keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Pohdintaa häiden budjetista


Raha: tuo epäromanttinen ja tylsä asia, joka kuitenkin kuuluu olennaisena osana häihin. Tai no, kyllähän sitä naimisiin pääsee aivan ilmaiseksikin, kuten monissa paikoissa muistutetaan. Mutta kyllä meille ainakin iso osa naimisiin menemistä ja häitä ovat ne juhlat, joista haluamme tehdä tilaisuuden, jota voi mielellään muistella jälkikäteen. Tämä taas väkisinkin vaatii jonkin verran rahaa.
Itse rakastan juhlien järjestämistä! Jo synttäreiden ja tupareiden suunnitteluun käytän aikaa. Yleensä niissä keskityn erityisesti tarjoiltaviin ja mahdolliseen ohjelmaan. Koristeluita en ole niissä ihan hirveästi miettinyt, osittain ehkä siksi, että kotona pelkkä siivoaminen tuo juhlan tuntua. (Joo, meillä on yleensä aika sotkuista.) Ja onhan kotimme jo rakkaudella remontoitu ja sisutettu, joten mitäpä sitä lisää koristelemaan. Häissä taas haluan panostaa myös visuaaliseen ilmeeseen. Toki myös ruoka on suuressa osassa, mutta normaalista poiketen en tule sitä itse tekemään. Ison osan budjetista tulevatkin nielemään tarjoilu ja tilavuokra. Näihin myös olemme valmiita jonkin verran panostamaan.

Meillä ei ole tehty vielä tarkkaa budjettilaskelmaa. Sulhanen on sen sanonut, että hänestä tuntuu järjettömältä käyttää yhteen päivään kymppitonnia. Olen häntä jo aiemminkin lainannut, kun hän lisäsi tähän toteamukseen, että saattaahan meistä vaikka jompikumpi olla ripulissa. (Morsiamen huomio: Imodium on keksitty).

Olen kahden vaiheilla tämän asian suhteen. Toisaalta olen samaa mieltä. Varsinkin kun miettii, mitä vaikkapa sillä kymppitonnilla saisi. Sillä lyhentää asuntolainaakin jo jonkin verran, mutta se nyt on tylsä vaihtoehto eikä tuollaista kannata miettiä. Sillä ostaa vaikka ja mitä tavaraa, mutta meillä on jo aika paljon kaikenlaista enkä minä ole niin shoppailuun taipuvainen. Tai jos sen summan laittaisi arkiseen luksukseen, kuten ulkona syömiseen, teatteriin tms., riittäisi tuo summa pitkäksi, pitkäksi aikaa. Mutta kun me olemme niin laiskoja poistumaan kotoa joka tapauksessa. Mutta se, mihin kaikkea rahankäyttöä aina vertaan: Kymppitonnilla tekisi helposti parin kuukauden ulkomaanmatkan johonkin kauas. Tämä on se pahin verrokki...

Mutta toisaalta: Kyllä minä tästä naimisiinmenosta ja häistä olen haaveillut, vaikkei minulta kiintolevyltä tai kotoa mitään vuosientakaisia hääideakuvia löydykään. Olen muiden häissä miettinyt omiamme ja huokaillut hääpukuliikkeiden ohi kävellessäni. Ja kerran ne vain vietetään! En voi siis täysin verrata hääpäivää ja siihen menevää rahasummaa mihinkään muuhun, edes ulkomaanreissuun. Tiedän, että olisin pettynyt, katkerakin, jos päättäisimme mennä naimisiin ilman suurempia juhlia tai jättäisimme naimisiin menon kokonaan tekemättä. Tämän olen myös sulhaselle todennut.

Todennäköistä on, ettemme lyö mitään tarkkaa budjettia lukkoon vielä vähään aikaan. Ensin pitää selvitellä vielä tarkemmin, mitä mistäkin täytyy/kannattaa maksaa. Täytyy miettiä, mihin olemme valmiita panostamaan, mistä taas voi pihistää. Mikä tekee meidät onnellisiksi hääpäivänämme? Sitten kun niitä päätöksiä rahan kuluttamisesta tehdään, tulemme todennäköisesti käymään sitä keskustelua, että käytämmekö nyt tähän ja tuohon kaksi tonnia vai ostammeko sillä rahalla lennot johonkin lämpimään.

Tästä pihistys vai panostus -asiasta tulen varmasti kirjoittamaan myöhemmin lisää. Aion myös luoda uuden sivun häihin liittyville menoille, kunhan hinnat alkavat selvitä. Eli vaikka tämäkin oli tällainen pohdintateksti ilman sen suurempaa konkreettista hyötyä kenellekään, aion kyllä avata menojamme ihan koko kansalle, kunhan sen aika tulee. :)

maanantai 22. toukokuuta 2017

Häiden ajankohdasta

Kirjoittelin häihin liittyvistä konkreettisista päätöksistä täällä. Yksi asia, mitä ei vielä ole päätetty, mutta joka vaikuttaa moniin asioihin, on tietysti ajankohta, jolloin häitä vietetään.

Meillä tiedossa on tällä hetkellä vuosi, joka on 2019. Lisäksi tiedossa on se, että melko varmasti häitämme tanssitaan kesällä. Olemme molemmat kesäihmisiä, vaikka toki talvessa on puolensa. Meitä myös viehättää ajatus siitä, että säiden salliessa juhlat jatkuvat myös ulkotiloissa. Talvihäistä ei ole oikeastaan edes keskusteltu; vain yhteisesti todettu, että niitä ei tule.

Oman painonsa kesän valinnalle tuo myös minun ammattini: Olen luokanopettaja, joten kesä on minun kannaltani ihanteellista aikaa hoitaa viimeiset hääjärjestelyt kuntoon. Tämän vuoksi emme tule todennäköisesti valitsemaan juhla-ajaksi alkukesää, vaan varaan itselleni hääräilyaikaa loman alkuun. Lisäksi kelit suosivat yleensä todennäköisemmin juhannuksen jälkeen.

