Love Me Do:n blogimiitti

*Yhteistyössä Love Me Do Autumn Fair*

Kirjoittelinkin tuoreeltaan Love Me Do -messuista yleisesti, joskin varmasti monelta muulta bloggaajalta löydätte yksityiskohtaisemmin kuvauksen siitä, mitä kaikkea messuilta löytyi. Itse häitä jo juhlineena minulle suurin anti messuista tuli blogimiitin kautta, jossa tapasin vanhoja tuttuja ja uusia kasvoja.

Olen jo sen verran monta kertaa päässyt nauttimaan Love Me Do:n blogimiitistä, että Kiasmalta Kovasen taksin kyytiin nouseminen tuntui perinteiseltä. Matka sujui mukavasti jutustelun merkeissä. Kaapelitehtaalla meidät otti vastaan aurinkoinen blogiemäntämme Sarah.

Tutuksi on tullut myös bloggaajille tarkoitettu oma tila, jossa meitä odotti ihana kattaus nimikoituine paikkoineen. Kattauksen tuotteista vastasi A Paper Tale -yritys, jolta voi tilata häiden paperituotteita joko valmiista malleista valiten tai kustomoituna. Ihastelin erityisesti menun ja paikkakortin kultaisia yksityiskohtia.

Katse kiinnittyi kattauksen lisäksi myös herkullisen näköiseen buffet-pöytään, jossa tarjolla oli jo aiemmalta messukerralta tutun Festa Zannonin loihtima brunssi. Ruoka osoittautui taas erinomaiseksi, ja olisin kelpuuttanut tämän brunssimenun häihin varmaan lähes sellaisenaan. Erityisruokavaliot oli huomioitu taas todella hyvin. Oli myös kiva kuulla yrityksestä itsestään. Festa Zannoni kun on kolmen naisen, äidin ja kahden tyttären, melko tuore perheyritys. Erityisesti se yllätti, ettei yritys ole vielä toiminut kovin montaa vuotta, sillä jo aiemmin, kun Festa messuilla meidät ruokki, sain yrityksestä äärimmäisen ammattimaisen ja kokeneen kuvan.

Brunssin jälkeen suuntasimme kotimaiseen hääpukunäytökseen, josta jo edellisessä tekstissäni mainitsinkin. Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan Zanna Fashionin maahantuomiin persoonallisiin kenkiin, ja osallistumaan meille bloggareille tarkoitettuun arvontaan.

Tässä välissä ehdimme piipahtaa blogiluolassamme maistamassa Festa Zannonin tekemää kakkua, joka oli sekä upea että herkullinen. Kehuin jo tuolloin, kuinka samalla kakku voi olla niin mehevän suklainen, mutta kuitenkin marjaisan raikas. Täydellinen yhdistelmä! Ja katsokaa nyt noita koristeita!

Kakun jälkeen pääsin leikkimään mallia. Ihana Camilla Bloom otti kaikista meistä bloggareista kuvat messuilla, ja täytyy sanoa, että kuvat onnistuivat todella hyvin! Camilla myös antoi hyvin ohjeita ollen samalla ystävällinen ja kannustava.

Kuva: Camilla Bloom

Kuva: Camilla Bloom

Vielä ennen messupäivän päättänyttä Vuoden hääpukusuunnittelija 2019 -kilpailua kävimme nauttimassa päivän toisen kakkuannoksen, jonka meille tarjosi The Art Of Cakes. Ilokseni tarjolla oli sekä suolaista että makeaa, sillä aamun brunssista alkoi olla jo sen verran aikaa, että nälkä alkoi hiukoa. Näissäkin kakuissa löytyi syötävää sekä meille gluteenittomille että joukossa olleille vegaaneille, ja kakut maistuivat oikein hyvin!

Messuilta lähtiessämme saimme taas mukaamme messukassin, josta vastasi Calligraphen. Heiltä löytyy jos minkälaista tuotetta juhlia järjestävälle. Koska itsellä ei enää näille tuotteille ole käyttöä, tulen pistämään myöhemmin pystyyn arvonnan, josta joku onnellinen lukija voittaa häätuotesetin. Lisäksi mukaan messuilta lähtivät tuore Häät-lehti, jossa riittää taas lukemista useammalle kerralle sekä pullo Henkellin kuohuvaa, jolle löytyikin käyttöä jo samana iltana.

Kiitos Love Me Do, yhteistyökumppanit sekä ihanat bloggarikollegat mahtavasta messupäivästä!

Mukana menossa olivat:

Messuemäntä Sarah, Mon Rêve d’Amour

Tuuli, Nisti ja Nööri

K, Matkalaulu

Jasmiina, Häähumussa

Siiri, From Bennet to Bingley

Elisa, Bridelisa

Satu, Satumaista

Elli, Hashtaghäät

Kiira, It's A Match

Minna, Vegan Like Me

Jannica, Syysmorsian 2019

Saralina, @officially.engaged

Persoonalliset paikkakortit

Tämä teksti tulee haisemaan omakehusta, mutta mielestäni se on välillä ihan terveellistä. Lupailinkin jo viimeksi, että esittelen paikkakorttimme, jotka olivat omasta mielestämme huikea menestys. Aivan kaikki vieraamme eivät ole välttämättä samaa mieltä.

Olin jossakin nähnyt idean siitä, että pöytäkartassa on ihmisten naamakuvia, mutta me päädyimme siihen, että pöytäkarttamme on hyvinkin pelkistetty ja tylsä. Pöytäkartta meillä oli nimittäin digitaalisena aulan isossa televisiossa, jossa myöhemmin pyöri valokuvashow hääparista. Siinä luki vain ns. kaveriporukoiden nimet, joskin turkulainen ystäväpariskuntani joutui etsimään paikkaansa muita kauemmin, kun unohdimme lisätä heille tunnisteen pöytään, jossa istui lukiokavereitani.

Mutta sitten itse niihin paikkakortteihin. Meillä paikkakortteina toimivat ihmisten omakuvat. Noita kuvia etsiskelin jokusen tovin, kun selailin kaikki meidän kymmenettuhannet valokuvamme läpi. Samalla valikoin myös pariskuntakuvamme aulan näytöllä näytettäviksi. Suurin osa kuvista löytyi ihan omista valokuvistamme. Muutamia kuvia jouduimme pyytämään puolisoilta, osan varastin Facebookista ja osan saimme bestmaneilta.

Pyrimme tietysti valitsemaan hauskoja kuvia, mikä tarkoitti sitä, että ne saattoivat olla aika vanhoja tai ei-niin-edustavia, useimmiten molempia. Tulostimme kuvat ja liimasimme ne värikkäille kartongeille. Sitten ne leikeltiin tarkasti (sulhanen oli tästä tosi nipo) niin, että henkilö jäi ikään kuin paperinukeksi kuvaan eli taustaa ei näkynyt. Kartonkipalaan jätettiin leikeltäessa suikale, joka taitettiin kuvan alle, jolloin paikkamerkki pysyi itsestään pystyssä eikä erikoisempia pidikkeitä tarvinnut.

Paikkamerkkikuvat aiheuttivat heti juhlien alusta asti juuri sen, mitä olimme toivoneet: Ihmiset kiertelivät ihailemassa muiden kuvia ja naureskelivat toistensa kuville. Varmasti myös yritettiin pohtia, mistä tilanteesta kyseinen kuva on. Tämän vuoksi parhaita kuvia olivat tietysti ne, jotka löytyivät joko meidän tai bestmanien arkistoista, jolloin ihminen ei välttämättä ole itse koskaan edes nähnyt kyseistä kuvaa.

Toki meille vähän kommentoitiin, että olemmepas "kivoja" kuvia löytäneet, mutta uskon, että pääasiassa paikkamerkit olivat myös vieraiden mielestä hauskoja. Me olimme ideaan ihan supertyytyväisiä. Teimme paikkamerkkejä vasta torstaina ennen häitä ja Oona-kaaso oli tuolloin askarteluapuna. Hän sai ehkä jännetupentulehduksen, mutta muuten homma oli yllättävänkin helppo ja nopea.

Tämä paikkamerkkitapa sopi erityisesti meidän kaveri- & perhehäihimme. Jos sukulaisista olisi pitänyt tehdä vastaavat paikkamerkit, olisi varmaan tarvittu aika paljon enemmän aikaa ja apua myös ainakin vanhemmilta.

Kaikki kuvat: Valo Films, 3. kuvassa minun toimestani pientä muokkausta henkilöllisyyden peittämiseksi

Hääkutsumme

Hei vaan! Suomessa ollaan jälleen ja työviikko on imaissut totutusti mukaansa. Blogi on viime aikoina elellyt vähän hiljaisempaa aikaa, mutta siihen tulee tästä eteenpäin muutosta (toivottavasti aikataulu sen sallii), sillä häihin liittyviä konkreettisia asioita on seuraaville viikoille luvassa rutkasti. Palataan kuitenkin ensin vähän taaksepäin. Tässä tulee viimein teksti meidän hääkutsuistamme, joita ainakin muutamat teistä ovat odottaneet näkevänsä. Toivottavasti lopputulos on kaiken etukäteishehkutuksen arvoinen. :)

Hääkutsumme toteutettiin siis ihan omin voimin ilman painotaloja tai suunnittelijoita. Täysin käsityötä kutsut eivät silti ole, vaan otimme nykytekniikan avuksi ja hyödynsimme Ison Omenan kirjaston tarjoamaa upeaa mahdollisuutta käyttää laserleikkuria.

Kutsujen ensimmäinen vaihe toteutettiin kuitenkin hyvinkin perinteisin menetelmin vesiväreillä. Maalasin kutsujen pohjaksi väriliukuja paksulle vesivärilehtiölle (A3, 300g/m² Prismasta). Tästä löytyy video, jossa on hyviä vinkkejä liukumaalaukseen. Väreinä käytin keltaista, oranssia ja punaista. Pohjat näyttivät ennen leikkausta aavistuksen kököiltä, mutta kun ne oli leikattu pienemmiksi, olimme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Kokonainen A3-kartonkin maalattuna.

A3-kokoisesta kartongista leikattiin laserleikkurilla kahdeksan kutsupohjaa. Myös kutsujen teksti toteutettiin leikkurin avulla. Tällöin ei tietysti leikattu läpi asti, vaan laser säädettiin heikommaksi siten, että se vain kaiversi tekstin kutsun pintaan. Tämä sai aikaan melko ammattimaisen vaikutelman, ainakin meidän mielestämme. Hiphei! kutsun alussa oli aluksi vain T:n vitsillä kirjoittama juttu kokeilukutsussamme, kun jotain piti keksiä, mutta se jäi sitten elämään ja päätyi lopullisiinkin kutsuihin, koska se on itse asiassa aika meidän näköisemme tapa aloittaa kutsuteksti: ei liian muodollista muutoin asiallisissa kutsuissa.

Tekstiversioita oli itse asiassa neljää erilaista, sillä emme
halunneet teititellä sinkkuina tulevia kavereitamme tai
serkkujamme.

Toinen osa kutsuistamme oli päällyskuvio, joka leikattiin laserilla valkoisesta helmiäiskartongista. Helmiäiskartonkia löysimme onneksemme edullisesti Sinellin Variston Outlet-myymälästä. Nämä päällyskuviot liimasin suihkutettavalla liimalla liukuvärjäyksen päälle. Kuvion kaavan ostimme Etsystä ja T. muokkasi sitä vähäsen Inkscape-ohjelmalla. Hän myös lisäsi malliin nimemme ja hääpäivämäärämme sisältävän osan, joka niinikään liimattiin kutsun kansipuolelle. Spray-liimaa saa esim. Sinellistä ja Hobbypointista. Testasin myös Clas Ohlsonilta saatavaa, yleiskäyttöön tarkoitettua sparyliimaa, mutta se oli tosi kökköä ja jätti kuvioiden väliin liimaverkkoa.

Vanha tietokoneen seinälevy tms. toimitti asetuspohjan
virkaa. Näin sain päällyskuvion osumaan paremmin
kohdalleen.

Hyvästä suojauksesta huolimatta parvekesohvamme lienee
melko liimainen. Opettaja-lehdille tuli viimein käyttöä...

Kutsut saivat kuoreen kaverikseen hääinfot, joiden osalta menimme sieltä, missä aita on matalin. Infoista kirjoittelin jo aiemmin. Kuoriin sen sijaan taas panostimme hieman enemmän. Myös kirjekuoret löytyivät Sinellin Outletistä. Olin etukäteen ajatellut ihan perusvalkoisia kuoria tai ehkä helmiäisvalkoisia. Sinellissä katseemme kiinnittyivät kuitenkin fuksian/kirkkaan pinkin värisiin helmiäiskuoriin, ja erityisesti T. liputti niiden puolesta. Päädyimme ostamaan sekä valkoisia että pinkkejä kuoria ja lähetimme kutsut sukulaisille valkoisissa ja ystäville ja perheille pinkeissä kuorissa.

Kukaan ei jaksa nuolla kuuttakymmentä kirjekuorta.

Kutsujen tekstit kirjoitin mustalla tussilla peruskaunollani. Siistimpääkin jälkeä olisi voinut tehdä, mutta siinä vaiheessa aikaa ja energiaa ei hienompaan kalligrafiointiin enää riittänyt. Lisäsimme kuoriin kuitenkin laserleikatut perhoset, jotka suhautin kiinni samalla liimasuihkeella, jota kutsuissa käytin: pinkkeihin kuoriin valkoiset ja valkoisiin pinkit perhoset. Valkoiset perhoset leikkasimme osana kannen päällyskuviota helmiäiskartongista, jolloin saimme hyötykäyttöön muuten hukkapalaseksi joutuvan kartongin. Pinkit perhoset leikkasimme erikseen pinkistä tulostuspaperista. Laserleikkuusta kirjoittelin aiemmin täällä. Viimeisen silauksen muodostivat nimillämme varustetut sinetit, jotka painoimme pinkkeihin kuoriin hopeisella ja valkoisiin kuparinvärisellä vahalla. Sinettileimasimen T. on tehnyt jo vuosia sitten itse.

Päädyimme jo jonkin aikaa sitten, kun postimerkkien hinnat olivat kallistumassa, perinteisiin kihlajaismerkkeihin, joissa on kaksi sormusta. Aika moni hääpari on tuntunut pohtivan merkkejä, koska sopivia ei ole oikein löytynyt. Minusta nuo perusmerkit kuitenkin passasivat meille ihan kivasti. Ihanaa olisi ollut teettää omat merkit tätä varten, mutta aivan hirveää rahantuhlaustahan se olisi ollut. Omat merkit tulevat kuitenkin huomattavasti perusmerkkejä halvemmiksi ja kyse on melko pienestä yksityiskohdasta. Kukaan vieras tuskin kaipailee erikoisia merkkejä, vaikka uniikit hääpostimerkit varmasti aiheuttaisivat ihastusta.

Tällaiset meidän kutsuistamme siis lopulta tuli. Mitäs tykkäätte? Me ainakin olemme tyytyväisiä, joskin täytyy sanoa, että melkoinen homma näissä kyllä oli.

Kutsut postitettu

Nyt on yksi iso etappi hääjärjestelyissämme saavutettu. Kuten jo edellisessä tekstissä kerroin, ovat hääkutsut olleet nyt aktiivisesti työn alla. Työtä niihin vielä tällä viikolla tarvittiinkin, mutta nyt kaikki kutsut ovat postissa matkalla vastaanottajilleen. Työmäärästä jotain kertoo se, että sulhanen totesi eilen ennen kutsujen viimeistelyä, että jos olisi tiennyt, miten paljon töitä tässä on, hän ei olisi menossa lainkaan naimisiin. :D

Kutsuprojekti oli tosiaan melko monivaiheinen. Ensinnäkin kutsut piti tietysti tehdä. Kutsujen tekemisestä kirjoittelen tarkemmin, kunhan esittelen kutsut myöhemmin. Kutsujen lisäksi kuoriin tuli myös infolappunen eli päädyimme lopulta paperiseen hääinfoon. Me käytimme itse kutsuihin kaikki paukut, joten energiaa ei juurikaan jäänyt infolappuihin. Tulostimme infot vain tylsästi peruspaperille A5-koossa: sopiva fontti, suorat kehykset ja se oli siinä.

Kuoriin panostimme taas hieman enemmän. Olimme leikanneet laserleikkurilla perhosia, joita liimailin kuoriin koristeiksi. Osoitteet kirjoittelin kuoriin käsin horjuvalla kaunolla. Keskittyminen ja selän kunto eivät riittäneet kovin tarkkaan kalligrafiointiin. Sulhaseni halusi myös sinetöidä kuoret, kun meillä oli niin hieno nimillämme varusteltu leimasin jo valmiina. Näitähän monet tilailevat nykyään Etsystä tai muualta, mutta meillä on ihan sulhasen itsensä tekemä sinettileimasin. Eilen illalla sitten sinetöimme kuoria hienolla liukuhihnasysteemillä, jossa sulhanen sulatti sinettivahaa kuumailmapuhaltimella ja minä painoin leimasimella. Ja kyllähän niistä hienoja tuli! Kesken sinetöinnin T. kyllä ehti todeta mm.: "Ei v**** mitä hommaa! En ois kyllä ikinä uskonut tällaiseen ryhtyväni!"

Tänään kävin sitten viemässä kuoret Postiin. Olimme kuulleet, että sinetilliset kuoret kannattaa leimauttaa käsin, jotta sinetit eivät koneella leimatessa hajoa. En ole varma, onko tässä perää, mutta pyysin Postissa käsinleimauksen. Sitä en tiennyt, että käsinleimaus täytyy suorittaa itse. Onneksi olin varannut hyvin aikaa postikäyntiin.

Meillähän tätä koko hässäkkää mutkisti vielä se, että kutsuja ja infoja oli kahdenlaisia. Meillähän on kahdet hääjuhlat: ensimmäiset kavereille, toiset suvulle. Perheemme osallistuvat molempiin. Meinasi siis olla vähän stressiä siitä, tuleeko kaikkiin kuoriin varmasti oikea kutsu ja oikea infolappu. Enkä ihan sataprosenttisen varma voi olla lopputuloksesta. Toivotaan kuitenkin, että kaikki vieraat saavat oikean juhlan kutsut!

Tajusin vasta tänään, että tämähän tarkoittaa sitä, että jo ensi viikolla saattaa joku ilmoittautua tulevaksi häihimme. Jännää!

Ensimmäiset hääkiireet

Vaikka häihin on vielä viisi kuukautta aikaa, olemme törmänneet ensimmäisiin hääkiireisiin. Hääkutsut ovat imeneet viimeisten parin viikon aikana ison osan vapaa-ajastamme. Mikään kiirehän kutsuilla ei vielä välttämättä olisi, mutta olimme asettaneet itsellemme aikatauluksi, että kutsut lähtisivät matkaan ennen meitä.

Myös kutsutekstit toteutettiin laserleikkurilla.

Tällä tarkoitan siis sitä, että yritämme saada kutsut postiin ennen talvilomaamme Sri Lankalla, jonne lähdemme lauantaina. Häämme osuvat kuitenkin aika lailla keskelle lomakautta, joten on hyvä saada kutsut ajoissa liikkeelle. Kutsujen suunnittelun ja testailun aloitimme hyvissä ajoin, mutta aika viime tippaan niiden tekeminen on silti jäänyt. Kutsujen tekoon mennyt aika ehkä vähän yllätti meidät. Olemme viettäneet tuntikausia aikaa Ison Omenan kirjaston laserleikkurin ääressä, ja minä taas olen tässä muutaman päivän heilunut sprayliimapullon kanssa siten, että päässä vippaa. Onneksi äitini otti hoitaakseen sukulaisten puuttuvien osoitteiden metsätyksen!

Oman haasteensa on asettanut myös selkäni, joka viikonloppuna jumahti totaalisesti tehden olon aika ajoin hyvinkin tuskalliseksi. Ajankohta ei ole paras mahdollinen, kun kutsukuorien kirjoittaminen on pitänyt hoitaa, ja istuma-asento on kaikkein epämukavin. T:llä taas on niin surkea käsiala, ettei hänelle voi suoda moista hommaa. Selän tila ei myöskään ole kauhean kiva ajatellen tulevaa lentomatkaa ja kahden viikon surffailulomaa...

Parveke on muuntautunut liimaushuoneeksi.

No, pitää toivoa, että selkä kuntoutuu, kun kyse on kuitenkin vain lihasjumista eikä vaikkapa välilevyistä tms. Tilanne on kuitenkin nyt hyvällä mallilla kutsujen osalta. Kaikki kutsut ovat nyt valmiita, kuoretkin jo lähestulkoon kirjoiteltu muutamia puuttuvia osoitteita lukuunottamatta. Vielä työn alla on kirjekuorten koristelu. Lisäksi tänään pitäisi kirjoittaa hääinfot valmiiksi, jotta T. voisi ne huomenna tulostaa. Sitten jos huomenna saisimme kutsut infoineen kuoriin, voisivat ne lähteä torstaina matkaan. Ai niin, ja T. haluaa ehdottomasti vielä sinetöidä kuoret, koska on aikanaan tehnyt nimillämme hienon sinetin. :D

Sulhanen totesi jo, ettei olisi hommaan ryhtynyt, jos olisi tajunnut työn määrän. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, sillä kutsuistamme tuli aivan täydelliset! Muutaman viikon joudutte kuitenkin niitä odottelemaan, sillä haluamme tietysti, että kutsut saavuttavat määränpäänsä ennen kuin niitä pääsee täällä blogin puolella ihastelemaan.

Koristeideointia ja paikkakorttikokeilua

Olen tänään joutunut parantelemaan lievää vatsapöpöä kotosalla. Aamupäivä meni sohvalla How I Met Your Mother -maratonin parissa, mutta olon tässä iltapäivällä helpotettua jaksoin vähän puuhailla hääjuttujen parissa. Ja nyt otin vähän tiukemman asenteen koristeluasioihin, jotka ovat roikkuneet työlistalla, koska en ole osannut tarttua asiaan.

Juhlatilamme Ravintola Keilaniemen sivuilta löytyy kätevästi sekä tilan pohjapiirros että 3D-virtuaaliesittely, joiden avulla koristeiden suunnittelu on itse asiassa tosi kätevää. Päädyinkin merkkailemaan pohjakarttaan mahdollisia koristepaikkoja ja -ideoita. Olen tosi huono visualisoimaan asioita päässäni, joten tarvitsen jotakin tällaisia apuvälineitä, joiden avulla suunnittelen.

Listaa tehtyäni mietin, mitä koristeista voisin lähteä ihan toteuttamaan. Paikkakortteihin minulla on ollut idea valmiina jo jonkin aikaa, joten päätin, että on aika kokeilla, miltä ideani näyttäisi valmiina. Äsken teinkin muutaman paikkakorttiprototyypin, joita pääsen esittelemään piakkoin kotiutuvalle sulhaselle. Samoin kuin sitä koristepohjakarttaa, jonka en usko säilyvän muuttumattomana...

Paikkakortit ajattelin yhdistää kutsujen teemaan. Kutsupohjakokeiluistani voit lukea täältä ja laser-leikkauksesta täältä. Ideana on kirjoittaa embossaus-tekniikalla nimet valkoisella kortteihin ja maalata vesiväreillä liukuvärjäten sen päältä.

Kuumailmapuhallin on helpottanut tätä hommaa
melkoisesti tulella leikkimiseen verrattuna.

Mielestäni kokeilu oli ihan onnistunut, mutta jokin näissä vielä tökkii... Minulla oli nyt käytössäni hopeahilettä sisältävää kohojauhetta. Yritän varmaan etsiä jostain täysin valkoista. Se saattaisi näyttää paremmalta, koska nyt lopputulos on hieman rakeinen. Nämä kortit ovat myös ehkä aavistuksen liian isoja. Täytyy siis jatkaa kokeiluja.

Mutta onpa kiva taas välillä ihan oikeasti tehdä jotakin konkreettista häiden eteen! Laitoin muuten ensimmäisen Wish-tilauksen menemään häihin liittyen. Tilaan testiksi muutamaa erilaista tekoköynnöstä, sillä näitä tarvittaisiin kaavailemiini koristeluihin paljonkin. Aitona en taida köynnöksiä raaskia ostaa, mutta jos tekoversiot olisivat kelvollisia, voisin jatkaa suunnitelmiani niiden pohjalta.

Mitäs olette mieltä paikkakorttikokeilustani? Onko parannusehdotuksia?

Tee itse: Laser-leikatut kutsut ja koristeet

Osa teistä näkikin varmasti perjantaiaamun Instastoryssani, mitä varten heräsin lomaviikon perjantaina kello seitsemän. Vietimme aamun sulhaseni kanssa Ison Omenan kirjastossa laser-leikkurin ääressä. Ajatuksena meillä oli kokeilla muutamia eri juttuja hääkutsujamme sekä koristelua varten. Mitään valmiita lopputuloksia ei siis ollut tarkoituskaan saada aikaiseksi.

Sulhasen tekemä palmu-
lamppu on leikattu
laserilla.

Esimerkiksi ylläolevan kaltaiset kuviot ovat yleistyneet niin koristelussa kuin kutsuissakin. Moni tilailee näitä valmiina kiinankaupoista, mutta tiesitkö, että laser-leikkurilla tällaisia toteuttaa suhteellisen helposti itsekin, jolloin saa juuri sellaiset kuin haluaa.

Meillä erityisesti sulhanen on innostunut laser-leikkurin käytöstä osana häiden ilmettä. Hän on jo aiemmin leikannut laserilla kaikennäköisiä juttuja, joten hän tuntee hyvin tekniikan mahdollisuudet. Silti saimme uusiakin ideoita kirjastokäynnillämme.

Kirjoittelin jo aiemmin tekstin kirjaston käytöstä osana hääsuunnittelua. Nyt tartuimme itse ensimmäistä kertaa kirjaston tarjoamiin palveluihin häihin liittyen. Kokeilimme siis tehdä kutsuihin tulevan pitsimäisen päällisosan. Lisäksi leikkelimme muutaman perhosen, joita voisi hyödyntää häiden koristelussa eri tavoin. Nämä tulevat myös mahdollisesti korvaamaan taiteltavat perhoset, joita vähän suunnittelin jossakin vaiheessa.

Kutsukokeilu

Lisäksi leikkasimme muovista kokeilukappaleen mandala-leimasinta varten. Tekipä sulhanen vielä perhosenkin leimasimeksi.

Kokeilimme myös, onnistuisiko kutsutekstin polttaminen laser-leikkurilla suoraan korttikartonkiin. Kyllä onnistuu! Ja mielestämme lopputulos (vielä säätöjä vaativakin versio) on esimerkiksi tulostettua paperia siistimpi ja hieman omaperäisempi.

Laser-leikkuri toimii siis siten, että tietokoneen kautta leikkuriin lähetetään kuva, joka on esim. vektorimuodossa. Kuvaa valittaessa tulee olla tarkkana, että sen voi varmasti toteuttaa leikkurilla. Yritin aluksi etsiä esim. mandala-kuvia kuvapalvelusivustoilta: sekä ilmaisista että maksullisista versioista (hakusanoina esim. butterfly laser cut template). Ilmaisia ei löytynyt kovinkaan laajasti ja maksullisten hinnat taas ovat aika hurjia. Viimein tajusin etsiä kuvia myös Etsystä ja sieltähän aukesikin aikamoinen vektorikuvien ihmemaa eivätkä hinnat huimanneet päätä, etenkin kun suhteuttaa panostuksen häiden kokonaisbudjettiin. ;)

Näitä tulisikin sitten aika helposti vaikka satoja
erivärisinä. ;)

Tässä ei näy nimi- &
päivämääräosuutta.

Ostimme tämän vieressä näkyvän kutsun mallin Etsystä. Kuva tuli saman tien zip-pakettina useammassa eri tiedostomuodossa sähköpostiin. T. vielä erikseen leikkasi kuvasta ylimääräiset osat pois ja lisäsi vähän reunoja. Lisäksi hän taiteili itse kutsujen kansiin nimemme ja päivämäärän, myös sellaisena kokonaisuutena, jonka voi leikata kokonaisena irti. Pieni muutos tuohon kyllä pitää tehdä, sillä häävuoden sulhaseni oli kirjoittanut väärin ja minäkin huomasin asian vasta katsellessani kuvia aikaansaannoksistamme.

Laser-leikkurin käyttö on periaatteessa melko yksinkertaista, mutta erityisesti eri asetusten valitseminen vaatii kokeilua ja mielellään myös asiantuntijan neuvoja. Kirjaston työntekijöiden tietotaitoa ja ystävällistä palvelua kannattaakin hyödyntää aktiivisesti.

Valitettavasti laser-leikkurit eivät ole vielä joka kirjaston vakiovaruste (laadukkaat ovat melkoisen hintavia), mutta jos haluaa tee-se-itse -hääparina toteuttaa omia ideoitaan laadukkaasti, suosittelen retkeä Espooseen. Loppuvuodesta avautuva Helsingin uusi pääkirjasto Oodi saattaa myös olla jatkossa toinen paikka tällaiseen hommaan. Kauempaakin tulevat voivat yhdistää vaikka tammikuun häämessureissuun (Love me do ja/tai Mennään naimisiin -häämessut) päivän kirjaston pajalla. ;) Aika kannattaa varata etukäteen: https://varaamo.espoo.fi.

Tässä leimasinkokeilua. Muovi loppui vähän kesken tuossa
mandalassa, mutta näillä voi kokeilla, toimiiko ajatuksemme
kankaanpainannasta.

Ai niin, ja se uusi idea meillekin: Laser-leikkurilla voi erillisen lisäosan avulla (löytyy Ison Omenan kirjastosta) kuvioida vaikkapa hääparin skumppa-/ shamppalaseihin nimet ja hääpäivän sekä mitä tahansa muuta, mitä keksii.