lauantai 21. maaliskuuta 2020

Katastrofihäävuosi 2020

Koronavirus vaikuttaa tällä hetkellä kaikilla elämänalueilla. Itse olen kuluneen viikon paiskinut töitä ottaakseni haltuun täysin uusia työtapoja opettaakseni kolmasluokkalaisiani internetin ja puhelimen välityksellä. Lisäksi olen joutunut viettämään kaksi viikkoa erossa aviomiehestäni, joka kotiutui viikko sitten Itävallan Alpeilta, jossa koronavirus lähti matkan aikana leviämään. Mies on ihan kunnossa, mutta varotoimenpiteenä hän on bestmaninsa kanssa sulkeutunut appivanhempieni kotiin. (Miehen vanhemmat asuvat mökillä puolet vuodesta muutoinkin.) Tämä on kuitenkin pientä siihen verrattuna, millaisten uhkakuvien kanssa moni suomalainen tällä hetkellä kamppailee terveydellisesti, taloudellisesta ja/tai sosiaalisesti.


Korona on väistämättä vaikuttanut myös lukuisten ihmisten hääsuunnitelmiin. Tilastoja minulla ei ole, mutta veikkaisin, että vuoden 2020 piti olla tasalukunsa vuoksi runsashäisin vuosi vähään aikaan. Nyt moni pari on joutunut varmasti perumaan häänsä, kun yli kymmenen hengen tilaisuudet ovat kiellettyjen asioiden listalla. Ja tuskin kukaan haluaa tällä hetkellä altistaa vanhempiaan tai isovanhempiaan suurille ihmisjoukoille.

Joku voisi ajatella, että pikkujuttu sekin on tämän kaiken muun keskellä. Ja ehkä isommassa mittakaavassa häiden peruminen ei tosiaan vedä vertoja kuolemalle ja konkurssille. Mutta henkilökohtaisesti jokainen häänsä perumaan joutunut on varmasti valtavan pettymyksen äärellä. Pitkään ja hartaasti odotettu juhla, johon yleensä on uhrattu valtavasti aikaa ja/tai rahaa, siirtyykin nyt hamaan tulevaisuuteen tai muuttuu pikkuiseksi muutaman ihmisen kokoontumiseksi, jos naimisiinmenoa ei halua lykätä. Osa varausrahoista voi olla lopullisesti menetetty.

Mitään lohdutuksen sanoja en oikeastaan osaa tarjota. Jos joku minulle tulisi vastaavassa tilanteessa sanomaan, että ehkä näin oli tarkoitettu, saattaisin heittää lohduttajaa jollain tarkoin valitulla hääkoristeella. Miksi siis päätin pitkästä aikaa avata sanallisen arkkuni täällä blogini puolella. Ehkä tarjotakseni surunvalitteluni hääyhteisölle, johon pitkään tunsin kuuluvani. Olen pahoillani, että olette joutuneet perumaan häänne. Toivottavasti saatte kuitenkin asiat palveluntarjoajien kanssa sovittua, ja unelmienne hääjuhla odottaa tuonnempana. Toivotaan, että tämä kaikki on mahdollisimman nopeasti ohi ja että edes loppukesän häitä saadaan pidettyä!

Kuva: Valofilms

Toinen ryhmä, jolle haluan osoittaa sympatiani, ovat häät mahdollistavat yritykset, jotka yleensä ovat pieniä yhden tai muutaman hengen yrityksiä. Toivon, että sinnittelette vaikeassa tilanteessa ja selviätte vaikeuksista huolimatta. Jaksamista taloudelliseen epävarmuuteen!

Iloa ja valoa kaikkien kevääseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti