Olin jossakin nähnyt idean siitä, että pöytäkartassa on ihmisten naamakuvia, mutta me päädyimme siihen, että pöytäkarttamme on hyvinkin pelkistetty ja tylsä. Pöytäkartta meillä oli nimittäin digitaalisena aulan isossa televisiossa, jossa myöhemmin pyöri valokuvashow hääparista. Siinä luki vain ns. kaveriporukoiden nimet, joskin turkulainen ystäväpariskuntani joutui etsimään paikkaansa muita kauemmin, kun unohdimme lisätä heille tunnisteen pöytään, jossa istui lukiokavereitani.
Mutta sitten itse niihin paikkakortteihin. Meillä paikkakortteina toimivat ihmisten omakuvat. Noita kuvia etsiskelin jokusen tovin, kun selailin kaikki meidän kymmenettuhannet valokuvamme läpi. Samalla valikoin myös pariskuntakuvamme aulan näytöllä näytettäviksi. Suurin osa kuvista löytyi ihan omista valokuvistamme. Muutamia kuvia jouduimme pyytämään puolisoilta, osan varastin Facebookista ja osan saimme bestmaneilta.
Pyrimme tietysti valitsemaan hauskoja kuvia, mikä tarkoitti sitä, että ne saattoivat olla aika vanhoja tai ei-niin-edustavia, useimmiten molempia. Tulostimme kuvat ja liimasimme ne värikkäille kartongeille. Sitten ne leikeltiin tarkasti (sulhanen oli tästä tosi nipo) niin, että henkilö jäi ikään kuin paperinukeksi kuvaan eli taustaa ei näkynyt. Kartonkipalaan jätettiin leikeltäessa suikale, joka taitettiin kuvan alle, jolloin paikkamerkki pysyi itsestään pystyssä eikä erikoisempia pidikkeitä tarvinnut.
Paikkamerkkikuvat aiheuttivat heti juhlien alusta asti juuri sen, mitä olimme toivoneet: Ihmiset kiertelivät ihailemassa muiden kuvia ja naureskelivat toistensa kuville. Varmasti myös yritettiin pohtia, mistä tilanteesta kyseinen kuva on. Tämän vuoksi parhaita kuvia olivat tietysti ne, jotka löytyivät joko meidän tai bestmanien arkistoista, jolloin ihminen ei välttämättä ole itse koskaan edes nähnyt kyseistä kuvaa.
Toki meille vähän kommentoitiin, että olemmepas "kivoja" kuvia löytäneet, mutta uskon, että pääasiassa paikkamerkit olivat myös vieraiden mielestä hauskoja. Me olimme ideaan ihan supertyytyväisiä. Teimme paikkamerkkejä vasta torstaina ennen häitä ja Oona-kaaso oli tuolloin askarteluapuna. Hän sai ehkä jännetupentulehduksen, mutta muuten homma oli yllättävänkin helppo ja nopea.
Tämä paikkamerkkitapa sopi erityisesti meidän kaveri- & perhehäihimme. Jos sukulaisista olisi pitänyt tehdä vastaavat paikkamerkit, olisi varmaan tarvittu aika paljon enemmän aikaa ja apua myös ainakin vanhemmilta.
Kaikki kuvat: Valo Films, 3. kuvassa minun toimestani pientä muokkausta henkilöllisyyden peittämiseksi
Ai vitsi kuinka hauska idea! :D Jos en olisi jo hankkinut meidän paikkakorttien materiaaleja, pöllisin tämän idean ihan varmasti!
VastaaPoistaKiva kuulla! Harmi, että tuli vähän myöhään teille. :)
PoistaTosi hauska idea! :D Kyllä tässäkin on ollut hommaa, vaikka helppoudesta ja nopeudesta mainitsitkin!
VastaaPoistaKiitos! Olihan siinä hommaa, mutta kun käsipareja oli tarpeeksi, niin ei mennyt kauaa.
PoistaHahha :D Loistoidea! Tuo paperinukkemaisuus tuo vielä aivan ekstrahauskan elementin noihin. Miten toimitte hieman vieraampien avecien kanssa? Vai oliko teillä sen verran vakiintunut vieraskunta, että kaikista löytyi kuvia? Meillä oli nimittäin juhlatilan reunuksilla kuvia meidän parisuhteen varrelta ja yritettiin katsoa, että kaikista vieraista olisi kuva, mutta harmi kyllä haaveeksi jäi muutamien tuoreempien avecien osalta.
VastaaPoistaKiitos! :) Paperinukkemaisuus oli sulhasen vaatimus ja hän niitä näperteli pikkutarkasti.
PoistaIhan kauhean uusia aveceja ei paikalla ollut, muuta muutamista kavereista tai puolisoista ei syystä tai toisesta löytynyt kuvia. Pyysimme niitä puolisoilta ja osasta löytyi hyvät kuvat bestmanien arkistoista. Muutaman varastin myös ihan Facebookista. Tämä oli vähän tylsempi vaihtoehto, koska kuva oli henkilölle itselleen tuttu.
Ah en kestä, ihan mielettömän hauska toteutus! Ja vitsit miten paljon miehesi on jaksanut näperrellä!
VastaaPoistaHauska kuulla! Joo, kyllä hän näihin joihinkin projekteihin osallistui oikein antaumuksella. :)
Poista