sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Häävalssi

Olen lukenut monta koskettavaa tarinaa häävalssista yhtenä illan kohokohtana. Meillä häävalssi ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä, mutta en vaihtaisi sitä poiskaan. Alusta pitäen olimme jostain syystä vanhoillisesti sillä kannalla, että tanssimme nimenomaan valssin. Mikään koreografioitu häätanssi ei olisi sopinut meille ollenkaan.



Häävalssiksemme olimme yhdessä valinneet John Denverin Annie's Song -kappaleen. Olimme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että olisi kiva, jos häävalssimme olisi suomenkielinen. Kyseisestä kappaleesta on melko tunnettukin suomennettu versio: Olet mun kaikuluotain, jonka on kääntänyt Hector ja esittänyt mm. Freeman ja Ville Valo. Minusta tuo suomennos on luotaantyöntävä enkä kerta kaikkiaan voinut kuvitella, että häävalssimme laulettaisiin noilla sanoilla.




Mitä siis tekee tee se itse -nainen? No, suomentaa sanat itse. Koska tokihan minä nyt Hectoria paremmat sanat saan aikaiseksi. :D Olimme pyytäneet, että erästä miespuolista ystäväämme laulamaan kappaleen ja hän lupautui etenkin kuultuaan, mikä kappale meillä oli toiveissa. Hän oli saman tien soittanut sulhaselleni kappaleestaan äänittämänsä version ja sanonut, että tämä on yksi hänen suosikeistaan.

Lähestyin sitten tätä laulajaystäväämme sanoitusideallani ja artisti itse vielä muokkasi sanoja vähän, mihin olin antanut hänelle täydet valtuudet. Tämän osuuden kuitenkin jätimme sulhaselta pimentoon. Hän oli kyllä vähän keskustellut ystävän kanssa, että jos osa kappaleesta tulisi suomeksi, mutta muisti kysellä minulta asiasta vasta hääviikolla. Sanoin, että olemme sopineet asiasta.


Sitten itse hääpäivään. Mehän emme olleet sitten ehtineet harjoitella häävalssia yhtään. Toki olemme vuosien varrella ehtineet valssin jos toisenkin valssata ystävien häissä ym., mutta olisi sitä jonkun harjoituksen ennen häitäkin voinut pitää... Ystävämme versio kappaleesta oli vieläpä melko nopea (mikä toimi musiikillisesti erinomaisesti), joten häävalssimme oli melkoisen koomista tärväämistä. Katsoin äsken videolta tanssimme, ja meidän ilmeemme vaihtelivat kauhunsekaisen ja huvittuneen välillä, kunnes lopuksi aloimme repeillä totaalisesti. Hauskaa meillä oli kyllä! Ja niin oli yleisölläkin. Päättyi valssimme sentään komeaan taivutukseen.


Eli taas sarjassamme vinkkivitosia: Harjoitelkaa häätanssia, edes kerran!

Häävalssin jälkeen tanssittiin vielä pari valssia. Minä tanssin isäni kanssa ja T. äitini. Menimme muistaakseni jotenkin sekaisin niin, ettei sulhanen tanssinut ollenkaan oman äitinsä kanssa, mutta onneksi tämä saatiin korjattua sitten sukujuhlissa. Toisena valssina soi YUP:n Valssi tanssitaidottomille, joka etenkin hieman epäonnistuneen häävalssimme jälkeen sopi tilanteeseen kuin nenä päähän. Enempää valsseja emme olleet tajunneet valita ja bestman joutuikin ikävään tilanteeseen eli valitsemaan umpimähkään jonkun valssin soitettavaksi Spotifysta. Koko valssihommaan olisi voinut siis panostaa vähän enemmän.

Alla vielä meidän suomennoksemme:

Sua rakastaa anna

Sä täytät mun maailmain kuin kesäinen yö vain,
niinkuin keväiset vuoret, syksyn sateinen maa,
lailla talvisen myrskyn, läpi virtaavan meren.
Sä täytät mun maailmain, sen teethän sä ain.

Sua rakastaa saanhan, kunnes kuoleman kohtaan.
Voisin hukkua nauruus, käsilles’ nukahtaa.
Saanhan sylissäs olla, mä en lähde sun luota.
Sua rakastaa anna ja rakasta mua.

Sä täytät mun maailmain kuin kesäinen yö vain,
niinkuin keväiset vuoret, syksyn sateinen maa,
lailla talvisen myrskyn, läpi virtaavan meren.
Sä täytät mun maailmain, sen teethän sä ain.

Tekstin kuvat: Valo Films

lauantai 9. marraskuuta 2019

Muu ohjelma häissämme

Häidemme ohjelmasta ison osan muodostivat häälympialaiset, joiden lajeihin ihmiset saivat ottaa osaa oman kiinnostuksensa mukaan. Ennen ruokailua minä lauloin yllätyksenä sulhaselle. Tämän lisäksi meidän suunnitelemaamme ohjelmaa oli vain häävalssi, joka tanssittiin kahvin ja kakun jälkeen. Häävalssistamme kirjoitan erillisen tekstin myöhemmin.

Ruokailun ja kahvittelun välissä esiintyivät lapsuudenystäväni Turusta. Olin pyytänyt, että ystäväni Saara, joka säesti minun lauluani, laulaisi häissä ja hän onneksi suostui empimättä. Häntä säesti hänen miehensä, jonka kanssa olimme lähes koko alakoulun samalla luokalla. Heidän esittämänsä kappaleet olivat meille yllätys.


Kappaleet olivat Cascadan Everytime We Touch sekä Aviciin I Could Be The One, esiintyjille sovitettuina versioina. Molemmat kappaleet olivat upeita, eikä se ollut yllätys, kun näin taitavat esiintyjät ja muusikot olivat kyseessä. Minusta oli ihanaa, että saimme häihimme elävää musiikkia, vaikkemme bändiä halunneetkaan. Ja kappalevalinnat olivat aivan nappeja: sovitukset olivat kauniita, eivätkä kappaleet ole aivan perinteisimpiä häissä esitettäviä kappaleita.

Ruokailujen lomassa pidettiin myös puheita. En kerta kaikkiaan muista, missä välissä mikäkin puhe oli, mutta sisällöstä onneksi muistan enemmän. Ja sekä lauluesitykset että puheet meillä ovat videolla.

Puheita pitivät minun äitini sekä T:n isä. Lisäksi bestmanit pitivät yhteisen puheen ja kaasoista puheenvuoron käytti Laura. Kaikki puheet olivat erilaisia ja omalla tavallaan ihania. Äitini puhe oli melko pitkä, mikä saattoi tuntua minusta vielä pidemmältä, koska jutut olivat minulle tuttuja. Kaikki ystäväni, joiden kanssa olen jutellut asiasta, ovat kuitenkin sanoneet, ettei puhe tuntunut heistä pitkältä, koska jutut olivat hauskoja. Kaikki puheet saivat aikaan naurunremakoita yleisössä eikä kyyneleiltäkään vältytty. Olin erityisen tyytyväinen siihen, etteivät puheet olleet täynnä sisäpiirijuttuja, vaan koko kuulijakunta pystyi nauttimaan kaikista puheista. Puheita oli mielestäni oikein sopiva määrä.


Ohjelmasisältö oli mielestäni kaikenkaikkiaan oikein sopiva häihimme. Aikataulu ei ollut liian täyteen ahdettu, vaikka vähän kiire ryhmäkuvien ja iltapotrettien kanssa tulikin. Häälympialaisten ansiosta kuitenkin tekemistä oli kaikille niillekin, jotka eivät halunneet vain nauttia toistensa seurasta.

Ainoa minua on pikkuisen harmittamaan jäänyt asia on se, ettei meillä ollut oikeastaan mitään sellaista ohjelmanumeroa, missä me hääparina olisimme olleet vuorovaikutuksessa koko vierasporukkaan (kenkäleikki, joku tutustumisleikki, tms.) Minä yritin ehdottaa alkuun tutustumisleikkiä, jossa hääparin takana vieraille näytetään ohje, kenen pitää nousta seisomaan. Hääparin pitää sitten arvata, mikä on ollut nousemisen peruste eli vieraita yhdistävä tekijä. T. ei tähän jostain syystä lämmennyt, mutta jos nyt saisin tehdä jotain toisin, vaatisin tämän tai jonkin vastaavan ohjelmanumeron järjestämistä. Oppikaa siis virheistäni. :)

