Love me do tulee taas

Kolmen viikon päästä pääsen pitkästä aikaa häähössöttämään eli häämessuilemaan, kun 6.10. Kaapelitehtaan valtaavat Love me do Autumn Fair -messut. Osallistun tuolloin messujen bloggaritapaamiseen. Olen ihan superinnoissani, etenkin kun With Love -häätapahtuma jäikin minun osaltani väliin koulutuksen vuoksi ja ehdin jo pelätä Love Me Do:nkin puolesta. Pääsen onneksi paikalle!

Tämä tulee olemaan kolmas kertani kyseisessä häätapahtumassa, joita järjestetään loka- ja tammikuussa. Ensimmäisellä kerralla, vuosi sitten, olosuhteet eivät olleet puolellani, sillä en työpäivän vuoksi päässyt bloggarimiittiin. Työpäivän jälkeen raahauduin yksin (virhe!) kiertelemään messuja vähäksi aikaa ja olin aika pettynyt tarjontaan.

Tämän vuoden ensimmäiset messut olivat taas aivan toisenlainen kokemus, kun pääsin osallistumaan bloggaritapaamiseen. Oli ihanaa viettää päivää bloggarikollegojen kanssa. Ei tarvinnut pelätä pitkästyttävänsä ketään kaukana siintävistä häistä höpöttäessa, ja kuvia sai ottaa juuri niin paljon kuin halusi. Tuntui, että messuiltakin jäi käteen enemmän ideoita ja ajatuksia, vaikka aikaa kiertelyyn ei ollut ihan tarpeeksi.

Tänään sain messuemännältämme Susannalta postia tapahtumaan liittyen. Tällä kertaa toiveemme on kuultu, ja messuilla kiertelylle varattu enemmän aikaa. Pääsemme taas ihailemaan kahta muotinäytöstä, joista toisessa valitaan Vuoden Hääpukusuunnittelija 2018. Lisäksi tiedossa on ainakin hääkakkumaistelua.

En malta odottaa!

Kutsukokeilua

Jo vuosi sitten tein ensimmäisiä kokeiluja kutsujemme suhteen. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut, mutta idea kutsujen suhteen ei ole muuttunut. Tai ehkä on...

Sunnuntaina päätinkin kokeilla kutsupohjan maalaamista vesiväreillä uudemman kerran. Tällä kertaa lopputuloksesta tulikin paljon parempi! Katsoin pohjalle opetusvideon liukuvärjäyksen maalaamisesta. Sainkin pari hyvää kikkaa käyttööni, mikä mahdollisti viimekertaista paremman lopputuloksen.

Olen melko varma, että näin toteutamme kutsujemme pohjan. Tuohon päälle tulisi sitten valkoisesta paperista/kartongista laserleikkurilla tehty pitsinen kuviointi, jossa näkyisivät nimemme sekä hääpäivä. Tai no, on minulla tosiaan toinenkin idea, jonka työläyttä ja ulkonäköä pitääkin testata tässä.

Tuo maalatun pohjan ja tietysti koko kortinkin voisi painattaa, mutta minusta nimenomaan tuo vesivärien luoma pinta tuo ihan omanlaisensa elävyyden korttiin. Lisäksi jokaisesta kortista tulee uniikki. Aion siis ihan omin pikku kätösin maalata jokaisen kutsun pohjan. Onneksi hommaa ei vie montaakaan minuuttia kutsua kohden.

Seuraavaksi pitäisi sitten löytää jokin hyvä valmis kuviointi, jonka avulla lähdemme laserleikattua päällyspaperia toteuttamaan. Joudun myös ottamaan jonkin uuden tietokoneohjelman haltuun, jotta saan laserleikkurin vaatiman vektorikuvan toteutettua omilla nimillämme. Tai sitten sulhanen toimii pääarkkitehtinä kutsujen tässä osassa. Tai sitten päädymme siihen toiseen ideaan, joka kyllä yhdistyisi kivasti kaavailemiini kaitaliinoihin.

Meillä on ollut vähän keskustelua siitä, tuleeko kutsusta yksin- vai kaksinkertainen eli tuleeko siihen taitos. Itse jotenkin pidän juhlavampina sellaista taitettavaa korttia, mutta sulhasen argumentit siitä, että siinä on turhaa kartonkia ja taittamaton pysyy paremmin esim. jääkaapin ovessa, ovat ihan päteviä. Luulen, että päädymme siis siihen, että kutsussa on tuo kuvailemani puoli ja takapuolella varsinainen kutsuteksti. Lisäksi tulee joko paperinen hääinfo tai hääsivusto, jolta lisätiedot löytyvät.

