sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kun inspiraatio iskee



Viime aikoina on ollut vähän vaikea tarttua hääasioihin. Mitään kovin akuuttia ei ole tällä hetkellä työn alla. Eri hotelleihin pitäisi vielä laitella viestejä hääyöpaikkaa sekä hotellikiintiötä silmälläpitäen, mutta jostain syystä se tuntuu nyt kovin raskaalta hommalta. Häämatkaakin pitäisi suunnitella, mutta sitä taas en halua tehdä yksin ja sulhanen ei nyt(kään) jotenkin ole ollut hääsuunnittelumoodissa.

Olen yrittänyt kasata ajatuksiani koristelun suhteen, koska siinä riittäisi hommaa, ja kohta olisi hyvä päästä ihan oikeasti askartelemaan eikä vain tehdä erilaisia kokeiluja. Tämä 320 päivää, mikä häihin on aikaa, sujahtaa kuitenkin sitten nopeasti, kuten olen muiden blogeja seuratessani huomannut.

Koristelut ovat tuottaneet minulle kuitenkin melko paljon päänvaivaa, erityisesti pöytien osalta. Tänäänkin tuijottelin aikani Pinterestiin tallentelemiani kuvia, ja meinasi jopa vähän alkaa ahdistaa, kun en osannut tarttua mihinkään. Kaikkea ihanaa oli tarjolla, mutta mikään niistä ei kuitenkaan sellaisenaan iskenyt, vaan jotenkin kaipasin jotakin omaa ideaa.

Ja sitten jostakin se idea lähti syntymään, pala palalta. Ensin mietin toisenlaista juttua, sitten se lähti muotoutumaan järkevämmäksi. Ja sitten kun se idea lähtee syntymään, ei minua pysäytä enää oikein mikään. Sitä pitää päästä kokeilemaan hetihetiheti. Ja niinpä minä hyppäsin pyörän selkään ja suhautin Sellon Citymarketiin hakemaan kertakäyttökaitaliinaa soitettuani ensin kyseiseen puljuun tarkistaakseni, että tuotetta löytyy hyllystä. Mukaan tarttui myös leimasimia ja paketillinen erivärisiä leimasinmusteita, kun sattuivat olemaan oikein sopivia koevedoksiin.

Tarkemmin esittelen ideaani myöhemmin, kunhan se tässä vähän ehtii jalostua, mutta voin paljastaa, että pöytään olisi nyt tulossa valkoista kertakäyttökaitaliinaa, jota ajattelin tuunailla värejä käyttäen, tietysti. Tänään pääasiallinen tarkoitus oli kokeilla, onnistuuko koristelu lainkaan, sillä en ollut varma, millainen pinta kaitaliinassa on. Se osoittautui kuitenkin tarkoituksenmukaiseksi.

Värien kokeilua

Törmäsin tänään myös ihanaan Teippitarha -nimiseen nettikauppaan, josta saatan tilailla lisäkoristelua kaitaliinoihin. Ihmettelin sivuille päätyessäni, että onko tosiaan olemassa nettikauppa pelkille teipeille, mutta valikoima on sen verran laaja, että kaipa sille oma sivusto tarvitaan. :) En ole kaikkea vielä ehtinyt selata läpi, mutta värejä tuolta taatusti meidänkin tarpeisiimme löytyy riittävästi.

Pitsiteippi keltainen (tuplapitsit)
Esim. tällainen pitsiteippi voisi tuoda kankaan tuntua
paperisiin kaitaliinoihin. Kuva: teippitarha.fi

Yritän tässä piakkoin saada Heli-kaasoni kanssani ideoimaan koristelupuolta. Sulhaselta kyllä kysyin, haluaako hän osallistua, mutta hänkin totesi tämän olevan ehkä enemmän kaasoni heiniä. Mutta jospa sitä häämatkaa pohdittaisiin jossakin välissä...

lauantai 25. elokuuta 2018

Heinä-elokuun juhlaminät

Häissä Suomenlinnassa
Loppukesä on sisältänyt useampia isompia juhlatilaisuuksia. Olen päässyt juhlimaan kaksia häitä sekä kaksia kolmikymppisiä. Ajattelinkin esitellä omaa ulkonäköäni näissä juhlissa, jolloin näette, millainen on normaali pukeutumis-, kampaus- ja meikkaustyylini juhlatilaisuuksissa. Omaat häät ovat tosiaan asia erikseen ja tuolloin otan myös ammattilaisia avuksi kaikkiin näihin osa-alueisiin, mutta saa näistä jotain osviittaa juhlatyylistäni.

