Love Me Do Autumn Fair 2019

*Yhteistyössä Love Me Do Autumn Fair*

"Taaskos sä olet naimisiin menossa?" totesi tuttuni, johon törmäsin eilen Love Me Do -messuilla. Voihan sitä häämessuilla käydä, vaikka häät olisivat jo takana päin, eikö vain? Ainakin, jos kirjoittaa hääblogia ja saa kunnian osallistua blogimiittiin.

Kun ensimmäistä kertaa olin Love Me Do -messuilla, käyntini oli vähän negatiivinen kokemus osittain ihan omasta fiiliksestä ja tilanteestakin johtuen. Messutkin olivat tuolloin vielä vähän alkutekijöissään, ja paljon on menty tuosta syksystä eteenpäin.

Kattauskilpailu on aina kiva katsastaa läpi,
vaikka harvoin olen sieltä mitään valtavia
neronleimauksia saanut.

Täytyy toki myöntää, ettei palveluntarjoajilla enää minulle ollut juurikaan annettavaa, ja oikeastaan hyvä niin. Jos olisin ollut suunnattoman kiinnostunut monista messupisteistä, heräisi kysymys, ovatko messut tarpeeksi tarkasti hääväelle suunnatut. Messuilta löytyi hyvä kattaus ainakin sormuksia, hääpukuja ja paperituoteideoita etsiville. Sen sijaan esimerkiksi valokuvaajat loistivat poissaolollaan. Ja vähän kysymyksiä herätti, mitä erään matkapuhelinliittymiä myyvän yrityksen piste häämessuilla teki...

Muotinäytöksen eväät olivat kunnossa: Henkell
tarjosi jo perinteiset muotinäytöskuoharit, mutta
uutuutena saimme nauttia Ladycronen hattaroista.

Itse bongailin lähinnä vanhoja tuttuja ja nautin yleisestä häätunnelmasta, johon on ihana palata näin tuoreena rouvanakin. Nautin myös muotinäytöksistä, jossa lähinnä haaveilin siitä, että jos me olisimme pitäneet talvihäät, olisin ehdottomasti valinnut puvukseni kunnolla kimaltelevan bling-bling-unelman, jotka tuntuvat olevan muotia.

Harrastin myös ahkeraa arvostelua. Se pitää Love Me Do:n muotinäytöksistä sanoa, että asut istuvat harmittavan huonosti mallien päälle. Omassa hääpuvussa kun parasta oli nimenomaan se, että vaate istui itselle kuin hansikas, mikä teki sen loisteliaan olon, jollaista en oikeastaan toiste ole kokenut. Ymmärrän, ettei yhtä tai kahta muotinäytöstä varten vaatetta voi täydellisesti ruveta muokkaamaan mallin mittoihin, etenkin kun vaihdot eri asujen välillä tuntuvat olevan aika tiivitä. Silti toivoisin, että vähän parempaan pystyttäisiin.

Näissä kuvien tapauksissa istuvuus ei ole
ongelma.

Tänä vuonna teemana oli se, että morsian on hääpukuun aina oikean kokoinen. Vartalopositiivisuus oli iso ja näkyvä teema. Mutta etenkin plussakoon mallien kohdalla olisin toivonut puvuilta parempaa istuvuutta. Nyt puvut ja mallit eivät päässeet loistamaan ansaitsemallaan tavalla, kun puvut lörpöttivät sieltä sun täältä.

Messupäivä huipentui Vuoden hääpukusuunnittelija 2019 muotinäytökseen, jonka jälkeen päätettiin voittaja. Suureksi ilokseni Vuoden hääpukusuunnittelijaksi 2019 valittiin Terhi Löfman Ateljee Aariasta, joka valmisti myös minun hääpukuni. Iloinen en ole vain siksi, että voin sanoa, että minunpa pukuni teki palkittu suunnittelija ja valitsin hänet ennen voittoa. Syy ilooni on se, että Terhi on ihana ihminen ja äärimmäisen taitava ompelija!

Terhi Löfmanin kilpailumallisto

Yksi kilpailumalliston puvuista tuli olla
plussakoon puku. Mielestäni Terhi onnistui
tässä koko kisan parhaiten.

Ajattelin, että kirjoitan vain lyhyesti messuista ja enemmän hääblogimiitistä, joka luonnollisesti teki käynnistäni erinomaisen. Teksti kuitenkin väistämättä venyi pitkähköksi, jotn kirjoittelen blogimiitistä oman tekstinsä. Minkäs sille voi, kun innostuu...

Seuraavat Love Me Do -messut pidetään Kaapelitehtaalla 18.-19.1.2020. Sitä en tiedä, vieläkö minut siellä nähdään, mutta voin lämpimästi suositella messuja tuleville morsiammille, etenkin suunnittelun alkuvaiheessa.

Sulhasen ulkonäkö

Kuva: Valo Films

Morsiamen ulkonäköä on nyt käsitelty useampaan otteeseen, joten on aika kurkistaa tarkemmin, miltä sulhanen häissämme näyttikään, vaikka toki T:n kuva täällä blogin ja Instagramin puolella onkin useaan otteeseen vilkkunut. Sulhasen puvun etsinnästä ja löytymisestä kerroinkin jo ennen häitä.

Kuva: Valo Films

Jos minun pukuni ei ollut aivan perinteisin vaihtoehto, niin eipä ollut sulhasenkaan. Päädyimme tosiaan valkoiseen vuokrapukuun, joka vuokrattiin Gasell GP -liikkeestä Iso-Robalta. Minun pukuni oli raikas ja kesäinen, joten tummat puvut tuntuivat ehkä aavistuksen tunkkaisilta. Sinistä pukua olin itse etukäteen T:lle vähän kaavaillut, mutta tuo valkoinen oli ehdottomasti parempi vaihtoehto.

Kuva: Valo Films

Puvun alle sulhaseni halusi liivin. Olimme molemmat miettineet, että liivi voisi olla se värillinen osa asua ja kaula-asusteeksi kaavailimme rusettia. T. vähän haaveili itse tehdystä puurusetista. Gasell GP:ssä pukua sovitettaessa sulhasta pukenut Petri kuitenkin pyysi saada kokeilla ideaansa, johon kuului vaalea liivi kultaisilla kirjailuilla sekä vihreä dumbo ja samanvärinen taskuliina. Hän totesi, että kun sulhasella pituutta ei ole mitenkään liiaksi, katkaisee rusetti pituutta epäedullisella tavalla. Hän suositteli jotakin pituutta lisäävää. Olimme molemmat alunperin noita dumboja ja plastroneja vastaan, mutta niin vain sellainen löysi tiensä sulhasen kaulaan hääpäivänä, ja hyvältähän se näytti! Myös liivi osui kerralla kohdalleen! Värikäs liivi olisi todennäköisesti ollut vähän kökkö ja tuonut halvan vaikutelman.

Kuva: Valo Films

Pohdimme asusteiden väriä vielä pitkään. Vaihtoehtoina meillä oli vihreä, sininen ja oranssi. T. itse päätyi oranssiin. Tämä on hauskaa siinä mielessä, että hänhän ei ollut nähnyt minun pukuani etukäteen. Jälkikäteen ajateltuna oranssi oli ainoa oikea vaihtoehto.

Tässä verrokiksi sovituksessa ottamani
kuva vihreillä asusteilla.

T. kokeili Gasell GP:ssä aivan sairaan hienoja oransseja kenkiä. Niitä ei kuitenkaan voinut vuokrata, vaan ne olisi pitänyt ostaa. Koska oransseille kengille ei olisi ollut niin paljoa myöhempää käyttöä, päätti sulhaseni olla järkevä ja ostaa monikäyttöisemmät kengät. T. kävi hääviikolla ostamassa ruskeat Vagabondin Harvey-kengät, jotka osoittautuivat tosi mukaviksi jalassa, mikä on T:n kohdalla melko harvinaista.

Kuva: Valo Films

Sulhanen halusi sukkiinsa väriä, mutta valitettavasti sukkavalmistajat eivät tätä ihan ymmärrä. Lisäksi sulhasen pieni jalankoko meinasi tuottaa ongelmia. Lopulta sukat löytyivät kuitenkin ihan omasta takaa, minun vaatekaapistani. Tai oikeastaan vaatesäkistä, jossa oli poistoon meneviä vaatteita. Oranssit sukat pääsivät kuitenkin vielä käyttöön ja vieläpä näin tärkeänä päivänä. :)

Kuva: Valo Films

Kalvosinnapit sulhaselta löytyivät omasta takaa ja ne ovatkin lähituotantoa. Minä nimittäin tein T:lle pari vuotta sitten joululahjaksi kalvosinnapit muttereista. Ihan hyviltähän ne näyttivät!

Kuva: Valo Films

Kokonaisuudessaan sulhasen tyyli hääpäivänä oli todella onnistunut! Kylläpä sainkin naida komean miehen! Suurkiitokset täytyy lähettää vielä kerran Gasell GP:n Petrille, joka kasasi suurimman osan sulhasen ulkonäköasioista tuoden rohkeasti esiin omia ideoitaan meidän alkuperäisten ajatustemme vastaisestikin. Kyllä vain kannatti luottaa ammattilaiseen!

Kuva: Valo Films

Mielestäni meidän ulkonäkömme sopivat myös erinomaisesti yhteen. Seuraavaksi kirjoittelenkin tarkemmin potreteista, joita meistä otettiin.

Kuva: Valo Films

Morsiamen ulkonäkö: Hääpuku

Olin jo kirjoittanut luonnoksen potrettiemme kuvauksista, sillä se oli vihkimistä seurannut tapahtuma. Päädyin kuitenkin siihen, että esittelen ensin ulkonäköämme ja aloitan itsestäni. Totesin, ettei yksi teksti riitä kuvaamaan kaikkia yksityiskohtia, joten kerron teille ensin hääpuvustani sillä pukuni oli sellainen asia, joka monia etukäteen tuntui kiinnostavan.

Hääpukuni olikin luonnollisesti ulkonäköni näyttävin elementti. Pukuni on Ateljee Aarian ihanan Terhin käsialaa. Minulla oli puvustani jo Terhin kanssa ensimmäistä kertaa tavatessamme melko vahva visio, mutta Terhi toki muokkasi ajatuksiani toteutuskelpoiseksi ja kyseli tarkentavia kysymyksiä asioista, joita en ollut vielä ajatellut.

Puvun tekeminen todenteolla alkoi maaliskuussa, jolloin yritimme etsiä pukuuni sopivia pitsejä. Oikean sävyisiä monivärisiä pitsejä ei kuitenkaan löytynyt, vaikka aikamoinen valikoima Terhillä oli niitä esitellä nettisivuilta. Ompelija ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan kokeili pitsien värjäämistä. Lopulta mekkooni päätyneet pitsit ovatkin siis Terhin ensin pieniksi paloiksi leikkelemiä, eri värisiksi värjäämiä ja oikeanlaisiksi kokonaisuuksiksi sommittelemia ja ompelemia. Työtä siinä on varmasti ollut. Olen todella tyytyväinen pitseihin, jotka koristavat siis pukuni vyötäröä siitä ylös- ja alaspäin leviten etu- ja takapuolella.

Toinen merkittävä yksityiskohta oli oranssi vuori, joka tuli esiin edestä lyhyen, takaa pitkän helman leikkauksen ansiosta. Olin ihan kahden vaiheilla, tulisiko vuorista oranssi vai keltainen. Päädyin kuitenkin oranssiin. Etenkin kun sulhaselle valittiin nuo oranssit yksityiskohdat, olen tosi tyytyväinen valintaan. Keltaista tuskin olisi T:n asusteisiin valittu. Keltainen ei tosin olisi välttämättä vaatinut aivan niin montaa kerrosta kangasta helmaan. Helmassa kun kangasta tosiaan oli useampi kerros, ettei oranssi vuorikangas kuultaisi siitä läpi.

Pukuni oli todella mukava päällä! Vaikka helmakangasta oli monta kerrosta, siitä ei tullut liian painava. Edestä lyhyt helma piti olon myös viileämpänä kuin kokopitkän helman kanssa olisi ollut. En myöskään joutunut vetämään vatsaa sisään eikä ollut missään vaiheessa kireä olo. Silti puku oli todella edullinen minun ei-niin-kuvaukselliselle vartalolleni. Puku istui kuin hansikas, ja sainkin ehkä pientä kipinää herätellä omaa ompeluharrastustani tässä syksyllä. Minä kun en ole vartaloltani sellainen, jolle vaatteita ensisijaisesti tehdään, joten mikään ei koskaan istu ihan täydellisesti, vaan vähän sinne päin. Jos tekisi itse... Teettäisin ammattiompelijalla, mutta siihen ei ihan arkivaatteiden kohdalla taida olla varaa.

Yksi pukuni parhaita ominaisuuksia oli sen käytännöllisyys. Pukeminen ja riisuminen veivät sekunteja yksinkertaisen vetoketjukiinnityksen ansiosta. Myös vessakäynnit onnistuivat ilman sen ihmeempiä virityksiä. Puvun peseminenkin onnistui juhlien välissä vaivattomasti ihan vain ämpärissä kotona. No, pesin vain helman, joka oli tärväytynyt; koko puku ei ämpäriin olisi mahtunut.

Olen äärimmäisen tyytyväinen, että päätin teettää pukuni, vaikkei se halvinta lystiä ollutkaan. Olisin tosin hyvin saattanut ihastua kaupassakin ihan yhtä kalliiseen pukuun ja korjausompelulta tuskin olisi kohdallani vältytty. Voin suositella teettämistä kaikille, vaikkei niin erikoisia mieltymyksiä olisikaan kuin minulla. Minusta tärkeä arvo teetetyn puvun kohdalla on myös suomalaisen pienyrittäjän tukeminen.

Suosittelen myös rohkeuteen hääpukua valittaessa. Toki moni haaveilee kokovalkoisesta prinsessaunelmasta tai klassisen tyylikkäästä puvusta, koska sellaisen käyttöön ei monia muita tilaisuuksia ole. Tämän vuoksi minäkin halusin puvun päävärin olevan kuitenkin valkoinen. Mutta kun teettää puvun, ei tarvitse jäädä senhetkisen muodin orjaksi tai tyytyä rajalliseen määrään vaihtoehtoja. Erityisesti suosittelen puvun teettämistä heille, joiden vartalo poikkeaa vaatevalmistajien keskivertoihmismallista. On uskomaton fiilis, kun vaate kerrankin istuu joka kohdasta.

Ainakin Etelä-Suomessa riittää taitavia, hääpukuihin erikoistuneita ompelijoita, joten valinnanvaikeus oli minullakin tekijää etsiessä suuri. Kannattaa olla ompelijoihin kuitenkin jo hyvissä ajoin yhteydessä, sillä hyvien tekijöiden kalenterit täyttyvät etenkin kesäksi jo varhain. Jos hääpuvun teettäminen kiinnostaa, luethan koostamani ammattilaisten antamat vinkit.

Alle kaksi kuukautta häihin

Olen melko varma, että joku on salaa nopeuttanut ajan kulumista. Siinä mielessä se ei haittaa lainkaan, että minulla alkaa reilun kahden viikon päästä kesäloma (13 työpäivää). Toisaalta töissäkin on vaikka mitä hommaa vielä ennen lomaa, ja häät lähestyvät hurjaa vauhtia. Jotenkin tuntuu siltä, ettei viime aikoina olla saatu oikein mitään aikaiseksi.

Kävin äsken häiden tehtävälistan läpi ja sai sieltä onneksi pari kohtaa vetäistä pois, mutta aika vähän. Hirmu lista tehtävää olisi vielä työn alla. Ajatus siitä, että tehdään hyvissä ajoin kaikki mahdollinen valmiiksi, oli hyvä, mutta toteutus on jälleen jäänyt vähän puolitiehen. Mikään hirveä stressi ei kuitenkaan ole, sillä minulla on kuitenkin kuusi viikkoa lomaa ennen häitä, joten eiköhän siinä jotakin ehdi.

Viime viikolla kävimme katsastamassa sulhaselle vuokrapukua. Vierailimme Tapiolan juhlapuvussa sekä Niinattaressa. Ajattelin, että yritän saada sulhasen itsensä kirjoittamaan noista käynneistä (T. on muuten ihan viihdyttävä kirjoittaja, joten toivotaan, että hän suostuu) sekä tulevista, sillä aivan täydellistä pukua ei vielä ainakaan minun mielestäni ole löytynyt. Sulhanen toki itse tekee tuon ratkaisun.

Minä kävin itse eilen taas sovittelemassa hääpukuani Ateljee Aariassa. Mukaani sain Heli-kaasoni, joka oli innoissaan tulossa mukaani. Pukuni alkoikin olla melko lailla valmis. Enää viimeiset viilaukset sekä pitsien kiinnitys ja siinä se. Eli periaatteessa juhannusviikolle sovitussa sovituksessa saattaisin saada puvun mukaani. Pieni varaus asiassa vielä pidetään, sillä vähän toivon, että saisin ainakin vyötärön seudulta makkaroita pikkuisen pienemmiksi tässä muutaman viikon aikana. Jos käy niin, että onnistun tuossa tavoitteessa, Terhi lupasi ottaa pukua vielä vähän sisään juhannuksen jälkeen. Heli oli haltioissaan puvustani, mikä tietysti tuntui kivalta. Oli myös mukava jakaa puvun yksityiskohdat jonkun tutun kanssa ihan kunnolla eikä vain kuvien välityksellä. Mukavaa oli myös se, että Heli räpsi sovituksesta kuvia, joita voin sitten aikanaan blogissa esitellä, kun kuvaan koko teettämisprosessia. Kyyneleitä ei sentään olla vielä hääpukusovituksissani nähty, mutta pienen rytmihäiriön sain eilen. :D

Ennen puvun sovitusta oli hankittava sopivat rintsikat hääpuvun alle. Minulla kun ei ennen maanantaita tuntunut olevan oikein yhtään sopivia saatika hyvän värisiä. Sopivat rintaliivit löytyivät luottoliikkeestäni ja samalla parit muutkin rintsikat. Illalla kotona vaihdoinkin vielä mielipidettä ja tilasin neljännet rintsikat. Hups! Mutta kirjoittelen rintsikkashoppailustakin vielä oman tekstinsä. Muista asusteista sen verran, että kenkäni laitoin viihdoin viime viikolla postiin Ronjalle, joka meinasi alkaa niitä mahdollisesti viikonloppuna työstää.

Myös nettikauppoja on pitänyt sulhon kanssa selailla. Olemme nimittäin päätyneet siihen, että hankimme vieraslahjat, joille on kyllä käyttöä ainakin osalla vieraista jo häissä. Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, tulee tästäkin hieman kokeellinen tee-se-itse -projekti, jossa hyödynnämme mahdollisesti jälleen kirjastoa. Pitää ehkä tehdä jokin lahjoitus Espoon kirjaston pajoille. ;) Tämän projektin raportoinnin teen kuitenkin todennäköisesti vasta häiden jälkeen, jotta mahdollisille vieraslukijoillemme jää joitakin yllätyksiä.

Sulhasella on myös oma projekti kaveriporukan kanssa. Muutama kaverimme on jo jonkin aikaa tehnyt itse olutta. T. onkin haaveillut omasta hääoluesta. Kaverit olivat pohtineet, että voisivat tehdä meille häälahjaksi hääolutta. Koska sulhasellani on myös lievää kontrollifriikin taipumusta, soluttautui hän Panojengiin, joksi pojat ovat tietysti itsensä nimenneet. Meille on siis tulossa häihin myös ihan meitä varten pantua olutta. Tätä varten T. on tilaillut ja hakenut tarvikkeita, mutta minä luonnollisesti vannoutuneena viininjuojana pysyn erossa tuosta touhusta.

Myös muita hääjuomia olemme tässä pohdiskelleet ja tilasimme toiselta bestmanilta maisteluviinejä laivalta, kun hän lähti tekemään pienen Viron-pyörähdyksen. Viininmaisteluillan kaasojen ja bestmanien kanssa olemme sopineet kesäkuun alkuun. Tuon jälkeen käymme itse toivottavasti toisen bestmanin pakettiautoa lainaten risteilyllä hakemassa häihin tarvittavat juomat. Maisteltavaksi tilasimme/ostamme neljää valkoviiniä ja neljää punaviiniä. Onneksi ainakin kaasoista löytyy valkoviinintuntijoita, koska itse juon lähinnä punaviiniä ja kuoharia.

