Muu ohjelma häissämme

Häidemme ohjelmasta ison osan muodostivat häälympialaiset, joiden lajeihin ihmiset saivat ottaa osaa oman kiinnostuksensa mukaan. Ennen ruokailua minä lauloin yllätyksenä sulhaselle. Tämän lisäksi meidän suunnitelemaamme ohjelmaa oli vain häävalssi, joka tanssittiin kahvin ja kakun jälkeen. Häävalssistamme kirjoitan erillisen tekstin myöhemmin.

Ruokailun ja kahvittelun välissä esiintyivät lapsuudenystäväni Turusta. Olin pyytänyt, että ystäväni Saara, joka säesti minun lauluani, laulaisi häissä ja hän onneksi suostui empimättä. Häntä säesti hänen miehensä, jonka kanssa olimme lähes koko alakoulun samalla luokalla. Heidän esittämänsä kappaleet olivat meille yllätys.

Kappaleet olivat Cascadan Everytime We Touch sekä Aviciin I Could Be The One, esiintyjille sovitettuina versioina. Molemmat kappaleet olivat upeita, eikä se ollut yllätys, kun näin taitavat esiintyjät ja muusikot olivat kyseessä. Minusta oli ihanaa, että saimme häihimme elävää musiikkia, vaikkemme bändiä halunneetkaan. Ja kappalevalinnat olivat aivan nappeja: sovitukset olivat kauniita, eivätkä kappaleet ole aivan perinteisimpiä häissä esitettäviä kappaleita.

Ruokailujen lomassa pidettiin myös puheita. En kerta kaikkiaan muista, missä välissä mikäkin puhe oli, mutta sisällöstä onneksi muistan enemmän. Ja sekä lauluesitykset että puheet meillä ovat videolla.

Puheita pitivät minun äitini sekä T:n isä. Lisäksi bestmanit pitivät yhteisen puheen ja kaasoista puheenvuoron käytti Laura. Kaikki puheet olivat erilaisia ja omalla tavallaan ihania. Äitini puhe oli melko pitkä, mikä saattoi tuntua minusta vielä pidemmältä, koska jutut olivat minulle tuttuja. Kaikki ystäväni, joiden kanssa olen jutellut asiasta, ovat kuitenkin sanoneet, ettei puhe tuntunut heistä pitkältä, koska jutut olivat hauskoja. Kaikki puheet saivat aikaan naurunremakoita yleisössä eikä kyyneleiltäkään vältytty. Olin erityisen tyytyväinen siihen, etteivät puheet olleet täynnä sisäpiirijuttuja, vaan koko kuulijakunta pystyi nauttimaan kaikista puheista. Puheita oli mielestäni oikein sopiva määrä.

Ohjelmasisältö oli mielestäni kaikenkaikkiaan oikein sopiva häihimme. Aikataulu ei ollut liian täyteen ahdettu, vaikka vähän kiire ryhmäkuvien ja iltapotrettien kanssa tulikin. Häälympialaisten ansiosta kuitenkin tekemistä oli kaikille niillekin, jotka eivät halunneet vain nauttia toistensa seurasta.

Ainoa minua on pikkuisen harmittamaan jäänyt asia on se, ettei meillä ollut oikeastaan mitään sellaista ohjelmanumeroa, missä me hääparina olisimme olleet vuorovaikutuksessa koko vierasporukkaan (kenkäleikki, joku tutustumisleikki, tms.) Minä yritin ehdottaa alkuun tutustumisleikkiä, jossa hääparin takana vieraille näytetään ohje, kenen pitää nousta seisomaan. Hääparin pitää sitten arvata, mikä on ollut nousemisen peruste eli vieraita yhdistävä tekijä. T. ei tähän jostain syystä lämmennyt, mutta jos nyt saisin tehdä jotain toisin, vaatisin tämän tai jonkin vastaavan ohjelmanumeron järjestämistä. Oppikaa siis virheistäni. :)

Vieraslahjana kustomoidut tölkkipussukat

Kuva: ValoFilms

Vieraslahjat eivät olleet meille mikään pakollinen juttu, mutta kun keksimme omasta mielestämme hyvät idean, niin miksipä ei? Emme halunneet antaa turhaa krääsää eikä karkkikaan tuntunut omalta vaihtoehdolta. Päädyimme lopulta tuotteeseen, jonka olemme itse kokeneet äärimmäisen hyödylliseksi: neopreeniset tölkkipussukat.

Kuva: ValoFilms

Olemme varmaan ensimmäistä kertaa törmänneet tällaisiin pussukoihin jossakin etelän lämmössä, jossa ne ovat olleet superkäteviä. T. toi joskus Australiasta tuliaisiksi meille tällaiset kotiin, kun emme niitä oikein tuntuneet Suomesta löytävän. Nykyään nämä taitavat olla tavallisempia. Suosittelen näitä kyllä kaikille saunojille.

Emme tietenkään halunneet mitä tahansa tölkkipussukoita, vaan pieni käsityöprojekti tästäkin saatiin aikaan. Ja missäpä muualla tämä askartelu oli mahdollista suorittaa kuin Ison Omenan kirjaston pajalla. T. suunnitteli pussukoihin tulleen logon, jossa on meidän pususilhuettimme eräästä vanhasta valokuvasta sekä hääpäivämme.





















Logo leikattiin irti kirjaston vinyylileikkurilla, joka leikkaa valmista kangaspainotarraa. Tämän jälkeen koitti homman suuritöisin osuus, jossa ylimääräinen tarra irrotettiin pinsettien avulla alustastaan. Lopuksi tarrat painettiin pussukoihin kirjaston lämpöprässin avulla. Suunnittelun jälkeen tähän projektiin aikaa ei mennyt kuin pari tuntia, joten aika helppo operaatio.





















Tölkkipussukat olivat paitsi kiva vieraslahja, myös todella käteviä häissä. Uskon, että pussukoiden käyttö vähensi ilmiötä, joka vaivaa monia ilmaisen viinan bileitä: puolikkaita tai lähes täysiä tölkkejä ja pulloja jää lojumaan ympäriinsä. Osa ihmisistä pitää myös tölkkejä ruman näköisinä; tässä pelastus siihenkin pulmaan.

Kuva: ValoFilms

Tilasimme kasan tölkkipussukoita AliExpressistä, jossa ne maksoivat noin euron kappale tilaamallemme noin seitsemänkymmenenkappaleen erälle. Värivaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka paljon, joskin on tietysti vähän arpapeliä, millainen sävy lopullisessa tuotteessa on. Me olimme oikein tyytyväisiä. Sininen olisi voinut olla turkoosimpi, mutta muuten värit sopivat täydellisesti häidemme värimaalimaan.

Emme ole aivan varmoja, kuinka moni vieras tajusi ottaa pussukan mukaan. Osalle muistimme niitä mainostaa. Jonkin verran pussukoita joka tapauksessa jäi vielä toisiinkin kekkerihin, mutta niissä pussukat sitten viimeistään tekivät kauppansa. Jäi meillekin onneksi muutama.

Kakkubuffet

*Yhteistyössä Chictastic Baking* Kaikki tekstin kuvat: Valo Films

Häidemme jälkiruokapuoli toteutettiin perinteisesti kakkujen muodossa. Emme kuitenkaan halunneet tyytyä yhteen makuun, vaan meillä oli tarjolla kolmea erimakuista kakkua sekä yksi vegaaninen kakku. Kaikki kakkumme olivat gluteenittomia. Kävimme etukäteen maistelemassa kakkuja, mistä kirjoittelinkin aiemmin.

Sulhasen suosikki: Suklaatäytekakku vadelma-suklaatäytteellä

Morsiamen suosikki: Mango-passionjuustokakku

Kakut eivät olleet meille mikään sydämenasia. Valitsimme kuitenkin maut huolella, ja onnistuimme mielestämme hyvin. Kakut olivat herkullisia! Sen sijaan koristeiksi kelpuutimme Chictastic Bakingin sivuillakin näkyvät peruskoristeen, jotka kyllä nekin olivat omasta mielestäni tosi kauniita. Chictasticilta olisi kyllä saanut vaikka minkälaisia hauskoja ja kauniita koristeita. Kannattaa kurkata Instagramista @chictasticbaking!

