tiistai 13. marraskuuta 2018

Kahdeksan kuukautta häihin


Tänään sain taas rustailla sisältöä treffikuoreen, kun ollaan tultu häälaskurissa tasakuukausiin. Häihin on aikaa enää kahdeksan kuukautta eli alle 250 päivää. Hääsuunnittelussa on viime aikoina ollut melko hiljaista, mutta nyt tässä alkaa olla käsillä se pimein ja tylsin aika vuodesta, jota olisi mukava täyttää pienillä askarteluiltamilla. Ensin pitäisi vain päättää, mitä askarrellaan.

Suuret linjat häitä ajatellen on ollut tehtynä jo jonkin aikaa ja pieniä osasia naksahtelee paikoilleen silloin tällöin. Vielä ei pukkaa stressiä, vaikka hommat eivät edisty, mutta ehkä sellaista esistressiä siitä, että jos kohta ei ala tapahtua, alkaa stressata. Pysyttekö kärryillä? :D

On ollut hauska seurailla myös alkuvuoden aikana häitään viettävien bloggareiden kutsujen lähettelyä ym. Eipä tässä tosiaan mene kauaa, niin ollaankin jo meidän häävuodessamme. Aika hullua, että vajaan parin kuukauden päästä voi sanoa, että menemme tänä vuonna naimisiin. Nämä virstanpylväät saattavat kuulostaa toisten korviin ihan pöhlöiltä. Olen kuitenkin tätä blogiakin alkanut kirjoitella jo siinä vaiheessa, kun häihin oli aikaa yli kaksi ja puoli vuotta, jolloin hääsuunnittelu tuntui vielä melko varhaiselta.

Reilu viikko sitten vietimme vuosipäiväämme. Yhteisiä vuosia takana on jo kaksitoista, mikä tuntuu melko hurjalta. Vaikka eipä sitä elämää ilman tuota toista puoliskoa enää osaa ajatellakaan. Vuosipäivämme kunniaksi olin tarttunut erinomaiseen tarjoukseen ja varannut Luxe-huoneen Sellon Glo Hotellista (lämmin suositus). Samaan tarjoukseen kuului myös kolmen ruokalajin illallinen viineineen. Vaikka Sello sijaitsee meiltä alle puolentoista kilometrin päässä, pääsimme silti irti arjesta omaan pieneen kuplaamme, joka koostui lähinnä toisistamme. Pelailimme lautapelejä ja hyödynsimme huoneen kylpyammetta. Emme ole kauheasti tuollaista "turhaa" hotellilomailua harrastaneet, mutta täytyy kyllä sanoa, että molemmat nautimme siitä kovasti, joten pitänee ottaa tavaksi ainakin silloin tällöin. Ehkä tuleva hääpäivänviettoperinne?

Hotellista tulikin mieleeni, että onhan meillä yksi iso harmituksen aihe saatu pois päiväjärjestyksestä. Olemme nimittäin saaneet varattua hotellin hääyöksi sekä kiintöhuoneita vieraita varten. Tästä lisää myöhemmin, mutta nyt jo voin kertoa, että tässä kävi tuskailustani huolimatta paremmin kuin hyvin. ;)

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Meidän häissämme ei sitten pönötetä!

Moni hääpari toteaa häiden tunnelmasta haaveillessaan, että häät olisivat rennot eivätkä täynnä mitään pönötystä. Usein olen kuitenkin huomannut, etteivät ihmiset tunnu kuitenkaan oikeasti miettivän, miten sitä pönötystä sitten vältetään. Se kun ei riitä, että hääseurueesta joku aina silloin tällöin muistuttaa, että nyt saa rentoutua. Tämä itse asiassa usein vain jäykistää tunnelmaa entisestään.

Ristiriitaa aiheuttaa usein se, että moni tuntuu haluavan häidensä olevan rentoudesta huolimatta juhlallinen ja tyylikäs tilaisuus. Itse pidän tätä hyvin vaikeana yhtälönä; en mahdottomana, mutta sellaisena, että on suositeltavaa miettiä etukäteen ihan konkreettisesti, miten rentoa tunnelmaa edistetään. Juhlallisuus on mielestäni helpommin saavutettavissa oleva osa pakettia.

Me olemme häissämme valmiita hölläämään tyylikkyydestä ja juhlallisuudesta. Nämä adjektiivit eivät kyllä ole suunnitteluissamme missään vaiheessa olleet osana keskustelua, koska yksinkertaisesti emme pidä tällaisia asioita erityisen tärkeinä yleensäkään. Meille ei todellakaan ole nökönuukaa, noudatetaanko jotakin etikettiä tai näyttäytyvätkö häämme arvokkaana tilaisuutena.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole vedellä häitä läpi kainalopierutasoisella huumorilla, ja vihkimisen mekään emme toki kaipaa hassuttelua. Vihkimisenkään ei minun mielestäni tarvitse olla erityisen juhlallinen, vaan ennemminkin herkkä ja rakkaudentäyteinen.


Mitkä sitten meidän häissämme ovat ihan niitä konkreettisia asioita, joilla tuota kuuluisaa pönöttämistä pyritään välttämään? Tässäpä vähän ennakkoajatuksia ainakin muutamasta asiasta, joita olemme miettineet:

Musiikkivalinnat: Olen suunnitellut, että juhlatilassa soi musiikki jo ennen vihkimistä. Tuo musiikki saisi olla jotain letkeää ja hauskaa ja sisältää pientä vitsinpoikastakin, jotta ihmisillä on sellainen olo, ettei tarvitse miettiä, uskaltaako täällä yskäistä. Lisäksi vieraat saavat heti tuntuman siihen, millainen on juhlien tunnelma. Biisit koostuvat lähinnä naimisiinmenosta kertovista kappaleista. Esim. ruokailujen taustalla taas voi soida vähän hillitympää musiikkia. Illaksi taas on koostettu oma bilesoittolistansa, joka sisältää parhaita bilebiisejä viime vuosikymmenten ajalta.

Tarpeeksi tekemistä: Meille tulee häihimme paljon sellaista ohjelmaa, jota vieraat voivat tehdä silloin, kun heistä itsestä sopivalta tuntuu - tai olla tekemättä. Ohjelmasuunnitelmistamme olenkin kirjoitellut jo aiemmin. Toiveena olisi, ettei häissämme ole sellaista puuduttavaa istuskelua, jolloin odotellaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä vaatii myös sitä, että yhteisistä ohjelmanumeroista tiedotetaan ajoissa ja kuuluvasti, jotta kaikki ehtivät paikalle, kun jotain merkittävää tapahtuu.

Yhteistä ohjelmaa: Jatkona edelliseen: Vaikka häihimme tuleekin paljon tekemistä, joita vieraat puuhailevat omassa tahdissaan, pitää juhlassa olla myös yhteisiä ohjelmaosuuksia. Näiden avulla luodaan yhteisen juhlan tuntua, ja vieraat vähän näkevät ja kuulevat myös itselle vieraita ihmisiä. Aiomme myös itse olla juhlan aikana äänessä, koska minusta olisi tosi hassua, että me illan päätähtinä vain kököttäisimme hiljaa omilla paikoillamme muun hääseurueen vetäessä ohjelmaa.

Uskalletaan luopua: On ihanaa, kun häissä on myös perinteisiä ohjelmanumeroita. Osa niistä kuitenkin alkaa vähän kärsiä inflaatiota, emmekä me aio sisällyttää häihimme mitään vain siksi, että niin nyt "kuuluu" tehdä. Esimerkkeinä kimpun ja sukkanauhan heitot, jotka omaan silmään ovat alkaneet viime vuosien häissä näyttäytyä melkoisena pakkopullana. Olen lukenut aivan toisenlaisia tarinoita tästä asiasta, joten riippuu varmasti porukasta, miten tämä otetaan vastaan. Toinen perinne, jota itse jo vähän karsastan, on kakun leikkaaminen sekä se polkaisu. Polkaisua meille ei tule, mutta mielestäni tällöin on ihan turha myöskään vaatia ihmisiä tulla tuijottelemaan, kuinka me leikkaamme ensimmäistä kertaa kakkua avioparina. (Ja varmaan viimeistä: Kuka yleensä leikkaa kakkua toisen kanssa yhdessä?) Minua suoraan sanottuna ei ole viime aikoina kiinnostunut mennä tungeksimaan siihen kakunleikkuupaikalle.

Alkoholi: Joo, hauskaa on useinkin ilman viinaa, mutta kyllä alkoholi monesti lisää rentouttakin. :) Vaikka tämä osatekijä jää listan hännille, ei se silti ole täysin yhdentekevä asia. Häissämme tarjoillaan alkoholia, emmekä yritä erityisesti säännöstellä ihmisten juomista, vaan toivomme vieraiden tekevän sitä tarpeen mukaan itse.

torstai 25. lokakuuta 2018

Kun sulhanen sotkee suunnitelmat

Bloggailulle on ollut viime aikoina liian vähän aikaa ja energiaa, joten nyt sairaslomailun "kunniaksi" pistetään tulille ihan kaksi tekstiä päivässä. ;) Nyt pitää kyllä jo rauhoittua, kun olkapäätä ja käsivartta jomottaa häiritsevästi.

Näillä lähdetään kokeilemaan uusia ideoita.
Ikuisuuskysymys hääsuunnittelussa: Miten paljon sulhanen osallistuu häiden suunnitteluun? Varmasti aika monet häät ovat edelleen morsiamen unelmapäivä, jossa sulhanen on saanut vaikuttaa lähinnä muutamaan ruokalajiin ja hääautoon. Alkaa kuitenkin olla vähän loukkaavaa ajatella, että näin on valtaosassa häistä. Sulhaset nimittäin osallistuvat ihastuttavan paljon hääsuunnitteluun. Ja tietysti on mielestäni ihan ok, että morsian suunnittelee kutsut ja koristeet, jos sulhaselle kertakaikkiaan on ihan sama.

Meillä minä olen häidemme pääsuunnitteluvastaava, mutta kaikki päätökset tehdään yhdessä (paitsi minun ulkonäkööni liittyen). Ja mitä konkreettisemmin puhutaan asioista, sitä enemmän sulhanen on läsnä. Esimerkkinä: Minä hoidin juhlatilojen kartoitushärdellin, valitsin paikat, joita kävimme katsomassa ja otin yhteyttä sopiakseni katselmuksen. Sulhanen oli kuitenkin yhden päivän katsauksia (yllättävä työmeno) lukuunottamatta mukana katsomassa hääpaikkoja, ja päätöksen teimme vahvasti yhdessä.

Minä olen myös kartuttanut Pinterest-taulujani ja blogiani erilaisilla kutsu- ja koristeluideoilla jo puolitoista vuotta ja kokeillutkin joitakin päästäkseni jotain puuhailemaan. Nyt, kun ideoiden lopullinen karsiminen ja näiden suunnitelmien saattaminen oikeiksi, käsin kosketeltaviksi asioiksi alkaa olla ajankohtaista, on sulhasenkin aika osallistua. Ja hänhän osallistuu...

Uskon, että tästä olisi tullut ihan nätti suuremmilla leimoilla.
Sain mielestäni mahtavan idean häidemme kattauksen pääelementiksi, ja minun piti päästä kokeilemaan sitä heti. Kattaushan oli tuottanut minulle melkoisesti päänvaivaa. Pienten alkukokeilujen jälkeen olin vakuuttunut ideani erinomaisuudesta: pöytiin meille tulisivat paperiset kertakäyttökaitaliinat, jotka koristelisin suurilla mandalaleimoilla eri värejä käyttäen. Tilasin vielä Teippitarhalta keltaista ja pinkkiä pitsiteippiä, joilla kaitaliinojen reunat voisi koristella, jotta lopputulos ei olisi niin teollinen kuin miltä se äkkiseltään voi kuulostaa. Käytin melkoisesti aikaa etsiessäni Etsystä sopivia suuria mandalaleimasimia liinojen toteuttamiseksi. Mitään en kuitenkaan vielä tilannut.

Sitten esittelin ideani sulhaselle. Vastaanotto ei ollut kovin positiivinen. Ulkonäkö oli kyllä T:nkin mieleen, mutta sitten herra otti käyttöönsä käytännöllisyyden, jota minultakin löytyy yleensä ihan aimo annos, mutta ei näin äärirationaalisissa mittasuhteissa. Sulhasen mielestä kertakäyttökaitaliinat ovat epäekologisia. Pitää paikkansa, ja tätä olin sentään itsekin tajunnut vähän pohtia. Sitten hän rupesi tutkailemaan tilaamiani pitsiteippirullia. Pikaisten mittomisten ja laskutoimitusten jälkeen hän oli romuttanut ideani lopullisesti toteamalla, että pelkät pitsiteipit pöytäliinoihimme tulisivat maksamaan noin 70 euroa. Kuulostaa vähän tyyriiltä etenkin kertakäyttötuotteiksi (no joo, voisihan ne pitsit irrottaa liinoista, mutta olisivatko enää siistejä...)

Kokeilin reunaan myös halvempaa washi-teippiä,
mutta tulos on jokseenkin hirveä. :D
Onneksi sulhaseni ei ole sitä sorttia, joka vain tuomitsee muiden ideat esittämättä itse mitään tilalle (inhoan sellaisia ihmisiä). Ideointi lähtikin vauhdikkaasti käyntiin, ja muutamien ei-minusta-niin-houkuttelevien ideoiden jälkeen löysimme mahdollisesti aika kivan ratkaisun. Tästä tuloksena olivatkin mm. leimasinmallien laser-leikkuu -kokeilut, joista kirjoittelin aiemmin. Nyt ajatuksena olisikin painaa kuvioita suoraan kankaaseen, jos vain saamme sen siististi tehtyä. Olimme ajatelleet ostaa Ikeasta halpoja pöytäliinoja, kunnes tajusimme siellä käydessämme, että liinathan ovatkin polyesteria eivätkä puuvillaa, kuten jostain syystä olimme luulleet. Siihen painaminen ei onnistukaan. Otimme kuitenkin kokeilukappaleeksi mukaan yhden puuvillaisen kaitaliinan.

Tähän pitäisi kokeilla, miten painaminen
onnistuu.

Jos teillä on vinkkejä halvoista puuvillaisista pöytäliinoista, ne otetaan mieluusti vastaan. Mutta älä ehdota Knoppa-lakanoita. Voi olla, että näitäkin vielä harkitsemme, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin liian ohuet ja läpinäkyvät, vaikka meidän juhlapaikaltamme valkoiset pöydät löytyvätkin. Pitänee selailla ainakin markettien, Tokmannien ym. valikoimat läpi.

Näin siis sulhanen sotki hienot kattaussuunnitelmat, mutta hyvä näin. Häähömpällä on hyvä olla joku vähän järkeistämässä touhua. Varsinkin kun se joku on myös antanut muutamassa asiassa periksikin.

