Omaperäisimmät ideat hääblogeista

Bridelisa -blogin Elisa heitti meille hääbloggareille haasteen jakaa muiden bloggareiden inspiroivimpia tekstejä kautta aikain. Elisa hoitaa hommaa Facebookin ja Instan puolella, mutta itse päätin Tyttö tahtoo -blogin Hannan tapaan tehdä asiasta yhden blogipostauksen, koska se tuntuu minulle luontevimmalta. Näkökulmaksi päätin ottaa parhaat omaperäiset (=ei miljoona kertaa Pinterestissä vastaan tulleet) ideat. On ihanaa, kun hääsuunnittelussa uskalletaan keksiä ihan uusia juttuja eikä turvauduta vain netistä löytyviin valmiisiin ideoihin, joiden kohdalla käy helposti niin, että sadat muut parit saavat samana vuonna sen saman ahaa-elämyksen. En toki tarkoita, että kaikkien tarvitsisi keksiä uusia ideoita vain erottuakseen häillään, mutta etenkin hääblogien puolelta on virkistävää esitellä kokonaan uusia juttuja. Lisäksi mukana on pari valtavirtaa vastaan uivaa uskaliasta bloggarimorsiota, vaikkeivät ideat vallan uusia olekaan.

Ehkäpä tämä oli minun bride to be -kuvaukseni
Kuva: Valo Films

Bridelisa - morsiankuvaus:
Bride to be -kuvaukset

Hääkuvat, kihlajaiskuvat, perhekuvat, raskauskuvat ym. olivat toki minulle tuttuja, mutten ollut koskaan kuullutkaan ns. bride to be -kuvista enkä ole varma, onko tämä kokonaan Elisan itse keksimä juttu. En tiedä, tarvitseeko tällaisesta muoti-ilmiötä tullakaan, mutta täytyy sanoa, että hyvin otetut valokuvat ovat kyllä kovin voimaannuttavia, joten jokaisen ihmisen tulisi joskus elämässään saada itsestään kauniita valokuvia. Miksei sitten vaikka tulevana vaimona? Ja erityisesti bloggaajana olisi kyllä mahtavaa, kun itsestä olisi enemmänkin edustavia kuvia. Minusta on esimerkiksi mahdotonta ottaa hyvää selfietä, koska nenäni näyttää väistämättä tosi kummalliselta liian läheltä otetuissa kuvissa. Kateellisena ihailenkin Elisan blogin ulkonäköä.

Tyttö tahtoo - itse tuunattu hääpuku: I did it! - Hääpuku hommattu

Monille ihan hääpuvun löytäminen liikkeestä tuntuu olevan tuskaista. Hanna otti kuitenkin askeleen vielä haastavampaan suuntaan ja päätti ostaa mekon, joka ei sellaisenaan miellyttänyt. Ideana on tuunata siitä itselle mieluinen. Kunnianhimoinen, mutta onnistuessaan varmasti palkitseva projekti. Tuossa kun saa juuri haluamansa mekon varmasti huokeammin kuin ompelijalla teettämällä. Odotan innolla valmiin lopputuloksen näkemistä!

Misery Business the Wedding - hääruoka suvun toimesta: Ei pitopalvelua meidän häihin

Toinen melko hurjalta kuulostava urakka on ruokien tekeminen itse tai kuten Elinan häissä, suvun avustuksella. Tätä näkee kuitenkin jonkin verran ja onkin virkistävää nähdä tätä toteutusta myös hääblogissa.

Nisti ja nööri - itsetehdyt istuintyynyt vieraille: Tyynytaisto

Myös Tuuli on tarttunut melkoiseen projektiin, sillä hän aikoo tehdä jokaiselle häävieraalle oman, persoonallisen istuintyynyn. Mielestäni idea on ihana, enkä ole koskaan mihinkään tällaiseen törmännyt, vaikka Tuuli myöntääkin saaneensa idean vanhemmasta hääblogista. Näin ne loistavat, omaperäiset ideat löytyvät!

Kristallihäät - sushit alkupalana:
Sushit häihin Kobe-sushista

En voi sietää sushia. Okei, olen antanut sille vain yhden mahdollisuuden, mutta en ole vielä valmis toiseen yritykseen. Silti tämä Kristan ja Jarkon idea susheista alkupalana heidän urbaaneissa, hieman aasialaisvivahteisissa häissään on mielestäni ihanan omaperäinen ja rohkea! Ja kyllä, jos sattuisin olemaan vieraana häissä, joissa tarjoillaan sushia, kokeilisin varmasti. Saattaisin yökkiä, mutta kokeilisin silti.

Always yours - sukunimien palautus isille: Sukunimen luovuttaminen ja hääauto

Itse olen vasta ihan vastikään lukenut tästä perinteestä, jossa häissä jotenkin kuvainnollisesti luovutaan vanhasta sukunimestä. Tanja ja Riku luopuivat molemmat omien isiensä nimistä ja häissä palauttivat nimet isilleen isoille kartonkilapuille kirjoitettuina. Mielestäni kaunis, pieni ele, joka ei varmasti ole loppuun kulutettu.

Bride & Co. - häätavaraa kotoa: Mitä kotoa löytyvää tavaraa hyödyntää häissä?

Niin yksinkertaista, mutta niin vähän käsitelty näkökulma. Usein hääblogeissa käsitellään paljon sitä, mitä häitä varten on ostettu ja tehty, mutta tässä tekstissä Anna onkin kuvannut, mitä kotoa jo löytyy häitä silmällä pitäen (ja ei siis niitä varten hankittuna).

Something blue - istumajärjestys sekaisin: Rentojen häiden resepti - miten välttää pönötys?

Istumajärjestys aiheuttaa monille päänvaivaa. Monet pohtivat vieraiden sekoittamista, mutta harva sitä loppujen lopuksi toteuttaa. Anniinan ja Danielin kansainvälisissä häissä tämä kuitenkin tuntui toimivan erinomaisesti, kun pari käytti asian pohtimiseen aikaa ja keittiöpsykologiaa. Rohkea veto, joka ilmeisesti kannatti!

Enää ei voi vaihtaa - perintösormus osaksi morsiamen kokonaisuutta: Isomummun vihkisormus mukaan häihin

Moni hyödyntää perintökoruja uusien vihkisormusten valmistuksessa tai käyttävät niitä sellaisenaan. Sandella on kuitenkin idea, että isomummun vihkisormus tulisi osaksi joko hääpäivän kampausta tai kimppua, mikä on minulle ihan uusi, mutta tosi virkistävä ja samalla kaunis ajatus.

From Bennet to Bingley - suomenkieliset häälauseet: Kääntäjä iskee englanninkielisiin hääfraaseihin

Valitin taannoin englannin tunkeutumisesta häihin, mutta Siiri vei asian ammattilaisena pidemmälle ja positiivisen kautta. Hän nimittäin keksi virkistäviä vaihtoehtoja englanninkielisille häissä usein käytetyille fraaseille. Siirin käännökset ovat erinomaisia, joskin osa vaatii hääparilta vähän huumorintajua!

Kun sulhanen sotkee suunnitelmat

Bloggailulle on ollut viime aikoina liian vähän aikaa ja energiaa, joten nyt sairaslomailun "kunniaksi" pistetään tulille ihan kaksi tekstiä päivässä. ;) Nyt pitää kyllä jo rauhoittua, kun olkapäätä ja käsivartta jomottaa häiritsevästi.

Näillä lähdetään kokeilemaan uusia ideoita.

Ikuisuuskysymys hääsuunnittelussa: Miten paljon sulhanen osallistuu häiden suunnitteluun? Varmasti aika monet häät ovat edelleen morsiamen unelmapäivä, jossa sulhanen on saanut vaikuttaa lähinnä muutamaan ruokalajiin ja hääautoon. Alkaa kuitenkin olla vähän loukkaavaa ajatella, että näin on valtaosassa häistä. Sulhaset nimittäin osallistuvat ihastuttavan paljon hääsuunnitteluun. Ja tietysti on mielestäni ihan ok, että morsian suunnittelee kutsut ja koristeet, jos sulhaselle kertakaikkiaan on ihan sama.

