Näytetään tekstit, joissa on tunniste hääpuvun teettäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hääpuvun teettäminen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 16. elokuuta 2019
Morsiamen ulkonäkö: Hääpuku
Olin jo kirjoittanut luonnoksen potrettiemme kuvauksista, sillä se oli vihkimistä seurannut tapahtuma. Päädyin kuitenkin siihen, että esittelen ensin ulkonäköämme ja aloitan itsestäni. Totesin, ettei yksi teksti riitä kuvaamaan kaikkia yksityiskohtia, joten kerron teille ensin hääpuvustani sillä pukuni oli sellainen asia, joka monia etukäteen tuntui kiinnostavan.
Hääpukuni olikin luonnollisesti ulkonäköni näyttävin elementti. Pukuni on Ateljee Aarian ihanan Terhin käsialaa. Minulla oli puvustani jo Terhin kanssa ensimmäistä kertaa tavatessamme melko vahva visio, mutta Terhi toki muokkasi ajatuksiani toteutuskelpoiseksi ja kyseli tarkentavia kysymyksiä asioista, joita en ollut vielä ajatellut.
Puvun tekeminen todenteolla alkoi maaliskuussa, jolloin yritimme etsiä pukuuni sopivia pitsejä. Oikean sävyisiä monivärisiä pitsejä ei kuitenkaan löytynyt, vaikka aikamoinen valikoima Terhillä oli niitä esitellä nettisivuilta. Ompelija ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan kokeili pitsien värjäämistä. Lopulta mekkooni päätyneet pitsit ovatkin siis Terhin ensin pieniksi paloiksi leikkelemiä, eri värisiksi värjäämiä ja oikeanlaisiksi kokonaisuuksiksi sommittelemia ja ompelemia. Työtä siinä on varmasti ollut. Olen todella tyytyväinen pitseihin, jotka koristavat siis pukuni vyötäröä siitä ylös- ja alaspäin leviten etu- ja takapuolella.
Toinen merkittävä yksityiskohta oli oranssi vuori, joka tuli esiin edestä lyhyen, takaa pitkän helman leikkauksen ansiosta. Olin ihan kahden vaiheilla, tulisiko vuorista oranssi vai keltainen. Päädyin kuitenkin oranssiin. Etenkin kun sulhaselle valittiin nuo oranssit yksityiskohdat, olen tosi tyytyväinen valintaan. Keltaista tuskin olisi T:n asusteisiin valittu. Keltainen ei tosin olisi välttämättä vaatinut aivan niin montaa kerrosta kangasta helmaan. Helmassa kun kangasta tosiaan oli useampi kerros, ettei oranssi vuorikangas kuultaisi siitä läpi.
Pukuni oli todella mukava päällä! Vaikka helmakangasta oli monta kerrosta, siitä ei tullut liian painava. Edestä lyhyt helma piti olon myös viileämpänä kuin kokopitkän helman kanssa olisi ollut. En myöskään joutunut vetämään vatsaa sisään eikä ollut missään vaiheessa kireä olo. Silti puku oli todella edullinen minun ei-niin-kuvaukselliselle vartalolleni. Puku istui kuin hansikas, ja sainkin ehkä pientä kipinää herätellä omaa ompeluharrastustani tässä syksyllä. Minä kun en ole vartaloltani sellainen, jolle vaatteita ensisijaisesti tehdään, joten mikään ei koskaan istu ihan täydellisesti, vaan vähän sinne päin. Jos tekisi itse... Teettäisin ammattiompelijalla, mutta siihen ei ihan arkivaatteiden kohdalla taida olla varaa.
Yksi pukuni parhaita ominaisuuksia oli sen käytännöllisyys. Pukeminen ja riisuminen veivät sekunteja yksinkertaisen vetoketjukiinnityksen ansiosta. Myös vessakäynnit onnistuivat ilman sen ihmeempiä virityksiä. Puvun peseminenkin onnistui juhlien välissä vaivattomasti ihan vain ämpärissä kotona. No, pesin vain helman, joka oli tärväytynyt; koko puku ei ämpäriin olisi mahtunut.
Olen äärimmäisen tyytyväinen, että päätin teettää pukuni, vaikkei se halvinta lystiä ollutkaan. Olisin tosin hyvin saattanut ihastua kaupassakin ihan yhtä kalliiseen pukuun ja korjausompelulta tuskin olisi kohdallani vältytty. Voin suositella teettämistä kaikille, vaikkei niin erikoisia mieltymyksiä olisikaan kuin minulla. Minusta tärkeä arvo teetetyn puvun kohdalla on myös suomalaisen pienyrittäjän tukeminen.
Suosittelen myös rohkeuteen hääpukua valittaessa. Toki moni haaveilee kokovalkoisesta prinsessaunelmasta tai klassisen tyylikkäästä puvusta, koska sellaisen käyttöön ei monia muita tilaisuuksia ole. Tämän vuoksi minäkin halusin puvun päävärin olevan kuitenkin valkoinen. Mutta kun teettää puvun, ei tarvitse jäädä senhetkisen muodin orjaksi tai tyytyä rajalliseen määrään vaihtoehtoja. Erityisesti suosittelen puvun teettämistä heille, joiden vartalo poikkeaa vaatevalmistajien keskivertoihmismallista. On uskomaton fiilis, kun vaate kerrankin istuu joka kohdasta.
Ainakin Etelä-Suomessa riittää taitavia, hääpukuihin erikoistuneita ompelijoita, joten valinnanvaikeus oli minullakin tekijää etsiessä suuri. Kannattaa olla ompelijoihin kuitenkin jo hyvissä ajoin yhteydessä, sillä hyvien tekijöiden kalenterit täyttyvät etenkin kesäksi jo varhain. Jos hääpuvun teettäminen kiinnostaa, luethan koostamani ammattilaisten antamat vinkit.
keskiviikko 15. toukokuuta 2019
Alle kaksi kuukautta häihin
Olen melko varma, että joku on salaa nopeuttanut ajan kulumista. Siinä mielessä se ei haittaa lainkaan, että minulla alkaa reilun kahden viikon päästä kesäloma (13 työpäivää). Toisaalta töissäkin on vaikka mitä hommaa vielä ennen lomaa, ja häät lähestyvät hurjaa vauhtia. Jotenkin tuntuu siltä, ettei viime aikoina olla saatu oikein mitään aikaiseksi.
Kävin äsken häiden tehtävälistan läpi ja sai sieltä onneksi pari kohtaa vetäistä pois, mutta aika vähän. Hirmu lista tehtävää olisi vielä työn alla. Ajatus siitä, että tehdään hyvissä ajoin kaikki mahdollinen valmiiksi, oli hyvä, mutta toteutus on jälleen jäänyt vähän puolitiehen. Mikään hirveä stressi ei kuitenkaan ole, sillä minulla on kuitenkin kuusi viikkoa lomaa ennen häitä, joten eiköhän siinä jotakin ehdi.
Viime viikolla kävimme katsastamassa sulhaselle vuokrapukua. Vierailimme Tapiolan juhlapuvussa sekä Niinattaressa. Ajattelin, että yritän saada sulhasen itsensä kirjoittamaan noista käynneistä (T. on muuten ihan viihdyttävä kirjoittaja, joten toivotaan, että hän suostuu) sekä tulevista, sillä aivan täydellistä pukua ei vielä ainakaan minun mielestäni ole löytynyt. Sulhanen toki itse tekee tuon ratkaisun.