Neljät häät Suomi

En harrasta telkkarin pitämistä päällä ihan vain taustameluna ja meillä kaikki ohjelmat katsotaankin netin suoratoistopalvelujen kautta. Tykkään kuitenkin katsoa telkkaria samalla kun teen ruokaa ja keittiö-olohuone -yhdistelmämme antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Kovin keskittymistä vaativia sarjoja en kokkaillessa katso, vaan enemmän erilaista hömppää, esim. laulukilpailuohjelmia. Yksi tähän tarkoitukseen sopiva ohjelma on myös Neljät häät Suomi.

Olenkin nyt silloin tällöin katsellut kyseistä ohjelmaa ja ajattelin kirjoitella omia mielipiteitäni siitä. Tänä aamuna olen ehtinyt jo pari jaksoa katsella, kun heräsin sulhasen lähtiessä töihin. Minut lääkäri määräsi loppuviikoksi parantelemaan eilen pyörällä kaatuessa saamiani ruhjeita.

Olen nähnyt ohjelman ulkomaisia vastineita (varmaan jenkkiversio) vain ohimennen ja pieniä pätkiä. En siis osaa verrata kunnolla niihin, mutta lyön aika paljon vetoa siitä, että suomalaiset morsiamet ovat toisiaan kohtaan keskimäärin aika paljon kiltimpiä. Mielestäni kommentointi pysyy suurimman osan kohdalla melko asiallisena. Ärsyttävää on toki se, että häitä arvioidaan omista mieltymyksistä katsoen. "Itse en kyllä laittaisi tuollaista päälleni" tms. Toki näitä kommentteja varmasti morsiamilta tuotannon toimesta pyydetään.

Tästä tullaan kuitenkin ohjelman suurimpaan ongelmaan. Toisten häiden arvostelu kun on ihan hirvittävän vaikeaa ja myös aivan täysin tarpeetonta. Ok, jos ruoka loppuu kesken tai vieraiden tulee odotella hääparia tuntikausia seisoskellen toimettomina, puhutaan jo jonkin sortin mokista suunnittelussa. Joku voisi myös ajatella, että jos menee tuollaiseen ohjelmaan eikä panosta esim. koristeluun lainkaan, saa siitä pisteiden muodossa ihan luvallisesti rokottaa. Mutta häiden tulee kuitenkin olla hääparin näköiset. Morsiamet arvostavat eri asioita puvuissaan eivätkä kaikki puvut sovi kaikille. Juhlien ohjelma on hääparin näköistä ja esim. leikkien runsaus tai niiden puute on parin valinta. Sekä leikittömyys että niiden paljous näyttäytyy helposti tylsänä morsmaikuille, jotka eivät tunne hääparia eivätkä muita vieraita. Koko konsepti on siis pikkuisen pöljä.

Minua myös ärsyttävät suunnattomasti jaksojen kuvaukset, joissa mehustellaan kauhuskenaarioilla ja häiden täystyrmäyksellä, vaikka tällaisia asioita ei missään jaksossa ole nähty: "Jennin juhlapaikalla hirvenpäät herättävät kauhua." Vaikka todellisuudessa toinen morsian kommentoi: "On se vähän sellainen pelottava ja iljettävä." Ohjelman juontaja jakaa ainakin erään Facebook -keskustelun perusteella mielipiteitä. Itse pidin aluksi juontajaa ihan superärsyttävänä, kun hän piikittelee morsianten asiallisiakin mielipiteitä. Toisaalta on ihan hauskaa, kun piikittely osuu omastakin mielestä kohdalle vaikkapa jonkun älyttömän kriittisen tai vain omalta kulmaltaan katsovan morsiamen kommenteista.

Minusta suurin huijaus ohjelmassa on kuitenkin palkinto, jonka jakson voittaja saa. Joka jaksossa mainitaan, kuinka voittajapari saa "unelmiensa häämatkan johonkin romanttiseen kohteeseen". Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku lähtee häämatkalle Mallorcalle tai Alanyaan, mutta unelmoiko kovin moni oikeasti siitä? Joo, minä olen matkustelun suhteen aika pilalle hemmoteltu kohteista puhuttaessa, mutta kyllä nyt ihan muiden hääblogeja ja nettikeskusteluita lukiessakin olen huomannut, että kun puhutaan "unelmien häämatkasta", ajatukset sinkoutuvat ennemmin esim. Malediiveille, Caribialle tms. En tiedä, mitä pareille on luvattu, kun he ovat kisaan lähteneet, mutta minä ainakin olisin ihan älyttömän pettynyt avatessani kuoren, jossa lukee, että tervemenoa Rodokselle. Eivätkä nuo ohjelmankaan parit ole henkeään haukkoneet... Hotellit kohteissa näyttävät kyllä hyvätasoisilta ja palveluita tuntuu piisaavan, joten jos kaipaa häämatkalta hyvää ruokaa, altaalla löhöilyä ja yhteisiä joogahetkiä, niin ei ole varmasti valittamista. Ja siis tämä matkaohjelma kuuluu varmasti monien unelmahäämatkaan. :)

Parhaiten ohjelmaa vastaan tietysti äänestää laittamalla Ruudun kiinni tämän osalta, mutta ehkäpä katson vielä pari viimeistäkin jaksoa. Eihän sitä tiedä, jos siinä meneekin juuri joku erinomainen idea sivusuun. ;) Joskin ohjelma keskittyy niin vahvasti morsianten kommentointiin, että koristeluita, ruokaa ja ohjelmaa näkee vain niin vilaukselta, etten itse ole ainakaan vielä saanut mitään neronleimauksia.