Ihana ilme...
Ensimmäisenä olivat vuorossa ystävien häät Suomenlinnassa. Päälläni minulla oli kirkkaankeltainen Calvin Kleinin mekko, joka oli loistava löytö New Yorkista kuusi vuotta sitten. Kampaus meinasi tuottaa tuskaa, ja jopa T. yritti laittaa hiuksiani Youtube-videon avulla. Hiukseni osoittautuivat kuitenkin liian ohuiksi suunniteltuun kampaukseen, ja tyydyin puolivahingossa syntyneeseen sykerönutturaan, josta valitettavasti ei ole kunnon kuvaa. Meikissä käytin Espanjasta ostamaani nestemäistä kultaista luomiväriä.

Seuraavaksi pääsin juhlimaan kaasoni Lauran syntymäpäiviä Tampereella. Se olikin hikinen reissu. Jo juhlia edeltävä päivä oli hurjan kostean helteinen, joten päätin olla ottamatta riskejä ja kiepautin hiukseni tiukalle nutturalle, jolloin ne eivät kuumentaneet niskassa eivätkä muuttuneet hiestä liiskaisiksi. Tai no, se ei näyttänyt niin pahalta.

Holkin avulla tehty nuttura onnistui mielestäni kivasti.

Koko illan oli hirvittävä hiki, ja ilta huipentui villiin tanssahteluun todella tukalan kuumassa yökerhossa. Onneksi en kesäisin käytä meikkivoidetta tai puuteria!

Tässä on vielä suhteellisen kuiva olo.
Tässä ei enää niinkään.

Viikkoa myöhemmin juhlin toisia syntymäpäiviä Helsingissä. Näillä syntymäpäivillä pääsin myös esiintymään laulaen, sillä kyseessä olivat kesäfestarit synttärisankarin pihassa. Yritin kihartaa hiuksiani tuollaisiin tötteröihin sopiviksi, kun muuten hiukseni ovat niin ohuet. Päivä oli kuitenkin taas niin kostea, että hiukset lähtivät suoristumaan. Ilmastointilaite auttoi sen verran, että sain kuin sainkin kiharoista tehtyä törökkeet, jotka olivat loppujen lopuksi oikein kivat.



Festarihengessä meikkasin silmiin turkoosit rajaukset, jotka korostavat kivasti ruskeita silmiä.


Nyt elokuussa juhlimme vielä toisia häitä Sipoossa. Vielä löytyi kaapista eri mekko vuoden kolmansiin häihin, kaikkia kun juhlittiin suurinpiirtein saman kaveriporukan kesken. Tuskin ketään nyt olisi haitannut, että samassa asussa menee, mutta itsestä tuntuu kivemmalta. Ja siis kaapista kyllä löytyy useampiakin mekkoja, mutta osa niistä ei tällä hetkellä mene kiinni... :/

Pahoittelut taas karkeasta
kuvanmuokkauksesta! :D
Sipoon musta-valkovärityksellisissä rock-häissä en ainakaan sekoittunut koristeisiin. Tästä piti huolen oranssi-pinkki -kuviollinen mekkoni. Nyt varsinkin kuvissa huomaan, kuinka ihanaa on tuo YSL:n nestemäinen huulipuna, jonka ostin kesällä. Pysyvyys ei ole aivan niin hyvä kuin Sokoksen myyjä lupasi, mutta parempi kuin perinteisissä huulipunissa.

