Sukuhääjuhla Pyhäjärvellä

Palataanpa ajassa taaksepäin viime kesään, jolloin moni asia oli vielä toisin...

Olen kertonut monen tekstin verran Espoossa viettämästämme hääjuhlasta, johon osallistui lähiperheemme lisäksi ystäviä. Viikkoa myöhemmin, heinäkuun loppupuolella juhlistimme naimisiinmenoamme sukujemme kanssa Pyhäjärvellä. Pyhäjärvi valikoitui paikaksi siksi, että se on vanhempieni entinen kotikunta, jossa minäkin olen jokusen vuoden lapsena asunut. Myös sulhaseni vahemmat ovat molemmat Pohjanmaalta kotoisin, joten koimme sijainnin hyväksi sukulaistemme kannalta.

Juhlaa vietimme Pyhäjärven Väentuvalla, joka on paikallisen kyläyhdistyksen omistama tila. Etenkin etelän hintoihin tottuneena tilavuokra tuntui todella edulliselta, kun pääsimme paikalle jo perjantaina koristelemaan, ja poikkeusluvalla yövyimmekin tuvalla, joten meidän ei erikseen tarvinnut ottaa hotellihuonetta edeltäväksi yöksi. Väentupa olisi ollut meille hivenen ahdas tila, jos sää olisi ollut sateinen, mutta onneksi pieni riskinotto kannatti: tuo hääviikonloppu taisi olla se kesän kuumin. Aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten siirsimme koko juhlan ulos.

Koristelussa hyödynsimme samoja koristeita kuin Espoon hääjuhlassa. Riisipaperipalloja ripusteltiin sinne, tänne. Harataudella tehdyt perhosrenkaat olivat Espoon häiden purkuhommissa menneet auttamattomasti solmuun eivätkä kuljetukset varmaan helpottaneet asiaa. Iso osa perjantai-illasta menikin siihen, että saimme vanteista edes yhden auki ja esille.

Myös silkkipaperikukista tehty vihkikaaremme pääsi koristamaan keinua. T:n äiti toimi jälleen floristina ja loihti juhlaan jälleen upeita kimppuja mökin kukkapenkin sekä tienvierustojen kukista.

Näihin häihin emme tilanneet kaikenkattavaa pitopalvelua, vaan valmistimme valtaosan ruoasta itse perheidemme avustuksella. Emme olleet ihan uskaltaneet toivoa niin suurta osanottajajoukkoa kuin häihin lopulta väkeä tuli. Tämän vuoksi ruokahuollon lopullinen suunnittelu jäi hitusen viime tinkaan. Tajusimme muutama viikko ennen juhlaa, että ehkä olisi syytä tilata osa ruoasta ulkopuolelta. Onneksi Arjan ruokala ja pitopalvelu pystyi meitä kiireisestä viikonlopusta huolimatta avustamaan ja toimitti meille kolmea eri salaattia sekä täytekakkuja.

Isämme olivat iso apu ruoanlaitossa, sillä molemmat savustivat meille lohta, ja lisäksi T:n isä toi Lappajärveläistä ylämaankarjaa maistettavaksi kaikille. Äitini ja siskoni häärivät apunani keittiössä, kun valmistin salaattien ja lohen lisäksi poroleipäsiä, chimichurrikanaa, tzazikia ja juustokakkua. Lisäksi keittelimme perunoita. Iso apu juhlapäivänä meille oli äitini ystävä Sari, joka hoiti ruokien esillepanoa ja siivoamista.

Isäni kalansavustushommissa

Aloitimme hääjuhlamme nostamalla maljan hääparille. Tämän jälkeen siirryimme hetkeksi sisätiloihin katsomaan Valofilmsin meille tekemää häätraileria. Ihanat tytöt olivat ahkeroineet, jotta saimme jo viikkoa myöhemmin oleviin juhliimme videon näytille.

Muuna ohjelmana häissämme oli jo edelliseltä viikonlopulta tuttuja pihapelejä kuten tarkkuuspolkaisua ja frisbeenheittoa, joita paikalla olleet sukulaislapset tuunasivat vielä mielenkiintoisemmiksi. Alla näette minun ja sulhaseni suorituksen pelissä, johon serkkujemme lapset meidät haastoivat: Toinen polkaisee hernepussin laudalla ja toinen nappaa sen kiinni ämpärillä.