Mitäs mieltä te olette kyseisestä sarjasta? Oletteko saaneet hyviä vinkkejä?

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Tee itse: Laser-leikatut kutsut ja koristeet

Osa teistä näkikin varmasti perjantaiaamun Instastoryssani, mitä varten heräsin lomaviikon perjantaina kello seitsemän. Vietimme aamun sulhaseni kanssa Ison Omenan kirjastossa laser-leikkurin ääressä. Ajatuksena meillä oli kokeilla muutamia eri juttuja hääkutsujamme sekä koristelua varten. Mitään valmiita lopputuloksia ei siis ollut tarkoituskaan saada aikaiseksi.



Sulhasen tekemä palmu-
lamppu on leikattu
laserilla.
Esimerkiksi ylläolevan kaltaiset kuviot ovat yleistyneet niin koristelussa kuin kutsuissakin. Moni tilailee näitä valmiina kiinankaupoista, mutta tiesitkö, että laser-leikkurilla tällaisia toteuttaa suhteellisen helposti itsekin, jolloin saa juuri sellaiset kuin haluaa.

Meillä erityisesti sulhanen on innostunut laser-leikkurin käytöstä osana häiden ilmettä. Hän on jo aiemmin leikannut laserilla kaikennäköisiä juttuja, joten hän tuntee hyvin tekniikan mahdollisuudet. Silti saimme uusiakin ideoita kirjastokäynnillämme.

Kirjoittelin jo aiemmin tekstin kirjaston käytöstä osana hääsuunnittelua. Nyt tartuimme itse ensimmäistä kertaa kirjaston tarjoamiin palveluihin häihin liittyen. Kokeilimme siis tehdä kutsuihin tulevan pitsimäisen päällisosan. Lisäksi leikkelimme muutaman perhosen, joita voisi hyödyntää häiden koristelussa eri tavoin. Nämä tulevat myös mahdollisesti korvaamaan taiteltavat perhoset, joita vähän suunnittelin jossakin vaiheessa.

Kutsukokeilu

Lisäksi leikkasimme muovista kokeilukappaleen mandala-leimasinta varten. Tekipä sulhanen vielä perhosenkin leimasimeksi.


Kokeilimme myös, onnistuisiko kutsutekstin polttaminen laser-leikkurilla suoraan korttikartonkiin. Kyllä onnistuu! Ja mielestämme lopputulos (vielä säätöjä vaativakin versio) on esimerkiksi tulostettua paperia siistimpi ja hieman omaperäisempi.



Laser-leikkuri toimii siis siten, että tietokoneen kautta leikkuriin lähetetään kuva, joka on esim. vektorimuodossa. Kuvaa valittaessa tulee olla tarkkana, että sen voi varmasti toteuttaa leikkurilla. Yritin aluksi etsiä esim. mandala-kuvia kuvapalvelusivustoilta: sekä ilmaisista että maksullisista versioista (hakusanoina esim. butterfly laser cut template). Ilmaisia ei löytynyt kovinkaan laajasti ja maksullisten hinnat taas ovat aika hurjia. Viimein tajusin etsiä kuvia myös Etsystä ja sieltähän aukesikin aikamoinen vektorikuvien ihmemaa eivätkä hinnat huimanneet päätä, etenkin kun suhteuttaa panostuksen häiden kokonaisbudjettiin. ;)

Näitä tulisikin sitten aika helposti vaikka satoja
erivärisinä. ;)

Tässä ei näy nimi- &
päivämääräosuutta.
Ostimme tämän vieressä näkyvän kutsun mallin Etsystä. Kuva tuli saman tien zip-pakettina useammassa eri tiedostomuodossa sähköpostiin. T. vielä erikseen leikkasi kuvasta ylimääräiset osat pois ja lisäsi vähän reunoja. Lisäksi hän taiteili itse kutsujen kansiin nimemme ja päivämäärän, myös sellaisena kokonaisuutena, jonka voi leikata kokonaisena irti. Pieni muutos tuohon kyllä pitää tehdä, sillä häävuoden sulhaseni oli kirjoittanut väärin ja minäkin huomasin asian vasta katsellessani kuvia aikaansaannoksistamme.

Laser-leikkurin käyttö on periaatteessa melko yksinkertaista, mutta erityisesti eri asetusten valitseminen vaatii kokeilua ja mielellään myös asiantuntijan neuvoja. Kirjaston työntekijöiden tietotaitoa ja ystävällistä palvelua kannattaakin hyödyntää aktiivisesti.

