perjantai 28. kesäkuuta 2019

Suunnittelutapaaminen kuvaajien kanssa

Huomasin, että en olekaan muistanut vielä kirjoitella viimeviikkoisesta tapaamisestamme valo- ja videokuvaajien kanssa. Kuvauksestahan meillä vastaavat ihanat siskokset Asta ja Ilona Valofilmsiltä. Voit lukea tähän ratkaisuun päätymisestämme täältä sekä videokuvaukseen johtaneista ihmeellisistä käänteistä täältä.

Tapasimme viime viikon tiistaina juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä. Söimme lounasta, joka oli jälleen todella hyvää ja juttelimme samalla hääpäivämme etenemisestä ja kuvauksesta päivän aikana. Pyörittelimme aikataulua suuntaan ja toiseen. Tässä ammattilaisen näkemys on todella kullanarvoista. Meillä oli luonnollisesti jonkinlainen suunnitelma päivän kulusta. Yhdessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että väli, jonka olimme ajatelleet riittävän yhteiskuville vieraiden kanssa, on aivan liian tiivis ja siirsimme näiden kuvien ottamista vähän myöhemmäksi.

Ilonan ottama selfie minusta ja kuvaajistamme.
Myös T. oli siis paikalla, mutta pysytteli poissa kuvista.

Potrettikuvista olin itse ajatellut, että ne päivällä vihkimisen jälkeen otetut ovat ihan riittävät, mutta sekä sulhanen että kuvaajat liputtivat ns. kultaisen hetken aikana eli hieman ennen auringonlaskua otettujen kuvien puolesta. Tulemmekin siis karkaamaan pieneksi hetkeksi vihkimisen jälkeen ja uudelleen vähän myöhemmin illalla ottamaan potrettikuvia. Jälkimmäiseen sessioon varaammekin vähän enemmän aikaa, sillä tällöin aikataulu ei ole niin tiivis.

Aiemmin päivällä otettaville kuville löysimme aivan loistavan kuvauspaikan ihan juhlapaikkamme vierestä, mikä olisi aikataulun kannalta mahtavaa. Harmi vain, että tuo paikka on Innofactor-nimisen yrityksen pihassa. Viikolla sinne pääsi ihan avoimesti kulkemaan, kun alueella sijaitsee myös lounasravintola. Lauantaina paikka on kuitenkin kiinni, tiukasti aidattu ja vartioitu. Ihanat kuvaajamme eivät jääneet neuvottomiksi, vaan Ilona yritti käydä kyselemässä lupaa lauantaikuvaukseen. Paikka on kuitenkin kiinni eikä kukaan porttia avaamassa, joten vaikka Innofactorilta oltiin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, on tilanne se, ettei pihalle pääse kuvaamaan ilman pelkoa hälytyksestä, vaikka aidan ylitykseen mietittiin jo keinoja. Jos jollain on kontakteja kyseiseen yritykseen, niin kuulen mieluusti. ;)

B-vaihtoehtomme kuvaukselle ja ykkösvaihtoehtomme iltakuvaukselle oli Hanasaari, jossa olimme käyneet sulhaseni kanssa aiemmin tutkimassa maastot. Ilona ja Asta pitivät paikkaa oikein loistavana potrettimaastona, joten suuntaamme näillä näkymin sinne sekä päivällä että illemmalla. Hanasaaren hotellilta kuvauslupa heltisi ilman ihmeempiä selvityksiä. Sielläkin muuten voi juhlia häitään, vaikka hotelli mainostaa itseään kokoushotellina; miljöö ainakin olisi upea!

Maisemaa Hanasaaressa.

Kuvauspaikkojakin oli tosi hyvä katsoa valokuvaajien kanssa yhdessä. Itse en todellakaan olisi osannut ajatella kaikkia asioita, joita kuvaamiseen liittyy. Paras valo potrettien kannalta on kuulemma valoisa varjo eli ei suoraan auringonpaisteessa. Asta oli myös innoissaan roikkuvista puunoksista ym., joita itse emme olleet ajatelleetkaan.

