla tuotteilla.

Meikkivoiteena Minna käytti Joe Blascoa. Hän totesi, että moni mieltää Blascon vähän turhan pakkelimaiseksi, mutta näin ei ole, jos malttaa levittää tuotetta ohuelti. Minna myös lisäsi meikkivoiteen sekaan Kryolanin Make Up Blend -tuotetta, jota hän suositteli ihan kaikille meikkivoidetta ohentamaan. Lisäksi se tekee meikistä vettähylkivät, joskin Joe Blascon meikkivoiteet sitä ovat jo muutenkin. Lisäksi Minna oli kuulemma pistänyt meikkivoideseokseen vielä tipan Kryolanin Shimmering Event Foundation -helmiäismeikkivoidetta, joka antaa mukavaa kuultoa meikkiin, erityisesti juhlaan.

Kuva: Valo Films

Nyt kun itse tilailin tuotteita itselleni, hämmennyin siitä, kuinka paljon eri sävyjä Joe Blascon meikkivoiteissa onkaan. Markettituotteista kun ei tunnu oikein löytyvän minun epäsuomalaiselle, vähän kellertävälle iholleni sopivanväristä meikkivoidetta. Ehkä tämä oli ollut yksi syy epävarmuuteeni meikin suhteen. Olisi pitänyt varmaan tajuta, että laadukkaammissa tuotteissa myös vaihtoehtoja on enemmän.... Ostin nyt kahta eri sävyä meikkivoidetta, jotta voin niistä sekoittaa rusketuksen haalenemisen myötä aina oikean sävyn.

Kuva: Valo Films

Kuten ehkä ylläolevasta tekstistä voi päätellä, olin hyvin tyytyväinen meikkiini. Linkit Minnan käyttämiin tuotteisiin vievät Minnan Kosmetiikkaviidakko -verkkokauppaan. Emme sopineet Minnan kanssa alunperin näistä linkeistä, mutta halusin ne laittaa, koska en tiedä, mistä muualta olisi mahdollista saada noin henkilökohtaista ja ammattitaitoista palvelua kosmetiikka-asioissa. Tämän verkkokaupan pitäjä nimittäin tuntee nuo tuotteet läpikotaisin, koska käyttää niitä jatkuvasti itse. Minä en olisi ikinä uskaltanut käyttää kertaheitolla useita kymppejä meikkeihin, jos en voi olla ihan varma, että ne ovat hyviä. Laatikkoni nimittäin pursuilevat hutiostoksia. Lisäksi Minna on ihan huipputyyppi!

Polttaripainajaisia

Sain eilen kaasoltani WhatsApp-viestin muodossa pakkauslistan polttareita varten. Kaasonihan ovat muistaneet minua jo alkuvuodesta lähtien pienillä kirjeillä, joissa on vihjauksia polttareiden suhteen. Olen saanut hammasharjan, suklaata ja Bride to Be -nauhan, jotka on käsketty pakata valmiiksi. Saa siis nähdä, joko polttarit ovat aivan kulman takana vai härnäävätkö kaasoni minua taas jo kovinkin hyvissä ajoin. :) Laukun toki pakkasin kuuliaisesti jo eilenillalla. Juuri nyt olen matkalla Turkuun äitienpäivänviettoon, joten tuskin vielä tänä viikonloppuna koittaa lähtö.

Alitajuntani alkoi selvästi heti käsitellä aihetta. Lievään työstressiin liitettynä näin pitkän ja monivivahteisen unen, jossa polttarit eivät sujuneet aivan toiveideni mukaan. Ensinnäkin polttarini olivat täynnä vieraita ihmisiä, joita ei ollut kutsuttu edes häihin. Tai he olivat kai jotenkin tutuntuttuja, vaikka aamulla asiaa ajateltuani en osaa sanoa, että muistaisin ketään tiettyä henkilöä. Ystäviäni paikalla ei kuitenkaan juurikaan ollut, koska he eivät olleet pääseet polttareihini.

Ohjelmassa oli Bollywood-tanssia, joka olisi sinäänsä ihan hauska ohjelmanumero. Näin yhdessä tv-ohjelmassa juuri Bollywood-tanssia ja mietin, että olisi kiva mennä taas jollekin tuontyyppiselle tanssitunnille. Tanssitunti kuitenkin järjestettiin yhdessä omaa työpaikkaani lähellä sijaitsevassa koulussa, joka on sisäilmaongelmien vuoksi rempassa/odottaa purkua. En ole kyseisessä koulussa koskaan käynytkään. Unessa jumppasali oli täynnä remonttimateriaalia ym. ja se oli ihan pimeä. Jotenkin sieltä saatiin kuitenkin joku tanssitila raivattua.

Loppu-uni alkaa olla jo sekava, mutta jotkut meidän koulumme oppilaat ilmaantuivat yhtäkkiä paikalle rettelöimään ja jouduin keskellä polttareita kasvatustehtäviin. Tässä vaiheessa taisi uni muuttua toiseksi tai heräsin.