Meillä minä olen häidemme pääsuunnitteluvastaava, mutta kaikki päätökset tehdään yhdessä (paitsi minun ulkonäkööni liittyen). Ja mitä konkreettisemmin puhutaan asioista, sitä enemmän sulhanen on läsnä. Esimerkkinä: Minä hoidin juhlatilojen kartoitushärdellin, valitsin paikat, joita kävimme katsomassa ja otin yhteyttä sopiakseni katselmuksen. Sulhanen oli kuitenkin yhden päivän katsauksia (yllättävä työmeno) lukuunottamatta mukana katsomassa hääpaikkoja, ja päätöksen teimme vahvasti yhdessä.

Minä olen myös kartuttanut Pinterest-taulujani ja blogiani erilaisilla kutsu- ja koristeluideoilla jo puolitoista vuotta ja kokeillutkin joitakin päästäkseni jotain puuhailemaan. Nyt, kun ideoiden lopullinen karsiminen ja näiden suunnitelmien saattaminen oikeiksi, käsin kosketeltaviksi asioiksi alkaa olla ajankohtaista, on sulhasenkin aika osallistua. Ja hänhän osallistuu...

Uskon, että tästä olisi tullut ihan nätti suuremmilla leimoilla.

Sain mielestäni mahtavan idean häidemme kattauksen pääelementiksi, ja minun piti päästä kokeilemaan sitä heti. Kattaushan oli tuottanut minulle melkoisesti päänvaivaa. Pienten alkukokeilujen jälkeen olin vakuuttunut ideani erinomaisuudesta: pöytiin meille tulisivat paperiset kertakäyttökaitaliinat, jotka koristelisin suurilla mandalaleimoilla eri värejä käyttäen. Tilasin vielä Teippitarhalta keltaista ja pinkkiä pitsiteippiä, joilla kaitaliinojen reunat voisi koristella, jotta lopputulos ei olisi niin teollinen kuin miltä se äkkiseltään voi kuulostaa. Käytin melkoisesti aikaa etsiessäni Etsystä sopivia suuria mandalaleimasimia liinojen toteuttamiseksi. Mitään en kuitenkaan vielä tilannut.

Sitten esittelin ideani sulhaselle. Vastaanotto ei ollut kovin positiivinen. Ulkonäkö oli kyllä T:nkin mieleen, mutta sitten herra otti käyttöönsä käytännöllisyyden, jota minultakin löytyy yleensä ihan aimo annos, mutta ei näin äärirationaalisissa mittasuhteissa. Sulhasen mielestä kertakäyttökaitaliinat ovat epäekologisia. Pitää paikkansa, ja tätä olin sentään itsekin tajunnut vähän pohtia. Sitten hän rupesi tutkailemaan tilaamiani pitsiteippirullia. Pikaisten mittomisten ja laskutoimitusten jälkeen hän oli romuttanut ideani lopullisesti toteamalla, että pelkät pitsiteipit pöytäliinoihimme tulisivat maksamaan noin 70 euroa. Kuulostaa vähän tyyriiltä etenkin kertakäyttötuotteiksi (no joo, voisihan ne pitsit irrottaa liinoista, mutta olisivatko enää siistejä...)

Kokeilin reunaan myös halvempaa washi-teippiä,
mutta tulos on jokseenkin hirveä. :D

Onneksi sulhaseni ei ole sitä sorttia, joka vain tuomitsee muiden ideat esittämättä itse mitään tilalle (inhoan sellaisia ihmisiä). Ideointi lähtikin vauhdikkaasti käyntiin, ja muutamien ei-minusta-niin-houkuttelevien ideoiden jälkeen löysimme mahdollisesti aika kivan ratkaisun. Tästä tuloksena olivatkin mm. leimasinmallien laser-leikkuu -kokeilut, joista kirjoittelin aiemmin. Nyt ajatuksena olisikin painaa kuvioita suoraan kankaaseen, jos vain saamme sen siististi tehtyä. Olimme ajatelleet ostaa Ikeasta halpoja pöytäliinoja, kunnes tajusimme siellä käydessämme, että liinathan ovatkin polyesteria eivätkä puuvillaa, kuten jostain syystä olimme luulleet. Siihen painaminen ei onnistukaan. Otimme kuitenkin kokeilukappaleeksi mukaan yhden puuvillaisen kaitaliinan.