Musiikkia häihin

Mielipiteemme häiden musiikin suhteen ailahtelee melko paljon. Musiikki on koko suunnittelun ajan kuulunut häidemme pihistysosioon. Olen kirjoitellut ajatuksiani siitä, että emme aio palkata hääbändiä tai DJ:tä. Välillä tuo bändin palkkaaminen on kuitenkin käynyt mielessä, kun olemme saaneet nauttia ystävien juhlissa live-musiikista. Etenkin sulhanen on aina tuolloin ruvennut kyseenalaistamaan päätöstämme: Pitäisikö sittenkin harkita vaikka jonkin duon palkkaamista?

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että bändi on häissämme tarpeeton. Muuta ohjelmaa on tulossa sen verran paljon, että bändin settien ahtaminen ohjelmaan tuntuu hankalalta. Ja onhan se kallista puuhaa. Budjetti on kuitenkin jo nyt venynyt melkoisesti. Spotifylla siis todennäköisesti mennään; listoja pitäisi pikkuhiljaa alkaa todenteolla miettiä.

Itse aloin kuitenkin haaveilla jousikvartetista vihkimusiikin toteuttamiseen. Olen rakastunut ajatukseen kävellä vihkimiseen Pachelbelin Kaanon D-duurissa -teoksen tahtiin. Ja tämä jousikvartetin versio on mielestäni ehdottomasti koskettavin.

Alustavasti olen ajatellut, että musiikki tulisi kaiuttimista. Mutta olisihan live-musiikki ihan oma lukunsa. Kvartetti voisi sitten soittaa vihkitilaisuuden keskellä jonkin kappaleen sekä lisäksi loppumusiikin. Mutta ei tämäkään halpaa huvia ole. Jos jostain löytyisi esiintymiskokemusta kaipaava, edullinen jousikokoonpano, olisi se unelmien täyttymys...

No, en ole tätä ajatusta edes vielä sulhasella hyväksyttänyt, joten se jääköön harkintaan. Täysin ilman elävää musiikkia emme aio juhliamme viettää. Meiltä löytyy onneksi ystäväpiiristä useampikin taitava laulaja/muusikko, joita aion kysellä juhlissamme esiintymään. En siis ole vielä kysellyt asiasta, mutta en usko ainakaan kaikkien kieltäytyvän.

Häävalssiksi olen haaveillut John Denverin Annie's Songia, jonka olen soittanut sulhaselle. Hän piti kappaleesta, mutta toivoisi mieluummin suomenkielistä kappaletta. Hector on suomentanut tämän kappaleen nimellä Olet mun kaikuluotain, jonka on esittänyt mm. Freeman ja Ville Valo. Suomenkieliset sanat eivät kuitenkaan ihan iske meihin. Jos päädymme tähän, toivon, että eräs ystävämme tämän esittää, sillä uskon hänen äänensä soveltuvan lauluun.

Elättelen ajatusta myös siitä, että laulaisin itse häissämme. Tämä olisi yllätys sulhaselle. Vaikeuksia vain aiheuttaa sen päättäminen, mitä laulaisin. Monikaan kappale ei tunnu aivan täysin vangitsevan omia ajatuksia meistä tai tunteistani. Olen jopa pyöritellyt ajatusta oman biisin kirjoittamisesta, mutta se tuntuu jo vähän hurjalta. Lisäksi mietityttää se, kykenisinkö mitenkään järkevästi itse pysymään kasassa esityksen ajan, kun olen todella herkkä pillittämään.

Musiikkiasiat jäävät siis vielä hautumaan, mutta tuota soittolistojen tekoa täytyy kyllä edistää vähän päämäärätietoisemmin.

Tuskailua: Hääyön ja hotellikiintiön varaus

Meillä on ollut tapana ottaa reissuilta kuvia kaikista
majapaikoistamme, joita olemme ajoittain vaihtaneet
tiuhaan tahtiin. Kuvituksena siis reissukuvia.

Hääsuunnittelussa osa asioista loksahtaa paikalleen ikään kuin itsestään tai löytyy etsimättä. Osa taas aiheuttaa harmaita hiuksia ja hampaidenkiristelyä. Monet näistä jälkimmäisistä jutuista ovat sellaisia, että ihan jo aloittaminen niiden suhteen tuntuu hankalalta. Tällä hetkellä minulla tökkii hotellin varaaminen hääyöksi sekä huonekiintiön varaaminen vieraille.