Minä kävin itse eilen taas sovittelemassa hääpukuani Ateljee Aariassa. Mukaani sain Heli-kaasoni, joka oli innoissaan tulossa mukaani. Pukuni alkoikin olla melko lailla valmis. Enää viimeiset viilaukset sekä pitsien kiinnitys ja siinä se. Eli periaatteessa juhannusviikolle sovitussa sovituksessa saattaisin saada puvun mukaani. Pieni varaus asiassa vielä pidetään, sillä vähän toivon, että saisin ainakin vyötärön seudulta makkaroita pikkuisen pienemmiksi tässä muutaman viikon aikana. Jos käy niin, että onnistun tuossa tavoitteessa, Terhi lupasi ottaa pukua vielä vähän sisään juhannuksen jälkeen. Heli oli haltioissaan puvustani, mikä tietysti tuntui kivalta. Oli myös mukava jakaa puvun yksityiskohdat jonkun tutun kanssa ihan kunnolla eikä vain kuvien välityksellä. Mukavaa oli myös se, että Heli räpsi sovituksesta kuvia, joita voin sitten aikanaan blogissa esitellä, kun kuvaan koko teettämisprosessia. Kyyneleitä ei sentään olla vielä hääpukusovituksissani nähty, mutta pienen rytmihäiriön sain eilen. :D
Ennen puvun sovitusta oli hankittava sopivat rintsikat hääpuvun alle. Minulla kun ei ennen maanantaita tuntunut olevan oikein yhtään sopivia saatika hyvän värisiä. Sopivat rintaliivit löytyivät luottoliikkeestäni ja samalla parit muutkin rintsikat. Illalla kotona vaihdoinkin vielä mielipidettä ja tilasin neljännet rintsikat. Hups! Mutta kirjoittelen rintsikkashoppailustakin vielä oman tekstinsä. Muista asusteista sen verran, että kenkäni laitoin viihdoin viime viikolla postiin Ronjalle, joka meinasi alkaa niitä mahdollisesti viikonloppuna työstää.
Myös nettikauppoja on pitänyt sulhon kanssa selailla. Olemme nimittäin päätyneet siihen, että hankimme vieraslahjat, joille on kyllä käyttöä ainakin osalla vieraista jo häissä. Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, tulee tästäkin hieman kokeellinen tee-se-itse -projekti, jossa hyödynnämme mahdollisesti jälleen kirjastoa. Pitää ehkä tehdä jokin lahjoitus Espoon kirjaston pajoille. ;) Tämän projektin raportoinnin teen kuitenkin todennäköisesti vasta häiden jälkeen, jotta mahdollisille vieraslukijoillemme jää joitakin yllätyksiä.
Sulhasella on myös oma projekti kaveriporukan kanssa. Muutama kaverimme on jo jonkin aikaa tehnyt itse olutta. T. onkin haaveillut omasta hääoluesta. Kaverit olivat pohtineet, että voisivat tehdä meille häälahjaksi hääolutta. Koska sulhasellani on myös lievää kontrollifriikin taipumusta, soluttautui hän Panojengiin, joksi pojat ovat tietysti itsensä nimenneet. Meille on siis tulossa häihin myös ihan meitä varten pantua olutta. Tätä varten T. on tilaillut ja hakenut tarvikkeita, mutta minä luonnollisesti vannoutuneena viininjuojana pysyn erossa tuosta touhusta.
Myös muita hääjuomia olemme tässä pohdiskelleet ja tilasimme toiselta bestmanilta maisteluviinejä laivalta, kun hän lähti tekemään pienen Viron-pyörähdyksen. Viininmaisteluillan kaasojen ja bestmanien kanssa olemme sopineet kesäkuun alkuun. Tuon jälkeen käymme itse toivottavasti toisen bestmanin pakettiautoa lainaten risteilyllä hakemassa häihin tarvittavat juomat. Maisteltavaksi tilasimme/ostamme neljää valkoviiniä ja neljää punaviiniä. Onneksi ainakin kaasoista löytyy valkoviinintuntijoita, koska itse juon lähinnä punaviiniä ja kuoharia.
Tällaisia hommia on siis tullut viime aikoina häiden eteen tehtyä. Nyt varasin ensi viikolla laserleikkuuajan, jotta saan lisää paperiperhosia kattokoristeisiin. Kattokoristeissa on sen verran tekemistä, että se homma olisi syytä saada taas liikkeelle pian. Menukin on vielä lopullisesti päättämättä, vaikka hyvä runko siihen jo on. Kakkuasia on nytkähtänyt eteenpäin ja siitäkin kirjoittelen varmaan lisää pikapuoliin.
Häiden ohjelmapuoli vaatii myös paljon säätämistä, joten sitäkin pitäisi ahkerasti viedä eteenpäin. Tämä voisi olla viikonlopun agendana, kunhan saan sulhasen takaisin työmatkalta Bostonista. Myös muutamia koristeostoksia on syytä tehdä pikkoin. Ulkonäköpuolelta minulta taas puuttuvat täysin korut sormuksia lukuunottamatta.
Kävin äsken häiden tehtävälistan läpi ja sai sieltä onneksi pari kohtaa vetäistä pois, mutta aika vähän. Hirmu lista tehtävää olisi vielä työn alla. Ajatus siitä, että tehdään hyvissä ajoin kaikki mahdollinen valmiiksi, oli hyvä, mutta toteutus on jälleen jäänyt vähän puolitiehen. Mikään hirveä stressi ei kuitenkaan ole, sillä minulla on kuitenkin kuusi viikkoa lomaa ennen häitä, joten eiköhän siinä jotakin ehdi.
Minä kävin itse eilen taas sovittelemassa hääpukuani Ateljee Aariassa. Mukaani sain Heli-kaasoni, joka oli innoissaan tulossa mukaani. Pukuni alkoikin olla melko lailla valmis. Enää viimeiset viilaukset sekä pitsien kiinnitys ja siinä se. Eli periaatteessa juhannusviikolle sovitussa sovituksessa saattaisin saada puvun mukaani. Pieni varaus asiassa vielä pidetään, sillä vähän toivon, että saisin ainakin vyötärön seudulta makkaroita pikkuisen pienemmiksi tässä muutaman viikon aikana. Jos käy niin, että onnistun tuossa tavoitteessa, Terhi lupasi ottaa pukua vielä vähän sisään juhannuksen jälkeen. Heli oli haltioissaan puvustani, mikä tietysti tuntui kivalta. Oli myös mukava jakaa puvun yksityiskohdat jonkun tutun kanssa ihan kunnolla eikä vain kuvien välityksellä. Mukavaa oli myös se, että Heli räpsi sovituksesta kuvia, joita voin sitten aikanaan blogissa esitellä, kun kuvaan koko teettämisprosessia. Kyyneleitä ei sentään olla vielä hääpukusovituksissani nähty, mutta pienen rytmihäiriön sain eilen. :D
Ennen puvun sovitusta oli hankittava sopivat rintsikat hääpuvun alle. Minulla kun ei ennen maanantaita tuntunut olevan oikein yhtään sopivia saatika hyvän värisiä. Sopivat rintaliivit löytyivät luottoliikkeestäni ja samalla parit muutkin rintsikat. Illalla kotona vaihdoinkin vielä mielipidettä ja tilasin neljännet rintsikat. Hups! Mutta kirjoittelen rintsikkashoppailustakin vielä oman tekstinsä. Muista asusteista sen verran, että kenkäni laitoin viihdoin viime viikolla postiin Ronjalle, joka meinasi alkaa niitä mahdollisesti viikonloppuna työstää.
Myös nettikauppoja on pitänyt sulhon kanssa selailla. Olemme nimittäin päätyneet siihen, että hankimme vieraslahjat, joille on kyllä käyttöä ainakin osalla vieraista jo häissä. Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, tulee tästäkin hieman kokeellinen tee-se-itse -projekti, jossa hyödynnämme mahdollisesti jälleen kirjastoa. Pitää ehkä tehdä jokin lahjoitus Espoon kirjaston pajoille. ;) Tämän projektin raportoinnin teen kuitenkin todennäköisesti vasta häiden jälkeen, jotta mahdollisille vieraslukijoillemme jää joitakin yllätyksiä.
Sulhasella on myös oma projekti kaveriporukan kanssa. Muutama kaverimme on jo jonkin aikaa tehnyt itse olutta. T. onkin haaveillut omasta hääoluesta. Kaverit olivat pohtineet, että voisivat tehdä meille häälahjaksi hääolutta. Koska sulhasellani on myös lievää kontrollifriikin taipumusta, soluttautui hän Panojengiin, joksi pojat ovat tietysti itsensä nimenneet. Meille on siis tulossa häihin myös ihan meitä varten pantua olutta. Tätä varten T. on tilaillut ja hakenut tarvikkeita, mutta minä luonnollisesti vannoutuneena viininjuojana pysyn erossa tuosta touhusta.
Myös muita hääjuomia olemme tässä pohdiskelleet ja tilasimme toiselta bestmanilta maisteluviinejä laivalta, kun hän lähti tekemään pienen Viron-pyörähdyksen. Viininmaisteluillan kaasojen ja bestmanien kanssa olemme sopineet kesäkuun alkuun. Tuon jälkeen käymme itse toivottavasti toisen bestmanin pakettiautoa lainaten risteilyllä hakemassa häihin tarvittavat juomat. Maisteltavaksi tilasimme/ostamme neljää valkoviiniä ja neljää punaviiniä. Onneksi ainakin kaasoista löytyy valkoviinintuntijoita, koska itse juon lähinnä punaviiniä ja kuoharia.Tällaisia hommia on siis tullut viime aikoina häiden eteen tehtyä. Nyt varasin ensi viikolla laserleikkuuajan, jotta saan lisää paperiperhosia kattokoristeisiin. Kattokoristeissa on sen verran tekemistä, että se homma olisi syytä saada taas liikkeelle pian. Menukin on vielä lopullisesti päättämättä, vaikka hyvä runko siihen jo on. Kakkuasia on nytkähtänyt eteenpäin ja siitäkin kirjoittelen varmaan lisää pikapuoliin.
Häiden ohjelmapuoli vaatii myös paljon säätämistä, joten sitäkin pitäisi ahkerasti viedä eteenpäin. Tämä voisi olla viikonlopun agendana, kunhan saan sulhasen takaisin työmatkalta Bostonista. Myös muutamia koristeostoksia on syytä tehdä pikkoin. Ulkonäköpuolelta minulta taas puuttuvat täysin korut sormuksia lukuunottamatta.
lauantai 20. huhtikuuta 2019
Hääpuvun ensimmäinen sovitus
Keskiviikkona oli jännittävä päivä. Kävin ensimmäistä kertaa sovittamassa tulevaa hääpukuani Ateljee Aariassa. Olin ollut pitkään kipeänä enkä vielä keskiviikkonakaan ollut lähelläkään täyttä kuntoa, mutta en malttanut siirtää puvun sovitusaikaa. Tunnin paikallaan seisominen olikin ajoittain raskasta, mutta en yhtään kadu sitä, että en siirtänyt sovitusaikaa. Oli aivan mahtavaa nähdä puku ensimmäistä kertaa päälläni!
Olin valmistautunut siihen, että testailen jotain lakanakankaasta tehtyä malliversiota. Sen sijaan Terhi puki päälleni valmiista satiinista tehdyn puvun, jota hän rupesi päälläni kursimaan oikean kokoiseksi nuppineulojen avulla. Aluksi puku näytti epämääräisesti jonkinlaiselta mekolta, joka päälleni oli umpimähkää vedetty, mutta vartin päästä päälläni olikin nuppineuloilla kiristelty puku, joka istui minulle kuin valettu. Tämä ei todellakaan ole minun kropallani normaali ilmiö.
Vaikka puku ei tietysti vielä ollut lähelläkään valmista, näki siitä jo hyvin, miten malli istuu, miltä helma näyttää ym. Testailimme myös värillisten pitsien asettelua pukuun. Terhi tietysti tekee lopullisen palapelin kokoamisen ensi kertaa varten, samoin kuin muutkin muokkaukset, jotka nyt valmisteltiin nuppineulojen avulla. Seuraavan kokeilun sovimme toukokuun puoliväliin. Tuolloin puku alkaakin näyttää varmaan melko valmiilta.
Vaikka aivan täydellistä kuvaa puvun istuvuudesta ei vielä tällä kertaa saanut, näin kuitenkin, että kun puku on juuri minun vartalolleni tehty, on puku vartalolleni edullinen piilottaen ongelmakohdat kätevästi. Esimerkiksi vatsan pömpöttämistä minun ei juurikaan tarvitse hääpäivänä miettiä. Ihan vähän vatsa voisi toki pienentyä. Yksi osa vartalostani tuottaa minulle kuitenkin vähän epävarmuutta: nimittäin käsivarret. Pukuni on olkaimeton, joten kädet jäävät kokonaan näkyviin, eivätkä ne tällä hetkellä ole aivan edukseen. Pientä käsivarsitreeniä tulenkin nyt sitten tulevien kuukausien aikana tekemään, joskin tärkeintä olisi varmaan saada muutama kilo rasvaa pois koko kropasta, jolloin myös kädet todennäköisesti vähän kaventuisivat.
Ennen seuraavaa sovitusta minulla olisi tiedossa rintaliivishoppailua, sillä tällä hetkellä minulla ei ole hääpuvun alle sopivia, täydellisesti istuvia rintaliivejä. Minun kuppikoollani rintsikoita ei ole aivan helppoa löytää, mutta onneksi tiedän, mistä lähteä metsästämään. Jo pitkään luottoliikkeeni on ollut Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva Funky Lady, jossa myydään vähän isompia liivejä.
Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen puvun tämänhetkiseen tilaan enkä malttaisi odottaa seuraavaa sovitusta, jolloin pääsen näkemään vielä tarkemmin, miltä pukuni lopullisesti tulee näyttämään!
Olin valmistautunut siihen, että testailen jotain lakanakankaasta tehtyä malliversiota. Sen sijaan Terhi puki päälleni valmiista satiinista tehdyn puvun, jota hän rupesi päälläni kursimaan oikean kokoiseksi nuppineulojen avulla. Aluksi puku näytti epämääräisesti jonkinlaiselta mekolta, joka päälleni oli umpimähkää vedetty, mutta vartin päästä päälläni olikin nuppineuloilla kiristelty puku, joka istui minulle kuin valettu. Tämä ei todellakaan ole minun kropallani normaali ilmiö.
Vaikka puku ei tietysti vielä ollut lähelläkään valmista, näki siitä jo hyvin, miten malli istuu, miltä helma näyttää ym. Testailimme myös värillisten pitsien asettelua pukuun. Terhi tietysti tekee lopullisen palapelin kokoamisen ensi kertaa varten, samoin kuin muutkin muokkaukset, jotka nyt valmisteltiin nuppineulojen avulla. Seuraavan kokeilun sovimme toukokuun puoliväliin. Tuolloin puku alkaakin näyttää varmaan melko valmiilta.
Ennen seuraavaa sovitusta minulla olisi tiedossa rintaliivishoppailua, sillä tällä hetkellä minulla ei ole hääpuvun alle sopivia, täydellisesti istuvia rintaliivejä. Minun kuppikoollani rintsikoita ei ole aivan helppoa löytää, mutta onneksi tiedän, mistä lähteä metsästämään. Jo pitkään luottoliikkeeni on ollut Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva Funky Lady, jossa myydään vähän isompia liivejä.
Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen puvun tämänhetkiseen tilaan enkä malttaisi odottaa seuraavaa sovitusta, jolloin pääsen näkemään vielä tarkemmin, miltä pukuni lopullisesti tulee näyttämään!
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Sormus, puku ja askartelut edistyvät
Kuten maanantaina lupailin, on tämä viikko ollut täynnä hääsuunnitteluun liittyviä juttuja. Kirjoittelen tämän viikon edesottamuksista kronologisessa järjestyksessä. Valitettavasti perjantaille suunniteltu vierailu juhlapaikalla siirtyi viikolla eteenpäin, mutta toisaalta minulla oli paremmin aikaa valmistautua askarteluiltaan.
Keskiviikko: Vihkisormuksen suunnittelutapaaminen
Keskiviikkona suuntasimme sulhasen kanssa Helsingin Arabiaan tapaamaan kultaseppä Mika Tarkkasta, joka on suunnitellut kihlasormukseni. Varsinaista suunnittelua vihkisormuksen osalta ei oikeastaan tarvinnutkaan enää tehdä, sillä olimme pohtineet vihkisormuksen ulkonäköä jo kihlasormusta suunniteltaessa. Mika tovereineen olikin tehnyt suunnitelmiemme pohjalta jo aikanaan mallisormuksen, jota nyt pääsin testailemaan.
Kihlaa teetettäessä teimme päätöksen, että tämä ensimmäinen tulee olemaan se näyttävämpi osa kokonaisuutta, koska kihlasormus komeilee kädessäni yli kolme vuotta ilman kaveria. Vihkisormus on sitten melko yksinkertainen rivisormus. Hieman haaveilin, että sormuksessa olisi joku pieni juju, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, ettei sellaista tarvita. Sormus on täydellinen pari kihlasormukselleni, jota edelleen ihaillen tuijottelen, jos nyt en ihan päivittäin niin ainakin viikoittain.
Mika sanoi, että voisimme pohtia päätöstä vielä jonkin aikaa, mutta varmasti huomenna jo laittelen hänelle viestiä, että sormus valmistukseen vain! :)
Torstai: Hääpuvun suunnittelutapaaminen
Torstaina lähdinkin töiden jälkeen Etelä-Haagaan tapaamaan Terhi Löfmania Ateljee Aariaan. Päivän teemana meillä oli hääpukuni pitsien valinta. Kuten jo aiemmin olen vihjaillut, ei hääpuvussani pitäydytä yksinomaan valkoisessa, vaan väriä pitää löytyä. Tämän vuoksi päädyinkin puvun teettämiseen. Oikeanväristen pitsien löytyminen pukuuni valmiina osoittautui haastavaksi tehtäväksi, mutta Terhi ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi vaan päätti kokeilla pitsien värjäämistä.
Torstaina pääsin näkemään Terhin värjäystuloksia livenä enkä olisi voinut olla iloisempi. Viimeistään nyt varmistui, että tein aikanaan täysin oikean päätöksen, kun valitsin Terhin monen hyvän vaihtoehdon joukosta pukuani tekemään. Värjäyskokeilut olivat onnistuneet täydellisesti, ja Terhin valitsema kokeilupitsikin valikoitui toiseksi pukuuni tulevista pitseistä. Valitsimme lisäksi nettikaupasta toisen pitsin, jota Terhi sitten yhdistelee sopivasti pukuun. Homma tulee olemaan melkoista palapeliä.
Lisäksi Terhi otti minusta vielä mitat, mutta vakuutti, että saan vielä kutistua tai paisua rauhassa (pyrin edellä mainittuun). Seuraavan tapaamisen sovimme pääsiäisviikolle, jolloin pitäisi olla ensimmäinen koeversio puvusta valmiina. Iiks, en malta odottaa!
Perjantai: Askarteluilta kahden kaason kanssa
Kaasosiskoni Oona tuli meille viikonlopuksi aloittelemaan talvilomaansa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kutsuin paikalle toisen kaasoni Helin, joka on hinkunut päästä askartelutalkoisiin. Laura, jota askartelu ei alunperinkään innostanut niin paljoa, ei tällä kertaa ollut mukana.
Illan keskiö kääntyi vähän omasta syystäni askartelusta viininjuontiin ja herkutteluun, sillä olin (taas) aliarvioinut keittiössä tarvittavan ajan ja kokkailin vielä pitkään sen jälkeen, kun molemmat apulaiset olivat saapuneet paikalle. Sitten herkuttelimme falafeleilla, tsatsikilla, guacamolella ym., joita olin tehnyt. Tässä vaiheessa viiniä oli mennyt jo jokunen lasi, joten vähän alkoi mietityttää, miten askarteluhommien käy, mutta hienostihan sekin sujui.
Olin ajatellut, että voisimme askarrella lisää silkkipaperikukkia, joiden olisi tarkoitus koristaa ainakin valokuvausseinää, jonka edessä vieraat voivat ottaa polaroid-kuvia vieraskirjaamme varten. Kukille keksittiin kyllä illan aikana muutakin käyttöä, esim. kaasojen päässä. ;) Saimme kukkia ihan kivan kasan aikaiseksi, vaikka askarteluun käyttämä aikamme jäikin lopulta ennakoitua vähäisemmäksi. Silkkipaperit loppuivat kesken, joten niitä täytyy ostaa lisää.
Eilen kokeilimme vielä Oonan kanssa kattokoristeeksi ajatellun hulavanteen koristelua. Ajatukseni oli, että vanne peitetään joko silkkinauhalla tai teipillä. Teippi osoittautui liian läpinäkyväksi. Silkkinauhasuunnitelmaakin muokattiin matkan varrella, mutta uskon lopputuloksen olevan oikein kiva. Nyt pitäisi vielä vähän testailla, mitä kaikkea vanteeseen laitetaan roikkumaan ja tuleeko kokonaisuudesta hyvä. Tämän jälkeen kannattaa vasta ostaa lisävanteita yhden koeversion kaveriksi.
Seuraavaksi pitäisikin istua sulhasen kanssa alas pohtimaan häiden ruokapuolta sekä kysymyksiä, joita täytyy muistaa kysyä pitopalvelulta. Tässä aion hyödyntää muiden bloggareiden asiasta tekemiä hyviä listauksia. Hanna kirjoitteli juuri tällä viikolla samasta asiasta, ja Sarah on tehnyt kattavan listan jokin aika sitten.
Keskiviikko: Vihkisormuksen suunnittelutapaaminen
Keskiviikkona suuntasimme sulhasen kanssa Helsingin Arabiaan tapaamaan kultaseppä Mika Tarkkasta, joka on suunnitellut kihlasormukseni. Varsinaista suunnittelua vihkisormuksen osalta ei oikeastaan tarvinnutkaan enää tehdä, sillä olimme pohtineet vihkisormuksen ulkonäköä jo kihlasormusta suunniteltaessa. Mika tovereineen olikin tehnyt suunnitelmiemme pohjalta jo aikanaan mallisormuksen, jota nyt pääsin testailemaan.
Kihlaa teetettäessä teimme päätöksen, että tämä ensimmäinen tulee olemaan se näyttävämpi osa kokonaisuutta, koska kihlasormus komeilee kädessäni yli kolme vuotta ilman kaveria. Vihkisormus on sitten melko yksinkertainen rivisormus. Hieman haaveilin, että sormuksessa olisi joku pieni juju, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, ettei sellaista tarvita. Sormus on täydellinen pari kihlasormukselleni, jota edelleen ihaillen tuijottelen, jos nyt en ihan päivittäin niin ainakin viikoittain.
Mika sanoi, että voisimme pohtia päätöstä vielä jonkin aikaa, mutta varmasti huomenna jo laittelen hänelle viestiä, että sormus valmistukseen vain! :)
Torstai: Hääpuvun suunnittelutapaaminen
Torstaina lähdinkin töiden jälkeen Etelä-Haagaan tapaamaan Terhi Löfmania Ateljee Aariaan. Päivän teemana meillä oli hääpukuni pitsien valinta. Kuten jo aiemmin olen vihjaillut, ei hääpuvussani pitäydytä yksinomaan valkoisessa, vaan väriä pitää löytyä. Tämän vuoksi päädyinkin puvun teettämiseen. Oikeanväristen pitsien löytyminen pukuuni valmiina osoittautui haastavaksi tehtäväksi, mutta Terhi ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi vaan päätti kokeilla pitsien värjäämistä.
![]() |
| Värjätyt pitsit haluan vielä pitää salassa. ;) |
Lisäksi Terhi otti minusta vielä mitat, mutta vakuutti, että saan vielä kutistua tai paisua rauhassa (pyrin edellä mainittuun). Seuraavan tapaamisen sovimme pääsiäisviikolle, jolloin pitäisi olla ensimmäinen koeversio puvusta valmiina. Iiks, en malta odottaa!