Kaikenkaikkiaan tapaaminen oli oikein hedelmällinen. Muutamia asioita unohdin kokonaan vielä sanoa, esim. liittyen siihen, että haluan mahdollisimman paljon kuvia eri yksityiskohdista kuten koristeista ja ruoista, jotta saan sitten ihanaa kuvistusta kun häiden jälkeen esittelen teille häitämme. Tämä nyt ehkä on sanomattakin selvää, mutta hyvä on varmaan tämäkin käydä läpi. Sähköposti onneksi kulkee. :) Valokuvaus on onneksi yksi sellainen asia, jonka onnistumista en häissämme jännitä yhtään. Ehkä vähän pelottaa aikataulu, mutta uskon vieraidemme pärjäävän ilman meitäkin kuvaustemme aikana.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Koemeikki

Pahoittelen blogin hiljaiseloa! Energia häiden osalta alkaa tässä loppumetreillä mennä konkreettisiin hääjärjestelyihin, ja juhannuskin tuossa välissä katkaisi häähommat. Näin viime metreillä ei myöskään tapahdu niin paljoa selkeitä yksittäisiä asioita, joista voisi kirjoittaa, vaan sitä tulee puuhailtua vähän sitä ja tätä. Lisäksi näin lähellä häitä on aika paljon asioita, joita ei ihan täysin halua enää paljastaa, kun muutama vieraammekin tätä blogia on eksynyt lukemaan. :)

Tänään kävin kuitenkin koemeikissä GMC-studion Minnan käsittelyssä. Tapasin Minnan nyt ensimmäistä kertaa, sillä aiempi viestittely on tapahtunut sähköisesti ja puhelimitse. En ole mikään sosiaalisten tilanteiden jännittäjä, mutta tietysti toiveissa oli, että meikkaajan kanssa löytyy jonkinlainen yhteinen sävel. Näin tapahtuikin.

Minulla ei ollut näyttää Minnalle kuin pari hassua "vähän sinne päin" -kuvaa meikistä, mutta sanallisten toiveideni perusteella hän nappasi hyvin kiinni ideasta: Meikkipohjan tulisi olla mahdollisimman luonnollinen, ei mitään hurjaa maskia, jonka takaa omaa ihoa on hankalaa erottaa. Silmissä taas saa olla korostusta.

Minna rupesi puuhaamaan silmien kimpussa ja pian hän totesikin, että nyt iski visio. Minna ehdotti, että laitamme silmieni ulkonurkkiin muutaman irtoripsitupsun. Minullehan ei tule mitään ripsienpidennyksiä tms. Tämä tuo varmasti vähän lisää intensiteettiä.

Olin etukäteen jännittänyt erityisesti tuota meikkipohjaa, pääasiassa siksi, etten itse osaa luonnollista sellaista tehdä. Jännitin ihan turhaan. Meikkipohja on aivan ihana! Se on niin kevyt, ettei oikeastaan edes huomaa minulla meikkiä olevankaan. Pohja on myös pysynyt erinomaisena koko päivän, vaikka kaupungilla pyöriessäni kasvoni perinteisesti hikosivat. Pitää ehkä koittaa vielä kyynelehtiä tässä illalla ja katsoa, selviääkö meikki itkutestistä.


Myös silmät näyttävät tosi hyviltä! Minna lisäsi silmiin tummuutta pikkuhiljaa, jotta molemmat näimme, ettei meikki mene överiksi. Myös kulmista tuli tosi siistit. Olen lukenut, että jotkut morsiamet jännittävät meikkaajan pilaavan kulmakarvat ja aika monet jopa tekevät ne itse, vaikka meikkaaja hoitaisikin muun. Tämän suhteen itselläni ei ollut suurempia pelkoja enkä joutunut pettymään.

Mielestäni hyvä merkki meikin onnistumisesta on se, että tekee mieli peilata itseään jokaisesta heijastavasta lasista. Näytin varmaan aika tollolta tänään kaupungillä pyöriessäni.

Pienenä vinkkinä muuten muille koemeikkiin menijöille: Laitoin itse valkoisen paidan ja Minna totesi sen olleen erinomainen idea, sillä tällöin näkee paljon paremmin, miten homma toimii sitten hääpuvun kanssa (olettaen, että se on valkoinen). Yritin itse myös väsätä hiukseni jotenkin samankaltaisesti kuin ne tulevat hääpäivänä olemaan, kun koekampausta ei nyt meikin yhteyteen onnistuttu järjestämään. Viritelmä oli kyllä melko heikkö yritys, mutta jotain sinne päin...

Nyt on yksi stressinaihe vähemmän, vaikka luotto Minnaan oli jo ennen koemeikkiä ihan vain portfolion perusteella aika kova. Innolla odotan sitä, että reilun parin viikon päästä kaikki ulkonäköön liittyvät palaset yhdistyvät.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kampauskokeilua

Keskiviikkona kävin keskustelemassa hääkampaajani Noora Toiviaisen kanssa siitä, mihin malliin hiukseni hääpäivänä asetellaan. Esittelin Nooralle Pinterestiin ja Instagramiin tallentelemiani ideakuvia ja hän tuntui hyvin saavan kiinni siitä, mitä haetaan. Noora kyseli paljon tarkentavia kysymyksiä, osan sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan.

Olin vähän alustavasti huolissani hiusteni riittävyydestä sopivaan kampaukseen. Pituus on siis ahkeran kasvattelun vuoksi kunnossa, mutta paksuutta saisi olla tuplasti lisää. Nooran mukaan hiusten ohuus ei niinkään ole ongelma. Se, että hiuksissani on vain oma väri, tekee hiuksista kuitenkin lerput. Tämä oli minulle yllätys. Hyvällä pohjatyöllä tähänkin löperöpäähän Noora saa kampauksen kuitenkin luotua.

Hiuksiani vähän kreppailtiin ja sinne suihkuteltiin ja tuputeltiin varmaan puoli kiloa erilaisia aineita. Noora käskikin minun kokeilla hiuksia käsillä ponnarille, kun oli pohjatyöt tehnyt. Hiuksia tuntui toden totta olevan puolet enemmän.

Lähtökohtani kampauksen suhteen oli se, että hiukset tulee nostaa pois niskasta. Olen aiemminkin tainnut mainita päähikoilustani, eli varmaan 70% erittämästäni hiestä poistuu pään ja naaman kautta. Helteisenä heinäkuun päivänä olisi siis aikamoinen kampausitsemurha laittaa avonainen kiharakampaus. Toisaalta en halua kuitenkaan tiukkaa nutturaa, vaan sellaisen fiiliksen, että hiuksia on päässä runsaasti. Tämä onnistuu jonkinlaisen ison, kiharaisen nutturan avulla.


Noora kokeili hiuksieni laittoa ja nutturan paikkaa, mutta varsinaista koekampausta hän ei ehtinyt tehdä, sillä vähän turhan myöhään kyselin häneltä aikaa tähän hommaan. Kuvissa näkyvä kampaus on siis vain nopea kokeilu, jotain sinne päin. Sen pohjalta keskustelimme vielä nutturan koosta ja paikasta sekä kiharaisuudesta. Uskon, että lopputulos hääpäivänä on erinomainen! Vielä pitäisi päättää, laitanko jotakin kukkia tms. Se riippuu vähän myös korvakoruista, joiden etsintä on vielä työn alla.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Alle kuukausi häihin

Alkuperäisen kuvan ottanut
ystäviemme häissä
Juho Einovaara
Olen samaan aikaan kauhuissani ja innoissani: Meidän häihimme on aikaa alle kuukausi! Aloimme tehdä ensimmäisiä oikeita suunnitelmia häidemme suhteen keväällä yli kaksi vuotta sitten. Voisi siis ajatella, että tähän mennessä kaikki on aika hyvällä mallilla. Olo on myös tämän suhteen hyvin kaksijakoinen: Yhtenä hetkenä olen rento ja rauhallinen ja sitä mieltä, että eihän tässä mitään hätää ole ja toisena taas huomaan sykkeeni nousevan ja kiristeleväni alitajuisesti hampaitani pohtiessani tekemättömien hommien listaa. Ja stressaan myös siitä, että alan stressata - eikö olekin luonnollista? :D

No, tehdäänpä listaa vielä tekemättömistä asioista. Olen jakanut itselleni asiat neljään kategoriaan: tehtävää, askarreltavaa, ostettavaa ja tapaamiset.

Tehtävää:
kisapisteiden suunnittelu ja järjestelyt (Ohjelmaideoinnista voit lukea tarkemmin täältä.)
valokuvien valitseminen näytöllä pyörivään kuvasarjaan meistä (Alustavan etsinnän olen tehnyt, nyt pitäisi karsia kuvat.)
vihkiseremonian lukkoon lyöminen (melko valmiiksi jo mietittynä)
hääkakkujen maistelu (sovittu kahden viikon päähän)
häämatkan varaaminen (Melko varmoja jo olemme kohteesta, mutta lopullinen päätös tekemättä ja matka varaamatta.)
soittolistojen viimeistely
istumajärjestyksen tekeminen
tietovisakysymysten keksiminen

Askarreltavaa:
kattovanteiden tekeminen loppuun
paikkakortit
valokuvaustausta/vihkikaari silkkipaperikukista
pöytäkyltit (pöytien nimet)
tietovisailu paperille
menut ja nimi- & allergialaput buffetpöytään ja kakkuihin
tienvarsikyltit
opastekyltit vessaan, tupakkapaikalle tms.?
vieraslahjat
kelluvat gerberat
vessakorikyltti
rekvisiittaa kisapisteille
koristeet/opaste/tervetulotaulu häätilan ulkopuolelle (Juhlapaikkamme ei sisääntulon puolelta hengi hääjuhlan tuntua, joten vieraille olisi hyvä tehdä kauempaakin näkyvästi selväksi, että ovat oikeassa paikassa.)


Ostettavaa:
gerberamaljakot
vessakorikamat
vieraslahjoihin materiaalia
juomatarpeet
        - alkoholit
        - alkoholittomat
        - oheistarpeet drinkkeihin tms. (pitopalvelulta)
lahjat kaasoille ja bestmaneille
korvakorut morsiammelle

Tapaamiset:
valokuvaajat (ensi viikon ti)
kosmetologi (hääviikolla, kävin ensimmäisen kerran tällä viikolla)
koemeikki (parin viikon päästä)
hääpuvun (loppu)sovitus (ensi viikon ti)

Eli ei tämä nyt ihan lyhyt ja mitätön lista ole ja epäilen unohtaneeni tästä varmasti vielä jotakin. Onneksi moni asia on kuitenkin suhteellisen nopeasti hoidettavissa, kunhan sen vain hoitaa. Ongelmallisinta on ollut löytää aikaa, jolloin sulhanen on ollut paikalla ja hääsuunnitteluun motivoitunut, sillä monet näistä jutuista ovat sellaisia, joita en voi yksinäni pähkäillä.

Tämä viikonloppu ei tuo asiaan helpotusta, sillä sulhanen on tällä hetkellä polttareissaan. :/ Olen kuumeisesti yrittänyt urkkia polttareiden tapahtumia T:n kavereiden instagramista, mutta ei heistä juuri kukaan ole mitään päivittänyt ja sulhaseni ei harrasta somea. Sain kuitenkin vähän vinkkiä omissa polttareissani toisen bestmanin vaimolta, joten tiedän suurinpiirtein, missä päin maailmaa ja missä meiningeissä liikutaan.

Onko mielipiteitä meidän viimeisen kuukauden työlistasta?

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Sulhasen puvun etsintä

Pari kuukautta sitten minua alkoi jo salaa vähän huolestuttaa, että aikookohan sulhanen aktivoitua hääpukeutumisensa suhteen. Onneksi T. alkoi lopulta itsekin puhua, että kyllä nyt täytyy varmaan ruveta tekemään jotain puvun suhteen. Ja ilmeisesti olimme ihan kohtalaisen hyvissä ajoin liikkeellä. Sulhaset näemmä aktivoituvat näihin asioihin vähän myöhään eikä ilmeisesti ole ihan tavatonta, että pukua mennään kyselemään hääviikolla.

Ensin piti tietysti miettiä, ostetaanko vai vuokrataanko. Ja alussa itse asiassa pohdittiin sitäkin, laittaako sulhanen vain viime vuonna väitöstilaisuuteen ostetun hyvin istuvan mustan puvun. Tästä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, koska musta puku olisi ollut vähän tylsä vaihtoehto. Mallina etsittiin pääasiassa ihan perinteistä tummaa pukua, koska frakki, saketti tai bonjour-pukukin olisi liian fiini rennohkoon hääjuhlaamme eivätkä ne oikein miellytä kumpaakaan meistä.

Sulhanen päätyi lopulta siihen, että etsinnät ainakin aloitetaan vuokrapuvuista. Hän toivoi puvulta vähän jotain eksotiikkaa, jolloin sen ostaminen olisi mahdollisesti turhaa, koska uudelleenkäyttömahdollisuudet vähän erikoisemmalla puvulla olisivat mahdollisesti melko vähäiset. 