Huonekiintiön varaaminen olisi vielä suhteellisen helppo homma. Varataan huoneet jostain kivasta ja kohtuuhintaisesta hotellista, joka on järkevän matkan päässä juhlapaikalta. Jos jollakulla on joku tietty preferenssi paikan suhteen, hän varatakoon hotellin, mistä haluaa. Meillä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevia vieraita on vieläpä suhteellisen vähän. Hotellihuonekiintiön varaaminen ei ole mitenkään pakollista, mutta muutamia tiedusteluja tehtyäni olen huomannut, että huoneet tulevat normivarausta halvemmaksi.

Mutta se oma hääyöpaikka. Pohdimme alunperin, onko ylipäätään järkevää varata hotellia hääyöksi, kun meillä on tarkoitus juhlia kuitenkin puolenyön ylitse. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jonkun hotellihuone on kuitenkin otettava, joten voisimme itse panostaa pieneen luksukseen ja luovuttaa oman kämppämme (joka sijaitsee alle 10 km päässä juhlapaikalta) perheenjäsentemme (esim. pikkuveljieni) käyttöön. Minusta olisi kuitenkin kiva herätä jostain vähän arjesta poikkeavasta paikasta ja nauttia hotelliaamupalasta.

Tällainen huone kelpaisi oikein hyvin hääyöpaikaksi.
Tietysti bonusta olisivat näköalat, jotka tältä filippiiniläis-
saaren hotellin terassilta avautuivat...

Emme ole mitään hotelli-ihmisiä siinä mielessä, että viettäisimme esim. pääkaupunkiseudulla huvikseen hotellilomia, kuten jotkut ystävät tekevät. Jos lähdemme johonkin, missä hotelliyö on "pakollinen", teemme varauksen etupäässä hinta edellä. Erilaisissa hotelleissa on toki tullut yhteisen taipaleemme aikana vietettyä aikaa ulkomaanreissuilla, joiden yhteenlaskettu pituus huitelee vuoden kieppeillä. Tuolloin majapaikkojen taso on kuitenkin meidän reissuillamme hyvin erilainen, sekä laadun että hinnan puolesta.

Hong Kong on yksi harvoista paikoista,
joissa olemme vierailleet, missä hotellien
hinta-laatu -suhde on Suomea huonompi.

Suurin ongelma tässä hommassa on se, että hotellien hinnat ovat Suomessa ihan naurettavia. Kun hotelliyön hinta lähtee noin 130 eurosta (jos jätetään pois ihan heikoimmat, askeettisismmat tai jossakin metsän keskellä sijaitsevat paikat), ja vähänkään uudemmasta, isommasta ja keskeisellä sijainnilla varustetusta hotellihuoneesta saa maksaa jotain 160 euron luokkaa, ollaan mielestäni aika hurjissa summissa. Enkä kaipaa nyt asiantuntijoita kertomaan, että se nyt vaan maksaa Suomessa pyörittää hotellia. Ymmärrän tämän, mutta saan olla tuohtunut rahamäärästä, joka yhden yön yösijasta pitää pulittaa. Hääyönä tietysti haluaisi ehkä panostaa vähän tavallista isompaan ja hienompaan huoneeseen, vaikkei ihan sviitistä haaveilisikaan.

Meillä on lisäksi pari ekstratoivetta, jotka hankaloittavat hommaa entisestään. Haluamme viettää aikaa huoneessamme klo 16 saakka, koska tulemme könyämään huoneeseemme todennäköisesti vasta aamuyöstä. Monissa hotelleissa tämä onnistuu lisämaksusta ja se on ok. Aiheuttaahan tämä siivouksen ym. kannalta lisämietintää. Joissakin hotelleissa mahdollisuus huoneluovutuksen myöhäistämiseen voidaan kuitenkin vahvistaa vasta samalla viikolla. Tällaiset hotellit karsin saman tien pois.

Indonesialaishotellin hilpeyttä herättänyt
aamupala

Toinen toiveemme on osoittautunut hankalammaksi. Haluaisimme nimittäin aamupalan hotellihuoneeseen, mutta vasta esim. klo 12. Nautimme molemmat, etenkin sulhanen, aamulla myöhään nukkumisesta, mikä on todennäköisesti pitkän hääpäivän ja -yön jälkeen tarpeen. Monista hotelleista on todettu, että aamupalan saa kyllä huoneeseen, mutta samaan aikaan kuin aamupala tarjoillaan buffetissa eli yleensä myöhäisintään klo 11.

