Hääblogeja, osa 2

Aivan blogini perustamisen aikoihin tein listan hääblogeista, joita olin löytänyt luettavikseni. Lista on kuitenkin vanhentunut. Osa blogeista on haihtunut pois, osan kirjoittajat jo onnellisesti naimisissa ja osa päivittyy hyvin epäsäännöllisesti. Ja olen sittemmin löytänyt paljon hyviä blogeja listaan lisättäväksi. Nyt päivitin listan vastaamaan tällä hetkellä lukemiani blogeja. Laitoin listaan sellaiset blogit, jotka päivittyvät suhteellisen säännöllisesti, koska itse jotenkin arvostan sitä. Listan lukemistani blogeista löydät ylävalikon välilehdeltä "Minä luen". Voit kommentoida, jos sieltä joku hyvä blogi uupuu. :) Olen huomannut, että olen löytänyt blogeja luettavaksi, mutta se on hävinnyt johonkin matkan varrella (=unohtunut tallentaa välilehdelle).

P.S. Muista osallistua arvontaan.

Askel kohti unelmien hääpukua

Olenkin kirjoitellut aiemmin haavestani teettää hääpuku. Koska tavoitteenani olisi pudottaa painoa reilustikin ennen häitä, varsinaista puvuntekoprosessia on turha vielä aloittaa. Love Me Do -häätapahtumassa kuitenkin juttelin joidenkin ompelijoiden kanssa, ja sain sen viestin, että suunnittelun voi kyllä aloittaa hyvissä ajoin.

Teinkin eilen yksin kotona ollessani ex tempore -päätöksen laittaa viestiä muutamille ompelijoille ja kysellä vähän, millainen puku ideoideni ja budjettini puitteissa olisi mahdollista tehdä. Ompelijat ohjeistavat usein laittamaan joitakin kuvia jo ensimmäiseen tiedusteluun mukaan, jotta he näkevät, minkä tyyppistä lähtevät suunnittelemaan.

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, mikä olisi paras tapa ideoideni esiin tuomiseen. Minulla kun ei ole sellaista selkeää "Tuollaisen puvun haluan" -visiota. Tämän vuoksihan sitä pukua olenkin teettämässä. Pinterestin hääpukukansioni on sen sijaan täynnä kuvia tyyliin: tuon tyyppinen helma, tuossa on hyvännäköinen kaula-aukko, tuossa ideaa kirjailuun ym.

Päädyinkin siihen, että koostin Wordin avulla PDF-tiedoston, jossa on tekstiä ja kuvia sekaisin. Tällöin pystyin helposti kirjoittamaan, että tässä olisi vähän ideaa siitä, minkä mittainen ja mallinen helma voisi olla jne. Toivon, että ompelijat arvostavat tätä eivätkä ajattele, että apua, mikä brizilla siellä suunnittelee pukuaan. :D

Koska hääpukuni ei ole aivan perinteisen tyylinen, toivoisin sen jollakin tapaa innostavan ompelijaa. Kirjoitinkin viestiini, että tyrmäävät työn saman tien, jos se ei tunnu omalta. Pukusuunnittelu on kuitenkin mielestäni sen verran luovaa hommaa, että jonkinlainen inspiraatio pitää herätä myös suunnittelijassa. En oikeastaan edes tiedä, mitä odotan ompelijoiden vastaavan. En esittänyt mitenkään kauheasti kysymyksiä. Lähinnä vain, että onko jotain ideoita ja hinta-arviota. Toki suunnittelu on niin varhaisessa vaiheessa, että lopullista hintaa on varmasti mahdoton tietää.

Katsotaan, mitä sieltä vastaillaan. Odotan jännittyneenä. Nyt pitäisi vain saada se painonpudotusprosessikin kunnolla käyntiin...

Kalvosimet isälle plus arvonta

Tämä juttu on tehty yhteistyössä Lahja- ja juhlaliike Pirteän Paketin kanssa, mutta mielipiteet ja teksti ovat täysin omiani.

