Hääkukat

Viimeksi kirjoittelin häidemme koristelusta. Kukat, jotka luonnollisesti ovat osa koristelua, ansaitsevat kuitenkin aivan oman tekstinsä. Kukat olivat meillä rahallisesti pihistyslistalla. Tähän vaikutti se, ettei meillä ollut sen kummempaa visiota, että haluamme juuri sitä tai tätä lajiketta pöytäkukkiin eikä minulla ollut kimpunkaan suhteen erityisiä toiveita värikkyyden lisäksi, mistä joitakin ideoita aiemmin esittelin. Tässä asiassa minuun iski myös pieni ekoahdistus, vaikkei meillä muuten mitkään ekohäät olleetkaan.

Kuva: Valo Films

Päädyimmekin siihen, että koristelu hoidetaan luonnonkukkien ja itse kasvatettujen kukkien yhdistelmällä. Olen kuvannut kasvatusprojektiani pähkähulluksi monessa kohtaa ja sitä se kyllä olikin johtuen erityisesti kahdesta tekijästä: Minulla ei ole juurikaan kokemusta kukkien kasvatukseesta ja lähinnä tapan huonekasveja. Lisäksi asumme kerrostalossa, joten kasvatus tapahtui parvekkeella. No, huonostihan siinä sitten kävikin. Parvekekukistamme häihin päätyi vain pieni kourallinen samettikukkia ja ketoneilikkaa, jotka sattuivat olemaan kukassa oikeaan aikaan. Nekin kuitenkin olivat surkean pieniä ja lyhyitä.

Pieni paniikki meinasi jossain vaiheessa iskeä, mutta onneksi apu oli lähellä. Viikkoa ennen häitä appivanhemmat kutsuivat meidät tutkimaan pihansa kukat ja kertomaan niistä mielipiteet. Osa oli pihaan istutettu meitä varten. Hääviikolla puhelimeeni ilmestyi Vantaan kukka-apu -niminen WhatsApp-ryhmä. Siihen kuuluivat kaksi omakotitalossa asuvaa ystävää, jotka laittelivat kuvia pihaltaan löytyvistä kukista. Niitä saisi kuulemma tulla hakemaan.

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Näistä kolmesta paikasta sekä tienpientareilta löytyikin sellainen kukkameri, että lopulta kukkia taisi olla liikaakin. Itse en ole ihan varma, koska T:n äiti otti vastuun kukka-asetelmista täysin. Annoin tämän vastuun hänelle ilomielin!

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Ja lopulta pöytien kukka-asetelmat olivat upeat! Paremmat kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Ne olivat keskenään erilaisia, mutta se ei meitä haitannut lainkaan - päinvastoin. Kukat saivat myös paljon kehuja.

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Entäs kimppu sitten? Minullahan oli itse asiassa kolmekin vaihtoehtoa, joista sain itseäni miellyttävän kimpun valita. Mikä tahansa niistä olisi sopinut, mutta valitsin kimpun, joka koostui pääasiassa keltaisista liljoista. Se puhutteli minua valinnan hetkellä kaikkein eniten ja lisäksi ainoan kummityttöni nimi on Lilja. Mutta kuinkas moni muu on saanut hääaamuna kolme kimppuvaihtoehtoa? :)

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Ainoa harmitus kimpun suhteen oli se, ettemme muistaneet kumpaankaan potrettikuvaukseen ottaa kimppua mukaan. Se ei minua tuolloin haitannut lainkaan, koska pidin kimppua minulle vähän turhana kukallisen hääpukuni vuoksi, mutta nyt jälkikäteen harmittaa, ettei ole yhtään kimpullista potrettia.

Kuva: Valo Films

Pieni kukkakauppareissu meidänkin häävalmisteluihimme kuului (tai bestman sen lopulta hoiti), sillä jo hääsuunnittelun alusta asti olin ollut ihastunut kelluviin gerberoihin. Niitä häissämme nähtiinkin lahja- ja buffetpöytiä koristamassa. Tämän homman jouduin jättämään äitini vastuulle, koska se oli pakko hoitaa vasta hääaamuna. Hyvältä näytti, vaikka vessakoripöydältä kukat olivatkin unohtuneet, kun en ehtinyt aamun kiiressä antaa kunnon ohjeita.

