Miten dieetti sujuu?

Elokuun puolivälissä aloittamastani Fitfarmin Superdieetistä on nyt takana viisi viikkoa eli puolimatkan krouvi häämöttää viikon päässä. Kirjoittelin ennen dieettiä syitä tällaisen aloittamiselle. Mitenkäs homma on sitten minun osaltani sujunut? Täytyy sanoa, että erinomaisesti.

Olin ennen dieetille ryhtymistä vähän skeptinen, sillä olen kuullut vuosien varrella kaikenlaista näistä Fitfarmin ruokavalioista. Kesäkuun alun Espanjan-reissulla nurisin ystävälleni saamattomuuttani painonpudotuksen suhteen, ja hän ehdotti tätä. Tuolloin vähän ajattelin, että tuskimpa sopii minulle, mutta kun kesäkin meni saamattomuudessa pyöriessä, päätin heivata ennakkoluuloni roskikseen.

Enkä ole katunut! En usko, että Superdieetti sopii kaikille. Minun luonteelleni homma on kuitenkin sopivan tiukka ja yksinkertainen. Kolme viikkoa noudatetaan aina samaa ruokavaliota, jonka jälkeen ruoan määrästä vähän nipistetään. Jos paino putoaa jo hyvin, ei vähennyksiä ole pakko tehdä. Lisäksi pakettiin kuuluu lihaskuntoa kohottava treeniohjelma, jota tulisi tehdä kolmesti viikossa ja lisäksi aerobista treeniä kolmesti.

Ensimmäisen kolmen viikon aikana syötiin ihan tosi paljon. Tai siltä se tuntui! Silti ekoina päivänä meinasi nälkä tulla; kroppa varmaan protestoi sokerin puutetta. Ideana on, että ensin pistetään aineenvaihduntaa kuosiin, monilla kun se jojoilun ym. myötä saattaa olla aika sekaisin. Lisäksi totutellaan säännölliseen ruokarytmiin ilman, että alkaa heti tehdä mieli kiellettyjä herkkuja. Toisessa kolmeviikkoisessa, jota on tällä hetkellä vielä viikko jäljellä, karsittiin lounaalta hiilihydraatteja sekä vähän raejuustoja aterioilta. Tämä meinaa aiheuttaa vähän nälkää iltapäivällä, mutta se ei ole sietämätöntä. Nälkä kuitenkin kuuluu laihduttaessa vähän asiaan.

Ei tällä nälkä jää ja hyvääkin on!

Olen pysynyt ruokaohjelmassa lähes sataprosenttisesti. Vain ensimmäisellä viikolla ystävien häissä
join pari lasia viiniä ja söin jälkkärileivoksen enkä tietysti punninnut ruokia. Viime viikonloppuna taas olimme ystävien luona pelailemassa ja he tekivät ruokaa. Olin kuitenkin kertonut ruokavaliostani, joten ruoka oli minulle soveltuvaa, joskaan en tietysti sielläkään ruokaa punninnut. Muuten kaikki menee vaa'an kautta suuhun.

Elämää hankaloittavaa on tietysti se, että opettajana minulla olisi mahdollisuus lähes ilmaiseen ateriointiin työpaikallani, mutta nyt raahaan päivittäin eväät mukaani. Alkukankeuden jälkeen sekin on alkanut sujua melko rutiinilla. Pari kertaa olen illalla unohtanut tehdä ateriat valmiiksi ja olen joutunut aamulla kiirellä pistämään kokoon jonkinlaisen lounaan. Onneksi menen yleensä töihin yli tuntia ennen oppituntien alkua, joten joustovaraa aamuissa riittää tällaisten unohdusten varalle.

Liikunta on ollut nyt pari viikkoa lähes tauolla flunssan takia. Tällä viikolla uskaltauduin keskiviikkona pilatekseen ja tänään teimme T:n kanssa pitkän kävelylenkin. Ensi viikolla palaan taas lihaskuntotreenien ja useampien uinti-/kävely-/ym. lenkkien pariin.

Kaikenkaikkiaan olen ollut todella yllättynyt siitä, kuinka vähän minun on tehnyt mieli lipsua ruokavaliosta. Minulla on hyvin vähän mitään mielihaluja, vaikka ruoka on välillä vähän yksitoikkoista. Pyrin kuitenkin vaihtelemaan ruoka-aineita, koska vaihtelu sopii luonteelleni, ja toisaalta on myös terveellisempää syödä monipuolisesti.

Ja jos ihan puhtaita numeroita lyödään pöydään, kiloja on viiden viikon aikana karissut kolme. Ei mikään vau-huudahduksia aiheuttanut tulos, mutta osuu mukavasti terveellisen 0,5-1kg viikkopudotuksen välille. Ja kun peilistä katselevat kaventuneet kasvot ja senttejä on todistetusti kadonnut ainakin vyötäröltä, on tästä hyvä jatkaa kohti terveempää minää ja kauniimpaa morsianta. Koska uskon, että jos olen itse tyytyväinen itseeni hääpäivänä, näytän myös muiden silmissä kauniimmalta.