Kyselin tästä asiasta Facebook-ryhmässä ja sain kasan hotelliehdotuksia, mutta pelkäänpä, että näiden ehdotettujen hotellien hintalaput ovat meidän kukkarollemme sopimattomat. Nyt pitäisi tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä kyselemään tarjouksia vielä noista hotelleista. Yhden kierroksen siis jo tein hotelleista, jotka osuvat hääpaikkamme kannalta sopivalle etäisyydelle. Tällöin jätin Helsingin keskustan hotellit pois laskuista, vaikkei sinnekään pitkä matka ole.

Saa nähdä, tyydymmekö heräämään pikkuisen aikaisemmin nauttiaksemme aamupalamme lämpimänä huoneessa vai pulitammeko myöhäisestä aamupalasta lisärahaa...

Tämä Nautilus-teemainen hotellihuone Filippiinien
valkohiekkaisella paratiisirannalla on ehdoton
suosikkimme matkoilta. Tämä olikin normilomailuumme
suhteutettuna kallis, muistaakseni jotain 40-60€/yö.

Kun inspiraatio iskee

Viime aikoina on ollut vähän vaikea tarttua hääasioihin. Mitään kovin akuuttia ei ole tällä hetkellä työn alla. Eri hotelleihin pitäisi vielä laitella viestejä hääyöpaikkaa sekä hotellikiintiötä silmälläpitäen, mutta jostain syystä se tuntuu nyt kovin raskaalta hommalta. Häämatkaakin pitäisi suunnitella, mutta sitä taas en halua tehdä yksin ja sulhanen ei nyt(kään) jotenkin ole ollut hääsuunnittelumoodissa.

Olen yrittänyt kasata ajatuksiani koristelun suhteen, koska siinä riittäisi hommaa, ja kohta olisi hyvä päästä ihan oikeasti askartelemaan eikä vain tehdä erilaisia kokeiluja. Tämä 320 päivää, mikä häihin on aikaa, sujahtaa kuitenkin sitten nopeasti, kuten olen muiden blogeja seuratessani huomannut.

Koristelut ovat tuottaneet minulle kuitenkin melko paljon päänvaivaa, erityisesti pöytien osalta. Tänäänkin tuijottelin aikani Pinterestiin tallentelemiani kuvia, ja meinasi jopa vähän alkaa ahdistaa, kun en osannut tarttua mihinkään. Kaikkea ihanaa oli tarjolla, mutta mikään niistä ei kuitenkaan sellaisenaan iskenyt, vaan jotenkin kaipasin jotakin omaa ideaa.

Ja sitten jostakin se idea lähti syntymään, pala palalta. Ensin mietin toisenlaista juttua, sitten se lähti muotoutumaan järkevämmäksi. Ja sitten kun se idea lähtee syntymään, ei minua pysäytä enää oikein mikään. Sitä pitää päästä kokeilemaan hetihetiheti. Ja niinpä minä hyppäsin pyörän selkään ja suhautin Sellon Citymarketiin hakemaan kertakäyttökaitaliinaa soitettuani ensin kyseiseen puljuun tarkistaakseni, että tuotetta löytyy hyllystä. Mukaan tarttui myös leimasimia ja paketillinen erivärisiä leimasinmusteita, kun sattuivat olemaan oikein sopivia koevedoksiin.

Tarkemmin esittelen ideaani myöhemmin, kunhan se tässä vähän ehtii jalostua, mutta voin paljastaa, että pöytään olisi nyt tulossa valkoista kertakäyttökaitaliinaa, jota ajattelin tuunailla värejä käyttäen, tietysti. Tänään pääasiallinen tarkoitus oli kokeilla, onnistuuko koristelu lainkaan, sillä en ollut varma, millainen pinta kaitaliinassa on. Se osoittautui kuitenkin tarkoituksenmukaiseksi.

Värien kokeilua

Törmäsin tänään myös ihanaan Teippitarha -nimiseen nettikauppaan, josta saatan tilailla lisäkoristelua kaitaliinoihin. Ihmettelin sivuille päätyessäni, että onko tosiaan olemassa nettikauppa pelkille teipeille, mutta valikoima on sen verran laaja, että kaipa sille oma sivusto tarvitaan. :) En ole kaikkea vielä ehtinyt selata läpi, mutta värejä tuolta taatusti meidänkin tarpeisiimme löytyy riittävästi.