Huh, onneksi todelliset polttarini ovat vasta edessä päin ja olen melko varma, että tilanne poikkeaa unestani melkoisesti. :D Oikeasti siis odotan polttareitani aivan puhtaasti innolla, toisin kuin sulhaseni, joka vähän jännittää, mitä tuleman pitää.

Hääkynnet

Jatketaanpa näillä pinnallisilla ulkonäköasioilla, joita häihin ainakin minun osaltani liittyy. Häitä silmällä pitäen minulla onkin useampia kasvatusprojekteja. Hääkukat itävät jo hienosti, kuten Instan puolelta on voinut nähdä. Hiuksetkin ovat jo pidemmät kuin tarvitsisi (joskin volyymia saisi olla tuplasti lisää).

Yksi kasvatusprojektini ovat kynnet. Minulla on äärimmäisen hauraat, helposti liuskoittuvat ja katkeilevat kynnet. En tiedä, mistä se johtuu. Aurinko tuntuu kuitenkin aina lisäävän kynsien kasvua. Purkista otetulla D-vitamiinilla ei ole samaa vaikutusta, vaikka annostus on melko runsas. Nyt keväällä, vajaat kolme kuukautta ennen häitä, onkin hyvä aika siirtää katse kynsiin.

Tämä on nimittäin yksi osa-alue, johon en aio käyttää juurikaan rahaa. Suurin operaatio, joka kynsiini on ammattilaisen toimesta tehty, on geelilakkaus. Pidennyksinä minulla on ollut vain markettitason muovikynsiä, joista yleensä vähintään kaksi kymmenestä on irronnut iltaan mennessä. Ja koska jostain on pakko häissä säästää, teen sen kynsissä. En aio siis laittaa häihini keinotekoisia pidennyksiä, vaikka se ehkäpä helpoin ratkaisu olisi.

Olisi kuitenkin mukavaa, jos häissä voisin esitellä uunituoretta vihkisormustani kauniisti hoidetussa kädessä. Katkennut kynsi ei varmasti tule olemaan häitämme pilaava asia, mutta aion ainakin yrittää kasvatella hieman tavallista pidempiä ja tasamittaisia kynsiä häitä varten. Kuten kasvojenhoitoa käsittelevässä tekstissä mainitsin, on myös kynsien osalta yksi tärkeä elementti ruokavaliossa. Ruokavaliota täydennän vielä aikamoisella satsilla purkista tulevia lisäravinteita (jotka minulle on ihan lääkärin toimesta syksyllä määrätty). Olen pitänyt lisäravinteista vähän taukoa, mutta nyt otan ne taas jokapäiväiseen käyttöön, sillä olen huomannut hiusten irtoilevan aikamoista tahtia, ja pitkän sairastelurupeaman jälkeen se tuntuu muutenkin hyvältä ajatukselta.

Toinen tärkeä osa kynsiprojektiani on lakkaaminen. Lakatut kynnet kestävät paremmin normaalia kulutusta. Minulla on myös paha tapa tasoittaa katkelleita kynsiäni pureskelemalla, mutta lakattuja kynsiä ei tee mieli järsiä. Lähes kaikki vanhat lakkani ovat kuivahtaneet tai loppuneet, joten eilen piipahdin muiden ostosten lomassa Citymarketissa käydessäni myös kosmetiikkahyllyllä. Onnekseni siellä oli hyvä tarjous Essien lakoista, jotka ovat olleet jo pitkään suosikkejani: kaksi valinnaista kynsilakkaa kahdellakympillä. Mukaan tarttuikin ihanan keväinen persikan sävy "Tart deco" sekä väritön, pikakuivattava päällyslakka. Jälkimmäisen normaalihinta oli Cittarissa 15,90€, joten tarjous oli hyvä! Eilen illalla käytin sulhasen mökilläolon hyödyksi ja lakkailin kynnet. Tuolla päällyslakalla oli merkittävä vaikutus lopputulokseen, sillä yleensä jälki on ollut vähän epätasainen, ja pitkästä kuivattelusta huolimatta olen saanut kynsiini lakanakuviot yön aikana.

Nyt pitää vain malttaa olla repimättä lakkoja irti, jos ne vähän alkavat jossakin välissä halkeilla (toinen paha tapani). Sulhanen saa myös luvan kestää pientä kynsilakankatkua, kun paikkailen mahdollisia koloja. Tämä nyt ostamani lakka ei tule päätymään kynsiini hääpäivänä, joten kesän aikana pitäisi päättää myös hääkynsilakan sävy. :)

Naamavärkki kuntoon ennen häitä

Tulen laittamaan häissämme ulkonäkööni tolkuttoman määrän rahaa, kun lasketaan yhteen puku, asusteet, meikit ja kampaus: niin paljon, etten oikeastaan edes halua ajatella asiaa. Toivon siis myös näyttäväni hyvältä. Lisäksi on tietysti häiden valokuvaus, joka myös maksaa sievoisen summan, joten toivoisin, että ne kuvat onnistuisivat.