Valitettavasti laser-leikkurit eivät ole vielä joka kirjaston vakiovaruste (laadukkaat ovat melkoisen hintavia), mutta jos haluaa tee-se-itse -hääparina toteuttaa omia ideoitaan laadukkaasti, suosittelen retkeä Espooseen. Loppuvuodesta avautuva Helsingin uusi pääkirjasto Oodi saattaa myös olla jatkossa toinen paikka tällaiseen hommaan. Kauempaakin tulevat voivat yhdistää vaikka tammikuun häämessureissuun (Love me do ja/tai Mennään naimisiin -häämessut) päivän kirjaston pajalla. ;) Aika kannattaa varata etukäteen: https://varaamo.espoo.fi.

Tässä leimasinkokeilua. Muovi loppui vähän kesken tuossa
mandalassa, mutta näillä voi kokeilla, toimiiko ajatuksemme
kankaanpainannasta.

Ai niin, ja se uusi idea meillekin: Laser-leikkurilla voi erillisen lisäosan avulla (löytyy Ison Omenan kirjastosta) kuvioida vaikkapa hääparin skumppa-/ shamppalaseihin nimet ja hääpäivän sekä mitä tahansa muuta, mitä keksii.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Love Me Do:n muotinäytökset



Kirjoittelin heti ensitöikseni toissaviikonloppuna järjestetyistä Love Me Do -messuista, mutta maratontekstiä välttääkseni jätin häiden muotinäytösten ruotimisen erilliseen tekstiin. Tämän tekeminen on taas viivähtänyt sanoinkuvaamattomasta väsymyksestä johtuen, mutta nyt kun syysloma on koittanut, raavin itsestäni sen verran energiaa kokoon (11h yöunet auttavat kummasti), että jaksan käydä massiivisen kuvakokoelmani läpi.


Itsehän olen vähän huono hääpukunäytösten katselija, sillä en niin syty valkoisista hääpuvuista. Lisäksi olen sen verran käytännön ihminen, että monet catwalkeilla nähtävät toinen toistaan erikoisemmat muotiluomukset (puhun nyt ylipäätään muotinäytöksistä) saavat minut ennemmin kikattelemaan kuin haukkomaan henkeäni ihastuksesta. Olen silti oppinut muutamien häämessujen kokemuksella nauttimaan hääpukunäytöksistä ja löytämään puvuista kivoja elementtejä.

Ensimmäisenä pääsimme muiden bloggareiden kanssa seuraamaan Vuoden Hääpukusuunnittelija 2018 -finaalinäytöstä. Näytöksessä nähtiin paljon erilaisia pukuja, ja monissa oli jotakin vähän erikoista, mikä on tietysti hyvä, kun halutaan erottua. Osa mallistoista oli sellaisia, että puvut näyttävät todennäköisesti hyviltä vain mallimittaisilla naisilla. Itse huomasinkin pitäväni enemmän puvuista, jotka voisi kuvitella oikeasti näkevänsä jonkun morsiamen päällä, ei vain catwalkilla. Kaikki kisan finalistit näet täältä.

Suvi Leinosen puvun punaiset
perhoset kiinnittivät kivasti
huomion.

Christina Andreen mallistossa oli kivoja yksityiskohtia.

Näissä kahdessa Ira Kostoulasin puvuissa on tietynlaista glamouria. Malliston kolmannesta puvusta en niin välittänyt.



Nämä Tanja Aallon puvut menevät siihen "vain pitkien, hoikkien naisten päälle" -kategoriaan. Saa toki olla eri mieltä.



Tuomaristo valitsi finaalista Vuoden hääpukusuunnittelijan 2018. Lisäksi median edustajat valitsivat oman suosikkinsa ja me katsojat pääsimme äänestämään pikaisesti omaa suosikkiamme. Kaikki kolme valintaa osuivat samaan osoitteeseen, ja triplavoiton nappasi Heidi Tuisku. Oman ääneni annoin Aurora Raiskiselle, mutta eivät voitot väärään osoitteeseen menneet.

Aurora Raiskisen yksinkertaisen tyylikäs mallisto.

Tässä voittajan työnäytteitä. Heidin puvuissa ainakin minua ihastuttavat pitsivalinnat. Nyt kun näitä kuvia katsoo tarkemmin, olisin ehkä itsekin kallistunut äänestämään Heidin pukuja. 






















Kisanäytöksen jälkeen melko pian alkoi kansainvälinen hääpukunäytös. Taolla esiintyi hääblogipäivästämmekin tutun HiMo-klubin taitavia tanssiryhmiä, joita oli hauska katsella. Tulipa taas sellainen olo, että tekisi itsekin mieli lähteä peppua ketkuttamaan.



Kansainvälisessä hääpukunäytöksessä nähtiin enemmän sellaisia hääpukuja, joita voisi nähdä ns. perusmorsionkin päällä. Teemana oli metallinhohtoisuus ja glitter, mikä näkyi pääasiassa asusteissa ja meikeissä, mutta oli pukuihinkin löydetty tätä teemaa.

