Kun ruvetaan miettimään ruoka-asioita

Yksi tärkeimmistä asioista häissä on ruoka. Se on konkreettinen asia, joka vaikuttaa häävieraiden viihtymiseen. Ruoka on sellainen asia, että siinä tietysti makuasioilla on kirjaimellisestikin paljon merkitystä, joten voi olla, ettei kaikkia vieraita pysty miellyttämään. En ole kuitenkaan koskaan ollut häissä, joissa olisi ollut kertakaikkisen huonoa ruokaa. Yksissä se kyllä vähän tuntui loppuvan kesken...

Tulemme ottamaan häiden tarjottavat pitopalvelulta. Tykkään itse tehdä ruokaa ja erityisesti leipoa, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä häitä varten ruokia itse. Pitopalvelun menusta riippuen saatan miettiä jonkinlaisen jälkiruoka-/kakku- tms. buffetin tekemistä omin ja kavereiden voimin tai kakun tilaamista jostakin muualta. Näitä kaikkia voimme ruveta miettimään sitten, kun juhlapaikka on päätetty. Lähtökohtana on kuitenkin buffet-ruokailu.

Meillä ruokailua rajaa muutama ruokavalioasia. Itse pyrin aina huomioimaan ruokavalioon liittyvät rajoitteet, kun tarjoan ruokaa. En halua tehdä häissä poikkeusta. Minulla itselläni on vehnäallergia. Äidilläni taas on keliakia, samoin kuin muutamalla muulla vieraistamme (nopealla laskulla ainakin neljä keliaakikkoa). Lähtökohtana on siis täysin vehnätön ja gluteeniton kattaus. Minusta tämä on yksinkertaisesti helpompaa.

Toinen rajoite on yhden vieraamme vakava kala-allergia. Hän ei kertakaikkiaan voi olla samassa tilassa, jossa tarjotaan kalaa. Jos hän osallistuu häihimme, mitä tietysti toivomme, jätämme myös kalan kokonaan pois listalta. Tämä saattaa joistakin kuulostaa kamalalta, mutta olimme molemmat T:n kanssa sitä mieltä, ettei se ole meille ongelma eikä kynnyskysymys.

Lisäksi ovat tietysti muutamat kasvissyöjäkaverit, mutta se ei tuota suurta ongelmaa, koska kasvissyönti on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla niin yleistä. Hankalampi tapaus on siskoni, joka on täysin vegaani. Hänelle otamme kyllä omat ruoat, sillä täysin vegaaninen häämenu kuulostaa taas minusta kamalalta. :D

Jottei tämä teksti veny hurjan pitkästi, kerron varsinaisista ruokasuunnitelmista ja -haaveista erikseen.

Hääpaikan etsinnän viimeiset metrit

Olisiko tästä vihkipaikaksi?

Kävin katsomassa ensimmäisiä ehdokkaita häidenviettopaikaksemme kesäkuun puolessa välissä. Nyt ollaan syyskuun puolivälissä eikä päätöstä ole vielä tehty sen suhteen, missä häitämme juhlitaan. Tänään saimme kuitenkin nytkäytettyä jäähyllä olleen paikkojenkatsastuskierroksen uudelleen käyntiin. Kävimme katsomassa yhtä, varsin potentiaalista juhlapaikkaa. Toiseen, siskoni suosittelemaan paikkaan taas otin yhteyttä ja sovin katselmuksen ensi viikon torstaille.

Näillä näkymin tuo ensi torstain juhlatila olisi sitten viimeinen, jota käymme katsomassa. Sen jälkeen olisi aika tehdä päätöksiä. Tajusin jo onneksi hyvin varhaisessa vaiheessa juhlapaikkatutkimusta aloittaessani, että kompromisseja on pakko tehdä. Koska emme halua pulittaa juhlapaikasta älyttömiä summia, täytyy tyytyä joissakin asioissa vähän vähempään.

Toivomme selviävämme juhlatilan vuokrasta alle tonnilla. Tämä tarkoittaa pääkaupunkiseudulla sitä, että hienoimmat juhlatilat ovat herkästi yli tuplasti budjettimme. Vaihtoehtoja noin tonnin tai alle kustantavistakin juhlapaikoista kyllä löytyy, vaikka välillä näkee keskustelupalstoilla epätoivoisia tilityksiä. Mutta tällöin tosiaan joutuu yleensä luopumaan jostakin unelmastaan.

