Sukuhääjuhla Pyhäjärvellä

Palataanpa ajassa taaksepäin viime kesään, jolloin moni asia oli vielä toisin...

Olen kertonut monen tekstin verran Espoossa viettämästämme hääjuhlasta, johon osallistui lähiperheemme lisäksi ystäviä. Viikkoa myöhemmin, heinäkuun loppupuolella juhlistimme naimisiinmenoamme sukujemme kanssa Pyhäjärvellä. Pyhäjärvi valikoitui paikaksi siksi, että se on vanhempieni entinen kotikunta, jossa minäkin olen jokusen vuoden lapsena asunut. Myös sulhaseni vahemmat ovat molemmat Pohjanmaalta kotoisin, joten koimme sijainnin hyväksi sukulaistemme kannalta.

Juhlaa vietimme Pyhäjärven Väentuvalla, joka on paikallisen kyläyhdistyksen omistama tila. Etenkin etelän hintoihin tottuneena tilavuokra tuntui todella edulliselta, kun pääsimme paikalle jo perjantaina koristelemaan, ja poikkeusluvalla yövyimmekin tuvalla, joten meidän ei erikseen tarvinnut ottaa hotellihuonetta edeltäväksi yöksi. Väentupa olisi ollut meille hivenen ahdas tila, jos sää olisi ollut sateinen, mutta onneksi pieni riskinotto kannatti: tuo hääviikonloppu taisi olla se kesän kuumin. Aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten siirsimme koko juhlan ulos.

Koristelussa hyödynsimme samoja koristeita kuin Espoon hääjuhlassa. Riisipaperipalloja ripusteltiin sinne, tänne. Harataudella tehdyt perhosrenkaat olivat Espoon häiden purkuhommissa menneet auttamattomasti solmuun eivätkä kuljetukset varmaan helpottaneet asiaa. Iso osa perjantai-illasta menikin siihen, että saimme vanteista edes yhden auki ja esille.

Myös silkkipaperikukista tehty vihkikaaremme pääsi koristamaan keinua. T:n äiti toimi jälleen floristina ja loihti juhlaan jälleen upeita kimppuja mökin kukkapenkin sekä tienvierustojen kukista.

Näihin häihin emme tilanneet kaikenkattavaa pitopalvelua, vaan valmistimme valtaosan ruoasta itse perheidemme avustuksella. Emme olleet ihan uskaltaneet toivoa niin suurta osanottajajoukkoa kuin häihin lopulta väkeä tuli. Tämän vuoksi ruokahuollon lopullinen suunnittelu jäi hitusen viime tinkaan. Tajusimme muutama viikko ennen juhlaa, että ehkä olisi syytä tilata osa ruoasta ulkopuolelta. Onneksi Arjan ruokala ja pitopalvelu pystyi meitä kiireisestä viikonlopusta huolimatta avustamaan ja toimitti meille kolmea eri salaattia sekä täytekakkuja.

Isämme olivat iso apu ruoanlaitossa, sillä molemmat savustivat meille lohta, ja lisäksi T:n isä toi Lappajärveläistä ylämaankarjaa maistettavaksi kaikille. Äitini ja siskoni häärivät apunani keittiössä, kun valmistin salaattien ja lohen lisäksi poroleipäsiä, chimichurrikanaa, tzazikia ja juustokakkua. Lisäksi keittelimme perunoita. Iso apu juhlapäivänä meille oli äitini ystävä Sari, joka hoiti ruokien esillepanoa ja siivoamista.

Isäni kalansavustushommissa

Aloitimme hääjuhlamme nostamalla maljan hääparille. Tämän jälkeen siirryimme hetkeksi sisätiloihin katsomaan Valofilmsin meille tekemää häätraileria. Ihanat tytöt olivat ahkeroineet, jotta saimme jo viikkoa myöhemmin oleviin juhliimme videon näytille.

Muuna ohjelmana häissämme oli jo edelliseltä viikonlopulta tuttuja pihapelejä kuten tarkkuuspolkaisua ja frisbeenheittoa, joita paikalla olleet sukulaislapset tuunasivat vielä mielenkiintoisemmiksi. Alla näette minun ja sulhaseni suorituksen pelissä, johon serkkujemme lapset meidät haastoivat: Toinen polkaisee hernepussin laudalla ja toinen nappaa sen kiinni ämpärillä.

Pääsimme ottamaan häävalssimme uudelleen, kun tanssimme myös näissä häissä. Tällä kertaa meillä ei ollut live-esiintyjää, vaan tanssimme John Denverin Annie's Songin alkuperäisversion tahtiin. Iloksemme myös moni muu intoutui valssaamaan ja haastavasta nurmialustasta huolimatta näimme hienoja suorituksia lavatansseja harrastavilta sukulaisilta.

Yksi jo varhain tehdyistä päätöksistä pyörtyi sukuhäiden ohjelmaa suunniteltaessa. Olimme olleet pitkään sitä mieltä, että kenkäleikkiä meille ei tule, mutta sukujuhlan ohjelmaan se tuntuikin sopivan kuin nenä päähän. Otimme kisaan mukaan molempien vanhemmat. Siskokaasoni Oona oli keksinyt meille tukun hyviä kysymyksiä. Hän toimi myös tuomarina ja kuulemma me voitimme, mutta itse asiassa en ole ihan varma, menikö se nyt laskujen mukaan oikeasti niin.

Kenkä takaisin jalkaa sulhon avustuksella

Kahtena perättäisenä viikonloppuna en raaskinut törsätä kampaajaan ja meikkaajaan, joten ulkonäköpuoli hoitui omakätisesti. Siskoni teki kampaukseni viime hetkillä, samalla kun osa vieraista jo saapui paikalle. Meikit laitoin itse ja olin yllättävän tyytyväinen hieman kiireessä tehtyyn lopputulokseen. Sulhanen esiintyi näissä häissä omassa, mustassa puvussaan, koska vuokrapukua ei viitsitty tänne ottaa mukaan, kun jatkoimme hääjuhlamme jälkeen seikkailua ympäri Suomen vielä parin viikon ajan.

Sukuhääjuhlamme onnistui omasta mielestämme yli odotusten. Oli aivan ihanaa saada pitkästä aikaa niin iso osa suvusta yhteen! Saimme myös paljon kiitoksia juhlasta isäni sukulaisilta, sillä jatkoimme juhlimista seuraavana päivänä tätini syntymäpäivillä naapurikunnassa.

Tämän tekstin kuvista kiitos kuuluu siskolleni, joka käytti kameraamme kiitettävän aktiivisesti!

Katastrofihäävuosi 2020

Koronavirus vaikuttaa tällä hetkellä kaikilla elämänalueilla. Itse olen kuluneen viikon paiskinut töitä ottaakseni haltuun täysin uusia työtapoja opettaakseni kolmasluokkalaisiani internetin ja puhelimen välityksellä. Lisäksi olen joutunut viettämään kaksi viikkoa erossa aviomiehestäni, joka kotiutui viikko sitten Itävallan Alpeilta, jossa koronavirus lähti matkan aikana leviämään. Mies on ihan kunnossa, mutta varotoimenpiteenä hän on bestmaninsa kanssa sulkeutunut appivanhempieni kotiin. (Miehen vanhemmat asuvat mökillä puolet vuodesta muutoinkin.) Tämä on kuitenkin pientä siihen verrattuna, millaisten uhkakuvien kanssa moni suomalainen tällä hetkellä kamppailee terveydellisesti, taloudellisesta ja/tai sosiaalisesti.

Korona on väistämättä vaikuttanut myös lukuisten ihmisten hääsuunnitelmiin. Tilastoja minulla ei ole, mutta veikkaisin, että vuoden 2020 piti olla tasalukunsa vuoksi runsashäisin vuosi vähään aikaan. Nyt moni pari on joutunut varmasti perumaan häänsä, kun yli kymmenen hengen tilaisuudet ovat kiellettyjen asioiden listalla. Ja tuskin kukaan haluaa tällä hetkellä altistaa vanhempiaan tai isovanhempiaan suurille ihmisjoukoille.

Joku voisi ajatella, että pikkujuttu sekin on tämän kaiken muun keskellä. Ja ehkä isommassa mittakaavassa häiden peruminen ei tosiaan vedä vertoja kuolemalle ja konkurssille. Mutta henkilökohtaisesti jokainen häänsä perumaan joutunut on varmasti valtavan pettymyksen äärellä. Pitkään ja hartaasti odotettu juhla, johon yleensä on uhrattu valtavasti aikaa ja/tai rahaa, siirtyykin nyt hamaan tulevaisuuteen tai muuttuu pikkuiseksi muutaman ihmisen kokoontumiseksi, jos naimisiinmenoa ei halua lykätä. Osa varausrahoista voi olla lopullisesti menetetty.

Mitään lohdutuksen sanoja en oikeastaan osaa tarjota. Jos joku minulle tulisi vastaavassa tilanteessa sanomaan, että ehkä näin oli tarkoitettu, saattaisin heittää lohduttajaa jollain tarkoin valitulla hääkoristeella. Miksi siis päätin pitkästä aikaa avata sanallisen arkkuni täällä blogini puolella. Ehkä tarjotakseni surunvalitteluni hääyhteisölle, johon pitkään tunsin kuuluvani. Olen pahoillani, että olette joutuneet perumaan häänne. Toivottavasti saatte kuitenkin asiat palveluntarjoajien kanssa sovittua, ja unelmienne hääjuhla odottaa tuonnempana. Toivotaan, että tämä kaikki on mahdollisimman nopeasti ohi ja että edes loppukesän häitä saadaan pidettyä!

Kuva: Valofilms

Toinen ryhmä, jolle haluan osoittaa sympatiani, ovat häät mahdollistavat yritykset, jotka yleensä ovat pieniä yhden tai muutaman hengen yrityksiä. Toivon, että sinnittelette vaikeassa tilanteessa ja selviätte vaikeuksista huolimatta. Jaksamista taloudelliseen epävarmuuteen!

Iloa ja valoa kaikkien kevääseen!

Hää-ähky iski minullekin

Olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, että jaksoin täällä blogin puolella käydä hääjuhlamme yksityiskohdat lähes kokonaan läpi. Nimittäin niin se vain viimein iski minullekin tuo monille muillekin bloggareille tuttu hää-ähky.

Vaikka kuinka ajattelin, että tottahan toki haluan vielä fiilistellä häidemme jälkeen loputtomasti häitä ja niiden pieniä yksityiskohtia, lopulta minullekin kävi kuten monille muille. Kesällä tunsin valtavaa luopumisen tuskaa blogistani ja pohdin, puuttuisiko elämästäni nyt tärkeä palanen. Yllättävän hyvin olen selvinnyt, vaikka blogiani en ole jaksanut muutamaan kuukauteen avatakaan.

Olen kokenut blogin ääreen palaamisen jopa ahdistavana. Aina välillä vähän vilkaisen blogini Instagram-tiliä, se kun näkyy omani rinnalla puhelimessa. En jaksa kovin kauaa kuvia selata, kun on pakko laittaa Insta pois. Ei vaan enää kiinnosta. Ja pahimmissa hörhöilyhetkissäni kuvittelin jopa, että josko hääala voisi toimia vaikka kakkosammattina jossain vaiheessa. Eli älkää hyvät morsiamet perustelko hääsuunnitteluyrityksiä ennen kuin omat häät on juhlittu. :)

En tiedä, mistä näin vahvat tunnereaktiot johtuvat. Itse häistä minulla on vain ja ainoastaan ihania muistoja. Myös naimisissa oleminen on ollut auvoista, reilut puoli vuottahan tätä avioelämää on takana. Osittain negaatiot johtuvat ehkä hääblogimaailman muutoksesta. Mielestäni hommaan on tullut liiallista kilpailuhenkisyyttä. Lisäksi monet kaupalliset toimijat ovat aiempaa kiinnostuneempia hääblogeista. Tämä on tietysti kaksijakoinen juttu: Toisaalta on tietysti hienoa, että hääblogeja pidetään kaupallisesti merkittävinä ja kiinnostavina. Toisaalta välillä tuntuu, että milloin mikäkin yritys pyrkii lyömään rahoiksi bloggareiden työllä. Voi toki olla, että tämä on vain minun eroahdistukseni värittämää ajattelua.

Yritän ryhdistäytyä tässä kevään aikana vielä ainakin parin tekstin verran. Haluaisin kertoa sukulaisille järjestämästämme hääjuhlasta sekä tietysti ihanasta häämatkastamme, jolle lähdimme vasta joulukuussa. Jos on jokin aihe, mistä en ole tajunnut kirjoittaa, saa ehdotuksia vielä antaa; ehkäpä inspiroidun. Sen jälkeen on aika sanoa jäähyväiset tälle blogille ja suunnata katseet elämässä eteenpäin.

Tekstin kuvat: Valofilms