Hääpäivän aamu

Hääpäivänä meillä oli Helin ja Oonan kanssa kello soimassa klo 8.30. Unta ei riittänyt ihan sinne asti, vaan heräilin puoli kahdeksan jälkeen ja jännitys valtasi sen verran, ettei uni enää tullut. Meikkaajamme Minnan kanssa oltiin sovittu aloitus yhdeksäksi ja kampaaja Nooran oli tarkoitus saapua kymmeneltä. Äitini tuli paikalle hieman ennen yhdeksää, sillä oli ajateltu hänen istuvan ensimmäisenä meikattavaksi, jotta me saamme rauhassa laittaa aamupalaa valmiiksi ja käydä suihkussa. Tämä suunnitelma meni vähän mönkään, sillä äiti ei ollut pystynyt pesemään hiuksiaan, kun heidän edellisyöksi ottamassaan huoneistossa ei ollutkaan shampoota.

Oona istuikin sitten meikkaajantuoliin ensimmäisenä. Noora saapui jo puoli kymmeneltä ja äiti pääsi Nooran käsittelyyn saatuaan hiuksensa kuivaksi. Samalla Heli, minä ja paikalle saapunut Laura laittelimme brunssia esille, kävimme kukin vuorollamme suihkussa ja föönailimme hiuksemme kuivaksi, kuten Noora oli etukäteen ohjeistanut tekemään. Aamiaisella meillä oli leipää eri päällysteillä, parmankinkkua melonin ympärillä, manchego-juustoa, viinirypäleitä ja vaahtokarkkeja. Ja tietysti pienet lasit skumppaakin joimme.

Skumpan kanssa kävi muuten hauska ilmiö. Olin Nooralle valittanut jo koekampauksessa taipumustani päähikoiluun. Hän kommentoikin kesken kampauksen, ettei pääni ollut lainkaan hikinen. Kampauksen jälkeen menin kuitenkin meikkiin ja kasvoni olivat punalaikukkaat. Totesin ääneen, että taisi se pieni kuoharilasillinen, jonka join kampausta tehdessä, aiheuttaa taas kuumotusta. Aa, siitä se johtuu, Noora totesi ja kertoi huomanneensa, että yhtäkkiä aloin ikään kuin hehkua ja pää alkoi hiota.

Kerron sekä kampauksesta että meikistäni vielä erikseen kunnon kuvien kera, mutta jo nyt täytyy todeta, etten olisi voinut parempaa tiimiä kauneudenhoidostamme vastaamaan valita. Sekä Noora että Minna ovat ihania ja tavattoman hauskoja ihmisiä, ja sen lisäksi rautaisia ammattilaisia. Sekä minä, kaasot että äiti olimme kaikki älyttömän tyytyväisiä heidän työhönsä.

Aikataulu oli hyvin suunniteltu, ja meikit ja kampaukset olivat hyvissä ajoin valmiita. Sekä Minna että Noora varmistivat vielä työnsä jäljet ennen lähtöään. Kuviakin yritimme kovasti ottaa, mutta valaistus olohuoneessamme ei ollut erityisen hyvä.

Tässä vaiheessa olikin alkanut pienimuotoinen säätäminen, kun äitini ei ollut saanut puhettaan tulostettua etukäteen ja hän yritti saada meidän tulostintamme toimimaan oman läppärinsä kanssa. (Tulostimemme toimii ainoastaan minun läppärini kautta, joka tuolloin oli Keilaniemessä.) Kun tulostus ei meillä toiminut, äiti ja isä suuntasivat kirjastoon (kiitos taas Espoon kirjasto!) tulostamaan puheen. Heidän tullessaan takaisin, heillä alkoikin olla jo aikamoinen kiire laittamaan valmiiksi kukkajuttuja, jotka olin jättänyt äidin huoleksi.

Myös minua alkoi vähän ahdistaa, sillä olisin vielä pukeutumisen jälkeen, ennen lähtöä halunnut istahtaa rauhassa alas, mutta halusin myös äitini, isäni ja kaksi veljeäni pois kolmiostamme ennen kuin minä ja kaasot aloimme vaihtaa vaatteita ja tehdä lähtöä. Varsinaista kiirettä meille ei tullut, mutta lähtö ei ollut sellainen mukavan rauhallinen kuin olisin toivonut.

Olin tilannut meille jo edellisenä päivänä taksin varttia vaille kolmeksi. Tuossa oli jo aika paljon varoaikaa, kun paikalla piti olla vasta n. 15.20 ja ajoaikaa kuluu meiltä juhlapaikalle ehkä 15 minuuttia. Taksikin oli paikalla vähän ajoissa, joten olimme juhlapaikalla jo ennen kolmea. No, saipahan siinä sitten rauhassa vetää henkeä.

Kaikenkaikkiaan olin koko hääaamun hämmentävän rauhallinen. Kaasotkin kommentoivat, että olin oikein viilipyttymäinen morsian. Eikä se ollut mitään esitystä: ei minua jännittänyt juurikaan, ei ollut viimehetken stressiä eikä varsinkaan katumusajatuksia. :D Kaikki oli hoidettu niin hyvin kuin olimme pystyneet, ja vaikka jotain olisikin jäänyt tekemättä tai miettimättä, ei minulla ollut enää juurikaan mahdollisuutta siihen vaikuttaa.

Jälkikäteen olen todennut, että ehkä muutaman ajatuksen olisi voinut suoda vielä aikataulun läpikäymiseen, jolloin olisimme ehkä huomanneet, mitä emme ole muistaneet ohjeistaa bestmaneille. Mutta mitäs pienistä...

Hääviikko: Perjantai

Perjantai-iltana koristelu-urakan jälkeen, kun olin saanut kaksi kaasoakin luokseni, ei innostanut ruveta bloginkirjoitushommiin. Kerronkin perjantaipäivästä nyt häiden jälkeen.

Oman parvekkeen muutamat kukat mukaan

Perjantaiaamuna T. suuntasi vielä kirjastolle viimeistelemään laserleikkuuprojektiaan, joka oli hänelle selkeästi häiden tärkein osa-alue. ;) Oona-siskoni taas jatkoi silkkipaperikukkien väsäystä. Minä taisin toimittaa kaikkia epämääräisiä pikkuasioita ja kasasin tavaroita kokoon juhlapaikalle lähtöä varten.

Sulhasen rakkaimman askarteluprojektin
viimeistelyä

Puolen päivän kieppeillä teimme kierroksen Vantaan Kukka-apuun eli kävimme sulhasen vanhemmilla sekä kahden ystävän luona noutamassa ja keräämässä kukkia. Kukista tulee vielä oma tekstinsä. Kukkakierros vei oman aikansa ja pääsimme suuntaamaan juhlapaikalle vähän myöhässä.

Juhlapaikallamme koristelun sai aloittaa klo 15 ja olimme tuosta noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Paikalla olikin jo hötäkkä päällä, kun henkilökunta järjesteli pöytiä. Me rupesimme koristeluhommiin, kuka mihinkin ja aluksi näytti, että kaikki sujui oikein mallikkaasti ja hyvässä aikataulussa. Minä kävin yhdessä välissä toisen bestmanin kanssa tekemässä pienen tavaranlainauskierroksen koululla.

Oona viimeistelee vihkikaarta.

Sulhanen ja toinen bestmaneista tekivät viimeisen hakureissun, sillä he kävivät hakemassa pianoni juhlapaikalle. Samaan kuormaan olimme jättäneet myös kattovanteet ja tämä oli virhe. Pojat hakivat myös ruokaa meille kaikille, joten reissussa kesti ja he olivat vasta seitsemän jälkeen takaisin paikalla. Meidän taas olisi tullut olla ulkona klo 20. Viimeinen tunti olikin melkoista säätöä, häsellystä ja siimojen setvimistä. Osa hommista olikin pakko jättää pojille vielä seuraavaan päivään.

Siimat meinasivat aiheuttaa harmaita hiuksia.

Perjantain koristelut olisi ehdottomasti pitänyt organisoida paremmin, mutta koska en saanut sulhaseen oikein keskusteluyhteyttä tässä asiassa, en pystynyt itsekään olemaan aivan niin organisoitunut kuin tavallisesti. Kaikilla alkoi myös jännitys kasvaa, mikä hieman lisäsi stressiä.

Sulhasen äiti toimi floristinamme.

Koristelurupeaman aikana paikat alkoivat kuitenkin näyttää siltä miltä pitikin ja oli ihanaa nähdä, kuinka hyvin kaikki suunnitelmamme toteutuivat ja sopivat yhteen. Väri-iloittelustamme olisi voinut tulla kaamea sekamelska, mutta onnistuimme mielestämme tekemään väripläjäyksen tyylikkäästi.

Koristelun jälkeen suuntasimme eri teille. Pojat kävivät vielä vähän niittämässä meille polkua valokuvausta varten ja minä suuntasin Helin ja Oonan kanssa kaupan kautta meille. Laura suuntasi hotellille puolisonsa ja lapsensa kanssa yötä viettämään. Loppuillan ohjelmaan kuului kuohuviinin juomista, musiikin lisäämistä soittolistaan sekä kynsien lakkaamista.

Oona-kaaso hoiti varpaankynsien huollon
ja lakkauksen.

Nukkumaanmeno venyi hieman tarpeettoman myöhään ja puolen yön jälkeen totesinkin omaksi ja kaasojen ihmetykseksi, että tänään minusta tulee vaimo. Uni tuli onneksi nopeasti enkä hämmästyksekseni pyörinyt sängyssä asioita stressaten.

Hääviikko: Torstai

Huh. Päivä on ollut toiminnantäyteinen, mutta stressi alkaa vähän helpottaa. Aamupäivällä minä suuntasin kasvohoitoon Painiityn helmeen, jossa Santra teki minulle taas ihanan, rentouttavan kasvohoidon. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka naamassa ei kovin paljoa korjaamista ollutkaan, oli hetki rentouttavuudessaan rahan arvoinen.

Kotiin palattuani käytin hyvän tovin laitellessani sähköposteja eri suuntiin ja sumpliessani kaikkia pikku juttuja. Sulhanen oli samaan aikaan hävinnyt hoitamaan omia juttujaan Helsinkiin: hän nouti vuokrapuvun, kävi etsimässä itselleen hääkengät (hyvissä ajoin, kuten huomaatte), huollatti kihlasormuksemme ja kaiverrutti omaansa myös vihkipäivämäärän sekä kävi parturissa. Lisäksi hän hoiti vähän tulostushommia työpaikallaan.

Iltapäivällä kaasosiskoni Oona tuli Turusta auttamaan viime hetken hommissa ja apu oli todellakin tarpeen. Oona askarteli silkkipaperikukkia ison kasan lisää ja veikkaan, ettei hän halua enää ikinä eläessään nähdäkään silkkipaperia. Minä taas tein valmiiksi viimeisen kattovanteen. Sulhasen tultua kotiin ryhdyimme tekemään paikkakortteja, joihin tärkeät osat sulhanen oli tulostanut. Homma sujui yllättävän joutuisasti, vaikka tässä hommassa Oona sai varmaan leikkelystä jännetupentulehduksen.

T. puuhasi paikkakorttien lisäksi vähän meidän kisapistehommiimme liittyen sekä taiteili vihkikaarta, johon silkkipaperikukat tulevat. Kaari viimeistellään huomenna juhlapaikalla. Voi olla, että muutama kukkanen pitää vielä huomenna taitella.

Viimeistelimme iltasella myös vihkimiseen liittyviä asioita T:n kanssa. Ystävämme, joka oli tärkeä osa tapaamisessamme, puhuu vihkimisessämme. Teimme hänelle puheeseen runkoa, jota hän saa muokata, täydentää ym.

Huomisen ohjelmassa on kukkien hakua Vantaalta (parvekekukat eivät olleet menestys, mutta siitä lisää myöhemmin) sekä juhlapaikan koristelu. Ollaan jo perjantain puolella, joten voi sanoa, että huomenna on hääpäivä. Hui!

Hääviinien valinta

Eilen oli odotettu ilta, kun kokoonnuimme häätiimimme kanssa pääasiallisena tehtävänämme valita häihimme viinit sekä tutustuttaa koko porukka toisiinsa. Pieniä vastoinkäymisiä kohtasimme, sillä Oona-siskoni on kipeänä eikä päässyt tulemaan. Onneksi muut pääsivät paikalle, vaikka kipeänä oli muitakin. Kahden bestmanin Timon ja Villen sekä kahden paikallaolleen kaason Helin ja Lauran lisäksi menossa oli mukana myös Villen vaimo Mia.

Myös edustalla näkyvä mansikka-limevesi sai hyvän arvion
ja päätynee hääjuomaksi.

Olimme sulhasen kanssa päättäneet maistattaa viinejä suhteellisen aidoissa olosuhteissa, joten kokkailin meille vähän menumme mukaisia ruokalajeja: hedelmäistä vihersalaattia, tomaatti-mozzarellasalaattia, chimichurri-marinoitua kanaa, falafeleja ja tsatsikia. Jälkkäriksi oli mango-passionjuustokakkua. Häämenumme on toki hieman laajempi, mutta makumaailma oli melko varmasti hyvin samanlainen kuin häissämmekin. Olimme tulleet pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, ettei häissämme tarjota lämmintä ruokaa, vaan buffet koostuu alkupalatyylisistä kylmistä paloista, joilla kuitenkin saisi lähteä nälkä.

Koska sää oli eilenkin helteinen ja aurinkoinen, siirsimme maistelutilaisuuden taloyhtiömme pihalle piknik-tyyppisesti. Tämä oli hyvä valinta ja oli tosi hauskaa istuskella ulkona syömässä ja viinejä maistelemassa, vaikka pikkuisen saimme puoli kuuden aikaan jännittää, iskeekö ukkonen. Se meni onneksemme ohi eikä niskaan tullut vettä. Vähän oli myös astioissa ym. raahaamista, mutta isolla porukalla sekin sujui hyvin.

Maistelu-urakkamme ei ollut aivan pieni. Yhteensä maistelimme kymmentä viiniä: kolmea kuohu-, kolmea valko- ja neljää punaviiniä. Pitikin alussa malttaa pitää annokset pieninä, jotta viimeiseksi maistelluista punaviineistäkin olisi mahdollista tehdä järkevä arvio. Raati oli valinnoista melko yksimielinen, mikä helpotti päätösten tekoa. Maistelut toteutimme sokkona, eli emme tienneet, mitä viiniä juomme milloinkin.

Sulhanen valmisteli sokkotestiä ja viilensi
viinit ihan lämpöantureiden avulla oikeaan
tarjoilulämpötilaan.

Viinivaihtohdot valikoituivat Eckerö Linen valikoimasta, sillä tulemme hakemaan valtaosan juomista laivalta. Odotamme reissun tekoa heinäkuun alkuun saakka, sillä Viron alkoholivero laskee tuolloin tuntuvasti ja sen pitäisi vaikuttaa suoraan myös laivan alkoholien hintoihin. Isoja määriä ostettaessa tästäkin koituu säästöä. Maisteluviinit Timo oli hakenut vähän aikaa sitten Eckeröllä käydessään. Täydensimme ostoksia vielä parilla kuoharipullolla Alkosta.

Aloitimme tietysti alkumaljatyyppisesti kuohuviineistä. Kuohuviinit rajasimme espanjalaisiin cava-viineihin, sillä niitä juomme pääsääntöisesti, joten se on vähän sellainen meidän juttumme. Timo oli tuonut laivalta kuuden pullon boksin Parés Balta Cava Brutia, jota olimmekin jo ehtineet eri tilaisuuksissa vähän maistella. Ensimmäisellä kerralla tuo kuohari maistui vähän turhan sitruksiselta, nyt se maistui vähän mauttomalta. Tämä viini sijoittui toiseksi. Toiseksi viiniksi valikoimme kaveriporukkamme pitkäaikaisen vakkariviinin Castellblanc Cava Secon, joka on puolikuiva. Tämä cava olikin meidän kaikkien mielestä liian makea eikä kovin hyvää, joten vakioviini sai väistyä, mitä vähän etukäteen epäilinkin, koska itse suosin kuivempia kuohareita. Kolmas viini oli Eckeröllä myynnissä oleva Freixenet Cordon Negro Cava Brut, joka sai raadilta parhaan vastaanoton. Hieman Parés Baltaa maukkaampi viini oli kuitenkin helposti juotava, sopivan kuiva, joten se valikoitui alkumaljaksemme sekä halukkaille bailujuomaksi.

Kuoharivalinnan selvittyä aloitimme ruokailun ja siirryimme arvioimaan valkoviinejä. Tämä oli itselleni haastavin tehtävä, sillä en juurikaan juo valkoviinejä. Onneksi porukasta löytyi asiantuntevia valkkarisuita, jotka kertoivat selkeät mielipiteensä. Valkoviineissä päädyimmekin siihen, että meillä tarjoillaan ruoan kanssa yhtä valkkaria ja sitten seurusteluviinininä toista. Ensimmäinen viini oli chileläinen Cono Sur Bicicleta Riesling, joka sai heti kättelyssä raadilta erinomaiset arvostelut. Maku oli jopa minun suussani todella pehmeä ja miellyttävä. Toisena viininä maistoimme niin ikään chileläistä Espirítu de Chilen Gewürztraminer Semillon -viiniä. Asiantuntevan raatimme jäsenistöstä osa tunnisti viinin gewürztramineriksi jo kukkaisen tuoksun ja maun perusteella. Myös tämä viini sai erinomaiset arviot, joskin raatilaiset olivat sitä mieltä, että tämä viini saattaa jakaa porukkaa hieman persoonallisen makunsa vuoksi. Viimeisenä maistoimme saksalaista Blue Nun Rieslingiä, joka sai raadilta murska-arvion: liian makeaa ja epämiellyttävää, ei jatkoon. Tulimme siihen tulokseen, että ruoan kanssa tarjoillaan Cono Suria ja seurusteluviininä juodaan hieman aromikkaampaa Espirítua.

Lautaset alkoivat olla jo punaviinien kohdalla melko tyhjillään, joskin itse pidin muutaman maistelupalasen vielä käsillä, jotta saisin punaviinejäkin maisteltua vähän ruoan kanssa. Punaviineistä aloitimme espanjalaisella Los Monteros tintolla, jonka rypäileitä ovat Monastrell ja Temparnillo. Tämä viini haisikin jo tosi pahalta eikä makukaan pelastanut asiaa. Hylkäsimme tämän viinin saman tien. Toiseksi maistoimme eteläafrikkalaista Riddersberg Cabernet Sauvignon Shirazia, jonka olimmekin T:n kanssa jo aiemmin avanneet. Tämä oli ihan toimiva, joskin hieman pliisu viini. Seuraava viini oli chileläinen Santiago 1541 Cabernet Syrah Malbec, joka on yksi vakiosuosikeistani. Tämä viini sai myös sokkotestissa itseltäni sekä muilta erinomaiset arviot. Viini on maukas, mutta kuitenkin melko kevyt. Viimeisenä viininä maistoimme italialaista Casa Vinironia Appassimento Edizione Oroa, joka nousi raadin suosikiksi vahvalla maullaan. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tämä viini vaatisi kaverikseen tuhdimpaa ruokaa lihan tai rasvaisten juustojen muodossa. Pihvin ja juustojen kaveriksi tulemme tätä varmasti tulevaisuudessakin ostamaan, mutta pitkän pohdinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että hääviininä tarjoamme Santiagoa.

Vaikka pidimme annokset maltillisina, alkoi loppuvaiheessa olla jo melkoisen hiprakkainen olo. Tästä olikin hyvä jatkaa päätösten varmistamista antamalla hylätyille viineille vielä uusia mahdollisuuksia tai nauttimalla valituista viineistä. Ilta jatkui etenkin isäntäparin kohdalla melko kosteasti pitkälle yöhön. :D Yhdentoista jälkeen tajusimme siirtyä sisätiloihin. Osa seurueestamme joutui lähtemään jo aiemmin kotiin, mutta seurueemme myös täydentyi illan mittaan parilla puolisolla.

Kiitokset vielä asiantuntevalle ja viihdyttävälle raadille sekä mielipiteistä että seurasta!

Vieraat varmistuneet ja päivät täyttyneet hääpuuhilla

Odotettu kesäloma on alkanut viimein, ja keskittyminen hääjuttuihin on viime viikkoja helpompaa. Loman alun juhlistamisen lisäksi viimeiset pari päivää ovatkin sujuneet hääasioiden parissa.

Perjantaina oli Espoon hääjuhlamme osalta viimeinen päivä ilmoittaa meille osallistumisesta. Määräaikaan mennessä 59 vieraastamme kahdeksasta ei ollut vielä kuulunut mitään. Laitoimme kaikille heille eilen viestit ja saimme vastaukset parissa tunnissa. Lopputulema on se, että kaksi pariskuntaa ja kaksi puolisoa eli kuusi ihmistä ei pääse paikalle lomamatkojensa ym. vuoksi. Kun kyse on heinäkuun puolivälin lomakaudesta, on lukema mielestäni varsin hyvä. Olisi ollut liikaa odottaa, että aivan kaikki olisivat päässeet paikalle.

Oppilailta ja vanhemmilta saatu upea kiitoskimppu.

Vieraiden varmistuminen tarkoittaa siis sitä, että voimme ilmoitella pitopalvelulle lopullisen vierasmäärän sekä erityisruokavaliot. Emme ole itse asiassa vielä varmistaneet menuammekaan, sillä sen viilaaminen on jäänyt meiltä vähän roikkumaan. Eilen istuimme tämän asian kanssa alas ja pohdimme, olemmeko tyytyväisiä Keilanimen viimeisimpään ehdotukseen. Pienenpieniä muutoksia aiomme vielä ehdottaa ja pari asiaa tarkentaa.

Toinen asia, jota pohdimme, olivat hääkakkujemme maut. Kirjoittelen hääkakkuasiasta vielä tarkemmin erikseen, mutta jo nyt voin paljastaa, että hääkakkumme tulevat espoolaiselta Chictastic Baking -nimiseltä konditoria-ravintolalta. Heillä on useita houkuttelevankuuloisia makuja ihan peruskakkuvalikoimassa, joten kyse on vain siitä, mitä valitsemme. Tarkoitus olisi myös vähän maistella kakkuja etukäteen.

Eilenillalla nukkumaanmenomme venähti vähän turhan myöhään, kun intouduimme T:n kanssa lisäilemään biisejä hääsoittolistoille. Homma meinasi loppuvaiheessa lähteä vähän käsistä, kun sulhaseni intoutui kuuntelemaan YUP:ta ja Egotripin varhaistuotantoa sekä Seminaarimäen mieslaulajia, mutta pääsääntöisesti olemme musiikista hyvin samoilla linjoilla. Vihkimisen sisääntulomusiikki/-musiikit aiheuttavat vielä päänvaivaa, vaikka pari hyvää vaihtoehtoa on valmiina.

Tänään vietimme hauskan päivän Heli-kaasoni kanssa kattoon tulevia koristevanteita näpertäen. Vanteet koristelemme silkkinauhalla, jonka kieputus sujuu helpommin kahdelta, joten siihen kaipasin apukäsiä. Nyt kaikki jo ostetut vanteet on silkkinauhoitettu, ja ensimmäinen vanne on perhosineen päivineen valmis.

Vanteet tulevat häissämme vähän eri asentoon.

Seuraavana työlistallani on useampien sähköpostien lähettäminen: Keilaniemeen pitäisi lähettää menuasiasta viestiä ja kakkujen osalta pitäisi tiedustella maistelumahdollisuuksia. Nyt alkaisi olla myös jo korkea aika varailla aikoja koekampaukseen ja -meikkiin sekä sopia tapaamista valokuvaajien kanssa. Neljäkymmentä päivää ennen häitä hujahtavat varmasti varsin nopeasti. Onneksi olen niistä jokaisen lomalla. ;)

Polttarit takana

Huh huh, mikä viikonloppu takana! Tänään on töissä meinannut vähän ihan hullun paljon väsyttää, mutta olihan se sen arvoista. Lauantaiaamuna minut siis haettiin kotoa polttareiden viettoon. Polttareiden paikaksi paljastui pian Turku, jossa sain viettää ikimuistoisen viikonlopun.

Kerron polttareistani tarkemmin, kunhan toivottavasti saan lisää kuvia mukana menossa olleilta. Nyt oli vain pakko tulla päivittämään, kuinka hauskaa oli! Olo on kiitollinen. Minkä vaivan ihanat kaasot olivatkaan monien muiden avulla polttareideni eteen nähneet! Kaikki oli niin minun näköistäni ja viimeisen päälle suunniteltua. Olivat saaneet säänkin suunniteltua aivan täydelliseksi. ;)

Toki minua vaivaa myös pieni haikeus siitä, että polttarit ovat nyt takana päin. Vaikka itse en polttareideni eteen mitään tehnytkään, olen ehtinyt niitä jo kovasti odottaa (välillä tuntuu, että enemmän kuin häitä). Voin siis vain kuvitella, millainen haikeus ja tyhjiö häiden jälkeen tulee. Tai ehkä pitää vain hankkia sellainen stressi, että tuntuu vain huojentavalta, että ne ovat ohitse. :D

Alle kaksi kuukautta häihin

Olen melko varma, että joku on salaa nopeuttanut ajan kulumista. Siinä mielessä se ei haittaa lainkaan, että minulla alkaa reilun kahden viikon päästä kesäloma (13 työpäivää). Toisaalta töissäkin on vaikka mitä hommaa vielä ennen lomaa, ja häät lähestyvät hurjaa vauhtia. Jotenkin tuntuu siltä, ettei viime aikoina olla saatu oikein mitään aikaiseksi.

Kävin äsken häiden tehtävälistan läpi ja sai sieltä onneksi pari kohtaa vetäistä pois, mutta aika vähän. Hirmu lista tehtävää olisi vielä työn alla. Ajatus siitä, että tehdään hyvissä ajoin kaikki mahdollinen valmiiksi, oli hyvä, mutta toteutus on jälleen jäänyt vähän puolitiehen. Mikään hirveä stressi ei kuitenkaan ole, sillä minulla on kuitenkin kuusi viikkoa lomaa ennen häitä, joten eiköhän siinä jotakin ehdi.

Viime viikolla kävimme katsastamassa sulhaselle vuokrapukua. Vierailimme Tapiolan juhlapuvussa sekä Niinattaressa. Ajattelin, että yritän saada sulhasen itsensä kirjoittamaan noista käynneistä (T. on muuten ihan viihdyttävä kirjoittaja, joten toivotaan, että hän suostuu) sekä tulevista, sillä aivan täydellistä pukua ei vielä ainakaan minun mielestäni ole löytynyt. Sulhanen toki itse tekee tuon ratkaisun.

Minä kävin itse eilen taas sovittelemassa hääpukuani Ateljee Aariassa. Mukaani sain Heli-kaasoni, joka oli innoissaan tulossa mukaani. Pukuni alkoikin olla melko lailla valmis. Enää viimeiset viilaukset sekä pitsien kiinnitys ja siinä se. Eli periaatteessa juhannusviikolle sovitussa sovituksessa saattaisin saada puvun mukaani. Pieni varaus asiassa vielä pidetään, sillä vähän toivon, että saisin ainakin vyötärön seudulta makkaroita pikkuisen pienemmiksi tässä muutaman viikon aikana. Jos käy niin, että onnistun tuossa tavoitteessa, Terhi lupasi ottaa pukua vielä vähän sisään juhannuksen jälkeen. Heli oli haltioissaan puvustani, mikä tietysti tuntui kivalta. Oli myös mukava jakaa puvun yksityiskohdat jonkun tutun kanssa ihan kunnolla eikä vain kuvien välityksellä. Mukavaa oli myös se, että Heli räpsi sovituksesta kuvia, joita voin sitten aikanaan blogissa esitellä, kun kuvaan koko teettämisprosessia. Kyyneleitä ei sentään olla vielä hääpukusovituksissani nähty, mutta pienen rytmihäiriön sain eilen. :D

Ennen puvun sovitusta oli hankittava sopivat rintsikat hääpuvun alle. Minulla kun ei ennen maanantaita tuntunut olevan oikein yhtään sopivia saatika hyvän värisiä. Sopivat rintaliivit löytyivät luottoliikkeestäni ja samalla parit muutkin rintsikat. Illalla kotona vaihdoinkin vielä mielipidettä ja tilasin neljännet rintsikat. Hups! Mutta kirjoittelen rintsikkashoppailustakin vielä oman tekstinsä. Muista asusteista sen verran, että kenkäni laitoin viihdoin viime viikolla postiin Ronjalle, joka meinasi alkaa niitä mahdollisesti viikonloppuna työstää.

Myös nettikauppoja on pitänyt sulhon kanssa selailla. Olemme nimittäin päätyneet siihen, että hankimme vieraslahjat, joille on kyllä käyttöä ainakin osalla vieraista jo häissä. Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, tulee tästäkin hieman kokeellinen tee-se-itse -projekti, jossa hyödynnämme mahdollisesti jälleen kirjastoa. Pitää ehkä tehdä jokin lahjoitus Espoon kirjaston pajoille. ;) Tämän projektin raportoinnin teen kuitenkin todennäköisesti vasta häiden jälkeen, jotta mahdollisille vieraslukijoillemme jää joitakin yllätyksiä.

Sulhasella on myös oma projekti kaveriporukan kanssa. Muutama kaverimme on jo jonkin aikaa tehnyt itse olutta. T. onkin haaveillut omasta hääoluesta. Kaverit olivat pohtineet, että voisivat tehdä meille häälahjaksi hääolutta. Koska sulhasellani on myös lievää kontrollifriikin taipumusta, soluttautui hän Panojengiin, joksi pojat ovat tietysti itsensä nimenneet. Meille on siis tulossa häihin myös ihan meitä varten pantua olutta. Tätä varten T. on tilaillut ja hakenut tarvikkeita, mutta minä luonnollisesti vannoutuneena viininjuojana pysyn erossa tuosta touhusta.

Myös muita hääjuomia olemme tässä pohdiskelleet ja tilasimme toiselta bestmanilta maisteluviinejä laivalta, kun hän lähti tekemään pienen Viron-pyörähdyksen. Viininmaisteluillan kaasojen ja bestmanien kanssa olemme sopineet kesäkuun alkuun. Tuon jälkeen käymme itse toivottavasti toisen bestmanin pakettiautoa lainaten risteilyllä hakemassa häihin tarvittavat juomat. Maisteltavaksi tilasimme/ostamme neljää valkoviiniä ja neljää punaviiniä. Onneksi ainakin kaasoista löytyy valkoviinintuntijoita, koska itse juon lähinnä punaviiniä ja kuoharia.

Tällaisia hommia on siis tullut viime aikoina häiden eteen tehtyä. Nyt varasin ensi viikolla laserleikkuuajan, jotta saan lisää paperiperhosia kattokoristeisiin. Kattokoristeissa on sen verran tekemistä, että se homma olisi syytä saada taas liikkeelle pian. Menukin on vielä lopullisesti päättämättä, vaikka hyvä runko siihen jo on. Kakkuasia on nytkähtänyt eteenpäin ja siitäkin kirjoittelen varmaan lisää pikapuoliin.

Häiden ohjelmapuoli vaatii myös paljon säätämistä, joten sitäkin pitäisi ahkerasti viedä eteenpäin. Tämä voisi olla viikonlopun agendana, kunhan saan sulhasen takaisin työmatkalta Bostonista. Myös muutamia koristeostoksia on syytä tehdä pikkoin. Ulkonäköpuolelta minulta taas puuttuvat täysin korut sormuksia lukuunottamatta.

Polttaripainajaisia

Sain eilen kaasoltani WhatsApp-viestin muodossa pakkauslistan polttareita varten. Kaasonihan ovat muistaneet minua jo alkuvuodesta lähtien pienillä kirjeillä, joissa on vihjauksia polttareiden suhteen. Olen saanut hammasharjan, suklaata ja Bride to Be -nauhan, jotka on käsketty pakata valmiiksi. Saa siis nähdä, joko polttarit ovat aivan kulman takana vai härnäävätkö kaasoni minua taas jo kovinkin hyvissä ajoin. :) Laukun toki pakkasin kuuliaisesti jo eilenillalla. Juuri nyt olen matkalla Turkuun äitienpäivänviettoon, joten tuskin vielä tänä viikonloppuna koittaa lähtö.

Alitajuntani alkoi selvästi heti käsitellä aihetta. Lievään työstressiin liitettynä näin pitkän ja monivivahteisen unen, jossa polttarit eivät sujuneet aivan toiveideni mukaan. Ensinnäkin polttarini olivat täynnä vieraita ihmisiä, joita ei ollut kutsuttu edes häihin. Tai he olivat kai jotenkin tutuntuttuja, vaikka aamulla asiaa ajateltuani en osaa sanoa, että muistaisin ketään tiettyä henkilöä. Ystäviäni paikalla ei kuitenkaan juurikaan ollut, koska he eivät olleet pääseet polttareihini.

Ohjelmassa oli Bollywood-tanssia, joka olisi sinäänsä ihan hauska ohjelmanumero. Näin yhdessä tv-ohjelmassa juuri Bollywood-tanssia ja mietin, että olisi kiva mennä taas jollekin tuontyyppiselle tanssitunnille. Tanssitunti kuitenkin järjestettiin yhdessä omaa työpaikkaani lähellä sijaitsevassa koulussa, joka on sisäilmaongelmien vuoksi rempassa/odottaa purkua. En ole kyseisessä koulussa koskaan käynytkään. Unessa jumppasali oli täynnä remonttimateriaalia ym. ja se oli ihan pimeä. Jotenkin sieltä saatiin kuitenkin joku tanssitila raivattua.

Loppu-uni alkaa olla jo sekava, mutta jotkut meidän koulumme oppilaat ilmaantuivat yhtäkkiä paikalle rettelöimään ja jouduin keskellä polttareita kasvatustehtäviin. Tässä vaiheessa taisi uni muuttua toiseksi tai heräsin.

Huh, onneksi todelliset polttarini ovat vasta edessä päin ja olen melko varma, että tilanne poikkeaa unestani melkoisesti. :D Oikeasti siis odotan polttareitani aivan puhtaasti innolla, toisin kuin sulhaseni, joka vähän jännittää, mitä tuleman pitää.

Sormus, puku ja askartelut edistyvät

Kuten maanantaina lupailin, on tämä viikko ollut täynnä hääsuunnitteluun liittyviä juttuja. Kirjoittelen tämän viikon edesottamuksista kronologisessa järjestyksessä. Valitettavasti perjantaille suunniteltu vierailu juhlapaikalla siirtyi viikolla eteenpäin, mutta toisaalta minulla oli paremmin aikaa valmistautua askarteluiltaan.

Keskiviikko: Vihkisormuksen suunnittelutapaaminen
Keskiviikkona suuntasimme sulhasen kanssa Helsingin Arabiaan tapaamaan kultaseppä Mika Tarkkasta, joka on suunnitellut kihlasormukseni. Varsinaista suunnittelua vihkisormuksen osalta ei oikeastaan tarvinnutkaan enää tehdä, sillä olimme pohtineet vihkisormuksen ulkonäköä jo kihlasormusta suunniteltaessa. Mika tovereineen olikin tehnyt suunnitelmiemme pohjalta jo aikanaan mallisormuksen, jota nyt pääsin testailemaan.

Kihlaa teetettäessä teimme päätöksen, että tämä ensimmäinen tulee olemaan se näyttävämpi osa kokonaisuutta, koska kihlasormus komeilee kädessäni yli kolme vuotta ilman kaveria. Vihkisormus on sitten melko yksinkertainen rivisormus. Hieman haaveilin, että sormuksessa olisi joku pieni juju, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, ettei sellaista tarvita. Sormus on täydellinen pari kihlasormukselleni, jota edelleen ihaillen tuijottelen, jos nyt en ihan päivittäin niin ainakin viikoittain.

Mika sanoi, että voisimme pohtia päätöstä vielä jonkin aikaa, mutta varmasti huomenna jo laittelen hänelle viestiä, että sormus valmistukseen vain! :)

Torstai: Hääpuvun suunnittelutapaaminen
Torstaina lähdinkin töiden jälkeen Etelä-Haagaan tapaamaan Terhi Löfmania Ateljee Aariaan. Päivän teemana meillä oli hääpukuni pitsien valinta. Kuten jo aiemmin olen vihjaillut, ei hääpuvussani pitäydytä yksinomaan valkoisessa, vaan väriä pitää löytyä. Tämän vuoksi päädyinkin puvun teettämiseen. Oikeanväristen pitsien löytyminen pukuuni valmiina osoittautui haastavaksi tehtäväksi, mutta Terhi ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi vaan päätti kokeilla pitsien värjäämistä.

Torstaina pääsin näkemään Terhin värjäystuloksia livenä enkä olisi voinut olla iloisempi. Viimeistään nyt varmistui, että tein aikanaan täysin oikean päätöksen, kun valitsin Terhin monen hyvän vaihtoehdon joukosta pukuani tekemään. Värjäyskokeilut olivat onnistuneet täydellisesti, ja Terhin valitsema kokeilupitsikin valikoitui toiseksi pukuuni tulevista pitseistä. Valitsimme lisäksi nettikaupasta toisen pitsin, jota Terhi sitten yhdistelee sopivasti pukuun. Homma tulee olemaan melkoista palapeliä.

Värjätyt pitsit haluan vielä pitää
salassa. ;)

Lisäksi Terhi otti minusta vielä mitat, mutta vakuutti, että saan vielä kutistua tai paisua rauhassa (pyrin edellä mainittuun). Seuraavan tapaamisen sovimme pääsiäisviikolle, jolloin pitäisi olla ensimmäinen koeversio puvusta valmiina. Iiks, en malta odottaa!

Perjantai: Askarteluilta kahden kaason kanssa
Kaasosiskoni Oona tuli meille viikonlopuksi aloittelemaan talvilomaansa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kutsuin paikalle toisen kaasoni Helin, joka on hinkunut päästä askartelutalkoisiin. Laura, jota askartelu ei alunperinkään innostanut niin paljoa, ei tällä kertaa ollut mukana.

Huomaa viinilasien määrä. :D

Illan keskiö kääntyi vähän omasta syystäni askartelusta viininjuontiin ja herkutteluun, sillä olin (taas) aliarvioinut keittiössä tarvittavan ajan ja kokkailin vielä pitkään sen jälkeen, kun molemmat apulaiset olivat saapuneet paikalle. Sitten herkuttelimme falafeleilla, tsatsikilla, guacamolella ym., joita olin tehnyt. Tässä vaiheessa viiniä oli mennyt jo jokunen lasi, joten vähän alkoi mietityttää, miten askarteluhommien käy, mutta hienostihan sekin sujui.

Olin ajatellut, että voisimme askarrella lisää silkkipaperikukkia, joiden olisi tarkoitus koristaa ainakin valokuvausseinää, jonka edessä vieraat voivat ottaa polaroid-kuvia vieraskirjaamme varten. Kukille keksittiin kyllä illan aikana muutakin käyttöä, esim. kaasojen päässä. ;) Saimme kukkia ihan kivan kasan aikaiseksi, vaikka askarteluun käyttämä aikamme jäikin lopulta ennakoitua vähäisemmäksi. Silkkipaperit loppuivat kesken, joten niitä täytyy ostaa lisää.

Eilen kokeilimme vielä Oonan kanssa kattokoristeeksi ajatellun hulavanteen koristelua. Ajatukseni oli, että vanne peitetään joko silkkinauhalla tai teipillä. Teippi osoittautui liian läpinäkyväksi. Silkkinauhasuunnitelmaakin muokattiin matkan varrella, mutta uskon lopputuloksen olevan oikein kiva. Nyt pitäisi vielä vähän testailla, mitä kaikkea vanteeseen laitetaan roikkumaan ja tuleeko kokonaisuudesta hyvä. Tämän jälkeen kannattaa vasta ostaa lisävanteita yhden koeversion kaveriksi.

Seuraavaksi pitäisikin istua sulhasen kanssa alas pohtimaan häiden ruokapuolta sekä kysymyksiä, joita täytyy muistaa kysyä pitopalvelulta. Tässä aion hyödyntää muiden bloggareiden asiasta tekemiä hyviä listauksia. Hanna kirjoitteli juuri tällä viikolla samasta asiasta, ja Sarah on tehnyt kattavan listan jokin aika sitten.

Tänä vuonna naimisiin

Hyvää uutta vuotta kaikille ihanille lukijoilleni! Ja ihanista ihaninta häävuotta kaikille tänä vuonna naimisiin meneville! Vuosi 2019, joka vielä toissakeväänä hääsuunnittelun aloitusvaiheessa tuntui kaukaiselta, on viimein täällä.

Häihimme on tosin vielä reilu puoli vuotta aikaa, joten ihan nurkan takana häämme eivät onneksi ole. Tehtävää kun on vielä aika paljon. Viime aikoina suunnittelu ei ole juurikaan edistynyt, mutta eiköhän homma tässä taas käynnisty, sillä kaikkea kivaa hääaiheista on tammikuu minun osaltani täynnä.

Tammikuu on tunnetusti häämessukuu. Jo ensi viikolla koittavat Mennään naimisiin -messut, jossa näytteilleasettajia riittää ympäri maan ja näytökset hurmaavat laadukkuudellaan. Viikko tästä eteenpäin onkin näytteilleasettajamäärällään huumaava Love me do, jossa paljastetaan Vuoden hääblogi 2019 -voittaja. Olethan muistanut äänestää? Kirjoittelen messuista vielä tarkemmin lähempänä. Jopa sulhanen totesi, että ehkäpä hänkin voisi jompaan kumpaan tapahtumaan kanssani osallistua. Tällä tavoin hän totesi tukevansa harrastustani tarkoittaen bloggaamistani, jota hän kutsuu tällä hetkellä mediaimperiumikseni. Minä kyllä huomautin, että meillä on ihan nuo hääsuunnitelmatkin puolitiessä, minkä vuoksi messukäynti voisi olla hyödyllinen...

Ihanat kaasoni taas ovat jo ahkerasti juonimassa jotakin pääni menoksi ja pistivät seuraavan kaasotapaamisen alulleen. Tapaammekin ensi viikon sunnuntaina hääsuunnittelun merkeissä. Tätä ennen olisi syytä pitää jonkinmoinen suunnittelusessio sulhasen kanssa, jotta osaan antaa tytöille tietoa esimerkiksi ohjelman suhteen. Kaikki kolme ovat edelleen innokkaasti kyselleet häistämme ja suunnitelmien etenemisestä. Välillä tuntuukin, että pitää itse vähän tsempata, jotta osaan antaa vastauksia. :D

Kaiken kaikkiaan uskon, että tämä vuosi tulee olemaan ihana ja toivon sitä myös kaikille teille! On ollut mukava lukea vastailijoiden toiveita uudelle vuodelle järjestämäni arvonnan yhteydessä. Osallistumisaikaa arvontaan on vielä 4.1. asti.

Jos taas messuliput kiinnostavat, Mennään naimisiin -messuille on lippuja tarjolla useammassakin eri paikassa. Sara arpoo blogissaan lippuja, mutta ole nopea, sillä osallistumisaika päättyy tänään, tiistaina. Ihanat Valofilmsin kuvaajat ikuistavat messut videomuodossa ja arpovat Instagramissa lippuja @valofilms. Ole nopea tämänkin kanssa; liput arvotaan huomenna. Hieman enemmän aikaa osallistua on Riikka Couturen Facebooks-sivuilla.

Love Me Do:n muotinäytökset

Kirjoittelin heti ensitöikseni toissaviikonloppuna järjestetyistä Love Me Do -messuista, mutta maratontekstiä välttääkseni jätin häiden muotinäytösten ruotimisen erilliseen tekstiin. Tämän tekeminen on taas viivähtänyt sanoinkuvaamattomasta väsymyksestä johtuen, mutta nyt kun syysloma on koittanut, raavin itsestäni sen verran energiaa kokoon (11h yöunet auttavat kummasti), että jaksan käydä massiivisen kuvakokoelmani läpi.


Itsehän olen vähän huono hääpukunäytösten katselija, sillä en niin syty valkoisista hääpuvuista. Lisäksi olen sen verran käytännön ihminen, että monet catwalkeilla nähtävät toinen toistaan erikoisemmat muotiluomukset (puhun nyt ylipäätään muotinäytöksistä) saavat minut ennemmin kikattelemaan kuin haukkomaan henkeäni ihastuksesta. Olen silti oppinut muutamien häämessujen kokemuksella nauttimaan hääpukunäytöksistä ja löytämään puvuista kivoja elementtejä.

Ensimmäisenä pääsimme muiden bloggareiden kanssa seuraamaan Vuoden Hääpukusuunnittelija 2018 -finaalinäytöstä. Näytöksessä nähtiin paljon erilaisia pukuja, ja monissa oli jotakin vähän erikoista, mikä on tietysti hyvä, kun halutaan erottua. Osa mallistoista oli sellaisia, että puvut näyttävät todennäköisesti hyviltä vain mallimittaisilla naisilla. Itse huomasinkin pitäväni enemmän puvuista, jotka voisi kuvitella oikeasti näkevänsä jonkun morsiamen päällä, ei vain catwalkilla. Kaikki kisan finalistit näet täältä.

Suvi Leinosen puvun punaiset
perhoset kiinnittivät kivasti
huomion.

Christina Andreen mallistossa oli kivoja yksityiskohtia.

Näissä kahdessa Ira Kostoulasin puvuissa on tietynlaista glamouria. Malliston kolmannesta puvusta en niin välittänyt.

Nämä Tanja Aallon puvut menevät siihen "vain pitkien, hoikkien naisten päälle" -kategoriaan. Saa toki olla eri mieltä.



Tuomaristo valitsi finaalista Vuoden hääpukusuunnittelijan 2018. Lisäksi median edustajat valitsivat oman suosikkinsa ja me katsojat pääsimme äänestämään pikaisesti omaa suosikkiamme. Kaikki kolme valintaa osuivat samaan osoitteeseen, ja triplavoiton nappasi Heidi Tuisku. Oman ääneni annoin Aurora Raiskiselle, mutta eivät voitot väärään osoitteeseen menneet.

Aurora Raiskisen yksinkertaisen tyylikäs mallisto.

Tässä voittajan työnäytteitä. Heidin puvuissa ainakin minua ihastuttavat pitsivalinnat. Nyt kun näitä kuvia katsoo tarkemmin, olisin ehkä itsekin kallistunut äänestämään Heidin pukuja. 

Kisanäytöksen jälkeen melko pian alkoi kansainvälinen hääpukunäytös. Taolla esiintyi hääblogipäivästämmekin tutun HiMo-klubin taitavia tanssiryhmiä, joita oli hauska katsella. Tulipa taas sellainen olo, että tekisi itsekin mieli lähteä peppua ketkuttamaan.

Kansainvälisessä hääpukunäytöksessä nähtiin enemmän sellaisia hääpukuja, joita voisi nähdä ns. perusmorsionkin päällä. Teemana oli metallinhohtoisuus ja glitter, mikä näkyi pääasiassa asusteissa ja meikeissä, mutta oli pukuihinkin löydetty tätä teemaa.

Rohkea morsian voisi pukeutua kultaan itse, mutta moni
varmasti ihastuu näihin glitterunelmiin kaasonmekkoina.

Puvuissa näkyi paljon avonaisia selkiä.

Merenneitomalliset puvut sopivat upeasti
varsinkin tiimalasivartaloiselle. Itse
en välitä etualan puvun tapaisesta hörselö-
laahuksesta.

Puvuissa näkyi kivasti myös erilaisia pitsejä. Itse tykkään enemmän tällaisista selkeäkuvioisista tai vähän graafisista pitseistä.

Myös tämän puvun kuviointi ihastutti
minua suuresti.

Ihastuin kovasti näihin kunnon prinsessahelmaisiin mekkoihin.



Minua harmittaa suunnattomasti, että jätimme monen muun bloggaajan kanssa viimeisen Victoria & Vincentin Kehitysvammaliiton kanssa yhteistyössä järjestämän muotinäytöksen väliin. Olimme juuri istuneet reilut kaksi tuntia näytöksissä ja meillä oli kakut ja skumpat sekä hääjutut pahasti kesken, joten minusta tuntui siltä, etten jaksa juosta enää kolmanteen näytökseen. Mikä virhe! Näytöksestä näkemäni kuvat ja videot ovat niin mahtavia, että harmittelen todenteolla päätöstäni. Tunnelmia voit kuitenkin lukea esim. Rakkaudella, Rea -blogista. Olisi myös ollut kiva nähdä noita pukuja, sillä olen nyt vasta kiinnittänyt messuilla ja häälehtien sivuilla huomiota Victoria & Vincentin pukuihin ja tajunnut, että kyseessä on siis kotimainen hääpukumerkki (liian kansainvälinen nimi on hämännyt minua), jonka puvut ovat vieläpä melko edullisia. Kannattaa tutustua, jos hääpuku on vielä haussa.