keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Hääpäivän aamu

Hääpäivänä meillä oli Helin ja Oonan kanssa kello soimassa klo 8.30. Unta ei riittänyt ihan sinne asti, vaan heräilin puoli kahdeksan jälkeen ja jännitys valtasi sen verran, ettei uni enää tullut. Meikkaajamme Minnan kanssa oltiin sovittu aloitus yhdeksäksi ja kampaaja Nooran oli tarkoitus saapua kymmeneltä. Äitini tuli paikalle hieman ennen yhdeksää, sillä oli ajateltu hänen istuvan ensimmäisenä meikattavaksi, jotta me saamme rauhassa laittaa aamupalaa valmiiksi ja käydä suihkussa. Tämä suunnitelma meni vähän mönkään, sillä äiti ei ollut pystynyt pesemään hiuksiaan, kun heidän edellisyöksi ottamassaan huoneistossa ei ollutkaan shampoota.


Oona istuikin sitten meikkaajantuoliin ensimmäisenä. Noora saapui jo puoli kymmeneltä ja äiti pääsi Nooran käsittelyyn saatuaan hiuksensa kuivaksi. Samalla Heli, minä ja paikalle saapunut Laura laittelimme brunssia esille, kävimme kukin vuorollamme suihkussa ja föönailimme hiuksemme kuivaksi, kuten Noora oli etukäteen ohjeistanut tekemään. Aamiaisella meillä oli leipää eri päällysteillä, parmankinkkua melonin ympärillä, manchego-juustoa, viinirypäleitä ja vaahtokarkkeja. Ja tietysti pienet lasit skumppaakin joimme.


Skumpan kanssa kävi muuten hauska ilmiö. Olin Nooralle valittanut jo koekampauksessa taipumustani päähikoiluun. Hän kommentoikin kesken kampauksen, ettei pääni ollut lainkaan hikinen. Kampauksen jälkeen menin kuitenkin meikkiin ja kasvoni olivat punalaikukkaat. Totesin ääneen, että taisi se pieni kuoharilasillinen, jonka join kampausta tehdessä, aiheuttaa taas kuumotusta. Aa, siitä se johtuu, Noora totesi ja kertoi huomanneensa, että yhtäkkiä aloin ikään kuin hehkua ja pää alkoi hiota.


Kerron sekä kampauksesta että meikistäni vielä erikseen kunnon kuvien kera, mutta jo nyt täytyy todeta, etten olisi voinut parempaa tiimiä kauneudenhoidostamme vastaamaan valita. Sekä Noora että Minna ovat ihania ja tavattoman hauskoja ihmisiä, ja sen lisäksi rautaisia ammattilaisia. Sekä minä, kaasot että äiti olimme kaikki älyttömän tyytyväisiä heidän työhönsä.


Aikataulu oli hyvin suunniteltu, ja meikit ja kampaukset olivat hyvissä ajoin valmiita. Sekä Minna että Noora varmistivat vielä työnsä jäljet ennen lähtöään. Kuviakin yritimme kovasti ottaa, mutta valaistus olohuoneessamme ei ollut erityisen hyvä.

Tässä vaiheessa olikin alkanut pienimuotoinen säätäminen, kun äitini ei ollut saanut puhettaan tulostettua etukäteen ja hän yritti saada meidän tulostintamme toimimaan oman läppärinsä kanssa. (Tulostimemme toimii ainoastaan minun läppärini kautta, joka tuolloin oli Keilaniemessä.) Kun tulostus ei meillä toiminut, äiti ja isä suuntasivat kirjastoon (kiitos taas Espoon kirjasto!) tulostamaan puheen. Heidän tullessaan takaisin, heillä alkoikin olla jo aikamoinen kiire laittamaan valmiiksi kukkajuttuja, jotka olin jättänyt äidin huoleksi.


Myös minua alkoi vähän ahdistaa, sillä olisin vielä pukeutumisen jälkeen, ennen lähtöä halunnut istahtaa rauhassa alas, mutta halusin myös äitini, isäni ja kaksi veljeäni pois kolmiostamme ennen kuin minä ja kaasot aloimme vaihtaa vaatteita ja tehdä lähtöä. Varsinaista kiirettä meille ei tullut, mutta lähtö ei ollut sellainen mukavan rauhallinen kuin olisin toivonut.

