Häihimme on alle viisikymmentä päivää, vähän reilut kuusi viikkoa. Enää aikaa häihin ei lasketa vuosissa eikä edes kuukausissa, vaan viikoissa. Pari viime viikkoa eivät ole olleet mitään häätykitystä, sillä työkiireet väkisinkin opettajalla kasautuvat tähän lomaa ennakoivaan aikaan. Lisäksi aikani on mennyt televisioruudun äärellä Leijonia kannustaen, ja kannattihan se kannustaa.
Minä en siis ole sitä sorttia, joka katsoo finaalin, kun Suomi sinne silloin tällöin pääsee, vaan olen katsonut kaikki Suomen pelit analyyseineen päivineen (tietysti maksukanavalta) ja lisäksi paljon muitakin matseja. Muiden joukkueiden pelejä katsellessa olen kyllä samalla kylvänyt lisää hääkukkia ja askarrellut kattokoristeita, joten ovat ne hääasiatkin siinä sivussa edenneet. Suomi-Saksa -pelin katsoin pari tuntia pelin jälkeen kirjaston laserleikkurin äärellä perhosia tuottaen.
Sulhaselle on myös todennäköisesti nyt löytynyt puku, jos se vain vielä on vapaana. T. ei innosta kiljuen lupautunut kirjoittamaan tekstiä pukujen sovituksista. Täytynee hoitaa sekin itse, kunhan sulhanen tekee päätöksen puvun suhteen ja saa sen varattua itselleen. Löytämämme pukupaketti on siis aivan täydellinen, mutta myös melko reilusti muita kokonaisuuksia hintavampi. Sulhasenkin pukukokonaisuus pidetään kuitenkin todennäköisesti salassa hääpäivään saakka.
Eilen sain odotetun paketin. Ronja sai hääkenkäni maalattua paljon nopeammin kuin uskalsin toivoa, ja tulos on lumoava! Haluan pitää kenkienkin tarkan ulkomuodon salassa häihin asti, joten nyt joudutte monia asioita vähän odottelemaan. Vaikka kengät ovatkin jo monia muita mukavammat jalassa, pitää niitäkin ehkä hieman sisäänajaa, joten kopsuttelen kengillä alakerran naapureiden iloksi kotona. Kovasti tekisi mieleni laittaa kengät jo esim. kevätjuhlaan jalkaan, mutta olen aivan varma, että joku tallaisi niiden päälle tai astuisin johonkin kakkaan, joten säästän kenkiä hääpäiväksi. Sen jälkeen ne saavat kyllä olla vaikka ihan arkikäytössä.
Minulla on tosiaan enää kaksi työpäivää ennen lomaa. Ensi viikolla alkaakin siis loppukiri hääjärjestelyidemme osalta. Paljon asioita on vielä suunnittelematta, päättämättä, hankkimatta ja tekemättä, joten tylsää ei varmasti pääse olemaan. Kuusi viikkoa lomaa ennen häitä mahdollistaa kuitenkin melko stressittömät häävalmistelut, jos en sorru laiskotteluun. Ja mitä en jaksa tehdä, on varmasti merkityksetöntä juhlan onnistumisen kannalta. Näin ainakin pitää ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti