Sulhasen ulkonäkö

Kuva: Valo Films

Morsiamen ulkonäköä on nyt käsitelty useampaan otteeseen, joten on aika kurkistaa tarkemmin, miltä sulhanen häissämme näyttikään, vaikka toki T:n kuva täällä blogin ja Instagramin puolella onkin useaan otteeseen vilkkunut. Sulhasen puvun etsinnästä ja löytymisestä kerroinkin jo ennen häitä.

Kuva: Valo Films

Jos minun pukuni ei ollut aivan perinteisin vaihtoehto, niin eipä ollut sulhasenkaan. Päädyimme tosiaan valkoiseen vuokrapukuun, joka vuokrattiin Gasell GP -liikkeestä Iso-Robalta. Minun pukuni oli raikas ja kesäinen, joten tummat puvut tuntuivat ehkä aavistuksen tunkkaisilta. Sinistä pukua olin itse etukäteen T:lle vähän kaavaillut, mutta tuo valkoinen oli ehdottomasti parempi vaihtoehto.

Kuva: Valo Films

Puvun alle sulhaseni halusi liivin. Olimme molemmat miettineet, että liivi voisi olla se värillinen osa asua ja kaula-asusteeksi kaavailimme rusettia. T. vähän haaveili itse tehdystä puurusetista. Gasell GP:ssä pukua sovitettaessa sulhasta pukenut Petri kuitenkin pyysi saada kokeilla ideaansa, johon kuului vaalea liivi kultaisilla kirjailuilla sekä vihreä dumbo ja samanvärinen taskuliina. Hän totesi, että kun sulhasella pituutta ei ole mitenkään liiaksi, katkaisee rusetti pituutta epäedullisella tavalla. Hän suositteli jotakin pituutta lisäävää. Olimme molemmat alunperin noita dumboja ja plastroneja vastaan, mutta niin vain sellainen löysi tiensä sulhasen kaulaan hääpäivänä, ja hyvältähän se näytti! Myös liivi osui kerralla kohdalleen! Värikäs liivi olisi todennäköisesti ollut vähän kökkö ja tuonut halvan vaikutelman.

Kuva: Valo Films

Pohdimme asusteiden väriä vielä pitkään. Vaihtoehtoina meillä oli vihreä, sininen ja oranssi. T. itse päätyi oranssiin. Tämä on hauskaa siinä mielessä, että hänhän ei ollut nähnyt minun pukuani etukäteen. Jälkikäteen ajateltuna oranssi oli ainoa oikea vaihtoehto.

Tässä verrokiksi sovituksessa ottamani
kuva vihreillä asusteilla.

T. kokeili Gasell GP:ssä aivan sairaan hienoja oransseja kenkiä. Niitä ei kuitenkaan voinut vuokrata, vaan ne olisi pitänyt ostaa. Koska oransseille kengille ei olisi ollut niin paljoa myöhempää käyttöä, päätti sulhaseni olla järkevä ja ostaa monikäyttöisemmät kengät. T. kävi hääviikolla ostamassa ruskeat Vagabondin Harvey-kengät, jotka osoittautuivat tosi mukaviksi jalassa, mikä on T:n kohdalla melko harvinaista.

Kuva: Valo Films

Sulhanen halusi sukkiinsa väriä, mutta valitettavasti sukkavalmistajat eivät tätä ihan ymmärrä. Lisäksi sulhasen pieni jalankoko meinasi tuottaa ongelmia. Lopulta sukat löytyivät kuitenkin ihan omasta takaa, minun vaatekaapistani. Tai oikeastaan vaatesäkistä, jossa oli poistoon meneviä vaatteita. Oranssit sukat pääsivät kuitenkin vielä käyttöön ja vieläpä näin tärkeänä päivänä. :)

Kuva: Valo Films

Kalvosinnapit sulhaselta löytyivät omasta takaa ja ne ovatkin lähituotantoa. Minä nimittäin tein T:lle pari vuotta sitten joululahjaksi kalvosinnapit muttereista. Ihan hyviltähän ne näyttivät!

Kuva: Valo Films

Kokonaisuudessaan sulhasen tyyli hääpäivänä oli todella onnistunut! Kylläpä sainkin naida komean miehen! Suurkiitokset täytyy lähettää vielä kerran Gasell GP:n Petrille, joka kasasi suurimman osan sulhasen ulkonäköasioista tuoden rohkeasti esiin omia ideoitaan meidän alkuperäisten ajatustemme vastaisestikin. Kyllä vain kannatti luottaa ammattilaiseen!

Kuva: Valo Films

Mielestäni meidän ulkonäkömme sopivat myös erinomaisesti yhteen. Seuraavaksi kirjoittelenkin tarkemmin potreteista, joita meistä otettiin.

Kuva: Valo Films

Morsiamen ulkonäkö: Kengät ja asusteet

Osaa teistä alkaa jo varmaan ärsyttää nämä loputtomat morsiamen ulkonäköä koskevat tekstit. Minusta yksi teksti vain ei olisi riittänyt kertomaan kaikista yksityiskohdista ja upeista tekijöistä. Hääpäivän ulkonäköni teemaksihan muodostui vähän vahingossa suomalainen käsityöosaaminen. :) Tämä on kuitenkin viimeinen. Esittelyvuorossa ovat tällä kertaa hääkenkäni sekä muut asusteet.

Kuva: Valo Films

Aloitetaan kengistä: Kuten maaliskuussa kerroin vuotta ennen häitä ostamani Eccon nahkakengät olivat minun makuuni vähän tylsät. Olin onneksi löytänyt Ronja Rikissan eli Ronja Hautamäen, joka monen muun taiteilun ohella maalaa myös kenkiä. Niinpä lähetin kenkäni Ronjan koristeltavaksi. Kengistä tuli aivan upeat ja tylsyys oli tiessään! Vaikka kenkien yksityiskohtiin moni ei varmaan hääpäivänä ehtinyt kiinnittää huomiota, olivat maalaukset minulle tärkeä elementti. Vähän valkoiset kengät ottivat kaksien hääjuhlien tuoksinassa iskua, mutta pitää yrittää saada likatahroja jollakin irti pilaamatta maalauksia.

Kuva: Valo Films

Hääjuhlan tuoksinassa kengistä ei tullut otettua oikein kunnon kuvia. Jos haluat nähdä, miltä kenkäni näyttivät vastamaalattuina, käy kurkkaamassa Uniikki askel -Facebook-sivu, josta vähän alas rullamalla löytyy kuvia kengistä.

Tässä kuitenkin pari yksityiskohtaa. Kenkien teema sopi mielestäni täydellisesti sekä minun muuhun ulkonäkööni että koko hääjuhliemme koristeisiin.

Valkoiset sandaalit eivät olleet ainoat hääpäivänä käyttämäni kengät. Kerron pian tarkemmin potrettien ottamisesta, ja sieltä selviää, miksi tarvittiin myös kumisaappaita. Onneksi keltaiset Hai-saappaat sopivat väreihin erinomaisesti.  ;)

Jo useissa kuvissa ovatkin vilahdelleet korvakorut, jotka valitsin häihin. Ratkaisin korvakoruasian lopullisesti kaasojen avustuksella vasta häitä edeltävänä iltana. Olimme kaikki sitä mieltä, että nuo perhoskorvikset sopivat paremmin juhlaan ja sulhasenkin oransseihin yksityiskohtiin.

Kuva: Valo Films

Jouduin tekemään hieman salapoliisin työtä, koska en muistanut, kenen tekemät nämä korvakorut olivatkaan. Löysin kuitenkin tiedon tänään vähän muistia ja internetiä kaivelemalla. Löysin korut Mai Niemi Finnish Fairytale shopista ja ne ovat Minkan eli Minna Kytösen tekemät. Kannattaa muuten pyörähtää esim. Helsingin Tuomiokirkon vieressä sijaitsevissa Torikortteleissa ja muutenkin suomalaisia käsitöitä myyvissä liikkeissä, jos hääkorut (tai korut ylipäätään ovat hukassa). Suomi on täynnä taitavia tekijöitä ja kivijalkaliikkeet tuppaavat nykyään vähän unohtumaan nettikauppojen viidakossa.

Kuvan ottanut Pyhäjärven juhlissa Oona-kaaso.

Muita koruja korvisten lisäksi en osannut kaivata, paitsi tietysti sormukset. Sormukseni esittelinkin jo aiemmin. Sekä kihla- että vihkisormukseni teetettiin Tarkkasella ja rakastan niitä edelleen. Nyt reilun kuukauden käytöllä olen jo tottunutkin kahteen sormukseen hyvin. Pitää varmaan vielä käydä liittämässä sormukset yhteen, sillä jonkin verran niitä joutuu aina korjailemaan ja yhdistettyjä sormuksia olisi helpompi käsitellä.

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Häälaukku meni minulla pihistyslistalle, sillä tiesin, etten sitä juurikaan tarvitse. Onneksi minulla sattui olemaan entuudestaan väreihin sopiva pikkulaukku, johon mahtuivat kännykkä ja korjausmeikit.

Kuva: Valo Films

Sulhasen puvun etsintä

Pari kuukautta sitten minua alkoi jo salaa vähän huolestuttaa, että aikookohan sulhanen aktivoitua hääpukeutumisensa suhteen. Onneksi T. alkoi lopulta itsekin puhua, että kyllä nyt täytyy varmaan ruveta tekemään jotain puvun suhteen. Ja ilmeisesti olimme ihan kohtalaisen hyvissä ajoin liikkeellä. Sulhaset näemmä aktivoituvat näihin asioihin vähän myöhään eikä ilmeisesti ole ihan tavatonta, että pukua mennään kyselemään hääviikolla.

Ensin piti tietysti miettiä, ostetaanko vai vuokrataanko. Ja alussa itse asiassa pohdittiin sitäkin, laittaako sulhanen vain viime vuonna väitöstilaisuuteen ostetun hyvin istuvan mustan puvun. Tästä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, koska musta puku olisi ollut vähän tylsä vaihtoehto. Mallina etsittiin pääasiassa ihan perinteistä tummaa pukua, koska frakki, saketti tai bonjour-pukukin olisi liian fiini rennohkoon hääjuhlaamme eivätkä ne oikein miellytä kumpaakaan meistä.

Sulhanen päätyi lopulta siihen, että etsinnät ainakin aloitetaan vuokrapuvuista. Hän toivoi puvulta vähän jotain eksotiikkaa, jolloin sen ostaminen olisi mahdollisesti turhaa, koska uudelleenkäyttömahdollisuudet vähän erikoisemmalla puvulla olisivat mahdollisesti melko vähäiset. 

Aloitimme etsinnät kotia lähimpänä sijaitsevasta miesten pukuvuokrausliikkeestä, Tapiolan juhlapuvusta, joka itse asiassa sijaitsee aivan minun työpaikkani lähellä Pohjois-Tapiolassa. Menimme liikkeeseen ilman ajanvarausta, mutta aika keskellä päivää, joten saimme olla ihan omassa rauhassa. Palvelu liikkeessä oli asiantuntevaa. Myyjä halusi nähdä kuvan minun (vielä keskeneräisestä) puvustani ja ehdotteli sen perusteella vaihtoehtoja sulhaselle sanoen ajoittain myös vahvasti oman mielipiteensä. Pari ihan hyvää vaihtoehtoa löytyikin, mutta ei kuitenkaan vielä aivan täydellistä pakettia. Hinnat olisivat olleet todella kilpailukykyiset ja palvelu tuntui toimivan muokkaustenkin osalta, joten on vähän harmi, ettei täydellistä pukua tuolta löytynyt.

Seuraavana päivänä lähdimme keskustaan ja kävimme Niinatar-hääpukuliikkeessä Kampin lähellä. Niinatar on tunnetumpi naisten hääpukuliikkeenä, mutta heidän Instagramistaan olin saanut selville heidän laajentaneen myös miesten pukuihin, joten ehdotin sulhaselle siellä käymistä ja hän varasi sovitusajan. Niinattaressa vuokrapukujen valikoima oli yllättävän suppea, mutta palvelu pelasi täälläkin ihan hyvin ja sovitustilat olivat mukavat. Ihan mukiinmenevännäköinen sininen puku sulhaselle Niinattaresta löytyikin, ja jos olisimme siniseen pukuun päätyneet, olisi tämä saattanut olla se oikea vaihtoehto.

Näiden sovitusten jälkeen sulhanen lähti viikoksi työmatkalle, joten pukuasia jäi vähän hautumaan. Katsastimme, mitä sellaisia puvunvuokrausliikkeitä olikaan vielä jäljellä, joissa kannattaisi piipahtaa. Varasimme yhden iltapäivän, jolloin suuntasimme keskustaan puvunetsintätehopäivän muodossa.

Aloitimme tämän katselmuksen Frakkipalvelu NAM:ista Helsingin jäähallin nurkilta. Palvelu oli täälläkin hyvää, joskaan mitään omia ideoita myyjä ei meille tuonut. Sulhanen kokeili täällä harmaata ja sinistä kokonaisuutta, jotka eivät kuitenkaan oikein osuneet. Sininen puku, jota sulhanen kokeili, oli liian arkisen näköinen, sillä kankaassa ei ollut oikein mitään kiiltoa tms. ja harmaa puku istui huonosti.

Tämän jälkeen piipahdimme nopeasti Suomen pukuvuokraamossa Kruununhaassa, jossa valikoima oli kuitenkin painottunut mustiin pukuihin ja juhlallisempiin pukuihin kuten frakkeihin, jotka olimme poissulkeneet. T. kokeili nopeasti sinistä puvuntakkia, vaikka minä totesin kyllä heti sen olevan sama tylsähkö malli kuin edellisessä paikassa.

Viimeisenä suuntasimme Gasell GP-liikkeeseen Iso-Roballe. Tästä liikkeestä minulla oli nettisivujen perusteella paras fiilis, lähinnä pukujen valikoiman suhteen. T. soitti liikkeeseen aiemmin päivällä ja kysyi, onko samalle iltapäivälle sovitusaikoja. Meille löytyi puolen tunnin rako, joka meitä palvelleen Petrin mielestä ei riittäisi mihinkään, mutta voisimme kuulemma aloittaa. Petri aloitti tapaamisen kyselemällä häidemme paikasta sekä luonteesta ja katsomalla kuvia puvustani. Hän otti alusta asti tilanteen erinomaisesti käsiinsä ja lähti pukemaan sulhastani kysellen hänen tuntemuksiaan, mutta ehdotellen vahvasti omia visioitaan. Puoli tuntia venähti tunniksi ja kokeilimme sopivan puvun löydyttyä vähän eri asustutsvaihtoehtoja.

Ja näinpä sulhaselleni löytyi sopiva asukokonaisuus, jonka pieniä yksityiskohtia vielä lähempänä ehkä mietitään. Nyt toivon, että T. on myös laittanut Petrille viimein varausviestin. Valikoitu kokonaisuus oli siis todella hyvä, mutta myös huomattavasti hintavampi kuin muut pohtimamme vaihtoehdot, minkä vuoksi päätös ei syntynyt salamana. Puku on kuulemma todella hyvälaatuinen eikä vastaavaa muualta saa, joten pienen pohdinnan jälkeen sulhanen päätyi kuin päätyikin tähän kokonaisuuteen. Ja jäähän hinta silti vielä kauas minun pukuni hinnasta...

Nyt on kuitenkin sulhasenkin asu pääasiassa päätetty ja yksi asia ruksittu pois tehtävälistalta. Pidetään kuitenkin sulhasenkin lopullinen tyyli salassa. Onko veikkauksia, millaiseen pukuun lopulta päädyimme?

Alle kaksi kuukautta häihin

Olen melko varma, että joku on salaa nopeuttanut ajan kulumista. Siinä mielessä se ei haittaa lainkaan, että minulla alkaa reilun kahden viikon päästä kesäloma (13 työpäivää). Toisaalta töissäkin on vaikka mitä hommaa vielä ennen lomaa, ja häät lähestyvät hurjaa vauhtia. Jotenkin tuntuu siltä, ettei viime aikoina olla saatu oikein mitään aikaiseksi.

Kävin äsken häiden tehtävälistan läpi ja sai sieltä onneksi pari kohtaa vetäistä pois, mutta aika vähän. Hirmu lista tehtävää olisi vielä työn alla. Ajatus siitä, että tehdään hyvissä ajoin kaikki mahdollinen valmiiksi, oli hyvä, mutta toteutus on jälleen jäänyt vähän puolitiehen. Mikään hirveä stressi ei kuitenkaan ole, sillä minulla on kuitenkin kuusi viikkoa lomaa ennen häitä, joten eiköhän siinä jotakin ehdi.

Viime viikolla kävimme katsastamassa sulhaselle vuokrapukua. Vierailimme Tapiolan juhlapuvussa sekä Niinattaressa. Ajattelin, että yritän saada sulhasen itsensä kirjoittamaan noista käynneistä (T. on muuten ihan viihdyttävä kirjoittaja, joten toivotaan, että hän suostuu) sekä tulevista, sillä aivan täydellistä pukua ei vielä ainakaan minun mielestäni ole löytynyt. Sulhanen toki itse tekee tuon ratkaisun.

Minä kävin itse eilen taas sovittelemassa hääpukuani Ateljee Aariassa. Mukaani sain Heli-kaasoni, joka oli innoissaan tulossa mukaani. Pukuni alkoikin olla melko lailla valmis. Enää viimeiset viilaukset sekä pitsien kiinnitys ja siinä se. Eli periaatteessa juhannusviikolle sovitussa sovituksessa saattaisin saada puvun mukaani. Pieni varaus asiassa vielä pidetään, sillä vähän toivon, että saisin ainakin vyötärön seudulta makkaroita pikkuisen pienemmiksi tässä muutaman viikon aikana. Jos käy niin, että onnistun tuossa tavoitteessa, Terhi lupasi ottaa pukua vielä vähän sisään juhannuksen jälkeen. Heli oli haltioissaan puvustani, mikä tietysti tuntui kivalta. Oli myös mukava jakaa puvun yksityiskohdat jonkun tutun kanssa ihan kunnolla eikä vain kuvien välityksellä. Mukavaa oli myös se, että Heli räpsi sovituksesta kuvia, joita voin sitten aikanaan blogissa esitellä, kun kuvaan koko teettämisprosessia. Kyyneleitä ei sentään olla vielä hääpukusovituksissani nähty, mutta pienen rytmihäiriön sain eilen. :D

Ennen puvun sovitusta oli hankittava sopivat rintsikat hääpuvun alle. Minulla kun ei ennen maanantaita tuntunut olevan oikein yhtään sopivia saatika hyvän värisiä. Sopivat rintaliivit löytyivät luottoliikkeestäni ja samalla parit muutkin rintsikat. Illalla kotona vaihdoinkin vielä mielipidettä ja tilasin neljännet rintsikat. Hups! Mutta kirjoittelen rintsikkashoppailustakin vielä oman tekstinsä. Muista asusteista sen verran, että kenkäni laitoin viihdoin viime viikolla postiin Ronjalle, joka meinasi alkaa niitä mahdollisesti viikonloppuna työstää.

Myös nettikauppoja on pitänyt sulhon kanssa selailla. Olemme nimittäin päätyneet siihen, että hankimme vieraslahjat, joille on kyllä käyttöä ainakin osalla vieraista jo häissä. Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, tulee tästäkin hieman kokeellinen tee-se-itse -projekti, jossa hyödynnämme mahdollisesti jälleen kirjastoa. Pitää ehkä tehdä jokin lahjoitus Espoon kirjaston pajoille. ;) Tämän projektin raportoinnin teen kuitenkin todennäköisesti vasta häiden jälkeen, jotta mahdollisille vieraslukijoillemme jää joitakin yllätyksiä.

Sulhasella on myös oma projekti kaveriporukan kanssa. Muutama kaverimme on jo jonkin aikaa tehnyt itse olutta. T. onkin haaveillut omasta hääoluesta. Kaverit olivat pohtineet, että voisivat tehdä meille häälahjaksi hääolutta. Koska sulhasellani on myös lievää kontrollifriikin taipumusta, soluttautui hän Panojengiin, joksi pojat ovat tietysti itsensä nimenneet. Meille on siis tulossa häihin myös ihan meitä varten pantua olutta. Tätä varten T. on tilaillut ja hakenut tarvikkeita, mutta minä luonnollisesti vannoutuneena viininjuojana pysyn erossa tuosta touhusta.

Myös muita hääjuomia olemme tässä pohdiskelleet ja tilasimme toiselta bestmanilta maisteluviinejä laivalta, kun hän lähti tekemään pienen Viron-pyörähdyksen. Viininmaisteluillan kaasojen ja bestmanien kanssa olemme sopineet kesäkuun alkuun. Tuon jälkeen käymme itse toivottavasti toisen bestmanin pakettiautoa lainaten risteilyllä hakemassa häihin tarvittavat juomat. Maisteltavaksi tilasimme/ostamme neljää valkoviiniä ja neljää punaviiniä. Onneksi ainakin kaasoista löytyy valkoviinintuntijoita, koska itse juon lähinnä punaviiniä ja kuoharia.

Tällaisia hommia on siis tullut viime aikoina häiden eteen tehtyä. Nyt varasin ensi viikolla laserleikkuuajan, jotta saan lisää paperiperhosia kattokoristeisiin. Kattokoristeissa on sen verran tekemistä, että se homma olisi syytä saada taas liikkeelle pian. Menukin on vielä lopullisesti päättämättä, vaikka hyvä runko siihen jo on. Kakkuasia on nytkähtänyt eteenpäin ja siitäkin kirjoittelen varmaan lisää pikapuoliin.

Häiden ohjelmapuoli vaatii myös paljon säätämistä, joten sitäkin pitäisi ahkerasti viedä eteenpäin. Tämä voisi olla viikonlopun agendana, kunhan saan sulhasen takaisin työmatkalta Bostonista. Myös muutamia koristeostoksia on syytä tehdä pikkoin. Ulkonäköpuolelta minulta taas puuttuvat täysin korut sormuksia lukuunottamatta.

Vihkisormukseni

Kihlasormukseni
vappukäsissä

Vihkisormuksen osalta meidän ei tarvinnut tehdä etsintöjä eikä pohdintoja, sillä kaikki oli mietitty valmiiksi jo kihlaa teetettäessä. Teetimme siis kihlasormukseni Kultaseppä Tarkkasella. Koska kaikki sujui Mikan kanssa asioidessa paremmin kuin hyvin ja lopputuloksena oli kihlasormus jota edelleen ihaillen tuijottelen, ei vihkisormuksen teettämistä tarvinnut pähkäillä. Vihkisormuksen mallikin oli jo kihlaa suunniteltaessa tiedossa.

Kävimme maaliskuun puolivälissä polkaisemassa vihkisormusprojektin teettämisosan Mikan kanssa käyntiin. Valmiin lopputuloksen sain käteeni (siis vain hetkeksi) toissapäivänä. Prosessi olisi ollut paljon nopeampikin, jos olisimme tehneet virallisen tilauspyynnön heti emmekä olisi vatvoneet kaiverruspäätöstä. Sormuksen teettämisen kanssa ei siis ole niin hirveää hoppua kuin esimerkiksi mekon kanssa, vaikka toki suosituilla kultasepillä kesän alku on melko kiireistä. Tarkkasellakin lähdetään juhannukselta todennäköisesti lomille, minkä takia minun pitää käyttää kihlasormus kiillotettavana jo ennen juhannusta ja yrittää varjella sitä pari viikkoa.

Minun sormusyhdistelmäni näyttävämpi osapuoli on kihlasormus. Tämän vuoksi vihkisormus ei ehkä aiheuttanut sellaista valtaisaa ihastustunneryöppyä yksinään. Yhdessä sormukset kuitenkin muodostavat kauniin, melko klassisen yhdistelmän. Odotan kovasti, että saan molemmat sormukset sormeeni, mutta pari kuukautta pitäisi vielä malttaa.

Olin itse jotenkin ajatellut, että sormusten pitojärjestys on se, että ensin tullut on alempana. Tähän ei ilmeisesti ole mitään virallista protokollaa eikä minua sellainen kiinnostaisikaan. Kun ryhdyin vihkisormusta kihlan pariksi sovittelemaan, totesin sormusten näyttävän paremmilta siten, että vihkisormus on alla ja kihlasormus päällä (jos ajatellaan sormen juuresta päin). Vihkitoimituksen aikana vihkisormus tietysti pujotetaan kihlan päälle, mutta vaihdan varmaan vaivihkaa sormusten järjestystä ainakin ennen kuvien ottamista. Toki pitää ehkä vielä muutama varmistussovitus tehdä. ;)

Kultaseppäämme Mika on sitä mieltä, että joskus tähän voisi vielä lisätä kolmannen sormuksen esim. hääpäivänä, jolloin kihlasormus jäisi kahden identtisen rivisormuksen väliin. Itse en ole aivan vakuuttunut siitä, että nakkisormeni kestäisivät kolmannen sormuksen, mutta eihän sitä tiedä, mihin mieli muuttuu. Minusta on ikävuosien karttuessa tullut melkoinen harakka kaiken kimmeltävän suhteen.

Vihkisormuksen hinnaksi tuli 1250€. Sormuksessa on 20 pientä timanttia, yhteensä 0,2ct. Kihlasormus oli kolme vuotta sitten lähempänä 2000€, koska siinä on isompi keskikivi (0,25ct) ja 16 pientä sivukiveä (yhteensä 0,15ct). Ihan tarkasti en muista valmiiden sormusten hintoja, koska niitä ei nyt vihkisormusasiassa edes tutkittu. Mutta en usko teettämisen tulleen valmista sormusta ainakaan paljoa kalliimmaksi. Itselle on myös tärkeä asia, että tietää sormuksen olevan suomalaista käsityötä. Lisäksi sormuksia kuuluu käydä näyttämässä kultasepällä vuoden välein, jolloin timanttien istutukset tarkistetaan ja sormus hiotaan ja putsataan. Tämä palvelu kuuluu myyntihintaan.

Mika Tarkkasta ja hänen tiimiään voin edelleen suositella lämpimästi! Sen lisäksi, että kyseessä on rautainen, hyvän silmän omaava ammattilainen, on Mika valloittava tyyppi, jonka kanssa on ilo asioida.

Hääpuvun ensimmäinen sovitus

Keskiviikkona oli jännittävä päivä. Kävin ensimmäistä kertaa sovittamassa tulevaa hääpukuani Ateljee Aariassa. Olin ollut pitkään kipeänä enkä vielä keskiviikkonakaan ollut lähelläkään täyttä kuntoa, mutta en malttanut siirtää puvun sovitusaikaa. Tunnin paikallaan seisominen olikin ajoittain raskasta, mutta en yhtään kadu sitä, että en siirtänyt sovitusaikaa. Oli aivan mahtavaa nähdä puku ensimmäistä kertaa päälläni!

Olin valmistautunut siihen, että testailen jotain lakanakankaasta tehtyä malliversiota. Sen sijaan Terhi puki päälleni valmiista satiinista tehdyn puvun, jota hän rupesi päälläni kursimaan oikean kokoiseksi nuppineulojen avulla. Aluksi puku näytti epämääräisesti jonkinlaiselta mekolta, joka päälleni oli umpimähkää vedetty, mutta vartin päästä päälläni olikin nuppineuloilla kiristelty puku, joka istui minulle kuin valettu. Tämä ei todellakaan ole minun kropallani normaali ilmiö.

Vaikka puku ei tietysti vielä ollut lähelläkään valmista, näki siitä jo hyvin, miten malli istuu, miltä helma näyttää ym. Testailimme myös värillisten pitsien asettelua pukuun. Terhi tietysti tekee lopullisen palapelin kokoamisen ensi kertaa varten, samoin kuin muutkin muokkaukset, jotka nyt valmisteltiin nuppineulojen avulla. Seuraavan kokeilun sovimme toukokuun puoliväliin. Tuolloin puku alkaakin näyttää varmaan melko valmiilta.

Vaikka aivan täydellistä kuvaa puvun istuvuudesta ei vielä tällä kertaa saanut, näin kuitenkin, että kun puku on juuri minun vartalolleni tehty, on puku vartalolleni edullinen piilottaen ongelmakohdat kätevästi. Esimerkiksi vatsan pömpöttämistä minun ei juurikaan tarvitse hääpäivänä miettiä. Ihan vähän vatsa voisi toki pienentyä. Yksi osa vartalostani tuottaa minulle kuitenkin vähän epävarmuutta: nimittäin käsivarret. Pukuni on olkaimeton, joten kädet jäävät kokonaan näkyviin, eivätkä ne tällä hetkellä ole aivan edukseen. Pientä käsivarsitreeniä tulenkin nyt sitten tulevien kuukausien aikana tekemään, joskin tärkeintä olisi varmaan saada muutama kilo rasvaa pois koko kropasta, jolloin myös kädet todennäköisesti vähän kaventuisivat.

Ennen seuraavaa sovitusta minulla olisi tiedossa rintaliivishoppailua, sillä tällä hetkellä minulla ei ole hääpuvun alle sopivia, täydellisesti istuvia rintaliivejä. Minun kuppikoollani rintsikoita ei ole aivan helppoa löytää, mutta onneksi tiedän, mistä lähteä metsästämään. Jo pitkään luottoliikkeeni on ollut Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva Funky Lady, jossa myydään vähän isompia liivejä.

Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen puvun tämänhetkiseen tilaan enkä malttaisi odottaa seuraavaa sovitusta, jolloin pääsen näkemään vielä tarkemmin, miltä pukuni lopullisesti tulee näyttämään!

Eloa hääkenkiin

Esittelin jo viime kesänä alennusmyynneistä tekemäni hääkenkälöydön. Luottomerkiltäni Eccolta löytyivät sopivat valkoiset kengät ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Eiväthän ne maailman juhlavimmat tai kauneimmat kengät ole, mutta mukavat jalassa ja ihan nätit. Olisin jo viime kesänä moneen tilaisuuteen halunnut ne laittaa, mutta päätin säästellä häihin. Ehkä ne ovat hääkengiksi aavistuksen tylsät kuitenkin...

Olin kuitenkin jo ennen kenkien ostoa törmännyt Facebookissa mielenkiintoiseen ilmoitukseen, jossa myytiin valkoisia korkokenkiä, joihin oli maalattu sininen kukkakuvio. Tutkimalla löysin Uniikki askel -nimeä kantavan Facebook-sivun ja otin yhteyttä kenkien maalaajaan.

Uniikin askeleen takaa löytyi visuaalisuuden moniosaaja Ronja Rikissa, jonka maalaamiin kenkiin ihastuin. Laitoinkin hänelle hetimmiten viestiä kysyäkseni kenkämaalauksen suuntaa-antavaa hintaa sekä reunaehtoja kengille. Sain vastauksen, että nahka- tai tekonahkakengät olisivat parhaat pinnaltaan. Täten nahkaiset Eccot täyttivät hyvin myös tämän ehdon, ja uskalsin kengät ostaa. Hintakin oli työhön nähden mielestäni kohtuullinen.

Koska haluan hääpukuni ja kenkieni sointuvan hyvin yhteen, jätin kenkäasian hautumaan. Nyt kun hääpukusuunnittelu on edennyt vähän pidemmälle, ja minulla on enemmän tietoa mekon yksityiskohdista, laitoin uudelleen viestiä Ronjalle ja kyselin, onnistuisiko ostamieni kenkien koristelu. Mukaan laitoin teiltä pimittämiäni kuvia mekkoni pitseistä sekä kengistäni. Sain nopean ja kivan vastauksen, ja Ronjalla oli kuulemma heti ideoita kenkien maalaukseen. Hän lupasi tehdä luonnoksen ideoistaan ensi viikonloppuna. En malttaisi odottaa. Väriä on luvassa siis myös hääkenkiin. Uskon, että kengistä tulee ihanat! Ja kuten mekko ja sormuskin, minua varten ainutlaatuisiksi tehdyt. :)

Häämessuilla sulhasen kanssa

Pink Lemonin messupiste

Onpahan ollut melkoinen työviikko, minkä vuoksi viime viikonlopun messuhulinoista raportointiin ei ole energiaa riittänyt. Nyt junassa matkalla Turkuun on kuitenkin aikaa palata viime viikonlopun Love me do -messuihin. Näistä messuista pääsinkin nauttimaan kahtena päivänä ja aloitan sepustuksen kronologisesti lauantaista, jolloin kiersimme messut sulhasen kanssa.