Tähän pitäisi kokeilla, miten painaminen
onnistuu.

Jos teillä on vinkkejä halvoista puuvillaisista pöytäliinoista, ne otetaan mieluusti vastaan. Mutta älä ehdota Knoppa-lakanoita. Voi olla, että näitäkin vielä harkitsemme, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin liian ohuet ja läpinäkyvät, vaikka meidän juhlapaikaltamme valkoiset pöydät löytyvätkin. Pitänee selailla ainakin markettien, Tokmannien ym. valikoimat läpi.

Näin siis sulhanen sotki hienot kattaussuunnitelmat, mutta hyvä näin. Häähömpällä on hyvä olla joku vähän järkeistämässä touhua. Varsinkin kun se joku on myös antanut muutamassa asiassa periksikin.

Kirjasto apuna hääjärjestelyissä

Ja nyt ei siis puhuta siitä ilmeisimmästä asiasta eli hääkirjoista, joita kirjastoista myös voi lainailla. Kirjastot (ainakin pääkaupunkiseudulla) ovat nimittäin viimeisen kymmenen vuoden aikana monipuolistuneet aivan valtavan uskomattomiksi paikoiksi. Joko tiesit, että kirjastosta voi kirjojen ohella lainata ainakin ompelukoneen, työkaluja, sukset tai vaikka lautapelejä, muutamia esimerkkejä antaakseni?

Mitä kirjasto voisi antaa häitään järjestäville pareille? Vastaus lyhykäisyydessään: Vaikka mitä! Erityisesti häiden askartelu- ja koristelupuoli hyötyvät kirjaston palveluista, jos niitä osaa käyttää. Ja mikä parasta, ilmaiseksi tai pelkkien materiaalien hinnalla. Alla muutamia ideoita, miten kirjastoja voisi hyödyntää hääjärjestelyissä. (Valitettavasti tämä teksti on hyödyllisempi pääkaupunkiseudun asukeille kuin muille, mutta aina voi yhdistää Helsingin-reissuun myös kirjastokäynnin, eikö totta? Ja kannattaa toki tarkistaa oman lähiympäristön kirjastojen tarjonta.)

Kuvat ja kuvaus
Valokuvat ovat monilla häissä keskeinen teema. Kirjastosta löytyy erilaisia palveluita kuvien suhteen: Esimerkiksi kunnon kuvankäsittelyohjelmat saattavat olla sen verran hintavia, ettei niitä viitsi ostaa itselleen. Jos kuitenkin haluaa esimerkiksi kutsuja tai hääjuhlaa varten muokata kuviaan laadukkailla ohjelmilla ja näytöillä, löytyy kirjastoista apuja tähänkin. Paperisia kuvia voi digitoida tai skannata. Kirjastoista löytyy myös väritulostimia, joilla saa tulosteltua menuja ym. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, paljonko yksi ihminen saa tulostaa (ilmaiseksi). Kirjastoista voi myös lainata videokameran esimerkiksi häiden taltiointia varten.

Tämä 3D-tulostettu lisko koristaa keittiömme kattoa
peittäen samalla vanhan lampunreiän.

3D-tulostus
Miltä kuulostaisi itse suunniteltu kakunkoriste? Tai pöytänumerot? 3D-tulostimella sellainen olisi aivan mahdollista toteuttaa. 3D-tulostinta ei kuitenkaan välttämättä löydy kotoa, töistä tai lähipiiristä, joten kirjastosta löytyvä 3D-tulostin on mahtava palvelu.

Laminointikone
Jos haluaa toteuttaa esim. häiden ohjelmalehtisiä tai menun vähän siistimmin, mutta vähäeleisesti ilman kehyksiä, on laminoiminen hyvä idea. Esim. valokuvaseinän voisi toteuttaa myös laminoiduin kuvin. Laminoinnissa paperi sujautetaan muovikalvon sisään, joka kuumentamalla sulatetaan siistiksi päällykseksi. Itse laminoin töissä jatkuvasti asioita, mutta koska kaikkien työpaikoilta ei laminointikonetta löydy, kannattaa suunnata kirjastoon.

Itse värityskuvasta taiteilemani pinssi

Rintanappikone
Miltä kuulostaisivat vieraslahjaksi tai vaikka varaa päivä -ilmoituksiksi pinssit tai magneetit? Yhtenäiset pinssit voisivat olla kiva lisä myös polttareihin... Myös tällaisia voi tehdä itse, kun välineet ovat kunnossa. Kirjastolta saa ostettua materiaaleja, mutta he osaavat myös neuvoa, mistä voi ostaa vähän isompia eriä tukkuhintaan. Itse olen töiden puolesta lainannut pinssikoneen koululle, joten jos haluaa askarrella oman kodin suojissa, kannattaa kysellä, saisiko koneen lainaksi.


Vinyylileikkuri
Vinyylileikkurilla voi leikata omia tarroja tai kangaspainatuksiin tarkoitettua vinyyliä. Joistakin kirjastoista löytyy myös lämpöprässejä, joilla vinyyliä voi lämmöllä painaa kankaalle. Saisiko juhlapaikalle laittaa seinään häiden ajaksi parin monogrammin tarrana? Tai voisiko hääparin pöytäliinassa olla jokin painatus?

Laser-leikkuri
Laser-leikkurilla pystyy leikkaamaan hyvinkin pikkutarkkaa kuviota ja mikä parasta, tietokoneohjatusti. Jos siis oma saksikäsi ei ole kovin vakaa ja leikattavaa on paljon, kannattaa ehdottomasti miettiä, sopisiko laser-leikkuri tähän tarkoitukseen. Itse toteuutamme todennäköisesti omat kutsumme osittain laserilla leikaten.

Tämä onnittelukortti on Hong Kongista, mutta tällaisia
kuvioita voi tehdä laser-leikkurilla.

Muut leikkurit
Korttipohjien ym. leikkely käsin oikeankokoiseksi on ihan hullua hommaa eikä todennäköisesti tyydytä tarkimman askartelijan silmää. (Nimimerkillä: Kokemusta on) Isot kartonkiarkit kuitenkin saattavat tulla merkittävästi valmiiksi leikattuja pohjia halvemmiksi. Ja aina ei löydy juuri haluattua muotoa laajastakaan korttipohjavalikoimasta. Kirjastoissa on tarjolla erilaisia leikkureita, yksinkertaisesta paperileikkurista kuvioleikkuriin. Ilmeisesti kuvioleikkureilla pystyy myös kohokuvioimaan paperia.

Kampasidontalaite = kierrevihkolaite
Jos haluaakin tehdä häiden paperituotteista, esim. menusta, ohjelmasta, ym. informaatiosta yhtenäisen lehtisen, voisi olla hauskaa tehdä niistä kierrevihko. Toimii ehkä paremmin vähän pienemmissä häissä, mutta ideaa voi jalostaa. Tällä tavalla voisi toki tuottaa myös esim. polttarikirjat. Kirjastoissa voi siis käyttää myös tällaista kierrevihkojen tekoon tarjoitettua sidontalaitetta.

Työkalut ja ompeluvälineet
Jos hääparista kumpikaan ei omista laajaa työkaluvalikoimaa, mutta esimerkiksi opastekylttejä olisi kiva tehdä itse, voi katsastaa kirjaston tarjonnan myös tältä osin. Työkaluja toki saa usein lainaksi myös tutuilta, mutta joskus kirjasto voi olla lähempänä ja helpompi vaihtoehto. Kirjastoissa saa käyttää myös ompelukoneita, saumureita ja kirjontaompeluun tarkoitettuja koneita, jos hääjärjestelyihin haluaisi sisällyttää ompelua, mutta omaa konetta ei löydy eikä keneltäkään jouda lainaksi.


Ainakin Elielinaukion Kaupunkiverstaasta, Ison Omenan palvelutorilta sekä Entressen, Soukan, Tapiolan ja Sellon kirjastoista löytyy yllä olevia palveluita. Tarkempaa infoa saat helmet.fi -sivustolta. Moni laitteista vaatii vähän opastusta, joten ota kirjastoon yhteyttä ja varaa itsellesi aika, jolloin henkilökunta on opastamassa sinua laitteiden käytön saloihin. Ota myös etukäteen selvää, tarvitsetko mukaan omia materiaaleja tai kannattaako tarpeita ostaa ennemmin jostakin muualta kuin kirjastoista (esim. pinssipohjat, laminointitaskut, 3D-muovi). Tarkista kuitenkin materiaalien sopivuus kyseisen laitteen kanssa. Kirjastoissa ei pyritä tekemään voittoa materiaalien myymisellä, mutta voi silti olla edullisempaa ostaa isoja eriä muualta. Kirjastoa ei myöskään ole varsinaisesti tarkoitettu massatuotantoon, joten ota selvää, mikä on sallittua.

Tee itse: Silkkipaperikukat

Pinterest on täynnä jos jonkinlaisia silkkipaperikukkaohjeita (tissue paper flower). Itse kokeilin niistä tänään yhtä. Mitäpä tässä muutakaan tekemistä olisi, kun ääni on mennyt niin pahasti, ettei puhuminen onnistu lainkaan.

Alla kuvalliset ohjeet ja huomioni kukkien teosta. Voit valita vähemmän psykedeeliset sävyt, jos nämä eivät innosta. ;)

Tarvitset erivärisiä silkkipapereita. Valitse värit itse. Minä käytin neljää eri
väriä, mutta aivan hyvin värejä voi olla vähemmänkin.

Leikkasin ison paperiarkin erikokoisiin palasiin, sillä halusin nähdä, miltä
erikokoiset kukat näyttävät. Suurin pala oli noin 30cm*47cm. Aivan neliöitä
ei kannata tehdä, vaan toisen sivun on hyvä olla selkeästi pidempi.

Asettele neljä paperia päällekäin ja taittele ne haitariksi. Eli noin 1,5cm-2cm
taitos ja paperipinon kääntö. 

Monissa ohjeissa tähän keskelle oli kiinnitetty naru. Minulla ei nyt ollut
sopivaa, joten päätin kokeilla, toimiiko niittaaminen, sillä se on myös
paljon helpompaa. Mielestäni toimi varsin hyvin!

Pyöristä paperipinon molemmat päädyt haluamallasi tavalla. Tässä kuvassa
on melko loiva leikkaus, kannattaa kokeilla erilaisia, niin tietää, mikä itseä
miellyttää. 

Tästä näkyy, millainen on tulos, jos unohtaa edellisen
työvaiheen...

Taittele kukka auki kerros kerrallaan varoen, ettei paperi repeä. 

Käytä aikaa kerrosten muotoiluun. Minusta näytti ensin, että ei näistä kovin
hyviä tule, mutta kun syhersin kerrokset tarpeeksi keskelle, alkoi
tulos miellyttää silmää enemmän.

Tein vähän erilaisia kokeiluja sekä koon että myös kerrosten koon puolesta. Osassa kaikki neljä paperia ovat samankokoisia. Osassa taas leikkasin papereita hieman pienemmiksi niin, että keskimmäinen on pienin ja suurenevat ulospäin. Mielestäni jälkimmäinen on ehkäpä siistimmän näköinen. Kuvan isossa kukassa kerrosten paperit olivat samansuuruiset.

Olen ajatellut, että nämä tulisivat vieraiden valokuvauksen taustaksi (photobooth). Katsotaan, mitä puoliso näistä tuumaa. En ole vielä ihan varma, tuleeko näistä osa koristeluamme, mutta mielestäni näistä tuli ihan kivoja. Vaihtoehtona on myös, että teenkin yksivärisiä kukkia, jotka ovat keskenään erivärisiä. Toisaalta näissä on jotain tosi pirtsakkaa.

Värikäs kotimme

Meillä molemmilla on lapsena ollut samanlainen pehmoapina.
Nyt ne istuvat kirjahyllyn päällä. Minun apinallani on
valitettavasti vesirokko. ;)

Jo bloginpidon alussa vilauttelin ajatusta, että kirjoittaisin tekstin kotimme värimaailmasta. Tämä menee hieman ohi varsinaisen hääaiheen, mutta toiminee taustana, kunhan jossakin vaiheessa pääsen esittelemään häiden visuaalista ilmettä.

Muutimme nykyiseen omistuskolmioomme kolmisen vuotta sitten ja teimme asunnossa pintaremontin lähes lattiasta kattoon, vaikka kämppä olikin hyvässä kunnossa. Halusimme kodista kuitenkin oman näköisemme emmekä pelkää tehdä hieman erikoisempia ratkaisuja. T. varsinkin on erittäin näppärä nikkaroimaan, remontoimaan ja suunnittelemaan. Minä taas olen toiminut luovana johtajana, vaikka kyllä minullakin tela, suti, ym. remonttivälineet kädessä pysyivät.

Kuvat tietenkin kertovat enemmän kuin sanat, joten tässäpä näitä tulee:

Työhuoneeseemme valitsimme väriksi sinisen. Käytimme yhden tehosteseinän maalaamiseen yhden kokonaisen päivän, aamusta iltaan. Kuvassa se ei niin hyvin tule esiin, mutta seinä on maalattu liukuen alaosan tummasta yläosan vaalenevaan siniseen. Ei muuten ollut ihan yksinkertaista... Innoittajana meillä oli meri, vaikka voi olla, että sävy tuo enemmän mieleen taivaan.



Myös kylppärissä/vessassa värinä on sininen tai oikeastaan turkoosi. Koska kylpyhuonekalustevalmistajien väripaletti on todella tylsä, päädyimme ostamaan valkoiset kalusteet ja T. maalasi ne töissään maaliruiskulla halutun turkoosin sävyllä. Vetimiäkään ei löytynyt kauppojen valikoimista, vaan tilasimme ne eBaysta. Kylpyhuoneen taso taas on yksi T:n hienoimmista taidonnäytteistä. Bambuisessa tasossa on muoviin upotettua lasimurskaa ja alla valot, jotka saavat tason hehkumaan.

Makuuhuoneeseemme olemme hakeneet inspiraatiota viidakosta, joten värinä on vihreä. Maalikauppan tiskillä tuijottelimme värisävyjä tuntitolkulla ennen kuin olimme varmoja siitä, mikä on oikea. Seiniin oli tarkoitus tehdä viidakon lehvästöä muistuttavia kuvioita hieman tummemmalla vihreällä, mutta se homma on vähän jäänyt. Sen sijaan T. teki seinälle upean palmuvalaisimen, jonka sain viime syntymäpäivänäni lahjaksi.

Keittiömme on keltainen. Tilasimme keittiömme Domukselta ja heiltä onneksi löytyi aika hyvä valikoima kalusteiden värejä. Koska olohuoneemme on suorassa yhteydessä keittiöön, jatkaa sen väritys samaa värimaailmaa. Olohuoneen seinä on minun käsialaani. Se on myöskin hieman kokeileva, mutta olen keltaoranssinkirjavaan lopputulokseen tyytyväinen. Samalla harjatekniikalla maalasin myös osan Ikeasta ostetun kirjahyllyn ovista.

Olohuoneen kuvioitu seinä ja kaapinovet. Kuvassa myös T:n
minulle tekemä korupuu. Seinillä meillä on paljon itse otettuja
valokuvia ulkomaanmatkoilta.

Asuntomme on meille hyvin rakas, mutta tiedän sisustusmakumme olevan melko erikoinen. Välttämättä kovin monelle ei tulisi mieleen maalata olkkarin isointa seinää oranssiksi. Mutta ehkä nyt ymmärrätte paremmin sen, miksi meidän väripalettimme ei häissäkään tule olemaan sitä hillittyä sorttia...