Vaikka kuinka ajattelin, että tottahan toki haluan vielä fiilistellä häidemme jälkeen loputtomasti häitä ja niiden pieniä yksityiskohtia, lopulta minullekin kävi kuten monille muille. Kesällä tunsin valtavaa luopumisen tuskaa blogistani ja pohdin, puuttuisiko elämästäni nyt tärkeä palanen. Yllättävän hyvin olen selvinnyt, vaikka blogiani en ole jaksanut muutamaan kuukauteen avatakaan.
Olen kokenut blogin ääreen palaamisen jopa ahdistavana. Aina välillä vähän vilkaisen blogini Instagram-tiliä, se kun näkyy omani rinnalla puhelimessa. En jaksa kovin kauaa kuvia selata, kun on pakko laittaa Insta pois. Ei vaan enää kiinnosta. Ja pahimmissa hörhöilyhetkissäni kuvittelin jopa, että josko hääala voisi toimia vaikka kakkosammattina jossain vaiheessa. Eli älkää hyvät morsiamet perustelko hääsuunnitteluyrityksiä ennen kuin omat häät on juhlittu. :)
En tiedä, mistä näin vahvat tunnereaktiot johtuvat. Itse häistä minulla on vain ja ainoastaan ihania muistoja. Myös naimisissa oleminen on ollut auvoista, reilut puoli vuottahan tätä avioelämää on takana. Osittain negaatiot johtuvat ehkä hääblogimaailman muutoksesta. Mielestäni hommaan on tullut liiallista kilpailuhenkisyyttä. Lisäksi monet kaupalliset toimijat ovat aiempaa kiinnostuneempia hääblogeista. Tämä on tietysti kaksijakoinen juttu: Toisaalta on tietysti hienoa, että hääblogeja pidetään kaupallisesti merkittävinä ja kiinnostavina. Toisaalta välillä tuntuu, että milloin mikäkin yritys pyrkii lyömään rahoiksi bloggareiden työllä. Voi toki olla, että tämä on vain minun eroahdistukseni värittämää ajattelua.
Yritän ryhdistäytyä tässä kevään aikana vielä ainakin parin tekstin verran. Haluaisin kertoa sukulaisille järjestämästämme hääjuhlasta sekä tietysti ihanasta häämatkastamme, jolle lähdimme vasta joulukuussa. Jos on jokin aihe, mistä en ole tajunnut kirjoittaa, saa ehdotuksia vielä antaa; ehkäpä inspiroidun. Sen jälkeen on aika sanoa jäähyväiset tälle blogille ja suunnata katseet elämässä eteenpäin.
Tekstin kuvat: Valofilms
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti