Hääasiat mielessä kohti toukokuuta

Miten ihmeessä tämä alkuvuosi on hujahtanut näin nopeasti?! Minulla on enää 24 työpäivää ennen kesäloman alkua. Parin viikon päästä hääpäiväämme, joka pitkään tuntui siintävän jossakin hamassa tulevaisuudessa, on enää kaksi kuukautta aikaa. Pitkään seuraamieni hääblogien kirjoittajat rouviintuvat yksi toisensa jälkeen.

Kirjoittelin jokin aika sitten pohdinnoistani vihkisormuksen kaiverruksesta. Sulhasen motivoiminen kaiverruksen suhteen vaati kultasepältämme huhuiluviestin. Istutin sulhasen torstaina alas ja kysyin, onko ehdotuksia. Omassa mielessäni oli herännyt ajatus kaiverruttaa sormukseen hääpäivän lisäksi myös tapaamispäivämäärämme, jolloin juhlimme vuosipäiväämme. Tuntui kuitenkin siltä, että jos sormukseen kaiverruttaa tapaamispäivän ja hääpäivän, tuntuu se ikäänkuin alulta ja lopulta. Eihän hääpäivänä parisuhteen osalta mitään lopu, vaan päinvastoin alkaa. Ratkaisuksi keksin tähän kolmiosaisen päivämäärän 4.11.06 - 13.7.19 - ∞ (ääretön). Lisäksi päivämäärien eteen tulevat nimemme sydän välissään. Tämä kelpasi myös sulhaselle, joten jos kaiverruttaja hyväksyy tämän idean mahdollisena, on vihkisormuksen kaiverrusongelma ratkaistu. Tulevan vihkisormukseni pääsemme siis varmaan hakemaan lähiviikkoina.

Reilu kuukausi sitten kävimme edellisen kerran hääpaikallamme keskustelemassa hääpäivämme kulusta: isommista ja pienemmistä yksityiskohdista. Tuolloin emme kuitenkaan vielä kunnolla päässeet suunnittelemaan hääpäivän ruokavalikoimaa, vaan saimme pieniä vinkkejä mukaamme. Sovimme, että lähetämme Keilaniemeen listan heidän menuissaan meitä viehättäneistä ruokalajeista. Takaisin päin saimme menuehdotelman sen pohjalta. Muokkailimme ruokalistaa sähköpostin välityksellä, mutta minusta alkoi tuntua siltä, että loppuviilaus olisi helpointa tehdä kasvotusten. 

Sähköpostit tulivatkin nyt eri henkilöltä kuin aiemmin ja yrittäessäni sopia aikaa Päivin kanssa, jonka kanssa aiemmin olimme tavanneet ja viestitelleet, sainkin vastauksen, että hän on siirtynyt toisiin tehtäviin. Aluksi tämä aiheutti tietysti vähän harmitusta, sillä Päivi oli hoitanut meidän näkökulmastamme hommat hyvin. Lisäksi pelkäsimme, että joudumme käymään uudelleen läpi kaikki asiat, jotka olimme Päivin kanssa käyneet läpi.

Pidimme viime perjantaina uuden tapaamisen Keilaniemessä uuden yhteyshenkilömme Elisan kanssa. Lisäksi menuasioista oli kanssamme keskustelemassa keittiömestari Markus. Huoli yhdyshenkilön vaihdoksesta oli turha. Olimme vähintäänkin yhtä vakuuttuneita homman onnistumisesta. Lisäksi oli ihan mahtavaa, että paikalla oli myös ruoka-asiantuntija, jolta löytyi ideoita ja vinkkejä pohdintoihimme. Jouduimme kyllä käymään Elisan kanssa monet hääpäivämme yksityiskohdat uudelleen läpi, mutta keskustelu oli jälleen hedelmällistä ja saimme paljon uusia, hyviä vinkkejä.

Seuraava häähomma onkin sitten menun päättäminen. Saamme toivottavasti tässä piakkoin Markukselta uuden ehdotuksen menuksi keskustelemiemme muokkausten pohjalta. Kunhan menu on päätetty, pääsemme pohdiskelemaan viiniasioita. Mietinnässä on, käydäänkö alkoholit hakemassa Latviasta vai tilataanko netistä. Sulhanen olisi nettitilauksen kannalla, mutta postimaksut nostavat juomien hintaa. Eilen vierailimme T:n bestmanin luona, joka oli sitä mieltä, että Latvian reissu voisi olla oikein mukava poikien reissu. Sulhanen saa nyt hyödyntää Excel-taitojaan tutkaillessaan, kumpi vaihtoehto tulee kannattavammaksi.

Hääkukkahommat työllistävät minua ensi kuussa myös melkoisesti, taimia kun pitää siirrellä suurempiin ruukkuihin idätysastioista. Joka toinen päivä olen sitä mieltä, että kukkaprojekti oli loistava idea ja joka toinen päivä pidän itseäni täysin idioottina kyseiseen hommaan ryhtymisen vuoksi. Koristehommiakin pitäisi saada pikkuhiljaa eteenpäin, jotta viimeisillä viikoilla voi keskittyä akuutimpiin asioihin, joita vielä ei voi hoidella. Pitänee pikkuhiljaa varailla myös koemeikin ja mahdollisen koekampauksen aikoja.

Muistin muuten juuri, etten ole lähettänyt hääkenkiänikään maalattaviksi, kuten olin sopinut tekeväni, joten reissu Postiin on myös edessä ensi viikolla. Hääpukuakin sovittelen seuraavan kerran jo parin viikon päästä, joten kyllä tässä hääasiat alkavat pyöriä mielessä koko ajan kiivaampaa tahtia.

Myös kavereiden kanssa keskustelut pyörivät yhä useammin häissä, mikä tuntuu vähän hassulta. Aloitimme hääsuunnittelun niin aikaisin, että pitkään tuntui ihan tyhmältä puhua koko häistä enkä halunnut saada häähullun mainetta höpöttämällä puolentoista vuoden päässä siintävistä juhlista. Nyt häät alkavat olla niin lähellä, että lähes jokainen juttukumppani kysyy järjestelyiden etenemisestä, mikä on ihan mukavaa.

Hääkynnet

Jatketaanpa näillä pinnallisilla ulkonäköasioilla, joita häihin ainakin minun osaltani liittyy. Häitä silmällä pitäen minulla onkin useampia kasvatusprojekteja. Hääkukat itävät jo hienosti, kuten Instan puolelta on voinut nähdä. Hiuksetkin ovat jo pidemmät kuin tarvitsisi (joskin volyymia saisi olla tuplasti lisää).

Yksi kasvatusprojektini ovat kynnet. Minulla on äärimmäisen hauraat, helposti liuskoittuvat ja katkeilevat kynnet. En tiedä, mistä se johtuu. Aurinko tuntuu kuitenkin aina lisäävän kynsien kasvua. Purkista otetulla D-vitamiinilla ei ole samaa vaikutusta, vaikka annostus on melko runsas. Nyt keväällä, vajaat kolme kuukautta ennen häitä, onkin hyvä aika siirtää katse kynsiin.

Tämä on nimittäin yksi osa-alue, johon en aio käyttää juurikaan rahaa. Suurin operaatio, joka kynsiini on ammattilaisen toimesta tehty, on geelilakkaus. Pidennyksinä minulla on ollut vain markettitason muovikynsiä, joista yleensä vähintään kaksi kymmenestä on irronnut iltaan mennessä. Ja koska jostain on pakko häissä säästää, teen sen kynsissä. En aio siis laittaa häihini keinotekoisia pidennyksiä, vaikka se ehkäpä helpoin ratkaisu olisi.

Olisi kuitenkin mukavaa, jos häissä voisin esitellä uunituoretta vihkisormustani kauniisti hoidetussa kädessä. Katkennut kynsi ei varmasti tule olemaan häitämme pilaava asia, mutta aion ainakin yrittää kasvatella hieman tavallista pidempiä ja tasamittaisia kynsiä häitä varten. Kuten kasvojenhoitoa käsittelevässä tekstissä mainitsin, on myös kynsien osalta yksi tärkeä elementti ruokavaliossa. Ruokavaliota täydennän vielä aikamoisella satsilla purkista tulevia lisäravinteita (jotka minulle on ihan lääkärin toimesta syksyllä määrätty). Olen pitänyt lisäravinteista vähän taukoa, mutta nyt otan ne taas jokapäiväiseen käyttöön, sillä olen huomannut hiusten irtoilevan aikamoista tahtia, ja pitkän sairastelurupeaman jälkeen se tuntuu muutenkin hyvältä ajatukselta.

Toinen tärkeä osa kynsiprojektiani on lakkaaminen. Lakatut kynnet kestävät paremmin normaalia kulutusta. Minulla on myös paha tapa tasoittaa katkelleita kynsiäni pureskelemalla, mutta lakattuja kynsiä ei tee mieli järsiä. Lähes kaikki vanhat lakkani ovat kuivahtaneet tai loppuneet, joten eilen piipahdin muiden ostosten lomassa Citymarketissa käydessäni myös kosmetiikkahyllyllä. Onnekseni siellä oli hyvä tarjous Essien lakoista, jotka ovat olleet jo pitkään suosikkejani: kaksi valinnaista kynsilakkaa kahdellakympillä. Mukaan tarttuikin ihanan keväinen persikan sävy "Tart deco" sekä väritön, pikakuivattava päällyslakka. Jälkimmäisen normaalihinta oli Cittarissa 15,90€, joten tarjous oli hyvä! Eilen illalla käytin sulhasen mökilläolon hyödyksi ja lakkailin kynnet. Tuolla päällyslakalla oli merkittävä vaikutus lopputulokseen, sillä yleensä jälki on ollut vähän epätasainen, ja pitkästä kuivattelusta huolimatta olen saanut kynsiini lakanakuviot yön aikana.

Nyt pitää vain malttaa olla repimättä lakkoja irti, jos ne vähän alkavat jossakin välissä halkeilla (toinen paha tapani). Sulhanen saa myös luvan kestää pientä kynsilakankatkua, kun paikkailen mahdollisia koloja. Tämä nyt ostamani lakka ei tule päätymään kynsiini hääpäivänä, joten kesän aikana pitäisi päättää myös hääkynsilakan sävy. :)

Hääpuvun ensimmäinen sovitus

Keskiviikkona oli jännittävä päivä. Kävin ensimmäistä kertaa sovittamassa tulevaa hääpukuani Ateljee Aariassa. Olin ollut pitkään kipeänä enkä vielä keskiviikkonakaan ollut lähelläkään täyttä kuntoa, mutta en malttanut siirtää puvun sovitusaikaa. Tunnin paikallaan seisominen olikin ajoittain raskasta, mutta en yhtään kadu sitä, että en siirtänyt sovitusaikaa. Oli aivan mahtavaa nähdä puku ensimmäistä kertaa päälläni!

Olin valmistautunut siihen, että testailen jotain lakanakankaasta tehtyä malliversiota. Sen sijaan Terhi puki päälleni valmiista satiinista tehdyn puvun, jota hän rupesi päälläni kursimaan oikean kokoiseksi nuppineulojen avulla. Aluksi puku näytti epämääräisesti jonkinlaiselta mekolta, joka päälleni oli umpimähkää vedetty, mutta vartin päästä päälläni olikin nuppineuloilla kiristelty puku, joka istui minulle kuin valettu. Tämä ei todellakaan ole minun kropallani normaali ilmiö.

Vaikka puku ei tietysti vielä ollut lähelläkään valmista, näki siitä jo hyvin, miten malli istuu, miltä helma näyttää ym. Testailimme myös värillisten pitsien asettelua pukuun. Terhi tietysti tekee lopullisen palapelin kokoamisen ensi kertaa varten, samoin kuin muutkin muokkaukset, jotka nyt valmisteltiin nuppineulojen avulla. Seuraavan kokeilun sovimme toukokuun puoliväliin. Tuolloin puku alkaakin näyttää varmaan melko valmiilta.

Vaikka aivan täydellistä kuvaa puvun istuvuudesta ei vielä tällä kertaa saanut, näin kuitenkin, että kun puku on juuri minun vartalolleni tehty, on puku vartalolleni edullinen piilottaen ongelmakohdat kätevästi. Esimerkiksi vatsan pömpöttämistä minun ei juurikaan tarvitse hääpäivänä miettiä. Ihan vähän vatsa voisi toki pienentyä. Yksi osa vartalostani tuottaa minulle kuitenkin vähän epävarmuutta: nimittäin käsivarret. Pukuni on olkaimeton, joten kädet jäävät kokonaan näkyviin, eivätkä ne tällä hetkellä ole aivan edukseen. Pientä käsivarsitreeniä tulenkin nyt sitten tulevien kuukausien aikana tekemään, joskin tärkeintä olisi varmaan saada muutama kilo rasvaa pois koko kropasta, jolloin myös kädet todennäköisesti vähän kaventuisivat.

Ennen seuraavaa sovitusta minulla olisi tiedossa rintaliivishoppailua, sillä tällä hetkellä minulla ei ole hääpuvun alle sopivia, täydellisesti istuvia rintaliivejä. Minun kuppikoollani rintsikoita ei ole aivan helppoa löytää, mutta onneksi tiedän, mistä lähteä metsästämään. Jo pitkään luottoliikkeeni on ollut Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva Funky Lady, jossa myydään vähän isompia liivejä.

Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen puvun tämänhetkiseen tilaan enkä malttaisi odottaa seuraavaa sovitusta, jolloin pääsen näkemään vielä tarkemmin, miltä pukuni lopullisesti tulee näyttämään!

Hääkukat kylvetty

Näiden häiden pähkähulluin projekti on nyt viimein saatu toden teolla alulle. Minähän siis päätin viime kesänä, että kokeilen, onnistuisinko kasvattamaan meille hääkukkia. Alkuperäinen ajatus oli hoitaa koristelu luonnonkukilla, mutta viime kesänä luonnonkukkia tiiraillessani totesin niitä löytyvän aika heikonlaisesti. Luonnonkukkia tullaan kyllä häissämme käyttämään, jos sellaisia onnistumme häiden aikaan löytämään, mutta itse kasvatetut kukat toimivat hyvänä lisänä.

Siemenet hankin jo viime kesänä.

Ja älkää käsittäkö väärin: Tämä projektihan ei olisi ollenkaan hullunkurinen, jos joku muu sitä rupeaisi toteuttamaan. Mutta minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo vaan jo toisen polven vihertumpelo. Viime kesänä sain kyllä erilaisia yrttejä pysymään enemmän ja vähemmän elossa, joten vähän on menty eteenpäin siitä, kun olen tappanut kaktuksia kuivuuteen. Toinen mutka matkassa on tietysti se, että me asumme kerrostalossa. Vaikka meillä on tilava, lasitettu parveke, toisi oma piha aivan erilaisia mahdollisuuksia kukkien kasvattamiseen.

Vähän olen projektia jakanutkin. Sulhanen vei viimeksi vanhemmillaan käydessään sinne pari pussillista kimppukukkasiemensekoitusta, joka olisi tarkoitus pistää tulevan anoppilan pihaan kasvamaan. Jos omat kasvatukseni eivät onnistu, voisi sieltä saada varakukkaset, T:n äiti kun on vähän kokeneempi puutarhuri. Pohdin myös, pitäisikö käydä ostamassa vielä joitakin kukkia Turkuun kasvamaan, kun menen sinne omien vanhempieni luokse pääsiäisenä.

Tänään pistin ensimmäisen erän siemeniä itämään. Laitoin lähes kaikista pusseista noin puolet siemenistä itämään nyt ja toisen puolen idätän noin kuukauden päästä. En ole aivan varma, mihin kukkien kukinta osuu, joten täten pyrin varmistamaan, että jotkut kukat kukkivat häidemme aikaan. Kukkia laitoin kasvamaan useaa eri lajia: Pääasiana kukkien valinnassa toimi häidemme värikartta. Kukissa nähdään siis keltaista, oranssia, pinkkiä, sinistä sekä tulipunaista, joka menee itse asiassa vähän muun väripaletin ohi, mutta näyttää kukissa hyvältä. Lajeina löytyy mm. auringonkukkaa, ruiskukkaa, palavaarakkautta, päivänkakkaraa... Nyt odottelenkin jännittyneenä, miten kukkaseni lähtevät itämään. Tuleeko hommasta mitään vai kuolevatko kaikki kasvit ennen h-hetkeä?

Olisi kyllä aivan ihanaa, jos itse kasvatetuista kukista saisi koottua kaikki häissä käytettävät koristekasvit. Tilasinkin äsken vielä gerberan siemeniä. Kelluvat gerberat koriste-elementteinä ovat yksi haaveistani, joten päätin kokeilla, onnistuisiko niidenkin kasvattaminen itse vai pitääkö tyytyä kaupan kukkiin, kuten alunperin olin näiden kohdalla ajatellut.

Vinkki: Subwayn salaattiastiat toimivat erinomaisesti
idätysastioina.

Yksi suurimmista syistä käyttää koristelussa joko luonnonkukkia tai itse kasvatettuja kukkia, on niiden ekologisuus. Vaikka kaikissa asioissa  häissämme emme ekologisinta vaihtoehtoa olekaan valinneet, on tämä kukka-asia ollut minulle jotenkin tärkeä. Leikkokukien alkuperää kun tuntuu oleva todella hankalaa selvittää ja toisaalta on melko vaikeaa vertailla esim. hollantilaisten ja kotimaisten kukkien hiilijalanjälkeä, vaikka molemmat afrikkailaiset tuontikukat todennäköisesti peittoavatkin.

Blogini Instagram-tilin @jotainkeltaista puolella voit seurailla kasvatusprojektiani tiiviimmin, jos homma kiinnostaa. Lupaan kyllä tehdä raportointia myös tänne blogin puolelle.

Mitä kaivertaa vihkisormukseen?

Tässä tuleekin seuraava osa sarjassamme: Kysymyksiä, jotka tuntuvat elämää suuremmilta, kun suunnittelet häitä. Jälkiruoka-asiassa on otettu pieniä askelia: niistä lisää, kunhan saan vastauksen sähköpostiini. Toinen, akuutimpi asia painaa kuitenkin tällä hetkellä mieltäni.

Sain viime maanantaina vihkisrmukseni suunnittelijalta Mikalta viestin, että sormukseni on valmis. (!) Nyt siihen vain pitäisi keksiä kaiverrus. Argh! Emme ole miettineet vihkisormuksen kaiverrusta ennen tätä lainkaan. Kihlasormuksiin olemme kaiverruttaneet toistemme nimet (minulla siis T:n nimi) sekä kihlajaispäivämäärän.

Sen tiedän, että haluan myös vihkisormukseen hääpäivämme päivämäärän. Ihan vain, että sen sitten muistaa jatkossakin. ;) Perinteistähän on kai kaiverruttaa lisäksi molempien nimet. Jos emme keksi mitään nerokasta, tämä on varmaan ihan perushyvä vaihtoehto; mielellään niin, että välissä on sydän. Arveluttaa kuitenkin se, keksisimmekö kuitenkin myöhemmin jonkin kivan, persoonallisen kaiverruksen. Sulhanen on vähän nihkeä miettimään asiaa ja ehdottelee toinen toistaa typerämpiä ehdotuksia. Hän ei suhtaudu asiaan (taaskaan) sen vaatimalla vakavuudella. Okei, myönnetään, olen minäkin heittänyt muutaman kyseenalaisen ehdotuksen. Vaikkei kaiverrus mihinkään näy, olisi kurjaa, jos itse tietäisi, että sormuksessa lukee jotakin typerää.

Moni kaiverruttaa laulun sanoja, mutta meillä ei ole oikein mitään tiettyä biisiä, joka olisi erityisesti meidän. Emmekä ole oikein runoihmisiä. Meillä ei myöskään ole sellaisia lempinimiä, joita voisimme käyttää sormuksessa.

Jos on hyviä ehdotuksia, kuulen niitä mielelläni. Huomenna aion joka tapauksessa laittaa Mikalle viestiä, sillä en ole vielä vastannut hänelle mitään, mikä hävettää suunnattomasti. Ja sitten kohta, voisimmekin hakea kotiin tuon ihanuuden (kuten Mika sormustani viestissään kutsui).

Naamavärkki kuntoon ennen häitä

Tulen laittamaan häissämme ulkonäkööni tolkuttoman määrän rahaa, kun lasketaan yhteen puku, asusteet, meikit ja kampaus: niin paljon, etten oikeastaan edes halua ajatella asiaa. Toivon siis myös näyttäväni hyvältä. Lisäksi on tietysti häiden valokuvaus, joka myös maksaa sievoisen summan, joten toivoisin, että ne kuvat onnistuisivat.

Olisi siis hirvittävän ärsyttävää, jos hääpäivänä naamaa koristaisi valtava finni tai pikkunäppylöitä siellä täällä taikka iho näyttäisi samealta ja tunkkaiselta. Ei tämä varmasti häiden tunnelmaan millään tavalla vaikuttaisi, mutta kaikki edellä mainittu huomioon ottaen, pyrin tekemään kaiken sen eteen, ettei näin käy.

Minulla ei ole koskaan ollut suurempia iho-ongelmia. Mitään massiivista tehohoitokuuria ei siis tarvita. Olen käynyt kasvohoidossa vain pari kertaa elämässäni enkä arjessani lotraa valtavia määriä eri aineita. Seerumin otin kyllä jokin aika sitten käyttöön. Päätin kuitenkin, että ennen häitä olisi hyvä käydä hoidattamassa kasvot ainakin pari kertaa ihan ammattilaisella.

Ennen Sri Lankan reissua halusin käydä poistattamassa ihokarvoja sokeroinnilla ja löysin alle kilometrin päässä kotoamme sijaitsevan Painiityn Helmi -hius- ja kauneushoitolan. Kauneushoitolapuolesta vastaa Santra, josta sain heti hyvän vaikutelman, ja hän hoiti hommansa ammattilaisen varmoin ottein. Toista aikaa varatessani totesinkin, että pitää jutella Santran kanssa häitä edeltävistä kasvohoidoista.

Santra totesi, että koska mitään suurempia huolenaiheita ihoni suhteen ei ole, voisin käydä noin kuukautta ennen häitä perusteellisessa kasvohoidossa, jossa tehtäisiin kunnon puhdistus. Hääviikolla taas toteutettaisiin heleyttävä ja kosteuttava hoito. Minusta tämä kuulosti hyvältä kombolta ja varasinkin tuossa eilen Santralta ajat, kun kalenteri oli heinäkuulle asti tullut. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä Santra jää lomalle juuri tuon meidän hääviikkomme lopussa.

Toki ihonhoidon perusta nojaa vahvasti ravintoon ja nesteytykseen. Viime viikkoina olen syönyt vähän mitä sattuu, mikä on näkynyt poikkeuksellisen voimakkaasti ihossani. Pitääkin pistää tässä myös se puoli kuntoon, sillä ei kosmetologikaan valtavia ihmeitä saa aikaan. Pitää keskittyä juomaan paljon, jättämään sokeri ja kovat rasvat mahdollisimman vähille ja syömään monipuolista ruokaa. Samat asiat onneksi toimivat myös painonhallinnan ja turvotuksen vähentämisen kannalta edullisesti.

Pettymys

Nyt ei onneksi puhuta hääjärjestelyistä. Olen tämän viikon ollut tosi kipeänä. Kuume alkoi nousta maanantaina eikä ole sen jälkeen montaa kertaa alle kolmenseitsemän käynyt ja pahimmillaan mennään lähes 39-asteisessa ruumiinlämmössä. Olen viettänyt päiväni sohvan pohjalla yskien keuhkoja pihalle. Tänään oli pakko vääntäytyä lääkäriin, jotta sain jatkoa sairaslomalle, ja reissu tuntui maailman uuvuttavimmalle, vaikka sain menomatkaksi kyydinkin sulhaselta.

Miten tämä nyt liittyy blogini aihepiiriin? Siten, että lauantaina olisi ollut tiedossa ihana, häidentäyteinen päivä, Hääblogipäivä 2.0. Blogiani seuranneet varmaan muistavat, kuinka järjestin viime vuonna erään iltapäivän päähänpiston tuloksena meille hääbloggareille oman päivän, joka onnistui (vaikka itse sanonkin) yli odotusten.

Tunnelmia viime vuodelta.
Kuva: Valo Films

Idea siitä, ettei tämä päivä jäisi ainutkertaiseksi, jäi itämään ja sai tuulta purjeisiin viime tammikuun Love Me Do -messujen bloggarijatkoilla. Laitoinkin pyörät pyörimään, mutta totesin lähes saman tien, että ulkomaanmatkan, hääjärjestelyiden ja työkiireiden lomassa päivän järjestäminen tuntui enemmän rasitteelta kuin hauskalta puuhastelulta. Siirsinkin siis vastuun päivästä Sarahille ja Jasmiinalle, jotka lähtivät päivää innokkaasti vetämään.

Hääblogipäivää on siis tarkoitus viettää lauantaina, mutta totesin tänään, että minun osaltani päivä kuluu kotisohvalla parantuessa. Vaikka tauti tästä alkaisikin helpottaa, on viikon sairastelun jälkeen hyvä olla viikonloppu ihan rauhassa, etenkin kun tänään äänikin on alkanut mennä yskimisen seurauksena; ääni kun on opettajan ammatin kannalta kohtalaisen olennainen työkalu. Lääkäri myös totesi olevan mahdollista, että tartutan tautia vielä viikonlopun aikana, joten olisi itsekästä lähteä tartuttamaan muita, vaikka tehokkaasti lääkittynä se olisi jaksamisen puolesta onnistunutkin.

Odotan innolla, että pääsen lukemaan muiden kuulumisia siitä, miten päivä on sujunut!

Mitä makeaa häihin?

Voihan jälkiruoka! Kuten olen jo vähän aiemmin asiaa sivunnutkin, päätösvaikeuksia aiheuttaa tällä hetkellä jälkiruoka, jota häissämme tarjoamme. En sano hääkakku, koska emme välttämättä kaipaa juuri hääkakkua, vaikka toki se mukavin vaihtoehto olisi. Vaihtoehtoja löytyy eikä meillä ole mitään vahvoja tunteita asiaa kohtaan, vaikka molemmat makeasta pidämmekin. Tässä se ongelma ehkä piilekin. Esittelen vaihtoehtomme:

Syksyn Love Me Do:ssa pääsin maistamaan
Patisserie Teemu & Marcuksen kakkua.
Tällöin en kyllä tiennyt vehnästä...

Pitopalvelun kautta tilattu kakku
Ravintola Keilaniemen kautta on mahdollista tilata kakku kahden toimijan väliltä valiten. Keilaniemessä he eivät siis itse kakkuja tee, mikä on fiksua, sillä tämän alan osaajaa ei omasta takaa löydy. Yhteistyökumppaneina toimivat Patisserie Teemu & Marcus sekä Kanniston leipomo. Kakulle on säädetty vakiohinta kakun ominaisuuksista riippumatta: 5,90€/hlö. Tämä tuntuu vähän kalliilta. Ymmärrän siis kakkujen hinnan, käsityötähän se on, mutta välttämättä ei tee taas mieli maksaa lähes neljääsataa euroa asiasta, joka ei ole itselle niin hirvittävän tärkeä. Katsastin molempien palveluntarjoajien sivut tänään ja totesin myös ongelman: Kanniston leipomo ei lupaa tuotteidensa olevan täysin gluteenittomia kontaminaation vuoksi, ja Teemu & Marcus taas käyttävät gluteenittomana jauhoseoksena Sunnuntai-merkkiä. Tämä jauhoseos sisältää vehnätärkkelystä, joka ei minulle allergian vuoksi sovi. Toisen merkin käyttämistä voisi toki tiedustella. Pisteet molemmille yrityksille siitä, että nämä tiedot ovat selkeästi näkyvillä nettisivuilla!

Pitopalvelun tekemä jälkiruoka
Koska hääkakku ei ole meistä kummallekaan mikään sydämenasia, voisimme tarjota häissämme aivan hyvin myös jotakin jälkiruokaa kakun sijasta. Esimerkkinä pyörittelimme pitopalvelun Päivin kanssa tavatessamme suklaamoussea tuoreiden mansikoiden kera. Ei aivan niin juhlava ratkaisu, mutta varmasti maistuva sellainen. Lähetin juuri kyselyn Keilanimeen, minkä hintaiseksi tämä tulisi. Jälkiruoka kakun sijaan kun olisi sitten ehkä vähän sellainen köyhän miehen versio, mutta jos siinä oikeasti tekee isompaa säästöä, olemme kompromissiin valmiita.

Kakku jostain muualta
Meidän on mahdollista tilata kakku jostain ihan muualtakin kuin Keilaniemen käyttämiltä yhteistyökumppaneilta. Tällöin luonnollisesti hoidamme itse kakun kuljetukseen liittyvät järjestelyt (käytännössä ostaisimme palvelun leipomolta). Tämä vaihtoehto tulee kyseeseen, jos löydämme hyvän kakuntekijän vähän huokeammilla hinnoilla. Kakuntekijöiden etsiminen onkin minulla tällä hetkellä listalla, ja yksi hyvä, messuilta tuttu ehdokas on jo löytynyt...

Kakkuhelmen tekemä upea luomus hääblogipäivässämme.
Kuva: Valo Films

Itse tehdyt kakut
Vaihtoehtona meillä on myös tehdä kakut häihimme itse. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa hääsuunnittelua olen pyöritellyt ajatusta kakkubuffetista, johon leipoisin kakut itse (ehkäpä jonkun muun avustuksella). Olen jonkin verran erilaisia kakkuja ja muita juhlatarjottavia tehnyt, joten ihan mahdoton ajatus tämä ei ole, mutta olisihan se melkoisen työlästä, etenkin kun iso osa työstä jäisi väkisin häitä edeltäville päiville. Tänä aamuna olen kuitenkin etsiskellut netin syövereistä erilaisia hyvänkuuloisia kakkureseptejä, joita tässä kevään ja kesän aikana voisi kavereiden ja työkavereiden iloksi testailla. Vaihtoehtoina on erityisesti mousse- ja juustokakkuja, jotka onnistuvat riskittömämmin myös gluteenittomina ja joista saa nättejä vähemmällä vaivalla. Minun kakkuni ovat nimittäin yleensä hyvän makuisia, mutta eivät niin kauniita.

Synttäreilleni tekemäni kinuskitäytekakku.
Tällöin en noudattanut vielä gluteenitonta ruokavaliota.

Vinkkejä saa antaa... :)

99 päivää häihin

Huh, iik, apua! Eilen häälaskuri näytti tasan sataa päivää. Alle sadassa siis mennään. Mitä isoja juttuja on vielä listalla odottamassa tekijäänsä, kun aikaa häihin on kuukausissa vähän yli kolme?

Ruoka
Pikkujuttuja, kuka nyt häissä ruokaa ajattelee, eikö vain? No niin, eli ruoan merkityksestä hääjuhlan onnistumisessa voidaan jauhaa maailman tappiin saakka. Minusta ruoka on yksi tärkeimmistä elementeistä juhlassa kuin juhlassa. Lisäksi ruoka on myös selkeästi suurin rahanreikä kustannuksista, joten senkään vuoksi suunnittelua sen osalta ei voi vetäistä ihan vasemmalla kädellä. Olemme tällä viikolla saaneet Keilaniemestä menuehdotuksen. Keilanimellä on siis sellaisia esimerkkimenuja, joista valkkailimme hyvänkuuloiset ruokalajit. Niiden ja keskustelumme pohjalta meille oli koostettu ehdotus, jota äsken sulhasen kanssa tutkimme. Saamme siis tehdä siihen vielä vapaasti muutoksia. Mutta vesi kielellä menuehdotusta sai jo lukea. Ravintolan puolesta menun valitsemisella ei vielä ole mikään kiire, mutta itse sitä tietysti haluaa saada tämänkin asian hoidettua ja ruoan perusteella pystyy sitten valikoimaan viinejä ym. Myös jälkiruoka on yhä arvoitus...

Koristeiden askartelu
Jotenkin en ole viime aikoina ollut oikein motivoitunut koristeiden askarteluun, vaikkei se periaatteessa vastenmielistä hommaa ole. Urakka kattokoristeiden osalta on kuitenkin melko suuri. Pitäisi nyt vain saada yksi kattokoristeamppeli valmiiksi, jotta näemme, onko niissä mitään järkeä. Sitten voi aloittaa massatuotannon vaikkapa kaason/kaasojen avustuksella.

Kukat
Tämä pähkähullu projektini pitäisi nyt pikkuhiljaa aloittaa. Olen siis tosiaan ajatellut kasvattaa häidemme kukat itse. Siemeniä on jo ostettu aimo kasa, mutta en ole vielä uskaltanut ryhtyä kylvöhommiin. Tuntuu jotenkin aikaiselta, mutta kyllä se kukkien kasvaminen jonkin aikaa kestääkin. Saa nähdä, turvaudummeko lopulta marketti-gerberoihin.

Sulhasen puku
Sulhanen ei ole oikein ollut motivoitunut hoitamaan tätä asiaa eteenpäin. Toki hänellä on hyvä, istuva viime vuonna väitöstilaisuuteen ostettu musta puku, joka toimittaa tarvittaessa hääpuvun virkaa. Mutta kyllä minä vähän tummansinisestä puvusta sulhasella haaveilen, eikä hänkään ajatusta ole vastustanut. Saa nyt nähdä, tuleeko sulhanen häihin verkkareissa, kuten on yrittänyt ehdotella.

Häämatka
Matkustavaiselta parilta odottaisi varmaan huikeaakin huikeampia häämatkasuunnitelmia, ja moni tuttu häämatkastamme onkin kysellyt. Mutta eipä meillä ole vielä mitään varmaa tiedossa. Yhtä ja toista olemme heitelleet ilmoille. Itse olisin suhteellisen motivoitunutkin tekemään vaikkapa ihan varauksia häämatkan suhteen, mutta sulhanen on tämänkin suhteen jotenkin haluton. Katsellaan. Jos johonkin tämän vuoden puolella haluaa, pitäisi kuitenkin piakkoin varauksiakin ryhtyä tekemään.

Tässä olisivat akuuteimmat hommat. Paljon kaikenmoista toki tehtävälistalta löytyy näiden lisäksi, mutta kyse on joko pikkujutuista, vähän myöhemmin hoidettavista asioista tai jo tavallaan hoidossa olevista tehtävistä.