Tällaisia otoksia loppukesän juhlista. Toivottavasti ensi kesänä kuvia on taas vähän kivempi katsoa, kun nyt kyllä katse noissa kokovartalokuvissa kiinnittyy väkisinkin turvonneeseen ulkomuotoon. Kasvokuvissakin posket ovat turpeammat kuin vuosi sitten... Onneksi dieetti on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, vaikka mitään huipputuloksia en vielä parissa viikossa olekaan saavuttanut. Kärsivällisyyttä kuitenkin riittää.

maanantai 20. elokuuta 2018

Kesän viimeiset häät

Viime lauantai oli useammasta lähteestä kuulemani mukaan vuoden suosituin hääpäivä: 180818. Mekin vietimme päivän juhlien ystävien häitä. Häitä juhlittiin Sipoossa Hedåsenin juhlatilassa. Paikka oli todella kiva: iso kulmikas sali mahdutti kaikki vieraat ja tanssitilaakin jäi runsaasti. Lisäksi ulkona oli paljon hengailutilaa ilman häiriötä mistään ympäristöstä. Kääntöpuoli on taas se, että paikka oli vähän huonosti julkisilla saavutettavissa ja vähän kaukana, minkä vuoksi mekin valitsimme kulkupeliksi auton, emmekä olleet ainoita.

Ensikosketuksen häiden rockahtavaan teemaan saimme, kun huomasimme sekä kaasojen että bestmanien (molempia kolme) pukeutuneen kokomustaan. Myös tilan koristelussa ja kattauksessa oli käytetty väreinä vain mustaa, valkoista ja harmaata.

Vihkiminen tapahtui papin toimesta kristillisellä kaavalla juhlapaikalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin nähnyt tämän tavan käytännössä. Vihkiseremonia oli aivan mahtavan persoonallinen! Ystäväparimme musiikkivalinnat sisääntulo- ja poistumismusiikeiksi olivat hienot (en kuollaksenikaan osaa sanoa nimiä) ja papiksi oli valikoitunut aivan upea tyyppi, joka oli tapaamisessa paljastunut sulhasen tapaan suureksi Queen-faniksi. Vihkipuhe oli todella hauska, persoonallinen ja lämmin. Pieni erikoisuus vihkitilaisuudessa oli myös se, ettei sulhanen odottanut valmiina paikoillaan, vaan hänkin sai oman hetkensä valokiilassa, kun hän asteli ensin musiikin tahdissa "estradille". Perässä seurasi sitten morsian isänsä saattamana.


Kehut täytyy antaa myös bändille, joka soitti kolme settiä. Aluksi musiikki oli hyvin iskelmävoittoista, mikä vähän yllätti minut, mutta löytyi arsenaalista loppuiltaa kohden perinteisempiäkin bilebiisejä sekä parin varmasti toivomia rock-kappaleita. Tuli tanssittua kunnolla.

Itse pitäydyin tällä kertaa lähinnä alkoholittomissa juomissa maanantaina alkaneen dieetin vuoksi. En pitänyt tätä loukkaavana (jos joku nyt niin ajattelisi), sillä sulhanen on itse jättänyt alkoholin. Olin antanut itselleni luvan nauttia viiniä ruoan kanssa, mutta jotenkin se ei maistunut.


Pieni "moka" järjestelyissä mielestäni oli: Hääpari oli ajattelevaisesti järjestänyt illaksi bussikuljetuksen Itä-Vantaan ja Tikkurilan suunnille, mistä suuri osa vieraista tuli ja mistä matkaa oli helppo jatkaa muuallekin. Tästä mahdollisuudesta ei kuitenkaan ollut informoitu etukäteen. Monen autoilijan kyyti olisi voinut olla toisennäköinen, jos olisi tiennyt olevan muitakin poistumisvaihtoehtoja kuin taksi. No, olimme kuskina olleen T:n kanssa molemmat iloisia, kun sunnuntai ei mennyt sohvan pohjalla krapulassa. Voi olla, että kyydistä oli päätetty sen verran myöhään, ettei ilmoitusta saanut kutsuihin ja hääkiireissä tuollainen voi helposti jäädä unohduksiin.


Nyt jännityselementtinä on, ovatko seuraavat häät, joita juhlimme, omamme. Ainakaan tiedossa ei ole loppuvuodelle taikka ensi vuodelle häitä ennen meitä, ellen muista väärin...

torstai 16. elokuuta 2018

Meikkaja ja kampaaja varattu

Taas on yksi palanen hääsunnittelussa loksahtanut paikalleen. Tuskailin taannoin hääkampaus ja -meikkausasioiden äärellä, ja tuntui vaikealta luottaa itseään varsinkaan sen meikin osalta kenenkään käsiin. Ahkera googlaus kuitenkin palkittiin.

Löysin nimittäin GMC-studion ja Minnan. Heiltä löytyi niin passeleita paketteja hääväelle ja lupasivat tulla paikan päälle hääväkeä kaunistamaan, joten uskaltauduin ottamaan yhteyttä. Minut vakuutti erityisesti se, että häät tuntuivat olevan yrityksellä iso prioriteetti. Kokemus kun on mielestäni tässä asiassa valttia. Heidän kuvagalleriastaan löytyi paljon minua miellyttäviä kuvia: luonnollisia, mutta juhlavia meikkejä.

Instagramissa (@by.noorat) olin jo jonkin aikaa seurannut kampaaja By.NooraT:tä. Kun bongasin jostakin, että Minna ja Noora ovat aiemmin tehneet yhteistyötä, päätin kysyä, pääsisikö Noora tekemään kampaukseni. Onneksi päivä oli vielä vapaana molemmilla!

Meikkaaja ja kampaaja kaunistavat itseni lisäksi myös kaasojani. Kaasoilleni lupasin, että maksan osan heidän kampaaja- ja meikkaajalaskustaan. Iso laskuhan kampauksesta ja meikkauksesta tulee, mutta kyllä kai sitä häissään saa kerran elämässä ulkonäköönsä törsätä. Mietin jossakin vaiheessa itse meikin tekoa, mutta kaasosiskoni kauhistui ajatuksesta todeten samalla, että hänkin aikoo meikauttaa itsensä häihini. Ehkä ihan hyvä, koska olen aika huono meikkipohjan tekijä.


Tulen käymään koemeikissä, koska meikistä olen epävarma ihan oman kokemattomuuteni vuoksi. Kampauksen suhteen en ole ihan varma, tarvitsenko koekampausta. Voi olla, että vain keskustelemme asiasta. Päätämme sitten, tarvitseeko kampausta vielä kokeilla.

Hääpäivän ulkonäköosuus alkaakin siis olla kohtapuoliin kasassa asusteita lukuunottamatta. Tai siis, pukuahan aletaan tietysti tehdä vasta ensi vuonna, mutta ajatus on vireillä ja tekijä valittuna. Ai niin, ja pitäisi varmaan päättää, millaisen kampauksen ja meikin haluan. Noo, onhan tässä aikaa.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Hääkuntoon N-Y-T

Olen jojolaihduttanut oikeastaan koko aikuisikäni. Välillä paino on tippunut hienosti, ja olen elänyt terveellistä ja aktiivista elämää pitkiäkin kausia. Viimeisen vuoden aikana homma on kuitenkin riistäytynyt totisesti käsistä, ja paino on hivunnut hurjiin lukemiin. Minulla oli pitkään maksimipaino, johon aika ajoin ikäväkseni palasin, mutta siitä aina lähdettiin sitten alaspäin. Tuossa painossa olo oli todella tukala ja polvetkin alkoivat oireilla. Nyt painan kymmenen kiloa enemmän kuin tuo maaginen "maksimipainoni".

Kulunut vuosi on ollut jostain syystä todella hankala terveellisemmän elämän aloittamisen kannalta. Yleensä olen tosiaan päässyt alkuun ja pysynytkin terveellisellä tiellä, mutta nyt tuntuu, että yritykseni ovat kariutuneet ennen kuin olen edes kunnolla aloittanut. Enkä puhu mistään kaalikeittokuureista tai himourheilusta vaan ihan siitä, että jättäisin karkit kauppaan ja harrastaisin viikoittain liikuntaa. Oireita kilpirauhasen vajaatoiminnan suuntaan olisi pitkä lista, mutta verikokeissa ei näy mitään, joten kai se on uskottava, että epäterve elämäni aiheuttaa oireita.