Kuva: Valo Films

Niin, ja nyt joku varmaan ihmettelee, että enkö esittele lainkaan vieheitä tai kaasojen kimppuja, rannekukkia tms. No en, koska niitä ei ollut. Emme pitäneet sellaisia tärkeinä, joten sellaisia ei tullut.

Kuva: Valo Films

Suosittelisinko luonnonkukkia tai itse kasvatettuja kukkia tai niiden yhdestelmää? Kyllä, jos sinulla on oma tai lainapiha, jossa kasvattaa useita eri lajeja eikä sinulle ole niin justiinsa, mitä kukkia koristeeksi tulee. Jos haluat juuri tiettyjä ruusuja tms., kannattaa pitäytyä kukkakaupan valikoimissa, koska ikinä ei voi olla sataprosenttisen varma, milloin mikäkin kasvi kukkii. Ja kannattaa ehkä perehtyä kukkien kasvatukseen hieman allekirjoittanutta enemmän...

Kuva: Valo Films

Haluan lopuksi vielä vinkata eteläpohjalaisesta Pienestä kukkafarmista, joka kasvattaa avomaalla leikkokukiksi tarkoitettuja kukkia. Jos tiedätte muita vastaavanlaisia suomalaisia kasvattajia, saa vinkata!

Hääkukat kylvetty

Näiden häiden pähkähulluin projekti on nyt viimein saatu toden teolla alulle. Minähän siis päätin viime kesänä, että kokeilen, onnistuisinko kasvattamaan meille hääkukkia. Alkuperäinen ajatus oli hoitaa koristelu luonnonkukilla, mutta viime kesänä luonnonkukkia tiiraillessani totesin niitä löytyvän aika heikonlaisesti. Luonnonkukkia tullaan kyllä häissämme käyttämään, jos sellaisia onnistumme häiden aikaan löytämään, mutta itse kasvatetut kukat toimivat hyvänä lisänä.

Siemenet hankin jo viime kesänä.

Ja älkää käsittäkö väärin: Tämä projektihan ei olisi ollenkaan hullunkurinen, jos joku muu sitä rupeaisi toteuttamaan. Mutta minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo vaan jo toisen polven vihertumpelo. Viime kesänä sain kyllä erilaisia yrttejä pysymään enemmän ja vähemmän elossa, joten vähän on menty eteenpäin siitä, kun olen tappanut kaktuksia kuivuuteen. Toinen mutka matkassa on tietysti se, että me asumme kerrostalossa. Vaikka meillä on tilava, lasitettu parveke, toisi oma piha aivan erilaisia mahdollisuuksia kukkien kasvattamiseen.

Vähän olen projektia jakanutkin. Sulhanen vei viimeksi vanhemmillaan käydessään sinne pari pussillista kimppukukkasiemensekoitusta, joka olisi tarkoitus pistää tulevan anoppilan pihaan kasvamaan. Jos omat kasvatukseni eivät onnistu, voisi sieltä saada varakukkaset, T:n äiti kun on vähän kokeneempi puutarhuri. Pohdin myös, pitäisikö käydä ostamassa vielä joitakin kukkia Turkuun kasvamaan, kun menen sinne omien vanhempieni luokse pääsiäisenä.

Tänään pistin ensimmäisen erän siemeniä itämään. Laitoin lähes kaikista pusseista noin puolet siemenistä itämään nyt ja toisen puolen idätän noin kuukauden päästä. En ole aivan varma, mihin kukkien kukinta osuu, joten täten pyrin varmistamaan, että jotkut kukat kukkivat häidemme aikaan. Kukkia laitoin kasvamaan useaa eri lajia: Pääasiana kukkien valinnassa toimi häidemme värikartta. Kukissa nähdään siis keltaista, oranssia, pinkkiä, sinistä sekä tulipunaista, joka menee itse asiassa vähän muun väripaletin ohi, mutta näyttää kukissa hyvältä. Lajeina löytyy mm. auringonkukkaa, ruiskukkaa, palavaarakkautta, päivänkakkaraa... Nyt odottelenkin jännittyneenä, miten kukkaseni lähtevät itämään. Tuleeko hommasta mitään vai kuolevatko kaikki kasvit ennen h-hetkeä?

Olisi kyllä aivan ihanaa, jos itse kasvatetuista kukista saisi koottua kaikki häissä käytettävät koristekasvit. Tilasinkin äsken vielä gerberan siemeniä. Kelluvat gerberat koriste-elementteinä ovat yksi haaveistani, joten päätin kokeilla, onnistuisiko niidenkin kasvattaminen itse vai pitääkö tyytyä kaupan kukkiin, kuten alunperin olin näiden kohdalla ajatellut.