Aiemmassa tekstissäni kirjoitinkin jo ajatuksestamme viettää häitämme kolmessa osassa. Lue siitä tarkemmin täältä. Haluamme, että ensin vietetään ne juhlat, joissa oikeasti menemme naimisiin, eli ystävien ja perheen kesken pidettävät kemut. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hääajankohta voi olla aivan loppukesästä, jos aiomme ehtiä juhlia sukulaisten kanssa vielä ennen lomien loppumista. Minä kun olen sitten taas töiden alettua melkoisen kiireinen.

Käytännössä häiden ajankohta tulee todennäköisesti olemaan juhannuksen jälkeen kolmen viikon sisään. Juhannushäätkään eivät ole täysin poissuljettu ajatus, mutta koska haluamme viettää häät ilman lapsia, voi se joillekin tuntua ikävältä. En tiedä, olisiko se mikään kovin suuri asia. Juhannus nyt ei kuitenkaan ole perhejuhla samalla tavoin kuin joulu. Juhannuksena ihmisillä saattaa kuitenkin olla muutakin menoa, joten ehkä juhannusviikonloppu ei kuitenkaan ole se ykkösvaihtoehto.

Päivämäärällä ei ole meille mitään väliä. Eli sen ei tarvitse olla hauska, helposti muistettava tai liittyä johonkin tärkeään asiaan. Lauantai tulee kuitenkin olemaan juhlapäivä: Siitä emme halua tinkiä. Katsotaan nyt sitten, mille lauantaille varsinainen hääjuhlamme järjestetään.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Mitä on päätetty?

Olen tähän mennessä ollut blogissani varsin ympäripyöreä ja kertoillut vähän linjauksia siitä, mitä häihin ehkä tulee ja mitä taas ei. Monia varsinaisia konkreettisia päätöksiä en kuitenkaan ole esitellyt. Tähän on varsin hyvä syy: Hyvin vähän mitään konkreettista on vielä päätetty. Osittain tämä johtuu siitä, että olemme tosiaan tällä hetkellä puolisoni kanssa Meksikossa. Täältä käsin ei esimerkiksi juhlapaikkoja vielä katsastella (vaikka lista potentiaalisista paikoista on kyllä laadittu), ja paikka on mielestäni yksi oleellisimpia tekijöitä häiden suunnittelun kannalta.

Mitä sitten on päätetty?

Se, mistä tämä bloginikin sai alkunsa oli se, että päätimme häävuoden, joka tulee olemaan 2019. Kirjoittelen ajankohdan tarkemmasta valikointiprosessista oman tekstin. Myös häidemme erikoinen juhlakuvio eli erilliset hääjuhlat ystäville ja suvuille (tästä asiasta oma teksti täällä) on melko varmasti lyöty lukkoon. Tämän myötä myös vieraslistat ovat aika selkeät, joskin muutoksia (toivottavasti lähinnä lisäyksiä, sillä poisto tarkoittaisi jotakin ikävyyksiä) saattaa parin vuoden aikana tulla.

Hääjuhlien järjestelystä vastaamme pääosin itse. Vanhemmilta saatetaan vähän kysyä apua (ei rahallisesti), mutta sanon suoraan, ettei minulta liikene välttämättä hermoja ottaa kovin paljoa ideoita vastaan kummankaan meidän äidiltä. Kaasot minulla on vahvana mielessä, mutta koska en ole heille vielä asiasta puhunut, jätetään tämä asia vielä auki. Bestmaneista keskustelimme sulhasen kanssa. Yksi hänellä on vahvasti mielessä. Hän pohti, että ehkä toisenkin voisi ottaa ja siihenkin on idea. Mutta myös bestmanit ovat vielä tietämättömiä mahdollisista tulevista tehtävistään.

Olen kirjoittanut myös siitä, että häämme tulevat sujumaan siviilivihkimisen kaavalla. Emme mene naimisiin kirkossa emmekä hanki kirkollista siunausta sulhasen katsomuksen vuoksi. Vihkiminen tulee tapahtumaan hääpaikalla. Minulla on toive, että vihkijä löytyy ystäväpiiristä, mutta se selvinnee lähempänä juhlia.

Hääpaikka on tosiaan vielä arvoitus, mutta melko todennäköisesti kavereiden kesken vietettävä, varsinainen vihkimisen sisältävä hääjuhla on pääkaupunkiseudulla. Asumme siellä itse ja valtaosa ystävistämme samoin, vaikka juhlijoita toivottavasti saapuu paikalle muualtakin Suomesta. Lähes kaikilla on kuitenkin jonkinlaisia yhteyksiä pääkaupunkiseudulle. Sukulaisten kesken juhlimme taas todennäköisesti Pohjanmaalla tai jossakin siellä suunnilla, sillä meidän molempien vanhemmat ovat Pohjanmaalta kotoisin, ja sijainti lienee suurimmalle osalle sukulaisista kätevämpi.

Tulemme pitämään varsinaiset häämme ilman lapsia, mikä onkin nykyään melko yleistä. Kavereiden kanssa vietettävä juhla on kuitenkin tarkoitus olla bileluontoinen rento tilaisuus, joten sinne ei kaivata jälkikasvua. Jos joku kaipaa vielä lisäselvitystä: Meillä ei omia lapsia ole, sulhanen ei erityisemmin edes välitä lapsista ja minä saan oman annokseni työn puolesta. Suvun kesken vietettäviin juhliin taas lapsetkin ovat tervetulleita.

Varsinaista teemaa juhlillamme ei ole, mutta värikkyys tulee näkymään juhlatilojen koristeluissa. Joistakin ohjelmanumeroista olemme keskustelleet, mutta mitään ei vielä ole päätetty. Paitsi että sitä perinteistä kenkäleikkiä meille ei tule. :)

perjantai 19. toukokuuta 2017

Hääblogeja

Kun päätimme noin kuukausi sitten avomieheni kanssa, että häävuosi on 2019, päästin sisäisen häähulluni vapaaksi. Yksi asia, jota heti aloin tehdä, oli etsiskellä vertaistukea eli muiden morsiamien tarinoita blogien muodossa. Olenkin tässä kuukauden aikana löytänyt paljon luettavaa ja käyttänyt aikaa vanhojen blogitekstien läpikahlaamiseen. Minulla kun on blogien kanssa pieni päähänpinttymä siitä, että haluan lukea kaikki tekstit.

Olen erityisesti etsinyt blogeja, joissa samaan häävuoteen tähtäävät morsiamet kirjoittelevat tuntojaan. Huutelin myös Facebookin Häät 2019 -ryhmässä blogikirjoittajien perään. Näitä vuoden 2019 parien blogeja ilmaantuu varmasti vielä lisää, onhan häihin vielä tuhottomasti aikaa. Matkan varrelta on tarttunut myös nopeammin avioituvien parien tarinoita. Alla listaa blogeista, joita luen (perässä häävuosi).

Kristallihäät, 2019
Rakkauden kesä, 2019
BrideZalla, 2018
Pour aimer et chérir, 2019
Olet onneni, 2018
Yaaas! I do, ????
Filosofin morsian, 2017
I said yes, 2017
Valkoisen hunnun alla, 2017
Adventure of a lifetime, 2017
Mutsi hoitaa, 2018 (myös muita kuin hääjuttuja)
Cutting The Cake Together, 2017
Misery Business The Wedding, 2019
Sateenkaaren Morsiamet, 2019

Kaikkia blogeja on kiva lukea, koska kaikki parit ja häät ovat erilaisia. Kaikista saa jotakin ideoita tai neuvoja. Jotkut blogit ovat kuitenkin muodostuneet itselle mieluisammiksi kuin toiset. Sitä huomaa, että jollakin kirjoittajalla on hyvin samanlainen maku kuin itsellä tai että pari vaikuttaa muuten tosi kivalta; jopa sellaiselta, johon olisi kiva tutustua. Itse myös arvostan hyvää kirjoitustaitoa. Kommenteissa voit lisätä lukulistaani oman tai hyväksi toteamasi hääblogin. ;)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Trendikästä, mutta ei meille

Seuraavaksi esittelen muutamia pääasiassa hääblogeista ja Pinterestistä bongaamiani häihin liittyviä valintoja, jotka tuntuvat olevan muodikkaita tällä hetkellä. Näitä teemoja ei kuitenkaan meidän häissämme nähdä. Ja huomaathan, ettei tämän tekstin tarkoitus ole kritisoida ketään tai kenenkään häitä ja niihin liittyviä valintoja. Ihanimmat häät ovat sellaiset, jotka ovat hääparin näköiset! Häitä on niin paljon erilaisia kuin on hääparejakin.

Rustiikki

Rustiikki on kai ollut kaikkien huulilla jo jonkin aikaa. Jos Pinterestistä hakee mitään hakusanalla häät (suomeksi tai englanniksi), tulee vastaan varmasti kuvia luonnonmateriaaleista ja/tai vanhoista uuden käyttötarkoituksen saaneista asioista. Idea on ihana eikä minulla ole mitään rustiikkia vastaan, mutta tätä teemaa ei meille valita. Toki pyrimme kierrättämään asioita ym. ja kasveilla tulee olemaan osa koristeluissa, mutta rustiikkikuvia ei minun Pinterest-kansiostani löydy. Yksi syy tähän on jo häiden teemaväri, joka tulee olemaan joko keltainen (kuten blogin nimikin antaa ymmärtää) tai oranssi tai jotain sekotelmaa näistä, kunhan tulos ei ole liian sirkusmainen.

Pelkistettyä

Kun lukee hääblogeja, moni kirjoittaja kertoo, että häiden koristelut tulevat olemaan yksinkertaisen tyylikkäitä. No, tämä morsian eikä tämä pari ole yksinkertainen eikä tyylikäskään, joten miksi häidenkään pitäisi olla. Värejä, glitteriä, rönsyjä ja liioittelua meille, kiitos! Okei, ei ihan kaikkea kuitenkaan...

Hempeät, maanläheiset, tyylikkäät värit

Tämä liittyy usein edelliseen. Aika monia tulevien vuosien morsianten blogeja lukiessaan törmää seuraaviin väreihin ja niiden yhdistelmiin: vaaleanpunainen, valkoinen, beige, tummansininen, harmaa. Kuten jo edellä kävi ilmi: ei näitä meille. Meillä on jo kotona sellainen väripaletti huoneiden seinissä ja sisustuksessa (keltaista, oranssia, sinistä, vihreää, turkoosia), että kyllä värikylläisyyden tulee näkyä myös hääkoristeissa. Itse olen tunnettu siitä, että päällä on yleensä keltaista tai oranssia, ja olen saanut vuosien varrella tartutettua tätä myös sulhaseen (enkä ole edes yrittänyt). Saapa siis nähdä, minkä värinen pukuni tulee olemaan...

Teemahäät

Olen ollut ihanissa 20-luvun teemalla vietetyissä häissä ja kuullut hurmaavista beach party -häistä, joissa olisin halunnut olla mukana. Myös Pinterest ja hääblogit ovat pullollaan ideoita ihanista teemoista. Teema häissä ei siis ollut mitenkään poissuljettua. Emme ole kuitenkaan keksineet mitään hyvää teemaa, joka tuntuisi molemmille omalta ja johon haluaisimme tarttua, joten miksi väkisin yrittää? Jos jotakin tässä tulee mieleen, niin siihen kyllä tartutaan. Aikaahan on pohtia.

Häät ulkomailla

Häät ulkomailla ei varmasti ole mikään suuren luokan trendi, mutta ilmeisesti niiden suosio kasvaa koko ajan. Meille ulkomailla hääjuhlan viettäminen olisi ollut melko luontevaa, sillä matkustelemme paljon. Minusta olisi myös ihanaa viettää häitä ulkona, mutta en kerta kaikkiaan voi kuvitella Suomen säässä lähteväni kokeilemaan onneani. Häät ulkomailla vaatisi kuitenkin vierailtamme sellaista rahallista panostusta, että pelkäisimme osan jäävän pois juhlasta rahan takia. Myöskään itsellämme ei ole sellaista rahamäärää heittää häihin, että voisimme kustantaa esim. vieraiden majoituksen. Valitsemme ihmiset lähes varman auringon sijaan.


Sikaribaari

Sikaribaari on saanut jostain syystä viime aikoina hurjan suosion. Noissa mainitsemissani 20-luvun häissäkin sellainen oli, ja hauskahan se tuntui olevan. Itse kuitenkin suhtaudun tupakkatuotteisiin hyvin negatiivisesti enkä esimerkiksi ole koskaan maistanutkaan tupakkaa. Tämän vuoksi sikaribaari olisi jollakin tavalla sopimaton meidän häihimme. Sulhanen kyllä tuntuu olevan sitä mieltä, että sellainen olisi ihan kiva...


Marmori

Marmorointi on kuulemma tuleva kuuma juttu hääkoristeluissa. Ainakin kakun kuorrutteen marmorointia olen nähnyt useammassakin paikassa. Ei miellytä omaa silmää lainkaan, joten ei jatkoon! (Sulhanen on samaa mieltä.) Viereinen kuva ei ole asiasta varmasti paras esimerkki, mutta eivät ne hienotkaan tekeleet vetoa minuun.

Englanninkieliset tekstit

Koska Pinterest on nykymorsioiden suurimpia ideariihiä, ja siellä valtaosa kuvista tulee rapakon takaa, ovat ideat tietenkin englanniksi. Moni suomalainen pari kopioikin ideoita sellaisenaan ja onhan "Just married" -tekstejä nähty hääautojen perässä jo tovi. Me olemme kuitenkin molemmat suomen kannalla kielivalinnassa, sillä se on äidinkielemme. Olemme molemmat aina lähtökohtaisesti inhonneet kodin sisutuksessa käytettäviä tarroja teksteillä "Home is where your heart is" ym. ja tämä sama inho jatkuu häiden tekstivalinnoissa. Meillä siis "sulhanen ja morsian", ei "bride and groom".

Nähdäänkö näitä asioita teidän häissänne tai onko jotakin ehdotonta ei-ei:tä?

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kihlasormuksen teettäminen

Moni morsiantoiveikas varmasti tuskailee sitä, että osaakohan se tuleva sulho valita oikeanlaisen kihlasormuksen. Kun on asiaa seurannut, paljon on ilmeisesti tehty töitä oikeaan suuntaan viemiseen: On ihasteltu yhdessä korukauppojen näyteikkunoita tai kultaseppien mainoslehtisiä. On kerrottu toiveista läheisille, jos puoliso vaikka tajuaisi kysyä neuvoa. Osa pareista on valinnut sormuksen jo etukäteen yhdessä.

Minä hoidin asian varmalla, mutta mielestäni yllätyksellisellä ja romanttisella tavalla. Meillä nimittäin kihlautumisesta ei todellakaan ollut sovittu etukäteen, vaan päätin itse kosia karkauspäivänä. Tarinan voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Vaikka tämä ei ehkä ollut se tapa, josta olin teini-ikäisenä unelmoinut, varmistin kuitenkin yhden asian: Sain valita itse sormuksen.

Sormusvalinta tehtiin yhdessä sulhasen kanssa. Mielestäni oli tärkeää, että vaikka minun sormessani rinkula killuu, pitää myös sen antaja (ja maksaja) sormusta kauniina. Kiertelimme T:n kanssa pääkaupunkiseudun kultasepänliikkeitä melko laajasti. Olin tehnyt jo samaa kierrosta etsiessäni sulhasen sormusta, mutta uskokaa tai älkää, en katsellut naisten sormuksia lainkaan.

T. on ihmisenä sellainen, että mitä tahansa ostopäätöksiä tehdään, pitää ennen sitä tutustua asiaan ja selvittää vaihtoehtoja. No, ihan lähikaupan juustohyllylle asti tämä periaate ei onneksi yllä, mutta mitä rahallisesti suurempi ostos, sitä laajempi tutkimus. Ja kihlasormukseen kuitenkin käytettiin rahaa ihan merkittävä summa.

T. luki, ettei sormuksen teettäminen tulisi mahdottomasti valmista sormusta kalliimmaksi. Kun sitten ihan sellaista täydellistä ei löytynyt, päädyimme sormuksen teettämiseen. Pikkuhiljaa sormusmalleja tutkiessamme, alkoi idea hahmottua. Keskelle yksi isompi timantti, viereen pienempiä. Näin jossakin sellaisen mallin, jossa pienemmät timantit suurenivat ulospäin ja ihastuin siihen, vaikka jotain kuitenkin uupui. Tästä ajatuksesta lähdimme sitten teettämään sormusta.

Sormuksen materiaali oli minulle alusta asti selvä: keltakulta. Se tuntuu olevan useimmille ehdoton ei, mutta minun ihooni keltakulta sopii. Minulla on lisäksi kaksi hyvin tärkeää keltakultaista korua (sormus ja kaulakoru), jotka ovat päivittäisessä käytössäni. En halunnut ruveta sotkemaan metalleja. Lisäksi olen vähän sitä mieltä, että valkokulta on turhan arkinen, kun se on lähes saman väristä kuin hopea, mutta tämä johtuu varmasti vain harjaantumattomasta silmästäni. Ruusukulta on mielestäni tosi kaunista, mutta pelkäsin kyllästyväni siihen, eikä T. tykännyt siitä niin paljon.

Kävimme ensin kyselemässä sormuksen teettämisestä kultasepänliike Kulmalalla. Palvelu siellä oli todella loistavaa ja suunnitelma, jonka saimme, oli kaunis. Hinta oli kuitenkin reilusti yli budjetin. Hieman myös ihmetytti se, ettei kultaseppä suostunut tekemään sormusta, jonka keskikivi oli heidän mittapuullaan liian pieni. Kyse kun oli hinnan lisäksi siitä, etten halunnut sormeeni aivan järkyttävää mötikkää killumaan. Olisihan se jo tielläkin ja tarttuisi joka paikkaan.

Toinen paikka, jossa kävimme, oli Tarkkanen. Palkintojakin saanut kultaseppä herätti minussa vähän pelkoa Kulmalan käynnin vuoksi: Olisikohan tämäkin ajanhukkaa ja pettymys, koska hinta nousisi liian kovaksi? Huoli oli turha. Mika Tarkkanen, joka meitä palveli, tuntui tietävän heti, mitä haluamme. Hän myös otti budjettimme huomioon ja totesi, että tähdätään siihen ja pyritään sen alle. Mistään emme silti joutuneet tinkimään: Sormuksesta tuli juuri sellainen kuin halusimme! Meille tehtiin sormuksesta kaksi mallia, joita saimme katsoa ja kommentoida ennen varsinaisen sormuksen tekoa.

Lopullisen sormuksen hakeminen oli tosi jännittävää! Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Ja rakastuin saman tien! Sormukseni on ihana! Monta päivää meni vain sitä tuijotellessa erilaisia taustoja vasten. Sormuksenetsintä- ja teettämisprosessiin meni meillä yhteensä reilut kaksi kuukautta, koska olimme vähän hitaita sen kanssa, joten oli todella ihanaa viimein saada se kihlasormus sormeen.

Tässä näkyvät meidän molempien sormukset.
Yksi asia, joka teetetyssä sormuksessa on erityisen ihanaa, on se, että kihlasormukseni on suunniteltu jo tulevaa vihkisormusta ajatellen. Päädyimme siihen, että kihlasormukseni on se näyttävämpi osa kokonaisuutta: Tuleehan se olemaan sormessani yksinään useamman vuoden ennen vihkisormuksen kanssa liittoutumista. Vihkisormuksesta tulee melko yksinkertainen rivisormus, mutta kihlasormus on nyt siten suunniteltu, ettei sormusten väliin jää epäesteettistä rakoa. (Jotkut tällaisen raon haluavat, ja heille se sallittakoon.;)) Vihkisormuksen tulemme siis myös teettämään Tarkkasella.

En voi muuta kuin kehua Mikaa ja hänen tiimiään. Ja tähän väliin huomautettakoon, että kyse on tosiaan vilpittömästä mielipiteestä eikä mistään blogiyhteistyöstä. Suosittelen myös tutustumaan sormuksen teettämiseen vaihtoehtona, jos tarkoitus on käyttää joko kihla- tai vihkisormukseen vähänkään enemmän rahaa. Minulla on nimittäin kihlasormus, jollaista ei ole kenelläkään muulla. :) Voi että, kun tulikin ikävä sormustani, joka tällä hetkellä on turvassa Suomessa...

torstai 11. toukokuuta 2017

Blogini kuvat

Välillä on vaikeaa löytää blogiin sopivaa kuvamateriaalia, mutta tekstiä on kuitenkin mukava jaksottaa kuvilla. Itse olen tehnyt sen päätöksen, että blogissani nähdään vain kuvia, jotka olen itse ottanut tai joihin minulla on oikeus (esim. puolisoni ottamat kuvat) tai kuvia, joihin kenellä tahansa on oikeus. Olen käyttänyt pääasiassa Pixabay-palvelua.

Monet hääbloggaajat käyttävät Pinterestistä nappaamiaan ideakuvia, mutta itse en tätä halua harrastaa, koska kuvan tekijänoikeuksien omistaja ei välttämättä ole tätä sallinut. En arvostele muiden toimia, mutta pyrin itse tekijänoikeuksien kunnioittamiseen ihan jo sen vuoksi, etten joudu myöhemmin maksumieheksi. Blogini kun on kuitenkin omaksi iloksi, ei taloudellista hyötyä tavoitellen, kirjoitettu.

Panostan enemmän itse otettuihin kuviin, kunhan palaan täältä Meksikosta Suomeen. Tämä teksti selvennykseksi siihen, jos joku ihmettelee, kun kuvat saattavat välillä olla vähän sinne päin. :)


Keskustelua häistä

Vaikka T. minulle usein sanoi, ettei ole lainkaan varma siitä, haluaako naimisiin, on vuosien varrella ehditty kuitenkin jutella useampaan kertaan "meidän häistä".
"Meidän häissä ei sitten kyllä ainakaan..."
"Meidän häissäkin voisi..."
Ensimmäinen kunnollinen hääkeskustelu kuitenkin käytiin iltana, jona sain myöntävän vastauksen kosintaani. Täytyy sanoa, että en muista tarkkaan, mitä silloin juttelimme. Jotain yleisiä linjoja muistaakseni kävimme läpi ja pohdimme vieraslistaa.

Tämän jälkeen kuluikin sitten reilu vuosi ennen kuin hääaiheeseen palattiin kunnolla. Minä nimittäin olin vähän alkanut suunnitella, että häitä voisi tässä ihan oikeasti alkaa miettiä. Tulin siihen tulokseen, että vuosi 2019 voisi olla sopiva aika häillemme. Sulhaseni oli onnekseni asiasta samaa mieltä ennen kuin ehdin edes esittää perusteluitani. Tämä keskustelu käytiin pari viikkoa sitten, minkä jälkeen olenkin hurahtanut hääasioille.

Lomailemme tällä hetkellä Meksikossa, joten minulla on ollut aikaa paneutua hääasioihin. Ihan pahin huuma on ehtinyt jo taas laantua, mutta viikon aikana ehdin kartuttaa Pinterest-tiliäni melkoisesti uusilla ideakuvilla sekä kartoittaa pääkaupunkiseudun tilatarjontaa. Hääpaikka nimittäin on mielestäni se oleellisin asia. En todellakaan ole sitä tyyppiä, joka ensi töikseen tilaa ihanan keltaisen kakunkoristeen, vaikka mitään muita päätöksiä ei ole tehtyä. Ja vaikka minussa pieni sellainen morsio asuisikin, tunnen sulhaseni ja tiedän, mistä suunnittelun tulee lähteä.

T. ei ole superinnostunut suunnittelemaan häitä. Olemme kuitenkin käyneet muutamia perustavanlaatuisia keskusteluita. Ensinnäkin sulhasen näkemys budjetista: "Ei ole mitään järkeä käyttää 10000€ yhteen päivään, kun sitten jompikumpi saattaakin olla ripulissa." Myönnän avoimesti, ettei siippani ole se romanttisin veikko päällä maan, mutta onhan tuossa paljon järkeä. Kuitenkin 7000-8000€ kai on ihan ok...

Häätilojen nettisivuja T. on minun esitellessäni vilkaissut ja niiden osalta meillä on suhteellisen yhtenäinen näkemys. Perusraameja olemme myös käsitelleet yhdessä. Esimerkiksi se, että pidämme kolmet eri hääjuhlat, on erityisesti sulhaselta lähtenyt idea, jonka olen todennut todennäköisesti toimivimmaksi.

Viikko sitten kysyin T:ltä, mihin asioihin hän haluaa häissämme vaikuttaa. Onko jotain erityistä, mistä hän haluaa päättää vai teemmekö suunnitelmat yhdessä? Onnekseni hän totesi, että kyllä hän haluaisi olla vaikuttamassa ihan kaikkeen. Välillä on tuntunut, että aihe ei niin kovasti kiinnosta, joten on helpottavaa tietää, ettei asenne kuitenkaan ole "ihan sama" -linjalla. Minulla on paljon ideoita ja tykkään suunnitella ja näpertää, mutta meidän häistämme tässä on kyse, ei minun.

Kolmet häät

Kyllä, meidän avioitumisemme juhlimiseen ei riitä yksi eikä kaksi vaan kolme kertaa. Tämä idea syntyi muistaakseni jo kihlautumispäivänämme ja on vahvistunut tässä häävuoden päätyttyä. Siis mitä?!

Meillä on paljon kavereita. Kun ensimmäiseksi aloimme miettiä häävieraslistaa, aloitimme ystävistämme. Listaan kertyi sellainen kuutisenkymmentä nimeä. Ja tämä käsittää siis oikeasti vain sellaiset ystävät, joiden kanssa oikeasti olemme molemmat tekemisissä, ei esimerkiksi työkavereita. Emme ole mitään supersosiaalisia ihmisiä; meille vain on sattunut molemmille muodostumaan vuosien varrella tosi isot kaveriporukat, jotka ovat tietysti vielä laajentuneet puolisoiden myötä.

Suku taas ei näyttele arkipäivässämme suurta roolia. Minulla on iso, ihana suku, mutta näemme tosi harvoin, ja vain muutamien sukulaisteni kanssa koen olevani läheinen. T:n suku taas on aivan oma lukunsa. Hän on tekemisissä vain hyvin pienen joukon kanssa: muut ovat toisistaan vieraantuneita jo edellisen sukupolven ansiosta.

Pitkällisen pohdinnan tuloksena tulimme siis seuraavanlaiseen tulokseen: Varsinaisen hääjuhlan vietämme niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa vietämme arkemmekin: Ystävät ja perhe. Näiden ihmisten läsnä ollessa menemme aikuisten oikeasti naimisiin. Tämän lisäksi pidämme jonkinlaiset kesäjuhlat minun melko laajalle suvulleni. Kolmas juhla koostuu ravintolaillallisesta T:n perheen ja muutamien sukulaisten kanssa.


Joku voi pitää tätä sangen kummallisena ratkaisuna. En minäkään ollut aivan varma, onko tämä nyt se oikea ratkaisu. Minulle oli kuitenkin aivan mahdoton tehtävä lähteä rajaamaan suvustani, keitä kutsun häihini, vaikka selkeästi olen läheisempi toisten kanssa. Meillä oli kuitenkin T:n kanssa yksi kirkastakin kirkkaampi tavoite heti hääjuhlien tullessa puheenaiheeksi: Ei mitään pönötystä. Ja pönötystä se väkisinkin olisi, jos minun täytyisi viihdyttää tätejä ja serkkuja, joita en ole nähnyt kymmeneen vuoteen, niin mukavina kuin heitä pidänkin. Parempi siis bilettää kunnolla kavereiden kanssa ja viettää sukujuhlat erikseen.

Yritin T:lle ehdottaa, että hänenkin sukuaan kutsutaan näihin sukukekkereihin, mutta hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei. Olisi kuulemma hassua, jos paikalla olisi minun iso joukko minun sukuani ja hänen puoleltaan vain muutama ihminen. Ehkäpä näin.

Mitä mieltä olette? Kuulostaako ratkaisu tosi kummalliselta vai onko muilla tarkoitusta erotella hääjuhlia?

perjantai 5. toukokuuta 2017

Minä + hän = me, osa 4: Kosinta

Olimme jokunen vuosi sitten ystäväpariskunnan häissä ja siellä T. totesi minulle, että jos joskus naimisiin haluan, pitää minun itse hoitaa kosinta. Pistin asian korvan taakse. Myönnän, että haaveilin salaa T:n kuitenkin joskus kosivan, mutta epäilin hänen myös olevan sanansa mittainen mies.

Ajatus kosimisesta syveni vuonna 2015, kun totesin seuraavan vuoden olevan karkausvuosi. Pitäähän sitä jotain perinteitä olla, vaikka nainen kosiikin. Alkuvuodesta 2016 olin sitten tehnyt päätökseni. Helmikuun 29. minä kosisin miestä, jonka kanssa olin jo päättänyt loppuelämäni jakaa.


Mietin erilaisia tapoja, miten kosinnan toteuttaisin. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että yksinkertainen on kaunista. T. ei olisi arvostanut mitään kovin suureellista tai näkyvää kosintaa. Ja lisätään nyt vielä toinen klisee: "Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta." Idea oli syntynyt: Hyvää ruokaa kotona; ei ravintolassa, koska halusin, että olemme kahden.

29.2.2016 sattui olemaan maanantai. Olisi ollut mukavampaa, jos karkauspäivä olisi osunut viikonlopulle, mutta valitettavasti tämä asia ei ollut tilattavissa. Maanantaina siis lähdin töistä aikaisin kotiin. Ensin oli käytävä hankkimassa tarpeet kaupasta ja sitten suunnattava kotiin ruokaa laittamaan. Olin päättänyt tehdä kolmiosaisen kattauksen. Aluksi tapas-tyyppisiä alkupaloja, pääruoaksi sisäfileepihviä ja jälkkäriksi brownieita. Juomiksi oli tuparilahjaksi saatu shampanjapullo ja punaviiniä ruoan kanssa. Lisään kattauksesta ruusuineen ja kynttilöineen kuvan, kunhan pääsen kotiin ja käsiksi valokuviini.

Olin käynyt ostamassa sormuksen etukäteen. Minulla ei ollut mitään havaintoa koosta, joten sovimme liikkeessä, että sormuksen voi käydä vaihtamassa tai pienentämässä. Sormuksen ostin Timanttiforum-nimisestä liikkeestä, joka sijaitsee Forum-kauppakeskuksen kyljessä Helsingissä. Siellä palvelu pelasi hyvin!

Tämäntyylinen sormus on kyseessä.
Kosiminen jännitti minua ihan kamalasti, vaikka tiedän kyllä T:n olevan samaa mieltä kanssani siitä, että yhdessä tässä ollaan ihan loppuelämän tähtäimellä. Hänen naimisiinmenohalustaan taas en ollut ollenkaan varma. Olin melko varma, että T. arvaa aikeeni. Vielä kun laitoin tavanomaisesti viestiä, että voisin laittaa ruokaa joskus kuuden kieppeillä, jos se passaa. Kun T. laittoi ennen kuutta viestiä, että on vartin verran myöhässä, epäilin hänen arvaavan, että illallinen on tänään vähän erilainen.

Voin kertoa, että siihen on syynsä, että miehet yleensä hoitavat kosimisen. Ainakaan kaltaiselleni itkupillille homma ei sopinut lainkaan. Kysymys meinasi jäädä kurkkuun. En ollut oikein varma, missä vaiheessa itse kosimisen suorittaisin. Illallinen kun tosiaan oli vähän tavallisuudesta poikkeava, hän tietysti näkisi heti, että jotain outoa on tekeillä. Päädyinkin siihen, että tössäytin kysymyksen ennen kuin T. ehti edes kunnolla huomata kattauksiani tai muuta. Vastaus kysymykseen: "Menetkö mun kanssa naimisiin?" taisi kuulua jotakuinkin: "Kai mä sit meen."

Tämän jälkeen tuore sulho alkoi vasta tajuta, mitä tässä oikein tapahtuu. Hän oli hyvin häkeltynyt/järkyttynyt/sokissa ja kesti puolisen tuntia ennen kuin hän alkoi rauhoittua. :D Ei raukka kyennyt oikein syömäänkään aluksi. Eli ei puolisollani siis ollutkaan mitään arvausta aikeistani. Hän totesi, ettei ollut muistanut päivän olevan karkauspäivä eikä sitä, että siihen liittyy jotakin tällaisia perinteitä, joihin pitäisi varautua. Ei ole kuitenkaan ilmeisesti katunut hätäpäissään antamaansa vastausta.

Se sormushan oli aivan liian iso, joten kaventamiselle oli tosiaan tarvetta. Ja mitä alun tarinaan kaverin häissä käymästämme keskustelusta tulee, T. ei muistanut sellaista koskaan sanoneensa. Toisaalta eipä hänellä ollut myöskään ollut aikomusta kosia, joten en pilannut suuria suunnitelmia, mitä moni kosimista pohtiva nainen tuntuu vähän pelkäävän. Sulhoni ajatteli, että hyvinhän tämä sujuu näinkin. Sainpa onneksi myöntävän vastauksen, ja tässä sitä ollaan, häitä suunnittelemassa.




keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Minä + hän = me, osa 3: Yhteiset kodit

Tarinamme 1. osa ja 2. osa.

Yritin pääni puhki miettiä, minä vuonna muutimme yhteen. En kerta kaikkiaan muistanut. Piti siis turvautua sulhasen muistiin, joka numeroiden ollessa kyseessä onkin huomattavasti parempi. No, eipä hänkään sitä tarkkaan muistanut...

Muistan kuitenkin hyvin, miten keskustelu yhteen muuttamisesta tapahtui. Minä asuin silloin Helsingin Ullanlinnassa valtavassa asunnossa onnellisten sattumusten vuoksi. T. taas asui Otaniemessä yksiössä. Vietimme jo paljon aikaa minun asunnossani. Olin kuitenkin päättänyt, etten halua tuputtaa yhdessä asumisen ideaa, vaikka toki se oli mielessäni käynyt.

Olimme kävelyllä, kun T. totesi laskeskelleensa Exceliin, että yhteen muuttaminen olisi taloudellisesti järkevää, kun hän vietti aikaa jo niin paljon minun luonani. Niinpä niin. Nykyäänkään meillä ei tehdä juuri mitään päätöksiä ennen Excelin luomista. Ja järkeväähän se on, silloin kun raha on kyseessä. Ensimmäinen hää-Excelkin on jo luotu, tällä kertaa minun toimestani, joten jotain on kai vuosien mittaan tarttunut puolisosta.

T. siis muutti minun luokseni. Ehdimme asua Ullanlinnassa yhdessä vuoden-pari. Kun sieltä tuli vuokranantajan puolelta pyyntö poistua (tarvitsivat kämpän omaan käyttöön), muutimme Helsingin Puotilaan Nuorisosäätiön vuokrakämppään.

Pikkuhiljaa alkoi mieleen nousta ajatus ihan omasta asunnosta. Sitäkin varten luotiin aikamoinen taulukointijärjestelmä ennen kuin uskallettiin ihan oikeasti unelmoida. Tässä pari päivää sitten Facebook muistutti minua tapahtumasta, jonka olin siellä jakanut. Asunnon kauppakirjat kirjoitettiin kolme vuotta sitten. Tämä oli T:n mukaan se suuri sitoutuminen. Avioliitto on kuulemma vain paperi, mutta asuntolainan suhteen olemme oikeasti naimisissa keskenämme. Ja niin kuivalta kuin se kuulostaakin, tottahan se on...

Vajaat kolme vuotta sitten kesällä saimme viimein oman kodin avaimet käteen. Ja siitä alkoi remontti. Pidimme vuokrakämpän kuukauden verran päällekkäin uuden kodin kanssa ja ajattelimme, että siinä saadaan suurimmat hommat tehtyä. No joo... Remppa venyi, mutta saimmepa oman näköisen kodin. Laitan kuvia kodistamme, kunhan olen taas Suomessa. Siitä saatte vähän käsitystä myös meidän tyylistämme ja värimaailmastamme, koska ihan perinteisistä ratkaisuista ei ole kyse.

Keittiömme remontin kourissa

maanantai 1. toukokuuta 2017

Ei kirkkohäitä

Yksi määrittävä tekijä häille on se, missä paikassa ja millä kaavalla pari vihitään. Me menemme naimisiin juhlapaikalla (joka on vielä arvoitus) siviilivihkimisen kaavalla. Tähän on yksi selkeä syy: Sulhanen ei kuulu kirkkoon (eikä ole koskaan kuulunutkaan), joten kirkkohäät ovat poissa laskuista.

Minä olin aiemmin lapsuudessa ja nuoruudessa ajatellut meneväni kirkossa naimisiin. Kuulun itse kirkkoon ja nuorempana vietin paljonkin aikaa kirkon nuorisotoiminnassa. Lisäksi olen lukenut yliopistolla teologiaa sivuaineenani. En voi silti sanoa olevani erityisen harras taikka uskovainen ihminen, ja suhteeni kirkon opetukseen on ristiriitainen.

Kun joskus ensimmäisiä kertoja olemme häistä yhdessä keskustelleet, varmaankin joskus ensimmäisten ystävieni häissä, olen todennut T:lle joutuvani luopumaan kirkkohääunelmastani. Hän taas totesi, että onhan se avioliittoon siunaaminen mahdollista (mies juuri ja juuri tiesi sellaisen tavan olevan olemassa). Myhäilin hieman itsekseni. En siksi, että olisin saanut tahtoni läpi, vaan koska tiesin, ettei T. tulisi ikinä suostumaan siunaamiseen. Hän on hyvin uskontovastainen ateisti.

Meni muutama vuosi, ja olimme ensimmäisen kerran häissä, joissa aviopari siunattiin avioliittoon varsinaisen vihkimisen jälkeen. Kysyin T:ltä, mitä mieltä hän oli seremoniasta. Vastaus oli odotusteni mukainen: Vähän oli liikaa sitä Jumala-juttua. Eikä niin vähänkään... Olin myös itse tullut siihen tulokseen, ettei kirkon vihkikaava ole meitä (ei lopulta edes minua) varten. (Vihkikaavaan voit tutustua täällä.)


Tähän toivoisin myös muiden avioon aikovien kiinnittävän huomiota. Kirkon taholta kuulee, että nykyään useat pariskunnat toivovat, että toimituksessa olisi mahdollisimman vähän sitä Jumalaan liittyvää asiaa. Voi hyvänen aika, ihmiset! Jos ette ole kiinnostuneet siitä Jumala-jutusta, älkää menkö kirkossa naimisiin! Ymmärrän mainiosti sen, että kirkkohäät ovat ne, mistä aina on haaveiltu, ja se pitkän käytävän päähän kulkeminen urkujen soidessa kuuluu osaksi hääfantasiaa. Kirkko on ihana ja juhlava paikka naimisiin menemiselle, perinteistä puhumattakaan! Mutta se Jumala vähän niin kuin kuuluu asiaan... Ihanat häät saa myös kirkon ulkopuolella. Tämä meni nyt vähän asian viereen ja paasaamisen puolelle, mutta mielestäni arvoilla on merkitystä etenkin häissä ja siihen, mitä toimituksessa luvataan, pitäisi kiinnittää huomiota.


Siviilivihkiminen on vakiintunut siis meidän vaihtoehdoksemme jo paljon ennen kuin menimme kihloihinkaan. Yhdestä asiasta en kuitenkaan aio tinkiä: Minä en aio mennä naimisiin jossakin kalseassa maistraatin tilassa muutaman todistajan läsnä ollessa. Haluan vihkijän hääpaikallemme, maksoi mitä maksoi. Tämä oli myös yksi, joskin vähäisempi, syy siihen, miksi hylkäsin ajatuksen kirkollisesta siunaamisesta. Se tarkoittaisi väkisinkin ensin virallisesti naimisiin menemistä ja tämän jälkeen avioliiton siunaamista.

Viime kesänä olimme ystäväni häissä, joissa näimme ensimmäistä kertaa vihkitoimituksen tapahtuvan siviilivihkimisenä hääpaikalla. Tilaisuus oli ihana! Juuri sen tyylinen, millaisen vihkimisen mekin haluamme. Olimme menneet kihloihin muutamaa kuukautta aikaisemmin, joten omat häät olivat noissa häissä erityisen paljon pinnalla. Ja nuo häät vahvistivat tunnettamme siitä, että meidän häistämme tulee ihanat! Yhden elementin kirkkohääkaavasta haluaisin omaan vihkitilaisuuteemme, jos se vain sulhaselle passaa: Korinttolaiskirjeen kohdan, joka usein häissä luetaan. (Alkaa: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus...")


Mitä mieltä olette: Olenko liian kriittinen kirkkohääajatukseni kanssa?