tiistai 5. marraskuuta 2019

Vieraslahjana kustomoidut tölkkipussukat

Kuva: ValoFilms

Vieraslahjat eivät olleet meille mikään pakollinen juttu, mutta kun keksimme omasta mielestämme hyvät idean, niin miksipä ei? Emme halunneet antaa turhaa krääsää eikä karkkikaan tuntunut omalta vaihtoehdolta. Päädyimme lopulta tuotteeseen, jonka olemme itse kokeneet äärimmäisen hyödylliseksi: neopreeniset tölkkipussukat.

Kuva: ValoFilms

Olemme varmaan ensimmäistä kertaa törmänneet tällaisiin pussukoihin jossakin etelän lämmössä, jossa ne ovat olleet superkäteviä. T. toi joskus Australiasta tuliaisiksi meille tällaiset kotiin, kun emme niitä oikein tuntuneet Suomesta löytävän. Nykyään nämä taitavat olla tavallisempia. Suosittelen näitä kyllä kaikille saunojille.


Emme tietenkään halunneet mitä tahansa tölkkipussukoita, vaan pieni käsityöprojekti tästäkin saatiin aikaan. Ja missäpä muualla tämä askartelu oli mahdollista suorittaa kuin Ison Omenan kirjaston pajalla. T. suunnitteli pussukoihin tulleen logon, jossa on meidän pususilhuettimme eräästä vanhasta valokuvasta sekä hääpäivämme.





















Logo leikattiin irti kirjaston vinyylileikkurilla, joka leikkaa valmista kangaspainotarraa. Tämän jälkeen koitti homman suuritöisin osuus, jossa ylimääräinen tarra irrotettiin pinsettien avulla alustastaan. Lopuksi tarrat painettiin pussukoihin kirjaston lämpöprässin avulla. Suunnittelun jälkeen tähän projektiin aikaa ei mennyt kuin pari tuntia, joten aika helppo operaatio.





















Tölkkipussukat olivat paitsi kiva vieraslahja, myös todella käteviä häissä. Uskon, että pussukoiden käyttö vähensi ilmiötä, joka vaivaa monia ilmaisen viinan bileitä: puolikkaita tai lähes täysiä tölkkejä ja pulloja jää lojumaan ympäriinsä. Osa ihmisistä pitää myös tölkkejä ruman näköisinä; tässä pelastus siihenkin pulmaan.

Kuva: ValoFilms

Tilasimme kasan tölkkipussukoita AliExpressistä, jossa ne maksoivat noin euron kappale tilaamallemme noin seitsemänkymmenenkappaleen erälle. Värivaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka paljon, joskin on tietysti vähän arpapeliä, millainen sävy lopullisessa tuotteessa on. Me olimme oikein tyytyväisiä. Sininen olisi voinut olla turkoosimpi, mutta muuten värit sopivat täydellisesti häidemme värimaalimaan.

Emme ole aivan varmoja, kuinka moni vieras tajusi ottaa pussukan mukaan. Osalle muistimme niitä mainostaa. Jonkin verran pussukoita joka tapauksessa jäi vielä toisiinkin kekkerihin, mutta niissä pussukat sitten viimeistään tekivät kauppansa. Jäi meillekin onneksi muutama.


perjantai 1. marraskuuta 2019

Drinkkibaari ja muut häidemme juomat

Meidän häissämme alkoholijuomissa ei säästelty. Halusimme tarjota vieraillemme, jotka näissä kekkereissä koostuivat pääasiassa kavereista, hauskan illan, johon useissa muissakin tilaisuuksissa kuuluu alkoholi. Meitä ei pelottanut vieraiden liiallinen humaltuminen eikä ylilyöntejä juurikaan sattunut, vaikka alkoholitarjoilu alkoi heti juhlien alkaessa.


Vieraiden saapuessa paikalle heille oli tarjolla Hugo-drinkit. Näihin päädyimme niiden raikkauden ja keveyden vuoksi, ja ne sitoivat myös hauskasti polttarini (joista en vieläkään ole kirjoittanut, kääk!) hääjuhlaan, sillä valmistin kyseisiä drinkkejä osana polttariohjelmaani. Keilaniemen henkilökunta oli valmistanut drinkit valmiiksi meidän tuomistamme sekä heiltä tilaamistamme aineista.


Heti vihkimisen jälkeen avautui baari, jossa sai tehdä itselleen drinkkejä tai turvautua tölkkeihin tai pulloihin, jos oli laiskemmalla tuulella tai halusi maistella huolella valitsemiamme juomia. Tarjolla oli useampaa eri olutta, lonkeroa tavallisena sekä appelsiiniversiona sekä paria eri siideriä. Erikoisuus, jota sulhanen mieluusti vieraille esitteli, oli sulhasen panojengin valmistama hääolut, joka sai vierailta kehuja.


Drinkkibaariin olimme valinneet drinkeiksi viisi eri vaihtoehtoa, mutta vieraat saivat toki käyttää myös luovuuttaan käsillä olevien tarpeiden puitteissa. Tarjolla oli Sulhasen suosikkia, joka tunnetaan paremmin gin & tonicina. Ostimme pienen määrän Napue-giniä sekä siihen sopivaa kalliimpaa Fever Tree -tonicia. Tämä drinkki osoittautui monen muunkin suosikiksi, ja ainekset loppuivat melko nopeasti. Varalla oli halvempaa giniä ja tonic-vettä, jotka myös tekivät hyvin kauppansa.


Morsiamen mehukestit taas sisälsi Malibu-likööriä ja appelsiini- tai ananasmehua. Tämä makea sekoitus on joskus nuorempana ollut suosikkini, mutta maistui yllättävän hyvin allekirjoittaneelle myös hääpäivänä. Kaason kaato taas oli pienoinen vitsi: Heli- ja Oona-kaasot nimittäin nautiskelivat polttareissani vodkaa ja Muumi-limua sisältävää drinkkiä, joka oli kuulemma karmeaa ja tosi vahvaa. Tytöt olivat melko hilpeitä loppuillan. En ole varma, uskaltautuivatko kaasot kokeilemaan drinksua uudelleen.

Klikkaamalla kuvan suuremmaksi saat
paremmin selvää ohjeista.

Tasapuolisuuden nimissä myös bestmaneille piti keksiä jokin drinkki ja päädyimme siihen, että Bestmanien bileliemenä saisi toimia rommikola. Halusimme sisällyttää drinkkibaariin myös monien suosikin, Aperol sprizin, joka meidän häissämme kulki nimellä Vieraan virkiste. Drinkkibaaria ajatellen oli tosi kätevää tilata drinkkeihin tarvittavat härpäkkeet, kuten hedelmälohkot pitopalvelulta sen sijaan, että olisimme itse niitä edellisenä iltana tai samana aamuna pilkkoneet ja asetelleet esille.


Ruokajuomaksi valitut viinit esittelinkin jo aiemmin. Nyt jälkikäteen voin todeta, että ainakin minun mielestäni valinnat olivat oivallisia. Kahvin kanssa meillä oli kolmea eri sorttista avecia: perinteistä konjakkia sekä kermalikööriä oli tietysti tarjolla, mutta oma lisämme oli portviini, johon ihastuimme toissakesäisellä Portugalin reissulla.



Halusimme pitää huolen myös vieraistamme, jotka eivät syystä tai toisesta alkoholia käyttäneet. Tarjolla oli maustettuja vesiä, jotka olivat todella onnistuneita. Toisessa oli limeä ja mansikoita, toisessa appelsiinia. Lisäksi olimme ostaneet erilaisia limppareita ja kivennäisvesiä sekä alkoholittomia siidereitä ja lonkeroita.


Hääjuomien menekki sekä niihin kulutettu raha ovat usein kysyttyjä kysymyksiä, joihin yritän kasata vastauksia myöhemmin, joskin täytyy sanoa, että meidän häissämme tämä on hieman hankalaa kaksien juhlien vuoksi. Ehkä niiden yhdistelmä kuitenkin antaa kuvan isoista häistä, joissa on sekä kavereita että sukulaisia...

Kaikki tekstin herkulliset kuvat on ottanut Valo Films.