Sain alkuviikosta postissa Pirteän Paketin Katrilta kahdet morsiamen isälle tarkoitetut kalvosinnapit tutustuttavaksi ja blogissani arvottaviksi. Kalvosimille meinasi jo käydä huonosti, kun ne oli pakattu suojaavaan paperiin, joissa jätin kalvosimet pöydälle myöhempää tutustumista odottamaan. Puoliso oli todennut mytyt roskiksi ja heittänyt asiaankuuluvaan paikkaan. Onneksi huomasin nopeasti ihmetellä katoamistemppua, ja kalvosimet löytyivät vielä keittiön roskiksesta, hyvin papereissaan suojassa, joten itse napit säilyivät siisteinä. :D

Erilaisia hääparin vanhemmille tarkoitettuja tuotteita löytyy netin syövereistä pilvin pimein. Itse kuitenkin arvostan sitä, että tekstit, jotka on tarkoitettu rakkaille ihmisille, ovat suomeksi. Nämä kalvosimet on Suomessa valmistettu. Vastaavia ei kuulemma muualta saa. Pirteän Paketin nettikaupasta löytyy myös esim. morsiamen äidille, isälle tai tulevalle anopille kirjaillut nenäliinat, joissa tekstit ovat suomeksi. Itse harkitsen, josko lähempänä häitä tilaisin molemmille äideille tuollaiset nenäliinat. Minun äitini ainakin on sellainen itkupilli, että käyttöön tulisi.

Minusta on ihana idea muistaa hääparin vanhempia jollakin pienellä lahjalla hääpäivänä, vaikka esimerkiksi meillä on tarkoitus kustantaa häät itse. Arvostan myös sitä, että isä on huomioitu, koska monissa tilanteissa tuntuu, että aina muistetaan vain äitiä (esim. lyyran osto ylioppilaaksi valmistumisen yhteydessä). Minä kuitenkin olen niin isän tyttö, että haluan ehdottomasti kiittää isääni. Onhan hän toiminut tietyllä tavalla myös roolimallina tulevan aviopuolison valintaa ajatellen. En siis tarkoita, että olisin valinnut puolisoksi isäni kopion, mutta kun isä on antanut hyvän puolison ja isän mallin, ei huonompi minulle olisi kelvannut.

Minun isältäni ei löydy kalvosinnappiarsenaalia, joten uskon, että nämä tulevat meillä oikeasti käyttöön. Napit ovat myös sopivan sirot ja huomiota herättämättömät, joten koruja kaihtava mieskin kehtaa niitä käyttää. Kiitokset siis näistä Lahja- ja juhlaliike Pirteälle Paketille!

Jos sinulla olisi käyttöä napeille, voit osallistua arvontaan. Lähetän yhdelle onnekkaalle toisen saamani parin. Käy kurkkaamassa, mitä kaikkea ihanaa tuolta Pirteän Paketin verkkokaupasta lötyy. Kommentoi alle, mitä kaipaisit sinne vielä lisää. Lisää mukaan myös sähköpostiosoitteesi, niin saan sinuun varmasti yhteyden. Aikaa osallistua on perjantaihin 3.11. klo 24.00 saakka.

Hiljaiseloa

Blogini on elänyt viimeisen viikon ajan poikkeuksellista hiljaiseloa. Olisi voinut luulla, että viikon lomailun jälkeen olen tarmoa täynnä, mutta toisin kävi. Alkuviikosta nukuin monta yötä aivan älyttömän huonosti. Minä olen todella riippuvainen tasaisista kahdeksan tunnin unista ja pidän niistä melko tarkasti kiinni. Nyt kuitenkaan uni ei vain ole tullut tai olen heräillyt jatkuvasti. Viikko on mennyt sillä kaavalla, että rämmin työpäivät läpi ja tulen kotiin makaamaan sohvalle. Mihinkään ylimääräiseen (edes siivoamiseen tai ruoanlaittoon) ei ole riittänyt energiaa.

Unenlahjat ovat kuitenkin alkaneet palautua normaaliksi ja vireystila parantua pikkuhiljaa. Tänään tiedossa uutta tekstiä pienen blogiyhteistyön muodossa ja luvassa myös arvonta. :)

Minulla on kaaso!

Siskon kanssa mökillä joskus 90-luvun puolivälissä.

Kaasoajatuksistani kirjoittelin jo aikoja sitten. Olin kuitenkin ajatellut pyytää kaasoja vasta sitten, kun hääpaikka ja sen myötä hääpäivä on päätetty. Tämä prosessi kuitenkin kestää ja kestää, joten en enää malttanut olla kysymättä siskoani kaasoksi.

Vegaaniruokien äärellä siskoni
suostui kaasokseni. :)

Minulla on ollut koko viikon syysloma. Teimme siskoni Oonan kanssa kahden päivän reissun Tallinnaan tiistaista torstaihin. Tiistaina lounaalla puhe kääntyi hääasioihin, joten minusta tuntui siltä, että nyt on oikea aika kysyä siskoani kaason pestiin.

Nykyään monet tuntuvat "kosivan" kaasojaan mielikuvituksellisilla tavoilla ja liittävän yleensä tähän jonkinlaisen lahjan. Olen ihastuksella näitä ideoita katsellut, mutta jotenkin se ei tuntunut omalta tavalta, vaan minulla olisi ollut jotenkin teennäinen olo. Siksipä kysyinkin ihan vaan suoraan siskoltani, joka oli todennut, ettei oma hääsuunnittelu ole vielä ajankohtaista, että kiinnostaisiko hääsuunnittelu noin kaason roolissa.

Säikähdin ensin, että siskoni ei halua kaasoksi, sillä hänen ilmeensä meni kärsivän näköiseksi, mutta kyse olikin vain meikäläisille tyypillisestä liikutuksesta. Sisko suostui ilomielin ja tunnusti ihan vähän jopa pyyntöä toivoneensa.

Vaikka en osannut heti tuoreelle kaasolle ladella tehtävälistaa, johon toivon hänen uppoutuvan, on siskoni ottanut roolinsa tosissaan. Ensitöikseen hän kahlasi koko blogini läpi, sillä en ole tästä tutuilleni mitään numeroa pitänyt. Tänään luulin puhelimeni seonneen totaalisesti, kun se yhtäkkiä pingahteli viestimerkkiääntä toisensa perään. Oona se vain oli, joka lähetteli ideakuvia värikkäistä hääkoristeluista. :D

Häävalssia on jo harjoiteltu.

Olen oikein onnellinen valinnastani!

Pitopalveluvertailua

Emme edelleenkään ole tehneet lopullista päätöstä siitä, missä vietämme häät. Meillä on kaksi vaihtoehtoa, joista olenkin vähän jo kertonut. Toinen paikoista on ravintola, joten ruoat tulisivat luonnollisesti talon sisältä. Toinen taas vuokrataan pelkkänä tilana, joten sinne pitää hoitaa ulkopuolinen pitopalvelu.

Olimme hieman jo kallistumassa tuon ravintolan puolelle, joten pyysin sieltä tarjousta. Pienten sekkannusten vuoksi tarjouksen saaminen kesti, mutta sain sen viime viikon puolivälissä. Tarjouksen loppusumma oli yllättävän korkea. Tällä pitopalvelulla hinta ilmoitettiin siten, että ruoan hinta per henkilö on erikseen ja lisäksi tulevat astiat, henkilökunnan työtunnit, pöytäliinat, kakku ym. Monissa muissa paikoissa ilmoitetaan hinta per henkilö, mikä sisältää kaiken edellä mainitun tai suurimman osan niistä (esim. kakku monissa erikseen).