Tällaisia hommia on siis tullut viime aikoina häiden eteen tehtyä. Nyt varasin ensi viikolla laserleikkuuajan, jotta saan lisää paperiperhosia kattokoristeisiin. Kattokoristeissa on sen verran tekemistä, että se homma olisi syytä saada taas liikkeelle pian. Menukin on vielä lopullisesti päättämättä, vaikka hyvä runko siihen jo on. Kakkuasia on nytkähtänyt eteenpäin ja siitäkin kirjoittelen varmaan lisää pikapuoliin.

Häiden ohjelmapuoli vaatii myös paljon säätämistä, joten sitäkin pitäisi ahkerasti viedä eteenpäin. Tämä voisi olla viikonlopun agendana, kunhan saan sulhasen takaisin työmatkalta Bostonista. Myös muutamia koristeostoksia on syytä tehdä pikkoin. Ulkonäköpuolelta minulta taas puuttuvat täysin korut sormuksia lukuunottamatta.

Hääpuvun ensimmäinen sovitus

Keskiviikkona oli jännittävä päivä. Kävin ensimmäistä kertaa sovittamassa tulevaa hääpukuani Ateljee Aariassa. Olin ollut pitkään kipeänä enkä vielä keskiviikkonakaan ollut lähelläkään täyttä kuntoa, mutta en malttanut siirtää puvun sovitusaikaa. Tunnin paikallaan seisominen olikin ajoittain raskasta, mutta en yhtään kadu sitä, että en siirtänyt sovitusaikaa. Oli aivan mahtavaa nähdä puku ensimmäistä kertaa päälläni!

Olin valmistautunut siihen, että testailen jotain lakanakankaasta tehtyä malliversiota. Sen sijaan Terhi puki päälleni valmiista satiinista tehdyn puvun, jota hän rupesi päälläni kursimaan oikean kokoiseksi nuppineulojen avulla. Aluksi puku näytti epämääräisesti jonkinlaiselta mekolta, joka päälleni oli umpimähkää vedetty, mutta vartin päästä päälläni olikin nuppineuloilla kiristelty puku, joka istui minulle kuin valettu. Tämä ei todellakaan ole minun kropallani normaali ilmiö.

Vaikka puku ei tietysti vielä ollut lähelläkään valmista, näki siitä jo hyvin, miten malli istuu, miltä helma näyttää ym. Testailimme myös värillisten pitsien asettelua pukuun. Terhi tietysti tekee lopullisen palapelin kokoamisen ensi kertaa varten, samoin kuin muutkin muokkaukset, jotka nyt valmisteltiin nuppineulojen avulla. Seuraavan kokeilun sovimme toukokuun puoliväliin. Tuolloin puku alkaakin näyttää varmaan melko valmiilta.

Vaikka aivan täydellistä kuvaa puvun istuvuudesta ei vielä tällä kertaa saanut, näin kuitenkin, että kun puku on juuri minun vartalolleni tehty, on puku vartalolleni edullinen piilottaen ongelmakohdat kätevästi. Esimerkiksi vatsan pömpöttämistä minun ei juurikaan tarvitse hääpäivänä miettiä. Ihan vähän vatsa voisi toki pienentyä. Yksi osa vartalostani tuottaa minulle kuitenkin vähän epävarmuutta: nimittäin käsivarret. Pukuni on olkaimeton, joten kädet jäävät kokonaan näkyviin, eivätkä ne tällä hetkellä ole aivan edukseen. Pientä käsivarsitreeniä tulenkin nyt sitten tulevien kuukausien aikana tekemään, joskin tärkeintä olisi varmaan saada muutama kilo rasvaa pois koko kropasta, jolloin myös kädet todennäköisesti vähän kaventuisivat.

Ennen seuraavaa sovitusta minulla olisi tiedossa rintaliivishoppailua, sillä tällä hetkellä minulla ei ole hääpuvun alle sopivia, täydellisesti istuvia rintaliivejä. Minun kuppikoollani rintsikoita ei ole aivan helppoa löytää, mutta onneksi tiedän, mistä lähteä metsästämään. Jo pitkään luottoliikkeeni on ollut Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva Funky Lady, jossa myydään vähän isompia liivejä.

Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen puvun tämänhetkiseen tilaan enkä malttaisi odottaa seuraavaa sovitusta, jolloin pääsen näkemään vielä tarkemmin, miltä pukuni lopullisesti tulee näyttämään!

Sormus, puku ja askartelut edistyvät

Kuten maanantaina lupailin, on tämä viikko ollut täynnä hääsuunnitteluun liittyviä juttuja. Kirjoittelen tämän viikon edesottamuksista kronologisessa järjestyksessä. Valitettavasti perjantaille suunniteltu vierailu juhlapaikalla siirtyi viikolla eteenpäin, mutta toisaalta minulla oli paremmin aikaa valmistautua askarteluiltaan.