Olisi siis hirvittävän ärsyttävää, jos hääpäivänä naamaa koristaisi valtava finni tai pikkunäppylöitä siellä täällä taikka iho näyttäisi samealta ja tunkkaiselta. Ei tämä varmasti häiden tunnelmaan millään tavalla vaikuttaisi, mutta kaikki edellä mainittu huomioon ottaen, pyrin tekemään kaiken sen eteen, ettei näin käy.

Minulla ei ole koskaan ollut suurempia iho-ongelmia. Mitään massiivista tehohoitokuuria ei siis tarvita. Olen käynyt kasvohoidossa vain pari kertaa elämässäni enkä arjessani lotraa valtavia määriä eri aineita. Seerumin otin kyllä jokin aika sitten käyttöön. Päätin kuitenkin, että ennen häitä olisi hyvä käydä hoidattamassa kasvot ainakin pari kertaa ihan ammattilaisella.

Ennen Sri Lankan reissua halusin käydä poistattamassa ihokarvoja sokeroinnilla ja löysin alle kilometrin päässä kotoamme sijaitsevan Painiityn Helmi -hius- ja kauneushoitolan. Kauneushoitolapuolesta vastaa Santra, josta sain heti hyvän vaikutelman, ja hän hoiti hommansa ammattilaisen varmoin ottein. Toista aikaa varatessani totesinkin, että pitää jutella Santran kanssa häitä edeltävistä kasvohoidoista.

Santra totesi, että koska mitään suurempia huolenaiheita ihoni suhteen ei ole, voisin käydä noin kuukautta ennen häitä perusteellisessa kasvohoidossa, jossa tehtäisiin kunnon puhdistus. Hääviikolla taas toteutettaisiin heleyttävä ja kosteuttava hoito. Minusta tämä kuulosti hyvältä kombolta ja varasinkin tuossa eilen Santralta ajat, kun kalenteri oli heinäkuulle asti tullut. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä Santra jää lomalle juuri tuon meidän hääviikkomme lopussa.

Toki ihonhoidon perusta nojaa vahvasti ravintoon ja nesteytykseen. Viime viikkoina olen syönyt vähän mitä sattuu, mikä on näkynyt poikkeuksellisen voimakkaasti ihossani. Pitääkin pistää tässä myös se puoli kuntoon, sillä ei kosmetologikaan valtavia ihmeitä saa aikaan. Pitää keskittyä juomaan paljon, jättämään sokeri ja kovat rasvat mahdollisimman vähille ja syömään monipuolista ruokaa. Samat asiat onneksi toimivat myös painonhallinnan ja turvotuksen vähentämisen kannalta edullisesti.

200. teksti ja sen kunniaksi arvonta!

Bloggaajan urani alkoi reilut puolitoista vuotta sitten ja sen jälkeen tekstejä on tullut kirjoiteltua melko ahkerasti. Tänään julkaisenkin blogini 200. tekstin ja sen kunniaksi on syytä pistää vireille myös arvonta. Kaksisataa on muuten siinäkin mielessä ajankohtainen luku, että häihimme on enää alle 200 päivää aikaa.

Ajattelin, että monien muiden bloggareiden tavoin voisin vuoden päättymisen kunniaksi muistella tämän vuoden virstanpylväitä hääsuunnittelun ja bloggaamisen osalta. Jos klikkasit tänne arvonnan takia, rullaile sivu alas. ;)

Tammikuussa täytin kolmekymmentä ja juhlin synttäreitä ison ystäväjoukon kesken hohtaa pimeässä -teemalla. Muutoin tammikuun viikonloput menivätkin häämessuilun merkeissä, kun pääsin osallistumaan ensimmäisiin hääblogimiitteihini Mennään naimisiin -häämessuilla ja Love me do:ssa. Molemmat tapaamiset olivat ihania! Lisäksi vierailimme äitini ja siskoni kanssa Turun häämessuilla, jotka jättivät vähän kylmäksi.

Helmikuussa teimme valinnan valokuvaajan suhteen ja odotankin innolla, miten Asta saa taltioitua häämme. Juhlimme myös hyvien ystävien talvihäitä Helsingissä.

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä tuli kuluneeksi kaksi vuotta kihlauksestamme, vaikka virallinen kihlajaispäivä on tietysti karkauspäivänä. Tuolloin kirjoittelin myös kirjaston käytöstä hääsuunnittelussa.

Huhtikuun kohokohta minulle ja onneksi ilmeisesti myös monelle muullekin mukana olleelle hääbloggarille oli yhteistyökumppaneiden kanssa järjestämäni hääblogipäivä (jonka muuten toivon saavan jatkoa ensi vuonnakin). Tuolloin blogini vietti myös 1-vuotissyntymäpäivää. Kuun lopussa olimme vieraita T:n serkun pienen budjetin festarihäissä, joista moni voisi ottaa vinkkiä.

Kuva: Valo Films

Touko- ja kesäkuussa hääsuunnittelu oli vähän vähemmällä ensin tiiviin työtahdin ja tämän jälkeen kesälomailun vuoksi. Kesäkuussa lomailin kolmisen viikkoa ensin kaveriporukalla Espanjassa ja tämän jälkeen sulhasen kanssa Portugalissa. Ihanaa oli ja tämän jälkeen olikin taas energiaa hääjuttujen suunnitteluun.

Heinäkuu alkoi ihanasti tapaamisella kolmen kaasoni kanssa sekä ystävien häillä Suomenlinnassa. Pidimme pitkästä aikaa tuottoisan suunnittelusession sulhasen kanssa. Myös häiden tärkein yksittäinen osuus tuli hoidettua, kun lähetin viestin Uudenmaan maistraattiin vihkijän varaamiseksi. Heinäkuussa koitti tietysti myös odotettu päivä, kun pääsimme toteamaan, että häihimme on tasan vuosi aikaa. Häihin johtavaa vuottamme päätin juhlistaa treffikuoren avulla, jonka innoittamana olemmekin tehneet jo kaikenlaista. Sain myös neronleimauksen kasvattaa hääkukkamme parvekkeellamme, hmm... Kuun loppupuolella ostin vielä hääkengät ja kävin ensimmäisessä suunnittelutapaamisessa hääpukuni osalta ja tein tilauksen puvustani. Ei turha kuukausi tämä heinäkuu.

Elokuussa palasin taas töihin ja tahti vähän hidastui. Otin kuitenkin askeleen kohti hääkuntoa aloittamalla Superdieetin. Sain myös varattua mieleiseni meikkaajan ja kampaajan, mikä oli minulle suuri helpotus. Juhlimme myös mahdollisesti viimeisiä häitä ennen omiamme, hui!

Syyskuussa tein ensimmäiset onnistuneet kokeilut kutsujen pohjan suhteen. Päädyimme myös yllättäen varaamaan hiihtolomamatkan Sri Lankalle, jota odotan innolla.

Lokakuussa pääsin taas osallistumaan Love Me Do -messujen hääblogimiittiin, joka oli jälleen menestys. Kävimme myös sulhasen kanssa kirjastossa kokeilemassa laser-leikkuria kutsujen ja muiden koristeiden varalta.

Marraskuussa sain vedettyä listalta yhden homman yli, kun varasimme meille hääyön ja vieraille hotellikiintiön Radisson Blu Plazasta. Saimme myös varteenotettavan häämatkaidean lähteä häiden jälkeen vaeltamaan Lappiin.

Joulukuun kohokohta on joululoman vieton lisäksi ollut blogini pääsy Vuoden hääblogi 2019 -kisan finaaliäänestykseen. Muistathan äänestää! ;) Joulukuu ei tietysti vielä ole ohi, joten eihän tässä tiedä, mitä vielä ehdimme sulhasen kanssa lomaillessamme keksiä.

Ja sitten se arvonta! Ihanista häätapahtumista käsiini on jäänyt tavaraa, joille minulla itselläni ei ole käyttöä (osa tuplakappaleiden vuoksi). Tämä ihana paketti täynnä hää- ja kauneusaiheista tavaraa lähteekin jollekin onnekkaalle. Pakettiin kuuluu Häät-lehden muhkea juhlapainos, kaksi Mennään naimisiin -lehteä, Amikan hiustuotepaketti, Oriflamen huulivoide, Make Up Storen luomiväri, Kultajousen lahjoittama laukkukoru sekä Niinattaren lahjoittama sukkanauha. Kisaan pääset mukaan kommentoimalla jotakin, mitä odotat ensi vuodelta. Liitäthän mukaan sähköpostiosoitteesi, jotta saan voittajaan yhteyden. Osallistumisaikaa on perjantaihin 4.1. saakka (klo 23.59). Arvon voittajan viikonlopun aikana.

Jee ja kiitos!

Tänään taas kuohuu, kun Love me do:n Vuoden hääblogiäänestyksen kaksikymmentä eniten nimeämisiä saanutta blogia on valittu. Oma blogini löytyy ilokseni listalta. Jee! Ja kiitos kaikille, jotka ovat blogiani äänestykseen ehdottaneet!

Mutta jotta homma ei olisi näin yksinkertaista, tarvitsemme vielä apuanne sen parhaan blogin selvittämiseksi. Ja olisi mahtavaa, jos se parhaaksi palkittava blogi olisi oikeasti sellainen, jota juuri te lukijat ja hääkansa arvostatte. Tämän takia suosittelen, että käytät vielä hieman aikaasi ja klikkaat tätä linkkiä, jonka kautta pääset suosikkiblogiasi äänestämään.

Olen kiitollinen, jos valintasi osuu omaan, minulle rakkaaseen blogiini, mutta loistavia ehdokkaita on paljon, kuten jo nimeämisvaiheesta mainostaessani mainitsin. Jos haluat perusteluja sille, miksi minua voisi äänestää, voit lukea ajatuksiani bloggaamisesta esim. blogini 1-vuotisjuhlan kunniaksi kirjoittamastani tekstistä, viime vuoden kisaa varten kirjoittamastani mainospuheesta tai Miksi bloggaan häistä? -tekstistäni. Lisäksi voit tutustua tapahtumajärjestäjäminääni blogipäivästämme kertovassa tekstissä. Voit toki esittää minulle myös mieltäsi askarruttavia kysymyksiä. :)

Kiitos jo etukäteen mahdollisille äänestäjille!

Mikä rouvalle nimeksi ?

Olen kirjoittanut hääblogia sen verran kauan, ettei oikein meinaa pysyä enää päässä, mistä asioista olen jo kirjoittanut. Tämän vuoksi saattaa joistain asioista tulla vähän päällekkäisiä tekstejä, vaikka yritän toki tarkistaa, etten toista itseäni liikaa. Joskus käy kuitenkin niin, että jostain asiasta luulee jo kirjoittaneensa. Näin on käynyt minulle sukunimiasian kanssa.

Yksi merkittäviä, elämää muuttavia asioitahan naimisiin mennessä on (jos pari näin haluaa) toisen tai joskus molempien sukunimen muutos. Minulle asia on ollut alusta asti hyvin selvä, joten ehkä sen vuoksi olen luullut asioita täällä kirjallisesti pohtineenikin: Minä tulen ottamaan tulevan aviomieheni sukunimen.

Miksi? Jos joku haluaisi ottaa väittelykisan asiasta, en varmasti osaisi aukottomasti asiaa perustella, mutta onnekseni minun ei tarvitse. En ole sitä mieltä, että vaimon tulee ottaa miehensä sukunimi. Enkä ole sitäkään mieltä, että pariskunnalla tai perheellä täytyy olla yhteinen sukunimi. Mutta minä jostakin syystä haluan ottaa tulevan aviomieheni sukunimen. Haluan ikään kuin nimenkin perusteella olla tiivis yksikkö. Rissaset, Vataset, Pääkköset... Jotenkin siinä on sellaista kivaa kaikua. (Mikään mainituista ei ole tuleva sukunimeni. Viimeisen jätän taakseni.) Tämä ajatus on monilla vahvana, etenkin jos ajatuksissa on perheenlisäys. Me emme ole lainkaan varmoja, haluammeko kasvattaa perhettämme jälkikasvulla, mutta se ei mielestäni ole syy olla ottamatta yhteistä sukunimeä.

Totta kai sukunimen muutos aiheuttaa myös pientä kriisiä. Olenhan häidemme aikaan ollut noin 31,5 vuotta Pääkkönen. Uusi nimi vaatii totuttelua enkä ole (ihan oikeasti!) edes vielä alkanut harjoitella uutta nimmaria (pitää ehkä kohta aloittaa). Samalla myös irtaudun yhdellä tavalla omasta perheestäni, vaikka toki ensimmäinen irtiotto on tapahtunut jo sangen kauan sitten, kun muutin 16-vuotiaana pois kotoa, ja tuota suurempaa välirikkoa en toivo koskaan tapahtuvan.

Sukunimipäätöksen tekeminen olisi ehkä jotenkin selkeämpää, jos toinen nimi olisi toista kovasti kauniimpi tai jännittävämpi. Tulevan puolisoni sukunimi on kauniin kuuloinen, sisältäen A- ja L- kirjaimia. Nimi ei suoraan tarkoita mitään, mutta luo mielleyhtymiä, jotka taas eivät ole niin suloisia. Vanha sukunimi taas on melko arkinen eikä erityisen kaunis, joskaan ei kamalan rumakaan. Mutta tuo sukunimen muutos jotain käytännön hyötyä: Pääsen eroon ääkkösistä nimessäni. Ne kun ovat pikkuisen hankalia matkaillessa. Ei maailman suurin ongelma, mutta ei niitä ikäväkään tule.

Yksi vaihtoehto olisi tietysti ottaa molemmille uusi sukunimi: joko keksien täysin uuden tai jonkun suvun muun nimen ottaminen. Tämä ei olisi mahdoton vaihtoehto meillekään, mutta emme ole saaneet mitään ahaa-elämystä asiasta, joten tämä tuntuu vähän teennäiseltä. Vaikka olemme kyllä keksineet kaikenlaisia hassunhauskoja sukunimiä, jotka todennäköisesti kyllä meiltä evättäisiin nimilain vastaisina...