Tämä oli T:lle ensimmäinen (ja melko varmasti viimeinen) kokemus häämessuista. En joutunut häntä messuille pakottamaan, ja hän oli oikein aktiivinen tutkimaan tarjontaa. Erityisesti kiertelimme katselemassa T:lle sormusvaihtoehtoja, sillä hän vähän harkitsee, pitääkö kihlasormuksensa vai vaihtaako sen johonkin vähän persoonallisempaan vihkisormukseen. Lisäksi puhutimme varmaan kaikkia miesten pukeutumiseen erikoistuneita messuesittelijöitä, sillä sulhanen ei ollut ennen messuja juuri lainkaan pohtinut pukeutumisasioitaan. Nyt tämäkin asia on siis laitettu vireille. Lisäksi jututimme muutamaa messuilla mukana ollutta häämuusikkoa. Myös esiintyjien palkkaaminen häihimme on vasta pohdinta-asteella, mutta ainakin yhdeltä duolta pyysimme tarjouksen.

Näihin Bewoodenin rusetteihin T ihastui.

T'uomo Menswearin pisteellä T. päätyi jopa
sovittelemaan kenkiä.

Näytteilleasettajia oli messuilla laajasti ja paljon kaikkea mielenkiintoista sattui silmään. Sen sijaan esimerkiksi esillä olleet kukat ja kattaukset eivät meitä inspiroineet. Jos joku on keskusteluamme sivusta seurannut, on saanut hyvät naurut tai paheksunut ankarasti, kun olemme kilvan kauhistelleet kattausten tylsyyttä ja kukkakimppujen hautajaistunnelmaa.

Ihan kiva idea, että hiukopalat voisi kantaa kimpussa,
mutta toteutus ei nyt ihan osunut kohdilleen...

Ehkä johtuu osittain mustasta taustakankaasta,
meille tulivat mieleen ennemmin hautajais-
kukat kuin hääkimput.

Tässä ihan kiva paikkakortti-idea, joskaan ei meidän
häidemme tyylinen.

Tässä taas ennemmin hilpeyttä herättänyt yksityiskohta.
Sulhasen kommentti tähän taisi olla: "Vittu, mitä paskaa!"
Pahoitteluni tekijälle...

Itse jututin muutamaa floristia, sillä halusin vähän kuulla, tietävätkö he kukkiensa alkuperää ja mistä niitä tulee. Gardenlivingin pisteellä oli esillä vihreitä köynnöksiä, joiden alhainen hinta yllätti minut. Yhden noin metrin-puolentoista pituisen köynnöksen hinta oli kuulemma vain pari-kolme euroa. Tämä saattaa siis olla varsin varteenotettava vaihtoehto Kiinasta tilaamilleni muoviköynnöksille (tilasin siis vain muutaman kokeeksi). Kyseinen liike sijaitsee Mankkaalla eli aivan työpaikkani lähimaastossa, joten käymme varmasti siellä pistäytymässä.

GardenLivingin kattaus: Nämä toivat taas mieleeni
rituaalimurhat. Onkohan vika kuitenkin minussa...?

Sain hyviä vastauksia Pukinmäen puutarhan pisteellä kysymyksiini kukkien alkuperästä ja eettisyydestä ja vakuutuksen siitä, että kukkien alkuperä on selvitettävissä.

Hauska, vähän erilainen gerbera.

Kaikenkaikkiaan messukäynti sulhasen kanssa oli todella antoisa, vaikkemme varsinaisesti sen perusteella vielä päätöksiä tehneetkään. Keskustelua kuitenkin saimme aikaan ja ehkäpä näistä ideoista vielä jotain poikii.

Hääkampauksen pohdintaa

Meillä on taas menossa vähän hiljainen kausi häiden suunnittelun suhteen. Kutsuhommia pitäisi jatkaa, mutta se on selkeästi yhteinen juttu, johon pitäisi saada sulhanen motivoitua mukaan. Hänellä taas on aika paljon kaikkea muuta puuhaa tällä hetkellä. Koristelupuoltakin pitäisi edistää, mutta en osaa oikein tarttua mihinkään. Lievä ahdistus... Lisäksi töissä on ollut sen verran kiireistä, että viime viikolla taisin ehtiä pitää taukoa noin kymmenen minuuttia - yhteensä.

Päädyin tänään kuitenkin pohtimaan kampaustani hääpäivänä. Kampaajan varauksesta kirjoittelin elokuussa. Kampaukseni tulee hääpäivänä hoitamaan Noora ByNooraT -yrityksen takaa. Olen luottavainen Nooran kykyihin, eikä kampaus aiheuta minulle kovin suuria ahdistuksia, mutta mietityttää kyllä.

Minä olen jo pitkään kasvattanut hiuksiani pitkiksi ja pitänyt ne nyt tarkoituksellisesti pitkinä tähtäimenäni hääkampaus. En halua, että kampaus jää ainakaan pituudesta kiinni. Hankaluuksia tuottaa todella ohut ja liukas hiuslaatuni, jota on kampaajien taholta kutsuttu mm. lasimaiseksi. Minulta on vielä viime vuosina tuntunut lähtevän kouratolkulla hiuksia, joten pelkään, ettei tästä hiirenhännästä kunnon kampausta saa. Toki jotkut hiuslisäkkeet ovat vaihtoehto, mutta tavallaan haluaisin, että hääpäivänä päässäni olisi vain omia hiuksiani...

No, millaisen kampauksen haluaisin? Jos unohtaisin käytännöllisyyden, jättäisin varmaan hiukseni auki vähän tai vähän enemmän kiharrettuna. Mutta koska en voi unohtaa käytännöllisyyttä, tulen pitämään hiukseni kiinni. Minä kuulun nimittäin niin kutsuttujen päähikoilijoiden klaaniin. Noin 80 prosenttia kehoni tuottamasti hiestä tulee ulos kaulani yläpuolelta. Todella rasittavaa! Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos hääpäiväksemme sattuu vähänkään lämpöisempi ilma taikka intoudun tanssahtelemaan villisti, hikoilee niskani ja pääni auki olevien hiusten johdosta kahta kauheammin ja muodostaa hiuksista limaisen verhon. Tämä ei ole toivomani vaikutelma.

Hiukset kiinni siis. Jottei homma olisi kuitenkaan näin yksinkertainen, että nutturalle vain, olen saanut päähänpinttymän siitä, että haluan hiusten kuitenkin olevan vähän levällään. Sulhaseni tykkää pitkistä hiuksistani etenkin, kun ne ovat auki, minä kun pidän hiuksiani usein etenkin kotona kiinni. Olisi siis kiva, että hiukseni eivät olisi tiukasti kiinni, vaan jotenkin osittain irrallaan. Todennäköisesti tämä toteutetaan kiharoiden avulla hiusteni ohuuden ja vähyyden vuoksi. En löydä ilmaiskuvista täydellistä kuvaa ajatuksistani, mutta jotakin tällä sivulla näkyvien kampausten kaltaista haen...

Olen myös ihastellut hiuskoruja, joten jonkin sellaisen voisin kampaukseeni liittää. Ninkan hiuskoruja olen messuilla käpälöinyt ja heiltä saa vielä tilattua haluamansa, joten se on vahva vaihtoehto, jos hiuskorua lähden hakemaan. Toisaalta taas myös Ateljee Aariassa, jossa teetän pukuni, on hiuskoruja tarjolla, joten aion selvittää myös heidän tarjontansa. Kukatkaan eivät ole hiuksissa mahdottomuus, mutta ne eivät saisi riidellä väriä sisältävän mekkoni kanssa.

Ajatuksenani on marssia Pinterest-kansio avoinna Nooran luo joskus keväällä ja kysyä, onnistuuko mikään toiveistani päässäni olevasta materiaalista. Sitten pitää vielä pohtia, haluanko koekampauksen. Muiden morsiamien kommenttien rohkaisemana olen päätymässä ehkä kuitenkin siihen, että koekampaus voisi olla hyvä tehdä, vaikka olin vähän ajatellut siinä kohdassa säästää.

Musta perjantai hääsuunnittelun näkökulmasta

Black friday eli musta perjantai jakaa vahvasti mielipiteitä. Toiset ovat innoissaan hyvistä alennuksista ja toiset taas kamppailevat kulutushysteriaa vastaan. Minun ajatusmaailmani on jossain siellä välimaastossa: Toisaalta on vähän ällöä, että tämä(kin) päivä on omistettu osta-osta-osta -ajattelulle, mutta toisaalta en pistä pahakseni sitä, että sain tänään sekä vakkaripäivä- että yövoidepurkkini tuntuvaan alennushintaan. Minulla on muutamia jo pitkään ostoslistalla kummitelleita asioita, joten aion kyllä huomenna kurkata, saisiko niitä vähän tavallista halvemmalla.

Voisiko black friday olla apuna häitään suunnittelevien parien lompakoille? Minkälaisia tarjouksia kaupat hääsuunnitteluun syytävät?

Häämatka ja hääyö
Useat matkatoimistot ja lentoyhtiöt mainostavat kovia tarjouskampanjoita, joten hyvällä tuurilla sieltä saattaa löytää itselleen juuri sopivat lennot tai koko matkankin häämatkaa ajatellen. Myös ainakin muutamilla kylpylähotelleilla olen nähnyt todella hyviä black friday -tarjouksia, joten jos hotelliyö on vielä hääpäiväksi varaamatta, kannattaa kurkata lähiseudun tarjoukset.

Asusteet
Monet kenkiä, laukkuja ja koruja myyvät yritykset mainostavat tuntuvia alennushintoja jopa koko valikoimasta. Jos siis on jokin kalliimpi asuste hankintalistalla, voi tarjouspäivänä säästää merkittävän summan muihin hääjuttuihin.

Koristeet ym.
Instagramista bongasin, että useammat hääsomisteita ym. vuokraavat yritykset antavat mustana perjantaina hyvän alennuksen kaikista tehdyistä sopimuksista. Myös koristeita myyvissä kaupoissa on tarjolla alennuksia ainakin nettikauppojen puolella. Tämä voi siis olla hyvä päivä lyödä lukkoon myös koristeasiat.

Kosmetiikka
Kosmetiikan puolella nähdään varmaan elektroniikan ohella parhaita black friday -tarjouksia. Jos häitä varten ostoslistalla on ollut tiettyjä ihonhoitotuotteita, hajuvesi tai vaikkapa meikkejä häämeikin tekoa varten, kannattaa vertailla muutamien nettikauppojen ja miksei kivijalkaliikkeidenkin hintoja. Jos niitä tököttejä joka tapauksessa tarvitsee, on kai sama ostaa ne nyt vähän edullisemmin.

Kaikennäköistä muutakin varmasti saattaa osua kohdalle. Kannattaa kuitenkin pitää järki kädessä, kuten muutenkin häähankintoja tehdessä ja miettiä, tarvitaanko jotain varmasti.