Minä olen onneksi valmis ja halukaskin juhlatilaa koristelemaan. Tämä lienee melkeinpä vaatimus, jos haluaa jonkinlaista juhlan tuntua edullisimpiin tiloihin. Monien juhlatilojen miljöö ei ole välttämättä se kaikkein kaunein, vaan piha saattaa olla melko olematon, rauhaton tai meluisa. Me joudumme tätä vähän pohtimaan, sillä olisi ideaalia, jos vihkimisen voisi suorittaa ulkona. Toisaalta meidän ei tarvitse miettiä kulkua kirkolta juhlapaikalle. Tämä on yksi muuttuja kirkkohäistä haaveileville pareille.

Tulen tekemään listaukset pääkaupunkiseudun juhlapaikoista, kunhan kaikki vaihtoehdot on katsastettu, oma tilanteemme selkenee ja saamme tilan varattua.

Morsian epätoivon partaalla juhlatilojen kanssa?

Viikko karkkilakkoa takana

Olen nyt viikon pitänyt kiinni päätöksestäni olla syömättä karkkia. Viikko on sujunut yllättävän helposti. Kevytcolaa on kyllä kulunut paljon, mutta se ei ole minulle mitenkään epänormaalia, valitettavasti. En ole joutunut suurten kiusausten valtaan. Motivaatiota lisää se, että paino on lähtenyt viimein laskusuuntaan.

Yleensä ensimmäinen viikko herkkulakkoja on hankalin, mutta voi olla, että kestävyyttäni testataan kunnolla vasta tässä toisella ja kolmannella viikolla. Paras ase karkkihimoja vastaan on riittävä syöminen. Niinpä aloitin tämän maananatain valtavalla tuorepuurolla. Nyt lähden sen voimalla töihin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Helkkarin maalaisromantiikka!

Pahoittelen, jos joku loukkaantui otsikosta! Minulla ei varsinaisesti ole mitään maalaisromantiikkaa vastaan: ideat ovat kauniita ja koristelu yleensä ekologista. Mutta kun sitä on kaikkialla!

Tämä tunne pulpahti eilen yli, kun selailin Pinterestiä hakusanalla "häät": Vähintään seitsemänkymmentä prosenttia ensimmäisistä noin paristasadasta hakutuloksesta on maalaisromantiikkaa. Ja Facebookin hääkirppis on täynnä "tavaraa maalaisromanttisista häistä".

Minä haluan ideoita ja inspiraatiota ei-maalaisromanttisista häistä! En ole hääkirppareilta bongannut vielä juuri mitään ostettavaa, sillä tuntuu, että kaikki on tehty säkkikankaasta tai pitsistä. En voi olla ainoa laatuani, mutta selvästi olen vähemmistössä. No, ehkä tämä buumi ehtii laantua ennen omia häitä. Ehkä ei...

Tuskin kuitenkaan on odotettavissa, että sateenkaaren värit saavuttavat massainnostuksen. Voin kyllä olla väärässä siinäkin. Jos jotakuta kiinnostaa katsella välillä kuvia värikkäistä häistä, kannattaa selata Pinterestiä hakusanoilla mexican wedding tai colorful wedding. ;)

Ensimmäinen hankinta häihin

Olen hääjärjestelyiden alusta asti ollut sitä mieltä, että ensin päätetään paikka ja sitten mietitään sen koristelu. Mutta kun paikan valinta kestää ja kestää, niin tiukimmankin päätöksen pitää joustaa.

Instagram-tiliäni seuraavat ovatkin nähneet jo kuvan tekemästäni löydöstä. Piipahdin keskiviikkona Tokmannilla (en Etolassa, kuten Instaan kirjoitin :D) ja bongasin sieltä ihanat pienet tuikkukipot, joita löytyi juuri sellaisissa väreissä, joista kuvittelen häidemme värimaailman koostuvan. Jätin kipot kuitenkin tuolloin vielä hyllyyn, mutta olin aika varma, että haluaisin ne.

Eilen näytin kuvaa T:lle ja odotin, että hän pitää kippoja kauheina. Makumme kun ei aina ihan kohtaa... Mutta yllättäen sulhoni olikin sitä mieltä, että tosi kivoja ovat. Ja sain ostoluvan. ;) Tänään sitten töiden jälkeen tein reissun lähimmälle Tokmannille ja ostin 36 tuikkukippoa vajaan kahden vuoden päästä vietettäviin häihimme.

Jo paluumatkalla kotiin (pyöräilin kipot repussani) aloin miettiä, oliko tässä nyt taas mitään järkeä. Meillähän on tarkoitus viettää häitä keskellä kesää, jolloin kynttilöille ei välttämättä ole juurikaan edes tarvetta. Mihin katosi päätökseni olla ostamatta mitään ennen kuin hääpaikka ja muutoinkin tarkemmat suunnitelmat ovat selvinneet?

Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä kun ostin. Jos en olisi ostanut, olisin kuitenkin katunut asiaa. Samanlaisia kipposia kun tuskin olisi enää myöhemmin löytynyt. Ja totesin, että voihan niihin laittaa vaikka kukkasia. Mutta nyt ymmärrän, miksi Facebookin hääkirppis on täynnä käyttämättömiä tavaroita. "Kyllä nää saa sitten myytyä, jos ei tulekaan käyttöön..." Niinpä niin. Mutta onneksi se näyttää olevan totta.

Mutta ai että on ihanaa, kun nyt on jotakin konkreettista tehty, oli se sitten kuinka pientä hyvänsä! :)

Karkkilakko

Kirjoittelin aiemmin aikeestani ryhtyä pudottamaan painoani hitaasti kohti hääkroppaa. Pistinpä itselleni pienen haasteenkin, jonka palkintona olisi se, että saisin teettää itselleni hääpuvun. No, mites on sujunut?

Kuva täältä

Ei siis kovin hyvin. Olen onnistunut tässä viime aikoina lisäämään painoani parilla kilolla. Vatsanseutuni alkaa olla melko turpeassa kunnossa. Sitä todistaa myös se, että yksi ekaluokkalaiseni kysyi, onko minulla vauva vatsassa. En siis liioittele, kun sanon, että pudotettavaa on.

On aika ryhtyä radikaalimpiin toimiin. Minun ongelmistani suurin ovat karkit, joita pystyn mussuttamaan yli-inhimillisiä määriä kerralla. Päätin siis, että huomisesta alkaen jätän karkit kauppaan ja muiden mutusteltavaksi aina jouluun saakka. Jep, luit oikein: jouluun saakka. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että joululomaan, joka minulla alkaa tänä vuonna pari päivää ennen aattoa.

Monet ovat sitä mieltä, että totaalikieltäytyminen on typerää. Monien ihmisten kohdalla väite pitää varmasti paikkansa, mutta itse olen vuosia ylipainon kanssa kamppailtuani todennut, että minulle sopivat tällaiset hyvin kurinalaiset toimet. En pysty neuvottelemaan itseni kanssa tai huijaamaan itseäni.

Tänään kävin kaupassa ja ostin pienen jäähyväissatsin karkkeja, jotta ei jää mitään himoja hampaankoloon. Tai siis ihan varmasti herkkuhimo iskee, mutta jotenkin minun on henkisesti helpompi aloittaa, kun tiedän, että viimeiset karkit muutamaan kuukauteen on nyt syöty.

Lupaan raportoida, jos repsahdan! ;)

Kutsujen suunnittelua

Häidemme kutsujen suhteen meillä on sulhasen kanssa jonkin verran visioita. Olemme ihastuneet laserleikkurilla toteutettaviin kuvioihin. Minä bongasin joskus jostain taulun tai vastaavan, jossa oli taustaksi maalattu muistaakseni keltaisen, oranssin ja pinkin sävyjä liukuen. Päälle oli vanerista tai vastaavasta leikattu koristeellinen, siro, pitsimäinen kuviointi. En valitettavasti löydä tuota kuvaa enää mistään.

Tuo taulu on jäänyt aivojeni taka-alalle kummittelemaan, ja kun sulhanen puhui joskus hääkutsujen toteuttamisesta laserleikkurin avulla, ideat yhdistyivät. Eilen päätin vähän hahmotella liukuvärjäysideaani ja maalailin vesiväreillä muutamia koeliukuja. Minulla ei ollut oikeanlaista sivellintä, joten homma ei mennyt ihan täydellisesti. Aluksi näyttikin siltä, ettei tulos ole lainkaan haluamanilainen. Mutta kun värit kuivuivat ja katsoin niitä uudelleen, eivät ne enää niin vääränlaisilta tuntuneetkaan.

Tässä yksi koeliu'uista.

Tänään päätin vähän mallailla, miltä laserleikattu kuviointi näyttäisi. Sain jostakin päähäni, että kuvion tulisi olla mustalla pahvilla, vaikka oikeasti olen kyllä tainnut ajatella valkoista. Näyttää siltä, että rankahko työviikko alkaa haitata aivotoimintaa. Minulla ei ollut mustaa kartonkia, joten maalasin vesivärillä pienen mustan alueen, johon sitten kaivertelin kuvioita terävällä askarteluveitsellä. Se oli super-vaikeaa, enkä saa käsin millään tarpeeksi siroa lopputulosta.

Joo, ei siitä nyt tullut edes välttävästi mallia näyttävää, joten kokeiluja täytyy jatkaa. :D Jos haluat etsiä tämäntyylisiä ideoita Pinterestistä, käytä hakusanoja "laser cut wedding". Liukuvärjäys taas on englanniksi ombre. Sillä löytyy kaikkea seinämaalauksesta korvakoruihin.