Huomenna tasan seitsemän kuukautta siihen, että sanomme tahdon ja minusta tulee rouva L. Tai kuten meillä vitsaillaan vanhanaikaista tapaa mukaillen: Rouva tohtori T.L.

P.S. Muistathan ehdottaa suosikkiasi Vuoden hääblogiksi perjantaihin mennessä.

Hääblogit nousuun!

Jos luet muita hääblogeja kuin omaani tai seuraat bloggaajia Instagramissa, tiedätkin jo, mikä on tämän viikon kuumin puheenaihe hääblogimaailmassa: Love me do -messujen Vuoden Hääblogi 2019 -kilpailu on pyörähtänyt käyntiin nimeämisvaiheella.

Itse aloin tutustua hääblogimaailmaan keväällä 2017, kun päädyimme lyömään häidemme summittaisen ajankohdan lukkoon. En ollut aikaisemmin lukenut blogeja juurikaan - siis blogeja ylipäätään, hääblogeista puhumattakaan. Olin itse kirjoittanut pari kertaa painonhallintaan liittyviä blogeja ja sen myötä lueskellut muita vastaavia, mutta lukuinto oli melko laimeaa ja kausittaista.

Hääblogit taas imaisivat minut saman tien mukaansa. Löysin lukulistalleni muutaman blogin, ja eipä aikaakaan kun Jotain keltaista -blogi oli nähnyt ensimmäiset tekstinsä. Lukulistaani karttui pikkuhiljaa lisää blogeja, mutta määrä oli silti melko maltillinen ja yritinkin kuumeisesti etsiä lisää luettavaa, kun bloggareiden julkaisutahti oli välillä liian hidas ahnaalle lukuinnolleni.

Enää minulla ei ole moisia ongelmia. Eilenkin jouduin pakottamaan itseni pois näytön ääreltä nukkumaan, kun yritin kiriä lukurästejäni kiinni muiden blogejen osalta. Tänä vuonna uusia hääblogeja on putkahdellut kuin sieniä sateella. Ja ei, tarkoitukseni ei ole saada itseäni kuulostamaan kolealta aallonharjalla esijoukoissa liikkuneelta bloggarilta. Mutta uskallanpa väittää, että elämme hääbloggauksen kannalta käänteentekeviä aikoja.

Minusta on mahtavaa, että nimenomaan häistä bloggaaminen lisääntyy! Kaikki häät ovat erilaisia ja siten kaikki hääblogit ovat erilaisia. Vaikka välillä etenkin joidenkin tapahtumien kuvauksia lukiessa jotakuta ahkeraa hääblogikuluttajaa saattaa alkaa ärsyttää toistuvat kuvaukset samasta pitopalvelufirmasta tms., ovat hääblogit kuitenkin mahtavan omaleimaisia. Ja nuo tietyt tapahtumat ovat ainoat jutut, jotka toistuvat blogeissa suurin piirtein samaan aikaan. Okei, keväällä ja alkukesästä oli hieman normaalia enemmän polttarijuttuja luettavissa ja jostain syystä muutamille bloggareille taisi osua kenkäshoppailuvimma samaan aikaan, mutta muutoin kaikki tekevät asioita omalla tahdillaan ja kirjoittavat niistä kuka milloinkin.

Uskon myös, että häät ovat aiheena sellainen asia, jonka tiimoilta moni kaltaiseni blogiummikko löytää itsensä kahlaamasta jonkun samanmielisen morsiamen kirjoituksia eksyttyään johonkin tekstiin juhlapaikkoja tai pitopalveluita haeskellessaan. Tämän vuoksi on mahtavaa, että Love me do:ssa on haluttu nostaa hääblogeja näkyviin ja palkita alan parhaimmistoa.

Omista kirjanmerkeistäni löytyy yli kolmekymmentä hääblogia. Kaikki eivät (enää) päivity kovin aktiivisesti, mutta jopa näin tokaluokan opettajan matikalla tulen siihen tulokseen, etteivät kaikki ihanat hääblogit pääse edes äänestykseen saakka kutkuttavan jännittävässä kisassa. Käytäthän siis valtaasi jo tässä vaiheessa, arvon lukija, ja käyt nimeämässä mielestäsi kisaan kuuluvan blogin mukaan kilpailuun. Olen tietysti otettu ja kiitollinen, jos kirjoitat nimeämisruutuun Jotain keltaista, mutta koska itsekin pystyn nimeämään lukuisia upeita, taidokkaita blogeja, en pane pahakseni, jos kirjoitat jonkin toisen nimen. Tärkeintä on, että käyt ehdottamassa suosikkiasi jo tässä vaiheessa ja muistat äänestää, kun sen aika on. Mutta en kiellä, etteikö olisi kiva päästä äänestykseen saakka. ;) Nimeäminen tapahtuu täällä.