Olin tilannut meille jo edellisenä päivänä taksin varttia vaille kolmeksi. Tuossa oli jo aika paljon varoaikaa, kun paikalla piti olla vasta n. 15.20 ja ajoaikaa kuluu meiltä juhlapaikalle ehkä 15 minuuttia. Taksikin oli paikalla vähän ajoissa, joten olimme juhlapaikalla jo ennen kolmea. No, saipahan siinä sitten rauhassa vetää henkeä.


Kaikenkaikkiaan olin koko hääaamun hämmentävän rauhallinen. Kaasotkin kommentoivat, että olin oikein viilipyttymäinen morsian. Eikä se ollut mitään esitystä: ei minua jännittänyt juurikaan, ei ollut viimehetken stressiä eikä varsinkaan katumusajatuksia. :D Kaikki oli hoidettu niin hyvin kuin olimme pystyneet, ja vaikka jotain olisikin jäänyt tekemättä tai miettimättä, ei minulla ollut enää juurikaan mahdollisuutta siihen vaikuttaa.

Jälkikäteen olen todennut, että ehkä muutaman ajatuksen olisi voinut suoda vielä aikataulun läpikäymiseen, jolloin olisimme ehkä huomanneet, mitä emme ole muistaneet ohjeistaa bestmaneille. Mutta mitäs pienistä...

Hääviikko: Perjantai


Perjantai-iltana koristelu-urakan jälkeen, kun olin saanut kaksi kaasoakin luokseni, ei innostanut ruveta bloginkirjoitushommiin. Kerronkin perjantaipäivästä nyt häiden jälkeen.

Oman parvekkeen muutamat kukat mukaan

Perjantaiaamuna T. suuntasi vielä kirjastolle viimeistelemään laserleikkuuprojektiaan, joka oli hänelle selkeästi häiden tärkein osa-alue. ;) Oona-siskoni taas jatkoi silkkipaperikukkien väsäystä. Minä taisin toimittaa kaikkia epämääräisiä pikkuasioita ja kasasin tavaroita kokoon juhlapaikalle lähtöä varten.

Sulhasen rakkaimman askarteluprojektin
viimeistelyä

Puolen päivän kieppeillä teimme kierroksen Vantaan Kukka-apuun eli kävimme sulhasen vanhemmilla sekä kahden ystävän luona noutamassa ja keräämässä kukkia. Kukista tulee vielä oma tekstinsä. Kukkakierros vei oman aikansa ja pääsimme suuntaamaan juhlapaikalle vähän myöhässä.



Juhlapaikallamme koristelun sai aloittaa klo 15 ja olimme tuosta noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Paikalla olikin jo hötäkkä päällä, kun henkilökunta järjesteli pöytiä. Me rupesimme koristeluhommiin, kuka mihinkin ja aluksi näytti, että kaikki sujui oikein mallikkaasti ja hyvässä aikataulussa. Minä kävin yhdessä välissä toisen bestmanin kanssa tekemässä pienen tavaranlainauskierroksen koululla.

Oona viimeistelee vihkikaarta.

Sulhanen ja toinen bestmaneista tekivät viimeisen hakureissun, sillä he kävivät hakemassa pianoni juhlapaikalle. Samaan kuormaan olimme jättäneet myös kattovanteet ja tämä oli virhe. Pojat hakivat myös ruokaa meille kaikille, joten reissussa kesti ja he olivat vasta seitsemän jälkeen takaisin paikalla. Meidän taas olisi tullut olla ulkona klo 20. Viimeinen tunti olikin melkoista säätöä, häsellystä ja siimojen setvimistä. Osa hommista olikin pakko jättää pojille vielä seuraavaan päivään.

Siimat meinasivat aiheuttaa harmaita hiuksia.

Perjantain koristelut olisi ehdottomasti pitänyt organisoida paremmin, mutta koska en saanut sulhaseen oikein keskusteluyhteyttä tässä asiassa, en pystynyt itsekään olemaan aivan niin organisoitunut kuin tavallisesti. Kaikilla alkoi myös jännitys kasvaa, mikä hieman lisäsi stressiä.

Sulhasen äiti toimi floristinamme.

Koristelurupeaman aikana paikat alkoivat kuitenkin näyttää siltä miltä pitikin ja oli ihanaa nähdä, kuinka hyvin kaikki suunnitelmamme toteutuivat ja sopivat yhteen. Väri-iloittelustamme olisi voinut tulla kaamea sekamelska, mutta onnistuimme mielestämme tekemään väripläjäyksen tyylikkäästi.


Koristelun jälkeen suuntasimme eri teille. Pojat kävivät vielä vähän niittämässä meille polkua valokuvausta varten ja minä suuntasin Helin ja Oonan kanssa kaupan kautta meille. Laura suuntasi hotellille puolisonsa ja lapsensa kanssa yötä viettämään. Loppuillan ohjelmaan kuului kuohuviinin juomista, musiikin lisäämistä soittolistaan sekä kynsien lakkaamista.

Oona-kaaso hoiti varpaankynsien huollon
ja lakkauksen.

Nukkumaanmeno venyi hieman tarpeettoman myöhään ja puolen yön jälkeen totesinkin omaksi ja kaasojen ihmetykseksi, että tänään minusta tulee vaimo. Uni tuli onneksi nopeasti enkä hämmästyksekseni pyörinyt sängyssä asioita stressaten.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Terveiset rouva Lantelalta

Kuva: ValoFilms

Häät osa yksi takana. Olemme naimisissa. Lauantai oli kaikin puolin ihana päivä. Oli mahtavaa nähdä, kuinka pitkän suunnittelun osaset viimein liittyivät yhteen. Niistä muodostuivat upea, värikäs juhlatila, loistava ruoka- ja juomakattaus, iloinen ja jopa riehakas tunnelma, rakkaudentäyteinen vihkiminen. Kaikki ei mennyt täysin sulavasti, mutta se ei menoa haitannut eikä mitään kamalaa päässyt tapahtumaan.

Kuva: ValoFilms

Ensimmäiset vuorokaudet avioparina ovat olleet ihania! Olemme niin täynnä rakkautta kuin vain ihmiset voivat olla. Jo pariin kertaan olemmekin kysyneet toisiltamme, miksei tätä ole tullut tehtyä aikaisemmin, kun naimisissa olo on niin mukavaa. ;) No, ehkä nyt oli juuri oikea aika.

Kuva: ValoFilms

Ja parastahan on, että meillä juhlahumu jatkuu. Torstaina pakkaamme kimpsut ja kampsut ja suuntaamme Pohjanmaalle. Lauantaina naimisiinmenomme juhlistamista on tarkoitus jatkaa yhdessä sukujemme kanssa.

Sormeni jo syyhyävät päästä kertomaan teille häidemme kaikista pienistäkin yksityiskohdista sekä isommista elementeistä. Blogini tarina ei siis ole lopussa, vaan paras osio on alkamassa. Olen jo saanut Ilonalta ValoFilmisistä ensimmäisen, upean kuvakattauksen, mutta eri osasista kertoakseni haluan tietysti käsiini kaiken mahdollisen materiaalin. Yritän kuitenkin ehtiä tällä viikolla kertoa hääviikkomme perjantaista sekä aamuvalmisteluistamme. Ehkäpä saisimme myös tänään häämatkan varattua... Se on sadepäiväohjelmassamme. :)

Kuva: ValoFilms


P.S. Jouduin eilen yllättävään tilanteeseen hotellin aamupalalla: Minulta kysyttiin, haluanko liittyä Radissonin kanta-asiakasohjelmaan (halusin, koska minulla on ketjusta loistavat kokemukset). Liittyäkseni minun piti täyttää hakemuspaperi, johon vaaditaan allekirjoitus. Olemme seurustelleet yli 12,5 vuotta, olleet kihloissa kolme ja puoli, suunnitelleet häitäkin jo yli kaksi vuotta. En ollut silti kertaakaan harjoitellut uutta allekirjoitustani. No, ensimmäinen kokeilu tuli sitten tehtyä "tositilanteessa". Vaatinee vielä hieman harjoitusta...


perjantai 12. heinäkuuta 2019

Hääviikko: Torstai

Huh. Päivä on ollut toiminnantäyteinen, mutta stressi alkaa vähän helpottaa. Aamupäivällä minä suuntasin kasvohoitoon Painiityn helmeen, jossa Santra teki minulle taas ihanan, rentouttavan kasvohoidon. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka naamassa ei kovin paljoa korjaamista ollutkaan, oli hetki rentouttavuudessaan rahan arvoinen.

Kotiin palattuani käytin hyvän tovin laitellessani sähköposteja eri suuntiin ja sumpliessani kaikkia pikku juttuja. Sulhanen oli samaan aikaan hävinnyt hoitamaan omia juttujaan Helsinkiin: hän nouti vuokrapuvun, kävi etsimässä itselleen hääkengät (hyvissä ajoin, kuten huomaatte), huollatti kihlasormuksemme ja kaiverrutti omaansa myös vihkipäivämäärän sekä kävi parturissa. Lisäksi hän hoiti vähän tulostushommia työpaikallaan.

Iltapäivällä kaasosiskoni Oona tuli Turusta auttamaan viime hetken hommissa ja apu oli todellakin tarpeen. Oona askarteli silkkipaperikukkia ison kasan lisää ja veikkaan, ettei hän halua enää ikinä eläessään nähdäkään silkkipaperia. Minä taas tein valmiiksi viimeisen kattovanteen. Sulhasen tultua kotiin ryhdyimme tekemään paikkakortteja, joihin tärkeät osat sulhanen oli tulostanut. Homma sujui yllättävän joutuisasti, vaikka tässä hommassa Oona sai varmaan leikkelystä jännetupentulehduksen.

T. puuhasi paikkakorttien lisäksi vähän meidän kisapistehommiimme liittyen sekä taiteili vihkikaarta, johon silkkipaperikukat tulevat. Kaari viimeistellään huomenna juhlapaikalla. Voi olla, että muutama kukkanen pitää vielä huomenna taitella.

Viimeistelimme iltasella myös vihkimiseen liittyviä asioita T:n kanssa. Ystävämme, joka oli tärkeä osa tapaamisessamme, puhuu vihkimisessämme. Teimme hänelle puheeseen runkoa, jota hän saa muokata, täydentää ym.

Huomisen ohjelmassa on kukkien hakua Vantaalta (parvekekukat eivät olleet menestys, mutta siitä lisää myöhemmin) sekä juhlapaikan koristelu. Ollaan jo perjantain puolella, joten voi sanoa, että huomenna on hääpäivä. Hui!

torstai 11. heinäkuuta 2019

Hääviikko: Keskiviikko

Eilenillalla nukkumaanmenosta ei oikein meinannut tulla mitään, vaikka univelka aiheuttikin aikamoista väsymystä. Sykkeet olivat aika korkealla, kun stressi ei ottanut laantuakseen. Tänä aamunakin tunnelma oli aika kireä eikä sekään helpota asiaa, että olemme molemmat syöneet aika huonosti.

Vielä tuunaamattomat korvikset.
Sulhanen lähti aamulla tekemään viimeiset laserleikkuut. Vaihdoimme lennosta aamulla suunnitelmaa hääprinttien osalta. Emme teekään niitä kutsujen tapaan polttamalla, sillä menusta meinasi olla vähän vaikea saada selvää. T:llä oli kuitenkin kisailupisteisiin liittyvää leikattavaa, joten hän lähti kirjastolle.

Minä kulutin aamupäivän uusia printtejä suunnitemalla. Nappasin avuksi Canva-ohjelman, jota monet ovat kehuneet. Ja hyvähän se olikin! Euron hinnalla saimme käyttöömme teemaan sopivat kehykset, joista latasin pari eri versiota. Kirjoittelin menun, iltapalan, ohjelman ja drinkkibaarin drinkit sekä muokkailin niistä kivat printit. Nyt illemmalla tein vielä käyntikorttikokoisina kaikki ruokalajit yksitellen, jotta saamme jokaisen ruoan eteen allergiatiedoilla varustetut lappuset. Aamupäivällä tuunasin myös korvakoruparia, joka on toinen vaihtoehto hääkorviksiksi. Kaasot saavat antaa mielipiteensä perjantaina siitä, kumpiin päädyn...

Välissä kävimme vierailemassa Keilanimessä juhlapaikallamme. Siellä pidimme palaverin Elisan kanssa, joka iloksemme on paikalla myös perjantaina, kun koristelemme sekä lauantaina juhlassa. Kävimme läpi vielä viimeisen kysymyslistan ja muistuttelimme kaikille mieleen muutamat sovitut asiat. Elisa myös vilautti laskelmaa, jossa on lähes lopullinen summa pitopalvelun hinnaksi (joka meillä siis sisältää myös tilavuokran). Vähän vajaa viisi tonnia tulemme pulittamaan tilasta, ruoista, tarjoilusta sekä siivouksesta.

Juomat mahtuivat yllättävän hyvin kaappiin.
Saimme myös kanniskella jo eilen haetut alkoholijuomat Keilaniemen jääkaappiin, mikä oli tosi hyvä! Poikien ei tarvinnut eilen purkaa pakettiautoa kokonaan kylmäkellariimme/kotiimme, vaan juomat odottelivat yön yli autossa.

Tapaamisen jälkeen suuntasimme Prismaan, josta ostimme alkoholittomat juotavat: limut, kivennäisvedet, drinkkitarpeet sekä alkoholittomat oluet, siiderit ja kuoharit. Sitäkin ostettavaa riitti kahden kärryllisen verran. Lisäksi ostelin muutamia juttuja vessakoriin. Tämän jälkeen haimme ruoat mukaan ja tulimme kotiin.

T. otti tässä välissä päikkärit minun kirjoitellessani ruokalappusia. Tämän jälkeen hän lähti hakemaan bestmaniltaan panojengin panemat hääoluet sekä A-kyltin, johon rustailemme tervetulotoivotuksen vieraille. Minä puolestani jatkoin puuhastelua paikkakorttien kanssa, jotka viimein alkavat olla tulostusta vaille. Vähän ne vaativat askartelua vielä senkin jälkeen.

Illan viimeiset tunnit olemme käyttäneet aikataulun varmistamiseen sekä vihkijän osuuden miettimiseen. Mitättömiä pikkujuttuja siis... Paljon hommaa on huomiselle, mutta ihan tuhottomasti en joutunut sinne asioita tältä päivältä jättämään.

Huomenna saan onneksi oman pienen rauhoittumishetken, kun menen sokerointiin ja kasvohoitoon, joka ainakin kuukausi sitten oli aivan ihanan rentouttava.

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Hääviikko: Maanantai ja tiistai

Me aloitimme hääviikkomme melko poikkeuksellisella tavalla, nimittäin maanantai meni kaveriporukalla mökkeillessä ja illalla Aitoon Kirkastusjuhlilla festaroidessa. Tämä oli kiva irtiotto hääaskareista, mutta toisaalta tämän ajan käyttäminen hääjärjestelyihin olisi voinut helpottaa loppuviikon stressiä. Eilen ei siis juurikaan hääjuttuja tullut puuhattua, vaikka isäntänämme toiminut bestman yrittikin pientä palaveria ehdotella.


Tänään olemme palanneet sitten hääpuuhien pariin. Sulhanen lähti kahden bestmaninsa kanssa Eckerön risteilylle hakemaan meille hääjuomia ja tuolla he nyt ulkona lastailevat niitä autosta varastoon. Minä taas olen askarrellut viimeistä kattovannetta sekä puuhannut paikkakorttien parissa, mikä vaatii vielä jonkin verran hommaa.

Kunhan sulhanen tuosta kotiutuu, pitää varmaan tehdä aikataulutusta seuraaville päiville sekä valmistella huomisen toivottavasti viimeistä laserleikkurisessiota.

Tällainen pikakatsaus hääviikkoomme. Nyt alkaa jo vähän jännittää...

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Viikko häihin: Stressitaso korkealla

Toiveissani oli, että meille ei jäisi viimeiselle viikolle ennen häitä mitenkään älyttömästi puuhaa, vaan ainoastaan ne välttämättömät jutut, mitä ei ole voinut tehdä aiemmin. Joopa joo... Syytän kyllä osittain sulhasta, joka ei ole suostunut istumaan alas miettimään juttuja ennen kuin on ollut pakko. Olen kuitenkin myös itse jättänyt askartelujuttuja liian myöhään, vaikka aikaa on ollut reilusti.

Viime päivinä on ollut vähän stressaavaa, kun hommaa on ollut paljon ja toisaalta vähän koko ajan on joutunut sulhasta ahdistelemaan hääasioilla. Varsinaisesti mitään pakollista ei ole tekemättä: kaikki tärkeät asiat on tehty tai tiedossa, miten ja milloin ne hoidetaan. Jos jotain työlistalla olevista asioista jää tekemättä, ei se valtavasti häiden kulkuun vaikuta, mutta olisihan se kiva saada kaikki huolella mietityt yksityiskohdat kuntoon.

Mitäs me sitten olemme tehneet? Laserleikkurilla on kulutettu vielä tänäänkin useampi tunti. Nyt on kuitenkin kaikki kattokoristeisiin tarvittavat perhoset leikattu ja yksi T:n projektikin toteutettu. Leikkurille on vielä yksi aika varattuna, sillä keksin viimein, miten menu- ja ohjelmalaput teemme. Sain tähän idean Nisti ja Nööri -blogin Tuulilta ja Henkalta, jotka ovat taas aiemmin saaneet ideoita meidän leikkuuhommistamme, joten vuoroin vieraissa. :) Toteutamme siis paperituotteet samoin kuin kutsujemme tekstin eli laserilla polttamalla. Tänään teimme buffetpötään menukyltin ja vielä pitäisi tulostella pikkulaput jokaiseen ruokalajiin sekä pöytiin ohjelma-/menulappuset.

Kattovanteet ovat edistyneet hyvin, enää on yksi hieman kesken ja yksi tekemättä. Hyvänä taustana ovat toimineet jalkapallon mm-ottelut, joita katsellen olen askarrellut. Silkkipaperikukkia valokuvataustaksi pitäisi myös vielä tehdä. Kirjastossa meillä oli tekeillä toinenkin projekti: vieraslahjamme ovat myös melko diy-henkisiä, mutta paljastetaan ne vasta häiden jälkeen.

Pikkuostoksia on myös tullut tehtyä. Ostin Flying Tiger Copenhagenista pyöreitä maljakoita kahdessa koossa. Lisäksi ostin Finnmarilta ison pyöreän maljakon. Näihin meillä on tarkoitus laittaa gerberoita kellumaan. Tänään kävin ostamassa servettejä, sillä juhlapaikkamme ei saanut oikeaa värikoodia hankittua tukun kautta. Kirjoittelen tekemistäni kosmetiikkaostoksista oman tekstinsä.

Olemme myös viimeistelleet istumajärjestystä. Tänään sain valitettavasti tiedon kolmen vieraamme tulon peruuntumisesta. Yhdellä pariskunnalla on oikein hyvä syy jättäytyä pois, yhdestä avecista en tiedä tarkemmin. Toivottavasti muita peruutuksia ei enää tulisi... Paikkakortteihin saimme mielestämme loistavan idean ja sitä olemme myös toteuttaneet, joskin hommaa niiden osalta vielä riittää.

Eilen ja tänään olemme pohtineet drinkkibaarin sisältöä ja nyt meillä on hyvä lista drinkkejä mietittynä. Myös alkujuoman koostumuksen päätimme. Sulhanen lähtee bestmanien kanssa vasta ensi tiistaina alkoholiostoksille Eckerölle, joten päätökset näiden osalta on voinut jättää näin myöhään. Alkoholittomat juomat ostamme pääasiassa maista, sillä totesimme niiden olevan halvempia marketeissa.

Kukkahommia seuraamme päivittäin. Parvekkeella kukkii, mutta osa kukista ehtii lakastua ennen häitä ja osa taas ei kyllä ehdi kukkaan ennen häitä. Instagramiin laitoinkin kuvia viime viikonloppuna, kun kävimme tulevan anopin kukkapenkkejä ihailemassa. Silloin näytti hyvältä, mutta pelkona on, että kukat ehtivät lakastua ennen ensi lauantaita. Anoppi lupasi kukkia ahkerasti lannoittaa ja kastella. Sain onneksi avunantoilmoituksen pariltakin ystävältä, että heidän puutarhoissaan saa hätätapauksessa vieraille. Ihanaa! :)

Aika sekava teksti vähän kaikesta, mitä on meneillään ja vielä paljon kaikkea muutakin tässä on tehty ja tekemättäkin. Eikä meillä muuten niin kiire tulisi, mutta huomenna suuntaamme vielä pariksi päiväksi festroimaan Kirkkareille eli Aitoon kirkastusjuhlille. Olin aika kahden vaiheilla, kannattaako lähteä, kun stressitaso oli jo valmiiksi koholla, mutta sulhanen oli kovasti lähdön kannalla. Toisaalta itsestäkin on kiva lähteä, mutta vähän huolettaa, miten kiireinen loppuviikko meille tulee hääasioiden tiimoilta...

Viime päivinä on ensimmäistä kertaa hiipinyt mieleen myös pieni jännitys: Viikon päästä olen rouva L.