Pääsimme ottamaan häävalssimme uudelleen, kun tanssimme myös näissä häissä. Tällä kertaa meillä ei ollut live-esiintyjää, vaan tanssimme John Denverin Annie's Songin alkuperäisversion tahtiin. Iloksemme myös moni muu intoutui valssaamaan ja haastavasta nurmialustasta huolimatta näimme hienoja suorituksia lavatansseja harrastavilta sukulaisilta.

Yksi jo varhain tehdyistä päätöksistä pyörtyi sukuhäiden ohjelmaa suunniteltaessa. Olimme olleet pitkään sitä mieltä, että kenkäleikkiä meille ei tule, mutta sukujuhlan ohjelmaan se tuntuikin sopivan kuin nenä päähän. Otimme kisaan mukaan molempien vanhemmat. Siskokaasoni Oona oli keksinyt meille tukun hyviä kysymyksiä. Hän toimi myös tuomarina ja kuulemma me voitimme, mutta itse asiassa en ole ihan varma, menikö se nyt laskujen mukaan oikeasti niin.

Kenkä takaisin jalkaa sulhon avustuksella

Kahtena perättäisenä viikonloppuna en raaskinut törsätä kampaajaan ja meikkaajaan, joten ulkonäköpuoli hoitui omakätisesti. Siskoni teki kampaukseni viime hetkillä, samalla kun osa vieraista jo saapui paikalle. Meikit laitoin itse ja olin yllättävän tyytyväinen hieman kiireessä tehtyyn lopputulokseen. Sulhanen esiintyi näissä häissä omassa, mustassa puvussaan, koska vuokrapukua ei viitsitty tänne ottaa mukaan, kun jatkoimme hääjuhlamme jälkeen seikkailua ympäri Suomen vielä parin viikon ajan.

Sukuhääjuhlamme onnistui omasta mielestämme yli odotusten. Oli aivan ihanaa saada pitkästä aikaa niin iso osa suvusta yhteen! Saimme myös paljon kiitoksia juhlasta isäni sukulaisilta, sillä jatkoimme juhlimista seuraavana päivänä tätini syntymäpäivillä naapurikunnassa.

Tämän tekstin kuvista kiitos kuuluu siskolleni, joka käytti kameraamme kiitettävän aktiivisesti!

Häävalssi

Olen lukenut monta koskettavaa tarinaa häävalssista yhtenä illan kohokohtana. Meillä häävalssi ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä, mutta en vaihtaisi sitä poiskaan. Alusta pitäen olimme jostain syystä vanhoillisesti sillä kannalla, että tanssimme nimenomaan valssin. Mikään koreografioitu häätanssi ei olisi sopinut meille ollenkaan.

Häävalssiksemme olimme yhdessä valinneet John Denverin Annie's Song -kappaleen. Olimme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että olisi kiva, jos häävalssimme olisi suomenkielinen. Kyseisestä kappaleesta on melko tunnettukin suomennettu versio: Olet mun kaikuluotain, jonka on kääntänyt Hector ja esittänyt mm. Freeman ja Ville Valo. Minusta tuo suomennos on luotaantyöntävä enkä kerta kaikkiaan voinut kuvitella, että häävalssimme laulettaisiin noilla sanoilla.

Mitä siis tekee tee se itse -nainen? No, suomentaa sanat itse. Koska tokihan minä nyt Hectoria paremmat sanat saan aikaiseksi. :D Olimme pyytäneet, että erästä miespuolista ystäväämme laulamaan kappaleen ja hän lupautui etenkin kuultuaan, mikä kappale meillä oli toiveissa. Hän oli saman tien soittanut sulhaselleni kappaleestaan äänittämänsä version ja sanonut, että tämä on yksi hänen suosikeistaan.

Lähestyin sitten tätä laulajaystäväämme sanoitusideallani ja artisti itse vielä muokkasi sanoja vähän, mihin olin antanut hänelle täydet valtuudet. Tämän osuuden kuitenkin jätimme sulhaselta pimentoon. Hän oli kyllä vähän keskustellut ystävän kanssa, että jos osa kappaleesta tulisi suomeksi, mutta muisti kysellä minulta asiasta vasta hääviikolla. Sanoin, että olemme sopineet asiasta.

