torstai 30. toukokuuta 2019

Loppukirin paikka


Häihimme on alle viisikymmentä päivää, vähän reilut kuusi viikkoa. Enää aikaa häihin ei lasketa vuosissa eikä edes kuukausissa, vaan viikoissa. Pari viime viikkoa eivät ole olleet mitään häätykitystä, sillä työkiireet väkisinkin opettajalla kasautuvat tähän lomaa ennakoivaan aikaan. Lisäksi aikani on mennyt televisioruudun äärellä Leijonia kannustaen, ja kannattihan se kannustaa.

Minä en siis ole sitä sorttia, joka katsoo finaalin, kun Suomi sinne silloin tällöin pääsee, vaan olen katsonut kaikki Suomen pelit analyyseineen päivineen (tietysti maksukanavalta) ja lisäksi paljon muitakin matseja. Muiden joukkueiden pelejä katsellessa olen kyllä samalla kylvänyt lisää hääkukkia ja askarrellut kattokoristeita, joten ovat ne hääasiatkin siinä sivussa edenneet. Suomi-Saksa -pelin katsoin pari tuntia pelin jälkeen kirjaston laserleikkurin äärellä perhosia tuottaen.

Sulhaselle on myös todennäköisesti nyt löytynyt puku, jos se vain vielä on vapaana. T. ei innosta kiljuen lupautunut kirjoittamaan tekstiä pukujen sovituksista. Täytynee hoitaa sekin itse, kunhan sulhanen tekee päätöksen puvun suhteen ja saa sen varattua itselleen. Löytämämme pukupaketti on siis aivan täydellinen, mutta myös melko reilusti muita kokonaisuuksia hintavampi. Sulhasenkin pukukokonaisuus pidetään kuitenkin todennäköisesti salassa hääpäivään saakka.


Eilen sain odotetun paketin. Ronja sai hääkenkäni maalattua paljon nopeammin kuin uskalsin toivoa, ja tulos on lumoava! Haluan pitää kenkienkin tarkan ulkomuodon salassa häihin asti, joten nyt joudutte monia asioita vähän odottelemaan. Vaikka kengät ovatkin jo monia muita mukavammat jalassa, pitää niitäkin ehkä hieman sisäänajaa, joten kopsuttelen kengillä alakerran naapureiden iloksi kotona. Kovasti tekisi mieleni laittaa kengät jo esim. kevätjuhlaan jalkaan, mutta olen aivan varma, että joku tallaisi niiden päälle tai astuisin johonkin kakkaan, joten säästän kenkiä hääpäiväksi. Sen jälkeen ne saavat kyllä olla vaikka ihan arkikäytössä.


Minulla on tosiaan enää kaksi työpäivää ennen lomaa. Ensi viikolla alkaakin siis loppukiri hääjärjestelyidemme osalta. Paljon asioita on vielä suunnittelematta, päättämättä, hankkimatta ja tekemättä, joten tylsää ei varmasti pääse olemaan. Kuusi viikkoa lomaa ennen häitä mahdollistaa kuitenkin melko stressittömät häävalmistelut, jos en sorru laiskotteluun. Ja mitä en jaksa tehdä, on varmasti merkityksetöntä juhlan onnistumisen kannalta. Näin ainakin pitää ajatella.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Polttarit takana

Huh huh, mikä viikonloppu takana! Tänään on töissä meinannut vähän ihan hullun paljon väsyttää, mutta olihan se sen arvoista. Lauantaiaamuna minut siis haettiin kotoa polttareiden viettoon. Polttareiden paikaksi paljastui pian Turku, jossa sain viettää ikimuistoisen viikonlopun.

Kerron polttareistani tarkemmin, kunhan toivottavasti saan lisää kuvia mukana menossa olleilta. Nyt oli vain pakko tulla päivittämään, kuinka hauskaa oli! Olo on kiitollinen. Minkä vaivan ihanat kaasot olivatkaan monien muiden avulla polttareideni eteen nähneet! Kaikki oli niin minun näköistäni ja viimeisen päälle suunniteltua. Olivat saaneet säänkin suunniteltua aivan täydelliseksi. ;)

Toki minua vaivaa myös pieni haikeus siitä, että polttarit ovat nyt takana päin. Vaikka itse en polttareideni eteen mitään tehnytkään, olen ehtinyt niitä jo kovasti odottaa (välillä tuntuu, että enemmän kuin häitä). Voin siis vain kuvitella, millainen haikeus ja tyhjiö häiden jälkeen tulee. Tai ehkä pitää vain hankkia sellainen stressi, että tuntuu vain huojentavalta, että ne ovat ohitse. :D

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Alle kaksi kuukautta häihin

Olen melko varma, että joku on salaa nopeuttanut ajan kulumista. Siinä mielessä se ei haittaa lainkaan, että minulla alkaa reilun kahden viikon päästä kesäloma (13 työpäivää). Toisaalta töissäkin on vaikka mitä hommaa vielä ennen lomaa, ja häät lähestyvät hurjaa vauhtia. Jotenkin tuntuu siltä, ettei viime aikoina olla saatu oikein mitään aikaiseksi.

Kävin äsken häiden tehtävälistan läpi ja sai sieltä onneksi pari kohtaa vetäistä pois, mutta aika vähän. Hirmu lista tehtävää olisi vielä työn alla. Ajatus siitä, että tehdään hyvissä ajoin kaikki mahdollinen valmiiksi, oli hyvä, mutta toteutus on jälleen jäänyt vähän puolitiehen. Mikään hirveä stressi ei kuitenkaan ole, sillä minulla on kuitenkin kuusi viikkoa lomaa ennen häitä, joten eiköhän siinä jotakin ehdi.

Viime viikolla kävimme katsastamassa sulhaselle vuokrapukua. Vierailimme Tapiolan juhlapuvussa sekä Niinattaressa. Ajattelin, että yritän saada sulhasen itsensä kirjoittamaan noista käynneistä (T. on muuten ihan viihdyttävä kirjoittaja, joten toivotaan, että hän suostuu) sekä tulevista, sillä aivan täydellistä pukua ei vielä ainakaan minun mielestäni ole löytynyt. Sulhanen toki itse tekee tuon ratkaisun.

Minä kävin itse eilen taas sovittelemassa hääpukuani Ateljee Aariassa. Mukaani sain Heli-kaasoni, joka oli innoissaan tulossa mukaani. Pukuni alkoikin olla melko lailla valmis. Enää viimeiset viilaukset sekä pitsien kiinnitys ja siinä se. Eli periaatteessa juhannusviikolle sovitussa sovituksessa saattaisin saada puvun mukaani. Pieni varaus asiassa vielä pidetään, sillä vähän toivon, että saisin ainakin vyötärön seudulta makkaroita pikkuisen pienemmiksi tässä muutaman viikon aikana. Jos käy niin, että onnistun tuossa tavoitteessa, Terhi lupasi ottaa pukua vielä vähän sisään juhannuksen jälkeen. Heli oli haltioissaan puvustani, mikä tietysti tuntui kivalta. Oli myös mukava jakaa puvun yksityiskohdat jonkun tutun kanssa ihan kunnolla eikä vain kuvien välityksellä. Mukavaa oli myös se, että Heli räpsi sovituksesta kuvia, joita voin sitten aikanaan blogissa esitellä, kun kuvaan koko teettämisprosessia. Kyyneleitä ei sentään olla vielä hääpukusovituksissani nähty, mutta pienen rytmihäiriön sain eilen. :D

Ennen puvun sovitusta oli hankittava sopivat rintsikat hääpuvun alle. Minulla kun ei ennen maanantaita tuntunut olevan oikein yhtään sopivia saatika hyvän värisiä. Sopivat rintaliivit löytyivät luottoliikkeestäni ja samalla parit muutkin rintsikat. Illalla kotona vaihdoinkin vielä mielipidettä ja tilasin neljännet rintsikat. Hups! Mutta kirjoittelen rintsikkashoppailustakin vielä oman tekstinsä. Muista asusteista sen verran, että kenkäni laitoin viihdoin viime viikolla postiin Ronjalle, joka meinasi alkaa niitä mahdollisesti viikonloppuna työstää.


Myös nettikauppoja on pitänyt sulhon kanssa selailla. Olemme nimittäin päätyneet siihen, että hankimme vieraslahjat, joille on kyllä käyttöä ainakin osalla vieraista jo häissä. Ja jottei tekeminen loppuisi kesken, tulee tästäkin hieman kokeellinen tee-se-itse -projekti, jossa hyödynnämme mahdollisesti jälleen kirjastoa. Pitää ehkä tehdä jokin lahjoitus Espoon kirjaston pajoille. ;) Tämän projektin raportoinnin teen kuitenkin todennäköisesti vasta häiden jälkeen, jotta mahdollisille vieraslukijoillemme jää joitakin yllätyksiä.

Sulhasella on myös oma projekti kaveriporukan kanssa. Muutama kaverimme on jo jonkin aikaa tehnyt itse olutta. T. onkin haaveillut omasta hääoluesta. Kaverit olivat pohtineet, että voisivat tehdä meille häälahjaksi hääolutta. Koska sulhasellani on myös lievää kontrollifriikin taipumusta, soluttautui hän Panojengiin, joksi pojat ovat tietysti itsensä nimenneet. Meille on siis tulossa häihin myös ihan meitä varten pantua olutta. Tätä varten T. on tilaillut ja hakenut tarvikkeita, mutta minä luonnollisesti vannoutuneena viininjuojana pysyn erossa tuosta touhusta.

Myös muita hääjuomia olemme tässä pohdiskelleet ja tilasimme toiselta bestmanilta maisteluviinejä laivalta, kun hän lähti tekemään pienen Viron-pyörähdyksen. Viininmaisteluillan kaasojen ja bestmanien kanssa olemme sopineet kesäkuun alkuun. Tuon jälkeen käymme itse toivottavasti toisen bestmanin pakettiautoa lainaten risteilyllä hakemassa häihin tarvittavat juomat. Maisteltavaksi tilasimme/ostamme neljää valkoviiniä ja neljää punaviiniä. Onneksi ainakin kaasoista löytyy valkoviinintuntijoita, koska itse juon lähinnä punaviiniä ja kuoharia.

Tällaisia hommia on siis tullut viime aikoina häiden eteen tehtyä. Nyt varasin ensi viikolla laserleikkuuajan, jotta saan lisää paperiperhosia kattokoristeisiin. Kattokoristeissa on sen verran tekemistä, että se homma olisi syytä saada taas liikkeelle pian. Menukin on vielä lopullisesti päättämättä, vaikka hyvä runko siihen jo on. Kakkuasia on nytkähtänyt eteenpäin ja siitäkin kirjoittelen varmaan lisää pikapuoliin.

Häiden ohjelmapuoli vaatii myös paljon säätämistä, joten sitäkin pitäisi ahkerasti viedä eteenpäin. Tämä voisi olla viikonlopun agendana, kunhan saan sulhasen takaisin työmatkalta Bostonista. Myös muutamia koristeostoksia on syytä tehdä pikkoin. Ulkonäköpuolelta minulta taas puuttuvat täysin korut sormuksia lukuunottamatta.

lauantai 11. toukokuuta 2019

Vihkisormukseni

Kihlasormukseni
vappukäsissä
Vihkisormuksen osalta meidän ei tarvinnut tehdä etsintöjä eikä pohdintoja, sillä kaikki oli mietitty valmiiksi jo kihlaa teetettäessä. Teetimme siis kihlasormukseni Kultaseppä Tarkkasella. Koska kaikki sujui Mikan kanssa asioidessa paremmin kuin hyvin ja lopputuloksena oli kihlasormus jota edelleen ihaillen tuijottelen, ei vihkisormuksen teettämistä tarvinnut pähkäillä. Vihkisormuksen mallikin oli jo kihlaa suunniteltaessa tiedossa.

Kävimme maaliskuun puolivälissä polkaisemassa vihkisormusprojektin teettämisosan Mikan kanssa käyntiin. Valmiin lopputuloksen sain käteeni (siis vain hetkeksi) toissapäivänä. Prosessi olisi ollut paljon nopeampikin, jos olisimme tehneet virallisen tilauspyynnön heti emmekä olisi vatvoneet kaiverruspäätöstä. Sormuksen teettämisen kanssa ei siis ole niin hirveää hoppua kuin esimerkiksi mekon kanssa, vaikka toki suosituilla kultasepillä kesän alku on melko kiireistä. Tarkkasellakin lähdetään juhannukselta todennäköisesti lomille, minkä takia minun pitää käyttää kihlasormus kiillotettavana jo ennen juhannusta ja yrittää varjella sitä pari viikkoa.

Minun sormusyhdistelmäni näyttävämpi osapuoli on kihlasormus. Tämän vuoksi vihkisormus ei ehkä aiheuttanut sellaista valtaisaa ihastustunneryöppyä yksinään. Yhdessä sormukset kuitenkin muodostavat kauniin, melko klassisen yhdistelmän. Odotan kovasti, että saan molemmat sormukset sormeeni, mutta pari kuukautta pitäisi vielä malttaa.


Olin itse jotenkin ajatellut, että sormusten pitojärjestys on se, että ensin tullut on alempana. Tähän ei ilmeisesti ole mitään virallista protokollaa eikä minua sellainen kiinnostaisikaan. Kun ryhdyin vihkisormusta kihlan pariksi sovittelemaan, totesin sormusten näyttävän paremmilta siten, että vihkisormus on alla ja kihlasormus päällä (jos ajatellaan sormen juuresta päin). Vihkitoimituksen aikana vihkisormus tietysti pujotetaan kihlan päälle, mutta vaihdan varmaan vaivihkaa sormusten järjestystä ainakin ennen kuvien ottamista. Toki pitää ehkä vielä muutama varmistussovitus tehdä. ;)

Kultaseppäämme Mika on sitä mieltä, että joskus tähän voisi vielä lisätä kolmannen sormuksen esim. hääpäivänä, jolloin kihlasormus jäisi kahden identtisen rivisormuksen väliin. Itse en ole aivan vakuuttunut siitä, että nakkisormeni kestäisivät kolmannen sormuksen, mutta eihän sitä tiedä, mihin mieli muuttuu. Minusta on ikävuosien karttuessa tullut melkoinen harakka kaiken kimmeltävän suhteen.


Vihkisormuksen hinnaksi tuli 1250€. Sormuksessa on 20 pientä timanttia, yhteensä 0,2ct. Kihlasormus oli kolme vuotta sitten lähempänä 2000€, koska siinä on isompi keskikivi (0,25ct) ja 16 pientä sivukiveä (yhteensä 0,15ct). Ihan tarkasti en muista valmiiden sormusten hintoja, koska niitä ei nyt vihkisormusasiassa edes tutkittu. Mutta en usko teettämisen tulleen valmista sormusta ainakaan paljoa kalliimmaksi. Itselle on myös tärkeä asia, että tietää sormuksen olevan suomalaista käsityötä. Lisäksi sormuksia kuuluu käydä näyttämässä kultasepällä vuoden välein, jolloin timanttien istutukset tarkistetaan ja sormus hiotaan ja putsataan. Tämä palvelu kuuluu myyntihintaan.

Mika Tarkkasta ja hänen tiimiään voin edelleen suositella lämpimästi! Sen lisäksi, että kyseessä on rautainen, hyvän silmän omaava ammattilainen, on Mika valloittava tyyppi, jonka kanssa on ilo asioida.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Polttaripainajaisia


Sain eilen kaasoltani WhatsApp-viestin muodossa pakkauslistan polttareita varten. Kaasonihan ovat muistaneet minua jo alkuvuodesta lähtien pienillä kirjeillä, joissa on vihjauksia polttareiden suhteen. Olen saanut hammasharjan, suklaata ja Bride to Be -nauhan, jotka on käsketty pakata valmiiksi. Saa siis nähdä, joko polttarit ovat aivan kulman takana vai härnäävätkö kaasoni minua taas jo kovinkin hyvissä ajoin. :) Laukun toki pakkasin kuuliaisesti jo eilenillalla. Juuri nyt olen matkalla Turkuun äitienpäivänviettoon, joten tuskin vielä tänä viikonloppuna koittaa lähtö.

Alitajuntani alkoi selvästi heti käsitellä aihetta. Lievään työstressiin liitettynä näin pitkän ja monivivahteisen unen, jossa polttarit eivät sujuneet aivan toiveideni mukaan. Ensinnäkin polttarini olivat täynnä vieraita ihmisiä, joita ei ollut kutsuttu edes häihin. Tai he olivat kai jotenkin tutuntuttuja, vaikka aamulla asiaa ajateltuani en osaa sanoa, että muistaisin ketään tiettyä henkilöä. Ystäviäni paikalla ei kuitenkaan juurikaan ollut, koska he eivät olleet pääseet polttareihini.

Ohjelmassa oli Bollywood-tanssia, joka olisi sinäänsä ihan hauska ohjelmanumero. Näin yhdessä tv-ohjelmassa juuri Bollywood-tanssia ja mietin, että olisi kiva mennä taas jollekin tuontyyppiselle tanssitunnille. Tanssitunti kuitenkin järjestettiin yhdessä omaa työpaikkaani lähellä sijaitsevassa koulussa, joka on sisäilmaongelmien vuoksi rempassa/odottaa purkua. En ole kyseisessä koulussa koskaan käynytkään. Unessa jumppasali oli täynnä remonttimateriaalia ym. ja se oli ihan pimeä. Jotenkin sieltä saatiin kuitenkin joku tanssitila raivattua.

Loppu-uni alkaa olla jo sekava, mutta jotkut meidän koulumme oppilaat ilmaantuivat yhtäkkiä paikalle rettelöimään ja jouduin keskellä polttareita kasvatustehtäviin. Tässä vaiheessa taisi uni muuttua toiseksi tai heräsin.


Huh, onneksi todelliset polttarini ovat vasta edessä päin ja olen melko varma, että tilanne poikkeaa unestani melkoisesti. :D Oikeasti siis odotan polttareitani aivan puhtaasti innolla, toisin kuin sulhaseni, joka vähän jännittää, mitä tuleman pitää.

tiistai 7. toukokuuta 2019

Häämatkahaaveilua, osa 7: Paratiisisaaria

Olen jo monien tekstien verran haaveillut häämatkastamme täällä blogin puolella ja sitäkin enemmän privaatisti omassa päässäni. Viimeksi kerroin ajatuksestamme suunnata heinäkuun lopulla Lappiin vaeltamaan. Tämä ajatus ei ole kadonnut mihinkään, mutta Lapin reissu häiden jälkeen olisi vain sellainen pikkuhäämatka (engl. minimoon, vitsit mikä termi!), ja oikea häämatka tultaisiin tekemään myöhemmin.

Cayos Cochinos Hondurasissa voisi olla myös
potentiaalinen häämatkakohde niistä paikoista,
joissa on aiemminkin jo käyty.
Nyt olemme päätymässä siihen, että teemme tuon häämatkan joulun aikaan. Jouluna minulla on opettajan etuutena palkallista lomaa reilut kaksi viikkoa. Kun siihen päälle ottaa vielä muutaman lisäpäivän palkatonta vapaata loppiaisviikolla, onnistuu lomailu yli kolmen viikon ajan. T:n pitää ottaa vähän enemmän palkatonta tai ahkeroida syksyllä tunteja varastoon. Joulussa matka-ajankohtana on vain se ikävä puoli, että lennot ovat tosi kalliit ja luultavasti joka paikassa on porukkaa.

Häämatkahaaveet ovatkin tässä viime viikkoina muuttuneet ihan oikeiden suunnitelmien tekemiseen. Ongelmana on se, että se suunnitelma muuttuu vähintään viikon välein. Jompikumpi saa aina jonkin uuden idean, jota lähdemme tutkimaan. Olemme pohtineet paluuta Meksikon Tyynenmeren puoleiselle rannalle, jossa vietimme pari vuotta sitten pitkän pätkän. Myös uudet reissut Indonesiaan ja Filippiineille ovat käyneet mielessämme.

Uutena tuttavuutena olemme haaveilleet Tyynenmeren saarista. Monet noista saarista ovat niin kaukana, että kolmen viikon lomastakin kuluisi liian suuri osa matkustamiseen, jos sinne haluaisi lähteä. Melko inhimillisen matkan päässä, n. 500 kilometriä Filippiineiltä itään, sijaitsee Palaun saarivaltio, jonka Tapio bongasi vanhasta sukellusalan lehdestä. Palaussa houkuttimena ovat maailman parhaimpiin lukeutuvat sukellusvedet sekä kivat pikkusaaret hiekkarantoineen. Palau on kieltänyt lähivesillään kaupallisen kalastuksen ja perustanut haidensuojelualueen, joten sukellusvesien uskoisi olevan täynnä elämää. Ihan halpa tämä reissu ei kuitenkaan tulisi olemaan, joten voi olla, että teemme Tyynenmeren saarihyppelyn, kun olemme rikkaita. :D

Kuva Filippiineiltä Coronin lähisaarelta

Toinen paratiisisaarikohde, joka tuli eilen mieleemme, ei ole aivan uusi idea, vaan jo aiemmin olemme haaveilleet suuntaamisesta Andamaanien saarille, jotka kuuluvat Intialle. Eräs ystävämme lomaili Andamaaneilla vuosia takaperin, ja paikka kuulosti ihanalta. Andamaaneilta pitäisi löytyä upeita hiekkarantoja, erinomaista sukellusta, hyvällä tuurilla surffiaaltojakin sekä letkeää tunnelmaa. Lisäksi kyllä myös turisteilta suljettuja saaria, joilla elää maailman eristäytyneimpiä heimoja. Tämä saariryhmä sijaitsee myös aika tavalla Tyynenmeren saaria lähempänä.

Olen myös kurkkinut perinteisiä häämatkakohteita, kuten Malediiveja ja muita ihania saaria, mutta saas nähdä, mihin tämä mieli vielä kääntyy ennen kuin lennot oikeasti on varattu. Pian pitäisi kuitenkin toimia, jotta hinnat eivät humpsahda ihan kamaliksi.