Kihlasormuksen teettäminen

Moni morsiantoiveikas varmasti tuskailee sitä, että osaakohan se tuleva sulho valita oikeanlaisen kihlasormuksen. Kun on asiaa seurannut, paljon on ilmeisesti tehty töitä oikeaan suuntaan viemiseen: On ihasteltu yhdessä korukauppojen näyteikkunoita tai kultaseppien mainoslehtisiä. On kerrottu toiveista läheisille, jos puoliso vaikka tajuaisi kysyä neuvoa. Osa pareista on valinnut sormuksen jo etukäteen yhdessä.

Minä hoidin asian varmalla, mutta mielestäni yllätyksellisellä ja romanttisella tavalla. Meillä nimittäin kihlautumisesta ei todellakaan ollut sovittu etukäteen, vaan päätin itse kosia karkauspäivänä. Tarinan voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Vaikka tämä ei ehkä ollut se tapa, josta olin teini-ikäisenä unelmoinut, varmistin kuitenkin yhden asian: Sain valita itse sormuksen.

Sormusvalinta tehtiin yhdessä sulhasen kanssa. Mielestäni oli tärkeää, että vaikka minun sormessani rinkula killuu, pitää myös sen antaja (ja maksaja) sormusta kauniina. Kiertelimme T:n kanssa pääkaupunkiseudun kultasepänliikkeitä melko laajasti. Olin tehnyt jo samaa kierrosta etsiessäni sulhasen sormusta, mutta uskokaa tai älkää, en katsellut naisten sormuksia lainkaan.

T. on ihmisenä sellainen, että mitä tahansa ostopäätöksiä tehdään, pitää ennen sitä tutustua asiaan ja selvittää vaihtoehtoja. No, ihan lähikaupan juustohyllylle asti tämä periaate ei onneksi yllä, mutta mitä rahallisesti suurempi ostos, sitä laajempi tutkimus. Ja kihlasormukseen kuitenkin käytettiin rahaa ihan merkittävä summa.

T. luki, ettei sormuksen teettäminen tulisi mahdottomasti valmista sormusta kalliimmaksi. Kun sitten ihan sellaista täydellistä ei löytynyt, päädyimme sormuksen teettämiseen. Pikkuhiljaa sormusmalleja tutkiessamme, alkoi idea hahmottua. Keskelle yksi isompi timantti, viereen pienempiä. Näin jossakin sellaisen mallin, jossa pienemmät timantit suurenivat ulospäin ja ihastuin siihen, vaikka jotain kuitenkin uupui. Tästä ajatuksesta lähdimme sitten teettämään sormusta.

Sormuksen materiaali oli minulle alusta asti selvä: keltakulta. Se tuntuu olevan useimmille ehdoton ei, mutta minun ihooni keltakulta sopii. Minulla on lisäksi kaksi hyvin tärkeää keltakultaista korua (sormus ja kaulakoru), jotka ovat päivittäisessä käytössäni. En halunnut ruveta sotkemaan metalleja. Lisäksi olen vähän sitä mieltä, että valkokulta on turhan arkinen, kun se on lähes saman väristä kuin hopea, mutta tämä johtuu varmasti vain harjaantumattomasta silmästäni. Ruusukulta on mielestäni tosi kaunista, mutta pelkäsin kyllästyväni siihen, eikä T. tykännyt siitä niin paljon.

Kävimme ensin kyselemässä sormuksen teettämisestä kultasepänliike Kulmalalla. Palvelu siellä oli todella loistavaa ja suunnitelma, jonka saimme, oli kaunis. Hinta oli kuitenkin reilusti yli budjetin. Hieman myös ihmetytti se, ettei kultaseppä suostunut tekemään sormusta, jonka keskikivi oli heidän mittapuullaan liian pieni. Kyse kun oli hinnan lisäksi siitä, etten halunnut sormeeni aivan järkyttävää mötikkää killumaan. Olisihan se jo tielläkin ja tarttuisi joka paikkaan.

Toinen paikka, jossa kävimme, oli Tarkkanen. Palkintojakin saanut kultaseppä herätti minussa vähän pelkoa Kulmalan käynnin vuoksi: Olisikohan tämäkin ajanhukkaa ja pettymys, koska hinta nousisi liian kovaksi? Huoli oli turha. Mika Tarkkanen, joka meitä palveli, tuntui tietävän heti, mitä haluamme. Hän myös otti budjettimme huomioon ja totesi, että tähdätään siihen ja pyritään sen alle. Mistään emme silti joutuneet tinkimään: Sormuksesta tuli juuri sellainen kuin halusimme! Meille tehtiin sormuksesta kaksi mallia, joita saimme katsoa ja kommentoida ennen varsinaisen sormuksen tekoa.

Lopullisen sormuksen hakeminen oli tosi jännittävää! Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Ja rakastuin saman tien! Sormukseni on ihana! Monta päivää meni vain sitä tuijotellessa erilaisia taustoja vasten. Sormuksenetsintä- ja teettämisprosessiin meni meillä yhteensä reilut kaksi kuukautta, koska olimme vähän hitaita sen kanssa, joten oli todella ihanaa viimein saada se kihlasormus sormeen.

Tässä näkyvät meidän molempien sormukset.

Yksi asia, joka teetetyssä sormuksessa on erityisen ihanaa, on se, että kihlasormukseni on suunniteltu jo tulevaa vihkisormusta ajatellen. Päädyimme siihen, että kihlasormukseni on se näyttävämpi osa kokonaisuutta: Tuleehan se olemaan sormessani yksinään useamman vuoden ennen vihkisormuksen kanssa liittoutumista. Vihkisormuksesta tulee melko yksinkertainen rivisormus, mutta kihlasormus on nyt siten suunniteltu, ettei sormusten väliin jää epäesteettistä rakoa. (Jotkut tällaisen raon haluavat, ja heille se sallittakoon.;)) Vihkisormuksen tulemme siis myös teettämään Tarkkasella.

En voi muuta kuin kehua Mikaa ja hänen tiimiään. Ja tähän väliin huomautettakoon, että kyse on tosiaan vilpittömästä mielipiteestä eikä mistään blogiyhteistyöstä. Suosittelen myös tutustumaan sormuksen teettämiseen vaihtoehtona, jos tarkoitus on käyttää joko kihla- tai vihkisormukseen vähänkään enemmän rahaa. Minulla on nimittäin kihlasormus, jollaista ei ole kenelläkään muulla. :) Voi että, kun tulikin ikävä sormustani, joka tällä hetkellä on turvassa Suomessa...