Hääkutsut - mitä ne maksoivat?

En ole blogissani aiemmin kirjoittanut juurikaan budjetistamme tai summista, joita olemme eri osa-alueisiin käyttäneet. Tämä ei johdu siitä, että haluaisin jotenkin piilotella asiaa. Me vain emme ole tehneet niin tarkkaa budjettisuunnitelmaa kuin lähes kaikissa hääsuunnitteluoppaissa käsketään tehdä. Tällä hetkellä jonkinlainen hintalappu on tiedossa ja häämme (kahdet juhlat) tulevat maksamaan noin 14000 euroa. Saa nähdä, mihin suuntaan tuo summa elää.

Olenkin nyt lisännyt blogiini Mitä maksaa? -välilehden, johon lisäilen eri asioiden hinnat sitä mukaa kun ne ne varmistuvat. Esim. valokuvauksen ja minun pukuni hinta on jo sovittu. Tiedossa on tietysti myös hääkuihimme kulunut summa, sillä kutsut ovat lähteneet vastaanottajilleen jo lähes kuukausi sitten. Hääkutsumme (joista olemme uskomattoman ylpeitä) esittelin jo aiemmin.

Mitä itse tehdyt kutsumme siis maksoivat?

Suurin yksittäinen kuluerä olivat postimerkit. Meillä kutsuja lähti lopulta matkaan 64 kappaletta. Ostin suurimman osan postimerkeistä vähän ennen niiden edellistä kallistumista eli taisin säästää huimat kuusi euroa. :D Yhteensä postimerkit maksoivat 88,50€.

Seuraavaksi kallein osa-alue oli sprayliima, jolla liimasin kutsun eri osat toisiinsa. Minulla oli entuudestaan noin puoli purkkia sopivaa liimaa jäljellä, mutta se ei riittänyt. Kävin ostamassa Clas Ohlsonilta purkin, joka maksoi 10€. Se osoittautui kuitenkin hukkaostokseksi, sillä liima ei sopinut tarkoitukseen. Piti siis ostaa Sinellistä uusi purkki askarteluun sopivaa liimaa, joka olikin vähän kalliimpi maksaen 19€.

Kutsujen pohjana toimi vesivärilehtiö (A3, 300g/m²), jota löytyy ihan Prismasta ja maksaa 10€/10 arkkia. Arkkeja jäi jäljelle vielä tulevia askarteluja varten. Vesivärimaalausta varten värit minulla oli jo olemassa. Ostin puolivälissä prosessia Suomalaisesta kirjakaupasta uuden siveltimen, kun vanhasta irtosi karvoja. Sivellin maksoi 4,50€, ja siitä irtosi karvaa ihan yhtä lailla. Suomalaisesta ostin myös tusseja kuorten kirjoitusta varten. Ostin kolme erilaista, sillä halusin testailla, mikä sopisi tarkoitukseen (kuorten kiiltävä pinta saattaa olla epäsopiva joidenkin tussien kanssa). Tussit maksoivat yhteensä 7,85€. Taisin päätyä käyttämään ihan Stabilon mustaa perustussia, joka maksoi euron. Onneksi muillekin tusseille tulee varmasti tulevissa askarteluprojekteissani käyttöä.

Sinellin Outlet, joka sijaitsee Vantaan Varistossa osoittautui hyväksi paikaksi (vilpitön suositus, ei maksettu mainos). Löysimme sieltä kutsun päällysosaan sopivaa helmiäiskartonkia 100 kappaleen pakkauksen viidellä eurolla. Lisäksi ostimme yhdeksän pakettia (á 10kpl) helmiäiskirjekuoria, jotka maksoivat yhteensä 13,50€. Yhden kuoren hinnaksi jäi siis vaivaiset 15 senttiä. Myös hopeiset sinettilakkatangot löytyivät Outletistä: Neljän kappaleen pakkaus maksoi 4,80€. Kuparin väristä sinettilakkaa/-vahaa (mikä on oikea termi?) meillä oli entuudestaan.

Laserleikkurin käyttö Isossa Omenassa oli ilmaista. Yhteensä kutsumateriaalit maksoivat vajaat 75€. Postimerkkeineen kutsut kustansivat siis 163€, jolloin yhden valmiin kutsun hinnaksi kuorineen ja lähetyksineen tuli noin 2,5€. Jos tähän lisättäisiin työtuntiemme hinnat (kaksi korkeakoulutettua ihmistä, melkoinen määrä tunteja) nousisi hinta tietysti paljon korkeammaksi, mutta harrastusprojektihan tämä oli. Vain aivan loppuvaiheessa projekti alkoi tuntua työläältä. Mielestäni projekti oli kuitenkin sekä taloudellisesti että lopputuloksen kannalta kannattava.

Hääkutsumme

Hei vaan! Suomessa ollaan jälleen ja työviikko on imaissut totutusti mukaansa. Blogi on viime aikoina elellyt vähän hiljaisempaa aikaa, mutta siihen tulee tästä eteenpäin muutosta (toivottavasti aikataulu sen sallii), sillä häihin liittyviä konkreettisia asioita on seuraaville viikoille luvassa rutkasti. Palataan kuitenkin ensin vähän taaksepäin. Tässä tulee viimein teksti meidän hääkutsuistamme, joita ainakin muutamat teistä ovat odottaneet näkevänsä. Toivottavasti lopputulos on kaiken etukäteishehkutuksen arvoinen. :)

Hääkutsumme toteutettiin siis ihan omin voimin ilman painotaloja tai suunnittelijoita. Täysin käsityötä kutsut eivät silti ole, vaan otimme nykytekniikan avuksi ja hyödynsimme Ison Omenan kirjaston tarjoamaa upeaa mahdollisuutta käyttää laserleikkuria.

Kutsujen ensimmäinen vaihe toteutettiin kuitenkin hyvinkin perinteisin menetelmin vesiväreillä. Maalasin kutsujen pohjaksi väriliukuja paksulle vesivärilehtiölle (A3, 300g/m² Prismasta). Tästä löytyy video, jossa on hyviä vinkkejä liukumaalaukseen. Väreinä käytin keltaista, oranssia ja punaista. Pohjat näyttivät ennen leikkausta aavistuksen kököiltä, mutta kun ne oli leikattu pienemmiksi, olimme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Kokonainen A3-kartonkin maalattuna.

A3-kokoisesta kartongista leikattiin laserleikkurilla kahdeksan kutsupohjaa. Myös kutsujen teksti toteutettiin leikkurin avulla. Tällöin ei tietysti leikattu läpi asti, vaan laser säädettiin heikommaksi siten, että se vain kaiversi tekstin kutsun pintaan. Tämä sai aikaan melko ammattimaisen vaikutelman, ainakin meidän mielestämme. Hiphei! kutsun alussa oli aluksi vain T:n vitsillä kirjoittama juttu kokeilukutsussamme, kun jotain piti keksiä, mutta se jäi sitten elämään ja päätyi lopullisiinkin kutsuihin, koska se on itse asiassa aika meidän näköisemme tapa aloittaa kutsuteksti: ei liian muodollista muutoin asiallisissa kutsuissa.

Tekstiversioita oli itse asiassa neljää erilaista, sillä emme
halunneet teititellä sinkkuina tulevia kavereitamme tai
serkkujamme.

Toinen osa kutsuistamme oli päällyskuvio, joka leikattiin laserilla valkoisesta helmiäiskartongista. Helmiäiskartonkia löysimme onneksemme edullisesti Sinellin Variston Outlet-myymälästä. Nämä päällyskuviot liimasin suihkutettavalla liimalla liukuvärjäyksen päälle. Kuvion kaavan ostimme Etsystä ja T. muokkasi sitä vähäsen Inkscape-ohjelmalla. Hän myös lisäsi malliin nimemme ja hääpäivämäärämme sisältävän osan, joka niinikään liimattiin kutsun kansipuolelle. Spray-liimaa saa esim. Sinellistä ja Hobbypointista. Testasin myös Clas Ohlsonilta saatavaa, yleiskäyttöön tarkoitettua sparyliimaa, mutta se oli tosi kökköä ja jätti kuvioiden väliin liimaverkkoa.

Vanha tietokoneen seinälevy tms. toimitti asetuspohjan
virkaa. Näin sain päällyskuvion osumaan paremmin
kohdalleen.

Hyvästä suojauksesta huolimatta parvekesohvamme lienee
melko liimainen. Opettaja-lehdille tuli viimein käyttöä...

Kutsut saivat kuoreen kaverikseen hääinfot, joiden osalta menimme sieltä, missä aita on matalin. Infoista kirjoittelin jo aiemmin. Kuoriin sen sijaan taas panostimme hieman enemmän. Myös kirjekuoret löytyivät Sinellin Outletistä. Olin etukäteen ajatellut ihan perusvalkoisia kuoria tai ehkä helmiäisvalkoisia. Sinellissä katseemme kiinnittyivät kuitenkin fuksian/kirkkaan pinkin värisiin helmiäiskuoriin, ja erityisesti T. liputti niiden puolesta. Päädyimme ostamaan sekä valkoisia että pinkkejä kuoria ja lähetimme kutsut sukulaisille valkoisissa ja ystäville ja perheille pinkeissä kuorissa.

Kukaan ei jaksa nuolla kuuttakymmentä kirjekuorta.

Kutsujen tekstit kirjoitin mustalla tussilla peruskaunollani. Siistimpääkin jälkeä olisi voinut tehdä, mutta siinä vaiheessa aikaa ja energiaa ei hienompaan kalligrafiointiin enää riittänyt. Lisäsimme kuoriin kuitenkin laserleikatut perhoset, jotka suhautin kiinni samalla liimasuihkeella, jota kutsuissa käytin: pinkkeihin kuoriin valkoiset ja valkoisiin pinkit perhoset. Valkoiset perhoset leikkasimme osana kannen päällyskuviota helmiäiskartongista, jolloin saimme hyötykäyttöön muuten hukkapalaseksi joutuvan kartongin. Pinkit perhoset leikkasimme erikseen pinkistä tulostuspaperista. Laserleikkuusta kirjoittelin aiemmin täällä. Viimeisen silauksen muodostivat nimillämme varustetut sinetit, jotka painoimme pinkkeihin kuoriin hopeisella ja valkoisiin kuparinvärisellä vahalla. Sinettileimasimen T. on tehnyt jo vuosia sitten itse.

Päädyimme jo jonkin aikaa sitten, kun postimerkkien hinnat olivat kallistumassa, perinteisiin kihlajaismerkkeihin, joissa on kaksi sormusta. Aika moni hääpari on tuntunut pohtivan merkkejä, koska sopivia ei ole oikein löytynyt. Minusta nuo perusmerkit kuitenkin passasivat meille ihan kivasti. Ihanaa olisi ollut teettää omat merkit tätä varten, mutta aivan hirveää rahantuhlaustahan se olisi ollut. Omat merkit tulevat kuitenkin huomattavasti perusmerkkejä halvemmiksi ja kyse on melko pienestä yksityiskohdasta. Kukaan vieras tuskin kaipailee erikoisia merkkejä, vaikka uniikit hääpostimerkit varmasti aiheuttaisivat ihastusta.

Tällaiset meidän kutsuistamme siis lopulta tuli. Mitäs tykkäätte? Me ainakin olemme tyytyväisiä, joskin täytyy sanoa, että melkoinen homma näissä kyllä oli.

Mitä kirjoitimme hääinfoon?

Terveiset Sri Lankalta! Pidennetystä talvilomastamme on kohta puolet takana. Aivan täysin en malta pitää lomaa bloggailusta. Kirjoittelen joitakin kommentteja myös ihanasta matkakohteestamme, mutta nyt palataan hieman hääinfoihin, jotka lähtivät tietysti kutsujen mukana matkaan viikko sitten. Uskon, että suurin osa kutsuista on jo saavuttanut vastaanottajansa, mutta koska en voi olla aivan varma, säästän varsinaisten kutsujen esittelyn vähän myöhemmäksi. Pohdiskelin aiemmin, toimittaisimmeko infon häistämme vieraille paperisena liitteenä vai nettisivuston kautta. Päädyimme perinteisempään versioon ja minusta se oli meille hyvä ratkaisu, etenkin kun infoja tuli kaksien juhlien takia myös kaksin kappalein.

Mitä sitten kirjoitimme hääinfoihimme?
Aloitimme hääinfon toistamalla jo kutsussa esitetyn toiveen ilmoittautumisesta. Pyysimme häävieraitamme ilmoittamaan tulostaan sähköpostiini kaverijuhlien osalta toukokuun loppuun mennessä ja sukujuhlien osalta kesäkuun loppuun mennessä. Heinäkuun puolivälissä ja viikkoa tätä myöhemmin vietettäviä häitämme varten tämä on varsin ajoissa, mutta onpahan sitten aikaa ottaa yhteyttä niihin, jotka mahdollisesti unohtavat ilmoittautua. Samassa yhteydessä toivoimme vieraitamme ilmoittamaan myös mahdollisista erityisruokavalioista. Lisäsimme ilmoittautumiskappaleen loppuun toiveen, että jos joku haluaa meitä jollain ohjelmanumerolla ilahduttaa, ovat yhteydessä sähköpostitse kaasosiskooni, joka lupasi ottaa tämän vastuun.

Juhlapaikasta infosimme vieraita osoitteen verran ja kerroimme, että sekä vihkiminen että juhlinta tapahtuvat samassa paikassa. Ystäville pidettävien juhlien osalta lisäsimme vielä tiedon siitä, että paikalle pääsee helposti esim. metrolla ja että parkkipaikkoja löytyy juhlatilamme edustalta.

Espoossa pidettävien juhlien osalta olemme varanneet vieraillemme huonekiintiön Radisson Blu Plazasta, jossa vietämme myös itse hääyömme. Tiedot varauksen tekemisestä löytyvät luonnollisesti infosta.

Loppuun esitimme sen aina puhututtavan toiveen muistamisesta. Koska moni kaipaa tähän ihan konkreettisia vinkkejä, laitan oman versiomme tähän: "Meillä on jo toisemme ja liiaksikin tavaraa. Tärkeintä meille on, että saamme teidät juhlimaan kanssamme. Jos haluatte meitä kuitenkin jotenkin muistaa, voitte tukea tulevia seikkailujamme esimerkiksi yhteisen tilimme kautta: ****"

Sukulaisten infoon lisäsin loppuun vielä oman puhelinnumeroni mahdollisten kysymysten varalta. Kavereilta yhteystietomme kyllä löytyvät, mutta kaikkien sukulaisten kohdalla näin ei ole. Sukulaisten osalta aloitimme infon ilmoittamalla, että virallinen vihkiminen tapahtuu jo viikkoa aiemmin, jottei kukaan juhlapäivänä pety, kun jää tästä paitsi.

Mitä asioita jätimme pois infosta?
Emme kokeneet tarpeelliseksi liittää infoomme karttoja tai ajo-ohjeita, koska kaikki vieraamme kykenevät varmasti hoitamaan itsenä perille navigaattoreiden tai reittioppaiden avulla ja kysymään tarvittaessa apua. Meillä ei myöskään ole kahta erillistä paikkaa vihkimiselle ja juhlinnalle, joten siirtymisohjeita paikasta toiseen ei kaivattu.

Emme ohjeistaneet vieraitamme mitenkään pukeutumisen osalta. Mietimme tätä jonkin verran, sillä varmasti osa vieraista pohtii, että mitä sinne häihin nyt pitäisi laittaa päälle. Kavereiden osalta häitä on kaikissa porukoissa jo jonkin verran ollut, joten en usko pukeutumisen aiheuttavan kovasti päänvaivaa. Meille ei siis ole mitään väliä, mitä ihmiset laittavat päälleen. Häämme eivät ole niin hieno juhlatilaisuus, että sinne täytyisi olla mitään erityisen juhlavaa päällepantavaa, vaan toivomme, että kaikilla on mukava olla. Parhaat vaihtoehdot pukukoodin osalta infoon olisivatkin olleet "Asu vapaa, mutta pakollinen" tai "Tule sellaisena kuin olet". Jätimme nämä nyt kuitenkin laittamatta ja annamme vieraiden itse päättää pukeutumisestaan. Lähinnä siis pelkonamme on, että joku pakottautuu epämukavan juhlalliseen asuun, koska pelkää meidän odottavan sitä, vaikka meille on ihan aidosti, oikeasti ok, jos joku saapuu shortseissa ja t-paidassa. Tämä asia kun jakaa vahvasti mielipiteitä.

Kutsut postitettu

Nyt on yksi iso etappi hääjärjestelyissämme saavutettu. Kuten jo edellisessä tekstissä kerroin, ovat hääkutsut olleet nyt aktiivisesti työn alla. Työtä niihin vielä tällä viikolla tarvittiinkin, mutta nyt kaikki kutsut ovat postissa matkalla vastaanottajilleen. Työmäärästä jotain kertoo se, että sulhanen totesi eilen ennen kutsujen viimeistelyä, että jos olisi tiennyt, miten paljon töitä tässä on, hän ei olisi menossa lainkaan naimisiin. :D

Kutsuprojekti oli tosiaan melko monivaiheinen. Ensinnäkin kutsut piti tietysti tehdä. Kutsujen tekemisestä kirjoittelen tarkemmin, kunhan esittelen kutsut myöhemmin. Kutsujen lisäksi kuoriin tuli myös infolappunen eli päädyimme lopulta paperiseen hääinfoon. Me käytimme itse kutsuihin kaikki paukut, joten energiaa ei juurikaan jäänyt infolappuihin. Tulostimme infot vain tylsästi peruspaperille A5-koossa: sopiva fontti, suorat kehykset ja se oli siinä.

Kuoriin panostimme taas hieman enemmän. Olimme leikanneet laserleikkurilla perhosia, joita liimailin kuoriin koristeiksi. Osoitteet kirjoittelin kuoriin käsin horjuvalla kaunolla. Keskittyminen ja selän kunto eivät riittäneet kovin tarkkaan kalligrafiointiin. Sulhaseni halusi myös sinetöidä kuoret, kun meillä oli niin hieno nimillämme varusteltu leimasin jo valmiina. Näitähän monet tilailevat nykyään Etsystä tai muualta, mutta meillä on ihan sulhasen itsensä tekemä sinettileimasin. Eilen illalla sitten sinetöimme kuoria hienolla liukuhihnasysteemillä, jossa sulhanen sulatti sinettivahaa kuumailmapuhaltimella ja minä painoin leimasimella. Ja kyllähän niistä hienoja tuli! Kesken sinetöinnin T. kyllä ehti todeta mm.: "Ei v**** mitä hommaa! En ois kyllä ikinä uskonut tällaiseen ryhtyväni!"

Tänään kävin sitten viemässä kuoret Postiin. Olimme kuulleet, että sinetilliset kuoret kannattaa leimauttaa käsin, jotta sinetit eivät koneella leimatessa hajoa. En ole varma, onko tässä perää, mutta pyysin Postissa käsinleimauksen. Sitä en tiennyt, että käsinleimaus täytyy suorittaa itse. Onneksi olin varannut hyvin aikaa postikäyntiin.

Meillähän tätä koko hässäkkää mutkisti vielä se, että kutsuja ja infoja oli kahdenlaisia. Meillähän on kahdet hääjuhlat: ensimmäiset kavereille, toiset suvulle. Perheemme osallistuvat molempiin. Meinasi siis olla vähän stressiä siitä, tuleeko kaikkiin kuoriin varmasti oikea kutsu ja oikea infolappu. Enkä ihan sataprosenttisen varma voi olla lopputuloksesta. Toivotaan kuitenkin, että kaikki vieraat saavat oikean juhlan kutsut!

Tajusin vasta tänään, että tämähän tarkoittaa sitä, että jo ensi viikolla saattaa joku ilmoittautua tulevaksi häihimme. Jännää!

Ensimmäiset hääkiireet

Vaikka häihin on vielä viisi kuukautta aikaa, olemme törmänneet ensimmäisiin hääkiireisiin. Hääkutsut ovat imeneet viimeisten parin viikon aikana ison osan vapaa-ajastamme. Mikään kiirehän kutsuilla ei vielä välttämättä olisi, mutta olimme asettaneet itsellemme aikatauluksi, että kutsut lähtisivät matkaan ennen meitä.

Myös kutsutekstit toteutettiin laserleikkurilla.

Tällä tarkoitan siis sitä, että yritämme saada kutsut postiin ennen talvilomaamme Sri Lankalla, jonne lähdemme lauantaina. Häämme osuvat kuitenkin aika lailla keskelle lomakautta, joten on hyvä saada kutsut ajoissa liikkeelle. Kutsujen suunnittelun ja testailun aloitimme hyvissä ajoin, mutta aika viime tippaan niiden tekeminen on silti jäänyt. Kutsujen tekoon mennyt aika ehkä vähän yllätti meidät. Olemme viettäneet tuntikausia aikaa Ison Omenan kirjaston laserleikkurin ääressä, ja minä taas olen tässä muutaman päivän heilunut sprayliimapullon kanssa siten, että päässä vippaa. Onneksi äitini otti hoitaakseen sukulaisten puuttuvien osoitteiden metsätyksen!

Oman haasteensa on asettanut myös selkäni, joka viikonloppuna jumahti totaalisesti tehden olon aika ajoin hyvinkin tuskalliseksi. Ajankohta ei ole paras mahdollinen, kun kutsukuorien kirjoittaminen on pitänyt hoitaa, ja istuma-asento on kaikkein epämukavin. T:llä taas on niin surkea käsiala, ettei hänelle voi suoda moista hommaa. Selän tila ei myöskään ole kauhean kiva ajatellen tulevaa lentomatkaa ja kahden viikon surffailulomaa...

Parveke on muuntautunut liimaushuoneeksi.

No, pitää toivoa, että selkä kuntoutuu, kun kyse on kuitenkin vain lihasjumista eikä vaikkapa välilevyistä tms. Tilanne on kuitenkin nyt hyvällä mallilla kutsujen osalta. Kaikki kutsut ovat nyt valmiita, kuoretkin jo lähestulkoon kirjoiteltu muutamia puuttuvia osoitteita lukuunottamatta. Vielä työn alla on kirjekuorten koristelu. Lisäksi tänään pitäisi kirjoittaa hääinfot valmiiksi, jotta T. voisi ne huomenna tulostaa. Sitten jos huomenna saisimme kutsut infoineen kuoriin, voisivat ne lähteä torstaina matkaan. Ai niin, ja T. haluaa ehdottomasti vielä sinetöidä kuoret, koska on aikanaan tehnyt nimillämme hienon sinetin. :D

Sulhanen totesi jo, ettei olisi hommaan ryhtynyt, jos olisi tajunnut työn määrän. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, sillä kutsuistamme tuli aivan täydelliset! Muutaman viikon joudutte kuitenkin niitä odottelemaan, sillä haluamme tietysti, että kutsut saavuttavat määränpäänsä ennen kuin niitä pääsee täällä blogin puolella ihastelemaan.

Hääinfo - paperilla vai netissä?

Kuten puolivuotistekstissäni kerroin, kutsut ovat meillä tällä hetkellä se aktiivisimmin työn alla oleva osanen häihin liittyen. Huomiseksi on taas varattuna kirjaston laserleikkuri eli tänään pitäisi ahkerasti maalailla kutsupohjia. Kutsujen myötä pitäisi suunnitella myös hääinfo, koska vieraille on paljon muutakin tiedotettavaa kuin aika ja paikka.

Monet parit laittavat hääinfon nykyään nettiin. Keskusteluissa näkee jonkin verran sitä, että pariskunta (tai useimmiten sulhanen) koodaa itse häänettisivut, jos koodaaminen kuuluu taitovalikoimaan. Onneksi hommaan on myös helpompia tapoja niille, joilta nettisivujen koodaaminen ei luonnistu. Tahtoo lienee tällä hetkellä yksi suosituimmista palveluista, joissa häänettisivun voi tehdä. Tahtoossa on paljon muitakin hyviä ominaisuuksia ja se on suomenkielinen, joten vaikka itse en ole Tahtoo-sivustoa kovin paljon vielä hyödyntänytkään, suosittelen sitä vilpittömästi. Myös esimerkiksi haulla "wedding web page" löytyy kattava valikoima nettisivuntekomahdollisuuksia, jos englanti taipuu jonkin verran.

Minäkin olin vähän ajatellut, että häänettisivu voisi olla meidän juttu, ainakin Espoossa vietettävän virallisen hääjuhlamme osalta, jonne kutsumme perheet ja kaverit. Kaikille heistä nettisivujen käyttö olisi helppoa, ja ilmoittautuminen olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa kuin tehdä se sähköpostilla tai tekstiviestillä. Sulhanen ei kuitenkaan lämmennyt häänettisivuille oikein yhtään. Tai sanoi hän, että jos minä ne teen, niin mikäs siinä, mutta paperinen info olisi hänestä aivan hyvä.

Ja nyt olen itsekin alkanut kääntyä sille kannalle, että ehkä me teemme perinteisen paperisen infon, joka sujautetaan kirjekuoreen kutsun kaveriksi. Ongelmana on nyt vain sitten se, että jotta info ei ole aivan eri linjassa kutsujemme kanssa, pitäisi senkin ulkonäköä alkaa vähän miettiä. Ja jo kutsuihin meillä uppoaa melkeisesti aikaa, mutta ehkäpä siinä leikkurin vieressä kököttäessä ehtii vähän hääinfoa miettiä.

Postimerkit ovat odottaneet jo jonkin aikaa valmiina.

Meidän hääinfoomme tulee tarkempi ohjeistus siitä, miten ja mihin mennessä ilmoittautuminen tapahtuu. Lisäksi pyydämme vieraita mainitsemaan ilmoittautumisen yhteydessä erityisruokavalioista, vaikka ne jo aika hyvin etukäteen tiedämmekin. Tässä yhteydessä huomautamme todennäköisesti myös siitä, että kutsu koskee vain kuoressa mainittuja henkilöitä ja että juhlimme ilman lapsia. Ohjeistamme juhlapaikalle tulosta julkisilla ja autoillen, ja kerromme mahdollisuudesta varata hotellikiintiöön kuuluva huone Radisson Blu Plazasta. Tulemme laittamaan infoon myös tilinumeron, jonka kautta meitä voi halutessaan muistaa lahjalla. Infoon laitamme myös tiedon siitä, että jos meitä haluaa ilahduttaa häissä jollakin ohjelmanumerolla, voi ottaa yhteyttä johonkin kaasoistani (tästä emme ole vielä kaasojen kanssa sopineet).

Sulhanen ensin vähän ihmetteli, että onko erillinen info edes tarpeellinen. Eikö kaikkea voisi laittaa vain siihen kutsupaperiin? Mutta kun rupesimme listaamaan infottavia asioita, tuli hänkin siihen tulokseen, että lisälehtinen on tarpeen. Etiketin mukaan kutsussa ei tietysti saisi edes olla infoon kuuluvia asioita, mutta meille etiketin noudattaminen ei ole tärkeää. Käytännöllisyys kuitenkin on, ja tämän vuoksi hääinfo laitetaan erilleen kutsusta.

Tee itse: Laser-leikatut kutsut ja koristeet

Osa teistä näkikin varmasti perjantaiaamun Instastoryssani, mitä varten heräsin lomaviikon perjantaina kello seitsemän. Vietimme aamun sulhaseni kanssa Ison Omenan kirjastossa laser-leikkurin ääressä. Ajatuksena meillä oli kokeilla muutamia eri juttuja hääkutsujamme sekä koristelua varten. Mitään valmiita lopputuloksia ei siis ollut tarkoituskaan saada aikaiseksi.

Sulhasen tekemä palmu-
lamppu on leikattu
laserilla.

Esimerkiksi ylläolevan kaltaiset kuviot ovat yleistyneet niin koristelussa kuin kutsuissakin. Moni tilailee näitä valmiina kiinankaupoista, mutta tiesitkö, että laser-leikkurilla tällaisia toteuttaa suhteellisen helposti itsekin, jolloin saa juuri sellaiset kuin haluaa.

Meillä erityisesti sulhanen on innostunut laser-leikkurin käytöstä osana häiden ilmettä. Hän on jo aiemmin leikannut laserilla kaikennäköisiä juttuja, joten hän tuntee hyvin tekniikan mahdollisuudet. Silti saimme uusiakin ideoita kirjastokäynnillämme.

Kirjoittelin jo aiemmin tekstin kirjaston käytöstä osana hääsuunnittelua. Nyt tartuimme itse ensimmäistä kertaa kirjaston tarjoamiin palveluihin häihin liittyen. Kokeilimme siis tehdä kutsuihin tulevan pitsimäisen päällisosan. Lisäksi leikkelimme muutaman perhosen, joita voisi hyödyntää häiden koristelussa eri tavoin. Nämä tulevat myös mahdollisesti korvaamaan taiteltavat perhoset, joita vähän suunnittelin jossakin vaiheessa.

Kutsukokeilu

Lisäksi leikkasimme muovista kokeilukappaleen mandala-leimasinta varten. Tekipä sulhanen vielä perhosenkin leimasimeksi.

Kokeilimme myös, onnistuisiko kutsutekstin polttaminen laser-leikkurilla suoraan korttikartonkiin. Kyllä onnistuu! Ja mielestämme lopputulos (vielä säätöjä vaativakin versio) on esimerkiksi tulostettua paperia siistimpi ja hieman omaperäisempi.

Laser-leikkuri toimii siis siten, että tietokoneen kautta leikkuriin lähetetään kuva, joka on esim. vektorimuodossa. Kuvaa valittaessa tulee olla tarkkana, että sen voi varmasti toteuttaa leikkurilla. Yritin aluksi etsiä esim. mandala-kuvia kuvapalvelusivustoilta: sekä ilmaisista että maksullisista versioista (hakusanoina esim. butterfly laser cut template). Ilmaisia ei löytynyt kovinkaan laajasti ja maksullisten hinnat taas ovat aika hurjia. Viimein tajusin etsiä kuvia myös Etsystä ja sieltähän aukesikin aikamoinen vektorikuvien ihmemaa eivätkä hinnat huimanneet päätä, etenkin kun suhteuttaa panostuksen häiden kokonaisbudjettiin. ;)

Näitä tulisikin sitten aika helposti vaikka satoja
erivärisinä. ;)

Tässä ei näy nimi- &
päivämääräosuutta.

Ostimme tämän vieressä näkyvän kutsun mallin Etsystä. Kuva tuli saman tien zip-pakettina useammassa eri tiedostomuodossa sähköpostiin. T. vielä erikseen leikkasi kuvasta ylimääräiset osat pois ja lisäsi vähän reunoja. Lisäksi hän taiteili itse kutsujen kansiin nimemme ja päivämäärän, myös sellaisena kokonaisuutena, jonka voi leikata kokonaisena irti. Pieni muutos tuohon kyllä pitää tehdä, sillä häävuoden sulhaseni oli kirjoittanut väärin ja minäkin huomasin asian vasta katsellessani kuvia aikaansaannoksistamme.

Laser-leikkurin käyttö on periaatteessa melko yksinkertaista, mutta erityisesti eri asetusten valitseminen vaatii kokeilua ja mielellään myös asiantuntijan neuvoja. Kirjaston työntekijöiden tietotaitoa ja ystävällistä palvelua kannattaakin hyödyntää aktiivisesti.

Valitettavasti laser-leikkurit eivät ole vielä joka kirjaston vakiovaruste (laadukkaat ovat melkoisen hintavia), mutta jos haluaa tee-se-itse -hääparina toteuttaa omia ideoitaan laadukkaasti, suosittelen retkeä Espooseen. Loppuvuodesta avautuva Helsingin uusi pääkirjasto Oodi saattaa myös olla jatkossa toinen paikka tällaiseen hommaan. Kauempaakin tulevat voivat yhdistää vaikka tammikuun häämessureissuun (Love me do ja/tai Mennään naimisiin -häämessut) päivän kirjaston pajalla. ;) Aika kannattaa varata etukäteen: https://varaamo.espoo.fi.

Tässä leimasinkokeilua. Muovi loppui vähän kesken tuossa
mandalassa, mutta näillä voi kokeilla, toimiiko ajatuksemme
kankaanpainannasta.

Ai niin, ja se uusi idea meillekin: Laser-leikkurilla voi erillisen lisäosan avulla (löytyy Ison Omenan kirjastosta) kuvioida vaikkapa hääparin skumppa-/ shamppalaseihin nimet ja hääpäivän sekä mitä tahansa muuta, mitä keksii.

Englantiärsytys

Me hääbloggaajat olemme siinä mielessä hyväntahtoista porukkaa, että kaikki muistavat aina blogeissaan mainita, että listaamalla omia "pakko saada häihin" ja "ehdottomasti ei meille" -juttujaan he eivät halua arvostella muiden päätöksiä. Ja tätä pidän myös omana arvonani, yleensä.

Minulla on kuitenkin yksi häämuoti-ilmiö, jota en voi sietää ja huomaan pohtivani muiden blogeja ym. lukiessani, että onkohan asia mietitty loppuun saakka. Kyse on englanninkielen käytöstä hääjuttujen yhteydessä. Englanti alkaa mielestäni olla pian jo häiden valtakieli. Syyhän on selvä: Hääideoista valtaosa tulee Pohjois-Amerikasta. Lisäksi häätavaraa tilataan paljon kansainvälisiltä markkinoilta.

Esimerkkejä olisi melkoinen liuta. Yksinkertaisimmillaan kyse on niistä Mrs. ja Mr. -viireistä tai hääauton takana vilkkuvasta Just married -kyltistä. Sitten lähetellään Save the Date -kortteja. Juhlissa yleistyvät ohjekyltit ja mietelauseet ovat usein englanniksi. Jopa kaasojen "kosiminen" hoidetaan kortilla, jossa kysytään usein riimittelyllä höystettynä: "Will you be my maid of honor?"

Ymmärrän hyvin, että netistä löytyviä kivoja ideoita on helppo toteuttaa sellaisenaan. Ymmärrän myös, että jotkin asiat kuulostavat kivemmilta englanniksi. Just married ei aiheuta samanlaisia huvittuneita mielikuvia kuin Vastanaineet (joskin yhdyssanana tämän ei mielestäni pitäisi kuulostaa härskiltä). On myös asioita, joille ei tahdo löytyä hyvää suomennosta: Mikä olisi hyvä suomennos Photo boothille? Sen sijaan Varaa päivä tai vaikkapa Varaa päivämme ei kuulostaisi mielestäni yhtään sen huonommalta kuin Save the Date. Uskon, että monet eivät ole tulleet edes ajatelleeksi, että asian voisi kääntää suomeksi, tai sitten ollaan vain niin kiinni siinä "alkuperäisessä", ettei uuteen uskalleta tarttua. Itsestäni olisi myös tuntunut hyvin kummalliselta kysyä kaasoiltani englanniksi heidän suostumustaan tärkeään tehtävään, toki itse tein sen tylsästi suullisesti enkä lahjapaketin tai kortin avulla. Kohta varmaan kosintakin tapahtuu jenkkileffatyyliin "Will you marry me?" (Ja uskon, että näitäkin on jo nähty ainakin kirjallisissa kosintaversioissa.)

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku on harkiten päättänyt käyttää hääkoristeluissaan, -kutsuissaan tms. englanninkielisiä ilmauksia. Kansainvälisissä häissä tämä on varsin puolusteltuakin. Toivoisin vain, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota. Voisiko saman asian ilmaista suomeksi, jos joka tapauksessa kirjoittaa asian itse johonkin (esim. hääpöytien ohjelappusiin)? Tai saisiko tuon tai tämän elementin suomalaisesta kaupasta, jossa tekstikin olisi suomeksi? Jos vastaus on ei, on ehkä tyydyttävä ameriikanvastineeseen.

Englanti valtaa vääjäämättä alaa puheessamme ja tekstissämme, enkä yritäkään takertua kynsin hampain mihinkään "puhtaaseen suomenkieleen". Omassa puheessani ja teksteissäni vilisee englanninkielisiä termejä; välillä niin, että se ärsyttää itseänikin. Kieli kehittyy, ja niin kuuluukin tapahtua. Mutta tapahtuuko se siksi, että olemme liian laiskoja kehittämään kieltämme omanlaiseksemme? Tapahtuuko se markkinointihenkilöiden ehdoilla?

Vastaan saa sanoa. ;)

P.S. Eilen taloudessamme lanseerattiin englanninkielinen termi "pre-honeymoon" sulhasen toimesta (ei siis varmasti ensimmäistä kertaa maailmassa). Kyse on hiihtolomareissusta. Kirjoittelen pian, minne lähdemme viiden kuukauden kuluttua.

Kutsukokeilua

Jo vuosi sitten tein ensimmäisiä kokeiluja kutsujemme suhteen. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut, mutta idea kutsujen suhteen ei ole muuttunut. Tai ehkä on...

Sunnuntaina päätinkin kokeilla kutsupohjan maalaamista vesiväreillä uudemman kerran. Tällä kertaa lopputuloksesta tulikin paljon parempi! Katsoin pohjalle opetusvideon liukuvärjäyksen maalaamisesta. Sainkin pari hyvää kikkaa käyttööni, mikä mahdollisti viimekertaista paremman lopputuloksen.

Olen melko varma, että näin toteutamme kutsujemme pohjan. Tuohon päälle tulisi sitten valkoisesta paperista/kartongista laserleikkurilla tehty pitsinen kuviointi, jossa näkyisivät nimemme sekä hääpäivä. Tai no, on minulla tosiaan toinenkin idea, jonka työläyttä ja ulkonäköä pitääkin testata tässä.

Tuo maalatun pohjan ja tietysti koko kortinkin voisi painattaa, mutta minusta nimenomaan tuo vesivärien luoma pinta tuo ihan omanlaisensa elävyyden korttiin. Lisäksi jokaisesta kortista tulee uniikki. Aion siis ihan omin pikku kätösin maalata jokaisen kutsun pohjan. Onneksi hommaa ei vie montaakaan minuuttia kutsua kohden.

Seuraavaksi pitäisi sitten löytää jokin hyvä valmis kuviointi, jonka avulla lähdemme laserleikattua päällyspaperia toteuttamaan. Joudun myös ottamaan jonkin uuden tietokoneohjelman haltuun, jotta saan laserleikkurin vaatiman vektorikuvan toteutettua omilla nimillämme. Tai sitten sulhanen toimii pääarkkitehtinä kutsujen tässä osassa. Tai sitten päädymme siihen toiseen ideaan, joka kyllä yhdistyisi kivasti kaavailemiini kaitaliinoihin.

Meillä on ollut vähän keskustelua siitä, tuleeko kutsusta yksin- vai kaksinkertainen eli tuleeko siihen taitos. Itse jotenkin pidän juhlavampina sellaista taitettavaa korttia, mutta sulhasen argumentit siitä, että siinä on turhaa kartonkia ja taittamaton pysyy paremmin esim. jääkaapin ovessa, ovat ihan päteviä. Luulen, että päädymme siis siihen, että kutsussa on tuo kuvailemani puoli ja takapuolella varsinainen kutsuteksti. Lisäksi tulee joko paperinen hääinfo tai hääsivusto, jolta lisätiedot löytyvät.

Askartelu on välineurheilua

Hääblogipäiväämme sain Askartelumaailma Charlottasta ihanan paketin erilaisia askarteluvälineitä, joista pääsimme askartelemaan kortteja, hääkarkkirasioita ym. Itse en ehtinyt kokeilla kaikkea haluamaani bloggaripäivän aikana, mutta onneksi ylimääriset tarvikkeet matkasivat mukanani vielä kotiin. Olen siis päässyt hyödyntämään niitä mm. kevään juhlien korttiaskartelussa. Tässä muutamia oivalluksia, joita itse sain, kun ammattilainen oli koonnut hyviä tuotteita kokeiltavaksi.

Ensimmäinen asia, joka ahkeran korttiaskartelijan kannattaa omistaa, on paperileikkuri. Olen jo aiemmin manannut, kuinka turhauttavaa ja työlästä on yrittää saksien avulla saada korttipohjista tai koristepapereista suorareunaisia. Paperileikkurin kanssa homma on hieman helpompaa, joskin vaatii edelleen tarkkuutta, sillä paperin on oltava juuri oikeassa asennossa.

T:n serkulle ja hänen miehelleen tein hääkortin, jossa hyödynsin vihreää pitsiä, jossa on valmiina tarrakiinnitys taustalla. Se oli ihan superhelppoa kiinnittää siististi! En ollut nähnyt tällaista ennen, joten oli kiva päästä kokeilemaan.

Ystäväni synttärikortissa taas hyödynsin "timanttinauhaa", jossa on myös liimapinta valmiina. Tämä vaatii jo hieman sorminäppäryyttä, mutta on huomattavasti helppokäyttöisempää kuin se, että pitäisi paperiliimalla liimailla yksittäisiä koristeita. Todella kapealla kaksipuolisella teipillä taas sain kiinnitettyä melko helposti kortin reunaan kultakoristeista nauhaa. Tällaiseenkaan en ollut syystä tai toisesta ennen törmännyt. Tyttö tahtoo -blogin Hanna vinkkasikin minua kokeneempana askartelijana, että kaksipuolinen teippi toimii moneen asiaan parempana kiinnikkeenä kuin liima, joka lähtee helposti kupruilemaan.

Askartelumaailma Charlottasta sain lainaksi myös välineet sinettien tekemiseen kuumaliimapistoolin avulla. Taas täysin uusi aluevaltaus minulle. Tämän testaamista olen kiireiden ja laiskuuden vuoksi lykännyt, mutta viimein tänään otin selvää, miten homma sujuu. Ja sujuihan se.

Olemme joskus T:n kanssa tehneet sinetit joulukorttien kuoriin sulattamalla sinettivahaa kynttilässä. Ihan hirveää hommaa! Kuumaliimapistoolilla sinettien teko oli hyvin helppoa, kunhan ensin sai kokeiltua, mikä on oikea määrä vahaa. Sinettivahaa siis työnnetään ohuissa pötköissä pistooliin, joka sähkön avulla sulattaa sen. Annostelu on mielestäni aika helppoa. Sinetin painamiseenkaan ei mielestäni tarvinnut mitään kovin ihmeellistä.

Sain lainaksi myös sinettivahan kanssa käytettäviä leimasinmusteita. Sinetti painetaan ensin tähän leimasimeen ja sen jälkeen vahaan. En tiedä, olivatko nuo musteet päässeet jo kuivahtamaan, sillä en saanut niillä juurikaan vaikutusta, vaikka ajatus pienestä lisähohdosta pinnassa on kiva.

Jotkut taitavat olla sitä mieltä, että vanhalla kunnon sulatettavalla vahalla saa parempaa jälkeä kuin tuolla pistoolitaktiikalla. Omasta mielestäni helppous on kyllä tässä niin suuri valtti, että jos päädymme sinetöimään kuoremme, kuten vähän olemme suunnitelleet, aion kyllä hankkia kuumavahapistoolin avuksi.

Suurkiitokset vielä Askartelumaailma Charlottalle, joka mahdollisti hääblogipäivämme askartelupisteen. Kivijalkamyymälähän kyseiseltä yritykseltä löytyy Helsingin Kampista nimellä Askarelli.