Juhlatilamme Ravintola Keilalahti

*Sisältää yhteistyölinkkejä: venuu.fi*

Olen kirjoittanut monta tekstiä juhlatilan etsinnästä ja valinnasta. Löydät tekstit tunnisteen "juhlatila" alta. Halusin vielä loppukaneettina kirjoitella omasta juhlatilastamme, joka nykyään toimii nimellä Ravintola Keilalahti. Olen nimittäin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että käytin aika helkkarin monta tuntia juhlapaikkojen kahlaamiseen. Tämä teksti tulee olemaan täyttä hehkutusta eikä siihen ole mitään piilotettua markkinointisyytä, vaan taustalla on aito tyytyväisyys.

Ravintola Keilalahti oli meille täydellinen juhlatila. Se oli juuri sopivan kokoinen: kaikki noin kuusikymmentä vierastamme mahtuivat syömään ja seurustelemaan tilavasti. Saimme mahdutettua sisälle useita aktiviteetteja, jotka pyörivät jatkuvasti ja tanssilattiaakin jäi ilman, että välissä tarvitsi mööplätä. Paljon enemmänkin ihmisiä tilaan mahtuisi ilman ahtamista.

Meille oli tietysti bonus, että tila sijaitsi niin lähellä kotiamme, vain noin 10 kilometrin päässä. Pystyimme käymään paikalla fiilistelemässä milloin mitäkin ennen häitä. Pääsemme sinne myös nyt jälkeenpäin helposti fiilistelemään lounaan merkeissä (kunhan ravintolat taas joskus aukeavat). Tila oli myös vieraiden kannalta helpossa paikassa: Paikalle pääse helposti julkisilla eikä taksi esim. keskustaan tullut kovin kalliiksi.

Tila oli ihanan avara ja maisemat merenlahdelle upeat. Kesäisenä päivänä satapaikkainen terassi oli upea ja aika ainutlaatuinen lisä. Tila on vaalea ja moderni ja mahdollistaa monentyyppiset koristelut. Kovin maalaisromanttiseksi se ei toki taivu. Koristeluja pääsee tekemään poikkeuksetta jo perjantaisin, mikä ei ole todellakaan mikään normi ainakaan pääkaupunkiseudun juhlatiloissa. Yksi ainoita miinuksia ovat erittäin kapeat pöydät, joiden vuoksi isommista pöytäkoristesuunnitelmista kannattaa luopua. Hyvin pöytiin silti syömään mahtui.

Keilalahti vuokrataan kokonaispakettina eli tilan vuokrauksen lisäksi paikasta otetaan myös ruoat ja henkilökunta. Juomat saa ja alkoholipitoisten juomien kohdalla pitää kuitenkin tuoda omasta takaa. Alkoholipolitiikka oli meille ja tuntuu olevan monelle muullekin vain bonus. Saimme viedä juomat jo hyvissä ajoin Keilaniemeen säilytykseen, jolloin niitä ei tarvinnut raahata autosta erikseen kotiin ja ne saatiin viilenemään lauantaita varten. Se, ettei pitopalvelun kohdalla ollut valinnanvaraa, ei haitannut meitä pätkääkään, sillä kuten tekstissäni häidemme ruoasta kerroin, olimme ruokaan ja siihen johtaneeseen yhteistyö- ja suunnitteluprosessiin todella tyytyväisiä. Kakut sai tuoda muualta, ja tähän mahdollisuuteen mekin tartuimme, vaikka yhteistyökumppanivaihtoehtojakin oli enemmän kuin yksi.

Yksi parhaista asioista Keilalahden kanssa oli siivous. Siivous kuului automaattisesti tilavuokraan ja se sisälsi kaiken. Tavaroitakaan ei tarvinnut tulla hakemaan kuin vasta maanantaina, joten saimme ihan rauhassa viipyä siihen asti hääkuplassamme ilman velvoitteita. Eikä meidän tarvinnut valtuuttaa ketään muutakaan siivoamaan jälkiämme sunnuntain krapulatunnelmissa.

Voimme siis suositella Ravintola Keilalahtea lämpimästi hääjuhlien viettoon!

Sukuhääjuhla Pyhäjärvellä

Palataanpa ajassa taaksepäin viime kesään, jolloin moni asia oli vielä toisin...

Olen kertonut monen tekstin verran Espoossa viettämästämme hääjuhlasta, johon osallistui lähiperheemme lisäksi ystäviä. Viikkoa myöhemmin, heinäkuun loppupuolella juhlistimme naimisiinmenoamme sukujemme kanssa Pyhäjärvellä. Pyhäjärvi valikoitui paikaksi siksi, että se on vanhempieni entinen kotikunta, jossa minäkin olen jokusen vuoden lapsena asunut. Myös sulhaseni vahemmat ovat molemmat Pohjanmaalta kotoisin, joten koimme sijainnin hyväksi sukulaistemme kannalta.

Juhlaa vietimme Pyhäjärven Väentuvalla, joka on paikallisen kyläyhdistyksen omistama tila. Etenkin etelän hintoihin tottuneena tilavuokra tuntui todella edulliselta, kun pääsimme paikalle jo perjantaina koristelemaan, ja poikkeusluvalla yövyimmekin tuvalla, joten meidän ei erikseen tarvinnut ottaa hotellihuonetta edeltäväksi yöksi. Väentupa olisi ollut meille hivenen ahdas tila, jos sää olisi ollut sateinen, mutta onneksi pieni riskinotto kannatti: tuo hääviikonloppu taisi olla se kesän kuumin. Aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten siirsimme koko juhlan ulos.

Koristelussa hyödynsimme samoja koristeita kuin Espoon hääjuhlassa. Riisipaperipalloja ripusteltiin sinne, tänne. Harataudella tehdyt perhosrenkaat olivat Espoon häiden purkuhommissa menneet auttamattomasti solmuun eivätkä kuljetukset varmaan helpottaneet asiaa. Iso osa perjantai-illasta menikin siihen, että saimme vanteista edes yhden auki ja esille.

Myös silkkipaperikukista tehty vihkikaaremme pääsi koristamaan keinua. T:n äiti toimi jälleen floristina ja loihti juhlaan jälleen upeita kimppuja mökin kukkapenkin sekä tienvierustojen kukista.

Näihin häihin emme tilanneet kaikenkattavaa pitopalvelua, vaan valmistimme valtaosan ruoasta itse perheidemme avustuksella. Emme olleet ihan uskaltaneet toivoa niin suurta osanottajajoukkoa kuin häihin lopulta väkeä tuli. Tämän vuoksi ruokahuollon lopullinen suunnittelu jäi hitusen viime tinkaan. Tajusimme muutama viikko ennen juhlaa, että ehkä olisi syytä tilata osa ruoasta ulkopuolelta. Onneksi Arjan ruokala ja pitopalvelu pystyi meitä kiireisestä viikonlopusta huolimatta avustamaan ja toimitti meille kolmea eri salaattia sekä täytekakkuja.

Isämme olivat iso apu ruoanlaitossa, sillä molemmat savustivat meille lohta, ja lisäksi T:n isä toi Lappajärveläistä ylämaankarjaa maistettavaksi kaikille. Äitini ja siskoni häärivät apunani keittiössä, kun valmistin salaattien ja lohen lisäksi poroleipäsiä, chimichurrikanaa, tzazikia ja juustokakkua. Lisäksi keittelimme perunoita. Iso apu juhlapäivänä meille oli äitini ystävä Sari, joka hoiti ruokien esillepanoa ja siivoamista.

Isäni kalansavustushommissa

Aloitimme hääjuhlamme nostamalla maljan hääparille. Tämän jälkeen siirryimme hetkeksi sisätiloihin katsomaan Valofilmsin meille tekemää häätraileria. Ihanat tytöt olivat ahkeroineet, jotta saimme jo viikkoa myöhemmin oleviin juhliimme videon näytille.

Muuna ohjelmana häissämme oli jo edelliseltä viikonlopulta tuttuja pihapelejä kuten tarkkuuspolkaisua ja frisbeenheittoa, joita paikalla olleet sukulaislapset tuunasivat vielä mielenkiintoisemmiksi. Alla näette minun ja sulhaseni suorituksen pelissä, johon serkkujemme lapset meidät haastoivat: Toinen polkaisee hernepussin laudalla ja toinen nappaa sen kiinni ämpärillä.

Pääsimme ottamaan häävalssimme uudelleen, kun tanssimme myös näissä häissä. Tällä kertaa meillä ei ollut live-esiintyjää, vaan tanssimme John Denverin Annie's Songin alkuperäisversion tahtiin. Iloksemme myös moni muu intoutui valssaamaan ja haastavasta nurmialustasta huolimatta näimme hienoja suorituksia lavatansseja harrastavilta sukulaisilta.

Yksi jo varhain tehdyistä päätöksistä pyörtyi sukuhäiden ohjelmaa suunniteltaessa. Olimme olleet pitkään sitä mieltä, että kenkäleikkiä meille ei tule, mutta sukujuhlan ohjelmaan se tuntuikin sopivan kuin nenä päähän. Otimme kisaan mukaan molempien vanhemmat. Siskokaasoni Oona oli keksinyt meille tukun hyviä kysymyksiä. Hän toimi myös tuomarina ja kuulemma me voitimme, mutta itse asiassa en ole ihan varma, menikö se nyt laskujen mukaan oikeasti niin.

Kenkä takaisin jalkaa sulhon avustuksella

Kahtena perättäisenä viikonloppuna en raaskinut törsätä kampaajaan ja meikkaajaan, joten ulkonäköpuoli hoitui omakätisesti. Siskoni teki kampaukseni viime hetkillä, samalla kun osa vieraista jo saapui paikalle. Meikit laitoin itse ja olin yllättävän tyytyväinen hieman kiireessä tehtyyn lopputulokseen. Sulhanen esiintyi näissä häissä omassa, mustassa puvussaan, koska vuokrapukua ei viitsitty tänne ottaa mukaan, kun jatkoimme hääjuhlamme jälkeen seikkailua ympäri Suomen vielä parin viikon ajan.

Sukuhääjuhlamme onnistui omasta mielestämme yli odotusten. Oli aivan ihanaa saada pitkästä aikaa niin iso osa suvusta yhteen! Saimme myös paljon kiitoksia juhlasta isäni sukulaisilta, sillä jatkoimme juhlimista seuraavana päivänä tätini syntymäpäivillä naapurikunnassa.

Tämän tekstin kuvista kiitos kuuluu siskolleni, joka käytti kameraamme kiitettävän aktiivisesti!

Häidemme ruoka

Palataanpa pienen tauon jälkeen meidän häihimme, joista riittää vielä monta yksityiskohtaa jaettavaksi. Tällä kertaa käsittelyssä on yksi omasta mielestäni tärkeimmistä osasista häissä, nimittäin ruoka. Ruoasta meillä vastasi Keilaniemi Ravintolat, joiden tiloissa juhlatkin vietimme. Nykyään yritys toimii nimellä Vadelma Catering.

Meille oli alunpitäenkin tärkeää, että saimme itse valita, mitä häissämme syödään. Emme siis halunneet valita valmiista menuvaihtoehdoista, vaan halusimme päästä valitsemaan jokaisen ruokalajin itse. Keilaniemessä homma toimi ihan äärettömän hyvin! Saimme heidän valmiita menuehdotelmiaan sekä listan tapas-tyylisistä ruokalajeista, ja näiden pohjalta ryhdyimme kasaamaan omia suosikkejamme.

Yksin emme kuitenkaan menua olisi osanneet kasata, joten oli mahtavaa, että pystyimme järjestämään tapaamisen salin puolesta ja asiakasyhteistyöstä huolehtivan Elisan sekä keittiömestari Markuksen kanssa. Yhdessä kasasimme meille ja budjetillemme sopivan menun, johon Markus osasi antaa erinomaisia ehdotuksia. Yksityiskohtaisimpiinkin kysymyksiimme vastattiin asiallisesti. Yksi kysymyksistäni kuului esimerkiksi näin: Eihän iltapalakana, jota olemme suunnitelleet, ole liian kuivaa, mutta ei myöskään sellaista vetistä, että valuu sormille?

Nämä ihanat pöytäkoristeet ravintolalta
oli tehty meille yllärinä.

Ja sitten itse hääpäivänä. Valokuvaajamme Valo Filmsiltä kehuivat, etteivät ole vähään aikaan nähneet niin kuvauksellista pöytää. Ruoka tosiaan näyttikin jo ihan älyttömän hyvältä ja myös maistui siltä. Moni morsian sanoo, ettei hääpäivänä oikein maistu mikään tai ei muista ruokaa. Minulle maistui ja muistan kyllä, että hyvää se oli. Myös se vähä palaute, mitä vierailta olen saanut, on ollut positiivista. Häiden aikaan ihastuneita huokauksia kuului erityisesti pöydästä, jossa istui pari gluteenitonta vierasta, sillä focacciaa lukuunottamatta kaikki ruoka häissämme oli jo valmiiksi gluteenitonta.

Etukäteen vähän pohdimme sitä, voimmeko jättää varsinaisen pääruoan pois ja mennä vain tuollaisella kevyemmällä tapas-tyyppisellä ja salaattipainotteisella menulla. Meistä kun häissä aina paras osa ovat alkupalat, ja pääruoka on vähän sellainen pakollinen vatsantäyte. Minusta kokonaisuus toimi erinomaisesti! Eri ruokalajeja oli paljon, ja ruokaa oli riittävästi, joten uskon kaikkien saaneen tarpeeksi syödäkseen - jopa pikkuveljeni, joka on vähän nirso kasvisten suhteen.

Häämenumme näytti siis tältä:

Kuninkaallista vihersalaattia ja balsamico‐vinegrettiä

Red curry ‐paahdettuja kukka‐ ja romanescukaaleja ja suolapaahdettuja pähkinöitä

Eriväritomaatti‐punasipulisalaattia, rucolaa, pinaattia ja paahdettuja kurpitsan siemeniä

Balsamico‐paahdettua paprikaa, marinoitua artisokkaa ja aurinkokuivattua tomaattia

Rakuunalla ja valkosipulilla marinoitua manchegojuustoa ja oliiveja

Kesäperunasalaattia, parsaa, retiisiä, mehustettua puna‐ ja kevätsipulia

Falafeleja ja tzatsikia

Chimichurry‐marinoitua maissikananpoikaa ja rapeaa lehtikaalia

Tomaatti‐mozzarella‐pestosalaatti

Keilaniemen rosmariini‐focacciaa

Sitruunaista hummusta

Yrttilevitettä

Merisuolalla maustettua voita

Ja jos jollakin meinasi illan biletyksen lomassa alkaa vatsa kurnia, oli meillä tarjolla myös iltapalaa. Iltapalaksi oli pitaleipiä, joiden väliin sai joko nyhtökana- tai nyhtökauratäytteen. Minusta iltapala oli myös oikein onnistunut! Sulhanen ei iltapalaa ehtinyt edes syödä, mutta ei kuulemma ollut nälkäkään.

Olen iloinen, että käytimme aikaa menun hiomiseen, vaikka varmasti olisimme saaneet häät aikaiseksi karjalanpaistilla ja perunoillakin. Toivon muidenkin, jotka arvostavat häissä erityisesti alkuruokia ja pääruoka tuottaa päänvaivaa, kokoavan rohkeasti omanlaisensa menun.

Kaikki tekstin kuvat: Valo Films. Kollaasit olen koonnut heidän kuvistaan.

Koristelut häissämme

Kaikki tekstin kuvat jälleen Valo Filmsin käsialaa.

Nyt kun olen esitellyt meidän ulkonäkömme sekä potrettikuvat, voimme siirtyä juhlatilamme koristeluun. Häidemme väriteema ei solahtanut aivan valtavirtaan ja veikkaampa, että kuvaillessani ideaani häidemme teemaväreistä blogin puolella, osa odotti kauhulla sirkus- tai sateenkaarihäitä. Myös itse vähän jännitin, sopivatko värit hyvin yhteen niin, ettei tunnelma ole levoton. Halusin, että kokonaisuus on kuitenkin kaunis ja tasapainoinen. Mielestäni onnistuimme erinomaisesti.

Tämä Oona-kaason taiteilema kyltti
toivotti vieraamme ulkona tervetulleiksi.

Ei ilmeisesti ole ihan tavatonta, että koristeiden riittävyys ja yhteensopivuus alkaa epäilyttää ihan viime metreillä. Minäkin mietin hääviikolla, että eihän meillä lopulta ihan hirveästi niitä koristeita ole. Jäisikö juhlatila ihan kolkoksi?

Juhlapaikkamme Ravintola Keilaniemi koostui koristelun kannalta kolmesta eri tilasta. Isosta ja korkeasta aulasta, matalammasta ravintolaosasta sekä isosta terassista. Aulatilan näyttävimmät elementit olivat isot kattovanteet, jotka ripustettiin roikkumaan aulan yli kulkevasta sillasta. Vanteet olivat melkoinen käsityöprojekti, mutta kyllä se näpertäminen oli vaivan arvoista. Ne olivat upeat! Vanteita oli neljä: yksi isompi ja kolme pienempää. Kokoero johtui ihan inhimillisestä virheestä, kun T. osti ensin yhden vanteen kokeeksi ja muisti koon väärin ostaessaan lisävanteita.

Vanteet on tehty siis ihan hulahula-vanteista, joiden ympärille on kieputettu silkkinauhaa. Ison Omenan kirjaston laserleikkurilla vietin tuntikausia leikaten erivärisiä perhosia kahdessa koossa. Perhoset olin pujotellut ja solminut erimittaisiin siimoihin. Siimat tietysti sotkeutuivat jo säilytyksen aikana, kun niitä piti aina välillä korjata siivouksen tieltä sekä vähän lisää kuljetuksen aikana. Ihan kaikkea emme kovasta yrityksestä huolimatta saaneet selvitettyä, mutta ei se haitannut.

Juhlatilaa koristivat myös lähes identtiset
pehmoleluapinamme. Toinen on T:n, toinen
minun, molemmat lapsuudessa saatu.

Vihkimisen jälkeen upea vihkikaaremme siirrettiin aulatilaan vieraskirjamme viereen. Tämän kaaren sisällä vieraamme pystyivät ottamaan polaroid-kuvia. Vihkikaaremme oli toinen paljon työtä vaatinut, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen osa koristelua. Se kruunaa vihkikuvamme ihanasti ja toimi myöhemmin sisällä loistavasti valokuvataustana. Vihkikaaremme on tosiaan tehty liimaamalla silkkipaperikukkia (ohje täällä) pahvikehykseen, joka vihkimisen ajan oli kiinnitetty Keilaniemen omaan vähän perinteisempään rautakehikkoiseen vihkikaareen. Kurkkaa tekstini vihkimisestä, jos haluat nähdä enemmän kuvia vihkikaarestamme.

Aulaan katettiin myös buffetpöytä. Sen ja lahjapöytämme koristeina oli erikokoisia pyöreitä maljakoita, joissa kellui gerberoita. Nämä olivat ainoat ostetut kukat häihimme. Muista kukista kerronkin tarkemmin ensi kerralla.

Ravintolaosassa näkyvimmät koristeluelementit olivat värikkäät riisipaperipallot, joita roikkui katosta. Ne olimme tilanneet AliExpressiltä. Pallot tekivät juhlatilasta todella kivan näköisen! Niiden ripustaminenkaan ei ollut hankalaa sulhasen älyn ja Keilaniemen reikäisten kattopaneelien ansiosta.

Samaa väriteemaa jatkoivat myös servetit, jotka ostin Ison Omenan Juhlamaailmasta. Niiden lisäksi valtavaa koristemäärää ei pöytiin tarvittu. Upeat paikkamerkkimme vaativat oman tekstinsä, mutta niiden lisäksi pöydissä oli kukkia. Lisäksi päätimme vielä perjantaina levitellä kattovanteista jääneet paperiperhoset pöytiin. Tämä oli hyvä idea ja toi lisää yhtenäisyyttä aulan ja ravintolaosan koristeluun. Lisäksi perhoset pääsivät juhlan aikana koristamaan myös häävieraitamme, mikä oli mahtavaa!

Terassille emme suunnitelleet sen kummempaa koristusta vaan upea maisema sai olla oma koristeensa. Ravintolan ulkokukkaistutukset sopivat hyvin väreihimme ja lisäksi ulkopöytiin vietiin kukkia.

Juhlatilan koristelu onnistui mielestäni uskomattoman hyvin! Koristeita oli juuri sopivasti ja ne sopivat hyvin yhteen, vaikka lopullisesti kokonaisuutta pääsi hahmottamaan vasta perjantai-iltana. Koristelu vaati paljon töitä sekä meiltä että kaasoilta ja bestmaneilta, joten suurkiitokset vielä heille.

Aulassa pyöri myös isossa telkkarissa valokuvashow meistä.

Ensi kerralla asiaa monia kiinnostaneesta kukkienkasvatusprojektista...

P.S. Töiden puolesta on ollut aika raskas viikko. Koneen ääreen istahtaessani pohdin, jaksaisinko kirjoittaa mitään, mutta kun rupesin selailemaan hääkuvia, tuli taas innostunut, energinen ja onnellinen olo. Hääterapiaa... :D

Hääviikko: Keskiviikko

Eilenillalla nukkumaanmenosta ei oikein meinannut tulla mitään, vaikka univelka aiheuttikin aikamoista väsymystä. Sykkeet olivat aika korkealla, kun stressi ei ottanut laantuakseen. Tänä aamunakin tunnelma oli aika kireä eikä sekään helpota asiaa, että olemme molemmat syöneet aika huonosti.

Vielä tuunaamattomat korvikset.

Sulhanen lähti aamulla tekemään viimeiset laserleikkuut. Vaihdoimme lennosta aamulla suunnitelmaa hääprinttien osalta. Emme teekään niitä kutsujen tapaan polttamalla, sillä menusta meinasi olla vähän vaikea saada selvää. T:llä oli kuitenkin kisailupisteisiin liittyvää leikattavaa, joten hän lähti kirjastolle.

Minä kulutin aamupäivän uusia printtejä suunnitemalla. Nappasin avuksi Canva-ohjelman, jota monet ovat kehuneet. Ja hyvähän se olikin! Euron hinnalla saimme käyttöömme teemaan sopivat kehykset, joista latasin pari eri versiota. Kirjoittelin menun, iltapalan, ohjelman ja drinkkibaarin drinkit sekä muokkailin niistä kivat printit. Nyt illemmalla tein vielä käyntikorttikokoisina kaikki ruokalajit yksitellen, jotta saamme jokaisen ruoan eteen allergiatiedoilla varustetut lappuset. Aamupäivällä tuunasin myös korvakoruparia, joka on toinen vaihtoehto hääkorviksiksi. Kaasot saavat antaa mielipiteensä perjantaina siitä, kumpiin päädyn...

Välissä kävimme vierailemassa Keilanimessä juhlapaikallamme. Siellä pidimme palaverin Elisan kanssa, joka iloksemme on paikalla myös perjantaina, kun koristelemme sekä lauantaina juhlassa. Kävimme läpi vielä viimeisen kysymyslistan ja muistuttelimme kaikille mieleen muutamat sovitut asiat. Elisa myös vilautti laskelmaa, jossa on lähes lopullinen summa pitopalvelun hinnaksi (joka meillä siis sisältää myös tilavuokran). Vähän vajaa viisi tonnia tulemme pulittamaan tilasta, ruoista, tarjoilusta sekä siivouksesta.

Juomat mahtuivat yllättävän hyvin kaappiin.

Saimme myös kanniskella jo eilen haetut alkoholijuomat Keilaniemen jääkaappiin, mikä oli tosi hyvä! Poikien ei tarvinnut eilen purkaa pakettiautoa kokonaan kylmäkellariimme/kotiimme, vaan juomat odottelivat yön yli autossa.

Tapaamisen jälkeen suuntasimme Prismaan, josta ostimme alkoholittomat juotavat: limut, kivennäisvedet, drinkkitarpeet sekä alkoholittomat oluet, siiderit ja kuoharit. Sitäkin ostettavaa riitti kahden kärryllisen verran. Lisäksi ostelin muutamia juttuja vessakoriin. Tämän jälkeen haimme ruoat mukaan ja tulimme kotiin.

T. otti tässä välissä päikkärit minun kirjoitellessani ruokalappusia. Tämän jälkeen hän lähti hakemaan bestmaniltaan panojengin panemat hääoluet sekä A-kyltin, johon rustailemme tervetulotoivotuksen vieraille. Minä puolestani jatkoin puuhastelua paikkakorttien kanssa, jotka viimein alkavat olla tulostusta vaille. Vähän ne vaativat askartelua vielä senkin jälkeen.

Illan viimeiset tunnit olemme käyttäneet aikataulun varmistamiseen sekä vihkijän osuuden miettimiseen. Mitättömiä pikkujuttuja siis... Paljon hommaa on huomiselle, mutta ihan tuhottomasti en joutunut sinne asioita tältä päivältä jättämään.

Huomenna saan onneksi oman pienen rauhoittumishetken, kun menen sokerointiin ja kasvohoitoon, joka ainakin kuukausi sitten oli aivan ihanan rentouttava.

Hääasiat mielessä kohti toukokuuta

Miten ihmeessä tämä alkuvuosi on hujahtanut näin nopeasti?! Minulla on enää 24 työpäivää ennen kesäloman alkua. Parin viikon päästä hääpäiväämme, joka pitkään tuntui siintävän jossakin hamassa tulevaisuudessa, on enää kaksi kuukautta aikaa. Pitkään seuraamieni hääblogien kirjoittajat rouviintuvat yksi toisensa jälkeen.

Kirjoittelin jokin aika sitten pohdinnoistani vihkisormuksen kaiverruksesta. Sulhasen motivoiminen kaiverruksen suhteen vaati kultasepältämme huhuiluviestin. Istutin sulhasen torstaina alas ja kysyin, onko ehdotuksia. Omassa mielessäni oli herännyt ajatus kaiverruttaa sormukseen hääpäivän lisäksi myös tapaamispäivämäärämme, jolloin juhlimme vuosipäiväämme. Tuntui kuitenkin siltä, että jos sormukseen kaiverruttaa tapaamispäivän ja hääpäivän, tuntuu se ikäänkuin alulta ja lopulta. Eihän hääpäivänä parisuhteen osalta mitään lopu, vaan päinvastoin alkaa. Ratkaisuksi keksin tähän kolmiosaisen päivämäärän 4.11.06 - 13.7.19 - ∞ (ääretön). Lisäksi päivämäärien eteen tulevat nimemme sydän välissään. Tämä kelpasi myös sulhaselle, joten jos kaiverruttaja hyväksyy tämän idean mahdollisena, on vihkisormuksen kaiverrusongelma ratkaistu. Tulevan vihkisormukseni pääsemme siis varmaan hakemaan lähiviikkoina.

Reilu kuukausi sitten kävimme edellisen kerran hääpaikallamme keskustelemassa hääpäivämme kulusta: isommista ja pienemmistä yksityiskohdista. Tuolloin emme kuitenkaan vielä kunnolla päässeet suunnittelemaan hääpäivän ruokavalikoimaa, vaan saimme pieniä vinkkejä mukaamme. Sovimme, että lähetämme Keilaniemeen listan heidän menuissaan meitä viehättäneistä ruokalajeista. Takaisin päin saimme menuehdotelman sen pohjalta. Muokkailimme ruokalistaa sähköpostin välityksellä, mutta minusta alkoi tuntua siltä, että loppuviilaus olisi helpointa tehdä kasvotusten. 

Sähköpostit tulivatkin nyt eri henkilöltä kuin aiemmin ja yrittäessäni sopia aikaa Päivin kanssa, jonka kanssa aiemmin olimme tavanneet ja viestitelleet, sainkin vastauksen, että hän on siirtynyt toisiin tehtäviin. Aluksi tämä aiheutti tietysti vähän harmitusta, sillä Päivi oli hoitanut meidän näkökulmastamme hommat hyvin. Lisäksi pelkäsimme, että joudumme käymään uudelleen läpi kaikki asiat, jotka olimme Päivin kanssa käyneet läpi.

Pidimme viime perjantaina uuden tapaamisen Keilaniemessä uuden yhteyshenkilömme Elisan kanssa. Lisäksi menuasioista oli kanssamme keskustelemassa keittiömestari Markus. Huoli yhdyshenkilön vaihdoksesta oli turha. Olimme vähintäänkin yhtä vakuuttuneita homman onnistumisesta. Lisäksi oli ihan mahtavaa, että paikalla oli myös ruoka-asiantuntija, jolta löytyi ideoita ja vinkkejä pohdintoihimme. Jouduimme kyllä käymään Elisan kanssa monet hääpäivämme yksityiskohdat uudelleen läpi, mutta keskustelu oli jälleen hedelmällistä ja saimme paljon uusia, hyviä vinkkejä.

Seuraava häähomma onkin sitten menun päättäminen. Saamme toivottavasti tässä piakkoin Markukselta uuden ehdotuksen menuksi keskustelemiemme muokkausten pohjalta. Kunhan menu on päätetty, pääsemme pohdiskelemaan viiniasioita. Mietinnässä on, käydäänkö alkoholit hakemassa Latviasta vai tilataanko netistä. Sulhanen olisi nettitilauksen kannalla, mutta postimaksut nostavat juomien hintaa. Eilen vierailimme T:n bestmanin luona, joka oli sitä mieltä, että Latvian reissu voisi olla oikein mukava poikien reissu. Sulhanen saa nyt hyödyntää Excel-taitojaan tutkaillessaan, kumpi vaihtoehto tulee kannattavammaksi.

Hääkukkahommat työllistävät minua ensi kuussa myös melkoisesti, taimia kun pitää siirrellä suurempiin ruukkuihin idätysastioista. Joka toinen päivä olen sitä mieltä, että kukkaprojekti oli loistava idea ja joka toinen päivä pidän itseäni täysin idioottina kyseiseen hommaan ryhtymisen vuoksi. Koristehommiakin pitäisi saada pikkuhiljaa eteenpäin, jotta viimeisillä viikoilla voi keskittyä akuutimpiin asioihin, joita vielä ei voi hoidella. Pitänee pikkuhiljaa varailla myös koemeikin ja mahdollisen koekampauksen aikoja.

Muistin muuten juuri, etten ole lähettänyt hääkenkiänikään maalattaviksi, kuten olin sopinut tekeväni, joten reissu Postiin on myös edessä ensi viikolla. Hääpukuakin sovittelen seuraavan kerran jo parin viikon päästä, joten kyllä tässä hääasiat alkavat pyöriä mielessä koko ajan kiivaampaa tahtia.

Myös kavereiden kanssa keskustelut pyörivät yhä useammin häissä, mikä tuntuu vähän hassulta. Aloitimme hääsuunnittelun niin aikaisin, että pitkään tuntui ihan tyhmältä puhua koko häistä enkä halunnut saada häähullun mainetta höpöttämällä puolentoista vuoden päässä siintävistä juhlista. Nyt häät alkavat olla niin lähellä, että lähes jokainen juttukumppani kysyy järjestelyiden etenemisestä, mikä on ihan mukavaa.

Vuokrasaunavinkkejä polttareita silmällä pitäen

*Yhteistyöteksti Venuu.fi -sivuston kanssa*

Moni tämän vuoden aikana kaason tai bestmanin roolissa toimiva henkilö on varmaan jo vähintääkin aloittelemassa polttarisuunnitteluita. Linkkailehan tämä teksti vaikka omille kaasoillesi tai bestmaneillesi. Aika moni morsian tuntuu edelleen haaveilevan morsiussaunasta osana polttareita, ja kuuluuhan saunominen usein myös miesten polttariohjelmaan ilman sen suurempia seremonioita. Päätinkin tutustua Venuun valikoimaan tästä näkökulmasta, sillä valitettavasti kaikilta ei oman porukan sisältä löydy sopivaa mökkiä tai omakotitaloa tarkoitukseen.

Olen katsauksessani keskittynyt taas pääkaupunkiseudun tiloihin. Pelkäsin vähän sitä, osoittautuisivatko kaikki saunatilat niin kalliiksi, että niihin riittäisivät vain rikkaimpien polttarinjärjestäjien kukkarot, mutta yllätyin positiivisesti. Toki monet tilat ovat etenkin lauantaisin melko hintavia, mutta mukavia poikkeuksiakin löytyy, etenkin jos on valmis matkustamaan vähän keskustasta kauemmas. Kaikkiin luettelemiini juhlatiloihin saa tuoda omat ruoat ja juomat, mikä usein on budjettiystävällisempi vaihtoehto. Osa paikoista kuitenkin tarjoaa myös mahdollisuuden pitopalvelun hyödyntämiseen.


Pähkinäsauna, Pähkinärinne, Vantaa

Tämä mukavannäköinen kokous-/saunatila pitää sisällään myös uima-altaan, jossa voi käydä viilentymässä saunomisen välissä. Tilaan mahtuu 15-20 ihmistä, ei toki kaikki saunaan samaan aikaan. Keittiö astiastoineen mahdollistaa omat tarjoilut. Tila on vuokrattavissa viikonloppuisin 300€ hintaan klo 22.00 saakka. Tila tulee siivota itse, ellei halua maksaa noin satasen lisämaksua siivouksesta.