Rohkea morsian voisi pukeutua kultaan itse, mutta moni
varmasti ihastuu näihin glitterunelmiin kaasonmekkoina.
Puvuissa näkyi paljon avonaisia selkiä.
Merenneitomalliset puvut sopivat upeasti
varsinkin tiimalasivartaloiselle. Itse
en välitä etualan puvun tapaisesta hörselö-
laahuksesta.

Puvuissa näkyi kivasti myös erilaisia pitsejä. Itse tykkään enemmän tällaisista selkeäkuvioisista tai vähän graafisista pitseistä.



Myös tämän puvun kuviointi ihastutti
minua suuresti.

Ihastuin kovasti näihin kunnon prinsessahelmaisiin mekkoihin.



Minua harmittaa suunnattomasti, että jätimme monen muun bloggaajan kanssa viimeisen Victoria & Vincentin Kehitysvammaliiton kanssa yhteistyössä järjestämän muotinäytöksen väliin. Olimme juuri istuneet reilut kaksi tuntia näytöksissä ja meillä oli kakut ja skumpat sekä hääjutut pahasti kesken, joten minusta tuntui siltä, etten jaksa juosta enää kolmanteen näytökseen. Mikä virhe! Näytöksestä näkemäni kuvat ja videot ovat niin mahtavia, että harmittelen todenteolla päätöstäni. Tunnelmia voit kuitenkin lukea esim. Rakkaudella, Rea -blogista. Olisi myös ollut kiva nähdä noita pukuja, sillä olen nyt vasta kiinnittänyt messuilla ja häälehtien sivuilla huomiota Victoria & Vincentin pukuihin ja tajunnut, että kyseessä on siis kotimainen hääpukumerkki (liian kansainvälinen nimi on hämännyt minua), jonka puvut ovat vieläpä melko edullisia. Kannattaa tutustua, jos hääpuku on vielä haussa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Ihana messulauantai

Eilen pääsin viettämään mukavaa ja häähömpötyksentäyteistä lauantaita Kaapelitehtaalla Love Me Do -häämessuilla. Osallistuin messuilla häälogimiittiin, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Yhteinen aamu muiden bloggareiden kanssa alkoi Kiasman vierestä, josta meille oli järjestetty Kovasen minibussikyyditys messuille.

Alussa odottelimme messuille pääsyä jonkin aikaa, kun tapaamista emännöinyt Susanna odotteli meitä eri paikassa. Messuille oli melkoinen jono jo heti kymmeneltä niiden auetessa. Me pääsimme onneksi marssimaan jonon ohi meille varattuun tilaan. Kauaa emme siellä vielä viettäneet aikaa, vaan pääsimme tutustumaan heti messuihin.

Ensiksi kävimme tutustumassa Fujifilmin Instax -kameroihin, jotka ovatkin suosittuja häiden vieraskirjojen ja photoboothien toteuttamisessa ja liikkuvat hääkirppareilla aika hyvää tahtia. Meiltä löytyy kaveripiiristä muutamia polaroid-kameroita, joten ostohommiin ei kameroiden osalta tarvitse ryhtyä, mutta noissa filmeissäkin on melkoinen menoerä. Meilläkin kuitenkin on tarkoitus toteuttaa vieraskirja polaroid-kuvia hyödyntäen, pienellä twistillä tosin...

Ennen lounasta meillä oli reilu puoli tuntia aikaa kierrellä messuja ja teinkin vain aika yleisluontoista katsausta, kunnes bongasin meidän juhlatilamme Keilaniemi Ravintoloiden messupisteen. Tämä piste tuskin jäi monelta huomaamatta upeiden hedelmätaideteosten ansiosta, joita taitava kokki kaiverteli messuvieraiden iloksi. Ehkäpä ensi kesänä meidänkin nimemme koristavat vesimelonia. :)


Jäin pisteelle toviksi juttelemaan myynnistä vastaavan Päivin kanssa, joka vakuutti minut siitä, että olemme hyvissä käsissä ensi heinäkuussa. Pitääkin laittaa ensin Päiville kasa tilaan liittyviä kysymyksiä sähköpostilla ja tehdä vielä vierailu paikan päällä ennen kuin haaveilen enempää koristeluista.

Ehdin myös vilkaista nopeasti kattauskilpailun (Insta: @juhlakattaukset) osallistujapöydät ja löysinkin heti oman suosikkini. Mahtoikohan johtua värimaailmasta...?



Yhdentoista aikaan kokoonnuimme nauttimaan lounasta ja jutustelemaan muiden bloggareiden kanssa. Lounaasta vastasi tänä vuonna Food Camp Finland, ja miten vastasikin! Saimme nauttia todella upeista ruokalajeista. Minulle näin fiini ruoka oli ihan elämyksellistä.