Käytinkin viime perjantain sairaslomapäivästä ison osan googlailemalla Espooseen toimittavia pitopalveluita ja laitoin muutamaan tarjouspyynnön. Olen saanut vastauksen yhdestä paikasta ja yksi tarjous minulla oli Love Me Do:n seurauksena. Kun nyt olen Excel apunani vertaillut pitopalveluita, olen tullut siihen tulokseen, että ruokien ottaminen tuolta ravintolalta tulee melkein 1000€ kalliimmaksi kuin muilla. Ja mukana on yksi pääkaupunkiseudun johtavista pitopalveluista, joka on saanut paljon kehuja.

Toki tulee huomioida, etteivät menut ole aina aivan täysin vertailukelpoiset, mutta nyt ei puhuta ihan pienestä erosta. Tuolla ravintolalla tilavuokra on hieman halvempi, mutta siinä ei puhuta kahden sadankaan erosta toiseen vaihtoehtoomme. Odottelen vielä saavani joitakin tarjouksia, ja sitten täytyy taas istuttaa sulhanen tutustumaan asiaan kanssani. Toivon todella, että syyslomani päättyessä voin teillekin ilmoittaa, että juhlapaikka on vihdoin viimein päätetty!

Tee itse: Silkkipaperikukat

Pinterest on täynnä jos jonkinlaisia silkkipaperikukkaohjeita (tissue paper flower). Itse kokeilin niistä tänään yhtä. Mitäpä tässä muutakaan tekemistä olisi, kun ääni on mennyt niin pahasti, ettei puhuminen onnistu lainkaan.

Alla kuvalliset ohjeet ja huomioni kukkien teosta. Voit valita vähemmän psykedeeliset sävyt, jos nämä eivät innosta. ;)

Tarvitset erivärisiä silkkipapereita. Valitse värit itse. Minä käytin neljää eri
väriä, mutta aivan hyvin värejä voi olla vähemmänkin.

Leikkasin ison paperiarkin erikokoisiin palasiin, sillä halusin nähdä, miltä
erikokoiset kukat näyttävät. Suurin pala oli noin 30cm*47cm. Aivan neliöitä
ei kannata tehdä, vaan toisen sivun on hyvä olla selkeästi pidempi.

Asettele neljä paperia päällekäin ja taittele ne haitariksi. Eli noin 1,5cm-2cm
taitos ja paperipinon kääntö. 

Monissa ohjeissa tähän keskelle oli kiinnitetty naru. Minulla ei nyt ollut
sopivaa, joten päätin kokeilla, toimiiko niittaaminen, sillä se on myös
paljon helpompaa. Mielestäni toimi varsin hyvin!

Pyöristä paperipinon molemmat päädyt haluamallasi tavalla. Tässä kuvassa
on melko loiva leikkaus, kannattaa kokeilla erilaisia, niin tietää, mikä itseä
miellyttää. 

Tästä näkyy, millainen on tulos, jos unohtaa edellisen
työvaiheen...

Taittele kukka auki kerros kerrallaan varoen, ettei paperi repeä. 

Käytä aikaa kerrosten muotoiluun. Minusta näytti ensin, että ei näistä kovin
hyviä tule, mutta kun syhersin kerrokset tarpeeksi keskelle, alkoi
tulos miellyttää silmää enemmän.

Tein vähän erilaisia kokeiluja sekä koon että myös kerrosten koon puolesta. Osassa kaikki neljä paperia ovat samankokoisia. Osassa taas leikkasin papereita hieman pienemmiksi niin, että keskimmäinen on pienin ja suurenevat ulospäin. Mielestäni jälkimmäinen on ehkäpä siistimmän näköinen. Kuvan isossa kukassa kerrosten paperit olivat samansuuruiset.

Olen ajatellut, että nämä tulisivat vieraiden valokuvauksen taustaksi (photobooth). Katsotaan, mitä puoliso näistä tuumaa. En ole vielä ihan varma, tuleeko näistä osa koristeluamme, mutta mielestäni näistä tuli ihan kivoja. Vaihtoehtona on myös, että teenkin yksivärisiä kukkia, jotka ovat keskenään erivärisiä. Toisaalta näissä on jotain tosi pirtsakkaa.