Vadelma-valkosuklaamoussekakku

Mango-passionjuustokakku vegaanisena versiona

Valitettavasti hieman aliarvioimme kakkujen menekin, vaikka olimme varanneet useampia kakkuannoksia kuin vieraita oli. Minä sain hieman ohimennen illalla kuulla, että ainakin joku kakuista oli loppunut vähän kesken. Ilmeisesti kaikki vieraat olivat kuitenkin kakkua saaneet. Suosittelenkin ottamaan kakkuja vähän reilummin, jos suunnittelette kakkubuffettia. Meillä kyse ei ollut rahallisesta säästöstä, vaan emme halunneet turhaa ruokahävikkiä.

Chictastic Baking valikoitui kakkutoimittajaksemme runsaan valikoiman, kilpailukykyisten hintojen, kauniiden kakkujen, ystävällisen palvelun sekä erityisruokavalioiden erinomaisen huomioimisen vuoksi. Kaikki nämä asiat täyttyivät loppuun asti. Suosittelen tätä pientä espoolaisyritystä lämpimästi! Saimme Chictastic Bakingiltä pienen alennuksen kakuista blogiyhteistyön merkeissä. Lisäksi he antoivat meille veloituksetta kakkualustat lainaan.

Täytyy muuten sanoa, että kakkuteline, joka joillekin on todella iso metsästyksen kohde, oli minulle aivan samantekevä asia. En hääpäivän jälkeen muistanut ennen kuin katsoin kuvia, millaisilla telineillä kakkumme seisoivat. Kuvissa vähän häiritsevät kyllä ainesosat sisältävät post-it -laput, joita ravintolan henkilökunta ei ollut ilmeisesti uskaltanut napata kakuista irti. No, pieniä murheita...

Häidemme ruoka

Palataanpa pienen tauon jälkeen meidän häihimme, joista riittää vielä monta yksityiskohtaa jaettavaksi. Tällä kertaa käsittelyssä on yksi omasta mielestäni tärkeimmistä osasista häissä, nimittäin ruoka. Ruoasta meillä vastasi Keilaniemi Ravintolat, joiden tiloissa juhlatkin vietimme. Nykyään yritys toimii nimellä Vadelma Catering.

Meille oli alunpitäenkin tärkeää, että saimme itse valita, mitä häissämme syödään. Emme siis halunneet valita valmiista menuvaihtoehdoista, vaan halusimme päästä valitsemaan jokaisen ruokalajin itse. Keilaniemessä homma toimi ihan äärettömän hyvin! Saimme heidän valmiita menuehdotelmiaan sekä listan tapas-tyylisistä ruokalajeista, ja näiden pohjalta ryhdyimme kasaamaan omia suosikkejamme.

Yksin emme kuitenkaan menua olisi osanneet kasata, joten oli mahtavaa, että pystyimme järjestämään tapaamisen salin puolesta ja asiakasyhteistyöstä huolehtivan Elisan sekä keittiömestari Markuksen kanssa. Yhdessä kasasimme meille ja budjetillemme sopivan menun, johon Markus osasi antaa erinomaisia ehdotuksia. Yksityiskohtaisimpiinkin kysymyksiimme vastattiin asiallisesti. Yksi kysymyksistäni kuului esimerkiksi näin: Eihän iltapalakana, jota olemme suunnitelleet, ole liian kuivaa, mutta ei myöskään sellaista vetistä, että valuu sormille?

Nämä ihanat pöytäkoristeet ravintolalta
oli tehty meille yllärinä.

Ja sitten itse hääpäivänä. Valokuvaajamme Valo Filmsiltä kehuivat, etteivät ole vähään aikaan nähneet niin kuvauksellista pöytää. Ruoka tosiaan näyttikin jo ihan älyttömän hyvältä ja myös maistui siltä. Moni morsian sanoo, ettei hääpäivänä oikein maistu mikään tai ei muista ruokaa. Minulle maistui ja muistan kyllä, että hyvää se oli. Myös se vähä palaute, mitä vierailta olen saanut, on ollut positiivista. Häiden aikaan ihastuneita huokauksia kuului erityisesti pöydästä, jossa istui pari gluteenitonta vierasta, sillä focacciaa lukuunottamatta kaikki ruoka häissämme oli jo valmiiksi gluteenitonta.

Etukäteen vähän pohdimme sitä, voimmeko jättää varsinaisen pääruoan pois ja mennä vain tuollaisella kevyemmällä tapas-tyyppisellä ja salaattipainotteisella menulla. Meistä kun häissä aina paras osa ovat alkupalat, ja pääruoka on vähän sellainen pakollinen vatsantäyte. Minusta kokonaisuus toimi erinomaisesti! Eri ruokalajeja oli paljon, ja ruokaa oli riittävästi, joten uskon kaikkien saaneen tarpeeksi syödäkseen - jopa pikkuveljeni, joka on vähän nirso kasvisten suhteen.

Häämenumme näytti siis tältä:

Kuninkaallista vihersalaattia ja balsamico‐vinegrettiä

Red curry ‐paahdettuja kukka‐ ja romanescukaaleja ja suolapaahdettuja pähkinöitä

Eriväritomaatti‐punasipulisalaattia, rucolaa, pinaattia ja paahdettuja kurpitsan siemeniä

Balsamico‐paahdettua paprikaa, marinoitua artisokkaa ja aurinkokuivattua tomaattia

Rakuunalla ja valkosipulilla marinoitua manchegojuustoa ja oliiveja

Kesäperunasalaattia, parsaa, retiisiä, mehustettua puna‐ ja kevätsipulia

Falafeleja ja tzatsikia

Chimichurry‐marinoitua maissikananpoikaa ja rapeaa lehtikaalia

Tomaatti‐mozzarella‐pestosalaatti

Keilaniemen rosmariini‐focacciaa

Sitruunaista hummusta

Yrttilevitettä

Merisuolalla maustettua voita

Ja jos jollakin meinasi illan biletyksen lomassa alkaa vatsa kurnia, oli meillä tarjolla myös iltapalaa. Iltapalaksi oli pitaleipiä, joiden väliin sai joko nyhtökana- tai nyhtökauratäytteen. Minusta iltapala oli myös oikein onnistunut! Sulhanen ei iltapalaa ehtinyt edes syödä, mutta ei kuulemma ollut nälkäkään.

Olen iloinen, että käytimme aikaa menun hiomiseen, vaikka varmasti olisimme saaneet häät aikaiseksi karjalanpaistilla ja perunoillakin. Toivon muidenkin, jotka arvostavat häissä erityisesti alkuruokia ja pääruoka tuottaa päänvaivaa, kokoavan rohkeasti omanlaisensa menun.

Kaikki tekstin kuvat: Valo Films. Kollaasit olen koonnut heidän kuvistaan.

Hääkukat

Viimeksi kirjoittelin häidemme koristelusta. Kukat, jotka luonnollisesti ovat osa koristelua, ansaitsevat kuitenkin aivan oman tekstinsä. Kukat olivat meillä rahallisesti pihistyslistalla. Tähän vaikutti se, ettei meillä ollut sen kummempaa visiota, että haluamme juuri sitä tai tätä lajiketta pöytäkukkiin eikä minulla ollut kimpunkaan suhteen erityisiä toiveita värikkyyden lisäksi, mistä joitakin ideoita aiemmin esittelin. Tässä asiassa minuun iski myös pieni ekoahdistus, vaikkei meillä muuten mitkään ekohäät olleetkaan.