Perjantai: Askarteluilta kahden kaason kanssa
Kaasosiskoni Oona tuli meille viikonlopuksi aloittelemaan talvilomaansa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kutsuin paikalle toisen kaasoni Helin, joka on hinkunut päästä askartelutalkoisiin. Laura, jota askartelu ei alunperinkään innostanut niin paljoa, ei tällä kertaa ollut mukana.
| Huomaa viinilasien määrä. :D |
Illan keskiö kääntyi vähän omasta syystäni askartelusta viininjuontiin ja herkutteluun, sillä olin (taas) aliarvioinut keittiössä tarvittavan ajan ja kokkailin vielä pitkään sen jälkeen, kun molemmat apulaiset olivat saapuneet paikalle. Sitten herkuttelimme falafeleilla, tsatsikilla, guacamolella ym., joita olin tehnyt. Tässä vaiheessa viiniä oli mennyt jo jokunen lasi, joten vähän alkoi mietityttää, miten askarteluhommien käy, mutta hienostihan sekin sujui.
Olin ajatellut, että voisimme askarrella lisää silkkipaperikukkia, joiden olisi tarkoitus koristaa ainakin valokuvausseinää, jonka edessä vieraat voivat ottaa polaroid-kuvia vieraskirjaamme varten. Kukille keksittiin kyllä illan aikana muutakin käyttöä, esim. kaasojen päässä. ;) Saimme kukkia ihan kivan kasan aikaiseksi, vaikka askarteluun käyttämä aikamme jäikin lopulta ennakoitua vähäisemmäksi. Silkkipaperit loppuivat kesken, joten niitä täytyy ostaa lisää.
Eilen kokeilimme vielä Oonan kanssa kattokoristeeksi ajatellun hulavanteen koristelua. Ajatukseni oli, että vanne peitetään joko silkkinauhalla tai teipillä. Teippi osoittautui liian läpinäkyväksi. Silkkinauhasuunnitelmaakin muokattiin matkan varrella, mutta uskon lopputuloksen olevan oikein kiva. Nyt pitäisi vielä vähän testailla, mitä kaikkea vanteeseen laitetaan roikkumaan ja tuleeko kokonaisuudesta hyvä. Tämän jälkeen kannattaa vasta ostaa lisävanteita yhden koeversion kaveriksi.
Seuraavaksi pitäisikin istua sulhasen kanssa alas pohtimaan häiden ruokapuolta sekä kysymyksiä, joita täytyy muistaa kysyä pitopalvelulta. Tässä aion hyödyntää muiden bloggareiden asiasta tekemiä hyviä listauksia. Hanna kirjoitteli juuri tällä viikolla samasta asiasta, ja Sarah on tehnyt kattavan listan jokin aika sitten.
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Hääsuunnittelun täyttämä viikko
Keskiviikkona siintää edessä seuraava ajallinen tasaetappi: häihimme on aikaa tasan neljä kuukautta. Miten nämä viimeiset kuukauden ovatkaan huvenneet kuin silmissä? Saan jatkuvasti olla keksimässä jotain treffikuoreemme. :D
Häiden vääjäämätön lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että pitkään kestäneestä suunnittelusta siirrytään monen asian kohdalla toteutukseen. Talvilomareissu Sri Lankalle toimi eräänlaisena vedenjakajana hommien suhteen: Hoidamme tämän sitten reissun jälkeen. Matka on nyt tehty, ja rinkkojen huuhtomista lukuunottamatta matkan jälkitohinatkin suoritettu. On siis aika suunnata huomio hääaskareisiin.
Torstaina suuntaan Ateljee Aariaan valikoimaan Terhin kanssa hääpukuuni tulevia pitsejä. Koska meikäläisen väritoiveet eivät ole yleisen hääpukumuodin mukaisia, on Terhi joutunut keksimään luovia keinoja toteuttaa pukuni pitsikuviointia. Ihanaa on se, ettei Terhi ole missään vaiheessa sanonut, ettei tämä ehkä ole mahdollista tai että nyt menee liian hankalaksi, vaan hän on kokeillut uusia tapoja homman toteuttamiseksi. Olen todella innoissani siitä, että hääpukuni suunnittelu etenee! Samalla vähän jännittää pukuprojektin eteneminen, sillä olin toivonut karistavani ennen puvun tekoa huomattavasti enemmän senttejä kropastani. No, vielä ei ole tarkoitus ottaa tarkkoja mittoja.
Perjantaina menemme T:n kanssa käymään juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä ja keskustelemaan Päivin kanssa hääpäivämme kulusta sekä menusta. Keilaniemestä sanottiin, että menu olisi hyvä suunnitella 2-3kk ennen häitä, muttame minä haluan olla ajoissa liikkeellä myös tarjottavien ruokien suhteen, vaikuttavathan ne esimerkiksi viinien valintaan. Lisäksi jälkiruoka-/kakkuasia on meillä vielä ihan auki, joten haluamme kuulla, millaisia (etenkin minkä hintaisia) vaihtoehtoja meillä Keilaniemen puolesta on. Kakku meidän on mahdollista tilata myös muualta. Myös monet koristeluun, ohjelmaan, astioihin ja tarjoiluun liittyvät kysymykset vaativat selkeytystä, ja vastaukset vaikuttavat suunnitelmiimme esimerkiksi mahdollisen drinkkibaarin suhteen.
Perjantaina saan vieraakseni kaasoistani Oonan ja Helin. Tarkoitus on viettää iltaa hääaskarteluja tehden. Varmasti isossa osassa ovat myös häistä (ja kaikesta muustakin) höpöttäminen sekä viinin juominen. ;)
Yksi seuraavien viikkojen homma on myös kultaseppämme Mika Tarkkasen tapaaminen vihkisormuksen suunnittelun merkeissä. Mika oli minua yrittänyt tavoitella kihlasormuksen huollon tiimoilta, joten tämän saan toivottavasti hoidettua samalla reissulla, kun Helsingin Arabiaan ajelemme. Vielä päivämäärää tapaamiselle ei ole sovittuna, mutta mahdollisesti myös tällä viikolla tai ensi viikolla alkaa vihkisormukseni suunnittelu.
Piakkoin pitäisi aloittaa myös hääkukkiemme idättäminen. Tämä homma minua jännittää kyllä kovasti. En oikein jaksaisi paneutua asiaan sen vaatimalla vakavuudella eli tutkimalla eri kukkien vaatimuksia ja itämisaikatauluja tai lannoitteiden koostumuksia. Haluaisin vain kokeilla vähän sitä ja tätä, mutta siitä voisi tulla jonkin sortin katastrofi. Joka tapauksessa lisääntyvä valo ja lämpö mahdollistavat kukkien idätyksen aloittamisen varmasti seuraavan kuukauden sisällä.
Eli aika isoja palasia olisi tarkoitus hoitaa tässä tämän ja tulevien viikkojen aikana, hui!
Häiden vääjäämätön lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että pitkään kestäneestä suunnittelusta siirrytään monen asian kohdalla toteutukseen. Talvilomareissu Sri Lankalle toimi eräänlaisena vedenjakajana hommien suhteen: Hoidamme tämän sitten reissun jälkeen. Matka on nyt tehty, ja rinkkojen huuhtomista lukuunottamatta matkan jälkitohinatkin suoritettu. On siis aika suunnata huomio hääaskareisiin.