Keskiviikko: Vihkisormuksen suunnittelutapaaminen
Keskiviikkona suuntasimme sulhasen kanssa Helsingin Arabiaan tapaamaan kultaseppä Mika Tarkkasta, joka on suunnitellut kihlasormukseni. Varsinaista suunnittelua vihkisormuksen osalta ei oikeastaan tarvinnutkaan enää tehdä, sillä olimme pohtineet vihkisormuksen ulkonäköä jo kihlasormusta suunniteltaessa. Mika tovereineen olikin tehnyt suunnitelmiemme pohjalta jo aikanaan mallisormuksen, jota nyt pääsin testailemaan.

Kihlaa teetettäessä teimme päätöksen, että tämä ensimmäinen tulee olemaan se näyttävämpi osa kokonaisuutta, koska kihlasormus komeilee kädessäni yli kolme vuotta ilman kaveria. Vihkisormus on sitten melko yksinkertainen rivisormus. Hieman haaveilin, että sormuksessa olisi joku pieni juju, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, ettei sellaista tarvita. Sormus on täydellinen pari kihlasormukselleni, jota edelleen ihaillen tuijottelen, jos nyt en ihan päivittäin niin ainakin viikoittain.

Mika sanoi, että voisimme pohtia päätöstä vielä jonkin aikaa, mutta varmasti huomenna jo laittelen hänelle viestiä, että sormus valmistukseen vain! :)

Torstai: Hääpuvun suunnittelutapaaminen
Torstaina lähdinkin töiden jälkeen Etelä-Haagaan tapaamaan Terhi Löfmania Ateljee Aariaan. Päivän teemana meillä oli hääpukuni pitsien valinta. Kuten jo aiemmin olen vihjaillut, ei hääpuvussani pitäydytä yksinomaan valkoisessa, vaan väriä pitää löytyä. Tämän vuoksi päädyinkin puvun teettämiseen. Oikeanväristen pitsien löytyminen pukuuni valmiina osoittautui haastavaksi tehtäväksi, mutta Terhi ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi vaan päätti kokeilla pitsien värjäämistä.

Torstaina pääsin näkemään Terhin värjäystuloksia livenä enkä olisi voinut olla iloisempi. Viimeistään nyt varmistui, että tein aikanaan täysin oikean päätöksen, kun valitsin Terhin monen hyvän vaihtoehdon joukosta pukuani tekemään. Värjäyskokeilut olivat onnistuneet täydellisesti, ja Terhin valitsema kokeilupitsikin valikoitui toiseksi pukuuni tulevista pitseistä. Valitsimme lisäksi nettikaupasta toisen pitsin, jota Terhi sitten yhdistelee sopivasti pukuun. Homma tulee olemaan melkoista palapeliä.

Värjätyt pitsit haluan vielä pitää
salassa. ;)

Lisäksi Terhi otti minusta vielä mitat, mutta vakuutti, että saan vielä kutistua tai paisua rauhassa (pyrin edellä mainittuun). Seuraavan tapaamisen sovimme pääsiäisviikolle, jolloin pitäisi olla ensimmäinen koeversio puvusta valmiina. Iiks, en malta odottaa!

Perjantai: Askarteluilta kahden kaason kanssa
Kaasosiskoni Oona tuli meille viikonlopuksi aloittelemaan talvilomaansa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kutsuin paikalle toisen kaasoni Helin, joka on hinkunut päästä askartelutalkoisiin. Laura, jota askartelu ei alunperinkään innostanut niin paljoa, ei tällä kertaa ollut mukana.

Huomaa viinilasien määrä. :D

Illan keskiö kääntyi vähän omasta syystäni askartelusta viininjuontiin ja herkutteluun, sillä olin (taas) aliarvioinut keittiössä tarvittavan ajan ja kokkailin vielä pitkään sen jälkeen, kun molemmat apulaiset olivat saapuneet paikalle. Sitten herkuttelimme falafeleilla, tsatsikilla, guacamolella ym., joita olin tehnyt. Tässä vaiheessa viiniä oli mennyt jo jokunen lasi, joten vähän alkoi mietityttää, miten askarteluhommien käy, mutta hienostihan sekin sujui.

Olin ajatellut, että voisimme askarrella lisää silkkipaperikukkia, joiden olisi tarkoitus koristaa ainakin valokuvausseinää, jonka edessä vieraat voivat ottaa polaroid-kuvia vieraskirjaamme varten. Kukille keksittiin kyllä illan aikana muutakin käyttöä, esim. kaasojen päässä. ;) Saimme kukkia ihan kivan kasan aikaiseksi, vaikka askarteluun käyttämä aikamme jäikin lopulta ennakoitua vähäisemmäksi. Silkkipaperit loppuivat kesken, joten niitä täytyy ostaa lisää.

Eilen kokeilimme vielä Oonan kanssa kattokoristeeksi ajatellun hulavanteen koristelua. Ajatukseni oli, että vanne peitetään joko silkkinauhalla tai teipillä. Teippi osoittautui liian läpinäkyväksi. Silkkinauhasuunnitelmaakin muokattiin matkan varrella, mutta uskon lopputuloksen olevan oikein kiva. Nyt pitäisi vielä vähän testailla, mitä kaikkea vanteeseen laitetaan roikkumaan ja tuleeko kokonaisuudesta hyvä. Tämän jälkeen kannattaa vasta ostaa lisävanteita yhden koeversion kaveriksi.