Aloitimme etsinnät kotia lähimpänä sijaitsevasta miesten pukuvuokrausliikkeestä, Tapiolan juhlapuvusta, joka itse asiassa sijaitsee aivan minun työpaikkani lähellä Pohjois-Tapiolassa. Menimme liikkeeseen ilman ajanvarausta, mutta aika keskellä päivää, joten saimme olla ihan omassa rauhassa. Palvelu liikkeessä oli asiantuntevaa. Myyjä halusi nähdä kuvan minun (vielä keskeneräisestä) puvustani ja ehdotteli sen perusteella vaihtoehtoja sulhaselle sanoen ajoittain myös vahvasti oman mielipiteensä. Pari ihan hyvää vaihtoehtoa löytyikin, mutta ei kuitenkaan vielä aivan täydellistä pakettia. Hinnat olisivat olleet todella kilpailukykyiset ja palvelu tuntui toimivan muokkaustenkin osalta, joten on vähän harmi, ettei täydellistä pukua tuolta löytynyt.

Seuraavana päivänä lähdimme keskustaan ja kävimme Niinatar-hääpukuliikkeessä Kampin lähellä. Niinatar on tunnetumpi naisten hääpukuliikkeenä, mutta heidän Instagramistaan olin saanut selville heidän laajentaneen myös miesten pukuihin, joten ehdotin sulhaselle siellä käymistä ja hän varasi sovitusajan. Niinattaressa vuokrapukujen valikoima oli yllättävän suppea, mutta palvelu pelasi täälläkin ihan hyvin ja sovitustilat olivat mukavat. Ihan mukiinmenevännäköinen sininen puku sulhaselle Niinattaresta löytyikin, ja jos olisimme siniseen pukuun päätyneet, olisi tämä saattanut olla se oikea vaihtoehto.

Näiden sovitusten jälkeen sulhanen lähti viikoksi työmatkalle, joten pukuasia jäi vähän hautumaan. Katsastimme, mitä sellaisia puvunvuokrausliikkeitä olikaan vielä jäljellä, joissa kannattaisi piipahtaa. Varasimme yhden iltapäivän, jolloin suuntasimme keskustaan puvunetsintätehopäivän muodossa.

Aloitimme tämän katselmuksen Frakkipalvelu NAM:ista Helsingin jäähallin nurkilta. Palvelu oli täälläkin hyvää, joskaan mitään omia ideoita myyjä ei meille tuonut. Sulhanen kokeili täällä harmaata ja sinistä kokonaisuutta, jotka eivät kuitenkaan oikein osuneet. Sininen puku, jota sulhanen kokeili, oli liian arkisen näköinen, sillä kankaassa ei ollut oikein mitään kiiltoa tms. ja harmaa puku istui huonosti.

Tämän jälkeen piipahdimme nopeasti Suomen pukuvuokraamossa Kruununhaassa, jossa valikoima oli kuitenkin painottunut mustiin pukuihin ja juhlallisempiin pukuihin kuten frakkeihin, jotka olimme poissulkeneet. T. kokeili nopeasti sinistä puvuntakkia, vaikka minä totesin kyllä heti sen olevan sama tylsähkö malli kuin edellisessä paikassa.

Viimeisenä suuntasimme Gasell GP-liikkeeseen Iso-Roballe. Tästä liikkeestä minulla oli nettisivujen perusteella paras fiilis, lähinnä pukujen valikoiman suhteen. T. soitti liikkeeseen aiemmin päivällä ja kysyi, onko samalle iltapäivälle sovitusaikoja. Meille löytyi puolen tunnin rako, joka meitä palvelleen Petrin mielestä ei riittäisi mihinkään, mutta voisimme kuulemma aloittaa. Petri aloitti tapaamisen kyselemällä häidemme paikasta sekä luonteesta ja katsomalla kuvia puvustani. Hän otti alusta asti tilanteen erinomaisesti käsiinsä ja lähti pukemaan sulhastani kysellen hänen tuntemuksiaan, mutta ehdotellen vahvasti omia visioitaan. Puoli tuntia venähti tunniksi ja kokeilimme sopivan puvun löydyttyä vähän eri asustutsvaihtoehtoja.