Perjantaina menemme T:n kanssa käymään juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä ja keskustelemaan Päivin kanssa hääpäivämme kulusta sekä menusta. Keilaniemestä sanottiin, että menu olisi hyvä suunnitella 2-3kk ennen häitä, mutta
Perjantaina saan vieraakseni kaasoistani Oonan ja Helin. Tarkoitus on viettää iltaa hääaskarteluja tehden. Varmasti isossa osassa ovat myös häistä (ja kaikesta muustakin) höpöttäminen sekä viinin juominen. ;)
| Ainakin näitä silkkipaperikukkia olisi tarkoitus tehtailla. |
Yksi seuraavien viikkojen homma on myös kultaseppämme Mika Tarkkasen tapaaminen vihkisormuksen suunnittelun merkeissä. Mika oli minua yrittänyt tavoitella kihlasormuksen huollon tiimoilta, joten tämän saan toivottavasti hoidettua samalla reissulla, kun Helsingin Arabiaan ajelemme. Vielä päivämäärää tapaamiselle ei ole sovittuna, mutta mahdollisesti myös tällä viikolla tai ensi viikolla alkaa vihkisormukseni suunnittelu.
Piakkoin pitäisi aloittaa myös hääkukkiemme idättäminen. Tämä homma minua jännittää kyllä kovasti. En oikein jaksaisi paneutua asiaan sen vaatimalla vakavuudella eli tutkimalla eri kukkien vaatimuksia ja itämisaikatauluja tai lannoitteiden koostumuksia. Haluaisin vain kokeilla vähän sitä ja tätä, mutta siitä voisi tulla jonkin sortin katastrofi. Joka tapauksessa lisääntyvä valo ja lämpö mahdollistavat kukkien idätyksen aloittamisen varmasti seuraavan kuukauden sisällä.
Eli aika isoja palasia olisi tarkoitus hoitaa tässä tämän ja tulevien viikkojen aikana, hui!
maanantai 15. lokakuuta 2018
Love Me Do:n muotinäytökset
Itsehän olen vähän huono hääpukunäytösten katselija, sillä en niin syty valkoisista hääpuvuista. Lisäksi olen sen verran käytännön ihminen, että monet catwalkeilla nähtävät toinen toistaan erikoisemmat muotiluomukset (puhun nyt ylipäätään muotinäytöksistä) saavat minut ennemmin kikattelemaan kuin haukkomaan henkeäni ihastuksesta. Olen silti oppinut muutamien häämessujen kokemuksella nauttimaan hääpukunäytöksistä ja löytämään puvuista kivoja elementtejä.
Ensimmäisenä pääsimme muiden bloggareiden kanssa seuraamaan Vuoden Hääpukusuunnittelija 2018 -finaalinäytöstä. Näytöksessä nähtiin paljon erilaisia pukuja, ja monissa oli jotakin vähän erikoista, mikä on tietysti hyvä, kun halutaan erottua. Osa mallistoista oli sellaisia, että puvut näyttävät todennäköisesti hyviltä vain mallimittaisilla naisilla. Itse huomasinkin pitäväni enemmän puvuista, jotka voisi kuvitella oikeasti näkevänsä jonkun morsiamen päällä, ei vain catwalkilla. Kaikki kisan finalistit näet täältä.
| Suvi Leinosen puvun punaiset perhoset kiinnittivät kivasti huomion. |
| Christina Andreen mallistossa oli kivoja yksityiskohtia. |
Näissä kahdessa Ira Kostoulasin puvuissa on tietynlaista glamouria. Malliston kolmannesta puvusta en niin välittänyt.
Nämä Tanja Aallon puvut menevät siihen "vain pitkien, hoikkien naisten päälle" -kategoriaan. Saa toki olla eri mieltä.
Tuomaristo valitsi finaalista Vuoden hääpukusuunnittelijan 2018. Lisäksi median edustajat valitsivat oman suosikkinsa ja me katsojat pääsimme äänestämään pikaisesti omaa suosikkiamme. Kaikki kolme valintaa osuivat samaan osoitteeseen, ja triplavoiton nappasi Heidi Tuisku. Oman ääneni annoin Aurora Raiskiselle, mutta eivät voitot väärään osoitteeseen menneet.
| Aurora Raiskisen yksinkertaisen tyylikäs mallisto. |
Tässä voittajan työnäytteitä. Heidin puvuissa ainakin minua ihastuttavat pitsivalinnat. Nyt kun näitä kuvia katsoo tarkemmin, olisin ehkä itsekin kallistunut äänestämään Heidin pukuja.
Kisanäytöksen jälkeen melko pian alkoi kansainvälinen hääpukunäytös. Taolla esiintyi hääblogipäivästämmekin tutun HiMo-klubin taitavia tanssiryhmiä, joita oli hauska katsella. Tulipa taas sellainen olo, että tekisi itsekin mieli lähteä peppua ketkuttamaan.
Kansainvälisessä hääpukunäytöksessä nähtiin enemmän sellaisia hääpukuja, joita voisi nähdä ns. perusmorsionkin päällä. Teemana oli metallinhohtoisuus ja glitter, mikä näkyi pääasiassa asusteissa ja meikeissä, mutta oli pukuihinkin löydetty tätä teemaa.
| Rohkea morsian voisi pukeutua kultaan itse, mutta moni varmasti ihastuu näihin glitterunelmiin kaasonmekkoina. |
| Puvuissa näkyi paljon avonaisia selkiä. |
| Merenneitomalliset puvut sopivat upeasti varsinkin tiimalasivartaloiselle. Itse en välitä etualan puvun tapaisesta hörselö- laahuksesta. |
Puvuissa näkyi kivasti myös erilaisia pitsejä. Itse tykkään enemmän tällaisista selkeäkuvioisista tai vähän graafisista pitseistä.

| Myös tämän puvun kuviointi ihastutti minua suuresti. |
Ihastuin kovasti näihin kunnon prinsessahelmaisiin mekkoihin.
Minua harmittaa suunnattomasti, että jätimme monen muun bloggaajan kanssa viimeisen Victoria & Vincentin Kehitysvammaliiton kanssa yhteistyössä järjestämän muotinäytöksen väliin. Olimme juuri istuneet reilut kaksi tuntia näytöksissä ja meillä oli kakut ja skumpat sekä hääjutut pahasti kesken, joten minusta tuntui siltä, etten jaksa juosta enää kolmanteen näytökseen. Mikä virhe! Näytöksestä näkemäni kuvat ja videot ovat niin mahtavia, että harmittelen todenteolla päätöstäni. Tunnelmia voit kuitenkin lukea esim. Rakkaudella, Rea -blogista. Olisi myös ollut kiva nähdä noita pukuja, sillä olen nyt vasta kiinnittänyt messuilla ja häälehtien sivuilla huomiota Victoria & Vincentin pukuihin ja tajunnut, että kyseessä on siis kotimainen hääpukumerkki (liian kansainvälinen nimi on hämännyt minua), jonka puvut ovat vieläpä melko edullisia. Kannattaa tutustua, jos hääpuku on vielä haussa.
tiistai 31. heinäkuuta 2018
Hääpuvun teettäminen: Ensimmäinen suunnittelutapaaminen
Tänään oli jännittävä päivä. Kävin nimittäin ensimmäisessä suunnittelutapaamisessa hääpukuni osalta. Aloin jo heti hääsuunnittelun alkuvaiheessa haaveilla teetetystä hääpuvusta, sillä valmiit, valkoiset hääpuvut eivät oikein iskeneet. Asetin itselleni painonpudotustavoitteen, jonka saavutettuani saisin teettää hääpuvun. No, painoa on viimeisen vuoden aikana tullut lisää lähtemisen sijasta, mutta ajatus teetetystä hääpuvusta alkoi muokkautua niin konkreettiseksi, etten enää jaksanut välittää tuosta itseasetetusta tavoitteesta.Viime vuoden loppupuolella laittelin viestejä muutamalle hyvää palautetta saaneelle ompelijalle, jotta näkisin, onko unelmapukuni ylipäätään mahdollinen säädyllisellä budjetilla. Ylärajaksi asetin 1500€, mikä sekin on aika merkittävä ja niskakarvoja nostattava summa vaatteesta. Sain ompelijoilta ihania ja positiivisia vastauksia ja meinasinkin vähän tuskastua, että miten ikinä voisinkaan tehdä päätöksen heidän välillään. Päätin jättää asian hautumaan, kunnes se olisi ajankohtaisempi.