Seuraavaksi pitäisikin istua sulhasen kanssa alas pohtimaan häiden ruokapuolta sekä kysymyksiä, joita täytyy muistaa kysyä pitopalvelulta. Tässä aion hyödyntää muiden bloggareiden asiasta tekemiä hyviä listauksia. Hanna kirjoitteli juuri tällä viikolla samasta asiasta, ja Sarah on tehnyt kattavan listan jokin aika sitten.

Hääsuunnittelun täyttämä viikko

Keskiviikkona siintää edessä seuraava ajallinen tasaetappi: häihimme on aikaa tasan neljä kuukautta. Miten nämä viimeiset kuukauden ovatkaan huvenneet kuin silmissä? Saan jatkuvasti olla keksimässä jotain treffikuoreemme. :D

Häiden vääjäämätön lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että pitkään kestäneestä suunnittelusta siirrytään monen asian kohdalla toteutukseen. Talvilomareissu Sri Lankalle toimi eräänlaisena vedenjakajana hommien suhteen: Hoidamme tämän sitten reissun jälkeen. Matka on nyt tehty, ja rinkkojen huuhtomista lukuunottamatta matkan jälkitohinatkin suoritettu. On siis aika suunnata huomio hääaskareisiin.

Torstaina suuntaan Ateljee Aariaan valikoimaan Terhin kanssa hääpukuuni tulevia pitsejä. Koska meikäläisen väritoiveet eivät ole yleisen hääpukumuodin mukaisia, on Terhi joutunut keksimään luovia keinoja toteuttaa pukuni pitsikuviointia. Ihanaa on se, ettei Terhi ole missään vaiheessa sanonut, ettei tämä ehkä ole mahdollista tai että nyt menee liian hankalaksi, vaan hän on kokeillut uusia tapoja homman toteuttamiseksi. Olen todella innoissani siitä, että hääpukuni suunnittelu etenee! Samalla vähän jännittää pukuprojektin eteneminen, sillä olin toivonut karistavani ennen puvun tekoa huomattavasti enemmän senttejä kropastani. No, vielä ei ole tarkoitus ottaa tarkkoja mittoja.

Perjantaina menemme T:n kanssa käymään juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä ja keskustelemaan Päivin kanssa hääpäivämme kulusta sekä menusta. Keilaniemestä sanottiin, että menu olisi hyvä suunnitella 2-3kk ennen häitä, mutta me minä haluan olla ajoissa liikkeellä myös tarjottavien ruokien suhteen, vaikuttavathan ne esimerkiksi viinien valintaan. Lisäksi jälkiruoka-/kakkuasia on meillä vielä ihan auki, joten haluamme kuulla, millaisia (etenkin minkä hintaisia) vaihtoehtoja meillä Keilaniemen puolesta on. Kakku meidän on mahdollista tilata myös muualta. Myös monet koristeluun, ohjelmaan, astioihin ja tarjoiluun liittyvät kysymykset vaativat selkeytystä, ja vastaukset vaikuttavat suunnitelmiimme esimerkiksi mahdollisen drinkkibaarin suhteen.

Perjantaina saan vieraakseni kaasoistani Oonan ja Helin. Tarkoitus on viettää iltaa hääaskarteluja tehden. Varmasti isossa osassa ovat myös häistä (ja kaikesta muustakin) höpöttäminen sekä viinin juominen. ;)

Ainakin näitä silkkipaperikukkia olisi tarkoitus tehtailla.

Yksi seuraavien viikkojen homma on myös kultaseppämme Mika Tarkkasen tapaaminen vihkisormuksen suunnittelun merkeissä. Mika oli minua yrittänyt tavoitella kihlasormuksen huollon tiimoilta, joten tämän saan toivottavasti hoidettua samalla reissulla, kun Helsingin Arabiaan ajelemme. Vielä päivämäärää tapaamiselle ei ole sovittuna, mutta mahdollisesti myös tällä viikolla tai ensi viikolla alkaa vihkisormukseni suunnittelu.

Piakkoin pitäisi aloittaa myös hääkukkiemme idättäminen. Tämä homma minua jännittää kyllä kovasti. En oikein jaksaisi paneutua asiaan sen vaatimalla vakavuudella eli tutkimalla eri kukkien vaatimuksia ja itämisaikatauluja tai lannoitteiden koostumuksia. Haluaisin vain kokeilla vähän sitä ja tätä, mutta siitä voisi tulla jonkin sortin katastrofi. Joka tapauksessa lisääntyvä valo ja lämpö mahdollistavat kukkien idätyksen aloittamisen varmasti seuraavan kuukauden sisällä.

Eli aika isoja palasia olisi tarkoitus hoitaa tässä tämän ja tulevien viikkojen aikana, hui!

Love Me Do hääblogimiitti

Kerroin jo aiemmin toissaviikonlopun lauantain vierailusta Love me do:ssa sulhasen kanssa. Pääsin kuitenkin jatkamaan häämessuilua vielä sunnuntaina, tällä kertaa hääblogimiitin merkeissä. Jo perinteeksi muodostunut Kovasen minibussiajelu Rautatientorilta Kaaapelitehtaalle aloitti aamun mukavasti. Lähes koko porukka oli minulle entuudestaan tuttu, mutta joukossa oli muutama uusikin kiva tuttavuus.

Aamu alkoi hauskalla ohjelmalla, kun pääsimme poseeraamaan All Walls -taidekollektiivin kuvausseinän edessä. Todella erikoinen vaihtoehto perinteiselle valokuvanurkalle, mutta hauska! Ja näitä seiniä saa siis tilattua ihan millaisia vain, hinnat tosin ovat tietysti taideteoksen veroiset.

Kuva: All Walls Collective
Kuvassa kanssani Jasmiina ja Sande

Kuvaussession jälkeen pääsimme nauttimaan KP Cateringin meille valmistamasta aasialaistyylisestä brunssista/lounaasta, joka oli erinomainen. Myös erityisruokavalioni oli huomioitu loistavasti! Tarjolla oli ihania salaatteja ja herkullisia vartaita sekä raikas, kookoksinen jälkkäri. Pienellä tuunauksella kelpaisi ainakin meille häämenuksi.

Tarjolla oli tietysti myös kuohuviiniä, jota voi jo kutsua perinteiseksi Love Me Do -kuohariksi: Mionetto Proseccoa. Olen aina messuilla ihastellut noita Karhujään kustomoituja jääpaloja, mutta menee minun silmissäni vähän hömpötysten listalle kuitenkin.

Brunssin ja tutustumis-/kuulumiskierroksen jälkeen pääsimme katsomaan ensimmäistä muotinäytöstä, jossa esiteltiin kotimaisia hääpukuja. Minulla ei jotenkin näillä messuilla meinannut kärsivällisyys rittää pukuihin. Ihan suoraan sanottuna pidän Mennään naimisiin -messuilla näkemäämme muotinäytöstä sen verran laadukkaampana, että nämä jäivät vähän sen jalkoihin.

Irina Rogusinan pukuja

Seuraavaksi pääsimme ihmettelemään Miraquen magneettiripsien saloja ja saimme kattavan opastuksen ripsien käyttöön. Ripsien asettaminen näyttikin ammattilaisen tekemänä hurjan helpolta, mutta täytyy tunnustaa, etten muutamalla kokeilukerralla saanut ripsiä päähäni pinseteillä. Täytyy ehkä hankkia varta vasten tähän tarkoitettu asennustyökalu, jos noita ripsiä aikoo käyttää. Olivat kyllä tosi kivan ja luonnollisen näköiset muilla bloggareilla, jotka ripsiä jo messuilla kokeilivat.

Blogiemäntämme Tina laittaa ripsiä.

Seuraavaksi piipahdimme Luonkos-yrityksen pisteellä hakemassa meille luvatut lahjat, jotka paljastuivat "puhdistuskakuiksi" ja yhdeksi näiden messujen kivoimmaksi löydöksi. Tällä saippuapalan näköisellä puhtaista öljyistä valmistetulla tuotteella saa helposti ja silmiä ärsyttämättä meikit pois. Tätä olen ehtinyt jo pari kertaa testata hyvällä menestyksellä. Vahva suositus!

Toinen kiva uusi tuttavuus oli tämä Licor 43, josta saimme maistiaisiksi raikkaan drinkit. Vielä hieman laimennettuna (= vähemmän makeana ja alkoholipitoisena) ja esimerkiksi mintulla tuunattuna tämä voisi olla ihan varteenotettava alkujuomadrinkki ennen vihkimistämme.

Kolmen aikaan vuorossa oli vielä kansainvälinen hääpukunäytös, jossa näkyi kauniita pukuja, muttei taaskaan mitään erityisen inspiroivaa.

Victoria & Vincentin pukuja

Platinum by Demetrios

Messujen viimeinen ohjelmanumero oli kaikista jännittävin, joskin täytyy sanoa, etten itse muistanut ihanan messupäivän tuoksinassa jännittää Vuoden hääblogiäänestyksen tuloksia ennen kuin tajusin palkintojenjaon olevan käsillä. Vuoden 2019 hääblogiksi kruunattiin Sarahin Mon Rêve d'Amour, Kristan Kristallihäät taas sai meidän bloggareiden äänienemmistön. Lisäksi kunniamaininnan sai Elisan Bridelisa -blogi. Onnea kaikille ihanille bloggarikollegoille! Ja vaikka omalla blogillani ei ollut asiaa kärkikahinoihin, kiitän teitä kaikkia ihania, jotka äänestivät minun blogiani!

Häkeltyneet mutta onnelliset voittajat

Jatkoimme iltaa vielä ison bloggariporukan kesken syömään ja juonimaan tulevia kuvioita. Edelleen täytyy sanoa, että parasta tässä bloggaamisessa (kuten lähes kaikessa elämässä) ovat ihmiset, joiden pariin se on minut johdattanut!