Mitä hääpuvun alle?

*Teksti sisältää yhteistyölinkkejä*

Hääsuunnittelussa moni morsian pitää hääpukua yhtenä tärkeimmistä elementeistä. No, ainakin puku ja sen ostaminen herättävät suuria tunteita. Yksi tärkeä asia vain tuntuu monilta unohtuvan tai sitä mietitään liian myöhään, nimittäin alusvaatteet. Okei, puvun alle laitettavat pikkuhousut voi ostaa vaikka häitä edeltävällä viikolla, mutta ne rintaliivit ovatkin sitten toinen juttu. Etenkin, jos kuppikoko, kuten minun tapauksessani, ei löydy sieltä aakkosten alkupäästä.

Jos olisin lähtenyt ostamaan hääpukua liikkeestä, olisin ensin käynyt katsastamassa, millaisia liivejä on tarjolla. Koska tässä häitä ennen on tarkoitus pudottaa painoa, en olisi liivejä vielä ostanut, mutta olisi ollut hyvä tietää, mitä vaihtoehtoja on. Isorintaisilla kun ei ole samanlaista valikoimaa, jota löytyy vaikkapa A-D -kupeille. Minun rintojani tukemaan olisi ihan turha yrittää tunkea mitään kananfileitä.

Jo vuosia sitten, ollessani ostoksilla luottoliiviliikkeessäni Funky Ladyssa (jolta löytyy isorintaisille suunnattu myymälä Fredrikinkadulta Helsingistä), myyjä totesi, ettei hän suosittele kenellekään isorintaiselle naiselle olkaimetonta pukua, koska sopivia liivejä on tosi vaikeaa löytää. Tämän ohjenuoran mukaan lähdinkin sitten omaa pukuani teettämään, sillä en ole vuosiin löytänyt tarpeeksi tukevia olkaimettomia liivejä. En myöskään uskalla laskea sen varaan, että saisin tissini kinesioteipattua tukevasti, kuten jotkut Facebookin hääryhmässä suunnittelivat. Totesin ompelijalle, että puvun pitää olla sellainen, että saan sinne olkaimelliset rintsikat alle.

Itse ainakin priorisoin mukavuuden sen yli, että saan juuri tietynlaisen olkaimettoman tai avoselkäisen puvun. Ymmärrän, että joku on juuri tietynlaisesta puvusta haaveillut, eikä suostu haaveesta luopumaan, mutta tällöin kannattaa ainakin testata tulevat rintsikat tai teippausmekanismit huolella ennen puvun ostoa. Olisi ikävä ylläri, että liiveistä pullahtavatkin rinnat esiin kun vähän intoutuu tanssimaan, tai että teipit rupeavatkin valumaan ensimmäisen hikikarpalon noustessa jännityksestä rintojen väliin.

Teettämistä suunnitteleville (ja miksei muokkauksia pukuunsa tekevillekin) taas vinkiksi, että lopulliset liivit tulisi olla mukana ainakin parilla viimeisellä sovituksella, sillä liivit ja muutkin alusvaatteet (esim. litistävät sukkikset) vaikuttavat puvun istuvuuteen melko lailla.

Voin lämpimästi suositella ihan kaikenkokoisen rintavarustuksen omaaville tuota Funky Ladya, josta olen saanut erinomaista ja asiantuntevaa palvelua jo vuosia. Heiltä löytyy myös ihania uima-asuja. Tänä syksynä löysin myös uuden tuttavuuden MerittaBra -verkkokaupan. Sieltä löysin suosikkejani PrimaDonnan liivejä hieman edullisemmin. Lisäksi löysin uuden, PrimaDonnaa edullisemman, liivituttavuuden Anitan Rosa Faian, joka osoittautui laadukkaaksi. Aluksi vähän jännitin, saisinko tilattua oikeita kokoja, mutta onneksi otin riskin, sillä liivit sopivat erinomaisesti. Merittalla on valikoimissaan myös rintateippejä, joissa pitoa pitäisi löytyä H-kuppiin saakka. Olen joskus tilannut liivejä myös Lumingerielta, joka on erikoistunut liiveihin D-kupista ylöspäin. Sieltä löytyy myös kattava valikoima erilaisia liivejä.

Kaikenkaikkiaan oma suositukseni olisi, että hääpäivän ulkonäköasioita mietittäessä lähdetään alta päälle ja mukavuus edellä. Toisaalta meitä on moneen junaan. Osa on varmasti valmis kärsimään korkeampien korkojen tuomaa kipua tai epäsopivien alusvaatteiden tuomaa epävarmuutta tietäessään näyttävänsä paremmalta. Itse tiedän nauttivani päivästä enemmän, kun tällaisiin asioihin ei tarvitse kiinnittää huomiota.

Hiihtoloma + synttärilahjamatka = esihäämatka?

Edellisessä tekstissäni vihjaisin, että olemme varanneet hiihtolomaksi matkan. Meillä ei siis ollut mitään tarkoitusta lähteä hiihtolomaksi mihinkään, sillä tulevat häät imevät tulevan vuoden palkoista ison osan. Näin tässä nyt vain kävi...

Täytin tammikuussa kolmekymmentä ja sain sulhaseltani ihanan syntymäpäivälahjan: Lupauksen viedä minut katsomaan vuoden 2019 jääkiekon mm-kisoja. Koska tämänkaltainen matka ei ole mikään romanttinen pariskuntaloma, kyselimme kaveripiiristä mahdollisia seuralaisia kisoihin, ja useampia ilmoittautui.

Aloimme tässä syksyllä selvittää kisoihin lähtöä, kun otteluohjelma selvisi. Kisat pelataan Slovakiassa, Suomen alkulohko Košicen kaupungissa, joka on melko pieni. No, kävi ilmi, ettei kaupungista ole saatavissa juuri minkäänlaista majoitusta, sillä kaikki on varattu todennäköisesti matkatoimistojen taholta. Olisimme voineet lähteä matkatoimistojen pakettimatkalle, mutta tällöin hinta olisi ollut aika korkea. Yksi toisensa jälkeen kaverimme ilmoittivat matkan kustannusten nousevan liian suuriksi. Lopulta mekin tulimme siihen tulokseen, ettei reissu ole etenkään kahden kesken siihen vaadittavan rahan arvoinen. T. ehdottikin synttärilahjan vaihtamista hiihtolomareissuun johonkin lämpimään.

Vaikka olin kovasti odottanut lätkämatkaa ja petyin, kun se ei toteutunutkaan, en ollut hirveän pahoillani siitä, että pääsin tutkimaan hiihtolomareissuvaihtoehtoja. Päätin ottaa viikon lomani päälle toisen viikon palkatonta lomaa, jotta pääsisimme johonkin vähän kauemmas. Viikoksi kun emme jaksaisi lentää kovin pitkälle. Pari viikkoakin on meidän mittapuullamme lyhyt loma. Mutta sitten tulikin se vaikea kysymys: Mihin lähteä?

Meillä on pitkä lista kohteista, joihin haluaisimme mennä joko ensimmäistä kertaa tai uudestaan. Useat niistä sijaitsevat aika kaukana ja vähän hankalien lentoyhteyksien päässä. Emme myöskään halua, että matkasta tulee ihan superkallis. Täydelliseltä tuntuvaksi kohteeksi valikoitui vähän yllättäen Sri Lanka, jonne matkustamista emme ole ennen suunnitelleet (lukuunottamatta omia häämatkahaaveilujani). Saimme sinne lennot alle 500€/henkilö eivätkä lennot ole ihan tuhottoman pitkät, vaikka menomatkalla vaihtoaika Moskovassa on melko pitkä. Eläminen Sri Lankalla pitäisi olla melko edullista. Siellä pääsemme harrastamaan kahta suosikkilomaurheilulajiamme: sukellusta ja surffausta. Lisäksi paikasta löytynee mukavia, rauhallisiakin rantoja sekä mielenkiintoista kulttuuria ja mahdollisesti myös hyvää kasvisruokaa.

En siis sure kauhesti mm-kisamatkan peruuntumista, vaikka vannotin kyllä sulhastani, että hänen täytyy joskus minun kanssani kisoihin lähteä. Odotan innolla yllättävää irtiottoamme. Sain myös uutta puhtia dieettiin ja etenkin sen treenipuoleen, kun helmikuussa pitäisi olla surffauskunnossa. Sillä ei siis nyt ole niin suurta merkitystä, miltä uikkareissa näytän, mutta surffaaminen sujuu varmasti vähän paremmin, kun vatsa on vähän solakampi ja reisissä ja käsissä enemmän voimaa.

Ja sulhanen tosiaan kysyi matkan varattuamme, että onko tämä nyt sitten pre-honeymoon. No, en haluaisi lanseerata yhtään lisää häihin liittyviä turhia rahanreikiä, joita voidaan hääpareille sopivasti brändättynä myydä. Eli ei, tämä ei ole esihäämatka. :D

Englantiärsytys

Me hääbloggaajat olemme siinä mielessä hyväntahtoista porukkaa, että kaikki muistavat aina blogeissaan mainita, että listaamalla omia "pakko saada häihin" ja "ehdottomasti ei meille" -juttujaan he eivät halua arvostella muiden päätöksiä. Ja tätä pidän myös omana arvonani, yleensä.

Minulla on kuitenkin yksi häämuoti-ilmiö, jota en voi sietää ja huomaan pohtivani muiden blogeja ym. lukiessani, että onkohan asia mietitty loppuun saakka. Kyse on englanninkielen käytöstä hääjuttujen yhteydessä. Englanti alkaa mielestäni olla pian jo häiden valtakieli. Syyhän on selvä: Hääideoista valtaosa tulee Pohjois-Amerikasta. Lisäksi häätavaraa tilataan paljon kansainvälisiltä markkinoilta.

Esimerkkejä olisi melkoinen liuta. Yksinkertaisimmillaan kyse on niistä Mrs. ja Mr. -viireistä tai hääauton takana vilkkuvasta Just married -kyltistä. Sitten lähetellään Save the Date -kortteja. Juhlissa yleistyvät ohjekyltit ja mietelauseet ovat usein englanniksi. Jopa kaasojen "kosiminen" hoidetaan kortilla, jossa kysytään usein riimittelyllä höystettynä: "Will you be my maid of honor?"

Ymmärrän hyvin, että netistä löytyviä kivoja ideoita on helppo toteuttaa sellaisenaan. Ymmärrän myös, että jotkin asiat kuulostavat kivemmilta englanniksi. Just married ei aiheuta samanlaisia huvittuneita mielikuvia kuin Vastanaineet (joskin yhdyssanana tämän ei mielestäni pitäisi kuulostaa härskiltä). On myös asioita, joille ei tahdo löytyä hyvää suomennosta: Mikä olisi hyvä suomennos Photo boothille? Sen sijaan Varaa päivä tai vaikkapa Varaa päivämme ei kuulostaisi mielestäni yhtään sen huonommalta kuin Save the Date. Uskon, että monet eivät ole tulleet edes ajatelleeksi, että asian voisi kääntää suomeksi, tai sitten ollaan vain niin kiinni siinä "alkuperäisessä", ettei uuteen uskalleta tarttua. Itsestäni olisi myös tuntunut hyvin kummalliselta kysyä kaasoiltani englanniksi heidän suostumustaan tärkeään tehtävään, toki itse tein sen tylsästi suullisesti enkä lahjapaketin tai kortin avulla. Kohta varmaan kosintakin tapahtuu jenkkileffatyyliin "Will you marry me?" (Ja uskon, että näitäkin on jo nähty ainakin kirjallisissa kosintaversioissa.)

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku on harkiten päättänyt käyttää hääkoristeluissaan, -kutsuissaan tms. englanninkielisiä ilmauksia. Kansainvälisissä häissä tämä on varsin puolusteltuakin. Toivoisin vain, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota. Voisiko saman asian ilmaista suomeksi, jos joka tapauksessa kirjoittaa asian itse johonkin (esim. hääpöytien ohjelappusiin)? Tai saisiko tuon tai tämän elementin suomalaisesta kaupasta, jossa tekstikin olisi suomeksi? Jos vastaus on ei, on ehkä tyydyttävä ameriikanvastineeseen.

Englanti valtaa vääjäämättä alaa puheessamme ja tekstissämme, enkä yritäkään takertua kynsin hampain mihinkään "puhtaaseen suomenkieleen". Omassa puheessani ja teksteissäni vilisee englanninkielisiä termejä; välillä niin, että se ärsyttää itseänikin. Kieli kehittyy, ja niin kuuluukin tapahtua. Mutta tapahtuuko se siksi, että olemme liian laiskoja kehittämään kieltämme omanlaiseksemme? Tapahtuuko se markkinointihenkilöiden ehdoilla?

Vastaan saa sanoa. ;)

P.S. Eilen taloudessamme lanseerattiin englanninkielinen termi "pre-honeymoon" sulhasen toimesta (ei siis varmasti ensimmäistä kertaa maailmassa). Kyse on hiihtolomareissusta. Kirjoittelen pian, minne lähdemme viiden kuukauden kuluttua.

Miten dieetti sujuu?

Elokuun puolivälissä aloittamastani Fitfarmin Superdieetistä on nyt takana viisi viikkoa eli puolimatkan krouvi häämöttää viikon päässä. Kirjoittelin ennen dieettiä syitä tällaisen aloittamiselle. Mitenkäs homma on sitten minun osaltani sujunut? Täytyy sanoa, että erinomaisesti.

Olin ennen dieetille ryhtymistä vähän skeptinen, sillä olen kuullut vuosien varrella kaikenlaista näistä Fitfarmin ruokavalioista. Kesäkuun alun Espanjan-reissulla nurisin ystävälleni saamattomuuttani painonpudotuksen suhteen, ja hän ehdotti tätä. Tuolloin vähän ajattelin, että tuskimpa sopii minulle, mutta kun kesäkin meni saamattomuudessa pyöriessä, päätin heivata ennakkoluuloni roskikseen.

Enkä ole katunut! En usko, että Superdieetti sopii kaikille. Minun luonteelleni homma on kuitenkin sopivan tiukka ja yksinkertainen. Kolme viikkoa noudatetaan aina samaa ruokavaliota, jonka jälkeen ruoan määrästä vähän nipistetään. Jos paino putoaa jo hyvin, ei vähennyksiä ole pakko tehdä. Lisäksi pakettiin kuuluu lihaskuntoa kohottava treeniohjelma, jota tulisi tehdä kolmesti viikossa ja lisäksi aerobista treeniä kolmesti.

Ensimmäisen kolmen viikon aikana syötiin ihan tosi paljon. Tai siltä se tuntui! Silti ekoina päivänä meinasi nälkä tulla; kroppa varmaan protestoi sokerin puutetta. Ideana on, että ensin pistetään aineenvaihduntaa kuosiin, monilla kun se jojoilun ym. myötä saattaa olla aika sekaisin. Lisäksi totutellaan säännölliseen ruokarytmiin ilman, että alkaa heti tehdä mieli kiellettyjä herkkuja. Toisessa kolmeviikkoisessa, jota on tällä hetkellä vielä viikko jäljellä, karsittiin lounaalta hiilihydraatteja sekä vähän raejuustoja aterioilta. Tämä meinaa aiheuttaa vähän nälkää iltapäivällä, mutta se ei ole sietämätöntä. Nälkä kuitenkin kuuluu laihduttaessa vähän asiaan.

Ei tällä nälkä jää ja hyvääkin on!

Olen pysynyt ruokaohjelmassa lähes sataprosenttisesti. Vain ensimmäisellä viikolla ystävien häissä
join pari lasia viiniä ja söin jälkkärileivoksen enkä tietysti punninnut ruokia. Viime viikonloppuna taas olimme ystävien luona pelailemassa ja he tekivät ruokaa. Olin kuitenkin kertonut ruokavaliostani, joten ruoka oli minulle soveltuvaa, joskaan en tietysti sielläkään ruokaa punninnut. Muuten kaikki menee vaa'an kautta suuhun.

Elämää hankaloittavaa on tietysti se, että opettajana minulla olisi mahdollisuus lähes ilmaiseen ateriointiin työpaikallani, mutta nyt raahaan päivittäin eväät mukaani. Alkukankeuden jälkeen sekin on alkanut sujua melko rutiinilla. Pari kertaa olen illalla unohtanut tehdä ateriat valmiiksi ja olen joutunut aamulla kiirellä pistämään kokoon jonkinlaisen lounaan. Onneksi menen yleensä töihin yli tuntia ennen oppituntien alkua, joten joustovaraa aamuissa riittää tällaisten unohdusten varalle.

Liikunta on ollut nyt pari viikkoa lähes tauolla flunssan takia. Tällä viikolla uskaltauduin keskiviikkona pilatekseen ja tänään teimme T:n kanssa pitkän kävelylenkin. Ensi viikolla palaan taas lihaskuntotreenien ja useampien uinti-/kävely-/ym. lenkkien pariin.

Kaikenkaikkiaan olen ollut todella yllättynyt siitä, kuinka vähän minun on tehnyt mieli lipsua ruokavaliosta. Minulla on hyvin vähän mitään mielihaluja, vaikka ruoka on välillä vähän yksitoikkoista. Pyrin kuitenkin vaihtelemaan ruoka-aineita, koska vaihtelu sopii luonteelleni, ja toisaalta on myös terveellisempää syödä monipuolisesti.

Ja jos ihan puhtaita numeroita lyödään pöydään, kiloja on viiden viikon aikana karissut kolme. Ei mikään vau-huudahduksia aiheuttanut tulos, mutta osuu mukavasti terveellisen 0,5-1kg viikkopudotuksen välille. Ja kun peilistä katselevat kaventuneet kasvot ja senttejä on todistetusti kadonnut ainakin vyötäröltä, on tästä hyvä jatkaa kohti terveempää minää ja kauniimpaa morsianta. Koska uskon, että jos olen itse tyytyväinen itseeni hääpäivänä, näytän myös muiden silmissä kauniimmalta.

Love me do tulee taas

Kolmen viikon päästä pääsen pitkästä aikaa häähössöttämään eli häämessuilemaan, kun 6.10. Kaapelitehtaan valtaavat Love me do Autumn Fair -messut. Osallistun tuolloin messujen bloggaritapaamiseen. Olen ihan superinnoissani, etenkin kun With Love -häätapahtuma jäikin minun osaltani väliin koulutuksen vuoksi ja ehdin jo pelätä Love Me Do:nkin puolesta. Pääsen onneksi paikalle!

Tämä tulee olemaan kolmas kertani kyseisessä häätapahtumassa, joita järjestetään loka- ja tammikuussa. Ensimmäisellä kerralla, vuosi sitten, olosuhteet eivät olleet puolellani, sillä en työpäivän vuoksi päässyt bloggarimiittiin. Työpäivän jälkeen raahauduin yksin (virhe!) kiertelemään messuja vähäksi aikaa ja olin aika pettynyt tarjontaan.

Tämän vuoden ensimmäiset messut olivat taas aivan toisenlainen kokemus, kun pääsin osallistumaan bloggaritapaamiseen. Oli ihanaa viettää päivää bloggarikollegojen kanssa. Ei tarvinnut pelätä pitkästyttävänsä ketään kaukana siintävistä häistä höpöttäessa, ja kuvia sai ottaa juuri niin paljon kuin halusi. Tuntui, että messuiltakin jäi käteen enemmän ideoita ja ajatuksia, vaikka aikaa kiertelyyn ei ollut ihan tarpeeksi.

Tänään sain messuemännältämme Susannalta postia tapahtumaan liittyen. Tällä kertaa toiveemme on kuultu, ja messuilla kiertelylle varattu enemmän aikaa. Pääsemme taas ihailemaan kahta muotinäytöstä, joista toisessa valitaan Vuoden Hääpukusuunnittelija 2018. Lisäksi tiedossa on ainakin hääkakkumaistelua.

En malta odottaa!

Kutsukokeilua

Jo vuosi sitten tein ensimmäisiä kokeiluja kutsujemme suhteen. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut, mutta idea kutsujen suhteen ei ole muuttunut. Tai ehkä on...

Sunnuntaina päätinkin kokeilla kutsupohjan maalaamista vesiväreillä uudemman kerran. Tällä kertaa lopputuloksesta tulikin paljon parempi! Katsoin pohjalle opetusvideon liukuvärjäyksen maalaamisesta. Sainkin pari hyvää kikkaa käyttööni, mikä mahdollisti viimekertaista paremman lopputuloksen.

Olen melko varma, että näin toteutamme kutsujemme pohjan. Tuohon päälle tulisi sitten valkoisesta paperista/kartongista laserleikkurilla tehty pitsinen kuviointi, jossa näkyisivät nimemme sekä hääpäivä. Tai no, on minulla tosiaan toinenkin idea, jonka työläyttä ja ulkonäköä pitääkin testata tässä.

Tuo maalatun pohjan ja tietysti koko kortinkin voisi painattaa, mutta minusta nimenomaan tuo vesivärien luoma pinta tuo ihan omanlaisensa elävyyden korttiin. Lisäksi jokaisesta kortista tulee uniikki. Aion siis ihan omin pikku kätösin maalata jokaisen kutsun pohjan. Onneksi hommaa ei vie montaakaan minuuttia kutsua kohden.

Seuraavaksi pitäisi sitten löytää jokin hyvä valmis kuviointi, jonka avulla lähdemme laserleikattua päällyspaperia toteuttamaan. Joudun myös ottamaan jonkin uuden tietokoneohjelman haltuun, jotta saan laserleikkurin vaatiman vektorikuvan toteutettua omilla nimillämme. Tai sitten sulhanen toimii pääarkkitehtinä kutsujen tässä osassa. Tai sitten päädymme siihen toiseen ideaan, joka kyllä yhdistyisi kivasti kaavailemiini kaitaliinoihin.

Meillä on ollut vähän keskustelua siitä, tuleeko kutsusta yksin- vai kaksinkertainen eli tuleeko siihen taitos. Itse jotenkin pidän juhlavampina sellaista taitettavaa korttia, mutta sulhasen argumentit siitä, että siinä on turhaa kartonkia ja taittamaton pysyy paremmin esim. jääkaapin ovessa, ovat ihan päteviä. Luulen, että päädymme siis siihen, että kutsussa on tuo kuvailemani puoli ja takapuolella varsinainen kutsuteksti. Lisäksi tulee joko paperinen hääinfo tai hääsivusto, jolta lisätiedot löytyvät.

Musiikkia häihin

Mielipiteemme häiden musiikin suhteen ailahtelee melko paljon. Musiikki on koko suunnittelun ajan kuulunut häidemme pihistysosioon. Olen kirjoitellut ajatuksiani siitä, että emme aio palkata hääbändiä tai DJ:tä. Välillä tuo bändin palkkaaminen on kuitenkin käynyt mielessä, kun olemme saaneet nauttia ystävien juhlissa live-musiikista. Etenkin sulhanen on aina tuolloin ruvennut kyseenalaistamaan päätöstämme: Pitäisikö sittenkin harkita vaikka jonkin duon palkkaamista?

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että bändi on häissämme tarpeeton. Muuta ohjelmaa on tulossa sen verran paljon, että bändin settien ahtaminen ohjelmaan tuntuu hankalalta. Ja onhan se kallista puuhaa. Budjetti on kuitenkin jo nyt venynyt melkoisesti. Spotifylla siis todennäköisesti mennään; listoja pitäisi pikkuhiljaa alkaa todenteolla miettiä.

Itse aloin kuitenkin haaveilla jousikvartetista vihkimusiikin toteuttamiseen. Olen rakastunut ajatukseen kävellä vihkimiseen Pachelbelin Kaanon D-duurissa -teoksen tahtiin. Ja tämä jousikvartetin versio on mielestäni ehdottomasti koskettavin.

Alustavasti olen ajatellut, että musiikki tulisi kaiuttimista. Mutta olisihan live-musiikki ihan oma lukunsa. Kvartetti voisi sitten soittaa vihkitilaisuuden keskellä jonkin kappaleen sekä lisäksi loppumusiikin. Mutta ei tämäkään halpaa huvia ole. Jos jostain löytyisi esiintymiskokemusta kaipaava, edullinen jousikokoonpano, olisi se unelmien täyttymys...

No, en ole tätä ajatusta edes vielä sulhasella hyväksyttänyt, joten se jääköön harkintaan. Täysin ilman elävää musiikkia emme aio juhliamme viettää. Meiltä löytyy onneksi ystäväpiiristä useampikin taitava laulaja/muusikko, joita aion kysellä juhlissamme esiintymään. En siis ole vielä kysellyt asiasta, mutta en usko ainakaan kaikkien kieltäytyvän.

Häävalssiksi olen haaveillut John Denverin Annie's Songia, jonka olen soittanut sulhaselle. Hän piti kappaleesta, mutta toivoisi mieluummin suomenkielistä kappaletta. Hector on suomentanut tämän kappaleen nimellä Olet mun kaikuluotain, jonka on esittänyt mm. Freeman ja Ville Valo. Suomenkieliset sanat eivät kuitenkaan ihan iske meihin. Jos päädymme tähän, toivon, että eräs ystävämme tämän esittää, sillä uskon hänen äänensä soveltuvan lauluun.

Elättelen ajatusta myös siitä, että laulaisin itse häissämme. Tämä olisi yllätys sulhaselle. Vaikeuksia vain aiheuttaa sen päättäminen, mitä laulaisin. Monikaan kappale ei tunnu aivan täysin vangitsevan omia ajatuksia meistä tai tunteistani. Olen jopa pyöritellyt ajatusta oman biisin kirjoittamisesta, mutta se tuntuu jo vähän hurjalta. Lisäksi mietityttää se, kykenisinkö mitenkään järkevästi itse pysymään kasassa esityksen ajan, kun olen todella herkkä pillittämään.

Musiikkiasiat jäävät siis vielä hautumaan, mutta tuota soittolistojen tekoa täytyy kyllä edistää vähän päämäärätietoisemmin.

Tuskailua: Hääyön ja hotellikiintiön varaus

Meillä on ollut tapana ottaa reissuilta kuvia kaikista
majapaikoistamme, joita olemme ajoittain vaihtaneet
tiuhaan tahtiin. Kuvituksena siis reissukuvia.

Hääsuunnittelussa osa asioista loksahtaa paikalleen ikään kuin itsestään tai löytyy etsimättä. Osa taas aiheuttaa harmaita hiuksia ja hampaidenkiristelyä. Monet näistä jälkimmäisistä jutuista ovat sellaisia, että ihan jo aloittaminen niiden suhteen tuntuu hankalalta. Tällä hetkellä minulla tökkii hotellin varaaminen hääyöksi sekä huonekiintiön varaaminen vieraille.

Huonekiintiön varaaminen olisi vielä suhteellisen helppo homma. Varataan huoneet jostain kivasta ja kohtuuhintaisesta hotellista, joka on järkevän matkan päässä juhlapaikalta. Jos jollakulla on joku tietty preferenssi paikan suhteen, hän varatakoon hotellin, mistä haluaa. Meillä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevia vieraita on vieläpä suhteellisen vähän. Hotellihuonekiintiön varaaminen ei ole mitenkään pakollista, mutta muutamia tiedusteluja tehtyäni olen huomannut, että huoneet tulevat normivarausta halvemmaksi.

Mutta se oma hääyöpaikka. Pohdimme alunperin, onko ylipäätään järkevää varata hotellia hääyöksi, kun meillä on tarkoitus juhlia kuitenkin puolenyön ylitse. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jonkun hotellihuone on kuitenkin otettava, joten voisimme itse panostaa pieneen luksukseen ja luovuttaa oman kämppämme (joka sijaitsee alle 10 km päässä juhlapaikalta) perheenjäsentemme (esim. pikkuveljieni) käyttöön. Minusta olisi kuitenkin kiva herätä jostain vähän arjesta poikkeavasta paikasta ja nauttia hotelliaamupalasta.

Tällainen huone kelpaisi oikein hyvin hääyöpaikaksi.
Tietysti bonusta olisivat näköalat, jotka tältä filippiiniläis-
saaren hotellin terassilta avautuivat...

Emme ole mitään hotelli-ihmisiä siinä mielessä, että viettäisimme esim. pääkaupunkiseudulla huvikseen hotellilomia, kuten jotkut ystävät tekevät. Jos lähdemme johonkin, missä hotelliyö on "pakollinen", teemme varauksen etupäässä hinta edellä. Erilaisissa hotelleissa on toki tullut yhteisen taipaleemme aikana vietettyä aikaa ulkomaanreissuilla, joiden yhteenlaskettu pituus huitelee vuoden kieppeillä. Tuolloin majapaikkojen taso on kuitenkin meidän reissuillamme hyvin erilainen, sekä laadun että hinnan puolesta.

Hong Kong on yksi harvoista paikoista,
joissa olemme vierailleet, missä hotellien
hinta-laatu -suhde on Suomea huonompi.

Suurin ongelma tässä hommassa on se, että hotellien hinnat ovat Suomessa ihan naurettavia. Kun hotelliyön hinta lähtee noin 130 eurosta (jos jätetään pois ihan heikoimmat, askeettisismmat tai jossakin metsän keskellä sijaitsevat paikat), ja vähänkään uudemmasta, isommasta ja keskeisellä sijainnilla varustetusta hotellihuoneesta saa maksaa jotain 160 euron luokkaa, ollaan mielestäni aika hurjissa summissa. Enkä kaipaa nyt asiantuntijoita kertomaan, että se nyt vaan maksaa Suomessa pyörittää hotellia. Ymmärrän tämän, mutta saan olla tuohtunut rahamäärästä, joka yhden yön yösijasta pitää pulittaa. Hääyönä tietysti haluaisi ehkä panostaa vähän tavallista isompaan ja hienompaan huoneeseen, vaikkei ihan sviitistä haaveilisikaan.

Meillä on lisäksi pari ekstratoivetta, jotka hankaloittavat hommaa entisestään. Haluamme viettää aikaa huoneessamme klo 16 saakka, koska tulemme könyämään huoneeseemme todennäköisesti vasta aamuyöstä. Monissa hotelleissa tämä onnistuu lisämaksusta ja se on ok. Aiheuttaahan tämä siivouksen ym. kannalta lisämietintää. Joissakin hotelleissa mahdollisuus huoneluovutuksen myöhäistämiseen voidaan kuitenkin vahvistaa vasta samalla viikolla. Tällaiset hotellit karsin saman tien pois.

Indonesialaishotellin hilpeyttä herättänyt
aamupala

Toinen toiveemme on osoittautunut hankalammaksi. Haluaisimme nimittäin aamupalan hotellihuoneeseen, mutta vasta esim. klo 12. Nautimme molemmat, etenkin sulhanen, aamulla myöhään nukkumisesta, mikä on todennäköisesti pitkän hääpäivän ja -yön jälkeen tarpeen. Monista hotelleista on todettu, että aamupalan saa kyllä huoneeseen, mutta samaan aikaan kuin aamupala tarjoillaan buffetissa eli yleensä myöhäisintään klo 11.

Kyselin tästä asiasta Facebook-ryhmässä ja sain kasan hotelliehdotuksia, mutta pelkäänpä, että näiden ehdotettujen hotellien hintalaput ovat meidän kukkarollemme sopimattomat. Nyt pitäisi tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä kyselemään tarjouksia vielä noista hotelleista. Yhden kierroksen siis jo tein hotelleista, jotka osuvat hääpaikkamme kannalta sopivalle etäisyydelle. Tällöin jätin Helsingin keskustan hotellit pois laskuista, vaikkei sinnekään pitkä matka ole.

Saa nähdä, tyydymmekö heräämään pikkuisen aikaisemmin nauttiaksemme aamupalamme lämpimänä huoneessa vai pulitammeko myöhäisestä aamupalasta lisärahaa...

Tämä Nautilus-teemainen hotellihuone Filippiinien
valkohiekkaisella paratiisirannalla on ehdoton
suosikkimme matkoilta. Tämä olikin normilomailuumme
suhteutettuna kallis, muistaakseni jotain 40-60€/yö.