Hääkutsumme

Hei vaan! Suomessa ollaan jälleen ja työviikko on imaissut totutusti mukaansa. Blogi on viime aikoina elellyt vähän hiljaisempaa aikaa, mutta siihen tulee tästä eteenpäin muutosta (toivottavasti aikataulu sen sallii), sillä häihin liittyviä konkreettisia asioita on seuraaville viikoille luvassa rutkasti. Palataan kuitenkin ensin vähän taaksepäin. Tässä tulee viimein teksti meidän hääkutsuistamme, joita ainakin muutamat teistä ovat odottaneet näkevänsä. Toivottavasti lopputulos on kaiken etukäteishehkutuksen arvoinen. :)

Hääkutsumme toteutettiin siis ihan omin voimin ilman painotaloja tai suunnittelijoita. Täysin käsityötä kutsut eivät silti ole, vaan otimme nykytekniikan avuksi ja hyödynsimme Ison Omenan kirjaston tarjoamaa upeaa mahdollisuutta käyttää laserleikkuria.

Kutsujen ensimmäinen vaihe toteutettiin kuitenkin hyvinkin perinteisin menetelmin vesiväreillä. Maalasin kutsujen pohjaksi väriliukuja paksulle vesivärilehtiölle (A3, 300g/m² Prismasta). Tästä löytyy video, jossa on hyviä vinkkejä liukumaalaukseen. Väreinä käytin keltaista, oranssia ja punaista. Pohjat näyttivät ennen leikkausta aavistuksen kököiltä, mutta kun ne oli leikattu pienemmiksi, olimme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Kokonainen A3-kartonkin maalattuna.

A3-kokoisesta kartongista leikattiin laserleikkurilla kahdeksan kutsupohjaa. Myös kutsujen teksti toteutettiin leikkurin avulla. Tällöin ei tietysti leikattu läpi asti, vaan laser säädettiin heikommaksi siten, että se vain kaiversi tekstin kutsun pintaan. Tämä sai aikaan melko ammattimaisen vaikutelman, ainakin meidän mielestämme. Hiphei! kutsun alussa oli aluksi vain T:n vitsillä kirjoittama juttu kokeilukutsussamme, kun jotain piti keksiä, mutta se jäi sitten elämään ja päätyi lopullisiinkin kutsuihin, koska se on itse asiassa aika meidän näköisemme tapa aloittaa kutsuteksti: ei liian muodollista muutoin asiallisissa kutsuissa.

Tekstiversioita oli itse asiassa neljää erilaista, sillä emme
halunneet teititellä sinkkuina tulevia kavereitamme tai
serkkujamme.

Toinen osa kutsuistamme oli päällyskuvio, joka leikattiin laserilla valkoisesta helmiäiskartongista. Helmiäiskartonkia löysimme onneksemme edullisesti Sinellin Variston Outlet-myymälästä. Nämä päällyskuviot liimasin suihkutettavalla liimalla liukuvärjäyksen päälle. Kuvion kaavan ostimme Etsystä ja T. muokkasi sitä vähäsen Inkscape-ohjelmalla. Hän myös lisäsi malliin nimemme ja hääpäivämäärämme sisältävän osan, joka niinikään liimattiin kutsun kansipuolelle. Spray-liimaa saa esim. Sinellistä ja Hobbypointista. Testasin myös Clas Ohlsonilta saatavaa, yleiskäyttöön tarkoitettua sparyliimaa, mutta se oli tosi kökköä ja jätti kuvioiden väliin liimaverkkoa.

Vanha tietokoneen seinälevy tms. toimitti asetuspohjan
virkaa. Näin sain päällyskuvion osumaan paremmin
kohdalleen.

Hyvästä suojauksesta huolimatta parvekesohvamme lienee
melko liimainen. Opettaja-lehdille tuli viimein käyttöä...

Kutsut saivat kuoreen kaverikseen hääinfot, joiden osalta menimme sieltä, missä aita on matalin. Infoista kirjoittelin jo aiemmin. Kuoriin sen sijaan taas panostimme hieman enemmän. Myös kirjekuoret löytyivät Sinellin Outletistä. Olin etukäteen ajatellut ihan perusvalkoisia kuoria tai ehkä helmiäisvalkoisia. Sinellissä katseemme kiinnittyivät kuitenkin fuksian/kirkkaan pinkin värisiin helmiäiskuoriin, ja erityisesti T. liputti niiden puolesta. Päädyimme ostamaan sekä valkoisia että pinkkejä kuoria ja lähetimme kutsut sukulaisille valkoisissa ja ystäville ja perheille pinkeissä kuorissa.

Kukaan ei jaksa nuolla kuuttakymmentä kirjekuorta.

Kutsujen tekstit kirjoitin mustalla tussilla peruskaunollani. Siistimpääkin jälkeä olisi voinut tehdä, mutta siinä vaiheessa aikaa ja energiaa ei hienompaan kalligrafiointiin enää riittänyt. Lisäsimme kuoriin kuitenkin laserleikatut perhoset, jotka suhautin kiinni samalla liimasuihkeella, jota kutsuissa käytin: pinkkeihin kuoriin valkoiset ja valkoisiin pinkit perhoset. Valkoiset perhoset leikkasimme osana kannen päällyskuviota helmiäiskartongista, jolloin saimme hyötykäyttöön muuten hukkapalaseksi joutuvan kartongin. Pinkit perhoset leikkasimme erikseen pinkistä tulostuspaperista. Laserleikkuusta kirjoittelin aiemmin täällä. Viimeisen silauksen muodostivat nimillämme varustetut sinetit, jotka painoimme pinkkeihin kuoriin hopeisella ja valkoisiin kuparinvärisellä vahalla. Sinettileimasimen T. on tehnyt jo vuosia sitten itse.

Päädyimme jo jonkin aikaa sitten, kun postimerkkien hinnat olivat kallistumassa, perinteisiin kihlajaismerkkeihin, joissa on kaksi sormusta. Aika moni hääpari on tuntunut pohtivan merkkejä, koska sopivia ei ole oikein löytynyt. Minusta nuo perusmerkit kuitenkin passasivat meille ihan kivasti. Ihanaa olisi ollut teettää omat merkit tätä varten, mutta aivan hirveää rahantuhlaustahan se olisi ollut. Omat merkit tulevat kuitenkin huomattavasti perusmerkkejä halvemmiksi ja kyse on melko pienestä yksityiskohdasta. Kukaan vieras tuskin kaipailee erikoisia merkkejä, vaikka uniikit hääpostimerkit varmasti aiheuttaisivat ihastusta.

Tällaiset meidän kutsuistamme siis lopulta tuli. Mitäs tykkäätte? Me ainakin olemme tyytyväisiä, joskin täytyy sanoa, että melkoinen homma näissä kyllä oli.