Rongo-talo / Sauna ja takkahuone, Mankkaa, Espoo

Tämä upeannäköinen saunatila on mielestäni todellinen löytö! Saunan luvataan mahduttavan jopa 15 ihmistä, ja suihkujakin on peräti neljä. Saunomisen lomassa voi vilvoitella tyylikkäässä takkahuoneessa tai lillua poreammeessa. Pukuhuoneen jääkaappi pitää juomat kylminä, mutta sen ihmeellisempiä välineitä ruoanlaittoon ei ole. Tilaan on kuitenkin mahdollista tilata pitopalvelu. Hinta tälle tilalle on mielestäni vähintäänkin kohtuullinen: viikonloppuisin tilan saa käyttöönsä viiden ja yhdentoista välillä 310€ hintaan (lisätunnit mahdollisia 60€/h).

Aalto Inn Laajalahti kokous- ja saunatila, Otaniemi, Espoo

Tämä tilavannäköinen saunatila on hieman edellisiä kalliimpi, mutta halusin listata sen kuitenkin tämän komean, pyöreän saunan vuoksi, joka omasta mielestäni sopisi erinomaisesti polttareihin.

Tilavuokraa pitää ilta-ajan osalta tiedustella erikseen. Tilaa tosiaan riittää ja mahdollisuudet pienimuotoiseen ruoanlaittoon löytyvät. Viereisessä Otahallissa taas onnistuvat varmasti liikunnallisemmat aktiviteetit, joita voi yhdistää polttariohjelmaan.

Rauhanaseman tupa ja sauna, Pasila, Helsinki

Hieman keskeisemmältä sijainnilta löytyy sympaattinen Rauhanasema, jonka alakerrassa on vuokralla sauna ja tupa. Viihtyisännököisessä tuvassa aikaa mahtuu viettämään isompikin porukka, mutta saunaan mahtuu vain noin kuusi henkilöä kerrallaan. Viikonloppuna tilavuokra on 350€ puoliltapäiviltä puoleenyöhön. Myöhempäänkin tilassa saa lisämaksusta oleilla. Merkittäviä ruoanlaittomahdollisuuksia tässä tilassa ei ole, mutta esimerkiksi jääkaappi ja mikro löytyvät.

Villa Frosterus / Rantasauna, Soukanniemi, Espoo

Mökkipolttarit kivenheiton päässä metroasemalta, miltä kuulostaa? Villa Frosteruksen rantasauna kuuluu mielestäni myös tämän tekstini löytöosastolle. 250€:lla tämän ihanan merenrantasaunan saa kuudeksi tunniksi käyttöönsä (pidempi aika mahdollinen lisämaksusta). Noin kymmenen henkeä mahduttavan saunan lisäksi tilassa on pukuhuone sekä tupa, jossa onnistuu vaikkapa makkaran tai vaahtokarkkien paisto takassa. Rannasta uimaan voi pulahtaa laiturilta.

Saunakellari, Malmi, Helsinki

Tämä urbaani saunatila on esittelemieni tilojen kalliimmasta päästä. Päivävuokra viikonloppuisin on n. 600€. Tila on kuitenkin mielestäni hintansa väärti, jos polttariohjelman haluaa suunnitella pääasiassa yhdessä paikassa tapahtuvaksi. Tästä tilasta löytyy nimittäin saunan ja kylpyammeen lisäksi vaikka mitä ohjelmavälineitä erilaisista peleistä karaokevehkeisiin ja bändisoittimiin. Myös keittiö on hyvin varusteltu ja mahdollistaa kokkailut paikan päällä.

¨

Eurohostel - Sauna, Katajanokka, Helsinki

Jos haluaa muun polttariohjelman välissä suorittaa pikaisen morsiussaunan tai vaikka peseytymisen urheiluaktiviteetin, kaupunkisuunnistuksen tai muun jäljiltä, voi hyvä vaihtoehto olla tämä melko yksinkertainen, mutta myös edullinen saunatila. Sauna sijaitsee hyvällä paikalla Katajanokalla ja tilat ovat tyylikkäät, mutta seurustelutilaa ei juurikaan ole. Saunan lisäksi on vain pesu- ja pukuhuoneet, joissa ei kauaa aikaa vietetä. Tilaa on noin 10 hengelle. Jääkaappi juomien viilentämiseksi löytyy. Neljän tunnin vuokrahinta on vain 130€.

M/S Saunaship Helsinki

Hieman persoonallisemman saunakokemuksen haluaville on tajolla vaikkapa tämä saunalaiva.

Kahdentoista hengen saunalaiva ei ymmärrettävästi ole aivan halpaa huvia (tuntihinta lähes 200€), mutta olisihan tällainen aika hieno! Laivan kannella voi myös grillailla ja laivalta löytyy minikeittiökin ruoanlaittoon.

Ai että! Alkoipa tehdä mieli itsekin järjestää polttareita. Harmi, kun kukaan ei ole minua kaasoksi huolinut! Mutta olisihan näissä ideaa vaikkapa häätiimin kiittämisillanviettoon, jos häiden jälkeen rahanreikiä kaipaa. Vai mitä mieltä olette näistä tiloista?

Lisää polttaritilaideoita löydät tietysti Venuusta.