Sitten itse hääpäivään. Mehän emme olleet sitten ehtineet harjoitella häävalssia yhtään. Toki olemme vuosien varrella ehtineet valssin jos toisenkin valssata ystävien häissä ym., mutta olisi sitä jonkun harjoituksen ennen häitäkin voinut pitää... Ystävämme versio kappaleesta oli vieläpä melko nopea (mikä toimi musiikillisesti erinomaisesti), joten häävalssimme oli melkoisen koomista tärväämistä. Katsoin äsken videolta tanssimme, ja meidän ilmeemme vaihtelivat kauhunsekaisen ja huvittuneen välillä, kunnes lopuksi aloimme repeillä totaalisesti. Hauskaa meillä oli kyllä! Ja niin oli yleisölläkin. Päättyi valssimme sentään komeaan taivutukseen.

Eli taas sarjassamme vinkkivitosia: Harjoitelkaa häätanssia, edes kerran!

Häävalssin jälkeen tanssittiin vielä pari valssia. Minä tanssin isäni kanssa ja T. äitini. Menimme muistaakseni jotenkin sekaisin niin, ettei sulhanen tanssinut ollenkaan oman äitinsä kanssa, mutta onneksi tämä saatiin korjattua sitten sukujuhlissa. Toisena valssina soi YUP:n Valssi tanssitaidottomille, joka etenkin hieman epäonnistuneen häävalssimme jälkeen sopi tilanteeseen kuin nenä päähän. Enempää valsseja emme olleet tajunneet valita ja bestman joutuikin ikävään tilanteeseen eli valitsemaan umpimähkään jonkun valssin soitettavaksi Spotifysta. Koko valssihommaan olisi voinut siis panostaa vähän enemmän.

Alla vielä meidän suomennoksemme:

Sua rakastaa anna

Sä täytät mun maailmain kuin kesäinen yö vain,

niinkuin keväiset vuoret, syksyn sateinen maa,

lailla talvisen myrskyn, läpi virtaavan meren.

Sä täytät mun maailmain, sen teethän sä ain.

Sua rakastaa saanhan, kunnes kuoleman kohtaan.

Voisin hukkua nauruus, käsilles’ nukahtaa.

Saanhan sylissäs olla, mä en lähde sun luota.

Sua rakastaa anna ja rakasta mua.

Sä täytät mun maailmain kuin kesäinen yö vain,

niinkuin keväiset vuoret, syksyn sateinen maa,

lailla talvisen myrskyn, läpi virtaavan meren.

Sä täytät mun maailmain, sen teethän sä ain.

Tekstin kuvat: Valo Films

Musiikkia häihin

Mielipiteemme häiden musiikin suhteen ailahtelee melko paljon. Musiikki on koko suunnittelun ajan kuulunut häidemme pihistysosioon. Olen kirjoitellut ajatuksiani siitä, että emme aio palkata hääbändiä tai DJ:tä. Välillä tuo bändin palkkaaminen on kuitenkin käynyt mielessä, kun olemme saaneet nauttia ystävien juhlissa live-musiikista. Etenkin sulhanen on aina tuolloin ruvennut kyseenalaistamaan päätöstämme: Pitäisikö sittenkin harkita vaikka jonkin duon palkkaamista?

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että bändi on häissämme tarpeeton. Muuta ohjelmaa on tulossa sen verran paljon, että bändin settien ahtaminen ohjelmaan tuntuu hankalalta. Ja onhan se kallista puuhaa. Budjetti on kuitenkin jo nyt venynyt melkoisesti. Spotifylla siis todennäköisesti mennään; listoja pitäisi pikkuhiljaa alkaa todenteolla miettiä.

Itse aloin kuitenkin haaveilla jousikvartetista vihkimusiikin toteuttamiseen. Olen rakastunut ajatukseen kävellä vihkimiseen Pachelbelin Kaanon D-duurissa -teoksen tahtiin. Ja tämä jousikvartetin versio on mielestäni ehdottomasti koskettavin.

Alustavasti olen ajatellut, että musiikki tulisi kaiuttimista. Mutta olisihan live-musiikki ihan oma lukunsa. Kvartetti voisi sitten soittaa vihkitilaisuuden keskellä jonkin kappaleen sekä lisäksi loppumusiikin. Mutta ei tämäkään halpaa huvia ole. Jos jostain löytyisi esiintymiskokemusta kaipaava, edullinen jousikokoonpano, olisi se unelmien täyttymys...

No, en ole tätä ajatusta edes vielä sulhasella hyväksyttänyt, joten se jääköön harkintaan. Täysin ilman elävää musiikkia emme aio juhliamme viettää. Meiltä löytyy onneksi ystäväpiiristä useampikin taitava laulaja/muusikko, joita aion kysellä juhlissamme esiintymään. En siis ole vielä kysellyt asiasta, mutta en usko ainakaan kaikkien kieltäytyvän.

Häävalssiksi olen haaveillut John Denverin Annie's Songia, jonka olen soittanut sulhaselle. Hän piti kappaleesta, mutta toivoisi mieluummin suomenkielistä kappaletta. Hector on suomentanut tämän kappaleen nimellä Olet mun kaikuluotain, jonka on esittänyt mm. Freeman ja Ville Valo. Suomenkieliset sanat eivät kuitenkaan ihan iske meihin. Jos päädymme tähän, toivon, että eräs ystävämme tämän esittää, sillä uskon hänen äänensä soveltuvan lauluun.

Elättelen ajatusta myös siitä, että laulaisin itse häissämme. Tämä olisi yllätys sulhaselle. Vaikeuksia vain aiheuttaa sen päättäminen, mitä laulaisin. Monikaan kappale ei tunnu aivan täysin vangitsevan omia ajatuksia meistä tai tunteistani. Olen jopa pyöritellyt ajatusta oman biisin kirjoittamisesta, mutta se tuntuu jo vähän hurjalta. Lisäksi mietityttää se, kykenisinkö mitenkään järkevästi itse pysymään kasassa esityksen ajan, kun olen todella herkkä pillittämään.

Musiikkiasiat jäävät siis vielä hautumaan, mutta tuota soittolistojen tekoa täytyy kyllä edistää vähän päämäärätietoisemmin.

Häät sulhasen tapaan, osa 3

Olen kirjoitellut sulhaseni lennokkaista hääideoista aiemminkin täällä ja täällä. Uusia ideoita on matkan varrella virinnyt. Osassa ideoista voisi olla jotakin, mutta osa menee kyllä yli ymmärryksen.

- Virtuaalitodellisuushäät. Sulhasella alkoi jossakin vaiheessa iskeä epätoivo hääpaikkoja kierrellessämme. Hän totesi, että varataan vaan joku iso halli ja isketään kaikille virtuaalilasit päähän. Jokainen voisi siten viettää häämme sellaisissa maisemissa kuin haluaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa tämäkin voi olla mahdollista, mutta mieluummin pidän omat häämme ihan oikeasti todellisina ja vähemmän virtuaalisina.
- Some-häät. Jatkoa edelliseen, kun olin virtuaalihäät torpannut. Että jos vain karattaisiin johonkin paratiisiin ja mentäisiin siellä naimisiin. Sitten voisi lähettää "vieraille" vaikka Youtube-lähetystä tilaisuudesta. Tähän hän tietysti jatkoi, että lähetys jatkuisi tietysti läpi hääyön. No niin, ei tarvitse varmaan edes sanoa, ettei tämäkään idea päätynyt totutuksen tasolle.
- McGyver-juomapeli. Kyllä, se nousi uudelleen keskustelun alle. En lämmennyt edelleenkään.
- Hääsalsa. "Eikö meille tulekaan hääsalsaa?" kysyi sulhanen, kun totesin erään kappaleen soidessa Spotifysta, että tämä voisi olla mahdollinen häävalssi. Jos sulhanen opettelee salsaa, suostun varmasti tanssimaan sitä häätanssina. Epäilen kuitenkin vahvasti. T. ei ole mikään parkettien partaveitsi. Valssi kuitenkin jotenkuten luonnistuu, jos minä vien. ;)
- Soidintanssi häätanssina. Edellisen teeman jatkoa, joskin aivan eri tilanteessa ja ajallisesti erillään. Katsoimme Life-dokumenttia, jossa näkyi joidenkin vesilintujen soidintanssia veden pinnassa. T. kysyi, että eikö toi olisikin makea häätanssi. En ole ihan varma, miten tuo toteutus sujuisi...