Miten dieetti sujuu?

Elokuun puolivälissä aloittamastani Fitfarmin Superdieetistä on nyt takana viisi viikkoa eli puolimatkan krouvi häämöttää viikon päässä. Kirjoittelin ennen dieettiä syitä tällaisen aloittamiselle. Mitenkäs homma on sitten minun osaltani sujunut? Täytyy sanoa, että erinomaisesti.

Olin ennen dieetille ryhtymistä vähän skeptinen, sillä olen kuullut vuosien varrella kaikenlaista näistä Fitfarmin ruokavalioista. Kesäkuun alun Espanjan-reissulla nurisin ystävälleni saamattomuuttani painonpudotuksen suhteen, ja hän ehdotti tätä. Tuolloin vähän ajattelin, että tuskimpa sopii minulle, mutta kun kesäkin meni saamattomuudessa pyöriessä, päätin heivata ennakkoluuloni roskikseen.

Enkä ole katunut! En usko, että Superdieetti sopii kaikille. Minun luonteelleni homma on kuitenkin sopivan tiukka ja yksinkertainen. Kolme viikkoa noudatetaan aina samaa ruokavaliota, jonka jälkeen ruoan määrästä vähän nipistetään. Jos paino putoaa jo hyvin, ei vähennyksiä ole pakko tehdä. Lisäksi pakettiin kuuluu lihaskuntoa kohottava treeniohjelma, jota tulisi tehdä kolmesti viikossa ja lisäksi aerobista treeniä kolmesti.

Ensimmäisen kolmen viikon aikana syötiin ihan tosi paljon. Tai siltä se tuntui! Silti ekoina päivänä meinasi nälkä tulla; kroppa varmaan protestoi sokerin puutetta. Ideana on, että ensin pistetään aineenvaihduntaa kuosiin, monilla kun se jojoilun ym. myötä saattaa olla aika sekaisin. Lisäksi totutellaan säännölliseen ruokarytmiin ilman, että alkaa heti tehdä mieli kiellettyjä herkkuja. Toisessa kolmeviikkoisessa, jota on tällä hetkellä vielä viikko jäljellä, karsittiin lounaalta hiilihydraatteja sekä vähän raejuustoja aterioilta. Tämä meinaa aiheuttaa vähän nälkää iltapäivällä, mutta se ei ole sietämätöntä. Nälkä kuitenkin kuuluu laihduttaessa vähän asiaan.

Ei tällä nälkä jää ja hyvääkin on!

Olen pysynyt ruokaohjelmassa lähes sataprosenttisesti. Vain ensimmäisellä viikolla ystävien häissä
join pari lasia viiniä ja söin jälkkärileivoksen enkä tietysti punninnut ruokia. Viime viikonloppuna taas olimme ystävien luona pelailemassa ja he tekivät ruokaa. Olin kuitenkin kertonut ruokavaliostani, joten ruoka oli minulle soveltuvaa, joskaan en tietysti sielläkään ruokaa punninnut. Muuten kaikki menee vaa'an kautta suuhun.

Elämää hankaloittavaa on tietysti se, että opettajana minulla olisi mahdollisuus lähes ilmaiseen ateriointiin työpaikallani, mutta nyt raahaan päivittäin eväät mukaani. Alkukankeuden jälkeen sekin on alkanut sujua melko rutiinilla. Pari kertaa olen illalla unohtanut tehdä ateriat valmiiksi ja olen joutunut aamulla kiirellä pistämään kokoon jonkinlaisen lounaan. Onneksi menen yleensä töihin yli tuntia ennen oppituntien alkua, joten joustovaraa aamuissa riittää tällaisten unohdusten varalle.

Liikunta on ollut nyt pari viikkoa lähes tauolla flunssan takia. Tällä viikolla uskaltauduin keskiviikkona pilatekseen ja tänään teimme T:n kanssa pitkän kävelylenkin. Ensi viikolla palaan taas lihaskuntotreenien ja useampien uinti-/kävely-/ym. lenkkien pariin.

Kaikenkaikkiaan olen ollut todella yllättynyt siitä, kuinka vähän minun on tehnyt mieli lipsua ruokavaliosta. Minulla on hyvin vähän mitään mielihaluja, vaikka ruoka on välillä vähän yksitoikkoista. Pyrin kuitenkin vaihtelemaan ruoka-aineita, koska vaihtelu sopii luonteelleni, ja toisaalta on myös terveellisempää syödä monipuolisesti.

Ja jos ihan puhtaita numeroita lyödään pöydään, kiloja on viiden viikon aikana karissut kolme. Ei mikään vau-huudahduksia aiheuttanut tulos, mutta osuu mukavasti terveellisen 0,5-1kg viikkopudotuksen välille. Ja kun peilistä katselevat kaventuneet kasvot ja senttejä on todistetusti kadonnut ainakin vyötäröltä, on tästä hyvä jatkaa kohti terveempää minää ja kauniimpaa morsianta. Koska uskon, että jos olen itse tyytyväinen itseeni hääpäivänä, näytän myös muiden silmissä kauniimmalta.

