Hääblogeja, osa 2

Aivan blogini perustamisen aikoihin tein listan hääblogeista, joita olin löytänyt luettavikseni. Lista on kuitenkin vanhentunut. Osa blogeista on haihtunut pois, osan kirjoittajat jo onnellisesti naimisissa ja osa päivittyy hyvin epäsäännöllisesti. Ja olen sittemmin löytänyt paljon hyviä blogeja listaan lisättäväksi. Nyt päivitin listan vastaamaan tällä hetkellä lukemiani blogeja. Laitoin listaan sellaiset blogit, jotka päivittyvät suhteellisen säännöllisesti, koska itse jotenkin arvostan sitä. Listan lukemistani blogeista löydät ylävalikon välilehdeltä "Minä luen". Voit kommentoida, jos sieltä joku hyvä blogi uupuu. :) Olen huomannut, että olen löytänyt blogeja luettavaksi, mutta se on hävinnyt johonkin matkan varrella (=unohtunut tallentaa välilehdelle).

P.S. Muista osallistua arvontaan.

Askel kohti unelmien hääpukua

Olenkin kirjoitellut aiemmin haavestani teettää hääpuku. Koska tavoitteenani olisi pudottaa painoa reilustikin ennen häitä, varsinaista puvuntekoprosessia on turha vielä aloittaa. Love Me Do -häätapahtumassa kuitenkin juttelin joidenkin ompelijoiden kanssa, ja sain sen viestin, että suunnittelun voi kyllä aloittaa hyvissä ajoin.

Teinkin eilen yksin kotona ollessani ex tempore -päätöksen laittaa viestiä muutamille ompelijoille ja kysellä vähän, millainen puku ideoideni ja budjettini puitteissa olisi mahdollista tehdä. Ompelijat ohjeistavat usein laittamaan joitakin kuvia jo ensimmäiseen tiedusteluun mukaan, jotta he näkevät, minkä tyyppistä lähtevät suunnittelemaan.

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, mikä olisi paras tapa ideoideni esiin tuomiseen. Minulla kun ei ole sellaista selkeää "Tuollaisen puvun haluan" -visiota. Tämän vuoksihan sitä pukua olenkin teettämässä. Pinterestin hääpukukansioni on sen sijaan täynnä kuvia tyyliin: tuon tyyppinen helma, tuossa on hyvännäköinen kaula-aukko, tuossa ideaa kirjailuun ym.

Päädyinkin siihen, että koostin Wordin avulla PDF-tiedoston, jossa on tekstiä ja kuvia sekaisin. Tällöin pystyin helposti kirjoittamaan, että tässä olisi vähän ideaa siitä, minkä mittainen ja mallinen helma voisi olla jne. Toivon, että ompelijat arvostavat tätä eivätkä ajattele, että apua, mikä brizilla siellä suunnittelee pukuaan. :D

Koska hääpukuni ei ole aivan perinteisen tyylinen, toivoisin sen jollakin tapaa innostavan ompelijaa. Kirjoitinkin viestiini, että tyrmäävät työn saman tien, jos se ei tunnu omalta. Pukusuunnittelu on kuitenkin mielestäni sen verran luovaa hommaa, että jonkinlainen inspiraatio pitää herätä myös suunnittelijassa. En oikeastaan edes tiedä, mitä odotan ompelijoiden vastaavan. En esittänyt mitenkään kauheasti kysymyksiä. Lähinnä vain, että onko jotain ideoita ja hinta-arviota. Toki suunnittelu on niin varhaisessa vaiheessa, että lopullista hintaa on varmasti mahdoton tietää.

Katsotaan, mitä sieltä vastaillaan. Odotan jännittyneenä. Nyt pitäisi vain saada se painonpudotusprosessikin kunnolla käyntiin...

Kalvosimet isälle plus arvonta

Tämä juttu on tehty yhteistyössä Lahja- ja juhlaliike Pirteän Paketin kanssa, mutta mielipiteet ja teksti ovat täysin omiani.

Sain alkuviikosta postissa Pirteän Paketin Katrilta kahdet morsiamen isälle tarkoitetut kalvosinnapit tutustuttavaksi ja blogissani arvottaviksi. Kalvosimille meinasi jo käydä huonosti, kun ne oli pakattu suojaavaan paperiin, joissa jätin kalvosimet pöydälle myöhempää tutustumista odottamaan. Puoliso oli todennut mytyt roskiksi ja heittänyt asiaankuuluvaan paikkaan. Onneksi huomasin nopeasti ihmetellä katoamistemppua, ja kalvosimet löytyivät vielä keittiön roskiksesta, hyvin papereissaan suojassa, joten itse napit säilyivät siisteinä. :D

Erilaisia hääparin vanhemmille tarkoitettuja tuotteita löytyy netin syövereistä pilvin pimein. Itse kuitenkin arvostan sitä, että tekstit, jotka on tarkoitettu rakkaille ihmisille, ovat suomeksi. Nämä kalvosimet on Suomessa valmistettu. Vastaavia ei kuulemma muualta saa. Pirteän Paketin nettikaupasta löytyy myös esim. morsiamen äidille, isälle tai tulevalle anopille kirjaillut nenäliinat, joissa tekstit ovat suomeksi. Itse harkitsen, josko lähempänä häitä tilaisin molemmille äideille tuollaiset nenäliinat. Minun äitini ainakin on sellainen itkupilli, että käyttöön tulisi.

Minusta on ihana idea muistaa hääparin vanhempia jollakin pienellä lahjalla hääpäivänä, vaikka esimerkiksi meillä on tarkoitus kustantaa häät itse. Arvostan myös sitä, että isä on huomioitu, koska monissa tilanteissa tuntuu, että aina muistetaan vain äitiä (esim. lyyran osto ylioppilaaksi valmistumisen yhteydessä). Minä kuitenkin olen niin isän tyttö, että haluan ehdottomasti kiittää isääni. Onhan hän toiminut tietyllä tavalla myös roolimallina tulevan aviopuolison valintaa ajatellen. En siis tarkoita, että olisin valinnut puolisoksi isäni kopion, mutta kun isä on antanut hyvän puolison ja isän mallin, ei huonompi minulle olisi kelvannut.

Minun isältäni ei löydy kalvosinnappiarsenaalia, joten uskon, että nämä tulevat meillä oikeasti käyttöön. Napit ovat myös sopivan sirot ja huomiota herättämättömät, joten koruja kaihtava mieskin kehtaa niitä käyttää. Kiitokset siis näistä Lahja- ja juhlaliike Pirteälle Paketille!

Jos sinulla olisi käyttöä napeille, voit osallistua arvontaan. Lähetän yhdelle onnekkaalle toisen saamani parin. Käy kurkkaamassa, mitä kaikkea ihanaa tuolta Pirteän Paketin verkkokaupasta lötyy. Kommentoi alle, mitä kaipaisit sinne vielä lisää. Lisää mukaan myös sähköpostiosoitteesi, niin saan sinuun varmasti yhteyden. Aikaa osallistua on perjantaihin 3.11. klo 24.00 saakka.

Hiljaiseloa

Blogini on elänyt viimeisen viikon ajan poikkeuksellista hiljaiseloa. Olisi voinut luulla, että viikon lomailun jälkeen olen tarmoa täynnä, mutta toisin kävi. Alkuviikosta nukuin monta yötä aivan älyttömän huonosti. Minä olen todella riippuvainen tasaisista kahdeksan tunnin unista ja pidän niistä melko tarkasti kiinni. Nyt kuitenkaan uni ei vain ole tullut tai olen heräillyt jatkuvasti. Viikko on mennyt sillä kaavalla, että rämmin työpäivät läpi ja tulen kotiin makaamaan sohvalle. Mihinkään ylimääräiseen (edes siivoamiseen tai ruoanlaittoon) ei ole riittänyt energiaa.

Unenlahjat ovat kuitenkin alkaneet palautua normaaliksi ja vireystila parantua pikkuhiljaa. Tänään tiedossa uutta tekstiä pienen blogiyhteistyön muodossa ja luvassa myös arvonta. :)

Minulla on kaaso!

Siskon kanssa mökillä joskus 90-luvun puolivälissä.

Kaasoajatuksistani kirjoittelin jo aikoja sitten. Olin kuitenkin ajatellut pyytää kaasoja vasta sitten, kun hääpaikka ja sen myötä hääpäivä on päätetty. Tämä prosessi kuitenkin kestää ja kestää, joten en enää malttanut olla kysymättä siskoani kaasoksi.

Vegaaniruokien äärellä siskoni
suostui kaasokseni. :)

Minulla on ollut koko viikon syysloma. Teimme siskoni Oonan kanssa kahden päivän reissun Tallinnaan tiistaista torstaihin. Tiistaina lounaalla puhe kääntyi hääasioihin, joten minusta tuntui siltä, että nyt on oikea aika kysyä siskoani kaason pestiin.

Nykyään monet tuntuvat "kosivan" kaasojaan mielikuvituksellisilla tavoilla ja liittävän yleensä tähän jonkinlaisen lahjan. Olen ihastuksella näitä ideoita katsellut, mutta jotenkin se ei tuntunut omalta tavalta, vaan minulla olisi ollut jotenkin teennäinen olo. Siksipä kysyinkin ihan vaan suoraan siskoltani, joka oli todennut, ettei oma hääsuunnittelu ole vielä ajankohtaista, että kiinnostaisiko hääsuunnittelu noin kaason roolissa.

Säikähdin ensin, että siskoni ei halua kaasoksi, sillä hänen ilmeensä meni kärsivän näköiseksi, mutta kyse olikin vain meikäläisille tyypillisestä liikutuksesta. Sisko suostui ilomielin ja tunnusti ihan vähän jopa pyyntöä toivoneensa.

Vaikka en osannut heti tuoreelle kaasolle ladella tehtävälistaa, johon toivon hänen uppoutuvan, on siskoni ottanut roolinsa tosissaan. Ensitöikseen hän kahlasi koko blogini läpi, sillä en ole tästä tutuilleni mitään numeroa pitänyt. Tänään luulin puhelimeni seonneen totaalisesti, kun se yhtäkkiä pingahteli viestimerkkiääntä toisensa perään. Oona se vain oli, joka lähetteli ideakuvia värikkäistä hääkoristeluista. :D

Häävalssia on jo harjoiteltu.

Olen oikein onnellinen valinnastani!

Pitopalveluvertailua

Emme edelleenkään ole tehneet lopullista päätöstä siitä, missä vietämme häät. Meillä on kaksi vaihtoehtoa, joista olenkin vähän jo kertonut. Toinen paikoista on ravintola, joten ruoat tulisivat luonnollisesti talon sisältä. Toinen taas vuokrataan pelkkänä tilana, joten sinne pitää hoitaa ulkopuolinen pitopalvelu.

Olimme hieman jo kallistumassa tuon ravintolan puolelle, joten pyysin sieltä tarjousta. Pienten sekkannusten vuoksi tarjouksen saaminen kesti, mutta sain sen viime viikon puolivälissä. Tarjouksen loppusumma oli yllättävän korkea. Tällä pitopalvelulla hinta ilmoitettiin siten, että ruoan hinta per henkilö on erikseen ja lisäksi tulevat astiat, henkilökunnan työtunnit, pöytäliinat, kakku ym. Monissa muissa paikoissa ilmoitetaan hinta per henkilö, mikä sisältää kaiken edellä mainitun tai suurimman osan niistä (esim. kakku monissa erikseen).

Käytinkin viime perjantain sairaslomapäivästä ison osan googlailemalla Espooseen toimittavia pitopalveluita ja laitoin muutamaan tarjouspyynnön. Olen saanut vastauksen yhdestä paikasta ja yksi tarjous minulla oli Love Me Do:n seurauksena. Kun nyt olen Excel apunani vertaillut pitopalveluita, olen tullut siihen tulokseen, että ruokien ottaminen tuolta ravintolalta tulee melkein 1000€ kalliimmaksi kuin muilla. Ja mukana on yksi pääkaupunkiseudun johtavista pitopalveluista, joka on saanut paljon kehuja.

Toki tulee huomioida, etteivät menut ole aina aivan täysin vertailukelpoiset, mutta nyt ei puhuta ihan pienestä erosta. Tuolla ravintolalla tilavuokra on hieman halvempi, mutta siinä ei puhuta kahden sadankaan erosta toiseen vaihtoehtoomme. Odottelen vielä saavani joitakin tarjouksia, ja sitten täytyy taas istuttaa sulhanen tutustumaan asiaan kanssani. Toivon todella, että syyslomani päättyessä voin teillekin ilmoittaa, että juhlapaikka on vihdoin viimein päätetty!

Tee itse: Silkkipaperikukat

Pinterest on täynnä jos jonkinlaisia silkkipaperikukkaohjeita (tissue paper flower). Itse kokeilin niistä tänään yhtä. Mitäpä tässä muutakaan tekemistä olisi, kun ääni on mennyt niin pahasti, ettei puhuminen onnistu lainkaan.

Alla kuvalliset ohjeet ja huomioni kukkien teosta. Voit valita vähemmän psykedeeliset sävyt, jos nämä eivät innosta. ;)

Tarvitset erivärisiä silkkipapereita. Valitse värit itse. Minä käytin neljää eri
väriä, mutta aivan hyvin värejä voi olla vähemmänkin.

Leikkasin ison paperiarkin erikokoisiin palasiin, sillä halusin nähdä, miltä
erikokoiset kukat näyttävät. Suurin pala oli noin 30cm*47cm. Aivan neliöitä
ei kannata tehdä, vaan toisen sivun on hyvä olla selkeästi pidempi.

Asettele neljä paperia päällekäin ja taittele ne haitariksi. Eli noin 1,5cm-2cm
taitos ja paperipinon kääntö. 

Monissa ohjeissa tähän keskelle oli kiinnitetty naru. Minulla ei nyt ollut
sopivaa, joten päätin kokeilla, toimiiko niittaaminen, sillä se on myös
paljon helpompaa. Mielestäni toimi varsin hyvin!

Pyöristä paperipinon molemmat päädyt haluamallasi tavalla. Tässä kuvassa
on melko loiva leikkaus, kannattaa kokeilla erilaisia, niin tietää, mikä itseä
miellyttää. 

Tästä näkyy, millainen on tulos, jos unohtaa edellisen
työvaiheen...

Taittele kukka auki kerros kerrallaan varoen, ettei paperi repeä. 

Käytä aikaa kerrosten muotoiluun. Minusta näytti ensin, että ei näistä kovin
hyviä tule, mutta kun syhersin kerrokset tarpeeksi keskelle, alkoi
tulos miellyttää silmää enemmän.

Tein vähän erilaisia kokeiluja sekä koon että myös kerrosten koon puolesta. Osassa kaikki neljä paperia ovat samankokoisia. Osassa taas leikkasin papereita hieman pienemmiksi niin, että keskimmäinen on pienin ja suurenevat ulospäin. Mielestäni jälkimmäinen on ehkäpä siistimmän näköinen. Kuvan isossa kukassa kerrosten paperit olivat samansuuruiset.

Olen ajatellut, että nämä tulisivat vieraiden valokuvauksen taustaksi (photobooth). Katsotaan, mitä puoliso näistä tuumaa. En ole vielä ihan varma, tuleeko näistä osa koristeluamme, mutta mielestäni näistä tuli ihan kivoja. Vaihtoehtona on myös, että teenkin yksivärisiä kukkia, jotka ovat keskenään erivärisiä. Toisaalta näissä on jotain tosi pirtsakkaa.

Häätrendien haistelua

Minusta on tavallaan hullunkurista, että edes yritän kirjoittaa tulevista trendeistä, sillä yleensä olen autuaan tietämätön muodista mitä tulee vaatteisiin, hiuksiin, meikkiin, sisutukseen ym. Minua ei suoraan sanottuna edes kiinnosta. Eikä minua oikestaan kiinnosta omia häitä ajatellen sekään, mikä häissä on muodikasta. Mielestäni häissä ei ole tarkoitus olla muodikas. Onhan sangen yhdentekevää, mikä juuri silloin on muodissa, kun itse menee naimisiin, kun häät ovat kuitenkin melko ainutlaatuinen tilaisuus ihmiselämässä.

Toisaalta taas häämuoti vaikuttaa siihen, mitä mediassa (erityisesti sosiaalisessa sellaisessa) on näkyvillä ja mistä saa ideoita, kuten olemme jo huomanneet maalaisromantiikan osalta. Trendit myös säätelevät jonkin verran sitä, millaisia pukuja, sormuksia, koristeita ym. on helposti ja runsaasti saatavilla. Muodin näkymisen omassa elämässäni ainakin huomaan parhaiten siitä, että olen yleensä talvikaudella lähes kykenemätön vaateostoksiin, kun kauppojen hyllyt ovat täynnä violettia, ruskeaa ja tummanvihreää sekä erilaisia mustan ja harmaan sävyjä (yöks!). Vain satunnaiset oranssin ja keltaisen ruskasävyt säästävät minut alastomuudelta.

Hääasioita on kuitenkin viime aikoina tullut seurattua sen verran tarkkaan, että väkisinkin on tullut aavistuksia siitä, mikä on mahdollisesti nyt tai tulevana kesänä muotia. Häät-lehteä lukiessa totesin, että maalaisromantiikka alkaa olla ehkä korvautumassa boheemiudella. Boheemius morsiamen puvussa ja hiuksissa on ollut jo jonkin aikaa näkyvillä, mutta olen huomaavinani, että trendi on lisääntymässä myös koristelussa ja sulhasen pukeutumisessa. Boheemius näkyy luonnonläheisissä väreissä sekä rentoudessa.

Muodissa tuntuu olevan myös aiempaa pienempien häiden pitäminen. Suurten yli satahenkisten häiden sijasta monet parit tuntuvat suosivan intiimimpiä reilun viidenkymmenen hengen häitä. Tämä tietysti vaatii rajaamista vieraslistasta, mutta ehkä tämä on positiivinen asia: Ehkei tulevaisuudessa tarvitse käydä sitä uuvuttavaa "kukahan tästä loukkaantuu?" -mietintää, jos totutaan siihen, etteivät häät olekaan enää automaattisesti koko suvun tai laajan kaveripiirin juhla.

Hääpuvuissa muotia tuntuu olevan läpinäkyvyys. Sitä on näkynyt puvuissa jo muutamia vuosia, mutta erilaiset läpinäkyvien pitsien ja alastonta ihoa mallailevien osien kuuluminen osaksi hääpukua tuntuu lisääntyneen. Mielestäni hääpuvuissa ovat lisääntyneet myös eriväriset elementit sekä puvusta ulkonevat 3D-kuviot. Värit sekä musta näkyvät myös asusteissa.

Yksittäisenä elementtinä muodissa tuntuvat olevan valokirjaimet, joissa näkyy esimerkiksi bar-sana ohjaamaan juomien pariin, morsiusparin nimikirjaimet tai koko nimet tai jokin mietelause (yleesä englanniksi). Ainakin erilaiset valokirjaimet ja -taulut tuntuvat olevan jatkuvasti myyjiltä lopussa, ja näitä näkee suunniteltavan eri blogeissa. Kristallihäät-blogin Krista on tehnyt hyvät ohjeet bar-kirjainten tekoon, jos tämä ilmiö kiinnostaa.

Muutoinkin valojen käyttö häissä tuntuu olevan koko ajan suositumpaa. Ainakin siitä päätellen, kuinka paljon erilaisia valoja hääkirppareilla liikkuu. Loppukesästä tuntuivat jatkuvasti olleen lipputankovalot kysynnässä.

Paljon muutakin tähän voisi varmasti listata. Miltä kuulostaa? Menikö pohdintani ihan metsään vai allekirjoitatko huomioitani?

Häät-lehti

Viikonlopun Love Me Do -messuilta tarttui mukaan myös ihan jotain konkreettista, ja mikä parasta, vieläpä ihan ilmaiseksi. Kello viiden hääpukumuotinäytökseen ei saapunut läheskään kaikkia kutsuvieraita, joten me tavalliset pulliaiset saimme ottaa heidän paikkansa, joilta mukaan sai ottaa myös muotinäytöstä sponsoroineen Häät-lehden. Tätä juttua ei siis ole kirjoitettu minkään blogiyhteistyön tuloksena, vaan ihan omasta halustani.

Lehti onkin tuonut mukavasti iloa muuten tylsiin sairastelupäiviin. Lehti on käsittääkseni ilmestynyt aivan vasta, ja mukaan on päässyt kurkkauksia menneen kesän häihin. Kuten monet muutkin lehdet, myös Häät-lehti on kuorrutettu mainoksilla. Se ei häälehdessä haittaa minua aivan niin paljon kuin monissa naistenlehdissä, sillä mainokset käsittelevät niin tarkasti sitä kiinnostuksen kohteena olevaa asiaa ja esim. hääpuku- ja sormusmainoksia katselee ihan mielellään.

Enemmän minua haittaavat yhteistyössä tehdyt jutut ja ns. jutuiksi naamioidut mainoskokoelmat. Niitähän kaikki tuotesuositukset käytännössä ovat. Herääkin kysymys, onko lehdessä yhtään juttua, joka olisi tehty täysin vailla yhteistyötä, ja kuinka objektiivista journalismia lehti tällöin sisältää. Joka tapauksessa yhtestyössäkin tehdyt jutut ovat ihan informatiivisia.

Lehden parasta antia ovat mielestäni reportaasit erilaisten parien häistä runsaalla kuvituksella varustettuna. On mukava lukea erilaisista häätoteutuksista ja katsella kuvia aidoista, oikeista hääpareista ja häistä. Mitään superoivalluksia en lehdestä saanut, mutta pääsipähän mukavasti hääfiilikseen kotisohvalla.

Hääpukunäytös ja ajatuksia hääpuvusta

Love Me Do -häämessuista kirjoittelin jo aiemmin. Messuilla kävin katsomassa myös kansainvälisen hääpukunäytöksen jälkimmäisen näytöksen. En ollut ikinä ennen käynyt muotinäytöksessä ja käsitykseni muotinäytöksistä perustuikin pitkälti amerikkalaisen Huippumalli haussa -ohjelman luomiin vaikutelmiin. :D

Minusta oli kiva, että malleina oli ns. normaaleja ihmisiä. Harmitti vain mallien puolesta, että osa puvuista istui heille todella huonosti, ja kiireen vuoksi (?) yhdellä jos toisella lerpatti ylimääräisiä naruja ym. puvuista.

Puvut olivat kauniita, mutta mikään ei kiinnittänyt erityisesti huomiotani. Totesinkin, että tämänhetkinen häämuoti ei iske minuun. Toisaalta tein myös havainnon, että perinteiset hääpuvut eivät kiinnostaneet minua muutoinkaan ihan hirveästi. Valkoisuus, pitsi ja tylli eivät aiheuttaneet sydämentykytyksiä eivätkä huokauksia, vaan katsellessani pukuja yritin etsiä jonkinlaista tunnetilaa. Alankin olla melko varma siitä, että minun tulee teettää itselleni hääpuku, mistä olen jo vähän haaveillut... Olisi ollut tosi kiva nähdä suomalaisten suunnittelijoiden näytös, mutta siihen en ehtinyt.

Tämän puvun pitsi oli mielestäni kaunis.
Kuvassa ei varmaan näy kovin hyvin...

Katsotaan, miten tämä meikäläisen painonpudotusprojekti etenee... Olin tänään ajatellut mennä ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa salille ja tein eilen ohjelmankin, mutta nyt sitä istutaan sohvalla vatsataudissa. No, tämän jälkeen sitten, kunhan samaan aikaan tuloaan tekevä flunssa ei iske toden teolla. :/

Lattea Love Me Do

Käväisin eilen työpäivän jälkeen Love Me Do -häämessuilla. Odotukseni olivat korkealla, koska olin lukenut paljon kehuja edellisistä messuista, ja nämä olivat minulle ensimmäiset. Täytyy sanoa, että petyin. Nyt täytyy kyllä todeta, että vika saattoi osittain olla ihan minussa itsessäni ja olosuhteissa, mutta kyllä messut jättivät minut aika kylmäksi.

Minua harmitti jo etukäteen se, etten päässyt messujen blogimiittiin työpäivän vuoksi. Menin messuille yksin, mikä oli suuri virhe. On tilaisuuksia, joihin monet ujostelevat mennä yksin: leffaan, syömään tms., ja se pelko pitäisi ylittää. Häämessut eivät kuulu niihin. Vinkiksi siis kaikille: Ota sulho, kaveri, äiti, kuka vaan mukaan.

Ehdin messuilemaan vasta vähän ennen neljää ja minusta tuntui, että näytteilleasettajat alkoivat olla jo vähän väsymyksen kourissa. En tiedä, oliko myös yksinään kulkeminen pelote esitelijöille, mutta noin puolella tiskeistä en saanut edes katsekontaktia keneenkään. Kävin muutamia hyviä ja informatiivisia keskusteluita esim. valokuvauksesta, puvun teettämisestä ja cateringista. Ihan turha reissu ei siis ollut.

Kattauksia oli kiva katsella, vaikka eivät
ihan omaa makua vastanneetkaan.

Aivan hirveästi messut eivät minulle kuitenkaan antaneet. Kaikenkaikkiaan minulle tuli aavistuksen amatöörimäinen kuva järjestelyistä ym. Opasteita oli huonosti. En tiedä, miten paikalle ovat löytäneet ihmiset, jotka eivät tunne Kaapelitehdasta. Minäkin olin viimeiseen asti epävarma paikasta, kun en nähnyt mitään mainoksia, vaikka olen käynyt siellä monesti harrastuksen vuoksi. Sisällä ei ollut mitenkään merkattu, missä muotinäytöslava oli, vaan tajusin asian, kun näin ylhäältä värivalojen heilunnan. Tai sitten olen todellinen puusilmä...

Kultasepät olivat messuilla hyvin edustettuina. Jos siis olisi ollut tarvetta sormusten katselulle, olisi kokemukseni saattanut olla erilainen. Meillä on kuitenkin tarkoituksena teettää vihkisormukseni samalla sepällä, joka teki kihlasormukseni, joten osallistuin vain kilpailuihin. Satuin myös kiertelemään huonoon aikaan, kun ylhäällä oli ilmeisesti näytös menossa, joten lähes kaikki valokuvaajat ja pukusuunnittelijat olivat siellä.

Kirjoittelen vielä erikseen kansainvälisestä muotinäytöksestä ja hääpukuajatuksista, joita se itsessäni herätti. Vaikka messut jättivät nyt vähän nihkeän fiiliksen, odottelen innolla alkuvuoden messuja. Toivottavasti silloin saisin uudelleen kutsun blogimiittiin (tämän kirjoitukseni jälkeenkin...) ja messukokemus olisi antoisampi!

Odottelen innolla muiden bloggaajien kokemuksia messuilta!

Ihastuin näihin laseihin!

Huomenna messuilemaan

Huomenna pääsen viimein häämessuilemaan! Kirjoittelin jo elokuussa pettymyksestäni, kun huomasin, että syksyn Love Me Do osuu juuri sille ainoalle lauantaille, jolloin minulla on tänä lukuvuonna töitä. Onneksi messut kestävät kuitenkin kuuteen saakka illalla, joten minäkin ehdin piipahtaa paikalla työpäivän jälkeen.

Huomisen koulutuspäivän pitäisi loppua klo 15.00, ja saan toivottavasti kollegalta kyydin johonkin Ruoholahden suuntaan, joten toivottavasti ehdin kierrellä messuja ainakin pari tuntia. Harmittaa, kun blogimiitti jää väliin, mutta näin se joskus menee. Toivottavasti kutsu tulee myös alkuvuoden messuille!

En kirjoittele messuista sen enempää nyt ennakkoon, koska kaikki hääblogit ovat niitä tulvillaan, mutta odottavaisin mielin menen messuille. Fiiliksiä kerron sitten jälkikäteen. Näillä näkymin olen menossa messuille yksin, sillä en ole vielä pyytänyt ketään kaasoikseni. Sulhaseni ei ollut oikein innostunut tulemaan, vaikka lupasi harkita tuloa mukaan messuilemaan joskus myöhemmin. Saa laittaa sähköpostia, jos kaipaat messuseuraa tai vaikka fillistelykaveria messujen jälkeen. ;) Ja moikkaamaan saa tulla, jos tunnistaa!

Odottelua

Lähetin viime viikonloppuna kyselyn ja tarjouspyynnön toiseen juhlapaikkavaihtoehtoomme. Kun vielä tänäänkään ei ollut kuulunut vastausta, ja aiemmin homma oli toiminut tosi jouhevasti, rupesin selvittämään, onko henkilö, jota yritän tavoittaa, enää edes firmassa töissä. No, eri nimihän siellä nettisivuilla näkyi myynnistä vastaavana, eli ei kun uutta viestiä kehiin.

Ärsyttää, kun viimein ollaan joitain oikeita päätöksiä tekemässä, niin sitten asiat eivät rullaakaan. Varsinkin, kun minulle pitäisi kaiken tapahtua heti... Tämä oli tietysti oma moka, mutta eipä tullut mieleen tarkistaa asiaa. Toivottavasti saisin nyt kuitenkin vastauksia vielä tämän viikon aikana!

Uusi hääkierto alkamassa

Kun seurailee suhteellisen aktiivisesti häämaailmaa, alkaa pikkuhiljaa huomata uuden häävuoden olevan aluillaan. Häävuosi kun näyttää kulkevan omaa, kalenterivuodesta irrallaan olevaa sykliään, vähän kuin minulle tutumpi kouluvuosi. Tai ainakin sellainen fiilis minulle on tullut. Kesä pitää edelleen pintansa hääsesonkina, joskin rinnalle näyttää kirineen vahvasti myös (alku)syksy.

Nyt ovat jo useat tämän vuoden hääparit juhlansa juhlineet. Hääblogit, joissa pääpäivä on vietetty, alkavat hiljentyä, ja kirjoittajat siirtävät katseitaan avioliiton satamassa lipumiseen. Toki syksyyn ja talveenkin varmasti häitä mahtuu, mutta suurin osa on kuitenkin jo juhlittu.

Hääalan ammattilaiset kääntävät katseitaan jo ensi vuoteen. Häälehtiä näkyy ilmestyvän, ja häämessuilemaankin päästään viikonloppuna. Toivottavasti kaikki malttavat kuitenkin vetää vähän henkeä kiireisen kesän jäljiltä.

Ensi kesänä häitään juhlivat parit alkavat pikkuhiljaa vilkuilla tarkemmin viimeisen puolen vuoden-vuoden aikataulujaan. Ja me vuoden 2019 häähullut alamme jo odottaa ensi vuotta, jolloin emme enää vaikuta aivan niin höpsöiltä ennenaikaisine suunnitelminemme. ;)

Toivottavasti tuleva häävuosi tuo uusia trendejä vanhojen (ja jo kuluneidenkin) rinnalle tai jopa tilalle. Toivoisin myös, että alalla alettaisiin ottaa myös hieman rohkeampia linjauksia. Kaiken ei tarvitse olla pitsiä ja vanhaa roosaa, vaan joukkoon mahtuu paljon muutakin. Toki täytyy sanoa hääblogien hengessä, että on toki ihan ok, jos jonkun juttu nyt sattuu olemaan se pitsi ja vanha roosa. :)