Ja näinpä sulhaselleni löytyi sopiva asukokonaisuus, jonka pieniä yksityiskohtia vielä lähempänä ehkä mietitään. Nyt toivon, että T. on myös laittanut Petrille viimein varausviestin. Valikoitu kokonaisuus oli siis todella hyvä, mutta myös huomattavasti hintavampi kuin muut pohtimamme vaihtoehdot, minkä vuoksi päätös ei syntynyt salamana. Puku on kuulemma todella hyvälaatuinen eikä vastaavaa muualta saa, joten pienen pohdinnan jälkeen sulhanen päätyi kuin päätyikin tähän kokonaisuuteen. Ja jäähän hinta silti vielä kauas minun pukuni hinnasta...


Nyt on kuitenkin sulhasenkin asu pääasiassa päätetty ja yksi asia ruksittu pois tehtävälistalta. Pidetään kuitenkin sulhasenkin lopullinen tyyli salassa. Onko veikkauksia, millaiseen pukuun lopulta päädyimme?

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Hääviinien valinta

Eilen oli odotettu ilta, kun kokoonnuimme häätiimimme kanssa pääasiallisena tehtävänämme valita häihimme viinit sekä tutustuttaa koko porukka toisiinsa. Pieniä vastoinkäymisiä kohtasimme, sillä Oona-siskoni on kipeänä eikä päässyt tulemaan. Onneksi muut pääsivät paikalle, vaikka kipeänä oli muitakin. Kahden bestmanin Timon ja Villen sekä kahden paikallaolleen kaason Helin ja Lauran lisäksi menossa oli mukana myös Villen vaimo Mia.

Myös edustalla näkyvä mansikka-limevesi sai hyvän arvion
ja päätynee hääjuomaksi.

Olimme sulhasen kanssa päättäneet maistattaa viinejä suhteellisen aidoissa olosuhteissa, joten kokkailin meille vähän menumme mukaisia ruokalajeja: hedelmäistä vihersalaattia, tomaatti-mozzarellasalaattia, chimichurri-marinoitua kanaa, falafeleja ja tsatsikia. Jälkkäriksi oli mango-passionjuustokakkua. Häämenumme on toki hieman laajempi, mutta makumaailma oli melko varmasti hyvin samanlainen kuin häissämmekin. Olimme tulleet pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, ettei häissämme tarjota lämmintä ruokaa, vaan buffet koostuu alkupalatyylisistä kylmistä paloista, joilla kuitenkin saisi lähteä nälkä.


Koska sää oli eilenkin helteinen ja aurinkoinen, siirsimme maistelutilaisuuden taloyhtiömme pihalle piknik-tyyppisesti. Tämä oli hyvä valinta ja oli tosi hauskaa istuskella ulkona syömässä ja viinejä maistelemassa, vaikka pikkuisen saimme puoli kuuden aikaan jännittää, iskeekö ukkonen. Se meni onneksemme ohi eikä niskaan tullut vettä. Vähän oli myös astioissa ym. raahaamista, mutta isolla porukalla sekin sujui hyvin.

Maistelu-urakkamme ei ollut aivan pieni. Yhteensä maistelimme kymmentä viiniä: kolmea kuohu-, kolmea valko- ja neljää punaviiniä. Pitikin alussa malttaa pitää annokset pieninä, jotta viimeiseksi maistelluista punaviineistäkin olisi mahdollista tehdä järkevä arvio. Raati oli valinnoista melko yksimielinen, mikä helpotti päätösten tekoa. Maistelut toteutimme sokkona, eli emme tienneet, mitä viiniä juomme milloinkin.

Sulhanen valmisteli sokkotestiä ja viilensi
viinit ihan lämpöantureiden avulla oikeaan
tarjoilulämpötilaan.

Viinivaihtohdot valikoituivat Eckerö Linen valikoimasta, sillä tulemme hakemaan valtaosan juomista laivalta. Odotamme reissun tekoa heinäkuun alkuun saakka, sillä Viron alkoholivero laskee tuolloin tuntuvasti ja sen pitäisi vaikuttaa suoraan myös laivan alkoholien hintoihin. Isoja määriä ostettaessa tästäkin koituu säästöä. Maisteluviinit Timo oli hakenut vähän aikaa sitten Eckeröllä käydessään. Täydensimme ostoksia vielä parilla kuoharipullolla Alkosta.

Aloitimme tietysti alkumaljatyyppisesti kuohuviineistä. Kuohuviinit rajasimme espanjalaisiin cava-viineihin, sillä niitä juomme pääsääntöisesti, joten se on vähän sellainen meidän juttumme. Timo oli tuonut laivalta kuuden pullon boksin Parés Balta Cava Brutia, jota olimmekin jo ehtineet eri tilaisuuksissa vähän maistella. Ensimmäisellä kerralla tuo kuohari maistui vähän turhan sitruksiselta, nyt se maistui vähän mauttomalta. Tämä viini sijoittui toiseksi. Toiseksi viiniksi valikoimme kaveriporukkamme pitkäaikaisen vakkariviinin Castellblanc Cava Secon, joka on puolikuiva. Tämä cava olikin meidän kaikkien mielestä liian makea eikä kovin hyvää, joten vakioviini sai väistyä, mitä vähän etukäteen epäilinkin, koska itse suosin kuivempia kuohareita. Kolmas viini oli Eckeröllä myynnissä oleva Freixenet Cordon Negro Cava Brut, joka sai raadilta parhaan vastaanoton. Hieman Parés Baltaa maukkaampi viini oli kuitenkin helposti juotava, sopivan kuiva, joten se valikoitui alkumaljaksemme sekä halukkaille bailujuomaksi.

Kuoharivalinnan selvittyä aloitimme ruokailun ja siirryimme arvioimaan valkoviinejä. Tämä oli itselleni haastavin tehtävä, sillä en juurikaan juo valkoviinejä. Onneksi porukasta löytyi asiantuntevia valkkarisuita, jotka kertoivat selkeät mielipiteensä. Valkoviineissä päädyimmekin siihen, että meillä tarjoillaan ruoan kanssa yhtä valkkaria ja sitten seurusteluviinininä toista. Ensimmäinen viini oli chileläinen Cono Sur Bicicleta Riesling, joka sai heti kättelyssä raadilta erinomaiset arvostelut. Maku oli jopa minun suussani todella pehmeä ja miellyttävä. Toisena viininä maistoimme niin ikään chileläistä Espirítu de Chilen Gewürztraminer Semillon -viiniä. Asiantuntevan raatimme jäsenistöstä osa tunnisti viinin gewürztramineriksi jo kukkaisen tuoksun ja maun perusteella. Myös tämä viini sai erinomaiset arviot, joskin raatilaiset olivat sitä mieltä, että tämä viini saattaa jakaa porukkaa hieman persoonallisen makunsa vuoksi. Viimeisenä maistoimme saksalaista Blue Nun Rieslingiä, joka sai raadilta murska-arvion: liian makeaa ja epämiellyttävää, ei jatkoon. Tulimme siihen tulokseen, että ruoan kanssa tarjoillaan Cono Suria ja seurusteluviininä juodaan hieman aromikkaampaa Espirítua.


Lautaset alkoivat olla jo punaviinien kohdalla melko tyhjillään, joskin itse pidin muutaman maistelupalasen vielä käsillä, jotta saisin punaviinejäkin maisteltua vähän ruoan kanssa. Punaviineistä aloitimme espanjalaisella Los Monteros tintolla, jonka rypäileitä ovat Monastrell ja Temparnillo. Tämä viini haisikin jo tosi pahalta eikä makukaan pelastanut asiaa. Hylkäsimme tämän viinin saman tien. Toiseksi maistoimme eteläafrikkalaista Riddersberg Cabernet Sauvignon Shirazia, jonka olimmekin T:n kanssa jo aiemmin avanneet. Tämä oli ihan toimiva, joskin hieman pliisu viini. Seuraava viini oli chileläinen Santiago 1541 Cabernet Syrah Malbec, joka on yksi vakiosuosikeistani. Tämä viini sai myös sokkotestissa itseltäni sekä muilta erinomaiset arviot. Viini on maukas, mutta kuitenkin melko kevyt. Viimeisenä viininä maistoimme italialaista Casa Vinironia Appassimento Edizione Oroa, joka nousi raadin suosikiksi vahvalla maullaan. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tämä viini vaatisi kaverikseen tuhdimpaa ruokaa lihan tai rasvaisten juustojen muodossa. Pihvin ja juustojen kaveriksi tulemme tätä varmasti tulevaisuudessakin ostamaan, mutta pitkän pohdinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että hääviininä tarjoamme Santiagoa.