Esim. tällainen pitsiteippi voisi tuoda kankaan tuntua
paperisiin kaitaliinoihin. Kuva: teippitarha.fi

Yritän tässä piakkoin saada Heli-kaasoni kanssani ideoimaan koristelupuolta. Sulhaselta kyllä kysyin, haluaako hän osallistua, mutta hänkin totesi tämän olevan ehkä enemmän kaasoni heiniä. Mutta jospa sitä häämatkaa pohdittaisiin jossakin välissä...

Heinä-elokuun juhlaminät

Häissä Suomenlinnassa

Loppukesä on sisältänyt useampia isompia juhlatilaisuuksia. Olen päässyt juhlimaan kaksia häitä sekä kaksia kolmikymppisiä. Ajattelinkin esitellä omaa ulkonäköäni näissä juhlissa, jolloin näette, millainen on normaali pukeutumis-, kampaus- ja meikkaustyylini juhlatilaisuuksissa. Omaat häät ovat tosiaan asia erikseen ja tuolloin otan myös ammattilaisia avuksi kaikkiin näihin osa-alueisiin, mutta saa näistä jotain osviittaa juhlatyylistäni.

Ihana ilme...

Ensimmäisenä olivat vuorossa ystävien häät Suomenlinnassa. Päälläni minulla oli kirkkaankeltainen Calvin Kleinin mekko, joka oli loistava löytö New Yorkista kuusi vuotta sitten. Kampaus meinasi tuottaa tuskaa, ja jopa T. yritti laittaa hiuksiani Youtube-videon avulla. Hiukseni osoittautuivat kuitenkin liian ohuiksi suunniteltuun kampaukseen, ja tyydyin puolivahingossa syntyneeseen sykerönutturaan, josta valitettavasti ei ole kunnon kuvaa. Meikissä käytin Espanjasta ostamaani nestemäistä kultaista luomiväriä.

Seuraavaksi pääsin juhlimaan kaasoni Lauran syntymäpäiviä Tampereella. Se olikin hikinen reissu. Jo juhlia edeltävä päivä oli hurjan kostean helteinen, joten päätin olla ottamatta riskejä ja kiepautin hiukseni tiukalle nutturalle, jolloin ne eivät kuumentaneet niskassa eivätkä muuttuneet hiestä liiskaisiksi. Tai no, se ei näyttänyt niin pahalta.

Holkin avulla tehty nuttura onnistui mielestäni kivasti.

Koko illan oli hirvittävä hiki, ja ilta huipentui villiin tanssahteluun todella tukalan kuumassa yökerhossa. Onneksi en kesäisin käytä meikkivoidetta tai puuteria!

Tässä on vielä suhteellisen kuiva olo.

Tässä ei enää niinkään.

Viikkoa myöhemmin juhlin toisia syntymäpäiviä Helsingissä. Näillä syntymäpäivillä pääsin myös esiintymään laulaen, sillä kyseessä olivat kesäfestarit synttärisankarin pihassa. Yritin kihartaa hiuksiani tuollaisiin tötteröihin sopiviksi, kun muuten hiukseni ovat niin ohuet. Päivä oli kuitenkin taas niin kostea, että hiukset lähtivät suoristumaan. Ilmastointilaite auttoi sen verran, että sain kuin sainkin kiharoista tehtyä törökkeet, jotka olivat loppujen lopuksi oikein kivat.

Festarihengessä meikkasin silmiin turkoosit rajaukset, jotka korostavat kivasti ruskeita silmiä.

Nyt elokuussa juhlimme vielä toisia häitä Sipoossa. Vielä löytyi kaapista eri mekko vuoden kolmansiin häihin, kaikkia kun juhlittiin suurinpiirtein saman kaveriporukan kesken. Tuskin ketään nyt olisi haitannut, että samassa asussa menee, mutta itsestä tuntuu kivemmalta. Ja siis kaapista kyllä löytyy useampiakin mekkoja, mutta osa niistä ei tällä hetkellä mene kiinni... :/

Pahoittelut taas karkeasta
kuvanmuokkauksesta! :D

Sipoon musta-valkovärityksellisissä rock-häissä en ainakaan sekoittunut koristeisiin. Tästä piti huolen oranssi-pinkki -kuviollinen mekkoni. Nyt varsinkin kuvissa huomaan, kuinka ihanaa on tuo YSL:n nestemäinen huulipuna, jonka ostin kesällä. Pysyvyys ei ole aivan niin hyvä kuin Sokoksen myyjä lupasi, mutta parempi kuin perinteisissä huulipunissa.

Tällaisia otoksia loppukesän juhlista. Toivottavasti ensi kesänä kuvia on taas vähän kivempi katsoa, kun nyt kyllä katse noissa kokovartalokuvissa kiinnittyy väkisinkin turvonneeseen ulkomuotoon. Kasvokuvissakin posket ovat turpeammat kuin vuosi sitten... Onneksi dieetti on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, vaikka mitään huipputuloksia en vielä parissa viikossa olekaan saavuttanut. Kärsivällisyyttä kuitenkin riittää.

Kesän viimeiset häät

Viime lauantai oli useammasta lähteestä kuulemani mukaan vuoden suosituin hääpäivä: 180818. Mekin vietimme päivän juhlien ystävien häitä. Häitä juhlittiin Sipoossa Hedåsenin juhlatilassa. Paikka oli todella kiva: iso kulmikas sali mahdutti kaikki vieraat ja tanssitilaakin jäi runsaasti. Lisäksi ulkona oli paljon hengailutilaa ilman häiriötä mistään ympäristöstä. Kääntöpuoli on taas se, että paikka oli vähän huonosti julkisilla saavutettavissa ja vähän kaukana, minkä vuoksi mekin valitsimme kulkupeliksi auton, emmekä olleet ainoita.

Ensikosketuksen häiden rockahtavaan teemaan saimme, kun huomasimme sekä kaasojen että bestmanien (molempia kolme) pukeutuneen kokomustaan. Myös tilan koristelussa ja kattauksessa oli käytetty väreinä vain mustaa, valkoista ja harmaata.

Vihkiminen tapahtui papin toimesta kristillisellä kaavalla juhlapaikalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin nähnyt tämän tavan käytännössä. Vihkiseremonia oli aivan mahtavan persoonallinen! Ystäväparimme musiikkivalinnat sisääntulo- ja poistumismusiikeiksi olivat hienot (en kuollaksenikaan osaa sanoa nimiä) ja papiksi oli valikoitunut aivan upea tyyppi, joka oli tapaamisessa paljastunut sulhasen tapaan suureksi Queen-faniksi. Vihkipuhe oli todella hauska, persoonallinen ja lämmin. Pieni erikoisuus vihkitilaisuudessa oli myös se, ettei sulhanen odottanut valmiina paikoillaan, vaan hänkin sai oman hetkensä valokiilassa, kun hän asteli ensin musiikin tahdissa "estradille". Perässä seurasi sitten morsian isänsä saattamana.

Kehut täytyy antaa myös bändille, joka soitti kolme settiä. Aluksi musiikki oli hyvin iskelmävoittoista, mikä vähän yllätti minut, mutta löytyi arsenaalista loppuiltaa kohden perinteisempiäkin bilebiisejä sekä parin varmasti toivomia rock-kappaleita. Tuli tanssittua kunnolla.

Itse pitäydyin tällä kertaa lähinnä alkoholittomissa juomissa maanantaina alkaneen dieetin vuoksi. En pitänyt tätä loukkaavana (jos joku nyt niin ajattelisi), sillä sulhanen on itse jättänyt alkoholin. Olin antanut itselleni luvan nauttia viiniä ruoan kanssa, mutta jotenkin se ei maistunut.


Pieni "moka" järjestelyissä mielestäni oli: Hääpari oli ajattelevaisesti järjestänyt illaksi bussikuljetuksen Itä-Vantaan ja Tikkurilan suunnille, mistä suuri osa vieraista tuli ja mistä matkaa oli helppo jatkaa muuallekin. Tästä mahdollisuudesta ei kuitenkaan ollut informoitu etukäteen. Monen autoilijan kyyti olisi voinut olla toisennäköinen, jos olisi tiennyt olevan muitakin poistumisvaihtoehtoja kuin taksi. No, olimme kuskina olleen T:n kanssa molemmat iloisia, kun sunnuntai ei mennyt sohvan pohjalla krapulassa. Voi olla, että kyydistä oli päätetty sen verran myöhään, ettei ilmoitusta saanut kutsuihin ja hääkiireissä tuollainen voi helposti jäädä unohduksiin.

Nyt jännityselementtinä on, ovatko seuraavat häät, joita juhlimme, omamme. Ainakaan tiedossa ei ole loppuvuodelle taikka ensi vuodelle häitä ennen meitä, ellen muista väärin...