Nyt ompelijat alkavat pikkuhiljaa tämän kesän kiireiden laantuessa varailla ensi vuoden kalenteria, joten päätin ottaa tässä asiassa seuraavan askeleen. Kävin uudelleen läpi sähköpostit sekä ompelijoiden nettisivut. Jokin minut sai kääntymään Ateljee Aarian Terhi Löfmanin puoleen. Varasin hänelle suunnitteluajan, joka ei vielä sido ostopäätökseen.
Tänään kävin Terhin kanssa luonnostelemassa tulevaa hääpukuani ja sain matkaani tarjouksen hinnasta, jolla se toteutuisi (1400€). En halua esitellä pukuani tarkemmin ennen kuin vasta hääpäivänä, mutta ihana siitä on kyllä tulossa. Sen verran voin paljastaa, kuten jo aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, että pääväri puvussa on valkoinen (tarkemmin vaalea ivory), mutta väriä tullaan näkemään niin yläosassa kuin helmassakin.
Terhi tuntui saaneen ideastani hyvin kiinni ja antoi ammattilaisen varmuudella näkemyksen asioihin, joista en ollut varma tai joita en ollut osannut edes ajatella. Hän luonnosteli minulle puvun mallin ja esitteli kangasvaihtoehtoja. Ihan kaikkia kaipaamiamme kankaita Terhiltä ei valmiina löytynyt, sillä värimaailma ei ole se hääpuvuissa yleisin. Vakuutuin kuitenkin siitä, että kaipaamiamme kankaita löytyy ja pitsejä pystytään yhdistelemään.
Vielä en ole virallista varausta tehnyt, mutta saatanpa naputella sen heti tämän tekstin julkaisun jälkeen. Ei tässä varmasti enempää tarvitse miettiä, vaikka jonkinlaista tiukkaa säästöohjelmaa pitää alkaa harjoittaa...
Ja vaikka painonpudotus ei ole oikein viime aikoina luonnistunut, en ole heittänyt kirvestä kaivoon, vaan nyt minulla on tarkka tähtäin, mihin mennessä painoa on mahdollista tiputtaa. Juttelimme Terhin kanssa, että pukua ruvetaan kunnolla tekemään joskus maalis-huhtikuun tienoilla, jolloin otetaan mittoja ja olisi varmasti hyvä olla suurin piirtein siinä koossa kuin aion heinäkuussa olla.
Jos hääpuvun teettäminen kiinnostaa, kannattaa lukea ammattilaisten kertomasta koostamani ohjeet.
lauantai 20. tammikuuta 2018
Ammattilaisten vinkit hääpuvun teettämiseen
Olen itse kallistumassa sille kannalle, että teetän hääpukuni. Alunperin minulla oli tähän asetettuna painonpudotushaaste. Minulla alkaa kuitenkin olla asiasta niin vahva visio eivätkä valkoiset rekkimekot sykähdytä minua lainkaan, joten luulen, ettei minulla ole enää vaihtoehtoja, vaikka kiloja ei tippuisikaan haluttua määrää...
Ilokseni viime viikonlopun Mennään naimisiin -messujen blogimiitissä pukusuunnittelijat Ira Kostoulas Atelje Herasta ja Katariina Tuttavainen Ilmatar Corsetry & Couturesta tulivat kertomaan meille mittatilaushääpuvun tekoprosessista. Sain itse hyödyllistä tietoa, jota jaan mielelläni eteenpäin. Tässä siis heidän vinkkejään minun muistiinpanojeni ja muistini mukaan:
- Tutustu aluksi eri pukusuunnittelijoiden tyyliin nettisivujen, blogien ja Instagramin avulla. Vaikka kaikki ompelijat varmasti osaavat tehdä erilaisia pukuja, parhaan tuloksen saa, jos ompelija aidosti inspiroituu sinulle mieluisasta tyylistä. Yhteyttä voi ottaa heti kun siltä tuntuu. Ompelijoiden kalenterit täyttyvät nopeasti.
- Kaikki suunnittelu tapahtuu asiakkaan kanssa, ja pukua aletaan tehdä vasta, kun asiakas on varmasti tyytyväinen. Tämä oli itselleni huojentava tieto. Pelkäsin, että pukusuunnittelijat haluavat pitää kiinni tietyistä omista tyylillisistä jutuistaan asiakkaan toiveen kustannuksella. Tätä oli nimittäin havaittavissa kihlasormuksen teettämistä kilpailutettaessa.
- Mittatilauspukujen hinta vaihtelee noin 1500-2500 euron välillä. Hintaan vaikuttavat eniten materiaalit, niiden määrä sekä käsityön määrä. Silkki ja muut luonnonkuidut ovat yleensä keinokuituja kalliimpia. Isot tyllihelmat ym. syövät paljon materiaalia, mikä tietysti maksaa. Helmikirjailut, yksittäisten pitsipalojen ompelu ym. maksavat taas paljon niiden vaatiman työmäärän vuoksi. Ompelijat osaavat tarjota materiaaleista halvempia vaihtoehtoja asiakkaan toiveen mukaan.
- Ompelijoilla on näyttää asiakkaalle useita eri materiaalinäytteitä, jotta on mahdollista vertailla, miten mikäkin laskeutuu ym. Erilaisten pitsien vaikutus puvun ilmeeseen on myös suuri, joten on tärkeää vertailla eri pitsejä ja löytää juuri itseä miellyttävä. Luonnon- ja keinokuitujen eroakin ompelijat valottivat: Luonnonmateriaalit hengittävät paremmin, mutta ryppyyntyvät helposti. Keinokuidut ovat helpompia käyttää.
- Pukua sovitetaan yleensä 3-4 kertaa. Ensimmäinen malli tehdään lakanakankaasta, jotta nähdään istuvuus kunnolla, jotta ei tule yllätyksiä kalliin kankaan kanssa.
- Varsinkin viimeisiin sovituksiin kannattaa ottaa mukaan kaikki mahdolliset alusvaatteet, kengät ym. Esimerkiksi litistävien sukkahousujen vaikutus puvun istuvuuteen saattaa olla yllättävän suuri. Tavoitteena mittatilauspuvussa kuitenkin on se, että se istuu hääpäivänä kuin hansikas. Viimeisessä sovituksessa mukana kannattaa olla myös se henkilö, joka hääpäivänä on apuna pukeutumisessa ja esim. vessakäynneillä. Ompelija osaa antaa vinkit puvun oikeaoppiseen pukemiseen ja kiinnittämiseen.
- Jos morsiamella on tavoitteena laihtua tai lihoa ennen häitä, kannattaa asiasta mainita heti suunnittelun alussa, jotta aikataulu ja pukukin voidaan suunnitella sen mukaan. Viimeiset mittojen muutokset voidaan tehdä vielä melko myöhäänkin, mutta hyvä tähtäin voisi olla, että hääpäivän mitoissa on suurinpiirtein kolmisen kuukautta ennen häitä.
Ompelijoiden sivuilta löytyy myös vinkkejä mittatilauspuvun suunnitteluprosessiin, joten niitä kannattaa lueskella, jos puvun teettäminen kiinnostaa. Mittatilauspuvun hinta saattaa äkkiseltään kuulostaa korkealta, mutta uuden puvun ostaminen ja korjausompelun tekeminen ei välttämättä tule juurikaan halvemmaksi. Eri asia ovat sitten käytettyjen pukujen löydöt, mutta meikäläisen kroppa on ainakin niin perustallaajasta poikkeava, että en pidättelisi hengitystä...
Ilokseni viime viikonlopun Mennään naimisiin -messujen blogimiitissä pukusuunnittelijat Ira Kostoulas Atelje Herasta ja Katariina Tuttavainen Ilmatar Corsetry & Couturesta tulivat kertomaan meille mittatilaushääpuvun tekoprosessista. Sain itse hyödyllistä tietoa, jota jaan mielelläni eteenpäin. Tässä siis heidän vinkkejään minun muistiinpanojeni ja muistini mukaan:- Tutustu aluksi eri pukusuunnittelijoiden tyyliin nettisivujen, blogien ja Instagramin avulla. Vaikka kaikki ompelijat varmasti osaavat tehdä erilaisia pukuja, parhaan tuloksen saa, jos ompelija aidosti inspiroituu sinulle mieluisasta tyylistä. Yhteyttä voi ottaa heti kun siltä tuntuu. Ompelijoiden kalenterit täyttyvät nopeasti.
- Kaikki suunnittelu tapahtuu asiakkaan kanssa, ja pukua aletaan tehdä vasta, kun asiakas on varmasti tyytyväinen. Tämä oli itselleni huojentava tieto. Pelkäsin, että pukusuunnittelijat haluavat pitää kiinni tietyistä omista tyylillisistä jutuistaan asiakkaan toiveen kustannuksella. Tätä oli nimittäin havaittavissa kihlasormuksen teettämistä kilpailutettaessa.
- Mittatilauspukujen hinta vaihtelee noin 1500-2500 euron välillä. Hintaan vaikuttavat eniten materiaalit, niiden määrä sekä käsityön määrä. Silkki ja muut luonnonkuidut ovat yleensä keinokuituja kalliimpia. Isot tyllihelmat ym. syövät paljon materiaalia, mikä tietysti maksaa. Helmikirjailut, yksittäisten pitsipalojen ompelu ym. maksavat taas paljon niiden vaatiman työmäärän vuoksi. Ompelijat osaavat tarjota materiaaleista halvempia vaihtoehtoja asiakkaan toiveen mukaan.
- Ompelijoilla on näyttää asiakkaalle useita eri materiaalinäytteitä, jotta on mahdollista vertailla, miten mikäkin laskeutuu ym. Erilaisten pitsien vaikutus puvun ilmeeseen on myös suuri, joten on tärkeää vertailla eri pitsejä ja löytää juuri itseä miellyttävä. Luonnon- ja keinokuitujen eroakin ompelijat valottivat: Luonnonmateriaalit hengittävät paremmin, mutta ryppyyntyvät helposti. Keinokuidut ovat helpompia käyttää.
- Pukua sovitetaan yleensä 3-4 kertaa. Ensimmäinen malli tehdään lakanakankaasta, jotta nähdään istuvuus kunnolla, jotta ei tule yllätyksiä kalliin kankaan kanssa.
- Varsinkin viimeisiin sovituksiin kannattaa ottaa mukaan kaikki mahdolliset alusvaatteet, kengät ym. Esimerkiksi litistävien sukkahousujen vaikutus puvun istuvuuteen saattaa olla yllättävän suuri. Tavoitteena mittatilauspuvussa kuitenkin on se, että se istuu hääpäivänä kuin hansikas. Viimeisessä sovituksessa mukana kannattaa olla myös se henkilö, joka hääpäivänä on apuna pukeutumisessa ja esim. vessakäynneillä. Ompelija osaa antaa vinkit puvun oikeaoppiseen pukemiseen ja kiinnittämiseen.
- Jos morsiamella on tavoitteena laihtua tai lihoa ennen häitä, kannattaa asiasta mainita heti suunnittelun alussa, jotta aikataulu ja pukukin voidaan suunnitella sen mukaan. Viimeiset mittojen muutokset voidaan tehdä vielä melko myöhäänkin, mutta hyvä tähtäin voisi olla, että hääpäivän mitoissa on suurinpiirtein kolmisen kuukautta ennen häitä.
Ompelijoiden sivuilta löytyy myös vinkkejä mittatilauspuvun suunnitteluprosessiin, joten niitä kannattaa lueskella, jos puvun teettäminen kiinnostaa. Mittatilauspuvun hinta saattaa äkkiseltään kuulostaa korkealta, mutta uuden puvun ostaminen ja korjausompelun tekeminen ei välttämättä tule juurikaan halvemmaksi. Eri asia ovat sitten käytettyjen pukujen löydöt, mutta meikäläisen kroppa on ainakin niin perustallaajasta poikkeava, että en pidättelisi hengitystä...
torstai 9. marraskuuta 2017
Ompelijat vastasivat
Kirjoittelin pari viikkoa sitten äkkipäätöksestäni ottaa yhteyttä ompelijoihin ja kysellä, onko haaveilemani hääpuku toteuttamiskelpoinen. Laitoin puvun budjetiksi 1500€. Jos laskin oikein, laitoin tiedusteluni viidelle ompelijalle. Kaikki ompelijat olivat minuun nopeasti yhteydessä.
Yhdestä ompelimosta sain vastauksen, että heillä puvun teettäminen ei asettamassani budjetissa onnistu. Vastaus oli silti ihana, ammattimainen ja sydämellisesti kirjoitettu. Kaikki muut ompelimot vastasivat, että pukuni on toteuttamiskelpoinen. Ompelijat myös vaikuttivat siltä, että puvun tekeminen olisi heille mieluista.
Nyt ongelmana onkin se, että jos loppuviimein puvun päädyn teettämään, en ollenkaan osaa sanoa, kenellä sen teettäisin. Kaikki ompelijat antoivat hyviä, ammattimaisia vinkkejä ja toteutusideoita. Kaikki kuulostivat mukavilta ihmisiltä. Tietysti vaihtoehtona on, että käyn kaikkia heitä vielä tapaamassa ja puvusta keskustelemassa, mutta jotenkin se tuntuu ammattilaisten ajan haaskaukselta.
Seuraan ompelijoiden tilejä Instagramissa ja sieltä näkee paljon heidän työnnäytteitään. Ongelmana on vain se, että suurin osa teetetyistä puvuista on kuitenkin niitä (minun silmääni) melko tavallisen näköisiä hääpukuja, joten en osaa sanoa, kuka olisi tyylillisesti paras pukuani tekemään. Yksityiskohtiin minulla ei kuitenkaan ole sellaista ammattilaisen silmää...
No, kaipa tämä voidaan lukea niihin positiivisiin ongelmiin. Niin, ja siis eihän minulla ole vielä mitään oikeutta haaveilla hääpuvun teettämisestä, kun asettamani painotavoite on kauempana kuin kesäkuussa, jolloin sen asetin...
Yhdestä ompelimosta sain vastauksen, että heillä puvun teettäminen ei asettamassani budjetissa onnistu. Vastaus oli silti ihana, ammattimainen ja sydämellisesti kirjoitettu. Kaikki muut ompelimot vastasivat, että pukuni on toteuttamiskelpoinen. Ompelijat myös vaikuttivat siltä, että puvun tekeminen olisi heille mieluista.
Nyt ongelmana onkin se, että jos loppuviimein puvun päädyn teettämään, en ollenkaan osaa sanoa, kenellä sen teettäisin. Kaikki ompelijat antoivat hyviä, ammattimaisia vinkkejä ja toteutusideoita. Kaikki kuulostivat mukavilta ihmisiltä. Tietysti vaihtoehtona on, että käyn kaikkia heitä vielä tapaamassa ja puvusta keskustelemassa, mutta jotenkin se tuntuu ammattilaisten ajan haaskaukselta.
Seuraan ompelijoiden tilejä Instagramissa ja sieltä näkee paljon heidän työnnäytteitään. Ongelmana on vain se, että suurin osa teetetyistä puvuista on kuitenkin niitä (minun silmääni) melko tavallisen näköisiä hääpukuja, joten en osaa sanoa, kuka olisi tyylillisesti paras pukuani tekemään. Yksityiskohtiin minulla ei kuitenkaan ole sellaista ammattilaisen silmää...
No, kaipa tämä voidaan lukea niihin positiivisiin ongelmiin. Niin, ja siis eihän minulla ole vielä mitään oikeutta haaveilla hääpuvun teettämisestä, kun asettamani painotavoite on kauempana kuin kesäkuussa, jolloin sen asetin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












