
Nyt on aika siirtyä tuumasta toimeen. Laihdutusyrityksiä minulla on tosiaan takana jo useita. Tälläkin kertaa tarvitsin kuitenkin pienen henkisen valmistautumisajan ennen elintapojeni korjausta. Viime viikolla olenkin nauttinut vielä irtokarkeista, viinistä ja rasvaisista juustoista ilman omantunnontuskia. Jotkut asiantuntijat sanovat, että tällainen on ihan tyhmää: Muutokset pitäisi tehdä niin, ettei tunnu joutuvansa luopumaan mistään.
Höpö höpö, sanon minä. Tällainen ajattelumalli sopii varmasti, jos ruokasuhde on suhteellisen kunnossa. Itse kuitenkin koen, että joudun luopumaan valtavista irtsaripusseista ja jätskiövereistä kapeamman uuman toivossa. Eikä kukaan voi tulla minulle sanomaan, että kyllä minä niistä saan nauttia, vaikka laihtua yritänkin. En ole jättämässä herkuttelua kokonaan, mutta kohtuullinen nauttiminen on minulle äärimmäisen hankalaa.

Toinen laihtumista tukeva tekijä on sitten liikunta. Laihdutuksessa merkittävämpi tekijä on ruokavalio, vaikka jenkkien Suurin pudottaja -ohjelma antaakin asiasta erilaisen kuvan. Liikunnan merkitystä ei kuitenkaan pidä täysin unohtaa. Itselleni liikunta on nimenomaan henkiseltä kannalta todella tärkeää. Vaikka en liikunnalla merkittävää määrää kaloreita karistaisikaan, vaikuttaa liikunta siten, ettei sen jälkeen tee mieli epäterveellistä ruokaa. Liikunta myös todistetusti kohottaa itsetuntoa, ja monesti sitä huomaakin katsovansa itseään ihan uusin silmin kunnon hikilenkin tai -jumpan jälkeen, vaikka varmasti muutos ei vielä oikeasti kropassa näy.

Edistymistäni laihdutusasioissa voi seurata ylhäältä, erilliseltä välilehdeltä. Tämän aamun lähtöpaino, josta viittätoista kiloa lähdetään tiputtamaan, on hulppeat 86,1kg. Aamupalasmoothie on nautittu, nyt pilatekseen! Kivaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti