Onnitteluhalaukset ja -maljat

Kaikenmoisten esittelyiden jälkeen on ehkä aika palata häidemme ohjelmapuoleen. Vihkimisen jälkeen oli tarkoitus, että skumppalasit jaetaan siitä hetimmiten ihmisten käsiin ja nostetaan malja. No, terassilla oli sillä hetkellä aikamoinen paahde, joten joku (en oikein tiedä kuka) totesi, että on varmaan parempi siirtyä sisätiloihin.

Sulhanen kiskaisi heti esimerkkinä takin pois päältään.
Kuva: Valo Films

Mehän siirryimme. Ja tästä alkoi kummallinen pööpöily, koska emme olleet kommunikoineet toiveitamme seremoniamestareille tarpeeksi selkeästi. Mehän emme siis olisi halunneet mitään onnittelujonoa. Minusta se on aina vieraan näkökulmasta vähän vaivaannuttavaa: Sanonko muuta kuin onnea? Entä jos sanon saman asian kuin kaikki muutkin? Jaksaako se hääpari nyt oikeasti toivottaa minutkin lämpimästi tervetulleeksi?

Kuva: Valo Films

Moni kanssani etukäteen samaa mieltä ollut morsian on tuntunut häiden jälkeen kääntyneen sille kannalle, että oli oikeastaan kiva näin halata kaikkia vieraita ja edes sen hetken omistaa henkilökohtaisesti jokaiselle. Minusta oli toki kiva halailla kaikkia tuttuja, mutta olisin tehnyt sen mieluusti jotenkin epäjärjestelmällisemmin. En kyllä osaa sanoa, miten se olisi sujunut.

Kuva: Valo Films

Joka tapauksessa sen vinkin voin antaa, että antakaa ne kuohuviinilasit vasta onnitteluiden jälkeen, koska itse ainakin sain pienet skumppasuihkut päälle ihmisten halatessa, vaikka toki varovaisia yrittivät olla. Tämä siis siksi, että emme olleet ajatelleet tätä onnittelua tapahtuvan täysien lasien kanssa.

Sitten meille nostettiin bestmanien johdolla maljat. Maljoja nostettiin oikein useaan otteeseen tuoreelle hääparille, herra ja rouva Lantelalle, tohtorille ja rouvalle ja ties mille, kunnes jo totesin, että nyt saa riittää. :D

Kuva: Valo Films

Kuohuviininä meillä tosiaan oli viininmaisteluissa valittu Freixenet Cordon Negro Cava Brut, joka on hyvin kuivaa, mutta omaan makuuni sopivaa. Sellainen luotto-cava. Alkoholittomana versiona oli Henkellin alkoholitonta kuoharia, jota olimme joskus häämessuilla maistelleet ja todenneet sen oikein toimivaksi korvikkeeksi.

Kuva: Valo Films

Maljojen noston jälkeen bestmanit ja kaasot ottivat homman haltuun ja me pujahdimme ensimmäiseen potrettisessioon. Vieraiden taas oli aika etsiä paikkansa ruokapöydistä. Eli ehkäpä esittelen ensi kerralla paikkakorttimme, jotka eivät olleet aivan perinteiset. ;)

Häämessuilla sulhasen kanssa

Pink Lemonin messupiste

Onpahan ollut melkoinen työviikko, minkä vuoksi viime viikonlopun messuhulinoista raportointiin ei ole energiaa riittänyt. Nyt junassa matkalla Turkuun on kuitenkin aikaa palata viime viikonlopun Love me do -messuihin. Näistä messuista pääsinkin nauttimaan kahtena päivänä ja aloitan sepustuksen kronologisesti lauantaista, jolloin kiersimme messut sulhasen kanssa.

Tämä oli T:lle ensimmäinen (ja melko varmasti viimeinen) kokemus häämessuista. En joutunut häntä messuille pakottamaan, ja hän oli oikein aktiivinen tutkimaan tarjontaa. Erityisesti kiertelimme katselemassa T:lle sormusvaihtoehtoja, sillä hän vähän harkitsee, pitääkö kihlasormuksensa vai vaihtaako sen johonkin vähän persoonallisempaan vihkisormukseen. Lisäksi puhutimme varmaan kaikkia miesten pukeutumiseen erikoistuneita messuesittelijöitä, sillä sulhanen ei ollut ennen messuja juuri lainkaan pohtinut pukeutumisasioitaan. Nyt tämäkin asia on siis laitettu vireille. Lisäksi jututimme muutamaa messuilla mukana ollutta häämuusikkoa. Myös esiintyjien palkkaaminen häihimme on vasta pohdinta-asteella, mutta ainakin yhdeltä duolta pyysimme tarjouksen.

Näihin Bewoodenin rusetteihin T ihastui.

T'uomo Menswearin pisteellä T. päätyi jopa
sovittelemaan kenkiä.

Näytteilleasettajia oli messuilla laajasti ja paljon kaikkea mielenkiintoista sattui silmään. Sen sijaan esimerkiksi esillä olleet kukat ja kattaukset eivät meitä inspiroineet. Jos joku on keskusteluamme sivusta seurannut, on saanut hyvät naurut tai paheksunut ankarasti, kun olemme kilvan kauhistelleet kattausten tylsyyttä ja kukkakimppujen hautajaistunnelmaa.

Ihan kiva idea, että hiukopalat voisi kantaa kimpussa,
mutta toteutus ei nyt ihan osunut kohdilleen...

Ehkä johtuu osittain mustasta taustakankaasta,
meille tulivat mieleen ennemmin hautajais-
kukat kuin hääkimput.

Tässä ihan kiva paikkakortti-idea, joskaan ei meidän
häidemme tyylinen.

Tässä taas ennemmin hilpeyttä herättänyt yksityiskohta.
Sulhasen kommentti tähän taisi olla: "Vittu, mitä paskaa!"
Pahoitteluni tekijälle...

Itse jututin muutamaa floristia, sillä halusin vähän kuulla, tietävätkö he kukkiensa alkuperää ja mistä niitä tulee. Gardenlivingin pisteellä oli esillä vihreitä köynnöksiä, joiden alhainen hinta yllätti minut. Yhden noin metrin-puolentoista pituisen köynnöksen hinta oli kuulemma vain pari-kolme euroa. Tämä saattaa siis olla varsin varteenotettava vaihtoehto Kiinasta tilaamilleni muoviköynnöksille (tilasin siis vain muutaman kokeeksi). Kyseinen liike sijaitsee Mankkaalla eli aivan työpaikkani lähimaastossa, joten käymme varmasti siellä pistäytymässä.

GardenLivingin kattaus: Nämä toivat taas mieleeni
rituaalimurhat. Onkohan vika kuitenkin minussa...?

Sain hyviä vastauksia Pukinmäen puutarhan pisteellä kysymyksiini kukkien alkuperästä ja eettisyydestä ja vakuutuksen siitä, että kukkien alkuperä on selvitettävissä.

Hauska, vähän erilainen gerbera.

Kaikenkaikkiaan messukäynti sulhasen kanssa oli todella antoisa, vaikkemme varsinaisesti sen perusteella vielä päätöksiä tehneetkään. Keskustelua kuitenkin saimme aikaan ja ehkäpä näistä ideoista vielä jotain poikii.

Meidän häissämme ei sitten pönötetä!

Moni hääpari toteaa häiden tunnelmasta haaveillessaan, että häät olisivat rennot eivätkä täynnä mitään pönötystä. Usein olen kuitenkin huomannut, etteivät ihmiset tunnu kuitenkaan oikeasti miettivän, miten sitä pönötystä sitten vältetään. Se kun ei riitä, että hääseurueesta joku aina silloin tällöin muistuttaa, että nyt saa rentoutua. Tämä itse asiassa usein vain jäykistää tunnelmaa entisestään.

Ristiriitaa aiheuttaa usein se, että moni tuntuu haluavan häidensä olevan rentoudesta huolimatta juhlallinen ja tyylikäs tilaisuus. Itse pidän tätä hyvin vaikeana yhtälönä; en mahdottomana, mutta sellaisena, että on suositeltavaa miettiä etukäteen ihan konkreettisesti, miten rentoa tunnelmaa edistetään. Juhlallisuus on mielestäni helpommin saavutettavissa oleva osa pakettia.

Me olemme häissämme valmiita hölläämään tyylikkyydestä ja juhlallisuudesta. Nämä adjektiivit eivät kyllä ole suunnitteluissamme missään vaiheessa olleet osana keskustelua, koska yksinkertaisesti emme pidä tällaisia asioita erityisen tärkeinä yleensäkään. Meille ei todellakaan ole nökönuukaa, noudatetaanko jotakin etikettiä tai näyttäytyvätkö häämme arvokkaana tilaisuutena.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole vedellä häitä läpi kainalopierutasoisella huumorilla, ja vihkimisen mekään emme toki kaipaa hassuttelua. Vihkimisenkään ei minun mielestäni tarvitse olla erityisen juhlallinen, vaan ennemminkin herkkä ja rakkaudentäyteinen.

Mitkä sitten meidän häissämme ovat ihan niitä konkreettisia asioita, joilla tuota kuuluisaa pönöttämistä pyritään välttämään? Tässäpä vähän ennakkoajatuksia ainakin muutamasta asiasta, joita olemme miettineet:

Musiikkivalinnat: Olen suunnitellut, että juhlatilassa soi musiikki jo ennen vihkimistä. Tuo musiikki saisi olla jotain letkeää ja hauskaa ja sisältää pientä vitsinpoikastakin, jotta ihmisillä on sellainen olo, ettei tarvitse miettiä, uskaltaako täällä yskäistä. Lisäksi vieraat saavat heti tuntuman siihen, millainen on juhlien tunnelma. Biisit koostuvat lähinnä naimisiinmenosta kertovista kappaleista. Esim. ruokailujen taustalla taas voi soida vähän hillitympää musiikkia. Illaksi taas on koostettu oma bilesoittolistansa, joka sisältää parhaita bilebiisejä viime vuosikymmenten ajalta.

Tarpeeksi tekemistä: Meille tulee häihimme paljon sellaista ohjelmaa, jota vieraat voivat tehdä silloin, kun heistä itsestä sopivalta tuntuu - tai olla tekemättä. Ohjelmasuunnitelmistamme olenkin kirjoitellut jo aiemmin. Toiveena olisi, ettei häissämme ole sellaista puuduttavaa istuskelua, jolloin odotellaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä vaatii myös sitä, että yhteisistä ohjelmanumeroista tiedotetaan ajoissa ja kuuluvasti, jotta kaikki ehtivät paikalle, kun jotain merkittävää tapahtuu.

Yhteistä ohjelmaa: Jatkona edelliseen: Vaikka häihimme tuleekin paljon tekemistä, joita vieraat puuhailevat omassa tahdissaan, pitää juhlassa olla myös yhteisiä ohjelmaosuuksia. Näiden avulla luodaan yhteisen juhlan tuntua, ja vieraat vähän näkevät ja kuulevat myös itselle vieraita ihmisiä. Aiomme myös itse olla juhlan aikana äänessä, koska minusta olisi tosi hassua, että me illan päätähtinä vain kököttäisimme hiljaa omilla paikoillamme muun hääseurueen vetäessä ohjelmaa.

Uskalletaan luopua: On ihanaa, kun häissä on myös perinteisiä ohjelmanumeroita. Osa niistä kuitenkin alkaa vähän kärsiä inflaatiota, emmekä me aio sisällyttää häihimme mitään vain siksi, että niin nyt "kuuluu" tehdä. Esimerkkeinä kimpun ja sukkanauhan heitot, jotka omaan silmään ovat alkaneet viime vuosien häissä näyttäytyä melkoisena pakkopullana. Olen lukenut aivan toisenlaisia tarinoita tästä asiasta, joten riippuu varmasti porukasta, miten tämä otetaan vastaan. Toinen perinne, jota itse jo vähän karsastan, on kakun leikkaaminen sekä se polkaisu. Polkaisua meille ei tule, mutta mielestäni tällöin on ihan turha myöskään vaatia ihmisiä tulla tuijottelemaan, kuinka me leikkaamme ensimmäistä kertaa kakkua avioparina. (Ja varmaan viimeistä: Kuka yleensä leikkaa kakkua toisen kanssa yhdessä?) Minua suoraan sanottuna ei ole viime aikoina kiinnostunut mennä tungeksimaan siihen kakunleikkuupaikalle.

Alkoholi: Joo, hauskaa on useinkin ilman viinaa, mutta kyllä alkoholi monesti lisää rentouttakin. :) Vaikka tämä osatekijä jää listan hännille, ei se silti ole täysin yhdentekevä asia. Häissämme tarjoillaan alkoholia, emmekä yritä erityisesti säännöstellä ihmisten juomista, vaan toivomme vieraiden tekevän sitä tarpeen mukaan itse.

Neljät häät Suomi

En harrasta telkkarin pitämistä päällä ihan vain taustameluna ja meillä kaikki ohjelmat katsotaankin netin suoratoistopalvelujen kautta. Tykkään kuitenkin katsoa telkkaria samalla kun teen ruokaa ja keittiö-olohuone -yhdistelmämme antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Kovin keskittymistä vaativia sarjoja en kokkaillessa katso, vaan enemmän erilaista hömppää, esim. laulukilpailuohjelmia. Yksi tähän tarkoitukseen sopiva ohjelma on myös Neljät häät Suomi.

Olenkin nyt silloin tällöin katsellut kyseistä ohjelmaa ja ajattelin kirjoitella omia mielipiteitäni siitä. Tänä aamuna olen ehtinyt jo pari jaksoa katsella, kun heräsin sulhasen lähtiessä töihin. Minut lääkäri määräsi loppuviikoksi parantelemaan eilen pyörällä kaatuessa saamiani ruhjeita.

Olen nähnyt ohjelman ulkomaisia vastineita (varmaan jenkkiversio) vain ohimennen ja pieniä pätkiä. En siis osaa verrata kunnolla niihin, mutta lyön aika paljon vetoa siitä, että suomalaiset morsiamet ovat toisiaan kohtaan keskimäärin aika paljon kiltimpiä. Mielestäni kommentointi pysyy suurimman osan kohdalla melko asiallisena. Ärsyttävää on toki se, että häitä arvioidaan omista mieltymyksistä katsoen. "Itse en kyllä laittaisi tuollaista päälleni" tms. Toki näitä kommentteja varmasti morsiamilta tuotannon toimesta pyydetään.

Tästä tullaan kuitenkin ohjelman suurimpaan ongelmaan. Toisten häiden arvostelu kun on ihan hirvittävän vaikeaa ja myös aivan täysin tarpeetonta. Ok, jos ruoka loppuu kesken tai vieraiden tulee odotella hääparia tuntikausia seisoskellen toimettomina, puhutaan jo jonkin sortin mokista suunnittelussa. Joku voisi myös ajatella, että jos menee tuollaiseen ohjelmaan eikä panosta esim. koristeluun lainkaan, saa siitä pisteiden muodossa ihan luvallisesti rokottaa. Mutta häiden tulee kuitenkin olla hääparin näköiset. Morsiamet arvostavat eri asioita puvuissaan eivätkä kaikki puvut sovi kaikille. Juhlien ohjelma on hääparin näköistä ja esim. leikkien runsaus tai niiden puute on parin valinta. Sekä leikittömyys että niiden paljous näyttäytyy helposti tylsänä morsmaikuille, jotka eivät tunne hääparia eivätkä muita vieraita. Koko konsepti on siis pikkuisen pöljä.

Minua myös ärsyttävät suunnattomasti jaksojen kuvaukset, joissa mehustellaan kauhuskenaarioilla ja häiden täystyrmäyksellä, vaikka tällaisia asioita ei missään jaksossa ole nähty: "Jennin juhlapaikalla hirvenpäät herättävät kauhua." Vaikka todellisuudessa toinen morsian kommentoi: "On se vähän sellainen pelottava ja iljettävä." Ohjelman juontaja jakaa ainakin erään Facebook -keskustelun perusteella mielipiteitä. Itse pidin aluksi juontajaa ihan superärsyttävänä, kun hän piikittelee morsianten asiallisiakin mielipiteitä. Toisaalta on ihan hauskaa, kun piikittely osuu omastakin mielestä kohdalle vaikkapa jonkun älyttömän kriittisen tai vain omalta kulmaltaan katsovan morsiamen kommenteista.

Minusta suurin huijaus ohjelmassa on kuitenkin palkinto, jonka jakson voittaja saa. Joka jaksossa mainitaan, kuinka voittajapari saa "unelmiensa häämatkan johonkin romanttiseen kohteeseen". Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku lähtee häämatkalle Mallorcalle tai Alanyaan, mutta unelmoiko kovin moni oikeasti siitä? Joo, minä olen matkustelun suhteen aika pilalle hemmoteltu kohteista puhuttaessa, mutta kyllä nyt ihan muiden hääblogeja ja nettikeskusteluita lukiessakin olen huomannut, että kun puhutaan "unelmien häämatkasta", ajatukset sinkoutuvat ennemmin esim. Malediiveille, Caribialle tms. En tiedä, mitä pareille on luvattu, kun he ovat kisaan lähteneet, mutta minä ainakin olisin ihan älyttömän pettynyt avatessani kuoren, jossa lukee, että tervemenoa Rodokselle. Eivätkä nuo ohjelmankaan parit ole henkeään haukkoneet... Hotellit kohteissa näyttävät kyllä hyvätasoisilta ja palveluita tuntuu piisaavan, joten jos kaipaa häämatkalta hyvää ruokaa, altaalla löhöilyä ja yhteisiä joogahetkiä, niin ei ole varmasti valittamista. Ja siis tämä matkaohjelma kuuluu varmasti monien unelmahäämatkaan. :)

Parhaiten ohjelmaa vastaan tietysti äänestää laittamalla Ruudun kiinni tämän osalta, mutta ehkäpä katson vielä pari viimeistäkin jaksoa. Eihän sitä tiedä, jos siinä meneekin juuri joku erinomainen idea sivusuun. ;) Joskin ohjelma keskittyy niin vahvasti morsianten kommentointiin, että koristeluita, ruokaa ja ohjelmaa näkee vain niin vilaukselta, etten itse ole ainakaan vielä saanut mitään neronleimauksia.

Mitäs mieltä te olette kyseisestä sarjasta? Oletteko saaneet hyviä vinkkejä?

Jos budjetti olisi rajaton...

Ostin äsken arvan ja sitä raaputellessani pohdin, että jos joku isompi voitto osuisi kohdalle, voisi sen suoraan suunnata hääkassaan. Arpaonni suosi tällä kertaa vain sen verran, että saan omani pois, mutta jäin pohtimaan, mitä tekisimme toisin, jos rahaa olisi rajattomasti häihin laitettavaksi tai edes siten, ettei tarvitse satasia laskea. Samankaltaisia haaveiluja on ollut hauska lukea muistakin blogeista.

Jos rahaa olisi rajattomasti...

Viettäisimme häämme melko varmasti ulkomailla. Supisuomalaisuudestamme huolimatta tuntuu siltä, että henkinen kotimme on jossakin muualla. Olemme tehneet yhdessä pitkiä reissuja, ja aina haaveilemme uudesta. Ennen häitäkään ei pitänyt lähteä mihinkään kauas, mutta kuinkas sitten kävikään?

Luonnollinen vaihtoehto häille olisi siis ollut niiden järjestäminen ulkomailla, jossakin ihanassa rantakohteessa. Emme kuitenkaan päätyneet siihen ratkaisuun, sillä koimme, ettemme halua rasittaa vieraitamme tällaisella kustannuksella. Jos pätäkkää löytyisi lottovoittajan tavoin, voisimme mieluusti lennättää vieraamme vaikkapa Meksikoon. Vuokraisimme jonkun hotellin lähes omaan käyttöön ja juhlisimme häitä merenrannalla hiekkaa varpaissa. Tanssisimme piña coladoja ja mojitoja siemaillen aamun pikkutunneille.

Jos rahaa olisi muutama tonni lisää...

Jos meillä olisi säästössä vähän ylimääräistä (nykyisen budjettimme päälle), jolle ei olisi parempaakaan käyttöä, voisimme jättää pihistelemättä muutamissa asioissa. Ottaisimme häihimme valokuvauksen lisäksi ehdottomasti videokuvauksen. Lisäksi en empisi palkata haaveilemaani jousikvartettia vihkimistä elävöittämään. Voisimme hyvin sijoittaa myös baarimikkoon, joka tekisi illan aikana meille drinkkejä. Ystäväni synttäreillä heinäkuussa oli baarimikko drinksuja tekemässä, ja se oli kyllä vähän niin kuin ohjelmanumero itsessään.

Olen kuin olenkin tyytyväinen juhlapaikkaamme eikä rahallakaan oikein meille parempaa pääkaupunkiseudulta välttämättä saisi. Ellemme sitten siirtäisi juhlia johonkin anniskeluravintolaan, jolloin juomapuoli hoituisi heiltä ja kasvattaisi laskua, sillä haluamme tarjota illan juomat vieraillemme.

Sen sijaan ruokaan voisimme panostaa vielä nykyistäkin enemmän ja laittaa oikein kystä kyllä. Erilaisia hienoja vaihtoehtoja, paljon kivaa pikkusyötävää niin, ettei kellekään jää nälkä. Osittainhan tämä on tietysti jo nyt tavoitteena. Voisimme myös satsata johonkin komeaan hääkakkuun. Se ei ole meillä nyt ykkösprioriteettina, mutta jos ei tarvitsisi niin kustannuksista välittää, voisimme tilata hienon kakun.

Saattaisin myös luopua ajatuksesta kasvattaa itse hääkukat ja sijoittaa suomalaisiin ostokukkiin. Niitä vain tuntuu olevan vähän hankala löytää, mutta ehkä voisin vaikka tilata etukäteen ihan kasvatuspalveluna kukkamme joltakin puutarhalta.

Paljon muutakin käyttöä rahoille varmasti löytäisin...

Englantiärsytys

Me hääbloggaajat olemme siinä mielessä hyväntahtoista porukkaa, että kaikki muistavat aina blogeissaan mainita, että listaamalla omia "pakko saada häihin" ja "ehdottomasti ei meille" -juttujaan he eivät halua arvostella muiden päätöksiä. Ja tätä pidän myös omana arvonani, yleensä.

Minulla on kuitenkin yksi häämuoti-ilmiö, jota en voi sietää ja huomaan pohtivani muiden blogeja ym. lukiessani, että onkohan asia mietitty loppuun saakka. Kyse on englanninkielen käytöstä hääjuttujen yhteydessä. Englanti alkaa mielestäni olla pian jo häiden valtakieli. Syyhän on selvä: Hääideoista valtaosa tulee Pohjois-Amerikasta. Lisäksi häätavaraa tilataan paljon kansainvälisiltä markkinoilta.

Esimerkkejä olisi melkoinen liuta. Yksinkertaisimmillaan kyse on niistä Mrs. ja Mr. -viireistä tai hääauton takana vilkkuvasta Just married -kyltistä. Sitten lähetellään Save the Date -kortteja. Juhlissa yleistyvät ohjekyltit ja mietelauseet ovat usein englanniksi. Jopa kaasojen "kosiminen" hoidetaan kortilla, jossa kysytään usein riimittelyllä höystettynä: "Will you be my maid of honor?"

Ymmärrän hyvin, että netistä löytyviä kivoja ideoita on helppo toteuttaa sellaisenaan. Ymmärrän myös, että jotkin asiat kuulostavat kivemmilta englanniksi. Just married ei aiheuta samanlaisia huvittuneita mielikuvia kuin Vastanaineet (joskin yhdyssanana tämän ei mielestäni pitäisi kuulostaa härskiltä). On myös asioita, joille ei tahdo löytyä hyvää suomennosta: Mikä olisi hyvä suomennos Photo boothille? Sen sijaan Varaa päivä tai vaikkapa Varaa päivämme ei kuulostaisi mielestäni yhtään sen huonommalta kuin Save the Date. Uskon, että monet eivät ole tulleet edes ajatelleeksi, että asian voisi kääntää suomeksi, tai sitten ollaan vain niin kiinni siinä "alkuperäisessä", ettei uuteen uskalleta tarttua. Itsestäni olisi myös tuntunut hyvin kummalliselta kysyä kaasoiltani englanniksi heidän suostumustaan tärkeään tehtävään, toki itse tein sen tylsästi suullisesti enkä lahjapaketin tai kortin avulla. Kohta varmaan kosintakin tapahtuu jenkkileffatyyliin "Will you marry me?" (Ja uskon, että näitäkin on jo nähty ainakin kirjallisissa kosintaversioissa.)

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku on harkiten päättänyt käyttää hääkoristeluissaan, -kutsuissaan tms. englanninkielisiä ilmauksia. Kansainvälisissä häissä tämä on varsin puolusteltuakin. Toivoisin vain, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota. Voisiko saman asian ilmaista suomeksi, jos joka tapauksessa kirjoittaa asian itse johonkin (esim. hääpöytien ohjelappusiin)? Tai saisiko tuon tai tämän elementin suomalaisesta kaupasta, jossa tekstikin olisi suomeksi? Jos vastaus on ei, on ehkä tyydyttävä ameriikanvastineeseen.

Englanti valtaa vääjäämättä alaa puheessamme ja tekstissämme, enkä yritäkään takertua kynsin hampain mihinkään "puhtaaseen suomenkieleen". Omassa puheessani ja teksteissäni vilisee englanninkielisiä termejä; välillä niin, että se ärsyttää itseänikin. Kieli kehittyy, ja niin kuuluukin tapahtua. Mutta tapahtuuko se siksi, että olemme liian laiskoja kehittämään kieltämme omanlaiseksemme? Tapahtuuko se markkinointihenkilöiden ehdoilla?

Vastaan saa sanoa. ;)

P.S. Eilen taloudessamme lanseerattiin englanninkielinen termi "pre-honeymoon" sulhasen toimesta (ei siis varmasti ensimmäistä kertaa maailmassa). Kyse on hiihtolomareissusta. Kirjoittelen pian, minne lähdemme viiden kuukauden kuluttua.

Ekologisuus häissä

Ekologisuus on aiheellisesti suuri teema vähän kaikilla elämänalueilla eivätkä häät ole poikkeus. Häät vietetään sillä ajatuksella, että se on kerran elämässä -tapahtuma, joten moni saattaa ajatella, että no, kai minä nyt tämän kerran saan olla ajattelematta koko maailman parasta. Suomessa avioliittoja kuitenkin solmitaan vuodessa lähes 25 000 (lähde). Vaikka kaikkia häitä ei vietetä suurella hulabaloolla, riittää kunnon pirskeitä sen verran, että jos jokainen pari juhlii välittämättä huomisesta, tässä käy vielä hullusti.

Itse haluankin siis pitää huolta siitä, että häissämme pohditaan myös sitä, mikä on vaikutuksemme ympäristöön.Täydellisiä ekohäitä ei todellakaan ole luvassa enkä yritä jeesustella, että kaikessa pitää pohtia vain ympäristöä, mutta ehkä toivoisin, että itse pystyn pitämään järjen kädessä, mitä ostoksiin ym. valintoihin tulee ja ehkä voin inspiroida jotakuta muuta pohtimaan omia valintojaan.

Tässä siis muutamia asioita, joita hääjärjestelyiden lomassa voisi pohtia:

Jotain uutta vai jotain vanhaa

Hääkirppikset ovat tulleet jäädäkseen sekä Facebookiin että ihan omaksi sivustokseen. Häätavara liikkuukin ihailtavaa tahtia ja jonkun toisen täydellistä päivää täydentänyt asia pääsee tuottamaan iloa uudelleen. Tai jos joku on sattunut tekemään hutiostoksen, saattaa se ollakin toiselle kelpoaarre.

Myös hääpuvut tekevät nähdäkseni kauppansa hyvin kirppiksillä. Jos itse ei löydä sopivaa hääpukua käytettynä, voi ainakin pohtia, pistäisikö sen kuitenkin kiertoon omien häiden jälkeen kaapissa pölyttymisen sijaan. Itse aion teetättää pukuni, joten se tulee tietysti uutena. Häiden jälkeen tulen muokkaamaan mekon siten, että sitä voi käyttää myös häiden jälkeen, joten puku ei toivottavasti jää vain kaappiani koristamaan. Samalla tuen suomalaista työtä.

Saisinko tämän lainaksi?
Häähuumassa tulee ehkä helposti hankittua asioita ennen kuin miettii, tarvitseeko jotakin edes ostaa. Kun kirpparilla jotain osuu silmään, niin tilaisuuteen on tartuttava, eikö vain? Mutta tarvitseeko kaikkea ostaa itselle? Olisiko muutamalla ystävällä hanallinen boolimalja, jotka saisi lainaan? Tai voisiko valokuvausseinän vuokrata? Toki voi ajatella, että jos ostaa asioita käytettynä ja myy eteenpäin, se on vähän kuin vuokraamista.

Vähemmän on enemmän
Mitä vähemmän häihinsä haalii erilaisia asioita kuten koristeita, sitä vähemmän se kuormittaa ympäristöä. Itse en todellakaan ole mikään minimalismin edustaja, joten tähän minun tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Tarvitseeko pöydässä olla kukkia ja kaitaliinoja ja paperikoristeita ja helmikoristeita ja ja ja...? Todennäköisesti kokonaisuus on myös tyylikkäämmän näköinen, jos ihan kaikkia Pinterestistä bongattuja ideoita ei toteuta omissa häissään.

Kukat, voi kukat!
Häissä kuin häissä on oltava kukkia, on varmasti monen ajatus. Myös itse haluan häihimme kukkia, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Olenkin kirjoitellut omista kimppuajatuksistani. Kukat ovat ehkä suurin yksittäinen juttu ruoan ohella, joissa voi tehdä merkittäviä valintoja ekologisuuden sekä myös eettisyyden näkökulmasta. Kukkien ympäristövaikutusten pohtiminen voi kuitenkin olla kuluttajalle vaikeaa: kotimaisia ei tarvitse kuskailla lentokoneilla, mutta ne on kasvatettava kasvihuoneissa.

Afrikan ja Etelä-Amerikan kehittyvistä maista tulevissa kukissa on kuitenkin myös muita hankaluuksia: Usein työntekijät työskentelevät kurjissa oloissa, huonolla palkalla ja kukkatilat kuormittavat ympäristöä torjunta-aineilla sekä valtavalla vedenkulutuksella.

Koska kaikkia kukkia ei kotimaisina saa, kannattaa pohtia, saisiko kukkia Reilun kaupan versioina. Reilun kaupan kukkatiloilla pidetään huoli siitä, että työntekijöiden työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset, palkka verrattain hyvä sekä satsataan ympäristöstä huolehtimiseen.

Mieti toki myös sitä, voisiko koristelua ainakin osittain toteuttaa muutoin kuin kukilla. Kuuntele asiantuntijoita, kun he varoittavat jonkin kukan saatavuuden hankaluudesta tiettynä vuodenaikana.

Tässä pari hyvää artikkelia asiasta:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kukkakimpun-alkuperan-jaljil-1
http://www.maailma.net/kampanjat/suosi-asiallisissa-oloissa-kasvatettuja-kukkia

Ruoka
Jonkin verran on näkyvissä trendiä kasvisruokahäistä tai vegaanisista häistä. Tämä on varmasti erinomainen asia, jos pari itse noudattaa kasvisruokavaliota tai vegaaniutta. Itse sekäsyöjänä en tällaiseen ole valmis lähtemään, mutta jonkin verran varmasti pohdimme myös häidemme ruoan ilmastollisia vaikutuksia, koska näin teemme arjessammekin.

Suomen ihanimmat häät -ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella iso osa morsiamista paheksui yhden morsiamen päättäväisyyttä siinä, ettei hän halunnut liharuokaa häihinsä. Muut morsmaikut pitivät sitä tosi itsekkäänä. Onko niin, että häissä saa olla itsekäs vieraslistan, musiikin, koristeluiden ja ohjelman suhteen ("Nehän on teidän häät!"), mutta auta armias, jos haluat ajatella eläinten oikeuksia tai ilmastonmuutosta, ja itsekkyytesi ylettyy ruokaan saakka?! Sanoisin kaikille, jotka pohtivat täysin kasvishäitä, että siittä vaan! Kasvisruoka voi olla aivan yhtä maukasta ja juhlallista kuin sekaruokakin, eivätkä vieraat siihen kuole, jos joutuvat kerran syömään vähän eettisemmin.

Myös lähiruoka on noussut trendikkääksi, ja hyvä niin. Lähellä tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä vähemmän ja tiedät, minne rahasi menevät. Voi siis esimerkiksi pohtia, tulisiko hääkakku suomalaisista marjoista eksoottisten hedelmien sijasta. Jos tämä asia tuntuu itselle tärkeältä, kannattaa se varmaan huomioida jo pitopalvelua tai ravintolaa valitessa. Jos ruoat tekee itse, on valintapäätökset tietysti helpompi tehdä.

Häämatkalle
Meidän taloudessamme suurimman kuorman hiilijalanjälkeemme tuo lentäminen. Niin ihanaa kuin matkustelu onkin, on se myös maapallomme kannalta hyvin kuluttavaa, jos sen tekee lentäen. Häämatkalle lähtiessä voikin pohtia, olisiko kotimaanmatka vaihtoehto. Itse siihen tuskin tyydymme, saatammepa tehdä jopa kaksikin häämatkaa, joten tässä asiassa on itselläni eniten peiliinkatsomista...

Olipas paasaamista! Häiden suunnitteluun liittyy tuhansia päätöksiä ja rahaa palaa yleensä väistämättä hurja määrä. Ymmärrän siis sen, ettei pitopalveluhärdellin keskellä jaksa enää kysellä ruoan alkuperää. Ja sen, että halpoja tuontikukkia ostamalla saattaa kotimaisiin verrattuna säästää merkittäviä summia rahaa. Mutta ehkä voisimme kaikki miettiä asiaa ainakin jossakin kohtaa hääsuunnitteluamme. Meillä kun on vain tämä yksi maapallomme.

Morsiusneidot - tuo kummallinen konsepti

Ei, en halua kyseenalaistaa kenenkään muun päätöksiä häihin liittyen, varsinkaan tällaisessa asiassa. Ihan vain ihmettelen. Nykyään hääblogeissa ja keskustelupalstoilla näkee monien morsioiden kertovan, että kaason tai yleensä kaasojen lisäksi heillä on morsiusneitoja. Olen vähän ihmetellyt näiden morsiusneitojen funktiota.

Google-haulla asiasta löytyy suomeksi hyvin vähän tietoa, ja joissakin lähteissä kaason ja morsiusneidon nimitystä käytetään ihan ristiin. Yhdysvalloissa, mistä elokuvien ja tv-sarjojen välityksellä saamme suuren osan hääinspiraatiosta, morsiusneitojen tehtävä tuntuu olevan lähinnä kulkea toisiinsa sointuvissa asuissa pitkin käytävää ennen morsianta. Lisäksi ennen hääseremoniaa he pitävät morsiamelle seuraa. Ilmeisesti tapa on ennen liittynyt jotenkin seurapiirijuttuihin.

Suomessa morsiusneidoilla tuntuu olevan vähän enemmänkin tehtävää, kuten askartelussa auttelu, mutta ei kuitenkaan samassa määrin kuin kaasoilla. Täälläkin kaasojen ja morsiusneitojen yhtenevä pukeutuminen on jatkuvasti yleisempää.

Itse en ole kokenut morsiusneitoja häissämme tarpeellisiksi. Kolme kaasoakin jo vähän mietitytti: onko se vähän liioiteltua? Ajatus ja henkilöt tuntuivat kuitenkin hyviltä, joten ei kai sitä voi liikaa olla apuja... Mutta että siihen päälle vielä lisää porukkaa. Ei kiitos!

Te joilla morsiusneitoja on, avaisitteko vähän, mikä on heidän tehtävänsä ja miten se eroaa kaason roolista?

Häät sulhasen tapaan, osa 4

Edellisen osan löydät täältä.

Koska aivan konkreettisia päätöksiä ollaan päästy viimein hääsuunnittelun osalta tekemään, on myös sulhasen kanssa tullut keskusteltua häistä enemmän. Tämä on tietysti johtanut siihen, että loistavia ideoita on putkahdellut sulhaselta niin paljon, että kaikkia en edes ole muistanut kirjata ylös teidän iloksenne. Tässä kuitenkin T:n loistoajatuksia:

- Avantouintia häissä: Tämä ajatus taisi tulla, kun tutkimme jotakin juhlapaikkaa, jossa olisi ollut laituri mereen. Ehkä avanto näkyi jossakin kuvassakin. Meillä siis pidetään kuitenkin häät kesällä, joten tämä loistoajatus jää toteuttamatta. Muuten tietysti avantouinti sopisi häiden ohjelmaksi loistavasti...
- Farkut ja huppari pukuna (jos on pakko laittaa jotain päälle): T. ei ole mikään pukumies, vaikka näyttääkin hyvältä puvussa. Häntä ärsyttää aina, jos joihinkin juhliin täytyy laittaa esim. kauluspaita, saatikka kokopuku. Ei siis ihme, ettei hän häihinkään haluaisi pukua laittaa. No, en aio pakottaa, mutta huppari päällä hän ei kyllä naimisiin mene ainakaan minun kanssani!
- Minulle samanlainen hääkampaus kuin hiukseni olivat höyryhengityksen jälkeen: Kampaukseni sen jälkeen, kun olin flunssassa aamulla höyryhengittänyt, oli melkoinen pehko. Sulhaseni totesi, että mites toi kävis hääkampaukseksi. Mietitään kuitenkin vielä.
- Ihan sikaruma, mutta hyvänmakuinen hääkakku: Näytin sulholle Something Gold -blogista pätkän tekstiä, jossa morsianta raivostutti sulhasen toteamus hänen unelmakakustaan. T. totesi, että hei, meille voisi tulla ihan törkeän ruma hääkakku. joka kuitenkin maistuu hyvältä. No, tämä ei todellakaan ole enää ihan mahdoton ajatus, kun olemme alkaneet miettiä itsetehtyä kakkubuffettia.
- Aamuhäät: Juhlapaikkamme on sellainen, että aurinko paistaa aamulla hyvästä suunnasta, joten sulhaseni ehdotti, että jos häät pidettäisiinkin aikaisin aamulla. Auringon asennosta huolimatta uskon vieraidemme arvostavan hieman myöhäisempää aloitusta.
- Krapulahäät: Edellisestä seurasi idea, että pidetäänkin jotkut megabileet edellisenä iltana ja mennään naimisiin seuraavana aamuna ja pidetään sellainen krapulabrunssi samalla. Saattaisi toisaalta olla jotenkin meidän näköistä, mutta ehkä ei kuitenkaan.

Häät sulhasen tapaan, osa 3

Olen kirjoitellut sulhaseni lennokkaista hääideoista aiemminkin täällä ja täällä. Uusia ideoita on matkan varrella virinnyt. Osassa ideoista voisi olla jotakin, mutta osa menee kyllä yli ymmärryksen.

- Virtuaalitodellisuushäät. Sulhasella alkoi jossakin vaiheessa iskeä epätoivo hääpaikkoja kierrellessämme. Hän totesi, että varataan vaan joku iso halli ja isketään kaikille virtuaalilasit päähän. Jokainen voisi siten viettää häämme sellaisissa maisemissa kuin haluaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa tämäkin voi olla mahdollista, mutta mieluummin pidän omat häämme ihan oikeasti todellisina ja vähemmän virtuaalisina.
- Some-häät. Jatkoa edelliseen, kun olin virtuaalihäät torpannut. Että jos vain karattaisiin johonkin paratiisiin ja mentäisiin siellä naimisiin. Sitten voisi lähettää "vieraille" vaikka Youtube-lähetystä tilaisuudesta. Tähän hän tietysti jatkoi, että lähetys jatkuisi tietysti läpi hääyön. No niin, ei tarvitse varmaan edes sanoa, ettei tämäkään idea päätynyt totutuksen tasolle.
- McGyver-juomapeli. Kyllä, se nousi uudelleen keskustelun alle. En lämmennyt edelleenkään.
- Hääsalsa. "Eikö meille tulekaan hääsalsaa?" kysyi sulhanen, kun totesin erään kappaleen soidessa Spotifysta, että tämä voisi olla mahdollinen häävalssi. Jos sulhanen opettelee salsaa, suostun varmasti tanssimaan sitä häätanssina. Epäilen kuitenkin vahvasti. T. ei ole mikään parkettien partaveitsi. Valssi kuitenkin jotenkuten luonnistuu, jos minä vien. ;)
- Soidintanssi häätanssina. Edellisen teeman jatkoa, joskin aivan eri tilanteessa ja ajallisesti erillään. Katsoimme Life-dokumenttia, jossa näkyi joidenkin vesilintujen soidintanssia veden pinnassa. T. kysyi, että eikö toi olisikin makea häätanssi. En ole ihan varma, miten tuo toteutus sujuisi...

Helkkarin maalaisromantiikka!

Pahoittelen, jos joku loukkaantui otsikosta! Minulla ei varsinaisesti ole mitään maalaisromantiikkaa vastaan: ideat ovat kauniita ja koristelu yleensä ekologista. Mutta kun sitä on kaikkialla!

Tämä tunne pulpahti eilen yli, kun selailin Pinterestiä hakusanalla "häät": Vähintään seitsemänkymmentä prosenttia ensimmäisistä noin paristasadasta hakutuloksesta on maalaisromantiikkaa. Ja Facebookin hääkirppis on täynnä "tavaraa maalaisromanttisista häistä".

Minä haluan ideoita ja inspiraatiota ei-maalaisromanttisista häistä! En ole hääkirppareilta bongannut vielä juuri mitään ostettavaa, sillä tuntuu, että kaikki on tehty säkkikankaasta tai pitsistä. En voi olla ainoa laatuani, mutta selvästi olen vähemmistössä. No, ehkä tämä buumi ehtii laantua ennen omia häitä. Ehkä ei...

Tuskin kuitenkaan on odotettavissa, että sateenkaaren värit saavuttavat massainnostuksen. Voin kyllä olla väärässä siinäkin. Jos jotakuta kiinnostaa katsella välillä kuvia värikkäistä häistä, kannattaa selata Pinterestiä hakusanoilla mexican wedding tai colorful wedding. ;)

Hääperinteistä

Häihin liittyy valtavasti erilaisia perinteitä. Naimisiin.info:n nettisivuilla on kattava tietopaketti hääperinteisiin liittyen. Se kannattaa kahlata läpi, jos kaipaa ideoita tai haluaa vain tietoa siitä, mistä mikäkin perinne on saanut alkunsa.

Itselleni tutuimpia hääperinteitä ovat morsiamen saatto alttarille isän toimesta, kimpun, sukkanauhan ja riisin (tai nykyaikaisempien ja lintuturvallisten korvikkeiden) heitto, jotain sinistä..., hääkakun leikkaus, häävalssi sekä morsiamen ryöstö. Nämä varmaan tulevat monille muillekin mieleen, kun hääperinteistä puhutaan.

Mitä näistä perinteistä aiomme kunnioittaa omissa häissämme?

Morsiamen saatto alttarille isän toimesta
Haluan ehdottomasti, että isäni saattaa minut tulevan aviomieheni luokse. Alttaria sen sijaan häissämme ei nähdä, sillä kuten olen kertonut, menemme naimisiin siviilivihkimisellä. Jotkut ajattelevat, että alttarille saattaminen on vanhahtava perinne, jossa nainen luovutetaan yhden miehen omaisuudesta tai huolellettavuudesta toiselle. Itse en näe asiaa näin enkä usko elämäni miestenkään tätä ajattelevan. Minulle vain on tärkeää, että isäni on tässä perinteisessä roolissa omana tärkeänä päivänäni.

Kimpun ja sukkanauhan heitto
Tämän perinteen kohdalla minulla ei ole suurtakaan intohimoa suuntaan taikka toiseen, emmekä ole keskustelleet sulhasen kanssa, mitä aiomme tehdä. Toisaalta kimpun ja sukkanauhan heitto on ihan hauska perinne, mutta ehkä kuitenkin jo hieman väljähtänyt... Hyvä ystäväni lahjoitti oman kimppunsa ennalta valitsemalleen henkilölle heittämisen sijaan. Tällä tavalla hän halusi osoittaa uuden kälynsä tärkeyden elämässään. Toisen ystäväni häissä taas sattui ohjelman juontajalle moka, jonka seurauksena morsian heitti sukkanauhan ja sulhanen kimpun, mikä olikin oikeastaan tosi hauskaa! Olipa vaan vuosien kimpunmetsästyksen jälkeen hankalaa arvioida, mihin sukkanauha lentää. ;)

Riisin heitto
Riisi on jo monissa häissä jäänyt pois heitettävien aineiden listalta ihan kirkkojen ja kaupunkien ohjeistusten johdosta. (Linnut ilmeisesti eivät oikein siedä riisiä elimistössään.) Niiden sijaan kirkon ovella tervehditään tuoretta avioparia nykyään mm. saippuakuplia puhaltamalla, kukkien terälehtiä heittelemällä, erilaisia huiskuja heiluttamalla ja varmasti muillakin mielikuvituksellisilla tavoilla. Meille tällaista tervehtimistä ei välttämättä tule aivan tilaisuuden luonteen vuoksi: Emme todennäköisesti tule "ulostautumaan" erityisesti mistään, kun kirkko-osuutta ei ole. Voisi kuitenkin olla kiva jollakin tapaa näyttäytyä ensimmäistä kertaa avioparina, ja siihen saattaisi sopia joku vieraiden tervehdys. Juhlapaikka varmasti vaikuttaa tähän asiaan paljon. Jos tulee hyviä ideoita, niin vinkata saa!

Jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä
Tämä tuntuu olevan sellainen perinne, josta harva morsian luopuu. Eli se, että morsiamella tulee hääpäivänään olla jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua ja jotakin sinistä. Enköhän minäkin näitä asioita tule itselleni haalimaan. Inohttaisi ajatella, että avioliitto kaatuu siihen...

Hääkakun leikkaus

Hääkakku on perinteisesti leikattu tuoreen avioparin toimesta yhdessä. Samalla kisaillaan siitä, kumpi perheessä määrää kaapin paikan, polkaisemalla jalkapohja lattiaan mahdollisimman nopeasti kakkulapion kolahdettua alustaan (ei siis tallota puolison varpaita, kuten jotkut ilmeisesti luulevat). Itse en tästä perinteestä niin perusta. Meillä tiedetään, kumpi kaapin paikan määrää: Molemmat luulevat olevansa itse se henkilö. Ehkä on siis parempi pitää tämä illuusio yllä. ;) Jos sulhaseni tämän perinteen kuitenkin haluaa säilyttää, ei se minua kauheasti haittaakaan.

Häävalssi
Häävalssin haluan sulhaseni kanssa tanssia. Ja todennäköisesti ihan oikeana valssina eikä mitään uudenaikaista häätanssia. Minulla ei siis ole mitään sitä vastaan, että muut hylkäävät valssin jonkin muun tanssilajin tieltä, mutta itse jotenkin haluan sen valssin. Sitä, minkä valssin tahtiin ensimmäisen aviotanssimme keinumme, ei vielä ole päätetty.

Morsiamen ryöstö
Morsiamen ryöstö tuntuu olevan monille morsiamille sellainen ehdoton ei. Minä kuitenkin vähän haluaisin tulla ryöstetyksi. :D Minulla on myös pieni idea siitä, millä tavoin palaan sulhoni luokse, mutta siitä lisää joskus toiste... Perinteisesti sulhasen on suoritettava jokin tehtävä, jolla hän saa tuoreen rouvansa takaisin. Itse näkisin, että olisi kiva, jos tehtävä olisi sellainen, jossa sulhanen saisi loistaa eikä mikään nolo tai sulhaselle vaikea juttu.

Tällaisia ajatuksia siis tutuimmista hääperinteistä. Onko teillä samanlaisia ajatuksia vai eroaako jossakin asiassa mielipide vahvasti?

Voiko häitä juhlia ilman bändiä?

Itselleni musiikki on elämän aikana ollut hyvinkin tärkeä asia, ja nykyään meillä kotona pauhaa välillä tuntikausia Spotify. Musiikki näyttelee myös häissä tärkeää osaa ja on merkittävä tekijä tunnelman luomisessa.

Hyvin monissa häissä soittaa jokin bändi. Olen sitä mieltä, että suomalaiset hääbändit ovat erittäin tasokkaita, ainakin sen perusteella, mitä olen itse kuullut ja nähnyt. Tästä huolimatta olemme sulhasen kanssa tulleet siihen tulokseen, että omissa häissämme ei soita bändiä.

Syitä on oikeastaan kaksi: Toinen on se ikuinen raha. En ole tehnyt tarkempaa selvitystä, mitä bändin palkkaaminen maksaisi, mutta minulla on sellainen tuntuma, että jossakin tonnin kieppeillä liikutaan. Voi olla, että halvemmallakin bändin saisi, ja aina voi tietysti kikkailla settejen sekä soittajien määrällä. Joka tapauksessa kuluerä on sellainen, että mielellämme sen säästämme.

Varsinkin kun on se toinen syy: Olemme olleet muutamissa häissä, joissa bändi on ollut hyvä, mutta alkanut soittaa liian aikaisin tai muuten vain ei ole oma tanssijalka vipattanut. Häissä on kuitenkin mukava myös jutella, ja ajoittain bändi on ollut esteenä sille: Musiikki on ollut liian kovalla tai on vain tullut tyhmä olo, kun emme ole olleet tanssimassa. On tullut jopa syyllinen olo siitä, ettei ole nauttimassa tanssilattialla yhtyeen soitosta. Joskus bändi itsekin on tuottanut tätä syyllisyyttä rohkaistessaan juhlakansaa tanssimaan.

Totesimme siis, että me jätämme bändin hankkimatta, vaikka osa vieraista sitä saattaisi vähän kaivata. Toinen vaihtoehto olisi hankkia hyvä DJ. Tähänkään ajatukseen tuskin tartumme. Vaikka hyvä DJ varmasti osaisi lukea juhlakansan mielialaa biisejä valitessaan, emme silti pidä DJ:n hankkimista niin tärkeänä.




Tulemme siis luottamaan Spotify-soittolistoihin. Meillä kuitenkin on melko hyvä käsitys siitä, mikä ystäviämme tanssittaa. Soittolistoja eri tilanteisiin pitää alkaa koota jo hyvissä ajoin. Täysin ilman live-musiikkia häissämme ei tulla olemaan, mutta tästä lisää myöhemmin. ;)

Mitä mieltä olette: Voiko häitä juhlia ilman bändiä?

Häät sulhasen tapaan, osa 2

Kuten lupailin, Häät sulhasen tapaan -tekstiin saatiin jatko-osa. Ensimmäisen osan voit lukea täältä. Tässä siis viime aikojen keskustelujen tiimoilta esiin nousseita loistoideoita:

- Riistakamerat hääkuvaukseen: Tämä idea tuli itse asiassa yhdeltä miespuoliselta ystävältämme, jolle hääsuunnittelu myös on ajankohtaista. Oma sulhaseni oli idealle myyty. Keskustelu oli siis häävalokuvaajista, joiden hinta huitelee aikamoisissa summissa. Ystävä totesi, että hän voisi ostaa muutaman riistakameran ja sijoittaa niitä sopiviin kohtiin hääpaikalle. Eli hääkuvaajan etsinnän voi siis lopettaa. Tai sitten ei...

Raaseporin linna

- Häät Raaseporin linnanraunioissa: Pistäydyimme kyseisillä raunioilla moottoripyöräreissulla Turun suuntaan. Linnassa oli kivoja, isoja saleja, joten sulhanen totesi, että jospa pidettäisiin häät täällä. Minun makuuni tilat olivat hieman turhan pimeät, ja matkaakin Raaseporiin on vähän turhan paljon. Enkä ole ihan varma, saisiko tiloja vuokrattua. :)
- Vaellusteemahäät: Edellisen kanssa samassa yhteydessä sulhanen ehdotti myös, että jos vaan lähdetään metsään telttojen ym. kanssa ja pidetään häät siellä. Ei mennyt läpi tälle morsiamelle tämäkään ehdotus.
- Keinuhyppykisat: Kävimme pari päivää sitten pistäytymässä yhdellä hääpaikalla, jota olemme jo käyneet aiemmin katsomassa. Satuimme ajamaan läheltä ohi ja kävimme tarkistamassa pari juttua. Samalla huomasimme, että pihalla on keinu, josta sulhanen innostui. Siinähän voisi järjestää keinuhyppykisat. Jääköön harkintaan.
- Pullonpiilotus: Samassa hääpaikassa oli myös hiekkalaatikko, joten keinuhyppykisojen jatkumona keksin, että sinne voisi piilotella miniviinapulloja vieraiden etsittäväksi. Tästä sulhanen intoutui kovasti ja suunnitteli, että ilmoitamme, ettei häissä ole tarjolla muuta alkoholia kuin se, mitä hiekasta löytää. No, aarteenmetsästys ei ole ollenkaan poissuljettu juttu, mutta ehkä tarjotaan kuitenkin viinit ja oluet.

Ketoneilikoita

- Pinkit häät: Kävimme pari päivää sitten ohikulkumatkalla ihailemassa T:n äidin kukkapenkkiä. Siellä ihastuimme molemmat ketoneilikka-nimiseen kukkaan. Ne ovat kauniin pinkkejä ja tulevat mahdollisesti olemaan osa hääkoristelua. Sulhanen kuitenkin innostui ehdottamaan, että häät olisivat kokonaan pinkit minun pukuani myöten. Pitäytynemme silti suunnitelmassani moniväriteemasta.