Karkkilakko

Kirjoittelin aiemmin aikeestani ryhtyä pudottamaan painoani hitaasti kohti hääkroppaa. Pistinpä itselleni pienen haasteenkin, jonka palkintona olisi se, että saisin teettää itselleni hääpuvun. No, mites on sujunut?

Kuva täältä

Ei siis kovin hyvin. Olen onnistunut tässä viime aikoina lisäämään painoani parilla kilolla. Vatsanseutuni alkaa olla melko turpeassa kunnossa. Sitä todistaa myös se, että yksi ekaluokkalaiseni kysyi, onko minulla vauva vatsassa. En siis liioittele, kun sanon, että pudotettavaa on.

On aika ryhtyä radikaalimpiin toimiin. Minun ongelmistani suurin ovat karkit, joita pystyn mussuttamaan yli-inhimillisiä määriä kerralla. Päätin siis, että huomisesta alkaen jätän karkit kauppaan ja muiden mutusteltavaksi aina jouluun saakka. Jep, luit oikein: jouluun saakka. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että joululomaan, joka minulla alkaa tänä vuonna pari päivää ennen aattoa.

Monet ovat sitä mieltä, että totaalikieltäytyminen on typerää. Monien ihmisten kohdalla väite pitää varmasti paikkansa, mutta itse olen vuosia ylipainon kanssa kamppailtuani todennut, että minulle sopivat tällaiset hyvin kurinalaiset toimet. En pysty neuvottelemaan itseni kanssa tai huijaamaan itseäni.

Tänään kävin kaupassa ja ostin pienen jäähyväissatsin karkkeja, jotta ei jää mitään himoja hampaankoloon. Tai siis ihan varmasti herkkuhimo iskee, mutta jotenkin minun on henkisesti helpompi aloittaa, kun tiedän, että viimeiset karkit muutamaan kuukauteen on nyt syöty.

Lupaan raportoida, jos repsahdan! ;)