Vinkki: Subwayn salaattiastiat toimivat erinomaisesti
idätysastioina.

Yksi suurimmista syistä käyttää koristelussa joko luonnonkukkia tai itse kasvatettuja kukkia, on niiden ekologisuus. Vaikka kaikissa asioissa  häissämme emme ekologisinta vaihtoehtoa olekaan valinneet, on tämä kukka-asia ollut minulle jotenkin tärkeä. Leikkokukien alkuperää kun tuntuu oleva todella hankalaa selvittää ja toisaalta on melko vaikeaa vertailla esim. hollantilaisten ja kotimaisten kukkien hiilijalanjälkeä, vaikka molemmat afrikkailaiset tuontikukat todennäköisesti peittoavatkin.

Blogini Instagram-tilin @jotainkeltaista puolella voit seurailla kasvatusprojektiani tiiviimmin, jos homma kiinnostaa. Lupaan kyllä tehdä raportointia myös tänne blogin puolelle.

Ekologisuus häissä

Ekologisuus on aiheellisesti suuri teema vähän kaikilla elämänalueilla eivätkä häät ole poikkeus. Häät vietetään sillä ajatuksella, että se on kerran elämässä -tapahtuma, joten moni saattaa ajatella, että no, kai minä nyt tämän kerran saan olla ajattelematta koko maailman parasta. Suomessa avioliittoja kuitenkin solmitaan vuodessa lähes 25 000 (lähde). Vaikka kaikkia häitä ei vietetä suurella hulabaloolla, riittää kunnon pirskeitä sen verran, että jos jokainen pari juhlii välittämättä huomisesta, tässä käy vielä hullusti.

Itse haluankin siis pitää huolta siitä, että häissämme pohditaan myös sitä, mikä on vaikutuksemme ympäristöön.Täydellisiä ekohäitä ei todellakaan ole luvassa enkä yritä jeesustella, että kaikessa pitää pohtia vain ympäristöä, mutta ehkä toivoisin, että itse pystyn pitämään järjen kädessä, mitä ostoksiin ym. valintoihin tulee ja ehkä voin inspiroida jotakuta muuta pohtimaan omia valintojaan.

Tässä siis muutamia asioita, joita hääjärjestelyiden lomassa voisi pohtia:

Jotain uutta vai jotain vanhaa

Hääkirppikset ovat tulleet jäädäkseen sekä Facebookiin että ihan omaksi sivustokseen. Häätavara liikkuukin ihailtavaa tahtia ja jonkun toisen täydellistä päivää täydentänyt asia pääsee tuottamaan iloa uudelleen. Tai jos joku on sattunut tekemään hutiostoksen, saattaa se ollakin toiselle kelpoaarre.

Myös hääpuvut tekevät nähdäkseni kauppansa hyvin kirppiksillä. Jos itse ei löydä sopivaa hääpukua käytettynä, voi ainakin pohtia, pistäisikö sen kuitenkin kiertoon omien häiden jälkeen kaapissa pölyttymisen sijaan. Itse aion teetättää pukuni, joten se tulee tietysti uutena. Häiden jälkeen tulen muokkaamaan mekon siten, että sitä voi käyttää myös häiden jälkeen, joten puku ei toivottavasti jää vain kaappiani koristamaan. Samalla tuen suomalaista työtä.

Saisinko tämän lainaksi?
Häähuumassa tulee ehkä helposti hankittua asioita ennen kuin miettii, tarvitseeko jotakin edes ostaa. Kun kirpparilla jotain osuu silmään, niin tilaisuuteen on tartuttava, eikö vain? Mutta tarvitseeko kaikkea ostaa itselle? Olisiko muutamalla ystävällä hanallinen boolimalja, jotka saisi lainaan? Tai voisiko valokuvausseinän vuokrata? Toki voi ajatella, että jos ostaa asioita käytettynä ja myy eteenpäin, se on vähän kuin vuokraamista.

Vähemmän on enemmän
Mitä vähemmän häihinsä haalii erilaisia asioita kuten koristeita, sitä vähemmän se kuormittaa ympäristöä. Itse en todellakaan ole mikään minimalismin edustaja, joten tähän minun tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Tarvitseeko pöydässä olla kukkia ja kaitaliinoja ja paperikoristeita ja helmikoristeita ja ja ja...? Todennäköisesti kokonaisuus on myös tyylikkäämmän näköinen, jos ihan kaikkia Pinterestistä bongattuja ideoita ei toteuta omissa häissään.

Kukat, voi kukat!
Häissä kuin häissä on oltava kukkia, on varmasti monen ajatus. Myös itse haluan häihimme kukkia, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Olenkin kirjoitellut omista kimppuajatuksistani. Kukat ovat ehkä suurin yksittäinen juttu ruoan ohella, joissa voi tehdä merkittäviä valintoja ekologisuuden sekä myös eettisyyden näkökulmasta. Kukkien ympäristövaikutusten pohtiminen voi kuitenkin olla kuluttajalle vaikeaa: kotimaisia ei tarvitse kuskailla lentokoneilla, mutta ne on kasvatettava kasvihuoneissa.

Afrikan ja Etelä-Amerikan kehittyvistä maista tulevissa kukissa on kuitenkin myös muita hankaluuksia: Usein työntekijät työskentelevät kurjissa oloissa, huonolla palkalla ja kukkatilat kuormittavat ympäristöä torjunta-aineilla sekä valtavalla vedenkulutuksella.

Koska kaikkia kukkia ei kotimaisina saa, kannattaa pohtia, saisiko kukkia Reilun kaupan versioina. Reilun kaupan kukkatiloilla pidetään huoli siitä, että työntekijöiden työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset, palkka verrattain hyvä sekä satsataan ympäristöstä huolehtimiseen.

Mieti toki myös sitä, voisiko koristelua ainakin osittain toteuttaa muutoin kuin kukilla. Kuuntele asiantuntijoita, kun he varoittavat jonkin kukan saatavuuden hankaluudesta tiettynä vuodenaikana.

Tässä pari hyvää artikkelia asiasta:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kukkakimpun-alkuperan-jaljil-1
http://www.maailma.net/kampanjat/suosi-asiallisissa-oloissa-kasvatettuja-kukkia

Ruoka
Jonkin verran on näkyvissä trendiä kasvisruokahäistä tai vegaanisista häistä. Tämä on varmasti erinomainen asia, jos pari itse noudattaa kasvisruokavaliota tai vegaaniutta. Itse sekäsyöjänä en tällaiseen ole valmis lähtemään, mutta jonkin verran varmasti pohdimme myös häidemme ruoan ilmastollisia vaikutuksia, koska näin teemme arjessammekin.

Suomen ihanimmat häät -ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella iso osa morsiamista paheksui yhden morsiamen päättäväisyyttä siinä, ettei hän halunnut liharuokaa häihinsä. Muut morsmaikut pitivät sitä tosi itsekkäänä. Onko niin, että häissä saa olla itsekäs vieraslistan, musiikin, koristeluiden ja ohjelman suhteen ("Nehän on teidän häät!"), mutta auta armias, jos haluat ajatella eläinten oikeuksia tai ilmastonmuutosta, ja itsekkyytesi ylettyy ruokaan saakka?! Sanoisin kaikille, jotka pohtivat täysin kasvishäitä, että siittä vaan! Kasvisruoka voi olla aivan yhtä maukasta ja juhlallista kuin sekaruokakin, eivätkä vieraat siihen kuole, jos joutuvat kerran syömään vähän eettisemmin.

Myös lähiruoka on noussut trendikkääksi, ja hyvä niin. Lähellä tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä vähemmän ja tiedät, minne rahasi menevät. Voi siis esimerkiksi pohtia, tulisiko hääkakku suomalaisista marjoista eksoottisten hedelmien sijasta. Jos tämä asia tuntuu itselle tärkeältä, kannattaa se varmaan huomioida jo pitopalvelua tai ravintolaa valitessa. Jos ruoat tekee itse, on valintapäätökset tietysti helpompi tehdä.

Häämatkalle
Meidän taloudessamme suurimman kuorman hiilijalanjälkeemme tuo lentäminen. Niin ihanaa kuin matkustelu onkin, on se myös maapallomme kannalta hyvin kuluttavaa, jos sen tekee lentäen. Häämatkalle lähtiessä voikin pohtia, olisiko kotimaanmatka vaihtoehto. Itse siihen tuskin tyydymme, saatammepa tehdä jopa kaksikin häämatkaa, joten tässä asiassa on itselläni eniten peiliinkatsomista...

Olipas paasaamista! Häiden suunnitteluun liittyy tuhansia päätöksiä ja rahaa palaa yleensä väistämättä hurja määrä. Ymmärrän siis sen, ettei pitopalveluhärdellin keskellä jaksa enää kysellä ruoan alkuperää. Ja sen, että halpoja tuontikukkia ostamalla saattaa kotimaisiin verrattuna säästää merkittäviä summia rahaa. Mutta ehkä voisimme kaikki miettiä asiaa ainakin jossakin kohtaa hääsuunnitteluamme. Meillä kun on vain tämä yksi maapallomme.

Tarvitsenko kimppua ja millainen se voisi olla?

Hääsuunnittelun aikana olen pohtinut hääkimppua: ylipäätään sen tarpeellisuutta sekä sen koostumusta. Ensinnäkin pohdin siis sitä, tarvitsenko kimppua. Kimppu morsiamen kädessä on toki häissä usein totuttu näkemään, mutta olen ruvennut pohtimaan, miksi tarvitsisin sellaisen.

Minulla tilanne on vähän monista morsioista poikkeava, kun värejä tullaan todennäköisesti näkemään jo puvussani. Kimppu ei siis toimi sellaisena mukavana väriläiskänä valkeaa pukua vasten. Toisaalta aika, jonka usein kallis kimppu on esillä, on todella lyhyt: kimppu näkyy sen hetken, kun morsian kävelee alttarille ja sieltä pois. Ja minun täytyy sanoa, etten muista yksistäkään häistä, miltä hääkimppu on näyttänyt. Totta kai kimppu sitten on usein mukana valokuvissa, joten siinä mielessä kimppu saattaa monille olla tärkeä elementti.

Olen jo aiemmin esitellyt ajatustamme käyttää häissämme luonnonkukkia koristelussa. Pidän edelleen kiinni tuosta ajatuksesta suurimmassa osassa koristelua. Kimpun kanssa olen vähän kahden vaiheilla: toisaalta luonnonkukista saisi varmasti myös mukavan rennon kimpun, joka toimisi nättinä, perinteisenä elementtinä kukkaroa kuluttamatta. Toisaalta luonnonkukkia voisi näkyä pöytäkoristeissa, ja oma kimppuni voisi olla hieman niistä poikkeava.

Tässä todella kaunis kimppu luonnonkukista

Toinen ideani ovat gerberat. Olen aina rakastanut gerberoita. Jonkun mielestä gerbera onkin todennäköisesti liian arkinen kukka häihin, mutta minua kiehtoo ajatus joko kokonaan tai osittain gerberoista kootusta kimpusta. Väriensä puolesta keltaiset, oranssit ja pinkit gerberat sopisivat häihimme kuin nenä päähän. 

Leikkokukista suurin osa tuodaan ulkomailta (ks. esim. Ylen uutinen muutaman vuoden takaa), mikä on yksi tekijä hinnan ja mieltymysten lisäksi sysäämään meitä luonnonkukkien suuntaan. Ilmeisesti gerberoita on kuitenkin mahdollista saada kotimaisilta kasvattajilta.

Jos kimppu koostuisi pelkästään gerberoista, kaipaisin lisäksi ehkä jotakin vihreää. Sitähän Suomen luonnosta löytyy. Esim. ihan joku saniainen saattaisi näyttää tosi kivalta (ja nyt kun tarkasti katson, niin tuossa alemmassa kimpussahan saattaa jotain sellaista ollakin). Kivalta näyttää myös tuo ruusuista ja gerberoista tehty kimppu.

Joka tapauksessa tulen tekemään tarkkaa pohdintaa siitä, jos gerberoihin päädyn, ostanko vain leikkokukkia vai teetänkö kimpun ammattilaisella. Hinta tulee tässä ratkaisemaan paljon. Varmasti moni asia puoltaa tässäkin ammattilaisen käyttämistä, mutta kun tämä kimppu ei ole minulle niin sydämenasia, saattaa tämä mennä pihistysosastolle, kun kaikkeen ei voi meidän budjetillamme panostaa.

Tätä tekstiä kirjoittaessani ja kuvia katsellessani olen ehkä taipumassa sille kannalle, että jonkinlainen kimppu tulee. :)

P.S. Olethan muistanut osallistua arvontaan. Aikaa on vielä muutama tunti.