Kuva: Valo Films

Päädyimmekin siihen, että koristelu hoidetaan luonnonkukkien ja itse kasvatettujen kukkien yhdistelmällä. Olen kuvannut kasvatusprojektiani pähkähulluksi monessa kohtaa ja sitä se kyllä olikin johtuen erityisesti kahdesta tekijästä: Minulla ei ole juurikaan kokemusta kukkien kasvatukseesta ja lähinnä tapan huonekasveja. Lisäksi asumme kerrostalossa, joten kasvatus tapahtui parvekkeella. No, huonostihan siinä sitten kävikin. Parvekekukistamme häihin päätyi vain pieni kourallinen samettikukkia ja ketoneilikkaa, jotka sattuivat olemaan kukassa oikeaan aikaan. Nekin kuitenkin olivat surkean pieniä ja lyhyitä.

Pieni paniikki meinasi jossain vaiheessa iskeä, mutta onneksi apu oli lähellä. Viikkoa ennen häitä appivanhemmat kutsuivat meidät tutkimaan pihansa kukat ja kertomaan niistä mielipiteet. Osa oli pihaan istutettu meitä varten. Hääviikolla puhelimeeni ilmestyi Vantaan kukka-apu -niminen WhatsApp-ryhmä. Siihen kuuluivat kaksi omakotitalossa asuvaa ystävää, jotka laittelivat kuvia pihaltaan löytyvistä kukista. Niitä saisi kuulemma tulla hakemaan.

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Näistä kolmesta paikasta sekä tienpientareilta löytyikin sellainen kukkameri, että lopulta kukkia taisi olla liikaakin. Itse en ole ihan varma, koska T:n äiti otti vastuun kukka-asetelmista täysin. Annoin tämän vastuun hänelle ilomielin!

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Ja lopulta pöytien kukka-asetelmat olivat upeat! Paremmat kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Ne olivat keskenään erilaisia, mutta se ei meitä haitannut lainkaan - päinvastoin. Kukat saivat myös paljon kehuja.

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Entäs kimppu sitten? Minullahan oli itse asiassa kolmekin vaihtoehtoa, joista sain itseäni miellyttävän kimpun valita. Mikä tahansa niistä olisi sopinut, mutta valitsin kimpun, joka koostui pääasiassa keltaisista liljoista. Se puhutteli minua valinnan hetkellä kaikkein eniten ja lisäksi ainoan kummityttöni nimi on Lilja. Mutta kuinkas moni muu on saanut hääaamuna kolme kimppuvaihtoehtoa? :)

Kuva: Valo Films

Kuva: Valo Films

Ainoa harmitus kimpun suhteen oli se, ettemme muistaneet kumpaankaan potrettikuvaukseen ottaa kimppua mukaan. Se ei minua tuolloin haitannut lainkaan, koska pidin kimppua minulle vähän turhana kukallisen hääpukuni vuoksi, mutta nyt jälkikäteen harmittaa, ettei ole yhtään kimpullista potrettia.

Kuva: Valo Films

Pieni kukkakauppareissu meidänkin häävalmisteluihimme kuului (tai bestman sen lopulta hoiti), sillä jo hääsuunnittelun alusta asti olin ollut ihastunut kelluviin gerberoihin. Niitä häissämme nähtiinkin lahja- ja buffetpöytiä koristamassa. Tämän homman jouduin jättämään äitini vastuulle, koska se oli pakko hoitaa vasta hääaamuna. Hyvältä näytti, vaikka vessakoripöydältä kukat olivatkin unohtuneet, kun en ehtinyt aamun kiiressä antaa kunnon ohjeita.

Kuva: Valo Films

Niin, ja nyt joku varmaan ihmettelee, että enkö esittele lainkaan vieheitä tai kaasojen kimppuja, rannekukkia tms. No en, koska niitä ei ollut. Emme pitäneet sellaisia tärkeinä, joten sellaisia ei tullut.

Kuva: Valo Films

Suosittelisinko luonnonkukkia tai itse kasvatettuja kukkia tai niiden yhdestelmää? Kyllä, jos sinulla on oma tai lainapiha, jossa kasvattaa useita eri lajeja eikä sinulle ole niin justiinsa, mitä kukkia koristeeksi tulee. Jos haluat juuri tiettyjä ruusuja tms., kannattaa pitäytyä kukkakaupan valikoimissa, koska ikinä ei voi olla sataprosenttisen varma, milloin mikäkin kasvi kukkii. Ja kannattaa ehkä perehtyä kukkien kasvatukseen hieman allekirjoittanutta enemmän...

Kuva: Valo Films

Haluan lopuksi vielä vinkata eteläpohjalaisesta Pienestä kukkafarmista, joka kasvattaa avomaalla leikkokukiksi tarkoitettuja kukkia. Jos tiedätte muita vastaavanlaisia suomalaisia kasvattajia, saa vinkata!

Potrettikuvaukset

Tiedossa melkoinen kuvatulva, jotka kaikki ovat Valo Filmsin käsialaa... Me emme halunneet tinkiä ensikohtaamisesta vasta vihkimisen yhteydessä. En kerta kaikkiaan ole lämmennyt first look -kuville, vaikka monelle tuo tilanne sopii varmasti erinomaisesti jännitystä purkamaan. Minusta olisi ollut äärimmäisen epäluontevaa hiipiä sulhaseni taakse ja asetella kättä olkapäälle tms. Tämä kuitenkin tarkoitti sitä, että meidän pitäisi hääpäivästämme lohkaista aikaa kuvattavana olemiseen ja jättää vieraamme kaasojen ja bestmanien huomaan.

Kuvauspalaverissa päädyimme siihen, että otamme kuvia kahdessa kohdassa: heti vihkimisen jälkeen sekä illalla yhdeksän ja kymmenen välillä, jolloin on nk. kultainen hetki, ihanteellinen valo kuvia ajatellen.

Kaksi valokuvausta vähän etukäteen kauhistutti minua ajankäytön vuoksi, mutta T:n kekseliäisyyden avulla saimme kuin saimmekin otettua potrettikuvat naapuritontilla. T. kävi nimittäin häitä edeltävänä iltana bestmanien kanssa niittämässä pienen rannassa menevän polun, jota pitkin saattoi ohittaa naapuritontin erottavan aidan. Tällöin aikaa matkoihin ei kulunut. Polku oli kuitenkin hieman vaikeakulkuinen ja mahdollisesti märkä. Tämän vuoksi vaihdoin juhlapaikalta lähtiessämme jalkaani Hai-saappaat polkua kulkeakseni. Polulta tuli itse asiassa ihan hauskoja kuvia.

Vihkimisen jälkeinen kuvaushetki oli ihana! Olin etukäteen pelännyt, että emme osaa olla kuvattavina, mutta kävikin ilmi, että olemme luonnonlahjakkuuksia, ainakin kuvaajiemme mukaan. Häämmehän ikuistivat Valo Filmsin upeat Asta ja Ilona. Asta napsi valokuvia ja Ilona hoiti videokuvauksen. Asta ja Ilona antoivat vuorotellen ohjeita, miten meidän tulisi asettua, mutta oikeastaan pääasiassa vain tuijottelimme toisiamme silmiin. Tuore aviomiehenikin totesi, että tämähän on helppoa, sen kun vain nöpöilemme (termimme pusuttelulle, halimiselle ja muulle hellimiselle) normaalisti. Mieheni saikin kuvaajilta kehuja, että onpa ihanaa, kun on mies, jota ei tarvitse käskeä pussaamaan, hän kun teki sitä jatkuvasti.

Etukäteen mietin myös sitä, osaanko olla stressaamatta aikataulusta ja juhlissa mahdollisesti nälkäisinä odottavista vieraista. Osasin. Valokuvaushetki oli oikeastaan täydellinen pysäytys vihkimisen jälkeen. Saimme pysähtyä olemaan vain toisiamme varten (välillä kuvaajan ohjaamissa asennoissa) ja keskittymään siihen, mistä tuossa päivässä ylipäätään oli kyse: Me rakastamme toisiamme niin paljon, että haluamme viettää koko loppuelämämme yhdessä. Tämän ihmisen kanssa haluan jakaa kaikki tulevat ilot ja surut. Tuon kuvauksen suhteen en tekisi mitään toisin.

Illan kuvaus sen sijaan oli stressaavampi tilanne. Juhlat olivat juuri hyvässä vauhdissa. Meille tuli aika kiire ottaa potretteja ennen suunnitellut ryhmäkuvat ja ne otettiinkin melko hätiköidysti. Kuvaukseen lähtö vähän ärsytti ja olisi ehkä pitänyt vain todeta, että unohdetaan koko juttu. Tuntui kuitenkin siltä, että saattaisin katua tuota päätöstä.

Iltakuvat otimme Hanasaaressa. Paikka oli ihanan merellinen ja siellä oli kuvauksellisia kallioita ja puita. Siellä otetut kuvat ovat ihania! En siis kadu, että lähdimme kuvat ottamaan, mutta ehkä harkitsisin kaksien kuvien ottamista vielä tarkemmin ja pitäisin aikataulusta paremmin huolta. Hoidimme kuvauksen aika nopeasti, joten aikaa ei mennyt juurikaan eivätkä kaikki vieraamme edes huomanneet meidän poistuneen. Itselle tuo keikka kuitenkin katkaisi juhlintaa vähän hassusti.

Ilona ja Asta olivat yllätyksesi meille tuoneet mukanaan savupatruunat ja he kysyivät, haluaisimmeko kokeilla niitä osana potrettikuvia. Toki halusimme! Ne toivat aika kivasti väriä kuviin, mutta ensimmäisissä kuvauksissa tahrasivat vähän mekkoni helmaa, mikä harmitti hetkellisesti. Väri lähti kyllä hyvin pois pesussa. Iltakuvauksissa taas heiluttelimme patruunoita päämme yläpuolella, jolloin sieltä lennähti jokin kekäle T:n vuokrapuvun hartialle jättäen siihen tarhran. Ilmeisesti tuokin haitta lähti kuitenkin pesussa pois, sillä vuokrausfirma ei ole lähettänyt laskua perään, vaikka T. toki kirjoitti sinne viestin asiasta. En siis ehkä ihan täysin rinnoin voi suositella patruunoita, vaikka ovathan nämä kuvat aika hauskoja.

Olin varautunut henkisesti siihen, etten välttämättä ole aivan tyytyväinen kroppaani hääkuvissa - olenhan lihonut viime vuosien aikana melkoisesti ja jo sitä ennen olin tukevassa kunnossa. Siihen taas en ollut varautunut, että olisin tyytymätön kasvoihini. Näin kuitenkin kävi. Monissa potreteissa, jotka muuten ovat kauniita, on minulla kasvoillani ihan kummallinen ilme. Hymyni näyttää paikoin aika kamalalta. Eikä tämä ole vain minun mielipiteeni vaan myös T. totesi minun näyttävän kummalliselta. Luulen itse asiassa, että lihominen on viimein alkanut näkyä salakavalasti myös naamassa ja levenneet posket tekevät hymystä vieraan näköisen. Motivaatiota laihdutukseen...? En siis missään nimessä tarkoita, etteivät pyöreät kasvot voisi olla kauniit tms., mutta kun omat kasvot näyttävät vierailta, herättää se väkisin epämiellyttäviä tunteita. Varmaan jonkun muun mielestä nuokin kuvat ovat ihan onnistuneita. Ongelma oli tosiaan minussa itsessäni; meikkini ja kuvaajathan onnistuivat työssään erinomaisesti.

Tässä esimerkki ei niin
onnistuneesta ilmeestä.

Suosittelen kuitenkin muita vähän treenaamaan hymyilyä ja muita ilmeitä vaikka ihan kameran kanssa (ja ei vain kännykän vääristävien selfieiden muodossa). Onneksi joukosta löytyy myös kuvia, joihin olen oikein tyytyväinen. :) Ja kroppa ei haittaa minua kuvissa lainkaan niin paljon kuin oletin. Se taas johtunee minulle täydellisesti sopineesta puvusta.

Kuvauspaikalla oli sopivasti fresbeegolf-koreja,
joten saimme mukaan myös T:n harrastuksen.