Nyt kun elegantit ja hienostuneet häät ovat nousemassa oman kokemukseni mukaan rustiikkisuuden rinnalle häätrendeissä, on tällaiselle ruokailupalvelulle, kuten yritys itseään kutsuu, varmasti tilausta. Etenkin jos suunnittelee häihinsä istuvaa illallista buffetin sijasta, kannattaa kääntyä tähän suuntaan.


Meidän viihtymisestämme lounaan ajan vastasi ihana Ida-Maria, joka oli loistavan asiakaspavelun ilmentymä! Hän myös kauhisteli yllättyneenä, kun kerroimme kokemuksista, joita pitopalveluihin yhteyden ottaminen on meidän kohdallamme tuottanut.

Lounaan jälkeen jatkui messualueen kiertely. Tutustuin vain harvaan pisteeseen kunnolla, pääasiassa vain vähän katselin. Ninka Designin pisteellä ihastelin erityisesti hiuskoruja. Kunhan pukuasia etenee ja teen ehkäpä joitakin päätöksiä kampauksen suhteen, käännyn mahdollisesti heidän puoleensa hiuskoruasiassa. Voi olla, etten löydä sopivaa valmiista mallistoista, mutta toiveiden mukaan tehdyt korut onnistuvat myös heidän kauttaan.

Kävin moikkaamassa myös ihania Valo Filmsin tyttöjä Astaa, Ilonaa ja Amandaa, joista ensin mainittu vastaa meidän häidemme valokuvauksesta. Jäin kyllä taas harmittelemaan mielessäni sitä, ettei meillä oikein ole varaa ostaa heiltä myös videokuvausta, koska jostain vain on pakko tinkiä.

Törmäsin samaan ongelmaan kuin aiemminkin messuilla: Monet asiat jättävät minut vähän kylmäksi, koska nykymuoti ei vastaa omia mieltymyksiä. Näin kävi esim. kukkafirmojen pisteillä. Kaikki kimput kun ovat täynnä kaikenlaista vihreää. Ja kun minun mielestäni kukkien juju on juuri niiden värikkyydessä...

Kukkakauppa Cawellin pisteeltä
Piipahdin myös Manschett -nimisen miesten pukeutumisliikkeen pisteellä moikkaamassa nopsasti iloista asiakaspalvelijaa. Olen bongannut tämän Turussa sijaitsevan liikkeen jo aiemmin ja saanut kyseisestä paikasta todella hyvän kuvan. Hieno messupiste ja ystävällinen sekä palvelualtis asenne vakuuttivat minut siitä, että yritän saada T:n raahattua Turkuun pukuja katselemaan. Vaikka messupisteellä minulle kyllä vakuutettiin, ettei tarvitse heti tulla paikanpäälle, vaan kuvia voidaan sulholle laittaa WhatsAppilla.

Tämän jälkeen ohjelmassamme oli muotinäytöksiä, mutta jottei tämä teksti veny mahdottomaksi, pistän muotinäytöksistä ulos oman kuvapläjäyksensä myöhemmin.




Muotinäytösten jälkeen palasimme omaan bloggaritilaamme kakulle ja skumpalle. Kakun meille oli toimittanut Patisserie Teemu & Markus, joka järjesti messuilla myös Suomen suurimman hääkakkujen maistelutilaisuuden. Onneksi meille oli varattu oma kakku, sillä tuo tilaisuus oli niin suosittu, ettei edes lähelle päässyt, kun kuljin alueen ohi. Meille tehty kakku oli ilokseni gluteeniton ja maistui erinomaiselta! Pohja oli jonkinlaista porkkanakakkua ja kardemumman ansiosta toi mieleen vähän piparit ja joulun, mikä ei näin syksyllä haittaa lainkaan. Meillä meinasi olla vähän ongelmia leikkaamisen kanssa. Onneksi näissä häätapahtumissa pääsee harjoittelemaan kakunleikkausta. :D


Täytyy sanoa, että olin tällä kertaa ehkä vähän huono messuvieras. Johtui ehkä väsymyksestä. Nautin suunnattomasti muiden hääbloggaajien kanssa jutustelusta, mutta messuja kierrellessä en jaksanut keskittyä asian vaatimalla tavalla. Johtui ehkä osittain siitä, että isot palaset on meidän häidemme osalta varattu. Lupaan kuitenkin tsempata tammikuun messuilla (19.-20.1..2019), jotka ovatkin taas kaksipäiväiset. Toivottavasti saisin tuolloin vaikka sulhasen tai kaason/kaasoja kanssani kiertelemään toiseksi päiväksi ja jospa toisena päivänä pääsisin nauttimaan taas blogimiitistä.

Kiitos Love Me Do ja kaikki mukana olleet! Nyt aion hautautua sohvalle lueskelemaan uunituoretta Häät-lehden 25-vuotisjuhlanumeroa, jonka sain matkaani messuilta.



Blogimiitissä lisäkseni olivat seuraavien blogien kirjoittajat:

Kristallihäät
Enää ei voi vaihtaa
Tyttö tahtoo
From Bennet to Bingley
Häähumussa
Bride and co.
Bridelisa
Mon Rêve d'Amour
Satumaista
sekä emäntänämme Never Say Never