Ja minun tapauksessani ei tosiaan puhuta mistään ulkonäkökeskeisestä turhanpäiväisestä nurinasta, vaan pudotettavaa on ihan terveydellisistä syistä useampia kymmeniä kiloja. Vaikka tämän blogin puolella pidän tähtäimenä 11 kuukauden päässä siintävää hääpäivää, jolloin haluaisin näyttää upealta, haluan laihtua ihan koko loppuelämääni silmälläpitäen. Mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei ulkonäkö ole kohdallani se paras motivaattori. Täytyy kyllä sanoa, että kun saavuttaa tilanteen, jossa vatsa hankaloittaa varpaankynsien lakkaamista, ihan käytännön syytkin nousevat ihan uuteen asemaan.

Nyt siis on kokeiltava jotakin uutta. Olenkin nyt maksanut 60 euroa liittyäkseni mukaan huomenna alkavaan Fitfarmin Superdieettiin. Olen eilen ja tänään lueskellut ohjeita ja ruokavaliota, tehnyt kauppalistaa ja psyykannut itseäni siihen, että tulevat 12 viikkoa noudatan suhteellisen kirjaimellisesti tuota ruokavaliota. "Suhteellisen kirjaimellisesti" siksi, että viikon päästä juhlimme ystävien häitä, joissa en varmasti syö kanaa ja kasviksia Tupperware-kiposta. Muuten kuitenkin pyrin pitämään ruokavaliosta kiinni parhaani mukaan. Tavoitteena olisi kuitenkin omaksua järkevä ateriarytmi ja terveellisten valintojen tekeminen sekä liikunta luontevaksi osaksi elämää, joten kyse ei ole vain tästä kolmen kuukauden rykäisystä.

Nyt pitäisi lähteä kauppaan rahkaa ja raejuustoa ostamaan. No, saa sitä onneksi muutakin syödä. Vertaistukea otetaan vastaan. :D

lauantai 11. elokuuta 2018

Opettajan elokuu

Hääsuunnittelu otti kesän aikana harppauksia. Minulla homma on siis mennyt päinvastoin kuin monilla muilla, joiden kesäloma menee muissa merkeissä, ja sitten hääsuunnittelu ja mahdollinen blogin kirjoittelu kuuluvat tiiviisti arkeen. Itsellä taas kesälomalla (joka siis oli sen 9 viikkoa), oli hyvin aikaa keskittyä häähommiin ja kirjoitteluun, kun alkukesän matkustelu oli hoidettu alta pois.

Tällä viikolla olen kuitenkin aloittanut taas työt rytinällä, ja koululla vietettyjä tunteja on ehtinyt kertyä kunnioitettava määrä. Elokuu onkin meillä opettajilla suhteellisen kiireistä aikaa, kun uutta kouluvuotta suunnitellaan ahkerasti ja uusia ideoita toteutetaan käytännössä.

Tämän viikon tuotokset ahkerille lukuhaasteen suorittajille.
Onneksi värien käyttö on tässä työssä ihan sallittua. :D
Suunnitteluenergia menee siis seuraavat viikot aika pitkälti työjuttuihin. Kun askarteluvimmaakin saa hyvin purettua näissä hommissa, jäänee hääaskartelukin vähemmälle, vaikka Heli-kaasoni kyllä intoilikin jo, että haluaa päästä askarteluavuksi. Hän lupautui myös avuksi purkamaan kattausahdistustani, sillä en oikein osaa tarttua pöytien koristeluiden suunnitteluun.

Kivoja hääjuttuja on silti kuitenkin tiedossa. Varasin nimittäin meikkaajan ja kampaajaakin olen tiedustellut. Kirjoittelen niistä, kunhan jälkimmäinen asia selviää. Myös askarteluhommia olisi syytä aloittaa, ja sain pienen idean kattaukseenkin... Sitä pitää päästä kokeilemaan käytännössä. Lisäksi aion mennä myös sovittelemaan hääpukuja. Häh! Minähän teetän hääpuvun. Tästäkin lisää myöhemmin. :) Harmikseni minulle osuu koulutuspäivä syyskuun viikonlopulle, jolloin minun oli tarkoitus suunnata bloggarikavereiden kanssa Hämeenlinnan With love -tapahtumaan. Se jää siis valitettavasti välistä.

Huomenna palaan kuitenkin koneen ääreen, sillä nyt pistetään tuulemaan, jotta saadaan tämä morsian hääkuntoon.