Vaikka pidimme annokset maltillisina, alkoi loppuvaiheessa olla jo melkoisen hiprakkainen olo. Tästä olikin hyvä jatkaa päätösten varmistamista antamalla hylätyille viineille vielä uusia mahdollisuuksia tai nauttimalla valituista viineistä. Ilta jatkui etenkin isäntäparin kohdalla melko kosteasti pitkälle yöhön. :D Yhdentoista jälkeen tajusimme siirtyä sisätiloihin. Osa seurueestamme joutui lähtemään jo aiemmin kotiin, mutta seurueemme myös täydentyi illan mittaan parilla puolisolla.

Kiitokset vielä asiantuntevalle ja viihdyttävälle raadille sekä mielipiteistä että seurasta!

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Vieraat varmistuneet ja päivät täyttyneet hääpuuhilla

Odotettu kesäloma on alkanut viimein, ja keskittyminen hääjuttuihin on viime viikkoja helpompaa. Loman alun juhlistamisen lisäksi viimeiset pari päivää ovatkin sujuneet hääasioiden parissa.

Perjantaina oli Espoon hääjuhlamme osalta viimeinen päivä ilmoittaa meille osallistumisesta. Määräaikaan mennessä 59 vieraastamme kahdeksasta ei ollut vielä kuulunut mitään. Laitoimme kaikille heille eilen viestit ja saimme vastaukset parissa tunnissa. Lopputulema on se, että kaksi pariskuntaa ja kaksi puolisoa eli kuusi ihmistä ei pääse paikalle lomamatkojensa ym. vuoksi. Kun kyse on heinäkuun puolivälin lomakaudesta, on lukema mielestäni varsin hyvä. Olisi ollut liikaa odottaa, että aivan kaikki olisivat päässeet paikalle.

Oppilailta ja vanhemmilta saatu upea kiitoskimppu.

Vieraiden varmistuminen tarkoittaa siis sitä, että voimme ilmoitella pitopalvelulle lopullisen vierasmäärän sekä erityisruokavaliot. Emme ole itse asiassa vielä varmistaneet menuammekaan, sillä sen viilaaminen on jäänyt meiltä vähän roikkumaan. Eilen istuimme tämän asian kanssa alas ja pohdimme, olemmeko tyytyväisiä Keilanimen viimeisimpään ehdotukseen. Pienenpieniä muutoksia aiomme vielä ehdottaa ja pari asiaa tarkentaa.

Toinen asia, jota pohdimme, olivat hääkakkujemme maut. Kirjoittelen hääkakkuasiasta vielä tarkemmin erikseen, mutta jo nyt voin paljastaa, että hääkakkumme tulevat espoolaiselta Chictastic Baking -nimiseltä konditoria-ravintolalta. Heillä on useita houkuttelevankuuloisia makuja ihan peruskakkuvalikoimassa, joten kyse on vain siitä, mitä valitsemme. Tarkoitus olisi myös vähän maistella kakkuja etukäteen.

Eilenillalla nukkumaanmenomme venähti vähän turhan myöhään, kun intouduimme T:n kanssa lisäilemään biisejä hääsoittolistoille. Homma meinasi loppuvaiheessa lähteä vähän käsistä, kun sulhaseni intoutui kuuntelemaan YUP:ta ja Egotripin varhaistuotantoa sekä Seminaarimäen mieslaulajia, mutta pääsääntöisesti olemme musiikista hyvin samoilla linjoilla. Vihkimisen sisääntulomusiikki/-musiikit aiheuttavat vielä päänvaivaa, vaikka pari hyvää vaihtoehtoa on valmiina.

Tänään vietimme hauskan päivän Heli-kaasoni kanssa kattoon tulevia koristevanteita näpertäen. Vanteet koristelemme silkkinauhalla, jonka kieputus sujuu helpommin kahdelta, joten siihen kaipasin apukäsiä. Nyt kaikki jo ostetut vanteet on silkkinauhoitettu, ja ensimmäinen vanne on perhosineen päivineen valmis.

Vanteet tulevat häissämme vähän eri asentoon.

Seuraavana työlistallani on useampien sähköpostien lähettäminen: Keilaniemeen pitäisi lähettää menuasiasta viestiä ja kakkujen osalta pitäisi tiedustella maistelumahdollisuuksia. Nyt alkaisi olla myös jo korkea aika varailla aikoja koekampaukseen ja -meikkiin sekä sopia tapaamista valokuvaajien kanssa. Neljäkymmentä päivää ennen häitä hujahtavat varmasti varsin nopeasti. Onneksi olen niistä jokaisen lomalla. ;)