Heinä-elokuun juhlaminät

Häissä Suomenlinnassa

Loppukesä on sisältänyt useampia isompia juhlatilaisuuksia. Olen päässyt juhlimaan kaksia häitä sekä kaksia kolmikymppisiä. Ajattelinkin esitellä omaa ulkonäköäni näissä juhlissa, jolloin näette, millainen on normaali pukeutumis-, kampaus- ja meikkaustyylini juhlatilaisuuksissa. Omaat häät ovat tosiaan asia erikseen ja tuolloin otan myös ammattilaisia avuksi kaikkiin näihin osa-alueisiin, mutta saa näistä jotain osviittaa juhlatyylistäni.

Ihana ilme...

Ensimmäisenä olivat vuorossa ystävien häät Suomenlinnassa. Päälläni minulla oli kirkkaankeltainen Calvin Kleinin mekko, joka oli loistava löytö New Yorkista kuusi vuotta sitten. Kampaus meinasi tuottaa tuskaa, ja jopa T. yritti laittaa hiuksiani Youtube-videon avulla. Hiukseni osoittautuivat kuitenkin liian ohuiksi suunniteltuun kampaukseen, ja tyydyin puolivahingossa syntyneeseen sykerönutturaan, josta valitettavasti ei ole kunnon kuvaa. Meikissä käytin Espanjasta ostamaani nestemäistä kultaista luomiväriä.

Seuraavaksi pääsin juhlimaan kaasoni Lauran syntymäpäiviä Tampereella. Se olikin hikinen reissu. Jo juhlia edeltävä päivä oli hurjan kostean helteinen, joten päätin olla ottamatta riskejä ja kiepautin hiukseni tiukalle nutturalle, jolloin ne eivät kuumentaneet niskassa eivätkä muuttuneet hiestä liiskaisiksi. Tai no, se ei näyttänyt niin pahalta.

Holkin avulla tehty nuttura onnistui mielestäni kivasti.

Koko illan oli hirvittävä hiki, ja ilta huipentui villiin tanssahteluun todella tukalan kuumassa yökerhossa. Onneksi en kesäisin käytä meikkivoidetta tai puuteria!

Tässä on vielä suhteellisen kuiva olo.

Tässä ei enää niinkään.

Viikkoa myöhemmin juhlin toisia syntymäpäiviä Helsingissä. Näillä syntymäpäivillä pääsin myös esiintymään laulaen, sillä kyseessä olivat kesäfestarit synttärisankarin pihassa. Yritin kihartaa hiuksiani tuollaisiin tötteröihin sopiviksi, kun muuten hiukseni ovat niin ohuet. Päivä oli kuitenkin taas niin kostea, että hiukset lähtivät suoristumaan. Ilmastointilaite auttoi sen verran, että sain kuin sainkin kiharoista tehtyä törökkeet, jotka olivat loppujen lopuksi oikein kivat.

Festarihengessä meikkasin silmiin turkoosit rajaukset, jotka korostavat kivasti ruskeita silmiä.

Nyt elokuussa juhlimme vielä toisia häitä Sipoossa. Vielä löytyi kaapista eri mekko vuoden kolmansiin häihin, kaikkia kun juhlittiin suurinpiirtein saman kaveriporukan kesken. Tuskin ketään nyt olisi haitannut, että samassa asussa menee, mutta itsestä tuntuu kivemmalta. Ja siis kaapista kyllä löytyy useampiakin mekkoja, mutta osa niistä ei tällä hetkellä mene kiinni... :/

Pahoittelut taas karkeasta
kuvanmuokkauksesta! :D

Sipoon musta-valkovärityksellisissä rock-häissä en ainakaan sekoittunut koristeisiin. Tästä piti huolen oranssi-pinkki -kuviollinen mekkoni. Nyt varsinkin kuvissa huomaan, kuinka ihanaa on tuo YSL:n nestemäinen huulipuna, jonka ostin kesällä. Pysyvyys ei ole aivan niin hyvä kuin Sokoksen myyjä lupasi, mutta parempi kuin perinteisissä huulipunissa.

Tällaisia otoksia loppukesän juhlista. Toivottavasti ensi kesänä kuvia on taas vähän kivempi katsoa, kun nyt kyllä katse noissa kokovartalokuvissa kiinnittyy väkisinkin turvonneeseen ulkomuotoon. Kasvokuvissakin posket ovat turpeammat kuin vuosi sitten... Onneksi dieetti on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, vaikka mitään huipputuloksia en vielä parissa viikossa olekaan saavuttanut. Kärsivällisyyttä kuitenkin riittää.